133 research outputs found
¿Qué significaba el término inka?
Full text linkEl presente artículo trata de los referentes y del significado del término inka desde la doble perspectiva de la historia y la lingüística. Muestra que los incas no fueron una nobleza ni un grupo étnico, sino una asociación militar. Analizando los usos que el término inka tuvo fuera del campo sociopolítico, define su significado como ‘apartado, separado (con respecto al común de los productores)’. La malinterpretación moderna de los incas prehispánicos como una nobleza se origina en la evolución colonial de los usos del término.Cet article traite des référents et du signifié du terme inka depuis la double perspective de l’histoire et de la linguistique. Il montre que les Incas n’étaient pas une noblesse ni un groupe ethnique mais une association militaire. En analysant les usages que le terme inka avait hors du champ socio-politique, il définit son signifié comme ‘séparé, mis à part (du commun des producteurs)’. Cest l’évolution coloniale des usages du terme qui est à l’origine de l’erreur d’interprétation moderne des Incas préhispaniques comme une noblesse.This article deals with referents and the signified of the term inka from the double perspective of history and linguistics. It shows that the Incas were not a nobility nor an ethnic group but a military association. By analyzing the uses that the term inka had outside the socio-political field, the author defines its signified as ‘separate, set apart (from common producers)’. It is the colonial evolution of the uses of the term which is at the origin of the modern misinterpretation of the prehispanic Incas as a nobility
Ruoan ja kehollisuuden välistä tarkastelua ravitsemustieteen opiskelijoiden Minä ja ruoka -kirjoitelmissa
No full textAiempien tutkimuksien mukaan ruokakasvattajat kokevat tarvitsevansa käytännön työkaluja ruokakasvatustyöhön. Viime aikoina ruokasuhteen tarkasteluun on tuotu ruokasuhteen pedagoginen viitekehys, joka toimii työkaluna kasvatustyössä, mutta on myös hyvä työkalu oman ruokasuhteen ymmärtämiseen. Ruokasuhteella tarkoitetaan henkilökohtaista suhdetta ruokaan ja syömiseen, ja se syntyy henkilön kokemusten ja tulkintojen avulla. Tämän tutkielman tutkimusongelman ja -kysymyksen asettelu on syntynyt kiinnostuksesta tarkastella tulevien ruokakasvattajien henkilökohtaista ruokasuhdetta ruokasuhteen pedagogisen viitekehyksen avulla. Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella ravitsemustieteen opiskelijoiden henkilökohtaisia havaintoja ruoan ja kehollisuuden välillä. Tutkielmassa nostetaan esille, millaisia ruokaan ja syömiseen liittyviä kehollisia tuntemuksia ravitsemustieteen opiskelijoilla ilmenee sekä lisätään ymmärrystä ruokasuhteen moniulotteisuudesta.
Tutkielman aineistona toimi ravitsemustieteen opiskelijoiden henkilökohtaiset pohdinnat ruokasuhteestaan Minä ja ruoka -kirjoitelmissa. Opiskelijoiden kirjoitukset on kerätty vuosina 2018–2021 osana heidän opintojaan. Tutkielman aineistoksi valittiin näistä yhden vuosikurssin kirjoitelmat, yhteensä 30 dokumenttia. Analyysin ja rajausten seurauksena lopullinen määrä kaventui 22 dokumenttiin. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa ohjaavana teoriana toimi ruokasuhteen pedagoginen viitekehys ja ruokasuhteen tarkastelu-ulottuvuudet.
Ravitsemustieteen opiskelijat kuvasivat ruoan ja kehon välisiä yhteyksiä moniulotteisesti kehon kylläisyysviestien, ruoan aistimisen ja kehon muokkaamisen kautta. Pohdinnoissa kuvaukset yhdistyivät muihin tarkastelu-ulottuvuuksiin, kuten toiminnalliseen, emotionaaliseen, tiedolliseen ja materiaalistaloudelliseen ulottuvuuteen. Tulokset osoittavat, että eri tarkastelu-ulottuvuudet toimivat limittäin ja ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi opiskelijoiden kuvaukset olivat keskenään erilaisia ja ajoittain päinvastaisia, mikä tuo näkyväksi henkilökohtaisten kokemusten ja tulkintojen merkityksen ruokasuhteessa
Retorisuus ja responsiivisuus avoimen yliopiston verkko-opintojen eriaikaisissa teemakeskusteluissa
Full text linkTutkielmassani tarkastelen sitä, miten verkkovuorovaikutus tuotetaan avoimen yliopiston verkko-opintojen eriaikaisissa teemakeskusteluissa osallistujien välisenä retorisena ja responsiivisena toimintana. Tutkimuksen teoriaosassa rakennan työn laajempia kehyksiä, joiden avulla paikannan sosiaalipsykologisen tiedon ja tutkimuksen asemaa verkon luomien sosiaalisten ilmiöiden kuvaamisessa.
Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys sitoutuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja siihen nojautuvaan diskurssianalyyttiseen lähestymistapaan. Tämän metodisen työkalun avulla tarkastelen kielen käyttöä aktiivisena toimintana, jolloin keskeiseksi analyyttiseksi lähtökohdaksi nousee se, millä keinoilla keskustelijat itse orientoituvat tuottamaan retorisesti vakuuttavia kuvauksia ja millä tavoilla he suuntaavat responsiiviseen keskusteluun.
Tutkimusaineisto koostuu Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen (TYT) avoimen yliopiston yksikössä järjestetyistä tiedotusopin ja informaatiotutkimuksen opintoihin kuuluvista kahdesta verkkokurssista ja niiden aikana käydyistä asynkronisista teemakeskusteluista. Analyysi muodostuu kolmesta osasta: retoristen repertuaarien ja niihin liittyvien identiteettien jäsentelystä, verkkokeskustelujen fragmentaarisen luonteen kuvaamisesta sekä responsiivisten keskustelun siirtojen paikantamisesta.
Retorisuutta tuotetaan verkkokeskusteluissa useiden erilaisten kielellisten keinojen avulla. Tuottaessaan kuvauksia ja väitteitä keskustelun kohteena olevasta asiasta opiskelijat nojaavat useimmiten omaan tulkintaansa tai omiin työ- tai arkielämän kokemuksiinsa. Kuvauksia opiskelijat tuottavat myös faktuaalistamisen keinoin joko riippumattomina tosiasioina tai raportteina. Keskusteluvuoroissa ilmaistaan eriasteisesti myös omia asenteita ja arvoja. Olemassa olevia teorioita ja näkökulmia opiskelijat hyödyntävät keskusteluvuoroissaan vähemmän.
Jos keskusteluvuoroja tuotetaan keskusteluissa pelkästään vakuuttavina vastauksina tehtävänantoon, muotoutuu keskusteluista tehtäväkeskeisiä neuvottelevan keskustelun sijaan. Tällöin verkkokeskustelu rakentuu toisistaan riippumattomista fragmenteista. Vastavuoroisen keskustelun idea puolestaan kiteytyy siihen, miten toisiaan seuraavat keskusteluvuorot liittyvät toisiinsa: miten keskusteluvuorot ennakoivat tulevia vuoroja ja miten jäljessä tulevat keskusteluvuorot tulkitsevat edellä tuotettua vuoroa. Responsiivista vuorovaikutusta tuotetaan verkkokeskusteluissa kysymällä tiedustelevia ja kartoittavia kysymyksiä, tuottamalla vastauksia esitettyihin kysymyksiin, kyseenalaistamalla ja kannattamalla esitettyjä tulkintoja, uudelleen muotoilemalla aikaisemmin esitettyjä vuoroja sekä kannustamalla muita.
Tutkielman lopuksi pohdin, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia asynkroninen teemakeskustelu asettaa verkkopedagogisen suunnittelun, toimijoiden osallistumisen ja vuorovaikutuksen rakentumisen kannalta. Vaihtoehtoisia ratkaisuja verkko-opetuksen ja verkkovuorovaikutuksen käytäntöihin luonnostelen neljän laatimani verkkokeskustelutyypin avulla: 1) tavoitteellinen, 2) vastavuoroinen ja jäsentynyt, 3) moniääninen ja 4) tasa-arvoinen verkkokeskustelu.
