7347 research outputs found
Sort by
”Kaikilla on mahdollisuus ymmärtää paremmin ja saa oppia asian.” TUVA -opettajien käsityksiä maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kielitietoisesta opetuksesta
Full text linkTutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA) on tärkeä askel monen maahanmuuttajataustaisen opiskelijan koulupolulla, etenkin silloin, kun opiskelija tarvitsee tukea kielellisten valmiuksien kehittämiseksi toisen asteen opintoja varten. Kielen ja sisältöjen opettaminen yhtäaikaisesti edellyttää opettajilta kielitietoisuutta, jossa kielen merkitys tunnistetaan osana kaikkia oppimisprosesseja. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata TUVA -opettajien käsityksiä kielitietoisesta opetuksesta sekä selvittää, millaiset tekijät haastavat ja toisaalta tukevat kielitietoisen opetuksen toteuttamista TUVA -koulutuksessa.
Keräsin aineistoni verkkokyselylomakkeella, jota jaettiin sekä sosiaalisen median kanavissa että TUVA -koulutusta tarjoavien oppilaitosten välityksellä eri puolilla Suomea. Toteutin aineiston analyysin fenomenografiselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan aineistolähtöisesti ja peilasin analyysissa muodostamiani kuvauskategorioita aiempaan tutkimukseen sekä kielellisesti vastuullisen opetuksen viitekehykseen.
Tulosten mukaan TUVA -opettajat käsittävät kielitietoisen opetuksen rakentuvan opetusta ohjaavista arvoista ja tavoitteista, opettajan kielellistä vastuullisuutta ilmentävistä tiedoista ja taidoista sekä oppimista edistävistä opetuskäytänteistä ja tukikeinoista. Kollektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna käsityksissä korostui opetuksen kielellinen saavutettavuus, joka korostaa yhdenvertaisten oppimismahdollisuuksien tarjoamista maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille siten, ettei opiskelijan osaaminen ja oppiminen jää kielellisten haasteiden varjoon. Opiskelijoiden kieli- ja kulttuuritaustoja pyrittiin arvostamaan ja huomioimaan opetuksessa, mutta opiskelijoiden ensikielien hyödyntäminen aiheutti myös ristiriitaisia ajatuksia. Kielitietoisen opetuksen toteuttamista haastoivat pääasiassa resurssien puute ja opetusjärjestelyt, mutta myös kieliin ja kulttuurieroihin liittyvät tekijät sekä toisinaan opiskelijoiden elämäntilanteet. Kielitietoista opetusta tukivat aiheeseen liittyvän koulutuksen ohella opettajan pedagoginen sekä kieliin ja kulttuureihin liittyvä osaaminen. Opetuksen järjestämisen osalta kielitietoisen opetuksen toteuttamista tukivat riittävät resurssit, ymmärtävä työyhteisö, oppimisympäristöt sekä täydennyskoulutus.
Tulokset viittaavat siihen, että TUVA -opettajilla on laajasti ymmärrystä kielitietoisesta opetuksesta, mutta kielitietoisuuden syvemmälle oivaltamiselle opetuksen kokonaisvaltaisena lähestymistapana on vielä tarvetta muun muassa opettajien vaihtelevista koulutustaustoista ja kielitietoisuuskoulutuksen puutteesta johtuen. TUVA -koulutukseen kohdennettu, kielitietoinen opetusmateriaali toisi myös helpotusta aikaa vievään materiaalien valmistamiseen sekä tasalaatuisuutta opetukseen ylipäätään
Exploring Tourists’ Well-being in Finnish Luxury Tourism
Full text linkLuxury tourism has changed from material goods to meaningful experiences, which is the result of the experience economy, social change, and sustainability awareness. This “new luxury” enhances tourist well-being through relaxation, growth, and deeper connections with society and nature. While there has been considerable research on tourism well-being, little has been done on tourists’ well-being in context of new luxury and Finnish luxury tourism. the purpose of this study is to explore traveler’s hedonic and eudaimonic well-being in Finnish luxury tourism and in new luxury tourism. Finnish luxury tourism emphasizes meaningful and nature-based experiences, though little research on tourist well-being in this context has been conducted. This research interviewed with eight international tourists to obtain qualitative data and applied DREAMA framework to interpret the psychological and emotional dimensions of luxury in Finnish Lapland context. Participants described Finnish luxury as a setting that provides peace, silence, nature immersion and effortless and intimate service. Hedonic well-being was gained through environmental stillness, restorative rituals, and effortless hospitality, while eudaimonic results emerged from affirmation of values, connection to nature and travel companion, and fulfillment. This study also showed that the dual aspects of affiliation, social and environmental, are central to well-being. Findings confirmed the applicability of the DREAMA in nature-oriented tourism and contributed the literature on well-being in new luxury touris
Yhteisösakon mittaaminen talousrikoksissa
Full text linkTutkielman aiheena on yhteisösakon mittaaminen talousrikoksissa. Rikoslain 9 luvun 1 §:n mukaan yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on rikoslaissa säädetty kyseisen rikoksen seuraamukseksi. Alin yhteisösakon rahamäärä on 850 ja ylin 850 000 euroa. Yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan (RL 9:6:1). Vaikka mittaamisharkinnan lähtökohtana on oikeushenkilön velvollisuuksien rikkomisen laatu ja laajuus sekä johdon osuus rikokseen, ei lain esitöistä, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta löydy yksiselitteistä näkemystä siitä, miten näiden mittaamisperusteiden painoarvo määräytyy käytännön tuomioistuintoiminnassa.
