1,720,958 research outputs found
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
Get PDFThe present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
Variations on the Author
Get PDF“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Appropriate Similarity Measures for Author Cocitation Analysis
Get PDFWe provide a number of new insights into the methodological discussion about author cocitation analysis. We first argue that the use of the Pearson correlation for measuring the similarity between authors’ cocitation profiles is not very satisfactory. We then discuss what kind of similarity measures may be used as an alternative to the Pearson correlation. We consider three similarity measures in particular. One is the well-known cosine. The other two similarity measures have not been used before in the bibliometric literature. Finally, we show by means of an example that our findings have a high practical relevance.information science;Pearson correlation;cosine;similarity measure;author cocitation analysis
Factors associated with long diagnostic delay in celiac disease
Get PDFSelvitimme keliakian diagnoosiviiveeseen liittyviä tekijöitä sekä keliakian Käypä hoito -suosituksen osuutta diagnoosiviiveen lyhenemiseen.
Tämä retrospektiivinen kohorttitutkimus koostui 825 aikuisesta suolinäytteen perusteella diagnosoidusta keliaakikosta. Diagnoosi määriteltiin viivästyneeksi, kun kesto oireiden alkamisesta diagnoosihetkeen oli yli kymmenen vuotta. Tutkittavilta kerättiin tietoa oireiden tyypistä ja kestosta ennen diagnoosia, diagnoosipaikasta (primaari-, sekundaari- vai tertiaarisairaanhoito), diagnoosiajankohdasta, keliakian sukutaustasta sekä merkittävistä keliakiaan liittyvistä sairauksista. Analyysi toteutettiin binaarisella logistisella regressiolla.
Yhteensä 261:lla (32%) 825:sta tutkittavasta oli yli kymmenen vuotta kestävä diagnoosiviive. Naissukupuoli, neurologinen tai tuki- ja liikuntaelinsairaus, ripuli, vatsakipu sekä imeytymishäiriöt olivat yhteydessä pitkittyneeseen viiveeseen. Miessukupuoli, diagnoosi keliakian Käypä hoito -suosituksen julkistamisen jälkeen, seulottu keliakia sekä keliakian sukutausta olivat yhteydessä pienempään diagnoosiviiveen riskiin. Diagnoosipaikka, tutkittavan ikä, dermatitis herpetiformis, tyypin 1 diabetes sekä kilpirauhassairaus eivät olleet yhteydessä diagnoosiviiveeseen.
Viivästyneet keliakiadiagnoosit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Diagnostiikan siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ei ole vaikuttanut viiveeseen. Keliakian Käypä hoito -suositus sekä aktiivinen riskiryhmien seulonta on vaikuttanut merkittävästi näihin tuloksiin.
ABSTRACT
Objective. We here investigated the factors associated with long diagnostic delay in celiac disease and the impact of the national Current Care Guidelines in reducing the delay.
Material and methods. This population-based study involved 825 adult celiac disease patients. The diagnosis was considered delayed when the interval between first symptoms and diagnosis was more than 10 years. The patients were asked about the duration and type of symptoms before diagnosis, time and site (tertiary, secondary or primary care) of the diagnosis, family history of the disease and presence of significant co-morbidities. Analysis was performed by binary logistic regression.
Results. Altogether 261 (32%) out of 825 participants reposted a diagnostic delay of more than 10 years. Female gender, neurologic or musculoskeletal disorders and presence of diarrhea, abdominal pain and malabsorption were associated with prolonged delay. Male gender, diagnosis after the introduction of the first Current Care Guidelines in 1997 and being detected by serologic screening and family history of celiac disease were associated with a lower risk of delayed diagnosis. Factors not associated with the delay were site of diagnosis, age, presence of dermatitis herpetiformis, type 1 diabetes or thyroidal disease.