Asiasanat: verkkovuorovaikutus, verkko-oppiminen, asynkroninen teemakeskustelu, verkkokeskustelu, diskurssinanalyys
Training Professional Skills in and for Safety-Critical Mobility Systems : A Multimodal Analysis of Air Traffic Control Apprenticeship
Full text linkLennonjohtojärjestelmä ja -palvelu nojaa ammattilaisten osaamiseen ja kyvykkyyksiin työskennellä yhteistyössä turvallisuus- ja aikakriittisissä olosuhteissa. Merkittävä osa lennonjohtajien koulutuksesta tapahtuu käytännön harjoitteluna todellisissa tai simuloiduissa lennonjohdon työtehtävissä ja -ympäristöissä, joissa koulutettavat saavat käytännön kokemusta ilmaliikenteen johtamisesta kouluttajien valvonnassa ja ohjauksessa. Lennonjohtajien koulutusta voikin luonnehtia mestari-kisällisuhteessa tapahtuvaksi opettamiseksi ja oppimiseksi (engl. apprenticeship). Kiinnostavia kysymyksiä ovat, miten lennonjohtajakoulutettavia ohjataan niin, että he pystyvät johtamaan lentoliikennettä turvallisesti ja tehokkaasti tulevissa tehtävissään lennonjohdon ammattilaisina, ja miten itse koulutustilanteet on järjestetty niin, että lentoliikenteen ja lennonjohtojärjestelmän turvallisuusnäkökohdat ja vaatimukset tulevat huomioitua.
Neljästä tutkimusartikkelista ja yhteenvedosta koostuvassa väitöskirjassani kuvaan vuorovaikutuksen ja multimodaalisen toiminnan järjestymistä lennonjohtajien koulutuksessa. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat ammatillinen osaaminen ja taidot sekä taitojen opettaminen mestari-kisällivuorovaikutussuhteessa. Aiemmin ammatillista osaamista ja oppimista mestari-kisällioppimisessa on teoretisoitu ja empiirisesti tutkittu pääasiassa kasvatustieteissä, organisaatiotutkimuksessa ja psykologiassa. Tutkimuksessa on kuitenkin aukkoja, sillä esimerkiksi mestari-kisällioppimista koskevissa lähestymistavoissa ei eksplisiittisesti tarkastella käytännön harjoitteluun liittyviä ohjauksen ja opetuksen käytäntöjä.
Omassa tutkimuksessani nojaan etnometodologiseen keskustelunanalyysiin, vuorovaikutuksen multimodaaliseen analyysiin ja etnografian menetelmiin. Tarkastelen lennonjohtajien koulutusta ja siihen liittyvää ohjausta sosiaalisesti järjestyneenä toimintana. Tutkin, miten lennonjohtokoulutettava ja -kouluttaja parina toteuttavat käytännön harjoittelua ja koulutustoimintaa simuloiduissa ja todellisissa työympäristöissä. Väitöskirjani liittyy kahteen yhteiskuntatieteelliseen tutkimusperinteeseen: sosiologiseen työpaikkatutkimukseen ja mikroanalyyttiseen tutkimukseen noviisin ja ekspertin vuorovaikutuksesta erilaisissa oppimisen konteksteissa. Tutkimuksen ensisijaisena aineistona hyödynnän koulutustilanteiden videotallenteita. Näistä ensimmäinen osa on kerätty koulutusyksikön lennonjohtosimulaattorissa (N = 12 tuntia) ja toinen osa lennonjohtajakoulutettavien työssäoppimisjaksolla kahdessa suomalaisessa lennonjohtoyksikössä (N = 26 tuntia). Etnografinen tieto on tarjonnut tärkeää taustaymmärrystä lennonjohdosta järjestelmänä ja työnä sekä tulkinallisia apuvälineitä ymmärtää osallistujien omia, tilanteessa rakentuvia orientaatioita nopeasti muuttuvissa liikenneolosuhteissa.
Tutkimuksen ensimmäinen keskeinen tulos on, että ilmaliikenteen hallinta toimii sekä koulutustoiminnan kontekstina että sen kohteena, mistä seuraa, että kouluttajien on sovitettava ohjaustaan yhtäältä ilmaliikennejärjestelmän ajallisiin, mobiileihin ja käytännöllisiin olosuhteisiin ja toisaalta työhön liittyviin ammatillisiin standardeihin ja normeihin. Kouluttajien on huolehdittava siitä, että he muotoilevat ja ajoittavat ohjaustoimintaansa siten, että se ei vaaranna lentoliikenteen turvallisuutta tai sujuvuutta. Toinen keskeinen tulos on, että kouluttajan ohjauskäytännöt eivät ole irrallisia ja itsenäisiä toimintoja, vaan sekventiaalisesti sidosteisia yhtäältä lennonjohtojärjestelmän sosio-materiaalisiin olosuhteisiin ja ilmaliikenteessä tapahtuviin muutoksiin ja toisaalta koulutettavan viiveeseen tai ongelmiin vastata liikenteen tai järjestelmän vaatimuksiin lennonjohtotehtävän muotoilun kautta. Kolmanneksi tuon tutkimuksessani esiin, että lennonjohtajakouluttajat käyttävät säännönmukaisesti viittä ohjauskäytäntöä: käskyjä, testikysymyksiä, ohjeita, tiedonjakoja ja koulutettavan puheentuoton ongelmia korjaavia täydennyksiä. Neljänneksi osoitan työssäni, että koulutuettavan osaamisen arviointi on sekventiaalisesti järjestynyttä toimintaa ja kietoutunut meneillään olevaan työ- ja koulutustoimintaan. Osaaminen tulee vuorovaikutuksessa näkyväksi esimerkiksi sitä kautta, miten koulutettava omalla toiminnallaan osoittaa ymmärtävänsä ilmaliikenteessä tapahtuvia muutoksia ja niiden relevanssia työtehtävien muotoilussa.
