458 research outputs found
Elina Brotherus
No full textThis bachelor thesis is dedicated to the production of Finish photographer called Elina Brotherus. The life of the author is summarized in the introduction because of its impact on the work. The major part of the thesis is devoted to her photos, another part to her videos. The creation is captured chronologically from its beginnings when the author was already studying at the University of Arts and Design in Helsinki, Finland until her contemporary works. A great attention is paid to her most famous collections such as Das Mädchen sprach von Liebe, Suites françaises 1 and 2 or The New Painting. One chapter talks about the inclusion of Elina Brotherus into Helsinki School. The result is the creation of a biography of this well-known photographer that has not been written yet
Author(s): Elina Lahelma Source
No full textJSTOR is a not-for-profit service that helps scholars, researchers, and students discover, use, and build upon a wide range of content in a trusted digital archive. We use information technology and tools to increase productivity and facilitate new forms of scholarship. For more information about JSTOR, please contact [email protected]
Our migration stories : women’s integration in Oulu, Finland
No full textThis thesis explores the lives and experiences of 10 migrant women as they navigate the process of integration. It aims to rekindle interest in the development of women-centred programming and service delivery, considering women’s unique and complex situations as migrants. Given that each woman’s integration journey is unique, service delivery and programming cannot be one-size-fits-all but must instead reflect this individual process. This thesis explores varied perspectives on migrant women and their integration processes through qualitative research methods. It also emphasizes migrants’ diversity and how their various qualities influence integration opportunities and problems. I was able to better understand the women’s experiences from their own perspective by combining perspectives from different women with varied educational backgrounds, different motivations for migration, and having lived in Oulu for a varying number of years.
Even though each woman’s experience was unique, the study found significant commonalities. Many of the women talked about how long it took them to obtain their residency rights and submit their paperwork. Another finding concerning the services was how disconnected the paperwork process was, which was echoed in all the interviews
Pakkomuuttojen ja vainon kokemisen ylisukupolviset jäljet: Inkeriläisen toisen ja kolmannen pakkomuuttosukupolven hyvinvointi Suomessa
No full textTässä artikkelissa tarkastellaan pakkomuuttoja ja vainoa 1900-luvun alkupuolella kokeneiden inkeriläisten jälkeläisten hyvinvointia Suomessa. Tutkimus perustuu kyselyaineistoon (n=650), jonka vastaajat ovat Venäjän vallankumouksen aikana Suomeen siirtyneiden Inkerin pakolaisten kolmatta sukupolvea sekä siirtoväkenä Suomeen jatkosodan aikana tulleiden inkeriläisten toista ja kolmatta sukupolvea. Sodan tapahtumien todistaminen, niiden osaksi joutuminen ja kodin jättäminen ovat elämää perustavanlaatuisesti muokkaavia, usein traumaattisia tapahtumia, joilla on aiempien tutkimusten mukaan usein ylisukupolvisia seurauksia. Pakkomuuttoja kokeneiden inkeriläisten lasten ja lastenlasten mielen hyvinvointia peilataan tässä artikkelissa Suomessa aiemmin tehtyjen hyvinvointitutkimusten tuloksiin. Lisäksi tarkastellaan vanhempien sotaan liittyvien tapahtumien määrän ja inkeriläistaustasta puhumisen yhteyttä jälkeläisten hyvinvointiin. Tulokset osoittavat, että erityisesti naisten psyykkinen kuormittuneisuus on korkealla tasolla koko väestöön verrattuna. Vakavampi psyykkinen kuormittuneisuus on myös yhteydessä siirtoväen toisessa sukupolvessa raportoituihin vanhempien sotakokemusten määrään. Vanhempien inkeriläistaustasta vaikenemisella on niin ikään yhteys jälkeläisten mielen hyvinvointiin toisessa ja kolmannessa sukupolvessa. Tutkimus antaa viiteitä pakkomuuton vaikutuksista inkeriläisten jälkeläisten nykypäivän mielen hyvinvointiin, mutta korona-aikana kerätyn aineiston tulosten tulkintaan on suhtauduttava erityisellä varovaisuudella
Postmemory of Family Separation 2021
No full textAineistossa kartoitetaan pakkomuuttoja, etnistä vainoa ja perheen hajaantumista kokeneiden inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvointia Suomessa tänä päivänä. Aineistossa käsitellään jälkeläisten perhesuhteita ja yhteyttä inkeriläistaustaansa, minkä lisäksi selvitetään inkeriläisten sota-ajan kokemuksia. Aluksi kyselyssä selvitettiin vastaajan inkeriläistä perhetaustaa, minkä jälkeen tiedusteltiin vastaajan henkilökohtaista suhdetta inkeriläisyyteen. Seuraavaksi siirryttiin kysymään perhehistoriasta ja menneiden tapahtumien muistelusta. Vastaajalta kysyttiin esimerkiksi, kokeeko hän, että vanhemmat tai isovanhemmat ovat puhuneet avoimesti omaan inkeriläistaustaansa liittyvistä asioista tai vaihtoehtoisesti välttäneet puhumasta näistä asioista. Edelleen kysyttiin vastaajien suvussa koetuista pakkomuutoista sekä inkeriläisten historiaan liittyvistä tapahtumista esimerkiksi sota-aikana. Vastaajilta kysyttiin esimerkiksi, joutuivatko hänen vanhempansa tai isovanhempansa eroon läheisistään sodan tai epävakaiden