1,494 research outputs found
Hypoteettisuus kirjallisuudessa: tunteet ja tekstin rakentuminen
No full textVäitöskirja käsittelee hypoteettisen puheen ja fokalisaation sekä virtuaalisten tapahtumien tehtäviä kaunokirjallisuudessa: miksi ja milloin romaanissa tai novellissa mainitaan, että jotakin olisi voitu sanoa, nähdä, tehdä tai tietää? Sen pääväite on, että hypoteettiset elementit merkitsevät tekstin tunteellisen ja rakenteellisen tiivistymispisteen, jossa päähenkilön menneisyyden ja nykyisyyden sekä tarinamaailman ja kerrontatilanteen välinen raja vuotaa hetkellisesti. Hypoteettista puhetta ja fokalisaatiota sisältäviä katkelmia etsimällä ja analysoimalla päästään selville siitä, millaiset tunteet tekstiä hallitsevat ja miten teksti on rakennettu. Väitöskirjassa osoitettu kolmiyhteys tunteiden, tekstin rakentumisen ja hypoteettisuuden välillä luo siten perustan tehokkaalle tekstianalyysin menetelmälle.
Kaunokirjallisuudessa turvaudutaan avoimeen tapahtumattoman kuvitteluun ensinnäkin silloin, kun henkilöhahmo kokee voimakkaita tunteita ja pyrkii rakentamaan mielessään syy–seurausketjuja. Nykyhetken epämiellyttävä – katuva, surullinen tai masentunut – tunnetila saa ihmisen reflektoimaan mennyttä ja paikallistamaan ratkaisevan hetken, jolloin hän valitsi haarautuvista poluista väärän. Hypoteettinen, valitsematon polku olisi näennäisesti vienyt onneen. Kontrafaktuaalisten tunteiden kuten katumuksen ja syyllisyyden sisältö on, että asioiden olisi pitänyt mennä toisin. Tarinan tienhaara voi siis olla nykyhetken negatiivisten tunteiden heijastuma; tai niiden tuottama illuusio silloin, kun yksilöllä ei ollut valinnanmahdollisuutta, kuten läheisen kuollessa sodassa. Toisekseen hypoteettiset elementit tuovat näkyviin tekijän sommittelun. William Labovin kehittämän mallin avulla kertomuksesta voidaan tunnistaa evaluaatiota eli arviointia. Puhuja pyrkii pitämään yllä kuulijan kiinnostusta korostamalla, miksi tapahtumat ovat tärkeitä ja kertomisen arvoisia. Arviointi sijoittuu usein ratkaisevan käänteen yhteyteen, ja yksi sen tärkeimmistä muodoista on vertailu: ”Jos viilto olisi ollut syvempi, olisin kuollut.” Se voi siis pitää sisällään hypoteettisia tapahtumia mutta myös hypoteettista, keksittyä puhetta, sillä kerrontahetken arvio tilanteen vakavuudesta voidaan naamioida tapahtumahetkellä lausutuksi repliikiksi. Arviointi voidaan mieltää tekijän esteettiseksi tunteeksi, joka ohjaa ja jäsentää tekstin kompositiota. Väitöskirjassa analysoiduissa teksteissä päähenkilön tunnekuohu osuu yhteen tällaisten komposition nivelkohtien kanssa.
