16,626 research outputs found
Uskonto, kieli ja yhteiskunta
No full textDiscursive study of religion (DSR) has become an increasingly recognised and applied approach to the study of religion. It asks: What passes for ‘religion’ in society? How do different constructions of ‘religion’ affect other social spheres such as politics, law, and everyday life, and vice versa? In this collection, Finnish scholars—many of them internationally recognized authorities on the subject—discuss DSR’s theoretical underpinnings, map the variety of discursive approaches, and apply the approach to case studies of politics, spirituality, and history. The book can be used as a textbook for religion and method courses in various disciplines
Kommentar zum Titus-Brief
No full textGuthrie D, Motyer JA. Kommentar zum Titus-Brief. Schütze SB, tran.; In: Guthrie D, Motyer JA, eds. Brockhaus-Kommentar zur Bibel, Teil 4: Matthäus – Offenbarung. Wuppertal: Brockhaus; 1985
Vakuuttaa ja vaikuttaa : Retorinen lähestymistapa uskontotieteessä
No full textHumanististen ja yhteiskuntatieteiden historia tunnetaan erilaisista paradigmaattisista ”käänteistä”. ”Retorisesta käänteestä” alettiin puhua 1980-luvun puolessa välissä. Yleensä sillä viitataan toisen maailman sodan jälkeen virinneeseen kiinnostukseen antiikin retoriikkaa kohtaan ja sen pohjalta kehittyneeseen ns. uuteen retoriikkaan, jonka pääteoreetikkoja olivat erityisesti 1950-luvulla kirjoittaneet Chaïm Perelman yhdessä Lucie Olbrecht-Tytecan kanssa sekä Kenneth Burke ja Stephen Toulmin. Suomessa retorinen tutkimus alkoi yleistyä vasta 1990-luvulla erityisesti politiikan tutkimuksen piirissä mutta levisi vähitellen myös kulttuurin tutkimukseen uskontotiede mukaan lukien. Vuonna 2001 julkaistu Retorinen tutkimus uskontotieteessä kokosi silloisen vireänä vallineen uutta retoriikkaa hyödyntäneen uskontotieteellisen tutkimuksen. Tämä artikkeli luo katsauksen uuden retoriikan perusperiaatteisiin ja teoreettisiin suuntauksiin, kartoittaa uskonnon tiimoilta tehtyä retorista tutkimusta ja hahmottelee erilaisia uskontoon liittyviä aiheita ja kysymyksiä, joihin uusi retoriikka tarjoaa teorettisia ja metodisia työkaluja. Retorisen analyysin merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa on yhteiskunnallisia kiistoja ja pyrkimystä vakuuttaa toinen osapuoli omista näkemyksistään. Tältä osin se on hieman eri linjoilla kuin diskurssianalyysi. Artikkelissa pohditaankin myös uuden retoriikan suhdetta diskurssianalyysiin, joka kanssa sillä on selkeitä yhtäläisyyksiä mutta myös eroavuuksia.Peer reviewe
Topologinen aste ja Reshetnyakin lause
No full textReshetnyakin lauseen mukaan kvasisäännöllinen kuvaus, joka ei ole vakio, on avoin, diskreetti ja suunnansäilyttävä. Suunnansäilyttävät kuvaukset määritellään topologisen asteen avulla ja siksi tässä tutkielmassa Reshetnyakin lauseen todistuksessa keskeistä on kvasisäännöllisen kuvauksen osoittaminen suunnansäilyttäväksi. Topologiselle asteelle on tässä tutkielmassa valittu analyyttinen lähestymistapa. Luvussa 3 topologinen aste määritellään jatkuvasti differentioituville funktioille ja luvussa 4 siirretään topologisen asteen määritelmä ja keskeiset tulokset Sobolev-funktioille.
Reshetnyakin lauseen todistuksen runkona käytetään Titus–Youngin lausetta, jonka mukaan jatkuvat, kevyet ja suunnansäilyttävät kuvaukset ovat avoimia ja diskreettejä.
