82 research outputs found
Talvivaara ja kommenteissa keskustelevat julkisot
Get PDFVerkkouutisten kommentoinnin tutkimus ja tätä kautta tuntemus on jäänyt mediatutkimuksen kentällä toistaiseksi vähäiseksi, ja verkkokeskusteluiden arvoa julkisen keskustelun muotona on systemaattisesti väheksytty. Tässä artikkelissa kommentointia tarkastellaan julkisen keskustelun ja ennen kaikkea julkison käsitteen viitekehyksessä. Teoreettinen ja analyyttinen perusta rakentuu ajatukselle julkiseen keskusteluun osallistuvasta julkisosta. Artikkelissani selvitän, onko kommentointi mahdollista käsittää julkisen keskustelun muodoksi ja julkisona toimimiseksi. Tähän kysymykseen kytkeytyy pyrkimys keskustelunanalyysin soveltamisesta kommentointiin: voiko kommentointia tutkia keskusteluna? Aineisto koostuu Talvivaaran kaivoksen kipsisakkaaltaan vuotoa koskevasta verkkouutisoinnista ja kommentoinnista kolmessa lehdessä ja kontekstissa: paikallisessa, maakunnallisessa ja valtakunnallisessa. Menetelmällinen testaus osoittaa, että kommentointi pitää sisällään keskustelua, jossa puhutellaan sekä uutista, kommentoijia että laajempaa julkista kuulijakuntaa, ”muita”. Ratkaiseviksi tekijöiksi julkison kehittymisen kannalta nousevat myös muun muassa nimimerkkien vaikutus ja jaetun ongelman kontekstisidonnaisuus. Kokonaisuudessaan analyysi piirtää kuvaa varsin erilaisista julkisona keskustelemisen muodoista, joissa keskustelun laatua merkittävämmässä roolissa vaikuttavat toiminnan motiivit.</jats:p
Verkkouutisten kommentit: Julkista osallistumista ja henkilökohtaisten päämäärien tavoittelua
Get PDFOman muotoiluyrityksen palvelukonseptin ja brändisuunnitelman kehittäminen muotoilun keinoin
Get PDFOpinnäytteen tavoitteena oli oman muotoiluyrityksen palvelukonseptin ja brändisuunnitelman kehittäminen muotoilun keinoin tulevaa yritystä varten.
Opinnäyte tutki konseptin ja brändin luomista erilaisten tutkimusmenetelmien kuten ajatuskarttojen, business model canvasin, palvelupolkujen sekä swot- analyysin avulla. Tavoitteena oli luoda palvelukonsepti ja brändisuunnitelma joka palvelee nimenomaan yrityskumppania ja opinnäytteen tekijän tulevaa yritystä.
Palvelukonseptin ja brändisuunnitelman ideana oli luoda pohjaa ja tukea uuden yrityksen perustamiseen liittyvää prosessia, sekä yhtenäistää yrityskumppaineiden ajatuksia yhteisestä yrityksestä. Opinnäyte ei keskittynyt oman yrityksen visuaaliseen brändiin vaan siihen miten yritys toisi itseään esille muista yrityksistä erottuvalla tavalla. Opinnäytteen päälimmäisenä ajatuksena oli antaa ymmärrystä mitä oma yritys pitäisi sisällään ja ohjata yrittäjyyteen yhdessä yrityskumppanin kanssa.The topic of the thesis was to develop my design company’s sevice concept and brand plan using means of design for the future company.
The thesis studies concept and brand creation through various research methods, such as mind maps, business model canvas, service paths and SWOT-analysis. The goal was to create a service concept and a brand plan that specifically serves the client and the author of the thesis.