Hypoteettisuutta on tavattu lähestyä kertomusteoriassa ja tyyliopissa modaalisuuden käsitteen kautta, yhteydessä näkökulman kysymykseen. Tällöin keskitytään erityisesti episteemiseen eli väitteiden varmuutta koskevaan modaalisuuteen. Vaikka väitöskirjassa painotetaan asenteita ja tunteita, episteeminen modaalisuus tulee mukaan epäluotettavan kertojan käsittelyn myötä. Kertoja voi olla epäluotettava siten, että hänen raportoimansa keskustelut ovat hypoteettisia. Lisäksi kontrafaktuaalisen ehtolauseen (”jos hän olisi tehnyt silloin toisin, niin…”) muodon saava jossittelu voi paljastaa hän-muodossa kerrotun tekstin subjektiiviseksi eli yksilöllisen, mahdollisesti epäluotettavan näkökulman hallitsemaksi. 1990-luvulla ja sen jälkeen ilmestyneissä hypoteettisuutta koskevissa kertomusteorian malleissa korostuvat virtuaaliset tarinamaailmat, jolloin sivuosaan jäävät sekä kielelliset muodot että kertomiseen yllyttävät tunteet. Väitöskirja täydentää ja korjaa näitä malleja näiltä osin ja keskittyy tilanteisiin, joissa kielelliset muodot tuottavat häiriöitä teoksen luomaan tarinamaailmaan ja mimeettiseen illuusioon.
Hypoteettisten ilmiöiden kautta päästään käsiksi keskeisiin kertomusteorian kysymyksiin. Väitöskirja hahmottaa kertomusteoriassa vuosituhannen vaihteessa tapahtunutta paradigman muutosta, joka teki tilaa kirjailijan tekniikan käsittelylle, kun taas strukturalistinen narratologia ylikorosti kertojan roolia. Väitöskirjassa käsitellään laajasti kertojatonta kirjallisuuden kommunikaatiomallia ja testataan sen toimivuutta tekstianalyysissa. Kirjallisuutta on tarkasteltava yhtäältä kirjoitettuna, kirjailijan luomana kielellis-materiaalisena artefaktina, toisaalta simuloituna viestintätilanteena ja maailmana, vaikka näillä kahdella tasolla onkin taipumus sulautua lukukokemuksessa yhteen. Yhteensulautuminen ei ole kielteinen asia, eikä simulaatioon ja henkilöhahmoihin keskittyvää, mimeettistä lukutapaa pidä syrjäyttää naiivina. Tekstin tekniset ongelmat havaitaan usein sitä kautta, että henkilökertoja näyttäytyy lukijalle epäluotettavana ihmisenä, jonka arvoja on syytä pontevasti vastustaa.
Pääargumentin kehittelyn ohella väitöskirjan yksittäiset luvut tarkentuvat tiettyihin hypoteettisuuden muotoihin tai tehtäviin. Luvussa 2 käsitellään kieltomuotoja ja tarkennetaan epäkerrotun käsitettä siten, että se ottaa huomioon kieltomuotojen dialogisen luonteen. Luku 3 keskittyy hypoteettiseen puheeseen ja pyrkii korjaamaan puheen suoraa esitystä koskevan tutkimuksen vääristymiä, jotka johtuivat strukturalistisen kielitieteen sana- ja merkityskeskeisyydestä. Uudemmat teoriat korostavat suoran esityksen tehtävää asenteiden ja tunteiden ilmaisun keinona. Luvussa tutkitaan ajatusta hypoteettisen puheen kliseisyydestä Junot Díazin novellin ”Kuinka deittailla ruskeata, mustaa, valkoista tai puoliveristä tyttöä” avulla, käsitellään äänten ja muiden ei-sanallisten kohteiden siteeraamista ja selvitetään, miten hypoteettinen puhe ilmentää henkilön velvollisuuksia, toiveita ja aikomuksia. Luvun 4 aiheena on hypoteettisen puheen tärkeä rooli Kazuo Ishiguron romaanissa Menneen maailman maalari, jonka masentunut, epäluotettava henkilökertoja suree läheistensä kuolemaa. David Sedarisin kertomukseen ”Nuit of the Living Dead” keskittyvä luku 5 osoittaa hypoteettisen fokalisaation yhteyden häpeän ja nolostumisen tunteisiin. Ajatus siitä, miltä itse näyttäisi jonkun tuntemattoman havaitsijan silmin, on olennainen osa häpeän kokemusta. Luvussa 6 tarkastellaan mainintoja siitä, mitä henkilöt eivät tienneet tai tajunneet, ja kontrafaktuaalisten ehtolauseiden yhteyttä katumukseen Ian McEwanin pienoisromaanissa Rannalla. Luku 7 havainnollistaa väitöskirjassa kehitetyn analyysimenetelmän toimivuutta Arundhati Royn traumafiktion Joutavuuksien jumala avulla. Romaanin rakenne ja muistelevan henkilön juonenrakennus kiertyvät yhden avainkohtauksen ympärille, ja tämä pelon, vihan ja nöyryytyksen kyllästämä tilanne on hypoteettisesti fokalisoitu taivaalla liitelevän kuoleman linnun silmien kautta.
