577 research outputs found
Mikä on luontosuhteen rooli maailmassaolon jäsentäjänä ympäristökriisien ajassa?
No full textKirja-arvio Heidi Björklundin, Kaisa Hiltusen, Jenna Purhosen, Minna Rainion, Nina Sääskilahden & Antti Valliuksen toimittamasta teoksesta "Luontosuhteiden luonto. Taiteentutkimuksen ja ekologian näkökulmia". Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 133, Jyväskylän yliopisto 2022. (368 s.
Amateur Naturalism and Activities of Nature and Wildlife Organizations: Printed Media Data 1972-2011
No full textAineisto koostuu yleisesti eri luontoharrastuksen muotoja käsittelevistä lehtiartikkeleista. Artikkelit ovat aiheeltaan neljänlaisia: luontohavainnot, luontoharrastukset ja luontotietokannat, lintuvesien kunnostus (pääosin Lempäälän Ahtialanjärveä koskeva), Tampereen luonnontieteellinen museo sekä yleinen luontoharrastaminen. Varhaisimmat artikkelit on julkaistu vuonna 1972 ja uusimmat 2011, mutta suurin osa niistä on julkaistu 1990-luvulla tai sen jälkeen. Minna Santaoja keräsi aineiston ympäristöpolitiikan väitöskirjaansa varten. Lehtileikkeet vaihtelevat tyyliltään ja ne sisältävätkin uutisten lisäksi mm. pääkirjoituksia ja mielipidekirjoituksia. Uutisen etusivun otsikkoteksti, kuvat tai muut juttuun liittyvät osiot ovat myös usein poimittu mukaan aineistoon. Määrällisesti eniten lehtileikkeitä on Tampereen aluelehdestä Aamulehdestä, toiseksi eniten Lempäälän-Vesilahden Sanomista. Artikkelit on arkistoitu aiheittain ja lehdittäin niin, että yksi tiedosto sisältää kaikki aihepiirin artikkelit kyseisestä lehdestä. Artikkeleista löytyy yksityiskohtainen listaus aineiston taustatietoa-liitteissä. Jatkokäyttäjälle lehdittäin koostetuista tiedostoista on saatavilla html-hakemisto, joissa kokoelmia voi tarkastella lehden nimen, julkaisuvuoden, aiheen ja niiden sisältämien artikkeleiden lukumäärän mukaan.The data contain newspaper articles that deal with different forms of amateur naturalism, published in the Tampere region between 1972 and 2011. The articles can be divided into four categories: 1) observations of nature, amateur naturalism, and nature databases, 2) renovation of water bodies important to birds, 3) Natural History Museum of Tampere, and 4) general naturalism. The articles vary in style, and include editorials and letters to the editor in addition to news items. The data files have been organised by theme and magazine in such a way that one file contains all the texts of the same theme from one magazine. A detailed list of the articles has been published as a related file. This dataset is only available in Finnish
Posthumanismin ja monilajisen tutkimuksen haaste yhteiskuntatieteelliselle ympäristötutkimukselle
Get PDFPosthumanismin ja monilajisen tutkimuksen haaste yhteiskuntatieteelliselle ympäristötutkimukselle
Get PDFFor the Love of Nature: Amateur Naturalists as Actors in Nature Conservation
No full textLuonnon tuntemuksemme ajatellaan yleisesti heikentyneen, mutta edelleen on olemassa myös omistautuneita luontoharrastajia. HM Minna Santaojan väitöskirja käsittelee luontoharrastusta Suomessa. Toisin kuin ympäristöliikettä, luontoharrastusta on tutkittu Suomessa vähän. Pioneeritutkimuksen yleisenä tehtävänä onkin luoda kokonaisvaltainen käsitys luontoharrastuksesta ilmiönä ja sen yhteiskunnallisista kytkennöistä. Santaoja tarkastelee väitöskirjassa luonnon tietämisen ja kokemisen moninaisuutta tietopainotteisen, yhdistyksiksi organisoituneen luontoharrastuksen kautta. Tutkimuskohteena ovat hyönteis- kasvi-, sieni- ja lintutieteellisistä yhdistyksistä löytyvät harrastajat, joita on maanlaajuisesti noin 15 000. Lintuharrastajat muodostavat erikoistuneiden luontoharrastajien joukosta kaksi kolmasosaa. Tutkimus alkaa historiallisella katsauksella luontoharrastuksen kehitykseen luonnontieteen rinnalla.