Yhteisösakon mittaamisen tutkiminen on tällä hetkellä erityisen ajankohtaista, sillä oikeusministeriö on asettanut toukokuussa 2024 työryhmän valmistelemaan uuden ympäristörikosdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa. Työryhmän tehtävänä on arvioida direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät lainsäädäntömuutokset ja valmistella niitä koskevat ehdotukset. Tämä vaikuttaa yhteisösakon mittaamiseen merkittävästi, sillä direktiivissä edellytetään, että yhteisösakon määrä direktiivin alaan kuuluvissa rikoksissa perustuu liikevaihtomalliin. Direktiivissä myös yhteisösakon yläraja on korkeampi kuin Suomessa nyt käytössä oleva yläraja.
Tutkimus on jaettu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Tutkimuksen teoreettisen osan metodi on lainopillinen ja tutkimuksen empiirinen osa on toteutettu kvalitatiivisin menetelmin. Tutkielmassa esitettävät lainopilliset tulkintasuositukset perustuvat oikeuslähdeoppiin ja vallitsevaan lainoppiin, eli ne ovat de lege lata -suosituksia. Tutkielman tiedonintressi on laintulkinnallinen ja systematisoiva. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisuista, joissa on tuomittu yhteisösakko tammikuusta 2015 toukokuuhun 2025.
Tuomioistuimet perustelevat yhteisösakon mittaamista rikoslain säännösten perusteella ja lähtökohtaisesti niin, että mainitaan mittaamisen perustuvan johdon osuuteen tai huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiin. Tämän lisäksi tuomioistuimet perustelevat yhteisösakon mittaamista oikeushenkilön taloudellisella tilanteella. Taloudellisen tilanteen tarkastelu on yleensä yksityiskohtaisempaa silloin, kun kyseessä on tuntuvampi yhteisösakko. Aineistoin perusteella taloudellisella tilanteella on yhteisösakon mittaamisessa suurempi painoarvo, kuin muilla mittaamisperusteilla. Mittaamista koskevat perustelut ovat pääosin lyhyet, etenkin, kun on kyse asteikon alaosasta tuomituista yhteisösakoista. Tutkimuksen perusteella yhteisösakon mittaamiseen ei ole löydettävissä lainsäädännöstä yksityiskohtaisia ohjeita, vaan ainoastaan suuntaviivat
Raw felting : revitalization & material innovation for sustainable tourism services in the arctic
No full textei tietoa saavutettavuudest
Kun riskiyhteiskunta kohtaa turvallistamisen - EU:n vihreä siirtymä turvallisuuskysymyksenä
Full text linkTässä tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin Euroopan unionin vihreää siirtymää käsittelevä tutkimus on käsitellyt vihreää siirtymää turvallisuuskysymyksenä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateoriaan ja Buzanin, Wæverin & de Wilden turvallistamisteoriaan. Työ kuvaa, miten ilmasto- ja ympäristöpolitiikka kietoutuu taloudellisen, geopoliittisen ja sosiaalisen vakauden kysymyksiin.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia turvattomuuden, epävarmuuksien, riskien ja turvallistamisen tapoja vihreään siirtymään liitetään EU:ta koskevassa tutkimuskirjallisuudessa, sekä kenen tai minkä turvallisuus esitetään suojeltavaksi.
Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistoksi valittiin viisi vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2023–2024. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä NVivo-ohjelman avulla. Teoreettinen viitekehys täsmentyi analyysin edetessä abduktiivisesti: turvallistaminen nousi keskeiseksi analyysin kategoriaksi vasta aineistosta nousevien havaintojen perusteella.
Tulokset osoittavat, että vihreä siirtymä esitetään tutkimuksessa ennen kaikkea geopoliittisen, materiaalisen, energia-, taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen turvallisuuden kysymyksenä. Turvallisuuden kohteena on ensisijaisesti EU:n järjestelmävakaus ja strateginen kilpailukyky, ei yksilö- tai yhteisötaso. Vihreää siirtymää kuvataan sekä ratkaisuna globaaleihin uhkiin että prosessina, joka tuottaa uusia haavoittuvuuksia ja oikeuttaa poikkeuksellisia toimia
Kuka kantaa vastuun? Diskurssianalyysi Helsingin Sanomien perheväkivallan uutisoinnista vuosilta 2019–2024
Full text linkTutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, miten vastuu perheväkivallasta rakentuu Helsingin Sanomien uutisoinnissa vuosina 2019–2024 ja millaisia merkityksiä uutiset tuottavat yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle. Tutkimus toteutettiin sosiaalisen konstruktionismin ja kriittisen diskurssianalyysin viitekehyksessä, jossa kieltä ja mediaa tarkastellaan todellisuutta rakentavina ilmiöinä. Aineistona käytettiin Helsingin Sanomien verkkolehdessä ja painetussa muodossa julkaistuja uutisia, jotka käsittelivät perheväkivaltaa eri näkökulmista. Aineisto analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin menetelmin, ja tulkinnassa huomioitiin sekä tekstuaaliset että visuaaliset piirteet.
Tulosten perusteella uutisoinnissa toistuivat kolme keskeistä merkitysjärjestelmää: kriisi- ja moraalipaniikkidiskurssi, kulttuuristava diskurssi ja yksilön vastuuta korostava diskurssi. Näiden rinnalla rakenteellinen vastuu jäi selvästi taka-alalle. Uutiset korostivat väkivallan moraalisuutta ja yksilöiden valintoja, jolloin väkivalta näyttäytyi yksityisenä ongelmana eikä yhteiskunnallisena kysymyksenä. Median tuottama moraalinen kehystys vahvisti sukupuolittuneita ja kulttuurisia rajoja, joissa naiset esitettiin uhreina ja miehet tekijöinä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että media ei ainoastaan raportoi perheväkivallasta, vaan myös muokkaa käsityksiä vastuusta ja toimijuudesta. Vastuu rakentuu kielen ja kuvaston kautta sekä yksilöllisenä että yhteiskunnallisena kysymyksenä. Sosiaalityön näkökulmasta tulokset korostavat tarvetta vahvistaa rakenteellista vastuullisuutta ja kriittistä mediayhteistyötä väkivallan ehkäisyssä
Valmennuspedagoginen malli reaaliaikaiseen yhteisölliseen verkko-opiskeluun : opetuksellinen kehittämistutkimus ammattikorkeakoulukontekstissa
Full text linkOlen kehittänyt väitöstutkimuksessani verkko-opiskeluyhteisön valmennuspedagogisen mallin (VOV), jonka ominaisuudet ja erityispiirteet edistävät reaaliaikaisen yhteisöllisen verkko-opiskelun suunnittelua ja toteuttamista. VOV-malli perustuu ammattikorkeakoulun verkko-opiskelijoiden näkemyksiin ja tutkittuun tietoon. Muuttuva, yhä digitalisoituva työelämä tarvitsee monenlaisia osaajia toimimaan tulevaisuuden digitaalisissa ympäristöissä. Verkko-opiskelu on Suomessa arkipäiväistynyt ja näkyy ammattikorkeakoulukontekstissa esimerkiksi siten, että koko tutkinnon voi suorittaa verkkotutkintona. Tutkimuksen tarve on ilmeinen – reaaliaikaisen yhteisöllisen verkko-opiskelun valmennuspedagogiikkaa ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu.
Tutkimus sijoittuu sosiokulttuurisen ja sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen paradigmaan, jossa painottuu oppimisen sosiaalinen ja yhteisöllinen luonne. Tietoteoriana on pragmatismi. Tutkimuksessa verkko-opetusta ja -opiskelua tarkastellaan synkronisen ja asynkronisen verkko-opiskelun toistuvana vuorotteluna (Bichronous), jolloin reaaliaikaisena yhteisöllisen verkko-opetuksen ja -opiskelun välineenä konkretisoituu webinaari.