Väitöskirjassa käsitellyissä romaaneissa ja novelleissa yksinäiset, menetyksiä kokeneet hahmot luovat hypoteettisia skenaarioita lohdutuksekseen, vaikka ne olisivatkin surun ja katumuksen värittämiä. Hypoteettisuus kytkeytyy kirjallisuudessa perustavanlaatuisiin inhimillisiin kokemuksiin: syntymään ja kuolemaan. Väitöskirja nostaa inhimillisen kokemuksen ja inhimilliset tunteet modaalisuutta koskevan kertomustutkimuksen keskiöön.The argument put forward in this dissertation is that hypotheticals in literature are sites of intense emplotment and intense emotion. A passage describing what did not happen or what was not said, seen, or known constitutes a wormhole through time and narrative levels. It tends to be accompanied by an intense emotion such as regret or guilt, as well as the author’s aesthetic emotion of evaluation that organizes the discourse. The narrative openly engages in acts of imagination and allows us to glimpse the process of its construction: what must be invented in order for the narrative to be engaging and convincing. A passage of hypothetical speech or focalization encapsulates the point of the narrative, or why it is told. The point pertains to the emotional significance of the events to the teller. Self-conscious emotions such as shame and embarrassment lead one to postulate a hypothetical observer, and hypothetical direct speech is a means of expressing and representing emotions and attitudes. The three-way connection between the hypothetical, emotion, and emplotment provides the basis for a powerful and practical method of narrative analysis. By identifying hypothetical events, speech, and focalization in a text, we can locate passages of heightened emotion and identify the causal chains the protagonist and the author are at pains to construct.
In arguing these points, the dissertation draws on the linguistics of evaluation, the research on conversational storytelling, Michael Toolan’s stylistic framework for identifying emotional intensity in short stories, and narratological work on the hypothetical in literature. The view of narrative communication adopted in the dissertation is a functionalist, author-centered one as opposed to the structuralist, narrator-centered model. The paradigm-shifting no-narrator theory and its feasibility in the practice of narratological criticism are discussed at length, as are the shortcomings of the structuralist model. Structuralist narratologists viewed language as a code and focused on words and meanings. Their legacy is seen in the verbal bias marring the theories of (hypothetical) direct speech representation, which the present study seeks to rectify. They also failed to distinguish between linguistic forms and the readerly illusions to which they give rise. A work of fiction should be analyzed as a designed linguistic artifact on the one hand and as a simulated communication situation on the other.
The dissertation investigates the functions of hypothetical scenarios in Kazuo Ishiguro’s An Artist of the Floating World, Ian McEwan’s On Chesil Beach, Arundhati Roy’s The God of Small Things, and David Sedaris’s “Nuit of the Living Dead.” These works feature lonely protagonists in a state of regretful reverie. Their feelings of guilt, shame, or grief lead them to identify a forking path in the past: if they had acted differently then, things would be different now. The function of the hypothetical in literature is not just to build ontologically uncertain storyworlds but to express, evaluate, and invite the reader to contemplate human experiences and emotions.Väitöskirja on omakustanne, ei elektronista versiot
Katsaus algoritmiseen säveltämiseen (David Copen johdolla)
No full textTietokoneen avustuksella säveltäminen on kiinnostava aihe, ja algoritminen säveltäminen ei terminä välttämättä ole tuttu monelle sävellystä opiskelevalle. Näiden syiden vuoksi opinnäytetyön lähtökohdaksi otettiin algoritmiseen säveltämiseen tutustuminen. Pienen, internetin hakukoneilla tehdyn, tiedonhaun jälkeen löytyi lupaavan tuntuisia kirjoja ja artikkeleita. Nimi David Cope esiintyi useissa löydetyistä lähteistä. Tämä löytö viittasi siihen, että David Cope on merkittävä henkilö algoritmisen säveltämisen saralla.