The idea of a service concept and a brand plan was to create the foundation and to support the process of founding a new company and to unify the thoughts of business partners of a shared company. The thesis didn’t focus on the visual side of the brand but more how the company would stand out from the crowd. The main point of the thesis was to give understanding about what a company contains and to guide to entrepeneurship together with a business partner
Verkkouutisia kommentoivat käyttäjät : Kyselytutkimuksen loppuraportti
Get PDFTähän tutkimusraporttiin on koottu tilastoja ja vertailuja Verkkouutisten kommentointi -kyselytutkimuksesta keväältä 2020. Raportti esittelee kyselyn toteuttamisen ja käy systemaattisesti läpi kyselyaineistosta analysoidut vastaukset. Tavoitteena on luoda uudenlaista yleiskuvaa suomalaisista verkkouutisia kommentoivista käyttäjistä. Seikkaperäisyys, aineiston tarkka kuvailu ja yleiskielisyys tähtäävät tiedon tavoitettavuuteen – raportti palvelee toimittajia ja tutkijoita sekä kaikkia kommentoinnista kiinnostuneita. Kommentoivien käyttäjien taustatiedot osoittavat, että kyselyyn vastanneiden joukko on varsin heterogeeninen. Hieman yli puolet vastaajista on naisia, ja vastaajien ikähaarukka on 15–85 vuotta. Noin kolmannes kyselyyn vastanneista edustaa niin sanottuja aktiivisia kommentoijia, jotka kommentoivat vähintään kerran viikossa. Vastaajissa kuitenkin korostuvat korkeasti koulutetut ja kaupungeissa asuvat sekä jossain määrin vasemmisto-liberaalien puolueiden äänestäjät. Merkittävä osa vastaajista löysi kyselyn Ylen verkkouutisen perusteella, ja vastaajien keskuudessa suosituin kommentointialusta on Yle. Kommentoiduimpia aiheita ovat politiikka ja muut yhteiskunnalliset aiheet. Raportti esittelee väittämäkohtaiset tilastot kaikista kyselyn suljetuista kysymyksistä (vastausvaihtoehdot Likertin asteikolla 1 [täysin eri mieltä] – 5 [täysin samaa mieltä]) sekä kolmesta avoimesta kysymyksestä (uutislähteet, kommentointialustat, aiheet). Raportoinnin ulkopuolelle jäävät vastaukset muihin kyselyn avoimiin kysymyksiin. Näiden vastausten analysointi on osa tutkimuksen seuraavaa vaihetta. Raporttiin valittuja suljettuja kysymyksiä on yhteensä 47, ja ne on jaettu viiteen erilaiseen ryhmään. Nämä tilastot osoittavat, että merkittävä enemmistö vastaajista on varsin yksimielisiä useista väittämistä. Esimerkiksi 92 prosenttia vastaajista kokee kommentoivansa asiallisesti. Toisaalta, huoli kommentoinnista ja halu rajoittaa kommentointia jakavat selvästi vastaajien mielipiteitä. Näitä eroja voivat omalta osaltaan selittää vastaajien taustat, erityisesti poliittiset näkemykset ja muun muassa sukupuoli. Raportissa esitellään lyhyesti myös tutkimushankkeen empiirisiä tuloksia, jotka on raportoitu kahdessa tieteellisessä artikkelissa
Potilaiden arvioon terveyskeskuskäynnin hyödystä vaikuttavat tekijät
No full textTutkimusten perusteella suomalaiset ovat useimmiten tyytyväisiä terveyskeskuksissa saamaansa hoitoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilaaseen, lääkäriin ja terveyskeskukseen liittyvien tekijöiden vaikutusta siihen, miten hyödylliseksi potilas kokee vastaanottokäynnin välittömästi sen jälkeen.
Kyselytutkimus tehtiin vuonna 2011 yhden viikon aikana kolmella terveysasemalla Pirkanmaalla. Aineiston muodostivat 622 potilasta, jotka kävivät yhteensä 27 lääkärillä näillä terveysasemilla. Potilaita pyydettiin heti vastaanoton jälkeen arvioimaan Likertin asteikolla 0 10, miten hyvin he kokivat saaneensa apua ongelmaansa. Lääkärien potilastuntemusta ja ammatillista kokemusta selvitettiin erillisellä kyselyllä. Potilaan kokemaan hyötyyn vaikuttavat tekijät analysoitiin monimuuttujamallien avulla.
94 % (n = 584) aineistoon kuuluvista potilaista vastasi heti käynnin jälkeen tehtyyn kysymykseen vastaanoton hyödyllisyydestä. Potilaista 40 % katsoi saaneensa täydellisesti apua vastaanotolla (arvo 10) ja vain 19 % antoi arvon alle 8. Potilaiden kokemaa hyötyä lisäsivät lääkärin pitkä työkokemus ja osallistuminen erikoistumiskoulutukseen, potilaan itse arvioima hyvä tai muita samanikäisiä ja samaa sukupuolta olevia parempi terveydentila, eräät pitkäaikaissairaudet (reuma, allergia, lonkan tai polven nivelrikko) sekä tietyt terveysasemat. Koettua hyötyä vähensivät pitkä odotusaika vastaanotolle, potilaan miessukupuoli sekä astma tai keuhkoahtaumatauti.
Potilaat kokivat hyötyvänsä terveyskeskuskäynnistä. Parhaiksi arvioitiin erikoistumiskoulutuksessa olevien lääkärien antama hoito sekä käynnit terveysasemilla, joissa käytettiin lääkärin ja hoitajan työpareja. Vastaanottokäynnin kokeminen hyödylliseksi on tärkeää, koska se voi lisätä hoitoon sitoutumista ja parantaa hoitotuloksia
Käyttäjät kommentoinnin keskiössä : Verkkouutisten kommentoijien käytännöt, motiivit ja asenteet
No full textTämä teos tarkastelee kommentointi-ilmiötä käyttäjien näkökulmasta. Teos pohjautuu kattavaan ja suomalaisittain ainutlaatuiseen tutkimukseen verkkouutisia kommentoivista käyttäjistä. Kyselytutkimuksen avoimien vastausten, teemahaastatteluiden ja ryhmäkeskusteluiden laaja laadullinen analyysi piirtää kokonaiskuvaa käyttäjien erilaisista käytännöistä, motiiveista ja asenteista.
