1,721,168 research outputs found
Velan maksun takaisinsaanti erityisesti uuden varallisuusoikeuden näkökulmasta
Konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta. Ennen konkurssin alkua velallisen oikeutta tehdä oikeustoimia ei ole kuitenkaan vielä tosiasiallisesti rajoitettu. Velallinen voi siten tehdä sinänsä päteviä oikeustoimia vielä ennen konkurssin alkua. Velkojilla on kuitenkin mahdollisuus puuttua velallisen tekemiin oikeustoimiin takaisinsaannin avulla. Oikeustoimi voidaan peräyttää, jos se on tehty kriittisenä aikana ennen konkurssin alkua. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti velan maksun takaisinsaantiin. Velallisen suorittama velan maksun takaisinsaanti (TakSL 10 §) on mahdollista, jos maksu on ollut ennenaikainen, se on tehty epätavallisin maksuvälinein tai huomattavalla määrällä suhteessa pesän varoihin. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos se on ollut olosuhteet huomioon ottaen tavanomainen. Takaisinsaannin ensisijaisena tarkoituksena on turvata velkojien yhdenvertaisuutta ja oikea maksunsaantijärjestys. Lisäksi se edistää perimmäistä insolvenssioikeudellista tavoitetta eli velkavastuun toteutumista.
Takaisinsaanti on kuitenkin poikkeus sopimusoikeudellisesta sopimusten pysyvyyden periaatteesta eli pacta sunt servanda -periaatteesta. Tutkimuksessa selvitetään sitä, mistä takaisinsaanti saa etusijan suhteessa sopimusten pysyvyyden periaatteeseen. Etusija on helppo perustella etenkin suuremmalla intressipiirillä ja uusilla suuntauksilla, kuten markkinaistumisella.
Velan maksun takaisinsaanti voi muodostua palautusvelvolliselle myös kohtuuttomaksi ja yllätykselliseksi, ottaen huomioon takaisinsaantiperusteen monet avoimet käsitteet, kuten huomattavuus ja tavanomaisuus. Suomessa omaksuttu kokonaisperäytyksen periaate on myös omiaan aiheuttamaan kohtuuttomia tilanteita palautusvelvolliselle. Tutkielmassa tarkastellaan velan maksun takaisinsaantia yleisesti tunnetun varallisuusoikeuden näkökulmasta, mutta ennen kaikkea mielenkiinto kohdistuu Juha Pöyhösen luoman uuden varallisuusoikeuden tarjoamaan tarkasteluun.
Tutkimus on tyypillinen lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkimuksessa on kuitenkin haluttu nostaa varallisuusoikeuden ja insolvenssioikeuden taloudellinen intressi esille, joten lainopillisen tutkimusotteen lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään talousoikeudellisia näkökulmia. Tutkimuksessa annetaan de lege ferenda -esitys, jonka tarkoituksena olisi vähentää kohtuutonta lopputulosta maksun saajalle
Kuittauksen, velan maksun ja lahjan peräytyminen konkurssitakaisinsaannissa
Tutkielmassa tarkastellaan kuittauksen, velan maksun ja lahjan peräytymistä koskevia pykäliä, eli lain takaisinsaannista konkurssipesään 13 §,10 § ja 6 §:n, sisältöä ja tulkintaa. Tutkielmassa pyritään selvittämään edellä mainittujen pykälien sisältö, sekä se, ,milloin kyseessä olevien pykälien nojallla kuittaus, velan maksu ja lahja ovat peräytettävissä konkurssipesään. Tutkielmassa luodaan myös katsaus konkurssioikeudellisiin periaatteisiin ja tarkastellaan kyseessä olevia pykäliä osana suurempaa konkurssioikeudellista kokonaisuutta.
Tutkimuksen lähdemateriaalina on käytetty kotimaista lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta sekä tuomioistuinratkaisuja. Vaikka tutkimuksessa on osittain perehdytty myös muuhun kuin suomalaiseen aineistoon, ei tarkoituksena ole suorittaa oikeusvertailevaa tutkimusta. Pohjoismaisen aineiston on tarkoitus yhteisen lainvalmis-telun takia lähinnä tukea suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kannanottoja.