Väitöskirjassani tuon esiin teoreettisia, metodologisia ja käytännöllisiä kontribuutioita kolmelle itsenäiselle alueelle: 1) ohjaus- ja opetusvuorovaikutukseen kohdistuvalle etnometodologiselle ja keskusteluanalyyttiselle tutkimukselle, 2) kasvatustieteelliselle mestari-kisällioppimisen ja työssäoppimisen tutkimukselle sekä 3) lennonjohtokoulutukseen ja sen pedagogiikkaan käytäntönä. Mikroanalyyttiseen ohjaus- ja opetusvuorovaikutuksen tutkimuksen osalta väitöskirjani tulokset täydentävät ymmärrystä siitä, millä tavoin ohjausta - ja koulutettavan ohjattua toimintaa- muotoillaan käytännön harjoitteluun kytkeytyvissä oppimistilanteissa. Tuon väitöskirjassani esiin ohjauskäytäntöjä, jotka ovat ominaisia työtehtävien harjoittelulle monimutkaisissa ja suurissa liikenteen ohjaus- ja koordinaatiojärjestelmissä. Osoitan, että käytännön harjoittelu lennonjohdon koulutuksessa tapahtuu toimintaympäristössä, jossa on paljon yhtäaikaisia ja päällekkäisiä toimintoja sekä monenkeskistä vuorovaikusta eri toimijoiden välillä, ja jossa työtä ja koulutusta toteutetaan suhteessa ilmaliikennejärjestelmän reaaliaikaisiin turvallisuusvaatimuksiin.
Suhteessa kasvatustieteelliseen teorioihin ja tutkimukseen mestari- kisällioppimista ja työssäoppimisesta väitöskirjatutkimukseni kontribuoi kahdella tavalla. Yhtäältä tulokset kyseenalaistavat aikaisempien mestari-kisällioppimista koskevien teorioiden välinpitämättömyyttä opetus- ja ohjauskäytäntöjä ja niiden merkitystä kohtaan, ja toisaalta ne haastavat aikaisempia ohjauksen käsitteellistämisen tapoja. Tutkimuksessani osoitan, että ohjaus on tehtäväkeskeisessä oppimisympäristössä ohjaajan ja ohjattavan vastavuoroista, yhteistoiminnallista ja vuorovaikutuksessa aktualisoituvaa toimintaa. Johtopäätöksenä ehdotan, että jatkossa mestari-kisällioppimiseen ja työssäoppimiseen kohdistuva kasvatustieteellinen tutkimus voisi hyötyä etnometodologisesta ja multimodaalisesta keskustelunanalyyttisistä lähestymistavoista. Ne mahdollistavat mestari-kisälliohjauksen ja laajemmin työpaikkaoppimiseen liittyvän pedagogiikan tarkastelun vuorovaikutuksellisena, multimodaalisena ja sekventiaalisesti järjestyneenä toimintana.