Analyysi osoittaa, että kommentoinnissa on kyse näiden osa-alueiden monimutkaisesta ja kerrostuvasta kudelmasta. Uutisia kommentoivat ja uutisaiheista keskenään keskustelevat käyttäjät muodostavat heterogeenisen ja moniäänisen ihmisryhmän, jolla on erilaisia toimintamalleja, tavoitteita sekä asenteita muun muassa muista kommentoijista, kommentointi-ilmiön merkityksestä ja mediasta.
Kirja pyrkii tarkentamaan tunnistettujen osa-alueiden varaan rakentuvaa kokonaiskuvaa. Analyysi tekee näkyväksi muun muassa tiedon, totuuden ja järkeilyn merkitystä käyttäjille eli sitä, että omaa ja muiden käyttäjien toimintaa sekä journalismia arvioidaan usein tiedollisten kriteerien valossa. Kommentointiin liittyvät käytännöt, motiivit ja asenteet voivat palautua käyttäjien mediasuhteeseen eli niihin asenteisiin, joita käyttäjillä on mediasta ja journalismista, etenkin niiden luotettavuudesta ja riippumattomuudesta.
Tutkimus ja sen tulokset sijoittuvat mediatutkimuksen kentälle, mutta analyysi hyödyntää sosiaalipsykologian ymmärrystä yksilöstä osana vuorovaikutustilanteita ja yhteiskuntaa: kommentointitilanteissa törmäävät käyttäjät yksilöinä ja persoonina, yksittäisten käyttäjien motiivit ja asenteet sekä yhteiskunnallinen keskustelu ja varsinainen uutinen.This book looks at the online news commenting phenomenon from the user’s point of view. This work is based on a unique and comprehensive examination of users commenting on online news in the Finnish context. An extensive qualitative analysis of open-ended survey questions, semi-structured interviews and group discussions draws an overall picture of the different practices, motives and attitudes of the users.
The analysis shows that online news commenting as a phenomenon is a complex and layered formation of all these sectors. Users who comment on online news form a heterogeneous and multivoiced group of people with different practices, goals, and perceptions, for example, about other commenters, and about the meaning of commenting.
Further, the analysis makes visible, among other things, the possible meaning of facts, truth and reasoning for the users. Some users evaluate their own actions, other users and journalism mainly based on such rational criteria. Interestingly, the study also reveals that users’ practices, motives and attitudes can relate to their attitudes towards media and journalism.
The research and the results are in the field of media studies. However, the analysis utilizes social psychology -based understanding of individuals as participants in social interactions and society: Each user-based interaction brings together the users as individuals and personalities, individual motives and attitudes, public discussions, and the actual online news
Pölkkytaiteilijasta muodon mestariksi. Kain Tapperin ura kulttuurijournalismin peilinä.
Get PDFTutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisen kuvan yksittäistä taiteilijaa, tässä tapauksessa kuvanveistäjä Kain Tapperia, koskeva sanomalehtikirjoittelu antaa kulttuurijournalismista ja sen muutoksesta. Tutkimuksen tavoitteena on myös ottaa osaa kulttuurijournalismin muutoksesta käytyyn keskusteluun, sillä tuoreempi kulttuurijournalismin tutkimus on lähes systemaattisesti jättänyt kirjoittajakohtaisen sisällöllisen muutoksen huomiotta.
Teoreettinen ja ajattelullinen kehys rakentuu Pierre Bourdieun sosiologian kautta. Bourdieun ajatukset yhteiskunnan sosiaalisesti rakentuneista kentistä, pääomasta, yhteiskunnan makuhierarkioista ja erottautumisesta, eli distinktiosta toimivat pohjana analyysiosuuden päätelmille. Tutkimuskohteena on taiteen ja journalismin kenttien kohtauspaikka, ja sen toimijoiden tuotokset. Aineistolta kysytäänkin, miten taiteesta kirjoittaminen toimii journalismissa bourdieulaisittain ajateltuna.
Tutkielma on diskursiivinen tutkimus, eli aineistoa on lähestytty diskurssianalyysin avulla. Ennen varsinaista sisällönerittelyä aineisto on myös palasteltu rakenteellisempiin osiin muun muassa taiteilijan jutussa saaman huomion perusteella. Varsinaisessa analyysissa on nostettu esille kahdenlaisia puhetapoja: puhetavat, joilla määritellään joko Kain Tapperin taideteoksia tai tämän taiteen tekemistä, ja puhetavat, joiden avulla Tapper pyritään sijoittamaan taiteen kentälle.