Tutkielman valossa kuittauksen, velan maksun ja lahjan peräytymistä koskevien pykälien tulkintaan liittyy joitakin ongelmia, joiden takia niin velallisen kuin takaisinsaantia vaativan konkurssihallinnon saattaa olla vaikea arvioida takaisinsaannin lopputulosta. Velallisen näkökulmasta olisi suotavaa, että olisi mahdollista ennalta arvioida takaisinsaantiriskiä, joka kohdistuu hänen ja hänen sopimuskumppaninsa ennen mahdollista konkurssia tekemiin oikeustoimiin. Konkurssipesän hallinnon kannalta taas suotavaa olisi, ettei turhia takaisinsaantikanteita nostettaisi sen takia, että takaisinsaannin lopputuloksen arviointi on vaikeahkoa.
Kaikenkaikkiaan takaisinsaannin lopputuloksen arviointi vaatii suuren tapauskohtaisen oikeustapausten määrän tuntemista, koska tulkinta on viimekädessä jätetty oikeuskäytännössä ratkeavaksi. Lisäksi kuittauksen osalta on mainittava, että nykyinen velan maksun peräytymistä koskevan sääntelyn soveltaminen kuittauksen yhteydessä toimii käytännössä varsin huonosti. Velan maksun peräytymisen kohdalla lopputuloksen arvioiminen, varsinkin velallisen ja hänen sopimuskumppaniensa kohdalla on hankalaa, koska oikeustapauksia on paljon ja ne ovat kasuistisia. Lahjan peräytymistä koskevan pykälän soveltamista vaikeuttaa se, ettei oikeudessamme ole lahjalle yhtä kaikenkattavaa käsitettä. Lahja on määritelty eri oikeudenaloilla eri tavoin. Takaisinsaannin yhteydessä lahjan osalta on usein turvauduttu niin sanottuun kolmen neljäsosan sääntöön, mutta toisaalta siitäkin on tapauksittain poikettu huomattavastikkin. Näin ollen sen määrittäminen, milloin takaisinsaannin yhteydessä on kysymys lahjasta, etenkin kun lain esityöt jättävät mainitsematta mitä kolmen neljäsosan säännöllä tarkoitetaan, on hankalaa. Tilanne on oikeusvarmuuden kannalta huono
Mobiilimaksamisen omaksuminen maksun vastaanottajan näkökulmasta
Perinteinen käteismaksaminen on saanut viime vuosina rinnalleen uudeksi
haastajaksi mobiilimaksamisen. Tästä uudesta maksumenetelmästä on ennustettu tulevaisuudessa jopa koko käteismaksamisen korvaajaa. Mobiilimaksamisen etuina käteiseen verrattuna ovat esimerkiksi nopeus, kätevyys, ajasta ja paikasta riippumattomuus sekä rahaväärennösten minimoiminen. Aiemmista ennusteista ja odotuksista huolimatta mobiilimaksamista ei ole kuitenkaan omaksuttu niin laajasti, kuin on toivottu. Mobiilimaksamisen omaksumisesta on tehty jo tutkimusta, mutta suuri osa siitä on keskittynyt käsittelemään omaksumista asiakkaiden näkökulmasta käsin. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja tulokset pohjautuvat aihealueen aiempiin tieteellisiin julkaisuihin. Aiheen teoriapohjana käytettiin innovaatioiden diffuusioteoriaa. Tutkielman tavoitteena oli perehtyä NFC-lähilukuteknologialla toteutetun mobiilimaksamisen omaksumiseen maksun vastaanottajan näkökulmasta katsoen. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: mitkä tekijät vaikuttavat innovaation omaksumiseen, ja mitkä tekijät voivat edistää tai hidastaa maksun vastaanottajien mobiilimaksamisen omaksumista? Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta mobiilimaksamisen omaksumistutkimuksen olevan yhä puutteellista maksun vastaanottajien osalta. Aihealueen lisätutkimukselle ja näkökulman laajentamiselle käsittämään myös maksun vastaanottajat, on selkeä tarve. Tarpeeksi laajan käyttäjäkunnan eli kriittisen massan saavuttaminen sekä mobiilimaksamisen hyötyjen konkretisointi voivat auttaa edistämään maksun vastaanottajien omaksumista. Tutkimalla asiakkaiden ja maksun vastaanottajien vuorovaikutusta, sekä sen yhteyttä kriittisen massan saavuttamiseen, voidaan tulevaisuudessa saada lisätietoa mobiilimaksamisen omaksumisen edistämisestä ja omaksumisen vauhdittamisesta.New mobile payment methods are here to defy the traditional payment methods. Mobile payments are said to be the