Selvisi, että David Cope on tehnyt merkittävää ’pioneerityötä’ liittyen algoritmiseen säveltämiseen. David Cope on klassisen musiikin säveltäjä, mutta hän on tehnyt algoritmiseen säveltämiseen liittyvistä tietokoneohjelmistaan sellaisia, että niiden käyttämien kappaleiden tyylilajin ei tarvitse olla välttämättä klassista musiikkia. Nämä ohjelmat tarvitsevat vain samaa musiikin tyyliä sisältävän tietokannan. Etsittäessä tietoa algoritmisesta säveltämisestä saatiin muodostettua parempi käsitys siitä, mitä algoritminen säveltäminen on ja mitä algoritmisessa sävellysprosessissa tapahtuu (tietokoneen ja/tai ihmisen toimesta). Yleensä tarvitaan 1) tietokanta samantyylisiä kappaleita, 2) ohjelma, joka analysoi tätä tietokantaa ja muodostaa omat (musiikilliset)säännöt miten tyylilajin kappaleita tulisi säveltää ja 3) ihminen, joka ohjaa sävellysprosessia tarvittaessa ’oikeaan’ suuntaan. Mainittakoon vielä, että musiikin tyylilajilla ei ole periaatteessa merkitystä algoritmisessa säveltämisessä, jos säveltämisen apuna käytettävä ohjelmisto muodostaa taustalla olevasta tietokannasta omat sääntönsä.
Opinnäytetyö syntyi tekijän omasta mielenkiinnosta algoritmista säveltämistä kohtaan. Sävellystä opiskeleville olisi hyödyksi tietää, mitä algoritminen säveltäminen on. Esimerkiksi tekoälytekniikoita tullaan hyödyntäminen enemmän musiikkiteollisuudessa kuin aikaisemmin – kuten on jo käynyt. Sävellysopiskelijoiden olisi siis hyvä tietää näistä asioista edes jonkin verran. Yksi hyvä tapa olisi tarjota suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa kursseja liittyen algoritmiseen säveltämiseen ja tekoälytekniikoihin. Toivottavasti tästä opinnäytetyöstä on hyötyä vasta algoritmiseen säveltämiseen tutustuvalle ja jo aihepiiriin hieman enemmän perehtyneelle lukijalle.Composing with the help of a computer is an interesting topic, and algorithmic composing as a term is probably unknown to many students learning composition. For these reasons algorithmic composing was selected to be the subject of this thesis. After some research, using the internet search sites, some promising articles and books were found. The name, David Cope, featured prominently in the researched literature, which caught the author’s attention and suggested that David Cope probably is an important person in the field of algorithmic composing.
It was found out that David Cope had done a lot of pioneer work in the field of algorithmic composing. David Cope is mainly a classical music composer, but he has developed his algorithmic composing related computer programs in a way that does not demand pieces to be in the classical music style. His algorithmic composing programs only need musical pieces of the same style in the database they are using. When the author searched information about algorithmic composing, better understanding about the procedures used was achieved. Typical elements include 1) a database that has pieces in the same musical style, 2) a program that analyses this data and creates musical rules about how to compose in the style used in the database and 3) a human that guides the composing process to the right direction (if needed). It does not matter what the musical style is, if the computer program itself generates the rules specific to that style as a result of its
database analysis.