Titus–Youngin lause esitellään ja todistetaan luvussa 5. Luvussa 6 esitellään kvasisäännölliset kuvaukset. Alaluvussa 6.1 tarkastellaan kvasisäännöllisten kuvausten ja elliptisten osittaisdifferentiaaliyhtälöiden yhteyttä. Osittaisdifferentiaaliyhtälöiden avulla voidaan osoittaa kvasisäännöllinen kuvaus kevyeksi.
Viimeisessä luvussa esitellään Reshetnyakin lause ja osoitetaan, että kvasisäännöllinen kuvaus, joka ei ole vakio, on kevyt ja suunnansäilyttävä. Tällöin kvasisäännöllisen kuvauksen avoimuus ja diskreettisyys seuraa Titus–Youngin lauseesta
Vaatteen käsitteellisiä merkityksiä avantgardemuodissa ja nykytaiteessa : Ruumiin, tilan ja todellisuuden kohtaamisia käsitevaatteessa
No full textTutkielmassa tarkastellaan vaatteen käsitteellisiä merkityksiä avantgardemuodissa ja nykytaiteessa. Tutkimuskohteena on ruumiin, tilan ja todellisuuden kohtaamiset käsitevaattessa.Tutkielmassa kysytään, että mikä vaatteen merkitys on tai millaisia merkityksiä vaate saa silloin, kun se ei ensisijaisesti ilmennä vaatteen perusominaisuuksiksi katsottuja funktionaalisia käyttötarkoituksia?
Aineistona on kolmen yhä aktiivisen muotisuunnittelijan ja kolmen yhä aktiivisen taiteilijan vaatteita ja teoksia. Tutkielmassa käsiteltävät muotisuunnittelijat ja heidän teoksensa ovat Hussein Chalayanin (s. 1970): Remote Control Dress, Carol Christian Poell (s. 1966): Lasikuitutakki ja Martin Margiela (s. 1957): Bakteeriliivi. Tutkielmassa käsiteltävät taiteilijat ja heidän teoksensa puolestaan ovat Jana Sterbak (s. 1955): Remote Control II ja Vanitas: Flesh Dress for an Albino Anorectic ja Lucy Orta (s. 1966): Refuge Wear - Habitent.
Tutkimusaineistoa ja siinä ilmeneviä käsitteellisiä merkityksiä tarkastellaan kolmessa toisistaan erillisessä aihekokonaisuudessa. Ensimmäinen näistä tutkielmaa jäsentävistä temaattisista kokonaisuuksista on vaatteen, ruumiin ja tekniikan suhde. Toinen kokonaisuus on satuttava ja suojaava vaate. Kolmannessa kokonaisuudessa tarkastellaan elävää vaatetta.
Tutkielman keskeisen teoreettisen taustan muodostaa muotitutkimuksessa käytettäväksi teoreettiseksi viitekehykseksi vakiintunut fenomenologian pohjalle rakentuva muotiteoria, joka koostuu erilaisista muotia ja vaatetusta käsittelevistä tieteellisistä teksteistä. Tutkielmassa sovelletaan monipuolisesti erilaista tieteellistä kirjallisuutta, filosofiaa ja muotikirjoitusta.
Tutkielmassa käsitellään ruumista sosiaalisista ja kulttuurisidonnaisista merkityksistä riisuttuna, mutta kuitenkin kokemuksellisesti elettynä ”liharuumiina”, jotta käsitevaatteen ja ruumiin suhteesta syntyvät merkitykset olisivat mahdollisimman todennettavia.
Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että käsitevaate voi muuttaa ja haastaa käsityksiä siitä, mikä ja millainen vaate voi olla. Tutkimuksessa siis todetaan, että avantgardemuodin ja nykytaiteen käsitevaatteen merkitykset poikkeavat käyttömuodin vaatteen merkityksistä.
Samalla käsitellään vaatetta nykyisyyden kuvana ja todetaan, että käyttömuodin vaatteen merkitykset ovat vahvasti muotijärjestelmän ohjaamia, kun taas käsitevaatteen merkitykset ovat joko itsesyntyisiä tai syntyvät suhteessa ruumiiseen, tilaan tai todellisuuteen.
