7347 research outputs found
Sort by
Työolot muutoksessa julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioissa – Vertaileva tutkimus työolojen kehityksestä vuosien 2003, 2013 ja 2023 välillä
Full text linkTämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eroja julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioiden työoloissa sekä tarkastella työolojen muutosten vaikutuksia kummallakin sektorilla vuosien 2003, 2013 ja 2023 välillä. Työoloja lähestytään vahvasti työntekijän kokemuksellisesta sekä henkilöstövoimavarojen johtamisen näkökulmasta. Tutkimusaineistona ovat Työ ja elinkeinoministeriön työolobarometrien data-aineistot vuosilta 2003, 2013 ja 2023. Aineistot kuvaavat suomenkielisten 18–64-vuotiaiden palkansaajien kokemuksia työoloista. Tässä tutkimuksessa työolojen käsite on rajattu Työolobarometrin osa-alueisiin, joita ovat vaikutusmahdollisuudet, osallisuus ja oppiminen, ristiriidat sekä fyysinen jaksaminen. Tämä rajaus mahdollistaa työolojen tarkastelun laajempana ilmiönä.
Tutkimustulosten perusteella julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioiden työntekijöiden kokemuksissa havaittiin useita eroja työolojen kehityksessä tarkastellun jakson aikana. Selkeintä myönteistä kehitystä ilmeni työntekijöiden kokemuksissa avoimuudesta ja tasapuolisuudesta. Työntekijöiden kokemukset oppimisesta ja kehittymisestä mahdollisuudet paranivat erityisesti vuosien 2003 ja 2013 välillä, ja vuonna 2023 julkisen sektorin työntekijät arvioivat nämä mahdollisuudet paremmaksi kuin yksityisen sektorin työntekijät. Työkykyyn liittyvät kokemukset säilyivät pääosin vakaana, mutta vuonna 2023 julkisen sektorin työntekijöiden kokemuksissa havaittiin työkyvyn heikkenemistä. Tutkimus tuottaa uutta ja pitkittäistä tietoa työolojen kehityksestä julkisen sekä yksityisen sektorin organisaatioissa, ja osoittaa, etteivät työolojen eri osa-alueet kehity keskenään samansuuntaisesti. Tutkimushavainnot voivat olla hyödyllisiä organisaatioille erityisesti työhyvinvoinnin johtamisessa sekä sen selvittämisessä, mihin erilaiset kehittämistoimet kannattaa kohdentaa
Varhaisnuorten seurustelukokemuksia minuuden näkökulmasta
Full text linkVarhaisnuoruus luokitellaan usein latenssi-ikään, jota kuvaillaan jonkinlaisena lapsuuden loppuna. Tällöin tunne-elämä jää hetkeksi syrjään ja nuori keskittyy lähinnä ystävyyssuhteiden luomiseen ja minäkuvan vahvistamiseen. Varhaisnuoruudessa on kuitenkin hyvin mahdollista tuntea myös ihastuksen tunteita toista kohtaan ja aloittaa jopa seurustelusuhde. Monet seurustelusuhteet saavat alkunsa koulusta, harrastuksista, ystäväpiiristä tai nuorten suosimista sovelluksista. Ihastuksen kohteet saattavat vaihtua tiuhaan ennen suurempaa sitoutumista, minkä vuoksi seurustelusuhteet jäävät usein lyhyiksi. Kaiken tämän taustalla vaikuttaa nuoren yksilöllinen kehitys niin seksuaalisuuden kuin muiden kasvun osa-alueiden osalta. Kehitys myös etenee jokaisella nuorella omassa tahdissaan. Lisäksi nuoren kehittyvä minuus, jota hän rakentaa elämänsä aikana keräämällä tietoa itsestään ja kyvyistään, heijastuu seurustelukokemuksiin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada selville, millaisia seurustelukokemuksia varhaisnuorilla on ja miten minuus heijastuu niissä. Tarkoituksena on myös tarkastella, mitkä asiat vaikuttavat nuorten minuuteen ja millaisia seurustelusuhteissa ilmeneviä nuorille tyypillisiä käyttäytymistapoja ilmenee. Tutkimus toteutettiin anonyyminä verkkokyselynä, johon osallistui 82 nuorta. Verkkokysely koostui avoimista-, puolistrukturoiduista, sekä strukturoiduista kysymyksistä. Tutkimus pohjautui fenomenologiseen tutkimusmenetelmään ja analyysimenetelmänä hyödynnettiin sisällönanalyysiä.