Suhteessa lennonjohtokoulutuksen pedagogiikkaan käytäntönä tuon esiin, että lennonjohtokoulutus rakentuu kahden institutionaalisen kehyksen ja näitä ohjaavien agendojen varaan. Yhtäältä, lennonjohtokoulutuksen tavoitteena on edistää ammatillisen koulutuksen agendaa ja toisaalta tuottaa ja uusintaa turvallisuus- ja aikakriittisen työn järjestystä ja sujuvuutta. Väitän, että nämä kaksi institutionaalista agendaa eivät ole keskenään ristiriidattomia. Pikemminkin näiden erilaisten agendojen yhteensovittaminen voi vaatia vuorovaikutuksen tasolla kouluttajilta hienovaraista ohjauksen muotoilua ja valintaa sen suhteen, tulisiko a) koulutettavan toimintaa aktiivisesti ohjata kohti lennonjohtotyötä ohjaavia ammatillisia standardeja, vai b) tukea koulutettavan itseohjautuvuutta ja autonomiaa työtehtävien suorittamisessa viivyttämällä tai välttämällä suoraa ohjausta samalla kuitenkin huomioiden, että c) ilmaliikenteen turvallisuus ja operatiivinen sujuvuus ei vaarannu. Jos koulutustoimintaa rakennetaan pelkästään koulutettavan itseohjautuvuuden edistämisen ideaalista käsin ja tämän seurauksena suoraa ohjaustoimintaa vältellään, voi tällä paradoksaalisesti olla ei-toivottavia seurauksia ilmaliikenteen turvallisuudelle ja lennonjohdon operatiiviselle toiminnalle.Air traffic control (ATC) is based on the collaboration of highly skilled professionals who are capable of working in safe and time-critical conditions. A large part of air traffic controller training takes place in real or simulated work environments, where trainees are provided with hands-on experience in air traffic management under trainers' supervision and guidance. Thus, the air traffic controller training can be described as apprenticeship type of training arrangement. The crucial questions are how air traffic controller candidates are trained to coordinate and manage air traffic safely and efficiently in their future positions, and how the training is situationally organised vis-à-vis the safety concerns and demands of the air traffic system.
Consisting of four research articles and a summary chapter, this dissertation describes the interactional and multimodal organisations of apprenticeship instruction in ATC training. The central concepts are professional competence and skills, and the instruction of those skills in apprenticeship training. Previously, professional competence and apprenticeship pedagogies have been mainly theorised and empirically studied in education sciences, organisational science, and psychology. Several gaps exist within these research fields, as, for instance, theoretical approaches to apprenticeship do not explicitly address instructional practices embedded in apprenticeship learning.
Relying on methods of ethnomethodologically informed conversation analysis, multimodal analysis of social interaction, and ethnography, I focus on apprenticeship and instruction as socially organised entities. I investigate how the trainee and trainer, as pairs, carry out training activities in simulated or real work environments. My dissertation is associated with two research traditions in social sciences: workplace studies and micro-analytical studies on apprenticeship instruction and interaction. As primary data, I use video recordings of simulation training (N = 12 h) conducted in an aerodrome tower control simulator at a vocational institute and on-the-job training (N = 26 h) that were collected in two tower control units in Finland. Ethnographic knowledge provides an important background understanding of ATC work and its complexities and understanding of participants' relevancies in organising their activities in practice-based training.
The first key finding is that air traffic management functions both as a context for and an object of pedagogy, and the instruction is fitted against and within the temporal, mobile, and praxeological conditions of the air traffic system and with regard to professional standards. From this viewpoint, it is particularly the trainers' concern to design and time their situated instruction in a way that does not jeopardise the orderly and safe flow of air traffic. Second, my study demonstrates that the prompt is not a free-standing activity but rather interlinked to both the real-time demands and contingencies of ATC system and the trainee's delay, confusion, or other trouble in performing the task. Third, I show that air traffic controller trainers recurrently deploy five instruction types: they give orders, ask test questions, make additions to trainees' speech production, and provide instructions and information deliveries. Fourth, I demonstrate that the evaluation of professional competence is a sequentially and multimodally organised activity in ATC apprenticeship. The key result is that the evaluation of the trainee's competence and displays of competence are interwoven into the sequential progression of the work-in-progress and instruction-in-interaction, and they are managed through participants’ verbal and embodied conduct.
The dissertation brings forward theoretical, methodological, and practical contributions relevant to three independent domains: i) ethnomethodological and conversation analytical research on instruction-in-interaction, ii) educational research on apprenticeship pedagogy and workplace learning, and iii) pedagogies of ATC training as a practice. First, in relation to micro-analytical research on instruction-in-interaction, the results complement our understanding of the various ways in which instruction (and instructed actions) is carried out in apprenticeship training. Particularly, my dissertation specifies instructional practices of training for large-scale mobility coordination. I show that ATC apprenticeship is a multiactivity setting, in which the training and coordination work is realized in multiparty interaction and vis-à-vis the situational safety concerns and demands of the air traffic system.