Työn keskiössä on pirkanmaalainen luontoharrastus. Osa tutkimuksen aineistosta on hankittu osallistuvalla havainnoinnilla eri alojen luontoharrastajien keskuudessa. Väitöskirjan empiirisessä osassa lähempään tarkasteluun on valittu kolme tutkimustapausta, jotka valottavat luontoharrastajien toimintaa eri näkökulmista. Ensimmäinen tapaus koskee Tampereen luonnontieteellistä museota ja luontoharrastajien osaa museon perustamisessa. Museokokoelmien juuret juontavat 1900-luvun alkuun. Näytteitä keräämällä harrastajat ovat halunneet tuoda luonnon ihmeet kaiken kansan ulottuville. Tapauksen kautta Santaoja tarkastelee luonnontieteellisen museotoiminnan merkitystä ympäristökasvatuksessa ja luonnontieteellisten kokoelmien merkitystä luonnonsuojelussa.
Toinen tutkimustapaus koskee luontotiedon ja erityisesti lintutiedon organisoitumista erilaisten teknologisten ratkaisujen välityksellä. Tarkastelun kohteena ovat BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmä sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-havaintotietokanta, joiden välille syntyi kilpailutilanne selvitettäessä linnuston levinneisyyttä kolmannessa lintuatlaksessa. Tapauksen kautta Santaoja pohtii lintuharrastuksen suosiota, havaintotiedon validointikäytäntöjä ja erilaisia harrastustapoja. Myös väitöskirjan kolmas tutkimustapaus keskittyy lintuharrastukseen ja erityisesti harrastajien toimintaan käytännön luonnonsuojelijoina. Tutkimuksen kohteena on linnustoltaan valtakunnallisesti merkittävä Ahtialanjärvi Lempäälässä. Tapauksessa aktiiviset lintujärven kunnostajat ovat ajautuneet konfliktiin ympäristöhallinnon kanssa koskien luonnonhoidon käytäntöjä.
Luontoharrastajien merkittävä rooli luonnon monimuotoisuutta koskevan havainto- ja seurantatiedon tuottajina on tunnustettu. Valtaosa hallinnon tarvitsemasta lajitiedosta on peräisin harrastajilta ja näiden asemasta kertoo myös se, että edistyneet harrastajat opettavat lajintuntemusta yliopisto-opiskelijoille erikoistuneiden ammattilaisten puuttuessa. Luonnon monimuotoisuuden hallintaan tähtäävän politiikan seurauksena on luotu tietokäytäntöjä, jotka painottavat harvinaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja. Tieteellisen lajitiedon korostuminen harrastajien ja hallinnon käytännöissä sulkee Santaojan työn perusteella ulos osan potentiaalisista luontoharrastajista ja erilaisista luonnon tietämisen tavoista. Luonnon tuntemus perustuu aktiiviseen luonnossa liikkumiseen ja luonnon affektiiviseen tuntemiseen – luonnonrakkauteen. Santaoja peräänkuuluttaakin työssään monimuotoisempia ja sallivampia luontotietokäytäntöjä ja pyrkii hälventämään ”rationaalisen” ja emotionaalisen luonnonsuojelupuheen rajaa. Luontoharrastus kehystetään työssä laajasti ymmärrettynä poliittisena toimintana ja ympäristökansalaisuutena. Luontoharrastajat ovat keskeisessä roolissa tuottaessaan kulttuurista ymmärrystä luonnosta.My dissertation examines amateur naturalists as actors in nature conservation and their role in the multiplicity of knowing and experiencing nature. My empirical focus is on organized amateur naturalist associations. I understand nature conservation to mean not only political activity, but also broader actions undertaken in various areas of society.
The roots of modern amateur naturalism in Finland date back to the end of the 19th century. When natural scientific research became institutionalized within universities, a division of labor formed between amateur and professional naturalists. In general, amateurs in the field provided data for the desk-bound professionals. Finnish amateur naturalists began forming organizations as a consequence of the strengthening of nationalist ideals and the awakening of conservationist thought, and their early activities were closely bound to the nascent natural history museums. Amateur naturalists combined their efforts to collect specimens for natural scientific collections in order to display the wonders of nature to all to see.
As knowledge of nature increased and the sheer scale of diversity of life became apparent, both amateur and professional naturalists began to specialize. As a consequence, botanical, entomological, mycological and ornithological societies were established. Due to international discourse and commitments to halt the loss of biodiversity, authorities acknowledged the urgent need to monitor the state of nature and survey species. This led to the politicization of nature conservation and an increasing demand for the data produced by amateur naturalists.
Today, amateur conservationists collaborate with professionals locally, regionally and nationally by taking part in monitoring programs and evaluations of the conservation status of species. In fact, the majority of the monitoring data used in governance comes from amateur naturalists. Devoted amateurs may even be internationally recognized experts in their specified field. Changes in biology education have resulted in the reduction of the teaching of species identification; therefore, the knowledge of amateur naturalists is particularly important. Indeed, experienced amateurs may even teach species identification courses to biology students at universities.