Tuloksista käy ilmi, että nuoret kokivat lähipiirin aikuisten parisuhdemallien vaikutuksen osittain negatiiviseksi, ja osa vastauksista korosti oppimista vanhempien virheistä. Nuoreen vaikuttaa myös lapsuudessa muovautunut kiintymyssuhde omiin huoltajiin, joka määrittää sen, miten nuori näkee itsensä ja pystyvyytensä maailmassa. Kiintymyssuhdetyyli voi myös muovautua parempaan tai huonompaan suuntaan uusien kokemuksien myötä. Nuoret kuvasivat itseään sekä positiivisin että negatiivisin ilmauksin. Eniten esiin nousi nuorten huoli omasta kelpaavuudestaan. Vaikka seurustelu koettiin pääosin positiivisena asiana, nuorten avoimista vastauksista välittyi erityisesti seurustelun kielteiset puolet. Suuria tunteita aiheuttivat etenkin seurustelun päättymiset, jotka saattoivat kaatua muun muassa tunteiden hiipumiseen, viestiin Snapchatissa tai kumppanin vaihtumiseen. Nuoret kuvailivat myös seurustelusuhteiden muuttavan itseään ja käsitystään itsestään
Lappilaiset kasakat? - ukrainalainen kansallinen identiteetti diasporassa Rovaniemellä
Full text linkTässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten ukrainalainen kansallinen identiteetti rakentuu ja muovautuu diasporassa Suomessa, erityisesti Rovaniemellä, Venäjän Ukrainaan kohdistaman täysimittaisen hyökkäyssodan kontekstissa. Tutkimus sijoittuu tilanteeseen, jossa miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan ja muodostamaan uusia diasporayhteisöjä eri puolille Eurooppaa. Rovaniemi tarjoaa tutkimukselle erityisen kontekstin pienenä, pohjoisena ja kulttuurisesti omaleimaisena ympäristönä, jossa ukrainalaiset muodostavat suhteellisen pienen mutta aktiivisen yhteisön. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millaisia merkityksiä ukrainalaiset itse liittävät historiaan, kieleen, alueellisuuteen, toiseuteen ja kuulumiseen, sekä miten sota toimii identiteettiä aktivoivana ja uudelleen määrittävänä tekijänä diasporassa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena käyttäen kahdeksaa puolistrukturoitua teemahaastattelua Rovaniemellä asuvien ukrainalaisten kanssa. Haastattelut toteutettiin venäjäksi tai englanniksi osallistujien valinnan mukaan. Analyysimenetelmänä hyödynnettiin fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa ja Interpretative Phenomenological Analysis (IPA) -menetelmää, joiden avulla tarkasteltiin haastateltavien omia kokemuksia ja merkityksenantoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat muun muassa kansallisen identiteetin, toiseuden, banaalin nationalismin, diasporan ja transnationalismin teoriat. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ukrainalainen identiteetti rakentuu diasporassa moniulotteisena ja dynaamisena prosessina, jossa sodan kokemus, historiallinen muisti, kieli, alueellinen tausta ja arjen käytännöt kietoutuvat yhteen. Venäjän hyökkäyssota on toiminut voimakkaana katalyyttina, joka on tehnyt ukrainalaisuudesta tietoisesti koetun, moraalisesti latautuneen ja emotionaalisesti vahvistuneen identiteetin. Ukrainan kieli näyttäytyy keskeisenä symbolisena ja poliittisena rajana, jonka kautta ilmaistaan solidaarisuutta, vastarintaa ja kuulumista. Samalla venäläisyys rakentuu selkeäksi toiseudeksi, jonka kautta oma identiteetti rajautuu. Alueelliset erot menettävät merkitystään diasporassa ja asettuvat kansallisen yhtenäisyyden alle.
Tutkimus osoittaa myös, että identiteetti rakentuu kahden paikan - Ukrainan ja Suomen välisessä tilassa. Digitaaliset yhteydet, perhesuhteet ja diasporayhteisön käytännöt ylläpitävät kuulumista Ukrainaan, samalla kun elämä Rovaniemellä muokkaa käsityksiä kodista, paikallisuudesta ja tulevaisuudesta. Ukrainalaisuus diasporassa ei näyttäydy staattisena tilana, vaan jatkuvasti neuvoteltavana prosessina. Kriisi, paikka ja yhteisöllisyys muovaavat identiteettiä samanaikaisesti. Tutkimus tuottaa uutta kokemuksellista ja laadullista tietoa ukrainalaisesta identiteetistä pienessä pohjoissuomalaisessa diasporayhteisössä ja täydentää aiempaa määrällispainotteista tutkimusta.This master’s thesis examines how Ukrainian national identity is constructed and reshaped in diaspora in Finland, particularly in Rovaniemi, in the context of Russia’s full-scale invasion of Ukraine. The study is situated in a historical moment in which millions of Ukrainians have been forced to flee their homeland and form new diasporic communities across Europe. Rovaniemi provides a distinctive research context as a small, northern and culturally specific environment where Ukrainians constitute a relatively small yet active community. The aim of the study is to understand the meanings Ukrainians themselves attach to history, language, regionality, otherness and belonging, and how war functions as a factor that activates and redefines identity in diaspora.