The work originated from the author’s own interest in algorithmic composing. In the author’s opinion, it would be beneficial for composition students to learn about algorithmic composing. For example, artificial intelligence will affect the music industry – and already has. Composers should be familiar with it. One possibility would be that universities in Finland would offer courses related to algorithmic composing and artificial intelligence techniques to composition students. It is hoped that the reader can benefit from this thesis whether or not the reader is just starting to learn about algorithmic composing or already has some background knowledge.Asiasanoja: David Cope, algoritminen säveltämine
From Co-design to convivial design: insights from engaging users in a participatory clothing design process
No full textResearch examines participatory design from the perspectives of clothing design, design activism
and co-design through engaging users in a participatory clothing design process. Design for
sustainability serves as a background paradigm and an ideological inspiration for this research. A
questions of how to engage users in a clothing design process, is presented. What works, for
whom and in what contexts is examined. Research is conducted as practice-based design research
and a research strategy of applying multiple research methods of practice-based research, action
research and realist evaluation is adopted. Through a literary review of the theoretical
frameworks, a programme theory is constructed, illustrating preliminary understanding and
serving as a model for the participatory design process. This programme theory is then followed
up, tested and evaluated and revised in an abductive and cyclical design and research process.
Multiple data collections methods are used as the research strategy allows and the researcher is
taking many roles as a participant observer, researcher, designer and a facilitator. In addition to
the continuous evaluation of the process, a thematic analysis is conducted to gain further insights.
Data is analysed on three levels, tools and techniques, method and approaches. The multiple
answers to the research questions present themselves during analysis. Main results are
summarised and conclusions drawn through a concept of conviviality. To engage in any
participatory activities, one needs to define the approach, context and the goal, engage the relevant
people and find the suitable method, techniques and tools to reach that goal. Convivial
engagement is informed, generative and scaffolding, disciplined, but creative. There is a
sensitivity to levels of involvement and time invested. Building collective knowledge, practice
and shared understanding is crucial.Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia keinoja osallistaa käyttäjiä vaatesuunnitteluprosessiin.
Keinoja ja työkaluja siihen mikä toimii, kenelle ja missä kontekstissa, tarkastellaan
vaatetussuunnittelun, muotoiluaktivismin ja osallistavan suunnittelun näkökulmista ja
tutkimuksessa toteutetun osallistavan vaatesuunnitteluprosessin kautta. Kestävä suunnittelu
toimii tutkimuksen ideologisena inspiraationa ja taustaviitekehyksenä. Tämä käytäntölähtöinen,
työkaluja ja prosesseja tutkiva muotoilun tutkimus hyödyntää käytäntölähtöisen tutkimuksen,
toimintatutkimuksen ja realistisen evaluaation yhdistävää tutkimusstrategiaa ja hyödyntää
moninaisia aineistonkeruumenetelmiä. Kirjallisuuskatsauksen ja teoreettisten viitekehysten
tarkastelun kautta on muodostettu esiymmärrys osallistamisen keinoista ja mallinnettu
ohjelmateoria osallistavaa muotoiluprosessia varten. Ohjelmateoriaa testataan, arvioidaan ja
uudelleensuunnataan toimintatutkimuksellisten syklien kautta. Teema-analyysin avulla aineistoa
lopuksi tarkastellaan kolmella tasolla: työkalujen ja tekniikoiden tasolla, sekä menetelmien, että
lähestymistapojen tasolla. Kolmen eri lähestymistavan synteesistä oivalluksena noussut
hyväntahtoisen, tai konviviaali suunnittelu käsitteenä kokoaa tutkimuksen tärkeimpiä havaintoja.
Yksittäisten työkalujen ja metodin toimivuus eri konteksteissa todetaan jo analyysin kautta.