Esille nousevat puhetavat kertovat kulttuurijournalismin ja taiteen kenttien monimutkaisesta suhteesta. Puhetapojen avulla pidetään yhä yllä taiteen kentän olemassaoloa, ja osallistutaan taiteen kentän keskusteluun joko yleisellä tasolla tai sanomalla jotakin taiteilijasta osana taiteen kenttää. Puhetavat tuovat myös näkyväksi kirjoittajien erilaisia pyrkimyksiä, joko tiedostettuja tai tiedostamattomia.
Keskeisimpiä havaintoja on se, että kulttuurijournalismin paljon puhuttu muutos kohti journalistisia painotuksia ei näyttäydy sisällön tasolla kovinkaan selkeänä. Kirjoittajat omaksuvat ja ylläpitävät vakiintuneita puhetapoja taustastaan riippumatta, eli aikaisempien tutkimusten näkemys kirjoittajien erilaisista identiteeteistä ei näy aineistossa konkreettisesti. Toisaalta käy ilmi, että kulttuurijournalismi omaksuu taiteen kentän painotukset hyvinkin kritiikittömästi, eli osallistuu keskusteluun ikään kuin altavastaajan asemasta.
Asiasanat:kulttuurijournalismi, taidekritiikk
Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla
Get PDFVerkkouutisten kommentointiin liittyy tutkimuskohteena erilaisia latauksia. Merkittävin virittynyt ristiriita on syntynyt kahden ääripään välille. Yhtäältä kommentointiin liittyvät negatiiviset ilmiöt, kuten vihapuhe ja karkea kielenkäyttö, ovat saaneet tutkijat ja journalistit sekä verkon käyttäjät varpailleen. Toisaalta kohteen tarkastelua on ohjannut vuorovaikutteiseen teknologiaan liittyvä usko ja toivo kommentoinnista muun muassa demokraattisen julkisen keskustelun ja julkison mahdollistajana.
Asetelmaa leimaa ennakkoluuloisuus ja oletus siitä, että verkkouutisten kommentoinnin pitäisi täyttää tietyt odotukset ollakseen riittävän merkityksellistä. Väitöstutkimukseni, Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla, tavoitteena on haastaa tämä tulokulma – kysymykset siitä, millaista kommentoinnin pitäisi olla ja millainen julkison pitäisi olla. Tutkimukseni pyrkii tarttumaan verkkouutisten kommentointiin varsin moniulotteisesti ja poikkitieteellisesti. Lisäksi tutkimukseni pyrkii perustelemaan sitä, miksi verkkouutisten kommentointia olisi syytä ymmärtää paremmin. Tähän mennessä suomalaisella tutkimuskentällä ei ole pyritty systemaattisesti ottamaan haltuun kommentointia yhteiskunnallisena ilmiönä, varsinkaan uutisia kommentoivien käyttäjien näkökulmasta. Tästä syystä tutkimukseni pyrkii vastaamaan useaan erilaiseen tutkimuskysymykseen: 1) empiiriseen määrittelykysymykseen siitä, Mistä verkkouutisten kommenteissa on käyttäjien toimintana kyse?, 2) käsitteelliseen kysymykseen siitä, Miten julkiso olisi mielekästä käsittää suhteessa kommentointiin? ja 3) metodologiseen kysymykseen siitä, Millä tavoin kommentointia voi ja pitäisi tutkia?. Lisäksi olen määritellyt erilaisia tarkentavia empiirisiä tutkimuskysymyksiä väitökseni artikkeleissa. Kokonaisuutena väitös koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista sekä tutkimuksen asetelmia ja tuloksia kokoavasta johdannosta.
Tutkimukseni kohteena on Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto vuonna 2012. Ympäristökysymyksillä on tapana herättää keskustelua ja yhteiskunnallista vääntöä – ne ovat julkisoille hedelmällistä kasvualustaa. Talvivaaran tapauksessa mielenkiintoista on ristiriitaisen ympäristöaiheen yhtäaikainen paikallisuus ja kansallisuus. Tutkimuksen kokonaisaineiston muodostaa vuotoa ja kaivosta käsittelevä verkkouutisointi ja kommentointi aikavälillä marraskuu 2012 – toukokuu 2013 kolmessa kotimaisessa verkkolehdessä: paikallisessa Sotkamo-lehdessä, maakunnallisessa Kainuun Sanomissa ja valtakunnallisessa Helsingin Sanomissa. Kaivoksella tapahtuneesta vuodosta seurasi monisyinen tapahtumaketju, jota mediat ympäri Suomen seurasivat intensiivisesti. Lähden tutkimuksessani siitä oletuksesta, että tässä asetelmassa kommenttikentät tarjoavat keskustelutilan erityisesti niille, jotka eivät pääse ääneen valtamediassa. Kommentit tekevät myös näkyväksi sitä, miten verkkolehtien käyttäjät lopulta suhtautuvat ja suhteuttavat itsensä Talvivaaran tapahtumiin.