The study was conducted as qualitative research using eight semi-structured thematic interviews with Ukrainians residing in Rovaniemi. The interviews were conducted in Russian or English according to the participants’ preference. The analysis draws on a phenomenological-hermeneutic approach and Interpretative Phenomenological Analysis (IPA) in order to explore the interviewees’ lived experiences and meaning-making processes. The theoretical framework is informed by theories of national identity, otherness, banal nationalism, diaspora and transnationalism.
The findings show that Ukrainian identity in diaspora is constructed as a multidimensional and dynamic process in which experiences of war, historical memory, language, regional background and everyday practices intertwine. Russia’s war of aggression has acted as a powerful catalyst, transforming Ukrainianness into a consciously experienced, morally charged and emotionally intensified identity. The Ukrainian language emerges as a central symbolic and political boundary through which solidarity, resistance and belonging are expressed. At the same time, Russianness is constructed as a clear form of otherness against which one’s own identity is defined. Regional differences lose their political significance in diaspora and are subordinated to a broader sense of national unity.
The study also demonstrates that identity is constructed in the space between two places – Ukraine and Finland. Digital connections, family ties and the practices of the diasporic community sustain a sense of belonging to Ukraine, while everyday life in Rovaniemi reshapes understandings of home, locality and the future. Ukrainianness in diaspora does not appear as a static condition but as a continuously negotiated process in which crisis, place and community shape identity simultaneously. The study contributes new experiential and qualitative knowledge on Ukrainian identity in a small northern diasporic community and complements earlier quantitatively oriented research
Veronkiertonormit ja niiden soveltuminen Suomen solmimiin verosopimuksiin
No full textKansainvälinen vero-oikeus on ollut murroksessa viime vuosikymmenet esimerkiksi OECD:n BEPS -projektin myötä, jolla on ollut myös vaikutusta Suomen solmimiin verosopimuksiin. OECD on tuonut useita veronkiertoa estäviä normeja verosopimusoikeuteen, kuten tosiasiallisen edunsaajan, monenvälisen yleissopimuksen Principal Purpose Testin, mutta toisaalta myös, kun on hyväksytty kansallisen veronkiertosäännöksen käyttäminen verosopimustilanteessa.
Tutkielma tutkii veronkiertosäännösten soveltuvuutta sekä niiden vaikutusta Suomen solmimiin voimassa oleviin verosopimuksiin, mutta lisäksi sen, kuinka useaan Suomen solmimaan verosopimukseen tällaisia veronkiertosäännöksiä voidaan soveltaa. Tutkielma esittelee tutkimustulokset sekä taulukkoina, että selvittää nämä sanallisesti auki. Tutkielma käyttää oikeusdogmaattista sekä toisaalta oikeushistoriallista sekä empiiristä tutkimusmenetelmää todetakseen, että tosiasiallisen edunsaajan käsite soveltuu valtaosaan Suomen solmimista verosopimuksista, mutta toisaalta, että käsite on rajallinen sen soveltuessa ainoastaan osinko-, korko- ja rojaltiartikloihin eikä toimi yleisenä veronkiertosäännöksenä. Suomi on allekirjoittanut monenvälisen yleissopimuksen vuonna 2017, jonka myötä se hyväksyi verosopimuksiin lisäyksiä, tärkeimpinä Principal Purpose Test-määräyksen sisällyttämisen sekä sopimuksen tarkoituksen muuttamisen. Tämä soveltuu noin kahteen kolmasosaan verosopimuksista. Kun huomioidaan myös kansallisen veronkiertosäännöksen, eli VML 28 §:n soveltuminen, soveltuu melkein jokaiseen Suomen solmimaan verosopimukseen jokin veronkiertoartikla ja onkin ainoastaan muutama yksittäinen sopimus, johon ei sovellu mikään veronkiertoartikla
Hyvinvointia matkalta : liminaalitilassa oppimisen merkitys seniorien hyvinvoinnin edistämisessä
No full textTavoitteenani on tutkia, miten ja millaista hyvinvointia matkailu tuottaa suomalaisille senioreille. Aikaisempi tutkimus seniorien hyvinvointimatkailusta on osoittanut matkailun olevan merkittävä tekijä seniorien hyvinvoinnin edistämisessä. Tutkimuskohteenani on erityisesti seniorien oma toiminta hyvinvointinsa edistämisessä ja matkan merkitys siinä. Aiemman tutkimuksen mukaan seniorien hyvinvoinnin edistymiseen matkailussa vaikuttavat seniorien oma motivaatio, aktiivisuus ja osallistuminen. Kuitenkaan tietoa siitä, miten seniorien hyvinvoinnin muutos tapahtuu ja mitä matka siinä merkitsee, ei vielä ole.
