1,720,960 research outputs found
Poliisiasia vai ei - Institutionaalinen rajanveto kuritusväkivaltaepäilyissä
No full textLapsiin kohdistunut kuritusväkivalta on ollut Suomessa kriminalisoitua vuodesta 1983 lähtien. Kriminalisoinnista huolimatta kuritusväkivaltatapaukset eivät ole useinkaan edenneet poliisille asti. Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisen vahvistamiseksi ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin vuonna 2015 siten, että lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten on ilmoitettava väkivaltaepäilyistä lastensuojelun lisäksi myös poliisille. Lakimuutos on lisännyt kuritusväkivallan ilmituloa poliisille, mutta tästä huolimatta poliisin institutionaalinen raja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisessa on edelleen arvioitu korkeaksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, mitkä tekijät saavat ammattilaiset rajaamaan kuritusväkivaltaepäilyjä rikostutkinnan ulkopuolelle ja millaisena rikosprosessin merkitys kuritusväkivaltaepäilyissä nähdään. Artikkeli perustuu 26 lapsirikosasioiden parissa työskentelevän ja työssään käytännön rajanvetoon osallistuvan ammattilaisen haastatteluihin. Haastatellut ovat poliiseja, syyttäjiä ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Tulosten perusteella kriminalisoinnista huolimatta kuritusväkivaltaa ei edelleenkään nähdä läheskään kaikissa tapauksissa rikosprosessiin kuuluvana asiana. Rikosprosessin ulkopuolelle rajataan erityisesti tapauksia, joissa väkivalta on ollut lievähköä, eikä perheeseen ole kohdistunut aiempia rikosilmoituksia. Rajanvedon harkintaan vaikuttavat myös tiedot perheen taustasta sekä ajatukset väkivallan taustasyistä ja lastensuojelun edellytyksistä työskennellä perheen kanssa. Kuritusväkivallan rajaamista rikosprosessin ulkopuolelle perustellaan avun ja tuen tarjoamisen ensisijaisuudella, rikosprosessin negatiivisella merkityksellä perheen hyvinvoinnille sekä lastensuojelun roolilla väkivallan moitittavuuden osoittamisessa. Tulokset osoittavat myös, että poliisin vähäiset resurssit vaikuttavat ammattilaisten näkemyksiin siitä, milloin kuritusväkivalta vaatii poliisin puuttumista asiaan. Artikkelissa kuvatut tekijät auttavat selittämään eroja kuritusväkivallan lainsäädännöllisen ja käytännöntason kriminalisoinnin välisestä erosta Suomess
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
Get PDFThe present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
Tarkkaavaisuuden irrottaminen lapsen varhaisena emootioidensäätelyjärjestelmänä
Get PDFViimeaikaisen tutkimustiedon pohjalta näönvaraista tarkkaavaisuuden säätelyä voidaan pitää ihmisen varhain kehittyvänä emootioiden säätelyjärjestelmänä. Tämä tutkimus on ensimmäinen vauvaiästä neljänteen ikävuoteen asti ulottuva pitkittäistutkimus tarkkaavaisuuden irrottamisen ja pelokkuuden yhteyksistä. Lisäksi tutkimus pyrkii tuomaan uutta tietoa sekä yleisen että pelkospesifin tarkkaavaisuuden merkityksestä lapsen emotionaaliselle kehitykselle: aiempien tutkimusten perusteella ei ole selvää, onko tunteiden säätelyn kannalta olennaisempaa tarkkaavaisuuden yleinen irrottamiskyky, vai tarkkaavaisuuden irrottaminen erityisesti pelkoa ilmaisevista ärsykkeistä.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten seitsemän kuukauden iässä mitattu kyky irrottaa tarkkaavaisuutta neutraaleista ja emotionaalisista ärsykkeistä on yhteydessä lapsen pelokkuuden ja ahdistuneisuuden kehittymiseen seitsemän kuukauden, kahden vuoden ja neljän vuoden iässä. Tutkimukseen osallistui seitsemän kuukauden iässä 191 lasta, kahden vuoden iässä 36 lasta ja neljän vuoden iässä 60 lasta. Tarkkaavaisuutta tutkittiin seitsemän kuukauden iässä nk. overlap-paradigmalla, jossa lapselle näytettiin tietokoneruudulla yhden sekunnin porrastuksella kasvonilmekuva sekä mustavalkoinen geometrinen häiriöärsyke. Kasvonilmekuvan emootiosisältöä (neutraali, iloinen tai pelästynyt) ja häiriöärsykkeen sijaintia (vasen tai oikea näkökenttä) varioitiin satunnaisesti koekierrosten välillä. Tarkkaavaisuuden irrottamista tutkittaessa otettiin huomioon se, kuinka nopeasti ja todennäköisesti lapsi irrotti katseensa kasvonilmekuvasta häiriöärsykkeen ilmestyttyä sekä se, kuinka paljon tarkkaavaisuuden irrottamisen nopeus ja todennäköisyys muuntuivat pelkoilmeen vaikutuksesta. Pelokkuutta tutkittiin Rothbartin temperamenttikyselyjen avulla seitsemän kuukauden, kahden ja neljän vuoden iässä ja ahdistuneisuutta Achenbachin kyselylomakkeiden avulla kahden ja neljän vuoden iässä.