As a contribution to the existing educational theories and research on apprenticeship pedagogy and workplace learning, my findings challenge both the theoretical indifference towards the apprenticeship instruction, and the existing conceptualisations of apprenticeship pedagogy. I demonstrate that instruction in task-based training is a highly collaborative and co-concerted accomplishment of both participants. I also specify instructional practices of ATC apprenticeship as they actualise in naturally occurring trainee-trainer interaction. I propose that future educational research would benefit from ethnomethodological and multimodal conversation analytical approaches in addressing apprenticeship and workplace pedagogies as interactionally, multimodally, and sequentially organised activities.
As a contribution to ATC training as a pedagogical practice, I argue that ATC apprenticeship comprises two institutional frames with their own agendas. It is a site for advancing the project of vocational education and for (re)producing orders of safety and time-critical work. These two institutional agendas with differing purposes do not always align and may necessitate interactional fine-tuning in terms of instructional design in situ: whether i) to guide the trainee's performance towards professional standards by instructing or ii) to support the trainee's self-directedness, autonomy, and control in task performance by withdrawing and postponing the instruction while iii) securing and maintaining the safety and operational functioning of the air traffic system. Paradoxically, taking the ideal of supporting a trainee's self- directedness and autonomy to the extreme by avoiding instruction during hands-on training can result in severe consequences for the safety and operational functioning of the air traffic system
The Spondylus beads from El Molino (Puerta de Corral Quemado, Catamarca, Argentina): Analysis and implications for the study of local power in Inka times
No full textThe purpose of this paper is to present the analysis of a set of Spondylus beads found in El Molino (Puerta de Corral Quemado, Dept. of Bel´en, province of Catamarca, Argentina) –3000 km south of Tumbes–, a local residential pre-Inka site, with evidence of Inka influence during the 15th century CE. Given that the presence of objects manufactured in Spondylus in Chile and Argentina is nearly restricted to the capacochas -Inka burial ceremonies of children and young maidens dressed in fine textiles at the top of the snow-capped peaks of the Andes- , the discovery of these beads in El Molino acquires special relevance. We present the description of the raw material, the reconstruction of possible manufacturing techniques, the analysis of the morphometry and the comparison with other sets of beads. The implications of this discovery at a local and regional scale, taking into account the symbolic and strategic importance of this resource for the Inka expansive policy, are discussed. It is proposed that the site could have been a space of local power, where an elite group, that organized the manufacture of prestigious goods, was benefited by the mechanisms of hierarchization and legitimation of political power promoted by the state.Fil: Wynveldt, Federico. Universidad Nacional de La Plata. Facultad de Ciencias Naturales y Museo. Laboratorio de Análisis Cerámico; Argentina. Consejo Nacional de Investigaciones Científicas y Técnicas. Centro Científico Tecnológico Conicet - La Plata; ArgentinaFil: Iucci, María Emilia. Universidad Nacional de La Plata. Facultad de Ciencias Naturales y Museo. Laboratorio de Análisis Cerámico; Argentina. Consejo Nacional de Investigaciones Científicas y Técnicas. Centro Científico Tecnológico Conicet - La Plata; ArgentinaFil: Morosi, Martin Eduardo. Provincia de Buenos Aires. Gobernación. Comisión de Investigaciones Científicas. Centro de Tecnología de Recursos Minerales y Cerámica. Consejo Nacional de Investigaciones Científicas y Técnicas. Centro Científico Tecnológico Conicet - La Plata. Centro de Tecnología de Recursos Minerales y Cerámica; ArgentinaFil: Fuertes, Juana. Consejo Nacional de Investigaciones Científicas y Técnicas. Centro Científico Tecnológico Conicet - La Plata; Argentina. Universidad Nacional de La Plata. Facultad de Ciencias Naturales y Museo. Laboratorio de Análisis Cerámico; ArgentinaFil: Sallés Abal, Juan Manuel. Universidad Nacional de La Plata. Facultad de Ciencias Naturales y Museo. Laboratorio de Análisis Cerámico; Argentina. Universidad Nacional de La Plata. Facultad de Ciencias Naturales y Museo. Laboratorio de Análisis Cerámico; Argentin
Liturgical applied art designs in the work of Josef Fanta