most likely contender for cash in the future. The perks of mobile payments compared to cash are e.g. speed, convenience and the possibility to minimize counterfeit money. Despite prior supposition, the adoption rate of mobile payments has not reached the desired broad userbase. Prior research has been made of mobile payment adoption, but the substantial part of it addresses adoption only from the customer standpoint. This bachelor’s thesis was conducted as a literature review and the results are solely based on formerly executed research in the field of mobile payment adoption. The theoretical framework utilized in this thesis is the diffusion of innovation theory. The objective of this study was to familiarize with the adoption of Near Field Communication based mobile payment from the point of view of vendors. In order to achieve the objective, two research questions were set: what factors can affect to the adoption of new innovation and what factors can either forward or retard the adoption of mobile payment of vendors? From the literature review made, it is evident that the previous research of mobile payment adoption is greatly inadequate from vendors’ point of view. There is a pellucid need for additional research and to widen the research to include vendors. Concretizing the benefits of mobile payment and reaching the necessary critical mass, vendors’ mobile payment adoption might be forwarded. Focusing on the interaction between customers and vendors and its effects towards reaching critical mass in the future, could potentially provide further information of forwarding mobile payment adoption and how to speed up the adoption process altogether.unknown accessibilityei tietoa saavutettavuudest
Sijoitusriskien ja rahoitustekniikan vaikutus TyEL-maksun kehitykseen
Raportissa tarkastellaan TyEL:n rahoitustekniikan ja sijoitusriskien vaikutusta eläkemaksun ja -varojen kehitykseen. Laskelmat on tehty yhdistämällä stokastinen sijoitustuottomalli ETK:n pitkän aikavälin eläkemalliin. Vuoden 2007 TyEL:n rahoitusuudistus alentaa todennäköisesti TyEL-maksun nousupainetta ilman korkean maksutason riskin merkittävää kasvua. Rahoitustekniikalla, jossa vuotuinen maksuprosentti vastaa pitkän aikavälin kestävää tasoa, päästäisiin merkittävästi nykyistä ennustettavampaan TyEL-maksuun
Velan maksun peräyttäminen konkurssissa
Opinnäytetyö käsittelee velan maksun peräyttämistä konkurssipesään konkurssimenettelyssä takaisinsaantilain 10 §:n perusteella. Selvityksessä käydään läpi konkurssi- ja takaisinsaantimenettelyn pääpiirteet sekä keskeisiä käsitteitä, kuten takaisinsaantiaikaa, määräpäivää ja läheisen käsitettä.
Konkurssitakaisinsaanti on velkojien perimiskeino, jolla pyritään takaamaan velkojien välinen tasa-arvo ja suojaaminen. Takaisinsaannin avulla hankitaan velkojilla loukkaavalla tavalla siirtynyt varallisuus takaisin velkojien piiriin eli konkurssipesään. Takaisinsaannin tavoitteena on palauttaa konkurssipesä siihen tilaan, jossa se olisi ollut ilman velallisen tekemiä oikeustoimia.
Työssä käyn läpi konkurssimenettelyn ja konkurssitakaisinsaannin pääpiirteet. Selvityksen ulkopuolelle on jätetty takaisinsaantilain soveltaminen ulosotto- ja saneerausmenettelyissä. Päähuomio työssäni on takaisinsaantilain 10 §:n ja sen soveltamisen kuvaaminen sekä läpikäydä keskeistä lainkohdan soveltamista oikeuskäytännössä. Tämän lisäksi selvitetään velan maksun peräyttämiseen liittyviä peruskäsitteitä.The dissertation deals with reversing a transaction of the payment of a debt from the bankrupt's estate in bankruptcy proceedings on the basis of section 10 of the Act on Recovery to a Bankrupt Estate. In the report the main features of a bankruptcy and recovery procedure and the central concepts, such as recovery time, fixed date and the concept of the closure are covered.