Suomessa ei ole aiemmin tutkittu avantgardemuodin ja nykytaiteen käsitevaatteen merkityksiä. Tämän tutkielman kaksi keskeistä havaintoa ovat, että käsitevaatteella voi olla vaatekontekstin ulkopuolisia merkityksiä, jotka voivat olla hyvinkin merkittäviä ja poliittisia ja liittyä niin ruumiiseen kuin vaatetta ympäröivään maailmaan. Toinen havainto on, että vaate on otollinen pinta tai alusta uudenlaisille ruumiiseen tai tilaan liittyville sovelluksille
Lucretiuksen kuolemanpelkoa koskeva näkemys ja nykyaika
No full textArtikkelissa selvennetään roomalaisen Titus Lucretius Caruksen kuolemanpelkoa koskevaa näkemystä ja sen taustatekijöitä. Artikkelissa tarkastellaan myös sitä, millaisia yhteyksiä Lucretiuksen näkemys ja nykyaika jakavat.Lucretiuksen näkemys on merkittävä, koska hän tarkastelee kuolemanpelkoa seikkaperäisesti, selvien esimerkkien kautta ja länsimaisen kulttuurin varhaisessa vaiheessa. Lucretiuksen mukaan kuolemanpelkoon ovat yhteydessä muun muassa ahneus, kunnianhimo, kateus ja pienten lasten pimeänpelkoon verrattavissa oleva Manalan kammo. Viimeksi mainittu, Manala, tuntuu edustavan hänelle aikansa yleistä käsitystä tuonpuoleisuudesta. Kuolemanpelon voittamiseksi Lucretius esittää oman, epikurolaisuuteen perustuvan oppinsa: elämää haittaava kuolemanpelko on perusteetonta ja irrationaalista, koska – ihmisen koostuessa materiaalisista atomeista – kuolema on sellainen yhteen liittyneiden atomien purkautumistapahtuma, joka päättää ruumiin toiminnot ja tietoisuuden. Näin kuolemanjälkeistä elämää ei voi olla eikä kuolemaa tarvitse pelätä.Artikkeli on kvalitatiivinen ja tulkitseva analyysi. Artikkelin metodit ovat argumentaatioanalyysi, kontekstualisointi, käsiteanalyysi ja lähiluku. Tulokset ovat seuraavat: (i) Lucretiuksen näkemys on kattava sen käsitellessä kuolemanpelon ilmiötä monipuolisesti. (ii) Lucretiuksen näkemyksen ja nykykäsitysten yhteyksien tutkiminen paljastaa kiinnostavia kytköksiä psykologian, sosiologisen tutkimuksen ja kuolemapositiivisuus-liikkeen kanssa.</div
Kasvatus, toimijuus ja voimaantuminen : kasvatusantropologinen tutkimus andalusialaisten naisten arjesta
No full textTiedostavaan lähestymistapaan ja kasvatusantropologiseen tutkimusotteeseen tukeutumalla voidaan rakentaa kulttuurisensitiivistä tietoa, joka avaa tutkittavan ilmiön merkityskenttiä sen toimijoiden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kasvatusantropologista utkimusotetta voidaan hyödyntää kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksessa huomioimalla sen vaihtuvat tarkastelukulmat ja epistemologiselta taustaltaan erilaiset käsitykset tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimus paikantuu Etelä-Espanjaan, andalusialaiseen urbaaniin kylään. Tutkimusaineisto tuotettiin kolme vuotta kestäneen etnografisen kenttätyön aikana. Tutkimusprosessi tukeutui refleksiiviseen ja dialogiseen tiedon tuottamisen tapaan sekä menetelmä-,aineisto- ja teoriatriangulaatioon. Tutkimusaineisto analysoitiin hyödyntäen etnografista lukutapaa sekä sisällön erittelyn ja temaattisen koodauksen keinoja. Tekstissä rakennetaan vuoropuhelua kulttuurin sisäisen ja teoreettisen viitekehyksen välille. Tutkimus koostuu avainkäsitteiden erittelystä sekä etnografisesta kontekstin, ilmiön ja tutkimusprosessin kuvauksesta.