Väitökseni erilaiset tutkimuskysymykset nivoutuvat osaksi tutkimuskokonaisuutta eri tavoin. Empiirinen määrittelykysymys kommentoinnista käyttäjien toimintana pohjustaa tarkastelujani kaikissa osatutkimuksissa. Johdannossa kokoan laajemmin yhteen verkkouutisten kommentointia ympäröivää tutkimuskenttää ja erilaisia tulokulmia. Kytken kommentoinnin verkkojournalismiin ja sen kehitykseen, yleisempään verkkokeskustelujen kulttuuriin ja kommentoivien ihmisten elämän konteksteihin, käytäntöihin ja toimintaan. Teoreettisesti kommentointitutkimuksessa erityistä roolia on esittänyt julkisuusteoreettinen perspektiivi, jonka eri näkökulmia pyrin avaamaan. Johdanto-osan lopuksi vedän yhteen havaintojani siitä, mistä kommenteissa on oikeastaan kyse. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että käyttäjiin vaikuttavat erilaiset tekijät sekä verkossa että fyysisessä maailmassa. Nämä tekijät voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään – ne ovat verkkolehtien muodostamaan teknistoiminnalliseen kontekstiin liittyviä tekijöitä ja käyttäjien omista lähtökohdista vaikuttavia tekijöitä.
Käsitteellinen kysymys kulkee mukana alusta loppuun. Käyn johdanto-osassa läpi julkisoon liittyvää laajaa historiallista ja teoreettista keskustelua sekä omia näkemyksiäni. Kysymys julkisosta pohjustaa erityisesti kolmen ensimmäisen artikkelini kysymyksenasettelua. Sitoudun pohdinnoissani ajatukseen asiapohjaisesta julkisosta ja kysymykseen siitä, miten julkiso pitäisi käsittää. Pyrin systemaattisesti välttämään sellaista arvioivaa normatiivista otetta, joka lähestyisi julkison käsitettä kysymällä, millainen julkison pitäisi olla. Ymmärrän julkison julkisesti keskustelevaksi ihmisryhmäksi ja julkisouden yksilön toimijuudeksi. Osatutkimusteni perusteella vaikuttaa siltä, että 1) osa kommentoijista tunnistaa julkisen keskustelun olemassaolon ja oman osallisuutensa tässä keskustelussa, 2) kommentoijat laajentavat julkisen keskustelun kysymyksenasettelua, 3) kommentoijia yhdistävä asia, ongelma tai kysymys on kontekstisidonnainen, affektiiviseksi tulkittava ja tuottaa usein erilaisia leirejä tai vastakkainasettelua, ja 4) kommentointiin vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös julkison muodostumiseen ja käyttäjien julkisouteen. Nämä huomiot nivoutuivat myös toisiinsa erilaisin tavoin.
Tehtyjen huomioiden perusteella pyrin tutkimukseni lopuksi hahmottelemaan ajatuksen verkko-olosuhteissa toimivasta nykyjulkisosta, joka käsitteenä tavoittaa uudenlaisia julkisen osallistumisen muotoja mutta pysyy silti uskollisena osallistumista määrittäville päämäärille, jotka tekevät osallistumisesta (käsitteellisesti) julkista. Miellän julkison pragmatistista julkisuusteoriaa seuraten ihmisryhmäksi, jonka toiminta kumpuaa jaetusta ongelmasta tai asiasta. Tässä sosiaalisessa muodostumassa ihmiset tulevat ja menevät, osa osallistuu julkiseen keskusteluun systemaattisesti ja aktiivisesti, osa vain hetkellisesti. Julkiso ei ole tiivis ryhmittymä, eikä sen jäsenillä ole ryhmänä jaettua me-tunnetta, vaikka me-tunne voi syntyä erilaisten näkemyksellisten ”leirien” sisällä. Tutkimukseni on vahvistanut näkemystäni siitä, että juuri julkiseksi tulkittava ja tunnistettava keskustelu sekä tarve osallistua tähän keskusteluun ovat julkison ja julkisouden kannalta olennaisia. Julkison jäsenet tunnistavat tavalla tai toisella osallistuvansa julkisen areenan julkiseen keskusteluun tietystä jaetusta ongelmasta ja kysymyksestä. He ovat hakeutuneet julkisen keskustelun äärelle tämän ongelman ohjaamina ja synnyttävät omalla toiminnallaan julkista keskustelua, joka kutsuu muita osallistumaan. Lisäksi julkison jäsenet määrittävät keskustelukumppaneitaan erityisesti suhteessa jaettuun ongelmaan – julkison roolissa niin uutisia kommentoiva käyttäjä kuin uutisessa haastateltu viranomainenkin on väistämättä tietoinen keskustelun potentiaalisista osapuolista ja seuraajista. Julkinen keskustelu jaetusta ongelmasta rakentuu puheenvuoroista, joita pohjustaa tällainen tietoisuus ja joita ohjaa osallistumispyrkimys. Kaikki keskustelu julkisuudessa ei kuitenkaan ole julkista keskustelua, sillä julkisiksi tulkittavat puheenvuorot voivat palautua henkilökohtaisiin päämääriin, mikä määrittää ne (käsitteellisesti) yksityisiksi.