poliittisten olosuhteiden vuoksi. Tämän jälkeen esitettiin samankaltaisia sota-aikaan liittyviä kysymyksiä koskien vastaajien vanhempia tai isovanhempia, joilla ei ole inkeriläistaustaa. Kyselyssä tiedusteltiin lisäksi vastaajan perhesuhteista ja kommunikaatiosta perheessä. Aluksi vastaajan tuli arvioida, kuinka läheiseksi hän kokee suhteensa vanhempiinsa. Tämän jälkeen esitettiin sekä lapsuudenperheen että nykyisen perheen kommunikointiin liittyviä väittämiä. Seuraavaksi siirryttiin selvittämään vastaajan mielen hyvinvointia. Vastaajalta kysyttiin esimerkiksi elämänlaadusta, elämään tyytyväisyydestä, yksinäisyydestä, ihmisiin luottamisesta ja mielialasta. Lopuksi vastaajilta kysyttiin taustatietoja. Kyselyssä on käytetty esimerkiksi seuraavia mittareita: Multigroup Ethnic Identity Measure - Revised (MEIM-R), War Events Checklist, Thermometer Scale / Feeling Thermometer (tunnelämpömittari), Family Communication Scale (FCS), EuroHIS-8 (elämänlaatumittari), Mental Health Inventory MHI-5 (psyykkinen kuormittuneisuus), Sense of Coherence-13 SOC-13 (koherenssin tunne). Taustatietoina aineistossa ovat vastaajan ikä, sukupuoli, äidinkieli, syntymämaa, siviilisääty, korkein koulutus, pääasiallinen toiminta, uskontokunta, lasten ja sisarusten lukumäärä, kotitalouden vuosibruttotulot, tiedot asumisesta ulkomailla, vanhempien ja isovanhempien syntymämaa sekä vanhempien koulutus.The survey explores the mental wellbeing of descendants of Ingric people who have experienced forced emigration, ethnic persecution and family separation in Finland today. The data focuses on the descendants' family relationships and their connection to their Ingric background, as well as on wartime experiences. First, the survey asked about the respondent's family background in Ingria, and then asked about the respondent's personal relationship to being Ingric. Next, the respondent was asked about family history and recollection of past events. Respondents were asked, for example, whether they felt that their parents or grandparents had spoken openly about matters relating to their own Ingric background or, alternatively, had avoided speaking about these matters. Respondents were also asked about forced migrations in their family and about events in the history of their Ingric relatives, for example during the war. For example, respondents were asked whether their parents or grandparents had been separated from their loved ones because of the war or unstable political circumstances. This was followed by similar questions relating to the war period for respondents' parents or grandparents who did not have an Ingria background. The survey also asked about respondents' family relationships and communication within the family. First, respondents were asked to rate how close they felt to their parents. This was followed by statements relating to communication in both the childhood family and the current family. Next, the survey moved on to examine respondents' mental well-being. Respondents were asked questions on issues such as quality of life, life satisfaction, loneliness, trusting people and mood. Finally, respondents were asked to provide background information. Measures used in the survey include Multigroup Ethnic Identity Measure - Revised (MEIM-R), War Events Checklist, Thermometer Scale / Feeling Thermometer, Family Communication Scale (FCS), EuroHIS-8 (quality of life indicator), Mental Health Inventory MHI-5 (psychological distress), Sense of Coherence-13 SOC-13. Background variables included the respondent's age, gender, mother tongue, country of birth, marital status, highest level of education, economic activity, religion, number of children and siblings, household's gross annual income, information on living abroad, parents' and grandparents' country of birth and parents' education
Helpompaa olla omien kanssa? : maahanmuuttajanuorten ja suomalaistaustaisten nuorten väliset kaverisuhteet Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa
No full textMaahan muuttaneiden nuorten määrä on kasvanut Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa 2010-luvulla. Vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden suuri määrä on osaltaan vaikuttanut nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien aikuisten elämään monissa alueen kouluissa ja vapaa-ajanviettopaikoissa. Maahanmuuttajanuorten kohtaamiset suomalaistaustaisten nuorten kanssa ovat tärkeä osa oppimista ja sosiaalista integraatiota uudessa yhteiskunnassa. Eri taustaisten nuorten kohtaamisia tarvitaan myös suomalaistaustaisten nuorten näkökulmasta. Erityisesti vasta Suomeen muuttaneiden nuorten kohdalla kaveri- ja ystävyyssuhteiden solmiminen muiden kuin maahanmuuttajanuorten kanssa on kuitenkin usein hankalaa.
Tässä tutkimuksessa on selvitetty maahan muuttaneiden, toisen sukupolven, yksintulleiden, monikulttuuristen ja suomalaistaustaisten nuorten keskinäisiä kaveri- ja ystävyyssuhteita Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa. Tutkimuksessa perehdytään nuorten kaverisuhteisiin ja vapaa-aikaan sekä siihen, millainen ohjattu vapaa-ajantoiminta voisi edistää eri taustaisten nuorten mahdollisuuksia tutustua toisiinsa.
Tutkimus on osa Sata omenapuuta -hanketta. Hankkeen tavoitteena on ollut tukea erityisesti pakolaistaustaisten nuorten kotoutumista Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa.Tiivistelmä