Kontekstin aikuisikäisten naisten toimijuudet näyttäytyivät moninaisina ja jatkuvan neuvottelun kohteina. Kontekstissa vaikuttivat rinnakkain vahvat, historialliskulttuuriset naisten toimijuutta määrittävät perinteet sekä yhteiskunnalliset muutokset ja yksilölähtöiset muutostarpeet. Näistä edeltävät tukivat tapaistunutta, kodin ja perheen ympärille kietoutunutta toimijuutta. Kontekstissa vallalla olleet reunaehdot loivat kokemusta rajoittuneesta toimijuudesta. Muutokset ja muutostarpeet puolestaan tukivat neuvotteluja ammatillisesta ja aktiivisesta toimijuudesta.
Yhteisöllisellä tasolla muutostarpeisiin oli vastattu erilaisilla, aikuisille naisille suunnatuilla non-formaaleilla ja formaaleilla kasvatus- ja koulutustapahtumilla. Tekstissä lähestytään toteutettuja koulutuksellisia kokonaisuuksia voimaantumisen näkökulmasta. Kontekstin tarpeet ja haasteet huomioivat koulutukselliset tapahtumat edistivät naisten kriittistä ja tiedostavaa oman paikan, tarpeiden, mahdollisuuksien ja rajojen hahmottamista. Ne antoivat välineitä ja tukea vaikuttamiseen sekä muutoksen toteuttamiseen.
Tutkimusprosessin osallistuva, osallistava ja tiedostava tutkimusote aktivoi tutkimukseen osallistuneita naisia. Omista kokemuksista ja näkemyksistä puhuminen vahvisti tunnetta oman elämän merkityksellisyydestä.With a conscious, educational-anthropological research approach one can produceculturally sensitive information of the research phenomenon and its various meanings from the viewpoint of subjects in the field. In this study, it is evaluated how the anthropologicalapproach can be utilized in educational research by examining various analytical viewpoints and epistemologically diverse understandings about the research phenomenon.
The research was done in Southern Spain, in an urban Andalusian village. The research data were obtained during three years of ethnographic field work. The research process was based on reflective and dialogic ways of producing knowledge as well as on method, data, and theory triangulations. The data were analyzed by using ethnographic interpretation and thematic coding. The research report includes a dialogue between the culture-specific nd theoretical frameworks. The study consists of an analysis of key concepts, descriptions of the ethnographic context, phenomenon, and research process.
The adult women’s agency within the research context seemed manifold and target of constant negotiations. Strong historical-cultural traditions defining women’s agency appeared side by side with societal changes and individual-based needs for changes. The former supported routine based agency intertwined around home and family. Prevailing conditions provided women with a sense of limited agency. Changes and needs for change supported negotiations about professional and active agency.
At the communal level, needs for change were met with various non-formal and formal educational events aimed at adult women. The educational entities are analyzed from the point of view of empowerment. Events which took contextual needs and challenges into account enhanced women’s ability to conceive their place, needs, and opportunities critically and consciously. These events also provided women with the means and support to influence and realize change.
The participatory, participating, and conscious research approaches activated the research participants. Discussing their own experiences and opinions strengthened women’s sense of the meaningfulness of their lives.ei tietoa saavutettavuudest
Tekoäly työkaluna keramiikan lasitetutkimuksessa: vaaleanpunainen lasite tina- ja kromioksidilla
No full textThis empirical study developed a pink ceramic glaze using the AI-based tool ChatGPT 4o to support design and analysis.
Starting from the June Perry Pink glaze recipe, modifications were made through several test series to adapt it for oxidation firing at approximately 1240 °C. The effects of tin oxide (SnO₂) and chromium oxide (Cr₂O₃) on color and surface quality were tested on white casting porcelain and stoneware clay bodies.
The goal was to create a technically sound and visually appealing pink glaze, while evaluating AI's potential in glaze research. ChatGPT was especially helpful in recipe modification, Seger formula calculations, test planning, and troubleshooting. However, limitations emerged in accuracy and reliability, including the risk of confidently delivered false information (hallucination). AI suggestions required critical review and expert comparison.
Ethical use of AI followed guidelines by Aalto University and the Finnish National Board on Research Integrity: AI was used as a tool, not a co-author, and its role is transparently disclosed.