Hyvinvoinnin säilyttäminen ja edistäminen liittyvät seniorien mahdollisuuksiin aktiiviseen ja itsenäiseen elämään ilman ulkopuolista apua. Seniorien hyvinvointi on merkityksellinen myös yhteiskunnan kannalta, sillä seniorien määrän kasvu lisää sekä eläke- että sosiaali- ja terveyspalvelumenoja. Tieteellinen merkitys on tutkimusaukkoja täydentävän tiedon tuottaminen.
Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Minkälaista muutosta matkailu tuottaa seniorien hyvinvoinnissa? Minkälainen prosessi tuottaa seniorien hyvinvoinnin muutosta matkailussa? Mikä on matkailun merkitys seniorien omaehtoisessa hyvinvointinsa edistämisessä?
Tutkimukseni on toteutettu aineistoon ankkuroidun teorian menetelmää käyttäen. Siinä tutkittavaa ilmiötä todennetaan ihmisten omassa merkitysmaailmassa ja merkitysmaailmasta käsin. Tarkoituksenani on muodostaa aineistolähtöinen, ilmiötä kuvaava ja selittävä, substantiivinen eli paikallinen teoria seniorien omaehtoisesta toiminnasta hyvinvointinsa edistämisessä matkalla sekä matkailun merkityksestä siinä. Aineiston muodostavat suomalaisten, eläköityneiden opettajien kirjoittamat kertomukset (n=95). Aineisto on kerätty valtakunnallisen opettajajärjestön (Opetusalan Ammattijärjestö, OAJ) senioriopettajayhdistyksen (Opetusalan Seniorijärjestö, OSJ) paikallisjärjestöjen tilaisuuksien kautta eri puolilla Suomea.
Hyvinvointi on matkailututkimuksen ilmiönä moniulotteinen. Hyvinvointi on yksilön kokemana jokapäiväisessä elämässä tai arjessa keskeinen voimavara. Yksilön hyvinvointi on riippuvaista yksilön toimintakyvystä siinä ympäristössä, jossa arkea eletään. Hyvä toimintakyky mahdollistaa yksilön hyvän elämän. Arjen toimintakyky perustuu yksilön fyysisiin, psyykkisiin, kognitiivisiin ja sosiaalisiin kykyihin sekä sisältyviin voimavaroihin. Seniorien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevissa sekä kansallisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa on pyrkimyksenä ollut enemmän palvelujen kehittäminen kuin seniorien oman toiminnan ymmärtäminen. Omaehtoisena hyvinvointia edistävä toiminta perustuu yksilön omakohtaiselle (ja kriittiselle) omien arvojen pohdinnalle. Tällöin yksilöllä eivät ole etusijalla ulkopuolelta asetetut arvot, tavoitteet, eikä aikataulu.
Analyysini ensimmäinen vaihe, avoimen koodauksen vaihe, sisälsi ilmiötä, seniorien omaa toimintaa hyvinvoinnin edistämisessä, kuvaavien käsitteiden ja koodien muodostamisen aineistosta. Toinen vaihe, aksiaalisen koodauksen vaihe, sisälsi ilmiötä kuvaavien kategorioiden sekä niiden välisten yhteyksien tunnistamisen. Kolmas vaihe, selektiivisen koodauksen vaihe, sisälsi ilmiötä kuvaavien kategorioiden teoreettisen perustelemisen sekä ilmiötä selittävän ydinkategorian tunnistamisen. Muodostin aineistoon ankkuroidun, substantiivisen teorian, joka rakentuu aineistosta muodostamistani ja teoreettisesti perustelluista kategorioista.
Aineistoon ankkuroitu teoria kuvaa ja selittää seniorien hyvinvointimatkailua ja matkan aikaansaaman liminaalitilan merkitystä seniorien informaalille matkalla oppimiselle oman hyvinvointinsa edistämisessä. Matkan merkitys muodostuu seniorin oppimisena, joka on epämuodollista, itseohjautuvaa, arjesta irtautuneessa ympäristössä toteutuvaa informaalia toiminnassa oppimista. Informaali oppiminen matkalla ei tarkoita oppimista arjen tilanteissa, vaan juuri fyysinen, psyykkinen ja emotionaalinen irtautuminen arjesta mahdollistaa liminaalitilan muodostumisen. Fyysinen etääntyminen tuottaa toisen perspektiivin omaan arkeen, psyykkinen irtautuminen aikaa käytettäväksi itseen ja emotionaalinen irtautuminen vapauden tunteen. Arjesta irtautuminen on hyvinvointimatkan merkittävä vetovoimatekijä, fyysinen, henkinen ja emotionaalinen tila, jossa etäisyys, vapauden ja turvallisuuden tunteet sekä ajan väljyys mahdollistavat oman hyvinvoinnin edistämisen informaalin toiminnassa oppimisen kautta. Tämä tila on seniorien liminaalitila matkalla.
Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimusta siinä, että matkailu on merkittävä tekijä seniorien hyvinvoinnin edistämisessä. Uutta tietoa ja ymmärrystä tutkimukseni on tuottanut kuvauksella seniorien informaalista matkalla oppimisen prosessista hyvinvointinsa säilyttämisessä ja edistämisessä. Matkailun mahdollistaman liminaalitilan merkitys matkalla oppimisessa on tullut tutkimukseni aineistoon perustuen selitetyksi. Tutkimukseni tieteellinen merkitys on seniorien matkalla oppimisen prosessin tuottaman hyvinvoinnin muutoksen ja siinä matkan merkityksen kuvaaminen sekä selittäminen.
Yhteistyö yksityisten, julkisten ja vapaaehtoisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien kanssa mahdollistaisi seniorien matkailupalvelujen uudenlaisen kehittämisen ja siinä erityisesti ammattihenkilöiden ohjauksen järjestämisen. Sosiaalisen matkailun kehittäminen mahdollistaisi hyvinvointimatkailun hyödyn yhteiskunnassa kaikille senioreille, joilla on mahdollisuus terveytensä ja voimavarojensa puolesta matkustaa arjesta irtautuakseen. Näihin kehittämiskohteisiin tarvitaan tutkimusta, joka toimisi oman tutkimukseni jatkotutkimuksena.My aim was to investigate how and what kind of wellbeing tourism creates to Finnish seniors. Previous research on the wellbeing tourism of seniors has shown that tourism is an important factor in promoting wellbeing for seniors. My research focuses in particular on seniors’ own activities in promoting their wellbeing and the role of travel in this. Previous research has shown that seniors’ wellbeing in tourism is influenced by their own motivation, activity and participation. However, there is still a lack of knowledge on how seniors’ wellbeing changes and what travel means in this respect.
Maintaining and promoting wellbeing is linked to the ability of seniors to lead active and independent lives without outside help. The wellbeing of seniors is also relevant for society, as the growing number of seniors is increasing expenditure on both pensions and social and health services. The scientific relevance is to provide information to fill gaps in research.
My research questions are: What changes does tourism bring to the wellbeing of seniors? What process produces change in the wellbeing of seniors in tourism? What is the role of tourism in promoting the wellbeing of seniors themselves?
My research was conducted using grounded theory method. It involves verifying the phenomenon under study in people’s own world of meaning and from their world of meaning. My aim is to construct a substantive, i.e. local, theory of senior citizens’ own action in promoting their wellbeing while travelling, and the role of tourism in this. The material consists of stories written by Finnish retired teachers (n=95), collected through events organised by the local organisations of the national teachers’ association OAJ and the senior teachers’ association OSJ in various parts of Finland.
Wellbeing is a multidimensional phenomenon in tourism research. Well-
being is a central resource in the daily life or everyday life of an individual. An individual’s wellbeing depends on their ability to function in the environment in which everyday life is lived. Good functioning enables an individual to live a good life. Functioning in everyday life is based on the physical, mental, cognitive and social abilities of the individual and the resources they contain. Both national and international research on the promotion of wellbeing and health of seniors has focused more on developing services than on understanding seniors’ own functioning. Self-
directed wellbeing promotion is based on personal (and critical) reflection on an individual’s own values. In this case, the individual does not prioritise externally imposed values, goals, or timetables.
The first phase of my analysis, the open coding phase, involved the formation of concepts and codes describing the phenomenon - the seniors’ own activities in promoting wellbeing - from the data. The second phase, the axial coding phase, involved identifying the categories describing the phenomenon and the links between them. The third stage, selective coding, involved the theoretical justification of the categories describing the phenomenon and the identification of a core category explaining the phenomenon. I formed a substantive theory anchored in the data, which is constructed from the categories I formed from the data and theoretically justified.
The theory anchored in the data describes and explains the wellbeing journey of seniors and the liminal space created by the journey, the importance of the informal journey for seniors to learn how to promote their own wellbeing. The meaning is framed as senior learning, which is informal, self-directed, informal action learning in an environment detached from everyday life. Informal learning on the move does not mean learning in everyday situations, but it is the physical, mental and emotional detachment from everyday life that enables the liminal space to be created. Physical detachment provides a different perspective on one’s daily life, mental detachment provides time to spend with oneself and emotional detachment provides a sense of freedom. Detachment from everyday life is a major attraction of the wellbeing journey, a physical, mental and emotional space where distance, feelings of freedom and security, and the freedom of time allow one to promote one’s wellbeing through learning in informal activities. This space is the liminal space for seniors on the move.
The results of this study confirm previous research that travel is an important factor in promoting seniors’ wellbeing. The description of seniors’ informal process of learning on the move in maintaining and promoting their wellbeing has been refined based on the data in my study. The importance of the liminal space enabled by tourism in learning on the move has been explained. The scientific contribution of my research is the description and explanation of the informal laerning process of the change in wellbeing, as well as the importance of liminal space in the process of learning on the move for seniors.