Tutkimukseni neljä artikkelia vastaavat omalta osaltaan menetelmälliseen kysymykseen. Ne edustavat kukin erilaista menetelmällistä lähestymistapaa ja eräänlaista menetelmäkokeilua. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelen kommentointia keskustelunanalyysin avulla ja suhteessa julkisoon. Menetelmällinen testaus muun muassa osoittaa, että kommentointi pitää sisällään keskustelua, jossa puhutellaan sekä uutista, kommentoijia että laajempaa julkista kuulijakuntaa, ”muita”. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kommentoijat suosivat argumenttien ja vasta-argumenttien esittämistä sekä erimielisyytensä ilmaisemista. Toisessa artikkelissani analysoin kommentointiaineistoa diskursiivisten legitimaatiostrategioiden teoreettisesta kehyksestä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimukseni perusteella Talvivaaraa koskevista uutisista ja kommenteista on mahdollista tunnistaa neljä strategiaa: autorisointi, rationalisointi, moralisointi ja narratiivisuus. Strategiat toimivat legitimaation, delegitimaation ja relegitimaation välineinä, ja erilaiset tahot hyödyntävät niitä hyvin vaihtelevasti, myös suhteessa erilaisiin ympäristödiskursseihin. Kolmas artikkeli pyrkii kuvaamaan kommentoijien muodostamaa verkostoa ja on menetelmällisessä mielessä kaikkein kokeilullisin, koska etukäteen on vaikea arvioida, muodostavatko kommentoijat lopulta verkoston vai eivät. Vaikka sosiaalinen verkostoanalyysi menetelmänä kaipaa rinnalleen täydentäviä metodeja, analyysi osoittaa aktiivisten kommentoijien merkityksen kokonaiskeskustelussa ja toisaalta vähemmän aktiivisten kommentoijien olemassaolon tärkeyden. Verkostoanalyysi tekee myös näkyväksi erilaisia rooleja, jotka auttavat ymmärtämään kommentoijien toimintaa sekä julkison jäsenen roolissa että verkkolehtien käyttäjinä ylipäätään. Neljännessä artikkelissa hyödynnän määrällistä sisällön erittelyä erilaisten paikkaan liittyvien ilmausten etsimisessä ja tunnistamisessa. Tämä erittely ja teoreettisen kehyksen perusteella muodostettu kategorisointi tarjoavat pohjan laadulliselle sisällönanalyysille, joka pyrkii ymmärtämään, mikä on paikan ja paikkaan sidotun mediarakenteen merkitys verkkouutisia kommentoiville käyttäjille.
Artikkelien muodostaman kokonaisuuden perusteella kommentointi-ilmiö näyttäytyy monimutkaisena osallistumisen muotona, jota johdanto-osan lopuksi hahmottelemani käyttäjiin vaikuttavat tekijät auttavat ymmärtämään. Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemani Talvivaara-aiheiset kommentit pitävät sisällään yhteiskunnallista osallistumista ja henkilökohtaisia projekteja – toimintaa, joka on syytä tulkita käyttäjien näkökulmasta merkitykselliseksi. On selvää, että kommenttimahdollisuudella on käyttäjille väliä.User-generated online news comments, as a subject of research, are loaded with different approaches and attitudes. The most significant contradiction is between two extremes. On one hand, negative by-products, such as hate speech and rude language, have made researchers, journalists and users themselves cautious. On the other hand, the examinations of users’ comments have often been driven by the belief and hope in new technological interactivity and its possibilities for enhancing democratic public discussion and formation of the public.