Full text linkBibliographical citation Návrhy uměleckého řemesla pro liturgii v díle Josefa Fanty/ Liturgical applied art designs in the work of Josef Fanta: diploma work/ Inka Pospíšilová; tutor: PhDr. Jaroslav Sojka, Ph.D. -- Prague, 2014. -- 129 s. Abstract The theme of this diploma work, that came out partly from the preceding bachelor work, which was dedicated to the art nuovo decor in Prague ecclesiastical milieu, is Josef Fanta's (1856-1954) designs for ecclesiastical purpose in the field of applied art, which have never been published so far. Josef Fanta is mainly known only as an architect, author of the Prague Central Station building and has never been studied in more details. The main aim of this diploma paper is trying to evaluate the almost 100 years lasting life and work. The chosen segment of his wide creative activities, ornamenta ecclesiae - liturgical textile and equipment, is suprisingly plentiful group including number of prestigious orders. Keywords Fanta, Josef turn of the 19th / 20th century applied art ecclesiastical art art nouveau historism eclecticis
Disponibilidad hídrica en la intervención con proyectos de riego y su influencia en los costos de inversión por hectárea, por el Plan Meriss Inka – Región Cusco
Full text linkEl presente estudio buscó dar respuesta a la pregunta ¿Cómo influye la disponibilidad hídrica en la intervención con proyectos de riego en los costos de inversión por hectárea por el Plan Meriss Inka Región Cusco?, respuesta que damos aplicando un diseño descriptivo correlacional, haciendo uso de la técnica de recolección de datos con una muestra no probabilística de 42 expedientes técnicos de proyectos ejecutados por el Plan Meriss Inka, por observación directa (recopilación documentaria) o análisis documental, para tal efecto se emplearon instrumentos del tipo dicotómico, que han sido elaborados por el autor del presente Plan de Estudio, tanto para la variable uno (26 items) como para la variable dos (10 items). Los resultados fueron procesados determinándose la validez mediante el método del modelo de Kuder Richardson 20, calificándose como alta y muy alta (según la escala de Gilford) respectivamente. Finalmente, se concluye que, sí afecta la variable uno: disponibilidad hídrica, sobre la variable dos, costo de inversión por hectárea, en los proyectos ejecutados por el Plan Meriss Inka.This study sought to answer the question: How does water availability influence the intervention with irrigation projects in the investment costs per hectare by the Meriss Inka Plan in the Cusco Region? We answer this question by applying a descriptive correlational design, using the data collection technique with a non-probabilistic sample of 42 technical files of projects executed by the Meriss Inka Plan, by direct observation (documentary collection) or documentary analysis, for this purpose dichotomous instruments were used, which have been developed by the author of this Study Plan, both for variable one (26 items) and for variable two (10 items). The results were processed determining the validity through the Kuder Richardson 20 model method, qualifying as high and very high (according to the Gilford scale) respectively. Finally, it is concluded that variable one, water availability, does affect variable two, investment cost per hectare, in the projects executed by the Meriss Inka Plan.Universidad Nacional de Educación Enrique Guzmán y Valle.Tesi
Trainer interventions as instructional strategies in air traffic control training
No full textPurposeThis paper aims to identify methods of guidance and supervision used in air traffic control training. It also aims to show how these methods facilitate trainee participation in core work activities.Design/methodology/approachThe paper applies the tools of conversation analysis and ethnomethodology to explore the ways in which trainers and trainees act and interact in training situations. The data consist of the video recordings (total 38 hours) and ethnographic material gathered at a vocational institute for aviation and in two aerodrome control tower units.FindingsThe trainers used five different instructional strategies with which they guided and controlled the trainees' actions. In simulator training, learning was structured as a process through which the procedural knowledge possessed by the expert controllers was transferred to the trainees through interventions such as orders, test questions and additions. As the trainees progressed to the on‐the‐job training phase, interaction evolved from being trainer‐driven to trainer‐guided. The trainees' performance was fine‐tuned and guided towards local practices of particular work position by means of instructions and information deliveries.Practical implicationsThe simulator training and on‐the‐job training appear as two distinctive forms of vocational training with their own aims. In order to improve the quality of the training, it is suggested that greater attention should be given to the ways in which these two separate areas of learning could be better reconciled.Originality/valueThis ethnomethodological study on training interaction complements the understanding of instructional strategies used at different stages of air traffic control training. It is proposed that research into the local and social production of training interaction can shed useful light on the complexities of workplace learning and training interaction, providing a novel perspective for those engaged in practice of vocational education.</jats:sec
- …
