7347 research outputs found
Sort by
Vuotos- ja Ounasjoki-kamppailujen kentät ja merkitykset Lapissa
No full textKemijoen valjastaminen sähköntuotantoon käynnistyi heti sotien jälkeen. Vuonna 1974 julkistetut suunnitelmat Ounasjoen valjastamiseksi ja Vuotoksen tekoaltaan rakentamiseksi ovat osa tätä Suomen suurinta yhtäjaksoista vesivoiman rakentamishanketta.
Väitöskirjani rakentuu Pierre Bourdieun sosiologisen käsitteistön pohjalta. Kentän käsitteen avulla ja lappilaisen kansalaistoiminnan näkökulmasta olen tutkinut toimijoiden suhteita, liittolais- ja konfliktirintamia ja käytettyjä strategioita ja argumentteja. Aineisto koostuu paikallisten rakentaja- ja suojelija-aktivistien haastatteluista. Aina 1970-luvun loppuun saakka vesivoimaa rakennettiin valtiojohtoisesti kansallisen energiatarpeen nimissä. Paikallinen ja kansallinen aktivismi vesivoiman rakentamista vastaan virisi 1970-80-lukujen taitteessa.
Suojelijoiden toiminta sai median huomion ja poliitikkojen tuen: Vuotoksen tekoaltaasta luovuttiin vuonna 1982 ja Ounasjoki suojeltiin erityislailla vuonna 1983. Vuotos nostettiin kuitenkin esille 1980-luvulla. Taloudellinen lama ja hyvinvointivaltion kriisi 1990-luvun alussa kärjistivät tilannetta. Keskustan ja kokoomuksen noustessa hallituksen pääpuolueiksi aluetaloudelliset vaatimukset ja teollisuuspiirien energiapoliittiset tarpeet yhdistyivät. Hallitus antoi Vuotoksen tekoaltaalle rakentamisluvan vuonna 1992. Allashanke on tällä hetkellä oikeudellisessa lupakäsittelyssä. Lappilainen käsite "vuotostelu" kuvaa päätöksenteon tempoilevuutta. Vuosikymmenten epävarmuus alueen kohtalosta on syvästi vaikeuttanut paikallisten ihmisten elämää ja alueen kehittämistä.
Väitöskirjani toisena tutkimustehtävänä on Vuotos- ja Ounasjoki-kamppailujen analyysi symbolisen vallankäytön näkökulmasta. Bourdieun doksa tarkoittaa tilannetta, jossa yksi tulkinta dominoi puhe avaruutta. Tällaisia doksisia merkitysjärjestelmiä ovat Lapin Kansan mielipidesivua hallinneet yleisen edun, kehityksen ja etelän diskurssit. Yleisen kansallisen edun nimissä ja taloudelliseen kehitykseen vedoten vesivoiman rakentaminen näyttäytyy kiistämättömänä kansallisena politiikkana. Etelä-puheen kautta sekä rakentajat että suojelijat paikantavat itsensä epätasa-arvoiseen aluejärjestelmään, jossa etelä on keskus ja Lappi periferia. Rakentajien vastin ovat etelän luonnonsuojelijat, suojelijoiden taas etelän teollisuuspiirit.
Kolmantena tutkimustehtävänä olen pohtinut rakentajien ja suojelijoiden luontoon liittämiä henkilökohtaisia merkityksiä Bourdieun habituksen ja pääoman käsitteiden kautta. Ympäristökysymyksessä ei ole kyse "vain" ympäristöstä, vaan siihen kulminoituu näkökulmia mm. alueen elinkeinorakenteen kehittämisestä siinä missä henkilökohtaisia muistoja ja toiveitakin. Sekä rakentajat että suojelijat pitävät luontoa lappilaisen ihmisen elämän ja elinkeinojen perustana. Ratkaisumallit vain ovat erilaiset: rakentajat näkevät metsän, vesien ja malmien hyödyntämisen ainoana keinona taata elämisen mahdollisuudet Lapin maaseudulla. Suojelijat taas uskovat matkailun ja luonnontuotteiden hyödyntämiseen.
Matkailun, luonnonvarojen koneellisen tehohyödyntämisen ja pienimuotoisen luontaistalouden suhde luontoon on keskenään ristiriitainen. Traditionaalisille luonnonkäyttömuodoille luonto on elintila kun taas luonnon koneellinen tehokäyttö näkee luonnon vain resurssina. Matkailu taas markkinoi Lappia "aidon" luonnon elämyksillä. Eri elinkeinojen pohjimmaiset luontosuhteet eivät kohtaa ja tästä rakentuu syy sille, miksi luonto on Lapissa jatkuvan konfliktin aihe.Harnessing the River Kemijoki began right after the Second World War and the construction project is still underway. In 1974, the state-owned energy company announced its plans to harness the River Ounasjoki and to build the Vuotos reservoir at the headwaters of the Kemijoki.