Conclusions. The number of long diagnostic delays in celiac disease has decreased over the past decades. The shift of diagnostics from secondary and tertiary care to primary care has not been detrimental. National guidelines for the diagnosis and active screening in at-risk groups are important in these circumstances
Dispelling the Myths Behind First-author Citation Counts
Get PDFWe conducted a full-scale evaluative citation analysis study of scholars in the XML research field to explore just how different from each other author rankings resulting from different citation counting methods actually are, and to demonstrate the capability of emerging data and tools on the Web in supporting more realistic citation counting methods. Our results contest some common arguments for the continued
use of first-author citation counts in the evaluation of scholars, such as high correlations between author rankings by first-author citation counts and other citation
counting methods, and high costs of using more realistic citation counting methods that are not well-supported by the ISI databases. It is argued that increasingly available digital full text research papers make it possible for citation analysis studies to go beyond what the ISI databases have directly supported and to employ more
sophisticated methods
Earlier and Less Invasive Diagnosis of Celiac Disease
Get PDFKeliakia on yleinen ravinnon gluteenin ylläpitämä immuunivälitteinen sairas, joka ilmenee hyvin vaihtelevin oirein. Hoito gluteenittomalla ruokavaliolla on tehokas ja suhteellisen yksinkertainen. Moninaisesta taudinkuvasta johtuen diagnoosi kuitenkin tehdään usein vasta vuosia kestäneen oireilun jälkeen. Diagnosoimaton sairaus heikentää potilaiden elämänlaatua ja altistaa pitkäaikaiskomplikaatioille. Monimuotoista taudinkuvaa on esitetty syyksi diagnoosiviiveelle, mutta tieteellinen näyttö viiveen taustoista ja seurauksista on puutteellista.
Keliakiadiagnoosin kulmakivi on ollut pitkään ohutsuolen koepalassa näkyvä suolinukan vaurioituminen. Keliakialle tyypillistä histologista limakalvovauriota voi ilmetä kuitenkin monissa muissakin tiloissa. Lisäksi patologien tulkinnat koepalan vauriosta eroavat, ja näytteiden käsittely sekä leikkaussuunta vaikuttavat merkittävästi tulkintaan. Korkeiden veren transglutaminaasivasta-aineiden (TG2-ab) pitoisuuksien on osoitettu olevan spesifisiä keliakialle. Vuonna 2012 eurooppalaiset lastenlääkärit julkaisivat ensimmäistä kertaa diagnoosikriteerit, joiden mukaan ohutsuolinäytettä ei tarvita lapsilta keliakian diagnosoimiseksi, jos oireisella lapsella TG2-ab lukema ylittää normaalin ylärajan vähintään 10-kertaisesti, endomysiumvasta-aineet (EMA) ovat positiiviset ja todetaan keliakialle altistava genotyyppi. Vasta-aineisiin perustuvat kriteerit ovat osoittautuneet hyvin tarkoiksi lasten kliinisissä tutkimuksissa, mutta aikuisille vastaavat kriteerit on esitetty vasta hiljattain ja vain Suomessa.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa oli tavoitteena etsiä keliakian diagnoosiviiveelle altistavia tekijöitä ja viiveen seurauksia. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, soveltuvatko serologiaan perustuvat lasten keliakian diagnoosikriteerit myös aikuiskäyttöön riippuen siitä, mikä henkilön ennakkotodennäköisyys keliakialle on.
Tutkimus koostuu kolmesta erillisestä osatyöstä. Osatyössä I tutkittiin retrospektiivisesti tekijöitä, jotka voisivat olla yhteydessä pitkään, yli 10 vuotta kestäneeseen keliakian diagnoosiviiveeseen 825 aikuiskeliaakikolla. Osatyössä II selvitettiin keliakialiittoon liittyneeltä 611 potilaalta vähintään 3 vuotta kestävään diagnoosiviiveeseen mahdollisesti liittyviä tekijöitä sekä diagnoosihetkellä että vuoden kuluttua gluteenittoman ruokavalion aloittamisesta. Osatyössä III tutkittiin, voidaanko keliakia todeta aikuisilla luotettavasti ilman tähystyksessä otettavaa koepalaa, jos ”triplakriteerit” täyttyvät eli TG2-ab ylittää viiterajan vähintään kymmenkertaisesti ja EMA sekä geenitesti ovat positiiviset. Diagnoosikriteereitä tutkittiin kolmessa keliakian ennakkotodennäköisyyden suhteen erilaisessa ryhmässä: 412 oireisella korkean riskin henkilöllä, 2357 keliakiaa sairastavan potilaan sukulaisella eli keskisuuren riskin henkilöllä sekä 2722 väestöseulotulla matalan riskin henkilöllä.