Tämä tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka ovat samalla opetuksellisen kehittämistutkimuksen iteraatiokierroksia. Hyödynsin osatutkimusten toteutuksessa laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Vastaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat reaaliaikaisen yhteisöllisen verkko-opiskelun valmennuspedagogisen mallin ominaisuudet ja erityispiirteet ammattikorkeakoulukontekstissa? Millainen on verkko-opiskelijalähtöinen valmennuspedagoginen malli reaaliaikaiseen yhteisölliseen verkko-opiskeluun?
Keräsin ensimmäisen osatutkimuksen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineiston kansainvälisistä tieteellisistä tietokannoista vuosina 2019–2020 (tieteelliset artikkelit n = 19). Toisen osatutkimuksen aineistona olivat verkkotutkinto-opiskelijoilta verkkokyselyyn saadut vastaukset (2020, n = 94). Keräsin kolmannen osatutkimuksen laadullisen aineiston verkkokyselyinä ammattikorkeakoulun verkkotutkinto-opiskelijoilta (2020, n = 17) ja vuoden 2021 aikana Webinaaripedagogiikka-verkko-opintojakson opiskelijoilta loppukyselynä (n = 16), oppimispäiväkirjoina (n = 14) ja raportteina (n = 15).
Toteutin ensimmäisen osatutkimuksen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä sekä aineiston laadullisella aineisto- ja teorialähtöisellä analyysilla. Hyödynsin toisen osatutkimuksen aineiston analyysissä klusteri- eli ryhmittelyanalyysia ja pääkomponenttianalyysia. Analysoin kolmannen osatutkimuksen aineiston laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä aineistolähtöisesti ja teoriaohjaavasti.
Ensimmäisen osatutkimuksen ja iteraation tuloksena ilmenneistä seitsemästä pedagogisesta mallista, tutkimukseeni valikoitui Tutkiva yhteisö (Community of Inquiry, CoI), jonka koulutuksellinen kokemus muodostuu sosiaalisesta, tiedollisesta ja opetusläsnäoloista. Tähän tulokseen perustuen kehitin alustavan valmennuspedagogisen mallin reaaliaikaista yhteisöllistä verkko-opiskelua varten. Lisäksi esitin laadullisen analyysin tuloksena 18 periaatetta, joiden avulla reaaliaikaisessa yhteisöllisessä verkko-opiskelussa voidaan toteuttaa sosiaalista ja tiedollista läsnäoloa sekä opetusläsnäoloa.
Toisessa osatutkimuksessa ja iteraatiossa tutkin sitä, miten sosiaalinen, tiedollinen ja opetusläsnäolo tukevat reaaliaikaista yhteisöllistä verkko-opiskelua ja valmennuspedagogiikkaa sekä sitä, miten profiililtaan erilaiset verkko-opiskelijaryhmät kokevat oppivansa webinaarissa parhaiten. Tulosten mukaan valmennuspedagogiikkaa toteutetaan webinaareissa opiskelijan ja opettajan yhteisenä opetusläsnäolon prosessina. Sosiaalisen läsnäolon elementtinä on opiskelijan, vertaisopiskelijoiden, opettajan ja oppimateriaalin vuorovaikutus toistensa kanssa. Tiedollista läsnäoloa edistetään käänteisen oppimisen avulla. Esitän tutkimustuloksena monipuolisesti verkko-opiskelevat, soljuvasti verkko-opiskelevat ja itsenäisesti verkko-opiskelevat verkko-opiskelijaryhmät.
Kolmannessa osatutkimuksessa ja iteraatiossa tutkin verkko-opiskelijoita reaaliaikaisessa yhteisöllisessä verkko-opiskelussa tukevia tekijöitä ja verkko-opiskelijoiden näkökulmasta keskeisiä käänteisen oppimisen ominaisuuksia reaaliaikaisen yhteisöllisen verkko-opiskelun valmennuspedagogisessa mallissa. Tulokset osoittavat, että käänteistä oppimista edistävät ennakkoon suunnitellut opiskelijakeskeiset yhteisölliset webinaarit ja että niihin liittyy itseohjautuvuutta tukevia, monipuolisia tehtäviä. Lisäksi verkko-opiskelun omatahtisuutta tukevat pedagogisesta toteutuksesta tiedottaminen opiskelijoille ja joustavan opiskelun edistäminen.