The most successful result was achieved with 4% tin oxide and 0.1% chromium oxide. A second series performed poorly due to chemical imbalance and incorrect material ratios. The study shows that when used responsibly and critically, AI can support ceramic research without replacing empirical testing or material expertise.Tässä empiirisessä tutkimuksessa kehitettiin vaaleanpunainen keramiikkalasite käyttämällä suunnittelun ja analyysin tukena tekoälypohjaista ChatGPT 4o -ohjelmaa.
Tutkimuksen lähtökohtana oli June Perry Pink -lasiteresepti, jota muokattiin useiden testisarjojen avulla sopivaksi korkeampaan, noin 1240 °C:n hapettavaan polttolämpötilaan. Lasitetesteissä tutkittiin tinaoksidin (SnO₂) ja kromioksidin (Cr₂O₃) määrien vaikutusta lasitteen väriin ja rakenteeseen kahdella eri savipohjalla: valkoisella valusavella sekä kivitavarasavella.
Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää teknisesti toimiva ja esteettisesti onnistunut vaaleanpunainen lasite, sekä arvioida tekoälyn käyttökelpoisuutta lasitetutkimuksen välineenä. Tekoäly osoittautui hyödylliseksi erityisesti reseptien muokkauksessa, Segerin kaavojen laskemisessa, testiohjelman suunnittelussa ja ongelmanratkaisussa. Samalla se paljasti rajoitteensa erityisesti matemaattisessa tarkkuudessa ja koostumuslaskennassa. Ongelmaksi muodostui niin kutsuttu hallusinointi, eli tekoälyn itsevarmasti antama virheellinen tieto ja kyvyttömyys arvioida sen tuottaman sisällön järkevyyttä. Tekoälyn tuottamat ehdotukset vaativat käyttäjältä valppautta niiden arvioinnissa: on tärkeää arvioida ehdotuksia kriittisesti ja verrata tuloksia asiantuntijatietoon.
Tutkimuksen aikana pohdin myös tekoälyn käytön eettisiä ulottuvuuksia opiskelussa ja tutkimustyössä. Tekoälyn käyttöä ohjasivat Aalto-yliopiston ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan antamat ohjeistukset: tekoälyä käytettiin vain apuvälineenä, ei kirjoittajana, ja sen rooli tutkimusprosessissa on esitetty läpinäkyvästi.
Ensimmäisen koesarjan paras lopputulos saavutettiin reseptillä, jossa oli 4 % tinaoksidia ja 0,1 % kromioksidia. Toisen koesarjan tulokset jäivät selkeästi heikommiksi erityisesti reseptin kemiallisen epätasapainon ja raaka-aineiden virheellisten suhteiden vuoksi. Tutkimus osoittaa, että ChatGPT voi toimia hyödyllisenä apuna keramiikan tutkimuksessa, kun sen käyttö on vastuullista, läpinäkyvää ja kriittisesti ohjattua. Tekoäly ei korvaa empiiristä testausta tai materiaalien syvällistä tuntemusta, mutta voi toimia tukena tutkimusprosessin eri vaiheissa
Info leidmise strateegiad Antiik-Rooma komöödiates Plautuse ja Terentiuse näitel
No full textPartneri või auditooriumiga tähendusrikka suhte loomiseks tuleb teist inimest mõista võimalikult paljudel tasanditel. Esmalt kasutame sõnu, mingisugust keelt, millega oma mõtteid ja tundeid edasi anda. Kuid sõnade mõistmine ja tõlgendamine võib olla äärmiselt keerukas, sest kõigepealt on vaja aduda teise inimese öeldud sõnade otsest, leksikaalgrammatilist tähendust (Erelt jt 1997: 548) ning seejärel juba teist, sõnadele omistatud aktuaalset tähendust ja sellega kaasnevaid emotsioone ja suhtumist. Põhiküsimused on ajast aega olnud samad: „Kuidas inimest täielikult mõista? Kuidas informatsiooni välja selgitada?“.
Käesolev magistritöö keskendubki eeltoodud küsimustele vastuse otsimisega antiikaja kontekstis ning magistritöö käsitleb Rooma komöödiakirjanike Titus Maccius Plautuse (255/254/250 eKr – 184 eKr) ja Publius Terentius Aferi (195/4 v 185/4 – 159 eKr) komöödiates esinevaid info leidmise strateegiaid ja –tehnikaid.http://www.ester.ee/record=b5145762*es
Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa : oikeita miehiä - ja urheilijoita?