Lähestymistapa, konteksti ja päämärät tulee aina määritellä osallistavan prosessin aluksi, jotta
tiedetään ketä osallistetaan, miksi, ja missä vaiheessa prosessia. Tästä johdetaan soveltuvat
menetelmät ja tekniikat. Konviviaali suunnittelu on tietoista, generatiivista ja yhteistä tietoa
rakentavaa. Se on järjestelmällistä, mutta soveltavaa ja luovuutta tukevaa. Hyväntahtoisesti
osallistamisen tasoja ja aikaa huomioivaa. Yhteisten suunnittelun käytäntöjen ja ymmärryksen
rakentaminen on keskeistä
Travels to China: the travel narrative as a genre in eighteenth-century Britain
No full textThis dissertation examines how the eighteenth-century British travel narrative can have a genre-like coherence while at the same time consisting of great formal variation. A mode of narration that was immensely popular due to Britain’s maritime exploration of the world, it generated a wide range of representations, making it difficult to identify a common set of formal conventions. I address this problem by focusing on narrative epistemology, a defining characteristic of the travel narrative, so that I can disclose a range of distinct subgenres that bear a generic family resemblance. Using actual and virtual travel narratives to China as my samples, I examine in each chapter a different subgenre and its formal approach to telling the “truth,” whether that be based in historical factuality or constructed imaginatively. Chapter One explores the actual scientific expedition the British partook in during the Macartney Embassy. Using the detached third-person narrator to compile the embassy members’ accounts, George Staunton conducts a narrative form of quantitative experimentation to produce an empirically objective account of Chinese culture. In Chapter Two, I discuss the explicitly speculative or imaginative conjectures John Barrow makes based on the empirical information he has collected during the Macartney mission to generate a probable account of China and its place in a universal history of human civilization. Chapter Three investigates Daniel Defoe’s imaginary voyage, in which he overlays England with the virtual world of China to satirize the English government. In order to promote his political project, Defoe mildly parodies the “strange, therefore true” trope to give material form to intangible concepts such as state polity. Chapter Four examines Thomas Percy’s use of a Chinese novel that relates its male protagonist’s virtual journey. Through his interruptive footnotes, Percy contributes to the novel’s aesthetic distance from the senses so as to encourage a critical comparison between the reader and the heroine, whom Percy sees as representing Chinese society. I argue that these subgenres, by embracing the utility of imaginative virtuality to different degrees in their self-conscious attempts to narrate the “truth” about China (and England), constitute a coherent genre despite their apparent formal disparities.Ph. D.Includes bibliographical referencesby Ja Yun Cho
David Kellner and the Revival of the Cembal d’amour
No full textSummary available in English / Kokkuvõte inglise keelesThis article examines the life and work of David Kellner (1670–1748) in connection with the cembal d’amour, a rare eighteenth-century keyboard instrument invented by Gottfried Silbermann. The study is based primarily on the writings of musicologist Kenneth Sparr, whose extensive research on Kellner provides the main scholarly foundation, while the author supplements it with new geographical and cultural perspectives.
Born near Leipzig, Kellner studied in Tartu (Dorpat) and pursued parallel careers as jurist, poet, military officer, and musician before settling as an organist in Stockholm. His theoretical treatise Treulicher Unterricht im General-Baß (1732) became an influential and widely disseminated basso continuo manual of the eighteenth century. Kellner’s only surviving musical collection, XVI. Auserlesene Lauten-Stücke (1747), reflects his connections to lute traditions and the repertory of Sylvius Leopold Weiss.