Osatyössä I todettiin, että pitkä, > 10 vuoden diagnoosiviive lyheni ajan mittaan ja erityisesti vuonna 1997 julkaistun ensimmäisen suomalaisen keliakian Käypä hoito- suosituksen jälkeen. Perusterveydenhuollossa tehtävien diagnoosien osuus lisääntyi suositusten julkaisemisen jälkeen, mutta viive ei ollut yhteydessä siihen, millä terveydenhuollon tasolla diagnoosi oli tehty. Pitkä diagnoosiviive oli yhteydessä klassisiin keliakiaoireisiin kuten ripuliin ja imeytymishäiriöihin, sekä yhtäaikaiseen neurologiseen tai tuki- ja liikuntaelimistön sairauteen, kun taas viiveen riski oli vähentynyt keliakiaseulonnalla löydetyillä potilailla.
Osatyössä II keliakian diagnoosiviive oli yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun ja lisääntyneeseen perusterveydenhuollon palveluiden ja lääkkeiden käyttöön sekä diagnoosia edeltävänä että seuranneena vuotena. Riski diagnoosiviiveeseen ei ollut yhteydessä useimpiin tutkittuihin sosioekonomisiin tekijöihin, mutta riski oli pienentynyt opiskelijoilla ja kotiäideillä verrattuna työssäkäyviin.
Osatyössä III serologiaan perustuvien ”triplakriteereiden” täyttymisellä oli 100 % positiivinen ennustearvo sille, että myös ohutsuolen koepalassa todettiin villusatrofia. Kriteerit toimivat samalla tavalla riippumatta keliakian ennakkotodennäköisyydestä tai siitä, oliko potilaalla keliakiaan sopivia oireita. Myöskään geenitesti ei lisännyt kriteereiden diagnostista tarkkuutta. Tutkimuksessa todetusta 274 uudesta keliakiapotilaasta ”triplakriteerit” täyttyivät 33 prosentilla, joilla tähystys olisi siis voitu jättää tekemättä.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että keliakian diagnoosi viivästyy yli 10 vuotta aiempaa harvemmalla, mutta edelleen viidesosalla potilaista. Keliakialle tyypillisten oireiden esiintyminen ei nopeuta diagnoosin tekemistä. Koska jo vähintään kolmen vuoden diagnoosiviive on yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun ja lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön, viivettä tulisi yhä pyrkiä lyhentämään. Keliakiadiagnostiikan siirtyminen perusterveydenhuoltoon on todistetusti tehostanut diagnostiikkaa, joten yleislääketieteen edustajien kouluttamiseen kannattaa jatkossakin panostaa. Väitöskirja osoittaa, että keliakia voidaan luotettavasti diagnosoida korkeiden TGA-ab:n ja positiivisten EMA:n perusteella ilman koepalaa aikuisilla, mikä voisi lyhentää keliakian diagnoosiviivettä monilla potilailla ja säästää terveydenhuollon resursseja.Celiac disease is a common immune-mediated disease with a variable clinical picture. Treatment with a gluten-free diet (GFD) is simple and efficient. Due to heterogenous phenotypes, the diagnosis is often made after years of persistent symptoms. Undiagnosed celiac disease predisposes patients to impaired quality of life and risk of complications. The heterogenous clinical picture has been suggested to be a reason for the diagnostic delay, but the evidence of the causes and consequences of the delay is insufficient.