Like society in general, amateur naturalist societies have undergone changes. While it is widely accepted that our general knowledge of nature has declined along with amateur naturalist activities, hobbies such as bird watching have become increasingly popular. In the past, amateur naturalism was an upper class pastime closely connected to the nature clubs of high schools. Nowadays, however, amateur naturalism is a democratic and accessible pursuit. Amateur naturalists are increasingly heterogeneous, and lighter and more entertaining forms of naturalism are increasingly popular. Despite this, experienced amateur naturalists are aging and younger generations are not as committed to taking part in monitoring schemes, so there is concern about the future availability of data.
Amateur naturalists have not previously been studied from a social science perspective in Finland. In studies on environmental movements, amateur naturalists are typically outside the frame of inquiry. My dissertation maps amateur naturalism and its societal connections in Finland. The core of my dissertation is formed by three case studies. The first focuses on the establishment of Tampere Museum of Natural History. The second examines the collection of monitoring data for the Third Finnish Breeding Bird Atlas, and the controversy raised by two competing databases. The third case study explores the Lake Ahtialanjärvi restoration project in Lempäälä, south-western Finland, and the conflict between volunteer birders and the environmental administration about how to proceed with the project. As a background to these case studies, I outline the amateur naturalist scene in Tampere, which comprises four specialized amateur naturalist societies. Using case study methodology, I provide a detailed account of the different amateur naturalist activities and their possible space for action, both from within the amateur societies and from the outside. My study data consists of interviews, participant observation, newspaper materials, documents and internet material.
Amateur naturalists take part in nature conservation not only as data gatherers but also as practical stewards of nature and, in many ways, as environmental citizens. These amateurs participate in defining the goals and actions of nature conservation. While their role in understanding nature is acknowledged, the interests of amateur naturalists and environmental authorities do not always coincide. For some amateurs, taking part in official nature conservation work is an important motivation, but placing the emphasis solely on scientific species data excludes some amateurs, and can relegate other forms of knowledge and experience. While there is no clearly defined boundary between amateurs and professionals, expertise is a delineating feature. Boundaries also exist within the amateur naturalist societies regarding whose observations are valid, and what sort of amateur naturalism is “the right kind.”
Behind amateur naturalism lays an emotional relationship to nature. In this dissertation, I seek to dissolve the boundary between “rational” and emotional nature conservation discourse. The “emotional knowing” of nature by amateurs and professionals influences official natural scientific knowledge used for conservation policy. It should not be necessary to justify a love of nature in the language of science or governance: perceiving amateur naturalism as a diverse activity reaching into many areas of culture and society facilitates a new kind of environmental citizenship
Uusia tuulia, ulappoja ja karikoita: suuntia tieteellisen julkaisemisen aalloilla luovintaan
No full textTämä on ensimmäinen Alue ja Ympäristö -lehden numero, jonka julkaisee yksin Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura (YHYS). Viime vuonna YHYS liittyi Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran (AYS) rinnalle lehteä kustantamaan. AYS:n toiminta kuitenkin päättyi aktiivisten toimijoiden puutteessa (ks. Wingström 2024) ja seuran purkava kokous pidettiin huhtikuussa 2025, joten lehden kustantaminen siirtyi YHYS:n kontolle. Vie hetken, ennen kuin muutos on tehty kaikilta osin näkyväksi esimerkiksi lehden nettisivuilla.
Alue ja Ympäristö -lehti on ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1971 alkaen, ensimmäiset 20 vuotta Aluesuunnittelu-nimisenä ja vuodesta 1991 lähtien nykyisellä nimellään. Nyt YHYS:lla on vastuu ja kunnia-asia huolehtia, että lehti ilmestyy myös jatkossa. Kustantajan muutoksesta huolimatta lehden linja säilyy ennallaan: julkaisemme kriittisen, teoreettisesti motivoidun ihmismaantieteen, aluetieteen ja yhteiskunta- ja ihmistieteellisen ympäristötutkimuksen tieteellisiin keskusteluihin kiinnittyviä kirjoituksia.
Lehden päätoimittajina huolehdimme jatkuvuudesta ja autamme parhaamme mukaan YHYS:n johtokuntaa kustantajaroolin omaksumisessa. Onneksi myös Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran edellinen puheenjohtaja Roosa Wingström tuli valituksi YHYS:n johtokuntaan ja seuran varapuheenjohtajaksi, mikä edesauttaa lehden sujuvaa siirtymää kustantavalta seuralta toiselle. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura juhli viime vuonna kolmekymppisiään (ks. Santaoja ym. 2024). Lehden kustantamisen myötä seuran toiminta uudistuu sen astuessa uudelle kymmenluvulle
- …