In my study, I have analysed the disputes over Vuotos and the Ounasjoki from the perspective the local people. For my data, I have used newspaper articles and the letters-to-editor in the provincial newspaper Lapin Kansa and I have interviewed twenty-one citizen activists from both camps. My ca study is based on the sociology of Pierre Bourdieu.
I have studied the social structure of the cases by using the concept of the field: the actors, the positions, and their relations in the field. Up until the end of the 1970s, the northern rivers we harnessed in the name of national interest but at the turn of the 1980s, local environmental activism arose against construction plans. Local activism was supported by the rising national environmental movement; the turn of the 1980s was the heyday of the new social movements in Finland.
In 1982, the Finnish government decided that the Vuotos reservoir would not be built and t River Ounasjoki was protected by special law in 1983. Nevertheless, the issue of Vuotos once more came to the fore in the 1980s. Economic development was not as rapid in Lapland as it was Southern Finland. Unemployment increased and the economic depression in the beginning of the 1990s created a feeling of hopelessness in Lapland. The Vuotos reservoir was regarded as an import employment project in eastern Lapland. In 1992, the Finnish government gave its political permission to build the reservoir. The case is currently in court proceedings.
Symbolic power is the main theme in Bourdieu's work. With the idea of doxa, he means the symbolic domination that is so self-evident it goes without saying. The discourses of (ortho)doxa: hegemonic discourses that limit the universe of arguments. In my study, I have identified the hegemonic discourses. Development was the euphemism that demanded the construction of the hydroelectric power stations because of the economic and modern prosperity. In local discussions: nature conservation was seen as the opposite of economic development. The euphemism of general interest obligated the local people to sacrifice their homes for the sake of the national need for energy. The euphemism of the south expressed the feelings of the local people; they had no political or economic power to decide their own future. In the letters-to-the-editor in Lapin Kansa, the South ruled.
The relationship between man and nature is at the core of every environmental dispute. In my research, I studied the meanings that local people attached to nature. Varying interests and values clash in the discussions on using natural resources; there are different ideas on regional development and meaning of nature. While some think that the strong utilization of natural resources is the only way to develop Lapland, others believe in traditional sources of livelihood and tourism. It is difficult to combine these alternative sources of livelihood, which is the reason why environmental questions are so heatedly discussed in Lapland.ei tietoa saavutettavuudest
Valtaistava ja yhteistyötä avaava haastattelumenetelmä perhelähtöisessä interventiossa
No full textTutkimuksen tarkoitus on kuvata, millainen on menetelmä ja työskentelytapa, joka perustuu vanhempien ja ammatti-ihmisten tasavertaiselle yhteistyölle. Tutkin myös, mitä menetelmän käyttäjiltä edellytetään, jotta interventio voisi tapahtua perhelähtöisesti, ja mikä merkitys perhelähtöisellä interventiolla on perheen lisäksi palvelujärjestelmälle. Tässä kahdeksasta erillisestä julkaisusta koostuvassa väitöskirjatyössä etsitään vastauksia näihin kysymyksiin.
Väitöskirja sisältää tämän yhteenvetoartikkelin lisäksi kirjallisuuskatsauksen tapausesimerkkeineen (1993), kaksi teoreettisia suuntauksia pohtivaa artikkelia (1994b, 1997), kaksi empiiriseen tutkimukseen perustuvaa artikkelia (1995, 2001a) ja opaskirjan tutkitun haastattelumenetelmän (HMI) käyttäjille (1994a, päivitetty 1999).
Tutkimustyön primaarivaiheen tuloksena on kehitetty perhelähtöinen työväline "Haastattelumenetelmä interventiona" (HMI) perheiden kanssa työskenteleville kuntoutuksen, varhaisvuosien erityiskasvatuksen ja lastensuojelun ammatti-ihmisille. Uuden toiminta tavan arviointi suoritetaan empiirisen tutkimuksen pohjalta julkaistun aineiston sekundaarianalyysilla. Suodattimena analyysissa käytetään käsitteitä valtaistaminen vs. valtaistuminen (empowerment), yhteistyön avaaminen (partnership) ja perhelähtöinen interventio. Taustateoria lähtee ekologisista teorioista, mutta perheen arjen ja perhekulttuurien huomioon ottaminen edellyttää lisäksi ekokulttuurista ajattelua.