Summary
Sammandrag
Esipuhe
1. Sata omenapuuta -hanke ja tutkimuksen tavoite
2. Nuoret, kotoutuminen ja osallisuus
2.1. Kahdensuuntainen kotoutuminen ja kotouttaminen
2.2. Maahanmuuttajanuoret Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa
3. Nuorten kaverisuhteet
3.1. Maahanmuuttajien, maahanmuuttotaustaisten ja suomalaistaustaisten väliset kaverisuhteet
3.2. Etnisen taustan merkitys kaverisuhteissa
3.3. Kavereiden tapaaminen ja vapaa-ajanviettotavat
3.4. Kaverisuhteet muotoutuvat nuorten sosiaalisissa ympäristöissä
3.5. Toiminnalliset ryhmät ja nuorten kotoutumisen edistäminen
4. Tutkimusaineistot ja -menetelmät
4.1. Sata omenapuuta -hankkeen toiminnot
4.2. Aineistot
5. Tulokset
5.1. Alkukartoituskyselyn tuloksia: Nuorten kaveri- ja ystävyyssuhteet
5.2. Haastattelututkimus – Yhdessä tekeminen voi rikkoa jään, mutta miten päästään alkuun?
5.3. Seurantatutkimus – Nuorten arvio kavereiden saamisesta hankkeen toiminnoissa
6. Lopuksi
6.1. Nuorten elinpiirit eri alueilla ja kouluissa eroavat etnisen monimuotoisuuden suhteen
6.2. Ohjattu toiminta voi edistää tasavertaisia kohtaamisia
6.3. Kohti monisuuntaista kotoutumista
6.4. Yhteenveto tuloksista
Liitteet
Lähteet.ei tietoa saavutettavuudest
Pakkomuuttojen ja vainon kokemisen ylisukupolviset jäljet : inkeriläisen toisen ja kolmannen pakkomuuttosukupolven hyvinvointi Suomessa
No full textTiivistelmäSotatapahtumien todistaminen, läheisten menetykset ja kodin jättäminen ovat elämää perustavanlaatuisesti muokkaavia, usein traumaattisia tapahtumia, joilla voi olla vakavia ylisukupolvisia seurauksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää pakkomuuttoja ja vainoa 1900-luvun alkupuolella kokeneiden inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvointia Suomessa. Lisäksi tutkimus analysoi vanhempien ja isovanhempien traumaattisten sotakokemusten ja pakkomuuttotaustasta kertomisen yhteyttä jälkeläisten mielen hyvinvointiin. Tutkimukseen osallistui 650 henkilöä, jotka ovat Venäjän vallankumouksen aikana Suomeen siirtyneiden Inkerin pakolaisten lastenlapsia (kolmas sukupolvi, keski-ikä 66 v) sekä siirtoväkenä Suomeen jatkosodan aikana tulleiden inkeriläisten lapsia (toinen sukupolvi, keski-ikä 65 v) ja lastenlapsia (kolmas sukupolvi, keski-ikä 38 v). Mielen hyvinvoinnin tasoa verrattiin suomalaisiin koko väestöä koskeviin hyvinvointitutkimuksiin. Kyselytutkimuksessa kartoitettiin mielen hyvinvointia yksinäisyyden, psyykkisen kuormittuneisuuden (masennus ja ahdistus), elämänlaadun ja koherenssin tunteen kautta. Vanhempien tai isovanhempien traumaattisia sotakokemuksia olivat esimerkiksi väkivallan, menetysten ja vainon kokeminen. Inkeriläisten jälkeläiset eivät eronneet koko väestöstä yksinäisyyden tai psyykkisen kuormittuneisuuden suhteen elämänlaadun ollessa hieman koko väestöä korkeammalla tasolla. Vanhempien ja isovanhempien traumaattiset sotakokemukset olivat yhteydessä vakavampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen siirtoväen toisessa sukupolvessa. Vastaavaa yhteyttä ei ollut kolmannen sukupolven ryhmissä. Vanhempien vaikeneminen inkeriläistaustasta oli yhteydessä heikompaan koherenssin tunteeseen kaikissa jälkeläisten ryhmissä sekä heikompaan elämänlaatuun ja korkeampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen Inkerin pakolaisten kolmannessa sukupolvessa. Tutkimus antaa viitteitä pakkomuuton ja sen muistelun vaikutuksista inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvoinnille, mutta korona-aikana kerätyn aineiston tulosten tulkintaan on suhtauduttava erityisen varovasti.AbstractWitnessing and experiencing war and leaving one’s home are fundamental, often traumatic events that may have consequences over generations. In this study, the mental health of