No full textIn this dissertation, the author analyses his own and other men's body experiences in sport. This research derives from a phenomenological framework with additional links to the sociology of the body, life history, men's studies, autobiography and narrative studies. Through this analysis the author reflects on various changes within the social history of Finnish sport over the last decades. To achieve this, the author utilises a narrative approach to study men's sporting experiences. This book consists of fifteen articles which have been separated into three chapters. Chapter one provides a theoretical discussion of phenomenology and interpretive theory, while also outlining the researcher's ontological and epistemological position to "Narratives of the Self' as a contemporary qualitative research method for undertaking a sociological analysis of the body. Chapter two explores various sides of masculinity by giving voice to a range of men's experiences in sport. These stories are personal and historical in nature, thus enabling the reader to develop an emotional affinity as well as a critical understanding of the transitions men undergo in their lives. This includes, for example, the transitions men make from boyhood to manhood and even to fatherhood. In the third chapter, the author contextualises the key themes from chapters one and two to analyse a number of changes in Finnish sport. Changes that emphasise competition above participation, an increase in the use of sport science, a greater institutionalisation of the provision of sport and increased attention through the media. The body experiences and masculine sporting cultures considered in this dissertation have been studied within their natural setting, thus bringing a strong qualitative sensibility to this project. The author has also interpreted his subjects' sporting experiences in a storied manner. This "experiential data" consists of stories from the author's life as well as those of his "research partners"' (objects) and "thick" texts from selected cultural products. The central result of this dissertation is that manhood cannot be wholly understood without considering how men interpret their own body experiences, which they could have primarily come to know through their participation in sport subcultures. What it means to be a man, therefore, is connected to larger sociocultural changes within Finnish society. In addition, these results imply that one cannot speak intelligently about the development of Finnish sport without a sophisticated understanding of men's various body projects and their effect on masculinity. This dissertation offers many practical applications concerning masculine/feminine perspectives on the body, changes in Finnish sporting culture and the usefulness of autobiographical and
narrative studies. Through narrativity, for example, it's possible to understand one's own experiences while also relating this knowledge to experts in the field. This could include assisting teacher's or coach's to discover their own significant body experiences while also helping them to identify how these experiences have influenced their own teaching or coaching practices, their relationship to their students and their concerns regarding issues connected to gender, the body and sexuality.Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa: oikeita miehiä - ja urheilijoita? on ruumiillisuuden, miehisyyden ja urheilun sosiologiaa yhteen sovittava väitöskirjatutkimus. Tavoitteenani on nivoa ymmärrettävä tarinallinen kokonaisuus fenomenologisesti tulkituista ruumiin kokemuksista, yhteisöllisesti koetuista miehisistä tarinoista ja liikuntakulttuurissa viime vuosina ja vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista. Väitöskirjani koostuu viidestätoista artikkelista, jotka on jaettu kolmeen lukuun. Ensimmäisen luvun painopiste on ruumiin kokemusten sosiologiassa, teoreettisissa ja metodisissa tarinoissa, joissa tutkijan ja tutkimuksen paikka