Tutkimustulokset osoittavat, että 1) valtaistaminen ja valtaistuminen kuvaavat vallan ja vastuun jakamisen eri puolia, 2) auttamisesta ei ole aina apua, ellei erilaisia perhekulttuureja ja perheenjäsenten erilaisia rooleja oteta huomioon ja 3) jaettu asiantuntijuus perheiden, ammatti-ihmisten ja viranomaisten kesken saattaa antaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelujärjestelmälle käyttökelpoisia toimintatapoja.The purpose of my study is to describe what kind of a working method is a method that is based on arentprofessional partnerships. Furthermore, I study what is presupposed from its users in order to implement familycentered intervention and what does it mean to the service system. This dissertation work consists of eight different publications where there are answers sought to these questions.
Besides this present article, my dissertation work includes a review with examples of a couple of cases (1993), two theoretical articles (1994b; 1997), two articles based on emprical study (1995; 2001a), and two manuals for the users of the method studied here (1994a; 1999).
The result of the primary study was a familycentered instrument called AInterview as intervention@ for professionals who work with families of children with special needs. The new working style has been evaluated by analysing formerly published material based on my empirical study. As a filter of the secondary analysis were used concepts of empowerment, partnership, and familycentered intervention. The theories in the background are ecological and ecocultural because of the need to consider daily life and different cultures of families.
The results of my study show that 1) empowerment means power as well as responsibility, 2) helpful helping equires that family cultures and different roles of family members are taken into consideration, and 3) shared expertise between families, professionals, and public authorities may give a useful policy to the service system of an affluent society.ei tietoa saavutettavuudest
"Eläydyin oppilaiden asemaan" : luokanopettajiksi opiskelevien kouluaikaisten muistikuvien merkitys matematiikkaa koskevien käsitysten ja opetuskäytäntöjen muotoutumisessa
No full textTutkimus on tapaustutkimus ja rajoitetussa mielessä se kuuluu myös elämäkertatutkimuksen piiriin. Tutkimushenkilöinä oli 60 Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa luokanopettajakoulutuksessa olevaa toisen vuosikurssin opiskelijaa. Kyselylomakkeiden perusteella valitsin harkinnanvaraisesti 14 opiskelijaa tarkempaan seurantaan opetusharjoittelun ajaksi. Tehtyäni alustavat kuvaukset kyseisistä tapauksista valitsin kuusi erityyppistä opiskelijaa ja tein heistä matemaattisen elämäkerran. Kiinnitin erityistä huomiota kouluaikaisten muistikuvien merkitykseen opiskelijan matematiikan opetusta koskevien käsitysten ja opetuskäytäntöjen muodostumisessa.
Tutkimusaineistona käytin mm. kyselylomakkeita, kolmessa eri vaiheessa tehtyjä haastatteluja sekä opetusharjoitteluun (Ainedidaktiikka 2) liittyvien matematiikan opetuskokemusten pohjalta laadittuja portfoliota. Tutkimusmenetelminä käytin narratiivista ja fenomenografista analyysiä.