Collaboration with private, public and voluntary social and health service providers would allow for a new development of services for the well-being journey of seniors and, in particular the organisation of guidance for professionals. The development of social tourism would enable society to benefit from wellness tourism for all seniors who, for reasons of health and resources, have the opportunity to travel to escape from everyday life. Research is needed on these areas of development, which would serve as a follow-up to my own research.navigointi mahdollistalooginen lukemisjärjesty
Yhteinen tavoite vai ristiriitaiset pyrkimykset?: Viiden BRICS-valtion narratiivit koskien arktista aluetta.
Full text linkPro gradu -tutkielmassa tarkastellaan viiden BRICS-valtion (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) narratiiveja ja poliittista asemointia koskien arktista aluetta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia tavoitteita ja merkityksiä nämä valtiot liittävät arktiseen alueeseen, sekä missä määrin BRICS-ryhmän yhteinen toiminta muodostaa johdonmukaisen arktisen politiikan tai jää jäsenvaltioiden erillisten kansallisten tavoitteiden tasolle. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään kansainvälisten suhteiden realismin teoriaa, joka korostaa valtioita rationaalisina toimijoina, joiden keskeisenä pyrkimyksenä on oman turvallisuuden, vallan ja toimintavapauden maksimointi.
Aineistona käytettiin (30 kpl) tutkittujen viiden BRICS-valtion ja BRICS ryhmän virallisia dokumentteja, kuten strategioita, poliittisia linjauksia ja ulkopoliittisia puheita. Näiden perusteella analyysi osoittaa, että BRICS-valtioiden narratiivi arktisesta rakentuu ennen kaikkea moninapaisen ja vaihtoehtoisen maailmanjärjestyksen tukemiselle, joka on myös koko BRICS:n kantava teema. Vaikka realistisen teorian mukaisia voimapoliittisia tulkintoja on mahdollista tunnistaa erityisesti Venäjän ja Kiinan kohdalla, dokumenteissa korostetaan julkisesti yhteistyötä, kestävää kehitystä, tiedettä ja taloudellisia mahdollisuuksia. Narratiivi ei siis esiinny yksiselitteisesti konfliktin tai valtiollisen kilpailun kehyksessä.
Tutkielman analyysi osoittaa, että tarkastelluilla BRICS-valtioilla on yhteisiä tavoitteita erityisesti länsivetoisen institutionaalisen järjestyksen muuttamisessa sekä valtioiden itsemääräämisoikeuden ja taloudellisen autonomian vahvistamisessa. Samalla valtioiden välillä ilmenee selkeitä eroja arktisen alueen konkreettisessa merkityksessä, josta esimerkkinä Venäjä ja Kiina, jotka ovat aktiivisia ja operatiivisesti läsnä arktisella alueella, kun taas Intia painottaa tieteellistä diplomatiaa ja Etelä-Afrikka sekä Brasilia lähestyvät arktista lähinnä etäisen osallistumisen ja globaalien kehityskysymysten kautta. Tutkittujen valtioiden kehyksessä BRICS näyttäytyy siten arktisella alueella ennen kaikkea symbolisena ja poliittisena viitekehyksenä, ei yhtenäisenä toimijana, mikä korostaa kansallisten intressien ensisijaisuutta
Synthesizing sociocultural and cognitivist approaches to learning in a simulation-based model for immersive virtual reality safety training
Full text linkA simulation-based model for immersive virtual reality (IVR) safety training was developed in this study. Simulations offer an effective training method due to their strong contextualization and phasing, which reduces the cognitive load of learners and supports training transfer. IVR has specific advantages for occupational safety training because it provides a safe environment to train for possibly hazardous situations and supports training effectiveness by increasing learner interest and engagement that may contribute towards the achievement of safety learning goals and training transfer to work routines. However, IVR research has remained mostly disconnected from learning theories, and empirically grounded and practiceoriented models for the pedagogically viable application of IVR environments in safety training have not yet been proposed.
To address the research gap, the current study aimed to: (1) develop an ecologically valid and contextually sensitive model to guide the implementation of IVR in occupational safety training settings for the benefit of training practitioners in work organizations, enterprises, and educational institutions; (2) study the significance of learner–IVR interactivity for the learners’ sense of agency, cognitive load, and safety learning outcomes, and provide recommendations for IVR training design based on these results; and (3) explore the role of individual learner factors for the learners’ experience of the IVR training scenarios. To achieve this study’s pragmatic and theoretical objectives, design-based research (DBR) was selected as the guiding paradigm. The expertise of the safety trainers in the participating work organizations was utilized in the conceptualization of the model, and the training interventions were planned in collaboration with them.
