656 research outputs found
Tilannearvioinnista palvelutarpeen arviointiin
No full textSosiaalihuoltolaissa (L 30.12.2014/1301) on otettu ensimmäistä kertaa käyttöön palvelutarpeen arvioinnin käsite. Palvelutarpeen arviointi käsittää sekä yhteenvedon asiakkaan tilanteesta, että arvion asiakkaan sosiaalipalvelujen tarpeesta. Käytännössä palvelutarpeen arviointi on hallinnollinen prosessi, joka suuntaa järjestämään palveluita siten, että tavoitteena on asiakkaan itsenäinen selviytyminen. Luvussa käymme läpi sosiaalityön teoreettisia lähtökohtia, joita on palvelutarpeen arvioinnin taustalla. Lähtökohtana on siis tilannearviointi eli sosiaalityössä oleva käsitys siitä, että asiakkaan tilanne on ensin kartoitettava laajasti ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Luvussa käsitellään lyhyesti tilannearvioinnin tavoitteita ja sosiaalityön periaatteita sekä taustalla olevaa käsitystä ihmisistä ja maailmasta. Senjälkeen keskitytään erityisesti asiakkaan osuuteen ja rooliin tilannearvion teossaja päätetään siihen, millaista osaamista tilannearvioiden tekeminen sosiaalityönammattilaiselta edellyttää. <br/
Narrated social distance:Generational ties
No full textThis chapter studies the recounted distance and proximity in the generational relations of older adults in Finland. The focus is on relations across family generations in the context of financial issues. The data consist of interviews of older adults, members of the baby boomer generation who have experienced the modernization of Finland, live in Lapland and face financial difficulties. The analysis is based on the four basic elements of narratives: situatedness, event sequencing, world-making or world disruption, and what it is like. These relate to the contexts of the story and its telling, the timing of events, the reoccurrence of events, disruptions in the story and the experiences of reliving the events.The analysis revealed a nuanced picture of the distances among members of the older, younger and the same generations. The two stories by women, which were analyzed in detail, illustrated the distance from their fathers and the proximity to their mothers in terms of values and practices related to money. Money and financial issues in general connect members of different family generations through ties related to values, practices, preferences and priorities and may reflect generational proximity as well as distance
Näkökulmia palvelutarpeen arviointiin
No full textPalvelutarpeen arviointi on sosiaalihuoltolain alainen palvelu, jota ei laissa ole kuitenkaan erityisen tarkkaan määritelty. Tämän johdosta sosiaalityötä tekevillä on ollut tarve saada lisää tietoa siitä, miten palvelutarpeen arviointia voidaan tehdä ja millaisia asioita eri organisaatioissa tulee ottaa huomioon.
Tähän tarpeeseen vastaamaan pyrkivä teos on PRO SOS – uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa -hankkeen tuotos. Teoksen alkuosassa käsitellään palvelutarpeen arviointia monesta näkökulmasta ja siinä pyritään vastaamaan erilaisiin kysymyksiin, kuten: millaisiin aikuisten tarpeisiin sosiaalipalvelut voivat vastata, mitä laki oikeastaan palvelutarpeen arvioinnista sanoo ja millaisiin sosiaalityön teoreettisiin näkökulmiin palvelutarpeen arviointi pohjaa.
Näiden kysymysten pohdinnan jälkeen teos suuntaa kohden palvelutarpeen tekemisen käytäntöä prosessina ja etenemisen vaiheita. Palvelutarpeen arvioinnissa on paljon seikkoja, joita on hyvä huomioida, kuten erityisen tuen tai omatyöntekijän tarve, vuorovaikutuksen tavat ja mahdollisuus käyttää hyväksi erilaisia välineitä, kuten pelejä tai mittareita.
Palvelutarpeen arviointi voi olla monivaiheinen ja pitkään kestävä prosessi, jota tehdään useaan kertaan asiakkuuden aikana. Siihen tarvitaan usein myös eri alan ammattilaisia, joiden kanssa tehdään yhteistyötä. Näihinkin seikkoihin tämä teos tuo erilaisia näkökulmia.
Service needs assesment is a service not very precisely defined in the Social Welfare Act. This has resulted, amongst those who do social work, a need for information on how to do service needs assessment and what is good to take into account in different organizations.
This publication, which attempts to answer this need, is a product of the project PRO SOS – Building new kinds of adult social work. In the beginning, a number of questions regarding service needs assessment are answered, for example: what kinds of needs of adults social services are able to meet, what the Social Welfare Act actually says about service needs assessment and on what social work theories service needs assessment is based on.