Varmistin tutkimukseni luotettavuuden eri tavoin. Toteutin kunkin iteraatiokierroksen omana tutkimuskokonaisuutenaan siten, että jokainen kierros pohjautui edellisen osatutkimuksen tuottamaan tulokseen. Luotettavuutta lisää se, että keräsin ja tutkin aineistoani sekä laadullisilla että määrällisillä menetelmillä.
Vastauksena tutkimuskysymyksiini havaitsin, että verkko-opiskeluyhteisön valmennuspedagogisen mallin (VOV) ja kolmen läsnäolon – opetusläsnäolon, sosiaalisen läsnäolon ja tiedollisen läsnäolon – avulla reaaliaikaiseen verkko-opiskeluun voidaan tuottaa yhteisöllisyyttä. Tämä edellyttää hyvää pedagogista suunnittelua sekä sitä, että pienryhmien toiminta ja valmennus ovat osa verkko-opiskelun prosessia ja että opetusläsnäoloa toteutetaan yhdessä opettajan ja opiskelijoiden kesken. Lisäksi käänteinen oppiminen on suunnitelmallinen osa verkko-opiskelua. Näistä muodostuu valmennuspedagogiikka.
Tutkimukseni on ajankohtainen monesta näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen opiskelijoille, sillä tulokset voivat auttaa heitä perehtymään pienryhmissä tapahtuvaan yhteisölliseen verkko-opiskeluun. Pedagoginen henkilökunta saa tutkimuksesta tukea verkkopedagogiseen suunnitteluun ja yhteisöllisen, reaaliaikaisen verkko-opetuksen toteutukseen. Työelämässä tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yhteisöllisten verkkopalvelujen kehittämisessä. Tutkimus on merkittävä lisä korkeakoulupedagogiikkaan ja reaaliaikaisen yhteisöllisen verkkopedagogiikan tutkimukseen. Lisäksi tutkimuksellani on käytännön merkitystä verkko-opiskelijoille, opettajille ja korkeakoulupedagogiikan kehittäjille.In my dissertation, I have developed a pedagogical model for coaching the online learning community. The features and characteristics of the developed model contribute to the design and implementation of synchronous collaborative online learning. The model is based on the views of students studying online at the University of Applied Science (UAS) as well as research findings. The changing and increasingly digital world of work needs a workforce with a wide range of skills to operate in the digital environments of the future. Online learning has become an everyday phenomenon in Finland, as reflected by the possibility of completing a full degree online at a UAS. The need for research is obvious; however, few studies have addressed coaching pedagogies for synchronous collaborative online learning.
The dissertation is situated within the sociocultural and socio-constructivist paradigm of learning, which emphasizes the social and collaborative nature of learning. The theory of knowledge is pragmatism. The study considers online teaching and learning to be a combination of synchronous and asynchronous online learning (bichronous), in which webinars are real-time, collaborative online teaching and learning sessions.
This dissertation consists of three different sub-studies, which are at the same time iterations of educational design research. Qualitative and quantitative research methods are used to carry out the sub-studies. The following research questions are answered: what are the characteristics and specificities of a coaching pedagogical model for synchronous collaborative online learning? What is an online studentcentered coaching pedagogical model for synchronous collaborative online learning?
Data for the first sub-study were collected through a systematic literature review of international scientific databases in 2019–2020 (scientific articles n = 19). The second sub-study was based on the responses to an online survey of online degree students (2020, n = 94). Qualitative data for the third sub-study were collected through online surveys from UAS online degree students (2020, n = 17) and from students attending the Webinar Pedagogy online course in 2021 through a final survey (n = 16), learning diaries (n = 14), and reports (n = 15).
The first sub-study employed a systematic literature review method as well as qualitative data-driven and theory-based data analysis. The second sub-study used cluster analysis and principal component analysis to analyze the data. The data for the third sub-study were analyzed using qualitative content analysis with a datadriven and theory-based approach. The first sub-study resulted in seven different pedagogical models that previous research has shown to apply to synchronous collaborative online learning. The model selected for my study was the community of inquiry (CoI) framework, in which educational experience is composed of social, cognitive, and teaching presences. Based on the findings of the first sub-study, I developed a preliminary coaching pedagogical model for synchronous collaborative online learning. In addition, as a result of the qualitative analysis, I presented 18 principles for implementing social, cognitive, and teaching presence in synchronous collaborative online learning.