Ingrian Finns whose family pasts include forced migration and persecution is examined. The study also explores how parents’ and grandparents’ traumatic war-related experiences and descendants’ perceptions of their parents’ avoidance to talk about their Ingrian background are related to mental health among Ingrian second and third generation. Altogether 650 grandchildren of Ingrian refugees (third generation, mean age 66), and children (second generation, mean age 65) and grandchildren (third generation, mean age 38) of displaced Ingrians of WWII participated in the study. Their levels of mental health (i.e., loneliness, mental strain, and quality of life) were compared with the general population in Finland. Parents’ or grandparents’ traumatic war-related experiences were, for example, experiences of violence, persecution, and loss of a close one. There were no differences in the levels of loneliness or mental strain between Ingrians and general population while the quality of life was reported slightly higher among Ingrians compared to the general population. Parents’ and grandparents’ traumatic war-related experiences were related to severe mental strain in the second generation but not in the two groups of third generations. Parents’ avoidance of talk about their Ingrian background was related to weaker sense of coherence in all three generational groups, and to poorer quality of life and higher mental strain among third generation Ingrian refugees. The study suggests that family’s past forced displacement and how it is remembered is associated with the present-day mental health of people with Ingrian background. However, the conclusions based on data collected during the COVID-19 pandemic must be interpreted with caution.Tiivistelmä
Sotatapahtumien todistaminen, läheisten menetykset ja kodin jättäminen ovat elämää perustavanlaatuisesti muokkaavia, usein traumaattisia tapahtumia, joilla voi olla vakavia ylisukupolvisia seurauksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää pakkomuuttoja ja vainoa 1900-luvun alkupuolella kokeneiden inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvointia Suomessa. Lisäksi tutkimus analysoi vanhempien ja isovanhempien traumaattisten sotakokemusten ja pakkomuuttotaustasta kertomisen yhteyttä jälkeläisten mielen hyvinvointiin. Tutkimukseen osallistui 650 henkilöä, jotka ovat Venäjän vallankumouksen aikana Suomeen siirtyneiden Inkerin pakolaisten lastenlapsia (kolmas sukupolvi, keski-ikä 66 v) sekä siirtoväkenä Suomeen jatkosodan aikana tulleiden inkeriläisten lapsia (toinen sukupolvi, keski-ikä 65 v) ja lastenlapsia (kolmas sukupolvi, keski-ikä 38 v). Mielen hyvinvoinnin tasoa verrattiin suomalaisiin koko väestöä koskeviin hyvinvointitutkimuksiin. Kyselytutkimuksessa kartoitettiin mielen hyvinvointia yksinäisyyden, psyykkisen kuormittuneisuuden (masennus ja ahdistus), elämänlaadun ja koherenssin tunteen kautta. Vanhempien tai isovanhempien traumaattisia sotakokemuksia olivat esimerkiksi väkivallan, menetysten ja vainon kokeminen. Inkeriläisten jälkeläiset eivät eronneet koko väestöstä yksinäisyyden tai psyykkisen kuormittuneisuuden suhteen elämänlaadun ollessa hieman koko väestöä korkeammalla tasolla. Vanhempien ja isovanhempien traumaattiset sotakokemukset olivat yhteydessä vakavampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen siirtoväen toisessa sukupolvessa. Vastaavaa yhteyttä ei ollut kolmannen sukupolven ryhmissä. Vanhempien vaikeneminen inkeriläistaustasta oli yhteydessä heikompaan koherenssin tunteeseen kaikissa jälkeläisten ryhmissä sekä heikompaan elämänlaatuun ja korkeampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen Inkerin pakolaisten kolmannessa sukupolvessa. Tutkimus antaa viitteitä pakkomuuton ja sen muistelun vaikutuksista inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvoinnille, mutta korona-aikana kerätyn aineiston tulosten tulkintaan on suhtauduttava erityisen varovasti.Abstract