Luokittelin opiskelijoiden muistikuviin liittyvät pienoiskertomukset seuraaviin kertomustyyppeihin: 1) "Oli tärkeää olla luokan nopein laskija"; 2) "Matematiikka tarjosi AHAA-elämyksiä"; 3) "Pänttäämällä selvisin" ; 4) "Matematiikka oli tylsää ja kiinnostus lopahti" sekä 5) "Putosin kärryiltä". Monet olivat kokeneet yläasteen matematiikan opinnot positiivisempina kuin lukion. Opiskelijoiden muistikuvien perusteella näyttää siltä, että matematiikan opettajien käyttämät opetusmenetelmät ovat edelleen pääosin opettajakeskeisiä ja oppilaiden oppimista on arvioitu melko yksipuolisilla menetelmillä. Pääosalla opiskelijoita näytti toisen opiskeluvuoden alussa olevan monipuolisia käsityksiä matematiikan opetuksesta. Sen sijaan heidän käsityksensä matematiikasta olivat melko yksipuolisia.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että kouluaikaisilla muistoilla on keskeinen merkitys opiskelijan kuvaan itsestä matematiikan osaajana, matematiikasta, matematiikan opetuksesta, oppilaan asemasta luokassa sekä opetuskäytännöissä. Muistojen merkitys tuli esille mm. opiskelijan käyttämissä kerrontatavoissa, mielikuvissa ja metaforissa. Monilla lukion laajan matematiikan ja siinä hyvin menestyneellä opiskelijalla oli positiivinen mielikuva matematiikasta sekä lukion matematiikan opettajasta, jolla näytti olevan suuri merkitys kyseisten opiskelijoiden käsityksissä matematiikan luonteesta ja matematiikan opetuksesta. Muistellessaan myönteiseksi kokemiaan kouluaikaisia tapahtumia he käyttivät toisinaan epäsuoraa kerrontaa, jolloin he olivat kertomuksen päähenkilöitä ja sankareita, ja kertojana oli joku heille merkittävä henkilö (esim. isä tai opettaja). Useilla lukion yleisen matematiikan valinneilla ja siinä heikosti tai melko heikosti menestyneillä oli sen sijaan negatiivinen, jopa ahdistava mielikuva matematiikasta ja sen opettajista. He käyttivät matematiikasta metaforia 'putosin kärryiltä', pelottava 'mörkö' ja ulkopuolisuus. Näyttää siltä, että luokassa vallinneella ilmapiirillä on ollut keskeinen merkitys opiskelijoiden muistikuvissa. Joidenkin opiskelijoiden negatiivisten kouluaikaisten muistikuvien ja uskomusten voidaan katsoa heijastavan heidän matematiikan opettajiensa omaksumaa elitististä ajattelutapaa.
Useat laajan matematiikan suorittaneet opiskelijat pitivät opetusharjoittelun alussa osittain opettajakeskeisiä tunteja. Osalla heistä oppilaskeskeisyys jäi melko vähäiseksi myöhemmilläkin tunneilla: he pitivät opetettavia asioita itselleen itsestäänselvyyksinä eivätkä kovinkaan paljon miettineet oppisisältöjä oppilaan näkökulmasta. Osalla laajan matematiikan suorittaneista tapahtui merkittäviä muutoksia opettajakeskeisestä ajattelusta ja toiminnasta oppilaskeskeiseen suuntaan.
Osa lukion yleisen matematiikan valinneista ja siinä heikosti tai melko heikosti menestyneistä opiskelijoista toteutti opetusharjoittelussa osittain oppilaskeskeisiä, osittain opettajakeskeisiä tunteja. Opetusharjoittelussa nämä opiskelijat pystyivät kääntämään negatiiviset muistonsa positiiviseksi toiminnaksi miettimällä, miltä opetus tuntuu heikoimpien oppilaiden näkökulmasta. Opiskelijat oivalsivat myös opetusharjoittelussa sen, millä tavalla matematiikan oppisisällöt voidaan liittää oppilaan kokemusmaailmaan ja arkielämän tilanteisiin. Kyseiset opiskelijat kertoivat kokeneensa matematiikan opetusharjoittelun positiivisena ja heidän käsityksensä itsestään matematiikan opettajana paranivat merkittävästi. Myös heidän matematiikan opetusta kohtaan kokema pelko poistui tai väheni merkittävästi. Samalla he määrittelivät matemaattisen menneisyytensä uudella tavalla. Tarkasteltaessa muistojen merkitystä käsityksissä ja opetuskäytännöissä ydinkäsitteeksi nousi rooliotto sekä eläytyminen oppilaiden asemaan.
Luokanlehtorilla ja luokan toimintakulttuurilla näytti olleen keskeinen merkitys muutosprosessissa: opiskelijan kehitystä edesauttoi se, että luokan oppilaat olivat tottuneet oppilaskeskeiseen, ongelmakeskeiseen ja toiminnalliseen opetukseen, ja luokanlehtori tuki opiskelijaa monessa eri vaiheessa sekä antoi konkreettisia ohjeita oppilaskeskeisyyden huomioimiseksi. Myös opetuskokemusten reflektoinnilla, taidolla sietää epävarmuutta, omien muistojen käsittelyllä sekä taidolla eläytyä oppilaiden asemaan oli merkitystä muutoksen edistäjinä.
Monet opiskelijat arvioivat, että heidän opetuskäytännöissään oli melko vaikeaa toteuttaa konstruktivistisia periaatteita, etenkin oppilaiden esikäsitysten ottamista erääksi opetuksen lähtökohdaksi. Tämän periaatteen toteuttaminen onkin hyvin hankalaa opetusharjoittelussa, koska opiskelijat eivät tunteneet riittävän hyvin oppilaita ja heidän käyttämiään ajattelustrategioita matematiikan eri oppisisällöissä. Monet opiskelijat pitivät ongelmanratkaisua tärkeänä, mutta osalle ongelmakeskeisen opetuksen toteuttaminen osoittautui melko vaativaksi.