After addressing these questions, attention is given to the practices of service needs assessment as a process and as something that has various stages. Many issues are good to take into account in service needs assessment, such as a possible need for special support or whether the client benefits from having an own worker. An essential factor is also the way communication and interaction are handled during service needs assessment. Social welfare professionals also have the possibility to use different assistive tools, such as games and barometers.
Service needs assessment may be a long process with multiple stages that is done several times during the time the individual is client in social services. Often also cooperation with professionals from other fields are needed. This publications brings new angles to these issues as well.fi=Ei tietoa saavutettavuudesta|sv=Okänd tillgänglighet|en=Unknown accessibility
Informaali hoiva sosiaalipoliittisessa kontekstissa
Full text linkVanhusten hoiva on ikääntyvissä yhteiskunnissa keskeinen poliittinen ja käytännöllinen kysymys. Vanhusten hoiva kattaa monenlaisten toimijoiden kirjon: vanhukset hoivan saajina ja antajina, heidän läheisensä, julkisten ja markkinapohjaisten palvelujen tuottajat sekä monenlaiset järjestöt.
Toimijoiden moninaisuudesta huolimatta vanhukset saavat suurimman osan hoivasta läheisiltään informaalin hoivan muodossa. Kunnilla on kuitenkin lakiin kirjattu velvollisuus tarjota asukkailleen riittävät palvelut, joista vanhusten hoivan kannalta keskeisiä ovat sosiaali- ja terveyspalvelut.
Minna Zechnerin tutkimus kohdentuu informaalin hoivan ja julkisten palvelujen ja etuuksien risteymään. Haastatteluaineistoja analysoimalla hän on selvittänyt hoivan arkipäiväisiä käytäntöjä ja informaalin hoivan moninaisia kytköksiä julkisiin palveluihin ja etuuksiin eli sosiaalipoliittisiin järjestelmiin.
Julkisia palveluja ja etuuksia määrittävät lainsäädäntö sekä kuntien ja kuntainliittojen ohjeistukset. Informaali hoiva sen sijaan perustuu usein yhteiseen historiaan, läheisyyteen, velvollisuuteen, rahaan ja totunnaisiin tapoihin. Informaaliin hoivaan vaikuttavat monin tavoin myös sosiaalipoliittiset järjestelmät. Hoivaajan ja hoivan tarvitsijan toimintaa määrittävät eri tavoin muun muassa se, millä kriteerein palveluja ja etuuksia on mahdollista saada, mitä velvoitteita niiden saamiseen liittyy, milloin etuuksia ja palveluja tarjotaan ja missä.
Tutkimuksessa informaalin hoivan toimijoiden yhteyksiä sosiaalipoliittisiin järjestelmiin tarkastellaan neuvotteluina, joiden tavoitteena on luoda eri toimijoiden välinen jaettu ymmärrys hoivan tarpeista ja niihin vastaamisen tavoista ja keinoista. Toisinaan jaettua ymmärrystä ei synny, vaan tulkinnat hoivasta, tarpeista ja vastuista voivat olla ristiriidassa keskenään.
Neuvottelut informaalin hoivan toimijoiden ja sosiaalipoliittisissa järjestelmissä työskentelevien ammattilaisten kesken ovat keskeinen osoitus informaalin hoivan formalisoitumisesta. Informaali hoiva voidaan ymmärtää yksilöiden välisenä yksityisenä toimintana, mutta joka formalisoituessaan nivoutuu eri tavoin sosiaalipoliittisiin järjestelmiin, usein julkisiin hoivapalveluihin ja -etuuksiin.
Informaalin hoivan formalisoitumista edeltää hoivan politisoituminen, sen pääseminen poliittisen päätöksenteon ja usein myös yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Sosiaalipoliittiset järjestelmät luodaan ja niitä muotoillaan poliittisen päätöksenteon prosesseissa.
Toisinaan informaali hoiva ylittää kansallisten sosiaalipoliittisten järjestelmien rajat. Esimerkiksi maahanmuuttajien perheenjäsenistä voi osa asua eri maissa. Informaalia hoivaa on jossain määrin mahdollista antaa ja saada valtioiden rajojen yli ylirajaisesti eli transnationaalisesti. Tällainen ylirajainen informaali hoiva on esimerkki hoivan globalisoitumisesta.Informal care in the context of social policy
Care of older persons is a central political and practical question in ageing societies. Care of older persons includes a wide variety of actors: elders as recipients and givers of care, their close ones, producers of public and market based services as well as different kinds of non-governmental organizations.