Witnessing and experiencing war and leaving one’s home are fundamental, often traumatic events that may have consequences over generations. In this study, the mental health of Ingrian Finns whose family pasts include forced migration and persecution is examined. The study also explores how parents’ and grandparents’ traumatic war-related experiences and descendants’ perceptions of their parents’ avoidance to talk about their Ingrian background are related to mental health among Ingrian second and third generation. Altogether 650 grandchildren of Ingrian refugees (third generation, mean age 66), and children (second generation, mean age 65) and grandchildren (third generation, mean age 38) of displaced Ingrians of WWII participated in the study. Their levels of mental health (i.e., loneliness, mental strain, and quality of life) were compared with the general population in Finland. Parents’ or grandparents’ traumatic war-related experiences were, for example, experiences of violence, persecution, and loss of a close one. There were no differences in the levels of loneliness or mental strain between Ingrians and general population while the quality of life was reported slightly higher among Ingrians compared to the general population. Parents’ and grandparents’ traumatic war-related experiences were related to severe mental strain in the second generation but not in the two groups of third generations. Parents’ avoidance of talk about their Ingrian background was related to weaker sense of coherence in all three generational groups, and to poorer quality of life and higher mental strain among third generation Ingrian refugees. The study suggests that family’s past forced displacement and how it is remembered is associated with the present-day mental health of people with Ingrian background. However, the conclusions based on data collected during the COVID-19 pandemic must be interpreted with caution
Tyttöjen ja poikien vapaa-aika? Suomalaistaustaisten ja maahanmuuttotaustaisten nuorten vapaa-ajanvietto Varsinais-Suomessa
No full textSuomalaistaustaisten ja maahanmuuttotaustaisten nuorten vapaa-ajanvietto Varsinais-Suomess
Conflict, solidarity, and acculturation : Adolescents' adaptation and perceptions of intergenerational relations after immigration
No full textMigration and acculturation cause individual growth and changes in different spheres of adolescents’ lives, including family relations. Migration is known to challenge family relations and to mobilize immigrant adolescents to take the dual role of a pioneer of acculturation and a convoy of familial adaptation into a new society. This role is not taken and given without negotiations. For adolescents, the process of acculturation (e.g., learning the language, familiarizing with norms and values of the society, coping with discrimination) overlaps with the developmental phase where adolescents (re)negotiate their identities and relationships with their parents. According to previous research, much of the negotiation takes place along the continuum between autonomy and relatedness. To support the adaptation of immigrant families and adolescents in particular, it is crucial, however, to better understand the ways adolescents perceive their social environment, deal with the changes in intergenerational relations, and act as agents of acculturation and family adaptation. This is also crucial in terms of the potential consequences of adolescent-parent relations for adolescents’ adaptation.