This dissertation draws on three sub-studies, each reported and published as a peer-reviewed international journal article. The initial conceptualization of the model was based on research literature and the findings from semi-structured thematic interviews with 18 safety trainers in two work organizations to ensure a functional selection of the pedagogical practices and IVR learning design principles that support occupational safety training objectives and training transfer (Substudy I). A mixed-methods experimental approach was applied to study learner–IVR interactivity and the learners’ experiences during the training interventions. A total of 22 training sessions were held for 68 participants in two work organizations (Substudies II and III).
The simulation-based model for IVR safety training introduces the key elements of IVR safety training design and delivery: learning objectives and outcomes, trainers’ pre- and post-training activities, and trainer and learner actions during the four training phases—introduction, IVR briefing, IVR scenario, and debriefing. The empirical results indicate that the simulation-based model enables cognitive and affective safety learning outcomes. A high level of interactivity between the learners and the IVR environment is recommended as an important IVR design feature: It supports instructional designs that foster agency and involvement, and creates premises for learning outcomes and training transfer. IVR scenario designs involving high interactivity and familiar work procedures may support learners’ generative cognitive processing. The learners’ previous VR experiences should also be observed in IVR safety training design by implementing tutorials and practice sessions, as well as including attentional guidance and motivational elements in the scenario design. The simulation-based model is applicable across various industries and educational levels to provide more engaging and effective safety training. It is also adaptable to different topics in curricular contexts.Tässä tutkimuksessa kehitettiin simulaatiokoulutukseen perustuva malli immersiivistä virtuaalitodellisuutta (IVR) hyödyntävälle työturvallisuuskoulutukselle. Simulaatioille on ominaista oppimisen vahva kontekstualisointi sekä vaiheistus, joka pienentää oppijoiden kognitiivista kuormitusta ja tukee opitun siirtymistä työtehtäviin. IVR-oppimisympäristöillä on erityisiä etuja työturvallisuuskoulutuksen näkökulmasta: ne tarjoavat oppijoille turvallisen ympäristön mahdollisten vaaratilanteiden harjoitteluun, ja ne voivat edistää oppimistavoitteiden saavuttamista ja koulutuksen siirtovaikutusta lisäämällä oppijoiden kiinnostusta ja sitoutumista koulutukseen. IVR-ympäristöjen tutkimus on kuitenkin jäänyt enimmäkseen irralliseksi oppimisteorioista, eikä tutkimukseen perustuvia malleja IVR:n pedagogisesti mielekkäälle soveltamiselle osana turvallisuuskoulutusta ole ollut tarjolla.
Tutkimuksen tavoitteena oli (1) kehittää kontekstiin sovitettu koulutusmalli tukemaan IVR-työturvallisuuskoulutuksen suunnittelua ja toteutusta työorganisaatioissa, yrityksissä ja oppilaitoksissa; (2) tutkia oppijan ja IVR:n välisen vuorovaikutteisuuden merkitystä oppijoiden toimijuuden tunteelle, kognitiiviselle kuormitukselle ja työturvallisuuteen liittyville oppimistuloksille sekä antaa tutkimuksen tuloksiin perustuvia suosituksia IVR-koulutusten suunnitteluun; ja (3) tutkia oppijoiden taustatekijöiden vaikutusta heidän kokemuksiinsa IVR-harjoitusten aikana. Tutkimusta ohjaavaksi paradigmaksi valittiin design-tutkimus (DBR). Yhteistyöorganisaatioissa työskentelevien turvallisuuskouluttajien asiantuntijuutta hyödynnettiin mallin konseptoinnissa, ja koulutusinterventiot suunniteltiin heidän kanssaan yhteistyössä.
Väitöskirja perustuu kolmeen osatutkimukseen, jotka on julkaistu vertaisarvioituina artikkeleina kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa. Pedagogisen mallin konseptointi perustui tutkimuskirjallisuuteen ja kahden työorganisaation 18 turvallisuuskouluttajan puolistrukturoitujen teemahaastattelujen tuloksiin (osatutkimus I). Haastattelut valottivat kouluttajien tavoitteita työturvallisuuskoulutukselle ja koulutuksen siirtovaikutusta tukevia pedagogisia käytäntöjä; löydökset viestiin osaksi konseptoitua mallia. Seuraavaksi mallia testattiin empiirisesti koulutusinterventioissa: yhteensä 22 koulutusryhmää, joissa oli 68 osallistujaa, osallistui turvallisuuskoulutuksiin (osatutkimukset II ja III). Oppijan ja IVR:n välistä vuorovaikutteisuutta sekä oppijoiden kokemuksia koulutuksesta tarkasteltiin monimenetelmätutkimuksen keinoin.