Tutkimus osoitti, että monien opiskelijoiden matematiikan opetusta kohtaan kokemaa pelkoa voidaan vähentää. Tällaisille opiskelijoille pitäisi tarjota mahdollisuus ns. tarinalliseen kuntoutukseen, ts. tarjota tilaisuuksia kertoa kouluaikaisista muistikuvistaan ja jakaa kokemuksiaan muiden opiskelijoiden kanssa.This research is a case study and, in a limited manner, it falls within the sphere of biographi-cal research. The research included 60 preservice teachers in their second year of studies in the Faculty of Education at the University of Lapland. Based on a questionnaire and using discretion, 1 selected 14 students for more exact monitoring during their teacher training. On my initial descriptions of the cases in question, I selected six different students and made a mathematical biography of them. I paid particular attention to the significance of their school-time recollections in the formation of the conceptions and teaching practices for teaching mathematics.
My research data included questionnaires, interviews conducted in three phases, and portfo-lios that were prepared based on their experiences in teaching mathematics during their teaching practice (Subject Didactics 2). I used narrative and phenomenographical analysis as my research methodology.
I classified the short stories in the students' recollections into the following types: (1) "It was important to be the quickest at maths in the class", (2) "The penny dropped", (3) "I managed when I worked hard", (4) "Maths was boring and I lost interest", and (5) "I just couldn't get it". Noticeably many students mentioned at least one learning experience that appeared to have a negative significance on his or her personal conceptions as a pupil or of mathematics as a subject. Often, the negative recollections were related to situations in which the pupils were compared, or they were related to the teacher or learning content. Many had found learning mathematics more positive at secondary school that at high school. Based on the recollections of the students, it appears that the teaching methods used by mathematics teachers are still mainly teacher-centred and pupil learning is assessed by a rather biased pro¬cedure. At the beginning of their second year of studies, most of the students appeared to have versatile conceptions for teaching mathematics. However, their conceptions of mathe-matics was rather one-sided.
The research gives hints to how the recollections of preseservice teachers have a central sig¬nificance to the images pupils have of mathematics itself, of the teaching of mathematics, of the role of a student in a class. The significance of recollections was apparent, for example, in how the students narrated their stories, in their images and metaphors. Many students that had studied the long mathematics course at high school, and those students that had succeeded well it in, had a positive image of mathematics and the mathematics teachers in high schools, which appeared to have a great significance in the formation of the concep¬tions of the nature and teaching of mathematics for the students in question. In recalling events at school as favourable experiences, they occasionally used indirect narration, where they were the leading characters and heroes in the accounts and a meaningful person for them (e.g., father or teacher) was the storyteller. However, several of those pupils that had selected general studies in mathematics and who had performed poorly or fairly poorly, had an oppressive image of mathematics and its teachers. They used metaphors about mathematics: "1 dropped off the cart," a frightening 'spectre', and being on the outside. It appears that the dominant atmosphere in the class has had a central significance in the students' images. Some of the negative students' images and beliefs from their time at school can be seen as reflecting the elitist way of thought adopted by their mathematics teachers.
At the beginning of the teaching practice, several of those students that had completed ex-tensive studies in school mathematics held partially teacher-centred lessons. For some, pupil¬concentricity also remained quite low in later lessons: they considered the matters to be taught as self-evident for themselves and did not think about the teaching content very much from the perspective of the students. There were significant changes from teacher-cen¬tred thinking and activities to pupil-concentricity for some of those that had completed ex¬tensive studies in school mathematics.
Some of the students that had selected general studies in school mathematics and who had performed poorly or fairly poorly realised partial pupil-concentricity, partial teacher-cen¬tred lessons in their teaching practice. In their teaching practice, these students were able to turn their negative memories into positive action by thinking how teaching felt from the perspective of the weaker pupils. During their teaching practice, the students also gained an insight into how the contents of mathematics can be related to the pupils' world of experi-ence and to situations in their daily lives. The students in question stated that they had expe-rienced the teaching practice for mathematics as positive, their conceptions of themselves as mathematics teachers had significantly improved, and also their fear towards teaching math-ematics had disappeared of was significantly reduced. Similarly, they defined their success in mathematics in a new way. In examining the significance of recollections, playing a role and gaining an insight into the role of pupils arose as the core concept in comprehension and the practice of teaching.