This study explores the perceptions of immigrant adolescents of intergenerational relations in their families after migration. It also examines how intergenerational relations are manifested and negotiated in the school context and are associated with the adaptation of adolescents in Finland. The theoretical background of the study combines an ecological perspective on adolescents’ development with acculturation psychology, cultural psychology, and youth and family studies. The study includes qualitative and quantitative research methods. The main data used in the study consists of 80 semi-structured interviews of 1.5-generation immigrant adolescents (aged 13 to 18). The Finnish School Health Promotion Study (N = 2697) is utilized to analyse the association between perceived intergenerational relations and the adaptation of immigrant adolescents with different immigration and cultural backgrounds in Finland.
The thesis includes four sub-studies of which each illustrates particular characteristics of adolescent-parent relationships after migration from the perspective of adolescents. Study I explores the contexts of immigrant adolescents’ autonomy negotiations in intergenerational relations, and examines the multiple positions that adolescents use in their reflections on autonomy after immigration. Study II focuses on adolescents’ experiences of gratitude and indebtedness towards parents and asks how these emotions shape intergenerational relations after migration. In Study III, intergenerational negotiations are studied in relation to the school context, focusing on information flows between adolescents, parents, and school personnel. Finally, Study IV examines how the perceptions of adolescents of their relationhips with parents, particularly perceived parental knowledge, are associated with their psychological (i.e., anxiety symptoms) and socio-cultural (i.e., school achievement) adaptation, and whether the effect of perceived parental knowledge on adaptation outcomes depends on their migration backgrounds and social characteristics (i.e., generation status, gender, and family’s socioeconomic status).
The findings of the study show how adolescents’ experiences of acculturation- and development-related changes are manifested and negotiated within the families and in a larger social context (i.e., school), and how they shape adolescent-parent relationships and the adaptation of adolescents after migration. The study highlights the ambivalent nature of intergenerational relations. It shows the effort and resilience of immigrant adolescents in mastering acculturation and developmental demands. The study results suggest that intergenerational conflicts as such do not necessarily impede adolescents’ adaptation but may, on the contrary, support adolecents’ and their parents’ adaptation in a new society. From the perspective of adolescent-parent relationships, this study proposes improving open communication within families and carefully recommends that immigrant parents, like all parents, even though obviously often thinking of the best for their children, could pay more attention to listening to their children and to perspective taking – that is something their children often master skilfully. The study also sees it as crucial that building a dialogue between school personnel and parents should be encouraged in order to increase parents’ agency and knowledge. This contributes to their children’s positive development and adaptation.
Keywords: Adolescents, immigration, immigrant families, intergenerational relationships, adaptation, acculturationMuutto uuteen maahan vaikuttaa merkittävällä tavalla perheenjäsenten välisiin suhteisiin. Maahanmuuttajanuorten rooli voi olla keskeinen perheen sopeutuessa uuteen ympäristöön. Nuoret omaksuvat vanhempiaan nopeammin ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja tapoja. Nuorten akkulturaatioprosessi sisältää muun muassa uuden kielen oppimista sekä uuden yhteiskunnan normeihin ja arvoihin tutustumista. Muuton tuomat muutokset tapahtuvat nuorille ikävaiheessa, jossa neuvottelut nuoren identiteetistä ja suhteesta vanhempiin ovat ajankohtaisia kehityspsykologisesta näkökulmasta. Nuoren kotoutuminen ja aikuiseksi kasvaminen tapahtuvat näin ollen limittäin, ja niiden keskiössä ovat usein neuvottelut nuoren autonomiasta suhteessa hänen vanhempiinsa.
Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia nuorten kokemukset ja neuvottelut sukupolvisuhteissa tapahtuvista muutoksista ovat Suomeen muuton jälkeen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millainen yhteys sukupolvisuhteiden laadulla on nuorten kotoutumiselle Suomessa. Tutkimuksen teoreettisessa taustassa yhdistyvät kehitys- ja akkulturaatiopsykologian sekä kulttuurien välisen psykologian ja sosiologisen perhetutkimuksen näkökulmat. Tutkimuksessa käytetään laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 13–18-vuotiaiden nuorten haastatteluaineisto (N = 80). Lisäksi yhdessä osatutkimuksista hyödynnetään Kouluterveyskyselyssä kerättyä aineistoa (N = 2697).
Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joista jokainen tarkastelee sukupolvisuhteita muuton jälkeen nuoren näkökulmasta keskittyen neljään eri teemaan. Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitetään, missä konteksteissa ja mistä positioista käsin nuoret neuvottelevat autonomiasta suhteessa vanhempiinsa. Toisessa osatutkimuksessa tutkitaan nuorten vanhempiaan kohtaan kokemaa kiitollisuutta ja kiitollisuudenvelkaa sekä sitä, miten nämä tunteet muovaavat sukupolvisuhteita maahanmuuttajaperheissä muuton jälkeen. Kolmannessa osatutkimuksessa sukupolvineuvotteluita tarkastellaan koulukontekstissa. Tutkimuksessa nuorten, vanhempien ja koulun henkilökunnan välistä kommunikaatiota tarkastellaan tiedonkulun näkökulmasta. Neljäs osatutkimus selvittää, miten nuori-vanhempi suhteen laatu on yhteydessä nuoren psyykkiseen hyvinvointiin ja koulumenestykseen nuorten eri ryhmissä.
Tutkimuksen tulokset havainnollistavat nuorten sukupolvisuhteissa tapahtuvia neuvotteluita kotona ja osana laajempaa yhteiskuntaa, erityisesti osana koulua. Tutkimus osoittaa, miten nuoret neuvottelevat usein keskenään ristiriitaisista tunteista ja toiveista suhteessa vanhempiinsa, ja miten nuorten kokemukset edelleen muovaavat sukupolvisuhteita. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että vanhempien tekemällä muuttopäätöksellä ja nuorten tulkinnoilla muuton syistä on kauaskantoiset vaikutukset nuorten ja heidän vanhempiensa välisiin suhteisiin. Tutkimus myös havainnollistaa, miten ristiriidat sukupolvisuhteissa voivat olla osa avointa kommunikaatiota nuorten ja vanhempien välillä ja osaltaan edistää nuoren myönteistä kehitystä, hyvinvointia ja kotoutumista.
Avainsanat: Nuoret, maahanmuutto, maahanmuuttajaperheet, sukupolvisuhteet, kotoutuminen, akkulturaatioei saavutettav
Thanks but No Thanks? : Gratitude and Indebtedness within Intergenerational Relations after Immigration
No full textObjective To explore how 1.5-generation immigrant adolescents' feelings of gratitude and indebtedness toward their parents are manifested and shape their intergenerational relations after migration. Background The emotions of gratitude and indebtedness result from experiences of receiving and are central to the process of reciprocity. Although closely connected, gratitude and indebtedness are distinct and may have different consequences for intergenerational relations. The contextual nature of gratitude and indebtedness becomes particularly evident in immigration context. Method Semistructured interviews were conducted with 80 adolescents who were 1.5-generation immigrants. Data analysis was guided by the grounded theory approach. Results Results comprise an evolving theory of adolescents' gratitude and indebtedness in intergenerational relations after family migration. In immigrant families, intergenerational relations are strained by a sense of indebtedness and bolstered by a sense of gratitude. That said, gratitude and indebtedness are also associated with ambivalence and intersect to affect intergenerational relations concurrently. Conclusion Emotions of gratitude and indebtedness toward parents are often experienced by immigrant adolescents after migration regardless of their cultural or ethnic background. These emotions shape intergenerational communication in immigrant families. Implications Social workers, teachers, integration services, and anyone working with immigrant families with teenagers may benefit from better understanding how adolescents experience gratitude and indebtedness within intergenerational relations and how these emotions are associated with parent-child relationship characteristics after migration.Peer reviewe
- …