The article also foregrounds Kellner’s stepdaughter, Regina Gertrud Schwartz (later König), recognized as Livonia’s first female poet and possibly Estonia’s first female composer, who commissioned Silbermann’s innovative cembal d’amour. Through biography, theory, composition, and instrument history, the study highlights under-explored dimensions of Kellner’s legacy and demonstrates the significance of reconstructing the cembal d’amour for both historical performance and musicological research.Eesti Vabariik, KultuuriministeeriumRepublic of Estonia, Ministry of Cultur
Arkistot arvojemme peilinä : Turun eläinsuojeluyhdistyksen arkiston heijastama oikeus- ja eläinkäsitys
No full textTässä pro-gradussani tutkin Turun eläinsuojeluyhdistyksen historiaa yhdistysarkistona, sekä arkiston kuvastamia arvoja, eläinsuojeluaatteen istuttamista kansalaisiin, eläinkäsityksiä ja eläinsuojelutyön -ja arkiston vaikutusta sosiaaliseen oikeuteen. Turun eläinsuojeluyhdistys on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva yhdistys. Se aloitti toimintansa vuonna 1871 ja arkistoaineisto päättyy vuoteen 1961. Olen tar-kastellut koko aineiston, mutta tarkastelen gradussa niitä asiakirjoja, jotka kertoivat jotain merkityksellistä yhdistyksestä ja jotka vastasivat tutkimuskysymyksiini. Täs-sä käytin yksinkertaista satunnaisotantaa. Turun eläinsuojeluyhdistyksestä on ole-massa jo kolme historiikkia, ensimmäinen on yhdistyksen 50-vuotishistoriikki tuntemattomalta kirjoittajalta vuodelta 1921, toinen 100-vuotishistoriikki Matti Rasi-lalta vuodelta 1917. Eläinten asialla vuodelta 2003 Markku Lappalaiselta on uusin historiikki, mikä painottaa pitkälti Anja Eerikäisen työtä, mutta on perehtynyt kat-tavasti myös yhdistyksen varhaisempiin vaiheisiin.
Työni on tapaustutkimus ja se tarkastelee Turun eläinsuojeluyhdistyksen arkistoa yhdistysarkistona, joka tuo pienen ihmisryhmän työn ja yhteiskunnan marginaalissa elävien eläinten äänen kuuluviin. Arkistotieteessä minua on kiinnostanut esimerkiksi tohtori Andrew Flinnin ajatukset ja hänen artikkelinsa Community Archives: Some opportunities and Challenges sekä Flinnin, Wendy M. Duffin, Karen Emily Suurtammin ja David A. Wallacen Social Justice Inpact of Archives, A Premilinary Investigation. Eläintutkimuksesta ja sosiaalisesta oikeudesta olen käyttänyt Martha C. Nussbaumin Frontiers of Justice sekä Elisa Aaltolan toimittamaa Johdatus Eläinfilosofiaan.
Tutkielmani näyttää, miten monipuolinen Turun eläinsuojeluyhdistyksen arkisto on ja kuinka polttavan ajankohtainen se on yhä tänäkin päivänä. Se linkittyy osaksi tieteellistä keskustelua, missä ihmisen on tarkasteltava arvojaan ja valtakäsityksi-ään uudelleen ja nähtävä itsenä yhtenä eläimistä, ei kaiken hallitsijana.
Avainsanat: Turun eläinsuojeluyhdistys, yhdistysarkisto, arkistotiede, sosiaalinen oikeus, eläinhistoria.In my master's thesis, I study the history of the Turku Animal Welfare Association as an association archive, as well as the values reflected in the archive, the introduction of animal welfare to citizens, animal perceptions and the impact of animal welfare work and archives on social justice. The Turku Animal Welfare Association is the oldest animal welfare association still operating in Finland. It started it’s work in 1871 and the archive material will end by 1961. I have examined the entire material, but in thid thesis I discuss those documents that told something meaningful about the association and which were relevant to my research questions. Here I used a simple ran-dom sampling. There are already three histories of the Turku Animal Welfare Association, the first being the association's 50-year history from an unknown author in 1921, the second a 100-year history from Matti Rasila in 1917. Markku Lappalainen has written the latest history which emphazises the work of Anja Eerikäinen, but tells also extensively about the earlier stages of the association.
My work is a case study and it studies the archives of the Turku Animal Welfare Association as an association archive. It also brings to light the work of a small group of people and gives voice to the animals living in the margins of society. In the readings of archival science, I have been inter-ested in, for example, Dr. Andrew Flinn’s thoughts and his article Community Archives: Some Opportunities and Challenges, and Flinn, Wendy M. Duff, Karen Emily Greater, and David A. Wallace’s Social Justice Inpact of Archives, A Premilinary Investigation. In animal studies, and social justice, I used the Martha C. Nussbaum's Frontiers of Justice and Johdatus Eläinfilosofiaan (Introduction to Animal Philosophy edited by Elisa Aaltola.