The recovery of a bankrupt’s estate is the inheriting method of creditors with which an attempt is made to guarantee the equality and protection between the creditors. The assets which have been moved from the bankrupt's estate are recovered through the influence of creditors, in other words, using creditors to help with the recovery in an offensive way. The objective of the recovery is to return the bankrupt's estate to that condition in which it would have been without the legal acts made by the debtor.
In this thesis I go through the main features of bankrupt proceedings and of the recovery. The adaption of the Act on Recovery to a Bankrupt Estate has been left outside the report where it is concerned with the execution procedures and reorganisation proceedings. The main attention in my work is connected to the description of section 10 of the Act on Recovery to a Bankrupt Estate and it's adaption and going through the adapting of the section of law which is central in legal usage. In addition to this, basic concepts are clarified such as payment of a debt
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
The present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
Variations on the Author
“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Kanne ja panttivastuu : tutkimus maksun vaatimisesta kiinnityspanttivakuudesta
Panttioikeuden tarkoituksena on turvata sopimuksenmukainen rahasuoritus; velallisen maksuhäiriötilanteessa velkoja voi saada kyseisen rahamäärän panttikohteen arvosta. Kiinnityspanttikohteen pakkorealisointi voi Suomen oikeuden mukaan tapahtua vain viranomaistoimintoisesti ja edellyttää tuomioistuimesta hankittua tuomiota.
Tutkimus tarkastelee kiinnityspanttivastuun pakkototeutuksen ensimmäiseen vaiheeseen eli panttiobjektin esinevastuuseen perustuvaan kanteeseen ja tuomioistuinprosessiin liittyviä kysymyksiä oikeusdogmaattisesta näkökulmasta. Panttikohteen esinevastuuseen pohjautuvasta kanteesta käytetään yleisesti nimitystä hypoteekkikanne. Teos keskittyy määrällisesti ylivoimaisesti yleisimpään kannevarianttiin eli kiinnitettyyn kiinteistöön kohdistuvaan hypoteekkikanteeseen mutta sivuaa rajoitetusti myös kiinnitettyihin kulkuneuvoihin ja yrityskiinnityksen alaiseen omaisuuteen kohdistuvia kanteita.
Tutkimus liikkuu esineoikeuden, prosessioikeuden ja insolvenssioikeuden alueilla. Teos käsittelee panttivastuun esinekohtaisuuden prosessuaalisia vaikutuksia oikeudenkäyntivaiheessa. Lähtökohtana on yhtäältä panttivastuun sisällön analyysi ja toisaalta yleiset prosessiperiaatteet. Samalla tarkastellaan myös panttivastuun täytäntöönpanomenettelyn vaikutusta panttioikeuden taloudelliseen tehokkuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa kokonaiskuva niistä aineellisista ja prosessuaalista erityiskysymyksistä, jotka liittyvät maksun vaatimiseen panttivakuuden arvosta tuomioistuinmenettelyssä. Keskeisiä konkreettisia ongelmakysymyksiä ovat hypoteekkikanteella vaadittavan käskyelementin sisältö, vastaajalegitimaatio hypoteekkiprosessissa sekä hypoteekkikanteen kohdentaminen panttiobjekteihin ja vastuuporrastus yhteiskiinnitystilanteissa. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi teoksessa käsitellään myös kiinnityspanttivastuun ennakkoerääntymiseen, hypoteekkikanteen oikeuspaikkaan, oikeudenkäyntikuluihin, hypoteekkituomion tiedoksiantoon ja ulosmittausvaikutukseen liittyviä kysymyksiä.
Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004
Appropriate Similarity Measures for Author Cocitation Analysis
We provide a number of new insights into the methodological discussion about author cocitation analysis. We first argue that the use of the Pearson correlation for measuring the similarity between authors’ cocitation profiles is not very satisfactory. We then discuss what kind of similarity measures may be used as an alternative to the Pearson correlation. We consider three similarity measures in particular. One is the well-known cosine. The other two similarity measures have not been used before in the bibliometric literature. Finally, we show by means of an example that our findings have a high practical relevance.information science;Pearson correlation;cosine;similarity measure;author cocitation analysis
- …