Mucosal damage established in small-intestinal biopsies has long been the gold standard of the diagnosis of celiac disease. However, similar histological lesions can also be seen in many other conditions. Moreover, pathologists vary in their interpretations, and the handling and cutting of the biopsies markedly affects the final reading. High serum levels of transglutaminase 2 antibodies (TG2-ab) have been shown to be highly specific for celiac disease. In 2012, the first European pediatric criteria allowed omitting biopsy in the diagnostics if TG2-ab exceeds the upper limit of normal (ULN) at least 10-fold, endomysium antibodies (EMA) are positive, the disease-associate genotype is confirmed, and symptoms are present. The criteria have been shown to be accurate in clinical pediatric research and have recently been suggested for adult use only in Finland.
The aim of this dissertation was to elucidate factors that predispose or result from diagnostic delay in celiac disease. Another aim was to ascertain whether the pediatric serology-based criteria are accurate in diagnosing adults across a range of pretest probabilities of the disease.
The dissertation consists of three sub-studies. In Study I, factors associated with a long, > 10 years’, diagnostic delay of celiac disease were retrospectively investigated in 825 previously diagnosed adults. In Study II, 611 celiac disease patients diagnosed in 2007-2008 were surveyed at diagnosis and after one year on a GFD, and possible factors associated with a delay of ≥ 3 years were explored. Study III evaluated whether celiac disease can be accurately diagnosed in adults without biopsies with TG2-ab ≥ 10x ULN, positive EMA, and correct genotype. These “triple criteria” were tested in three cohorts with different pretest probability: 421 high-risk individuals with clinical suspicion, 2,358 moderate-risk family members of coeliac disease patients, and 2,722 low-risk subjects from general population.
It was observed in Study I that delayed celiac disease diagnosis of > 10 years declined over time and particularly after 1997, when the first Finnish Current Care Guidelines for celiac disease were issued. The proportion of diagnoses made in primary health care increased over time, but no association between the site of diagnosis and risk of delay was found. A long diagnostic delay was associated with classical celiac disease symptoms such as diarrhea and malabsorption, and with concomitant neurological or musculoskeletal disease, whereas the risk of the delay was reduced in screen-detected patients.
In Study II, a diagnostic delay of ≥ 3 years was associated with poorer quality of life and increased use of primary health care services and use of medications both before and one year after diagnosis. The risk due to delay was not associated with most of the socio-economic factors explored but was reduced in students and homemakers compared to employed patients.
In Study III, the positive predictive value of the “triple criteria” for biopsy- proven celiac disease was 100%. The accuracy was not affected by pretest probability for the disease or by the presence of symptoms. Genotyping did not improve the accuracy of the criteria. Of the 274 newly diagnosed celiac disease patients in Study III, the “triple criteria” were fulfilled in 33%, who thus could have been spared the biopsy.
The findings of this dissertation show that although a long diagnostic delay in celiac disease of over ten years has become rarer, it still occurs in one-fifth of patients. The presence of typical symptoms of celiac disease does not increase the probability of a prompt diagnosis. As a delay of three years is already associated with impaired quality of life and increased use of healthcare services, the delay should still be shortened. The shift in diagnostics towards primary health care has proven useful, which motivates to further educate general practitioners. This dissertation demonstrates that celiac disease can be accurately diagnosed based on high level of TGA-ab and positive EMA without biopsies, which may shorten the diagnostic delay and save the resources of the health care system
koamabayili/VECTRON-author-checklist: VECTRON author checklist
No full textWe have done our best to complete the author checklist relating to the use of animals in the hut study. Note that the objective for the hut study was to evaluate the IRS treatment applications for residual efficacy against Anopheles mosquitoes, including the local An. coluzzii mosquito population. Cows were only used to attract mosquitoes into the huts and no tests were carried out directly on the cows. The author checklist is intended for use with studies where experiments are carried out on animals, which is why we have had such difficulty in completing this for the hut study, as many of the questions do not relate to how the cows were used
Author-wise bibliometric analysis based on entropy.
No full textAuthor-wise bibliometric analysis based on entropy.</p
- …