My dissertation shows how diverse the archive of the Turku Animal Welfare Association is and how burningly topical it is today. It is linked to the cientific debate reconsidering to the humani-ty’s values, perceptions of power and positioning man as one of animals, not the ruler of everyt-hing.
Keywords: Turku Animal Welfare Association, association archive, archival science, social justice, animal histor
Engendering global democracy
No full textThe inadequacies of hegemonic liberal democratic ideas and institutions have been exposed by feminist theorists focusing on the marginalisation of women and by global theorists examining the impact of globalisation. These theorists have developed two distinct sets of reconstructive strategies that, until very recently, have remained in ignorance of each other. Further, both feminist and global democratic schemes have been dogged by problems in terms of their theorisation of power, politics, agency and change. Recent feminist arguments about citizenship and governance go some way to bringing together concerns about gender inequality and globalisation, but they remain centred on states and the states-system as vehicles for democratic representation and participation. This article argues that a more radical reconstructive strategy can be derived from debates about the democratisation of feminism itself. Drawing on the responses of black and third world feminists to racism in the white-dominated feminist movement, and examining their influence on efforts to organise transnationally, the article points to innovative ways of thinking about power, politics, agency and change. Together these amount to a democratic framework which has applicability beyond feminist organising and which confronts the marginalisations of both gender and globalisation
Static analysis of XSLT programs
No full textNazev prace: Staticka, analyza. XSLT programu Autor: ,Ian Cervak Katedra: Katcdra softwarovcho inzenyr.stvi Vedouci diplomove prace: RNDr. David Bednarek E-mail vedouciho: David.Bcdnarekinnir.cuni.cz Abstrakt: Zabyvame se statickou analyzou XSLT programu se znalosti sche- matu vstupnich dokumeutu. Analyza, je zamcfena, na odhalovani behovych chyb v prograniecli. Konkretue hiedamp nedosazitelna pravidla,, slepa vo- lani a cykly ve volamch pravidcl, jako zdroj potrncialne nekonecneho behu prograniu. XSLT je t\iringo\sky uplny ja/yk, konipletni staticka analyza je z principu neproveditelna, feseni tohoto problcniu jsou Jen i^fiblizna. Pre- zentovane rcseui je kvazi-sinndace bohu programu nad niodeleni XML doku- inentu. Vyslodny graf toku fizeni programu rlava infonnaee o zkouinanych probleineeh. Algcjritinus simulace je zavedeu nezavisle na pouzitein inodclu, coz pfinasi moznost analyzy na. ruzne urovni dotailu. Klicova slova: a.nalyza toku rizeiii, XSLT, XML Schema, behove dryby, zasta- vcni Title: Static analysis of XST/F ]>rograms Author: Jan Cervak Department: Department of Software Engineering Supervisor: RXDr. David Bcdnarek Supervisor's e-mail address: David.BednarekyimU'.cnni.cz Abstract: The aim of this work is static analysis of XSLT programs with the knowledge of an input document's schema...
Current asthma contributes as much as smoking to chronic bronchitis in middle age: a prospective population-based study [Corrigendum]
No full textDharmage SC, Perret JL, Burgess JA, et al. Int J Chron Obstruct Pulmon Dis. 2016;11:1911–1920. On page 1911, the author list “Shyamali C Dharmage,1 Jennifer L Perret,1,2 John A Burgess,1 Caroline J Lodge,1 David P Johns,3 Paul S Thomas,4 Graham G Giles,1,5 John L Hopper,1,6 Michael J Abramson,7,8 E Haydn Walters,3,9 Melanie C Matheson1” should have read “Shyamali C Dharmage,1,* Jennifer L Perret,1,2,* John A Burgess,1 Caroline J Lodge,1 David P Johns,3 Paul S Thomas,4 Graham G Giles,1,5 John L Hopper,1,6 Michael J Abramson,7,8 E Haydn Walters,3,9 Melanie C Matheson1”, and was missing the following statement “*These authors contributed equally to this work”.Read the original articl
- …