Despite the wide variety of actors in elder care, the majority of elder care is given by close ones, as informal care. Municipalities however have the responsibility dictated by the legislation, to offer their inhabitants sufficient amount of services. In elder care especially social and health services are central.
The dissertation of Minna Zechner focuses on the interconnections of informal care and public services and benefits. Through the analysis of interview data, she studied the everyday practices of care as well as the manifold linkages between informal care and public services and benefits that are part of the wider social policy systems.
In addition the study consists of a large review of previous studies on care. Based on these studies Zechner has identified three societal processes that are visible in previous research on care. The first process is the politization of care whereby care becomes a subject to political decision making and often also of public debates and discussions. The second process is the formalization of care. Whereupon the social policy systems that are developed in the course of political decision making become interconnected with informal care. The third process involves the globalization of informal care as the international mobility of people, goods and services become more common than before
The Political Construction of Elder Care Markets: Comparing Denmark, Finland and Italy
Full text linkIn Europe over the last two decades, marketization has become an important policy option in elderly care. Comparative studies predominantly adopt an institutional perspective and analyse the politics and policies of marketization. This analysis takes a step back and examines the fundamental ideas underpinning the policies of marketization, using the ‘What’s the problem’ approach by Carol Bacchi. The central question is how the market was discursively framed as the solution to the perceived problems of three different systems of elderly care, and how such processes are similar or different across the three countries. The analysis includes two extreme types of elderly care systems, the Nordic public systems in Denmark and Finland and the Southern European family based model in Italy. Empirically, the analysis offers interesting insights into processes of constructing and legitimating markets at the level of discourse; this occurs by defining specific problem representations, underlying assumptions and silences. In all three countries, marketization is presented as a solution which builds on rather than challenges dominant ideas of care. Conceptually, in addition to its institutions, it is crucial to understand the ideas behind the marketization of elderly care. Ideas emerge as a key leverage for making policies and practices of marketization acceptable and which decision makers and other influential political/societal actors use in policy and public debates. The importance of ideas is further underlined by the fact they do not necessarily relate to the institutions of elderly care systems in a linear way.
Keywords
Elderly care, marketization, political construction, ‘What’s the problem’ approach, cross-country comparison
Seksuaalisuus sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten verkkopuheessa
Full text linkTässä informaatio- ja sosiaalitutkimuksen alueelle asettuvassa artikkelissa analysoidaan seksuaalisuuden käsittelyä sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten verkkokeskusteluissa. Nuorten ja aikuisten sosiaalinen vetäytyminen on japanilaisessa yhteiskunnassa määritelty ongelmaksi,jota kutsutaan hikikomori-ilmiöksi.Hikikomori tarkoittaa sulkeutunutta(Krysinska, 2006,4)tai sisäänpäin kääntynyttä,ja sillä voidaan viitata henkilöön tai olotilaan (Ohashi, 2008,1). Japanilaisissa kulttuurituotteissa,animessa (animaatio) ja mangassa (sarjakuva), hikikomori-ilmiöön liitetään myös myönteisiä puolia, esimerkiksi että se haastaa japanilaisia velvollisuuteen,työhön ja maskuliinisuuteen keskittyviä perinteisiä arvoja(Heinze ja Thomas, 2014). Hikikomori-ilmiö on saman tyyppinen kuin suomalaisessa yhteiskunnassa tunnettu kulttuurinen stereotypia ”peräkammarin pojista”, jotka eivät ole itsenäistyneet lapsuuden perheistään (Valaskivi ja Hoikkala, 2006, 211–212). Hikikomori on kuitenkin modernin yhteiskunnan ilmiö,jossa internet voi toimia eräänlaisena mahdollistajana sekä myös sosiaalisen kanssakäymisen kanavana. Suomessa hikikomoreja tai sosiaalisesti vetäytyneitä ei ole juuri
tutkittu (ks. kuitenkin Valaskivi ja Hoikkala, 2006; Vanttaja, 2007; Haasio ja
Zechner, 2014)
Suoriutumattomat
Full text linkKirja-arvostelu: Hoiva : tutkimus, politiikka ja arki / Anneli Anttonen & Heli Valokivi & Minna Zechner (toim.). Vastapaino, 2009
- …