Tulokset tukevat ajatusta tarkkaavaisuudesta varhaisena emootioiden säätelyjärjestelmänä. Lineaarinen regressioanalyysi osoitti seitsemän kuukauden iässä mitatun yleisen tarkkaavaisuuden irrottamisen hitauden olevan yhteydessä korkeampaan pelokkuuteen sekä kahden että neljän vuoden iässä, mutta ei seitsemän kuukauden iässä. Lisäksi epäsuoran yhteyden rakennemalli osoitti, että yleinen tarkkaavaisuuden irrottamisen hitaus oli yhteydessä pelokkuuden kautta myös ahdistuneisuuteen neljän vuoden iässä, mutta ei kahden vuoden iässä. Pelokkaisiin kasvoihin suuntautuva tarkkaavaisuusvinouma ei ollut yhteydessä pelokkuuteen missään ikävaiheessa. Tämä tutkimus osoitti siten ensimmäistä kertaa nimenomaan yleisen tarkkaavaisuuden irrottamisnopeuden olevan yhteydessä myöhempään pelokkuuteen pienillä lapsilla ja olevan näin ollen merkityksellistä myöhemmän emotionaalisen kehityksen kannalta
Suspected Cases of Child Abuse 2017
No full textAineisto koostuu poliisin kirjaamista rikosilmoituksista, joissa uhrina on ollut 4-5-vuotias lapsi. Aineisto on muodostettu pääosin vapaamuotoisista ilmoitusteksteistä poimituista tiedoista, jotka on koodattu tilastomuotoon. Arkistoitu aineisto sisältää tiedot kaikista vuonna 2017 kirjatuista ilmoituksista, joissa rikosnimike on pahoinpitely tai lievä pahoinpitely. Tapauksissa, joissa rikosilmoituksen nimikkeenä on ollut sekä lievä pahoinpitely että pahoinpitely, on tapaus arkistoituun aineistoon merkitty vain pahoinpitelynä. Alkuperäistä tutkimusta rahoitti osittain Tampereen yliopistollinen sairaala. Aineisto sisältää tiedon ilmoitukseen kirjatusta rikostyypistä sekä tietoja epäilijästä, ilmoittajasta ja epäillystä luokiteltuna. Lisäksi aineistossa on tieto siitä, mistä epäily on herännyt, kauanko rikosta on epäilty ja kuinka suurella viiveellä ilmoitus on tehty. Aineistoon on myös kirjattu lapsen sukupuoli sekä ovatko lapsen vanhemmat eronneet.The dataset consists of police reports entered in the police case management system where the victim was a child aged 4-5 years. The data were mainly formed based on information collected from the free-form texts on the reports. The archived data include information in statistical format on all reports that were entered in the system in 2017 where the name of the crime was listed as petty assault or assault. In cases where the crime was listed as both petty assault and assault, the archived data record the case as an assault. The original research was partly funded by Tampere University Hospital. The data include information on the type of crime disclosed in the report as well as categorised information on the person who suspected a crime had taken place, the person who reported the suspected crime, and the suspect. Additionally, the data include information on the origin of the suspicion described in the report, how long a crime had been suspected, and how much of a delay there was in reporting the suspected crime. The child's gender and whether the child's parents were together were also recorded in the data
Variations on the Author
Get PDF“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Epäily lapseen kohdistuneesta rikoksesta:esilletulo ja ilmoittaminen poliisille
No full textSuomen lainsäädännössä on vuodesta 2015 alkaen velvoitettu useita lapsen kanssa työskenteleviä tahoja ilmoittamaan lapseen kohdistuvista pahoinpitely- ja seksuaali- rikosepäilyistä poliisille. Millaisia epäilyt lapsiin kohdistuneista rikoksista ovat ja mi- ten ne päätyvät aikuisten tietoon ja poliisin tutkittaviksi? Artikkeli perustuu poliisin vuonna 2017 kirjaamiin rikosilmoituksiin, joissa asianomistajana on 4–5-vuotias lapsi
Appropriate Similarity Measures for Author Cocitation Analysis
Get PDFWe provide a number of new insights into the methodological discussion about author cocitation analysis. We first argue that the use of the Pearson correlation for measuring the similarity between authors’ cocitation profiles is not very satisfactory. We then discuss what kind of similarity measures may be used as an alternative to the Pearson correlation. We consider three similarity measures in particular. One is the well-known cosine. The other two similarity measures have not been used before in the bibliometric literature. Finally, we show by means of an example that our findings have a high practical relevance.information science;Pearson correlation;cosine;similarity measure;author cocitation analysis
Dispelling the Myths Behind First-author Citation Counts
Get PDFWe conducted a full-scale evaluative citation analysis study of scholars in the XML research field to explore just how different from each other author rankings resulting from different citation counting methods actually are, and to demonstrate the capability of emerging data and tools on the Web in supporting more realistic citation counting methods. Our results contest some common arguments for the continued
use of first-author citation counts in the evaluation of scholars, such as high correlations between author rankings by first-author citation counts and other citation
counting methods, and high costs of using more realistic citation counting methods that are not well-supported by the ISI databases. It is argued that increasingly available digital full text research papers make it possible for citation analysis studies to go beyond what the ISI databases have directly supported and to employ more
sophisticated methods
- …