In the second sub-study, research was conducted into how social, cognitive, and teaching presence supports synchronous collaborative online learning and coaching pedagogies. Additionally, the study examined how online students with different profiles perceive the optimal mode of learning in a webinar. The findings indicate that coaching pedagogy is implemented in webinars as a joint student–teacher process of teaching presence. The elements of social presence include interaction between the student, fellow students, teacher, and learning material. Cognitive presence is promoted through flipped learning. Three different groups of online student profiles are presented: students with comprehensive online learning practices, students with an active online learning profile, and independent online learners.
The third sub-study focus on investigating the factors that support online students in synchronous collaborative online learning and the key characteristics of flipped learning from the perspective of online students in a coaching pedagogical model of synchronous collaborative online learning. The findings indicate that studentcentered collaborative webinars should be well-planned and involve self-direction and include varied tasks to enhance flipped learning. Furthermore, the self-directed nature of online learning was supported by providing students with information regarding the pedagogical implementation and promoting flexible learning.
The reliability of the dissertation research was ensured in various ways. Each iteration was carried out as a separate sub-study, with each iteration building on the results of the previous sub-study. Reliability is enhanced by the fact that the data were collected and analyzed using both qualitative and quantitative methods.
As a result of the educational design research, I present a coaching pedagogical model for synchronous collaborative online learning. The findings indicate that in the developed pedagogical model for coaching the online learning community, the three presences—teaching, social, and cognitive—can produce a sense of collaboration in synchronous online learning. This pedagogical model requires good pedagogical design, ensuring that small group actions and coaching are part of the online learning process and that the teaching presence is carried out in partnership between the teacher and the students. In addition, flipped learning is a designed part of online learning.
The present research is timely from several perspectives. First, it is relevant for students, as the results can help students to familiarize themselves with collaborative online learning in small groups. For pedagogical staff, the study will support online pedagogical planning and the implementation of collaborative, synchronous online learning. In working life, the results of this research can be used to develop collaborative online services. This research makes a significant contribution to the field of higher education pedagogy and research on collaborative online pedagogy. Additionally, the research has practical implications for online students, teachers, and higher education pedagogy developers.navigointi mahdollist
Between Trump’s symbolic claims, Denmark’s Arctic quest and Greenlander’s fight for full independence : who does Greenland belong to?
Full text link
Opiskelijoiden kokemuksia ohjauksesta ammattikorkeakoulussa
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia ohjauksen eri muodoista, kuten verkkovälitteisestä, puhelimitse tapahtuvasta ja kasvokkaisesta ohjauksesta, sekä selvittää, miten ne tukevat opiskelijoiden opintoja. Tavoitteena oli tunnistaa ohjauksen vahvuuksia, haasteita ja kehittämistarpeita erityisesti etäyhteyksien kautta toteutuvassa vuorovaikutuksessa.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, jota täydensivät avoimet laadulliset kysymykset. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä kesällä 2024, ja siihen vastasi 56 opiskelijaa eri koulutusohjelmista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että opiskelijat kokevat ohjauksen pääosin hyödylliseksi ja opintoja tukevaksi, mutta sen saatavuudessa ja säännöllisyydessä on vaihtelua. Suurin osa ohjauksesta saatiin opettajilta, kun taas opinto-ohjaajien rooli jäi rajallisemmaksi. Verkkovälitteinen ohjaus oli yleisin muoto, mutta opiskelijat kokivat kasvokkaisen ohjauksen usein vuorovaikutuksellisesti syvempänä ja emotionaalisesti merkityksellisempänä.
Etäohjauksen vahvuuksina nähtiin saavutettavuus ja joustavuus, kun taas haasteina korostuivat tunneviestinnän rajoitteet ja ohjaajan läsnäolon välittyminen. Tulokset tukevat näkemystä, että laadukas ohjaus edellyttää ohjaajalta teknologista osaamista sekä kykyä luoda luottamuksellinen ja vuorovaikutteinen ilmapiiri myös digitaalisessa ympäristössä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että korkeakouluissa tarvitaan selkeämpää työnjakoa opettajien ja opinto-ohjaajien välillä sekä ohjauksen rakenteiden ja resurssien vahvistamista. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää tarkastella ohjauksen laatua, yksilöllisyyttä ja vaikuttavuutta eri opiskelijaryhmissä