The class lecturer and the cultural activity of a class appears to have a central significance in the process of teacher change; the development of students was furthered by the fact that the pupils in the class were used to pupil-concentricity and problem-centred and functional teaching, and the class lecturer supported the students during many different phases and gave them concrete instructions for noting pupil-concentricity. Other key factors of the change were reflection of the teaching practice, tolerance for uncertainty and insight into the role of pupils.
Many students assessed that the principles of the constructivistic learning theory were quite difficult to realise in their teaching practice, particularly when taking pre-conceived concep-tions of the pupils as one starting point for teaching. The realisation of this principle is in-deed very awkward in teaching practice because the students are not sufficiently familiar with the pupils and the thinking strategies they use in the different teaching contents of mathematics. Many students considered it important to solve problems, but for some the realisation of teaching problem-concentricity proved quite demanding.
The research showed that the fear experienced by many students towards teaching mathe-matics could be reduced. These students should be offered the possibility for so-called story rehabilitation - in other words, be offered the opportunity to speak about their recalled im¬ages of their time at school and share their experiences with other students.ei tietoa saavutettavuudest
Päiväkodin johtajuus
No full textTutkimuksen tehtävänä on kuvata suomalaista päiväkodin johtajuutta. Tutkimuksen kehysteoria jäsentää tutkittavan ilmiön osana laajaa kontekstia, substanssista ja päiväkodin mikrosysteemeistä suomalaisen yhteiskunnan makrosysteemeihin.
Johtajuutta tarkastellaan erilaisten paradigmojen kautta. Tutkimuksen ontologia on tulkinnallisessa paradigmassa. Keskiössä on teoria todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Ilmiötä lähestytään kuitenkin monimetodisesti. Tutkimuksessa käytetään hyväksi sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistonkeruu- ja analyysitapaa. Tutkimus rakentuu monivaiheisena tutkimuspolkuna, jossa tieto kumuloituu tutkimusvaiheittain.
Tutkimus osoitti, että päiväkotijohtajuus Suomessa on moniulotteinen ilmiö. Johtajuus voi olla sekä intentionaalista että latenttia. Yleisesti ottaen, päiväkodin johtajuus hakee muotoaan pedagogiikka-painotteisen substanssi-intressin ja hoivakorosteisen hallinto-intressin välissä. Selvimmin tämä heijastuu varhaiskasvatuksessa tapahtuvan opetuksen heikkoon asemaan. Johtajat näkevät päiväkotityön asiakkaina olevien perheiden ja lasten palveluna. He myös korostavat päiväkotityön yhteisöllistä luonnetta. Kuitenkin vanhemmat saattavat jäädä tämän yhteisöllisyyden ulkopuolelle.
Tutkimusta voidaan pitää suomalaista päiväkotijohtajuutta koskevana perustutkimuksena. Sen osatulokset avaavat väyliä useille jatkotutkimuksille.The aim of this study is to describe leadership in Finnish educare. The theoretical frame of the study exposes the phenomenon in a broad context from substance and microsystems of educare centre to the wide macrosystems in the Finnish society.
Leadership is discussed through different paradigms. The ontology of the study is in the interpretative paradigm. The main focus is on the theory of socially constructed reality. However, the study is multimethodological. Both quantitative and qualitative methods are used. The study follows an eventful path in which the knowledge increases through different phases.
The study shows that leadership in Finnish educare has various dimensions. It can be intentional but also very latent. In general, it searches for its own identity in the pressure between pedagogy oriented interest in substance and the care-oriented interest in administration and social service. Pedagogical leadership should be developed with special consideration of the children's learning issues. Finnish educare centre leaders consider educare as a service for families and children. They also emphasise the social nature of the centre. Still, parents can be outsiders in this society.
This is a basic research. New researches can be established on the basis of the findings of this research.ei tietoa saavutettavuudest
Asiakkaan autonomiaako rakentamassa? : tapaustutkimus kunnallisesta kotipalvelusta asiakkaan suoriutumisen tukijana
No full textTutkimuksen tarkoituksena on analysoida kunnallista kotipalvelua asiakkaan näkökulmasta osana hyvinvointivaltiollista sosiaalipalvelujärjestelmää. Asetelmallisesti kyseessä on tapaustutkimus, jossa tarkastelen, miten kunnallinen kotipalvelu todellistuu yhden kunnan joidenkin kotipalveluasiakkaiden elämismaailmassa. Metodisesti on kysymys grounded¬-teorian mukaisesta lähestymistavasta.