Tuloksissa esitellään koulutusmalli, joka sisältää IVR-turvallisuuskoulutuksen suunnittelun ja toteutuksen keskeiset elementit: oppimistavoitteet ja -tulokset, koulutusta edeltävät ja sen jälkeiset toimenpiteet sekä kouluttajien ja oppijoiden toimet neljässä koulutusvaiheessa: johdanto, IVR-perehdytys, IVR-harjoitus ja purkukeskustelu. Empiiriset tulokset viittaavat siihen, että koulutusmalli tukee kognitiivisten ja affektiivisten turvallisuusoppimistavoitteiden saavuttamista. Tulosten mukaan oppijan ja IVR-ympäristön välinen vuorovaikutteisuus mahdollistaa toimijuuden ja osallisuuden kokemukset ja luo edellytyksiä oppimistuloksille ja koulutuksen siirtovaikutukselle. Vuorovaikutteisuutta ja tuttuja työympäristöjä hyödyntävä skenaariosuunnittelu tukee oppimisen kannalta keskeistä kognitiivista prosessointia. Koulutussuunnittelussa tulisi huomioida erityisesti oppijat, joilla ei ole aikaisempaa IVR-kokemusta esimerkiksi järjestämällä riittävästi aikaa perehtymiseen ja harjoitteluun sekä sisällyttämällä skenaarioihin huomiokykyä ohjaavia ja motivoivia elementtejä. Koulutusmalli tukee vaikuttavamman ja mielekkäämmän työturvallisuuskoulutuksen suunnittelua ja toteutusta eri aloilla ja koulutusasteilla, ja se on sovitettavissa erilaisiin oppimiskonteksteihin ja opetussuunnitelmiin.navigointi mahdollist
Toinen ilmaisuna
Full text linkTaiteen maisterin opinnäytetyöni on humanistisen ja yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen näkökulmia monipuolistava taiteellinen tutkimus toisen määrittelystä ajallisesti kehkeytyvänä ilmaisuna.
Tutkielmani kysyy fenomenologisesti virittyneenä kenttäfilosofisena aktina, miten eläytyminen voi toimia yhteyttä luovana kykynä monikriisin ajassa. Miten suhde toiseen avautuu eläytymisen kautta? Miten luova liittyminen synnyttää yhteyttä toteutumisena, uudistumisena ja mahdollistumisena?
Ilmaisun ja merkityksellistämisen kyky kytkeytyy siihen, mitä pidämme olennaisena. Työni osoittaa, että eläytyvä, ruumiillisesti ja aistisesti merkityksellistyvä suhde toiseen tuottaa tietämiseksi määrittyvän transformatiivisen yhteyden, joka sekä muovaa kokemuksellista todellisuuttani että avaa mahdollisia tulevaisuuksia
Kriittisten raaka-aineiden asetus ja nettonollateollisuutta koskeva asetus : Euroopan unionin sääntelykeinot arvoketjujen ohjaamisessa kohti kestävyyttä
Full text linkIlmastonmuutos on jo vuosikymmenien ajan huomioitu Euroopan unionin oikeudessa. Kuitenkin vasta vastikään Pariisin ilmastosopimuksen siivittämänä ilmastonmuutokseen vastaavat toimet ja keinot ovat nousseet monipuolisemmaksi osaksi unionin lainsäädäntöä. Ilmastonmuutoksen lisäksi viime vuosien globaalit tapahtumat, kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, että Euroopan unionin tulee vähentää riippuvuuksia unionin ulkopuolisista alueista ja valtioista muun muassa energiansaannissa.
Euroopan unioni on säätänyt kaksi säädöstä, kriittisten raaka-aineiden asetuksen sekä nettonollateollisuutta koskevan asetuksen ohjaamaan energiasektorin arvoketjuja kohti kestävyyttä taksonomia-asetuksen ohella, joka määrittelee unionissa kestävyydelle yhtenäisen kriteeristön. Arvoketjujen ohjaaminen sääntelyn keinoin voi tapahtua eri keinoin, kuten ohjailemalla yksityisiä tahoja taikka keskittymällä julkista sektoria ohjailevaan sääntelyyn. Tutkielmassa käsiteltävät asetukset ohjailevat pitkälti julkista sektoria.
Jotta taloudellinen toiminta voidaan määritellä ympäristön kannalta kestäväksi, taksonomia-asetus vahvistaa jokaista kuutta ympäristötavoitetta varten yhdenmukaiset kriteerit, joissa otetaan huomioon taloudellisen toiminnan tuotteiden ja palvelujen elinkaari sen ympäristövaikutusten lisäksi. Kriittisten raaka-aineiden asetus sekä nettonollateollisuutta koskeva asetus mukailevat taksonomia-asetuksen kriteeristöä. Tutkielmassa havaitaan myös, että Euroopan unionin energiaoikeus sekä ilmasto-oikeus ovat kehittyneet yhä enemmän päällekkäisiksi oikeudenaloiksi unionin poliittisten tavoitteiden vuoksi, jotka yhdistävät ilmastotavoitteita sekä energiaan liittyviä tavoitteita