The overall setting is stigmatised by prejudice and the assumption that online news commenting should meet certain expectations to be considered meaningful. My dissertation, Online news comments as a form of public participation, aims to challenge this approach — the questions about what users’ comments should be like and what the public should be like. Additionally, the dissertation aims to argue why online news comments should be understood better. To date, the Finnish field of media studies has lacked efforts to understand online news comments as a societal phenomenon, especially from the users’ perspective. For this reason, this study tackles online news comments in a highly multidimensional and interdisciplinary form and aims to answer several research questions: 1) an empirical question, What are online news comments, as a form of user activity, about?; 2) a conceptual question, How should we understand the public in relation to online news comments?; and 3) a methodological question, How can and should online news comments be studied?; Additionally, the study defines several empirical research questions related to each of several articles, which are also included in the dissertation. The dissertation includes four peer-reviewed articles and an introduction, which details the setting of the study and its results.
The studied case is that of the leaking of a gypsum pond in 2012 in Finland’s Talvivaara Mine area, since environmental issues tend to evoke discussion in societal debates and represent fruitful seedbeds for the potential public. What is interesting in the Talvivaara case is the coincidental local and national natures of the contradictory environmental issue. The overall research material includes users’ comments and online articles concerning the leak and the mine published between November 2012 and May 2013 in three Finnish online newspapers: the local Sotkamo-lehti, the regional Kainuun Sanomat and the national Helsingin Sanomat. The leak set off a complex chain of events, which was followed intensely by the Finnish media. It is assumed that, in this media coverage and overall setting, the online news comments sections provided forums for discussion, especially for those who felt their voices had not otherwise been heard in the mass media. Additionally, comments represent the various ways online users eventually reacted and related to the Talvivaara case.
The study approaches the research questions from several directions. The empirical question about the nature of online news comments is the main foundation for examinations in all four articles. In the introduction, the aim is to sum up the overall research field surrounding online user comments, from different perspectives. Online news comments have connections to online journalism, online discussions and users’ overall activities. Additionally, the perspective of public sphere theory seems dominant in user comment studies. At the end of the introduction, I conclude my observations in relation to the empirical question. I create a grouping of different variables that helps to understand both commenting and users. Based on my research, it is clear that several factors affect users in the offline and online worlds. These factors can be roughly divided to two groups — those that relate to the operational environment of the online newspapers, and those that relate to the users’ individual contexts.
The conceptual question runs throughout the study. I examine the wide historical and theoretical discussion and my own views in the introduction. The question about the public is also the foundation of the setting, especially in the first three articles. My deliberations are attached to the idea of an issue-based public. I also systematically aim to avoid such normative point of view that would ask, what the public should be like. Based on the articles, it can be argued that: 1) some users recognise the existence of public discussions and their own position in these discussions; 2) users widen the setting of public discussions; 3) the shared issue, problem or question connecting the users is contextual and affective and often produces different camps and confrontations; and 4) factors effecting the users also effect the formation of the public and acting as a public. Additionally, these four observations intertwine in varying ways.
Finally, at the end of the introduction, based on the observations made in the articles, I aim to outline a modern public, operating in online conditions, that — as a concept — reaches the new form of public participation while remaining loyal to goals that determine this participation and define it as public. Following the pragmatic theory on public I understand ‘the public’ as a group of people that comes into being through shared issues or problems. In this functional entity, people come and go, and some of them participate in the public discussion actively and systematically, while other participate only momentarily. The public is not a solid consortium, and the members do not have a feeling of ’us’ as a group. By contrast, such feelings can be born inside different biased camps. The overall research has strengthened my vision that it is exactly the public discussion, recognised in its nature as public, and the and need to participate in such discussion that are essential to the public. The members of the public identify themselves, in one way or another, as participants in a public discussion about a shared issue in the public arena. It is this issue, concerning the Talvivaara Mine, that has drawn them to participate in the discussion, and their own actions create and maintain the public discussion, calling on others to participate. Additionally, the members of the public specify their interlocutors, especially in relation to the issue — a user commenting on a news article and an official authority interviewed in the article are both, as members of the public discussing the Talvivaara situation, conscious of the potential parties and followers of the discussion. The public discussion about a shared issue is built of statements, underlaid by such consciousness and aspiration to participate. However, all discussions in public are not public ones, since statements can come back to very personal goals, defining them as (conceptually) private.
The methodological question is mostly answered in the four articles. Each article represents a different methodological approach and testing of a method. In the first article, I examine users’ comments through conversation analysis and in relation to the public. The methodological testing indicates, among other things, that commenting includes conversations in which news, users and the wider public listenership (i.e., ‘others’) are addressed. Additionally, it seems that making statements and engaging in disagreements are symptomatic to this conversation. In the second article, I analyse comment materials through the theoretical framework of discursive legitimation strategies with discourse analysis. The study suggests that there are recognisable strategies in the comments and news about the Talvivaara case: authorisation, rationalisation, moralisation and narrativisation. These strategies work as instruments for legitimation, de-legitimation and re-legitimation, and different actors use them in various ways and in relation to environmental discourses. Methodologically, the third article is the most experimental, since it is difficult to estimate beforehand whether or not the users comprise a social network. In this case, social network analysis, as a method, requires complementary methods, and the analysis shows both the meaning of the most active users in the overall discussion, and, in contrast, the importance of the existence of less active users. The network analysis also makes the different users’ roles visible, which aids in understanding users’ actions both as members of the public and as users of online newspapers in general. In the fourth article, I use content analysis on two levels. First, it is used to identify and search for placerelated phrases in the comment material. Together, this specification and categorisation built on a theoretical framework create the basis for the main analysis, which aims to understand the role of geographically anchored media structures (and public arenas of the public sphere) for the users.