määritellään erittäin tarkasti. Toisessa luvussa paneudun erilaisiin maskuliinisuuksiin eli urheilullisten miesten kokemuksiin, tarinoihin, initiaatioihin, elämän konteksteihin ja niiden tulkintaan. Pojan elämästä mennään nuoruuden kautta aikuisuuteen ja isyyteen asti. Kolmannen luvun tavoitteena on ymmärtää liikunta- ja urheilukulttuurin muutosta periaatteiden, instituutioiden, tieteen, julkisuuden ja niin liikunnan kuin huippu-urheilunkin alueilla. Ymmärtämiseen käytän painotetusti edellisistä luvuista tuttuja kokemuksellisuutta ja miehisyyttä. Väitöskirjani ammentaa teoreettisesti niin fenomenologista ruumiin sosiologiaa, elämäkerta- ja narratiivisuustutkimusta, mies/isätutkimusta kuin liikuntasosiologiaakin. Metodisesti työ on narratiivista ja kvalitatiivista tutkimusta, jossa liikun sekä yleisen teorian, aikalaiskeskustelujen, tutkimusteorian että empiriankin alueilla. Aineistoina hyödynnän yhtä hyvin omia ruumiillisia kokemuksiani kuin tutkimuskumppaneilta keräämiäni tarinoita tai kulttuurituotteista valikoimiani tiheitä aineistoja. Työni ottaa myös osaa kvalitatiivisista tutkimusmetodeista käytävään keskusteluun esittelemällä tutkimuksen tekotavan, jossa metodisten ohjesääntöjen sijasta pyritään tarkkaan tutkijan/tutkimuksen paikantamiseen, sisällön kokemuksellisen tuntemiseen, dokumentaation pitävyyteen sekä tekstin ilmaisullisuuteen ja ymmärrettävyyteen. Työssä kehitän eteenpäin sekä ruumiin sosiologista tutkimusta, miestutkimusta että liikuntasosiologista tutkimusta. Ruumiin sosiologiaa lähestyn kokemuksellisesta ja narratiivisesta näkökulmasta, jolloin kulttuuriset merkityksetkin ovat itse elettyjä eivätkä ainoastaan kulttuurituotteista aukikirjoitettuja. Elävällä tutkimuskirjoittamisella tein teksteistä elämän makuisia, uskottavia ja silti teoreettisesti perusteltavia. Päätuloksena voitaneen pitää väitettäni siitä, että ruumiilliset kokemuksemme ovat täynnä merkityksiä, joita meidän kannattaisi opetella tunnistamaan ja tulkitsemaan. Miestutkimuksen saralla etenin ruumiillisten kokemusten ja maskuliinisten alakulttuurien osin pikkutarkkaankin analysointiin unohtamatta laajempia yhteiskunnallisia konteksteja. Näin sain esille poikien ja miesten yksilöllisesti toisistaan poikkeavat tulkinnat samantyyppisistä kokemuksista, mutta myös niiden väliset alakulttuuriset yhtäläisyydet. Tein ymmärrettäväksi mieskulttuurien vaikutuksen miesten käyttäytymiseen liioittelematta tai väheksymättä tätä yhteisöllistä vaikutusta. Uskon, että työni antaa miestutkimukselle juuri tässä suhteessa tiettyä tulevaisuuden suuntaa. Liikuntasosiologisen tutkimuksen kentällä pyrin yhdistämään yksilö-, yhteisö- ja kulttuuritason muutokset ymmärrettäviksi tulkinnoiksi liikuntakulttuurin muutoksesta. Työstäni käy ilmi, että liikuntakulttuuri muuttuu ja kehittyy yksilöllisten ruumiillisten kokemusten ja niille annettujen merkitysten kautta, urheilussa voimakkaasti läsnäolevien sukupuolittuneiden alakulttuurien vaikutuksesta sekä yhteiskunnassa tai muualla makromaailmassa - kuten urheilun taloudellisessa perustassa - tapahtuvien muutosten myötä. En anna millekään näistä ehdottoman ensisijaista asemaa, vaan korostan tarkasteluissani tarkkanäköistä eri tekijöiden vaikutuksia analysoivaa ja tulkitsevaa otetta. Väitöskirjassani on runsaasti käytännöllisiä sovellusehdotuksia, joista mainittakoon työssä rakentamani käsitteet "omaelämäkerrallinen asiantuntijuus" ja "tarinoittaminen". Tarinoittamalla voi tehdä omaelämäkerralliset kokemukset itselle ymmärrettäviksi, mutta myös asiantuntijatiedon voi ymmärtää paremmin vasta prosessoimalla sen tarinalliseen muotoon. Omaelämäkerrallinen asiantuntijuus kasvaa siitä, että tunnistaa, ymmärtää ja sovittaa yhteen omia tärkeitä kokemuksiaan asiantuntijatiedon kanssa. Se voi merkitä kasvattajan tietoisuutta siitä, miten oman elämän merkitykselliset kokemukset ja/tai sukupuolittuneet käsitykset vaikuttavat omassa kasvatuksessa. Tämä tietoisuus avaa myös mahdollisuuden muutokseen.unknown accessibilityei tietoa saavutettavuudest
- …