Tutkimukseni primaariaineistona ovat kotipalveluasiakkaiden haastattelut, joiden avulla rakennan kuvan asiakkaiden elämänprosesseista nousevista elämäntilanteista, joissa kunnallinen kotipalvelu viime kädessä todellistuu. Sekundaariaineistona ovat kunnallista kotipalvelua koskevat juridis-hallinnolliset asiakirjat, joiden avulla kehystän tutkimukseni päänäyttämön yhteiskunta-, kunta- ja toimeenpanojärjestelmän tasoilla.
Tutkimukseni asiakkaiden suoriutumista vaikeuttavat monet eri tekijät: sosiaaliset suhteet eivät jousta, fyysinen tila on heikentynyt, ulkoiset resurssit ovat puutteelliset ja sisäiset voimavarat ehtyvät. Suoriutumista vaikeuttavat tekijät vaihtelevat asiakaskohtaisesti ja samankin asiakkaan kohdalla eri ajankohtina. Suoriutumisen vaikeuduttua tutkimukseni kotipalveluasiakkaiden toimintaa ohjaavaksi pyrkimykseksi tulee halutun elämäntavan puolustaminen ja legitimointi suhteessa kunnalliseen kotipalveluun, koska subjektiivista oikeutta kunnalliseen kotipalveluun ei ole. Kunnallisesta kotipalvelusta muodostuu tutkimukseni kotipalveluasiakkaille halutun elämäntavan toteuttamisen väline. Kunnallinen kotipalvelu tuottaa tutkimukseni asiakkaille suoriutumisen perusrakenteita: praktisia työsuorituksia ja puhuntaa, jotka tukevat todellisuuden ja identiteetin rakentamista, kun ennalta-arvaamattomat elämäntapahtumat vaikeuttavat suoriutumista.
Kunnallisen kotipalvelun toimeenpanossa kohtaavat hyvinvointivaltiolliset juridis¬hallinnolliset ja yksilölliset asiakkaiden subjektiiviset tarpeentulkinnat. Tutkimukseni asiakkaille eri lähtökodista nousevat tarpeiden tulkinnat näyttäytyvät kotipalveluavun erilaisina niukkuuksina ja sen käsittelyinä; kunnallista kotipalveluapua ei saa silloin, kun sitä tarvitsisi, kodinhoitajien työtehtävät on rajattu, kodinhoitaja vaihtuu usein ja uhkana on kotipalvelumaksujen nousu ja avun määrän supistuminen.
Hyvinvointivaltiollisena juridis-hallinnollisena järjestelmänä kunnallinen kotipalvelu muodostaa monikehyksisen ja -liikkeisen kokonaisuuden, joka laitospalveluiden vaihtoehtona tuottaa hoito-, hoiva- ja huolenpitopalveluita kotiin osana muita sosiaalipalveluita.The aim of the study is to analyse the loca1 home-help service from a client’s point of view as a part of social service system in a welfare state. The research design is a case study in which I investigate how the loca1 home-help service manifests itself in some home-help service recipients' everyday life in one municipality. The methodological approach to the issue is done in accordance with that used in grounded theory.
The study is based on the primary data from the interviews given by the home-he1p service recipients. With the help of these interviews I construct a vision of the conditions the clients live in due to the processes of their lives. Ultimately, the local home-help service does manifest itself in these particular conditions of life. The secondary data of the study consists of judicial and administrative documents with the help of which I provide a setting for the main scene of the study on the level of social, municipal and executive systems. Coping forms a viewpoint combining different levels and dimensions of the loca1 home help service.
There are lots of different factors that make coping difficult for the clients in the study: social relationships are far from flexible, physical condition is failing, external resources are poor and the internal ones will he exhausted. The factors making coping difficult vary among the clients. This holds even for one and the same client at times in the course of his life. After having started to face difficulties in coping, the most essential thing that starts to conduct the home-help service recipients' action is the aim to defend an legitimate the desired way of life in relation to the loca1 home-help service, because there is no subjective right to that service. The loca1 home-help service turns into a means with the help of which the home-help service recipients of the study may fu1fill the desired way of life. The loca1 home-help service provides the clients in the study with such basic structures for coping as a series of practical performances and talk, which support for building up reality and identity when unforeseen events in life make coping difficult.
In the implementation of the loca1 home-help service, the judicial and administrative assessments of needs and the individual subjective ones of the clients will meet. The different starting points for assessing the needs of the clients in the study seem to provide different sorts of inadequate services and decision-making on them; one does not receive he1p from the loca1 home-help service when in urgent need of it; the duties of the home he1pers are clearly defined; the home helper on duty will often he some other worker time after time; there is a threat of an increase in the charges and a decrease in the amount of help available.