Based on the articles, it is possible to sketch the online commenting phenomenon as a complex form of participation. It seems obvious that the examined Talvivaararelated comments include several purposes that cannot be, especially from the user perspective, interpreted as meaningless or pointless. The users’ actions are attached both to public participation (as a member of the public), and to individual and personal projects. Evidently, the opportunity to comment on the news does matter to users
Locally, Regionally and Nationally Online : Online News Comments Sections as Public Arenas in Geographically Anchored Media Structures
Get PDFAsiantuntijuus verkon metsäkeskustelussa: Tarkastelussa kansalaiskeskustelun jaetut arvot ja diskursiiviset strategiat
No full textThe Finnish public forest debate is characterized by the so-called dispute over expertise, i.e., the struggle over who can participate and on what basis. In the past, the research has mostly focused on the official forest debate, but in the article the focus is on online citizen debate about the forest. The material consists conversations from six different public platforms. The analysis aims to find out, by what discursive strategies and based on what shared values, the expertise and the legitimate status of the expertise of the various parties is produced and invalidated in these discussions. The research shows that the shared values, combining values of the forest discussion and expertise, are repeated in the civil debate: 1) information, 2) reason, 3) reliability, 4) responsibility and 5) morality. Expertise is produced, maintained and invalidated through various discursive means, and these strategies are driven by shared values. A total of three discursive strategies can be identified from the discussions: 1) authorization, 2) rationalization and 3) moralization. These are complemented and challenged by means of 4) storytelling and 5) compromise speech. These strategies often act as counterparts to each other, and through them different shared values are set against each other.Suomalaiselle julkiselle metsäkeskustelulle on luonteenomaista niin sanottu asiantuntijuuskiista, eli kamppailu siitä, kuka voi osallistua ja millä perusteella. Aikaisemmin tutkimuksen kohteena ovat olleet lähinnä virallinen metsäkeskustelu ja sen osapuolet, mutta artikkelissa katse kohdistuu toisaalle, verkkovälitteiseen kansalaiskeskusteluun metsästä. Lähtöoletuksena on, että tämä keskustelu on julkisen metsäkeskustelun kokonaiskuvassa varsin merkityksellinen. Aineistona ovat keskustelut kuudelta erilaiselta julkiselta kansalaiskeskustelun alustalta. Analyysi selvittää, millaisin kielellisin keinoin ja millaisiin jaettuihin arvoihin perustuen näissä keskusteluissa tuotetaan ja mitätöidään metsäkeskustelun erilaisten osapuolten asiantuntijuutta ja asiantuntijuuden legitiimiä asemaa. Tutkimus osoittaa, että kansalaiskeskustelussa toistuvat metsäkeskusteluun ja asiantuntijuuteen kytkeytyvät jaetut arvot: 1) tieto, 2) järki, 3) luotettavuus, 4) vastuullisuus ja 5) moraali. Asiantuntijuutta edelleen tuotetaan, ylläpidetään ja mitätöidään erilaisin kielellisin keinoin, ja näiden strategioiden käyttövoimana ovat jaetut arvot. Keskusteluista on tunnistettavissa yhteensä kolme diskursiivista strategiaa: 1) autorisointi, 2) rationalisointi ja 3) moralisointi. Näitä täydennetään ja haastetaan 4) tarinallistamisen ja 5) kompromissipuheen avulla. Strategiat toimivat usein toistensa vastinkappaleina, ja niiden kautta erilaiset jaetut arvot asettuvat vastakkain. Kokonaisuudessaan analyysi osoittaa, että metsäkeskustelun erilaiset osapuolet tulevat arvioiduiksi eri tavalla, erilaisiin arvoihin perustuen, ja heidän asiantuntijuuttaan tuotetaan ja mitätöidään toisistaan poikkeavin keinoin. Vaikka alustoilla vallitsee kiistely asiantuntijuudesta, niin sanotuilta aiheohjautuvilta alustoilta on tunnistettavissa monimutkaista ja moniäänistä vuoropuhelua sekä kompromissipuhetta, joka tähtää ideologisten ääriasetelmien purkamiseen
- …