The loca1 home-help service as a judicial and administrative system in a we1fare state forms a multimobile whole with a multiple setting which, as an alternative to institutional services, provides people living in their own homes with caring services as a part of other social services.ei tietoa saavutettavuudest
Tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon oikeutus moraalifilosofisessa katsannossa
No full textMoraalisen vastuun alaisuuden pulmat ovat psykiatriassa kliiniseltä painoarvoltaan aivan toista luokkaa kuin somatiikassa. Tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon eli ns. pakkohoidon tarpeen harkinta on jokapäiväistä rutiinia psykiatrisissa sairaaloissa. Lähtökohtanani on hypoteesi, että moraalisen vastuunalaisuuden täysi status edellyttää sekä vapautta valita vaihtoehtoisten toimintamallien kesken että kykyä ymmärtää olevansa valintatilanteessa. "Langettava" hoitopäätös merkitsee, että yksilön status erilaisten oikeuksien ja velvollisuuksien haltijana katsotaan mielisairauden perusteella oleellisesti alentuneeksi.
Tutkimukseni tehtävänä on tarkastella psykiatrisen pakkohoitopäätöksen oikeutusta moraalifilosofisena päätösongelmana. Voimme luonnostella tämän päätösongelman eräänlaisena moraalisena dialogina kahden osa¬puolen kesken: pakkohoitopäätösharkintaa suorittava psykiatri ja tahdostaan riippumattoman sairaalahoidon tarpeessa mahdollisesti oleva potilaskandidaatti. Ratkaiseva kysymys kuuluu: kuinka tehdä rationaalinen ja moraalisesti kestävä päätös, ts. päätös, joka parhaalla mahdollisella tavalla turvaisi potilaan lääketieteellisen ja persoonallisen "hyvyyden"? Pyrin esittelemään joitakin uusia, ko. dialogia kuvaavia moraalifilosofisia näkökulmia ja suuntaviivoja. Järkevän valinnan tulisi olla tasapainossa tiettyjen kliinisten ehtojen kanssa. Näitä ehtoja ovat esimerkiksi (i) psykiatrin yleinen ja tasapuolinen, lääkärin etiikkaan perustuva velvoite lievittää kipua ja kärsimystä ja - ehkä tärkeimpänä - (ii) välttämättömyys hallita jännite, joka on seurausta psykiatrin professionaalisesta rooliristiriidasta: yhtäältä toiminta Suomen mielenterveyslain 8. pykälän pakkohoitoa koskevia säädöksiä toteuttava legaalisena päättäjänä, mutta toisaalta potilaan elämäntarinaa terapeuttisesti ymmärtävänä auttajana.
Kliinisin esimerkein tarkastelen mm. seuraavia moraalifilosofisia teemoja: intuitiivinen vs. kriittinen harkinta, komparatiivinen vs. ei-komparatiivinen oikeus ja harkinnan tasapainopiste.The problems of moral responsibility are much more acute in psychiatry than in somatic medicine. As a starting point I have a clinically relevant hypothesis that a full status of moral personhood presupposes both a freedom to choice between alternative action-models, and a capability to understand one's being in a choosing-situation. From this standpoint a "verdict" to involuntary psychiatric care means that one's status as a bearer of various right and responsibilities is essentially diminished.
The aim of my study is to scrutinize the justification of involuntary psychi¬atric care as a decision-problem from a moral philosophical point of view. We can sketch a clinically and morally relevant psychiatric decision problem as a sort of moral dialogue between two parties: a psychiatrist considering the alternatives within the axis voluntary vs. involuntary psychiatric care and a patient candidate possibly in the need of psychiatric hospitalization independently of his (or her) own will. The crucial question remains: how to make a morally solid and prudential decision so as to maximize the medical and personal goodness of a patient. I shall try to put forward some new guidelines of prudential choice of a psychiatrist's moral dialogue. Requirement of prudence must have sufficient correlativity balance between e.g. following requirements: (i) a psychiatrist's prescriptive duty to alleviate pain and suffering equally and - most importantly - (ii) a necessity to master the "intrinsic tension" between two somewhat incom-mensurable professional roles: the role of a legal decision-maker and the role of a therapeutically understanding helper.
Moral philosophical themes scrutinized with clinical examples are e.g. intuitive vs. critical thinking (R.M. Hare), comparative vs. non-compara¬tive justice (Joel Feinberg) and the concept of reflective equilibrium (John Rawls).ei tietoa saavutettavuudest