7347 research outputs found
Sort by
Sananvapaus verkkoalustojen käyttöehdoissa
No full textEuroopan unionin verkkoalustoihin kohdistuva sääntely pyrkii tasapainottamaan alustoilla esiintyviä ongelmia kuten laitonta sisältöä, vihapuhetta, disinformaatiota ja keskustelun polarisoitumista. Alustoilla tapahtuvaan julkaisutoimintaan liittyvät ongelmat ovat moninaisia. Kun alustat ovat yrityksiä, on niillä oikeus päättää omista käyttöehdoistaan, mutta samalla verkkokeskustelun keskittyessä alustoille, voi käyttöehdot rajoittaa liiallisesti sananvapauden tosiasiallista toteutumista. Toisaalta vihapuheen yleisyys alustoilla vaatii sitä, että keskustelua rajoitetaan.
Tämän tutkielman on tarkoitus selvittää, millä tavalla sananvapaus velvoittaa verkkoalustojen tarjoajia niiden rajoittaessa sisältöä alustalla. Tutkielmassa tarkastellaan kysymystä eurooppalaisessa kontekstissa. Tutkielmassa analysoidaan eurooppalaista oikeuskäytäntöä ja oikeuslähteitä erityisesti sananvapauden rajoittamiseen liittyen. Oikeuskäytäntöä pyritään sovittamaan alustoihin kohdistuvaan sääntelyn ja arvioimaan sitä, missä määrin alustojen tulisi ottaa sananvapaus huomioon alustan käyttöehdoissa ja moderointikäytännössä.
Digipalvelusäädös edellyttää alustoja ottamaan huomioon sananvapauden alustan käyttöehdoissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut erityisesti yhteiskunnallisesti merkittävien ilmaisujen sananvapaussuoja ja tämä koskee myös sellaisia ilmaisuja, jotka saattavat olla loukkaavia. Sananvapauden tosiasialliseksi toteutumiseksi yhteiskunnassa, on alustojen ja myös lainsäätäjän ja -valvojan pyrittävä turvaamaan yhteiskunnallisesti merkittävien ilmaisujen julkaisemista
Niin, että kyllä se aika paljon on opettajasta kii näkyykö nää kestävyysasiat opetuksessa vai ei: Laadullinen tutkimus opettajien käsityksistä kestävyysosaamisen edistämisestä peruskoulussa
Full text linkTämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä peruskoulun opettajilla on kestävyysosaamisen edistämisestä omassa työssään. Ekologinen kestävyyskriisi muodostaa vakavan uhan ihmiskunnan tulevaisuudelle, ja ihmisen toiminnasta aiheutuviin globaaleihin ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen ja biodiversiteetin köyhtymiseen, tarvitaan perustavanlaatuisia ratkaisuja. Koulutus on avainasemassa kestävän tulevaisuuden rakentamisessa, ja opettajilla on ratkaiseva rooli siinä, miten kestävyysosaamisen edistäminen toteutuu käytännön opetustyössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli siis tarkastella peruskoulun opettajien käsityksiä kestävyysosaamisen edistämisestä opetustyössä sekä kartoittaa, miten nämä käsitykset ilmenevät konkreettisesti heidän pedagogisessa toiminnassaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin syvähaastattelemalla viittä eri kouluissa työskentelevää peruskoulun opettajaa, joilla oli taustaa kestävyys- ja luontokasvatuksessa. Aineiston keruu tapahtui syksyllä 2025, ja haastattelut suoritettiin avoimina teemahaastatteluina. Aineiston analyysi eteni fenomenografisen analyysin periaatteiden mukaisesti, mikä mahdollisti opettajien käsitysten variaation tunnistamisen sekä niitä kuvaavien kategorioiden muodostamisen.
Tutkimuksen mukaan opettajat käsittävät kestävän kehityksen edistämisen kokonaisvaltaiseksi prosessiksi, joka integroituu niin opetukseen kuin koulun arjen käytäntöihin. Kestävyysosaamisen edistämisessä korostuivat erityisesti kokemuksellisuus, yhteisölliset arvot ja toimintatavat sekä opettajan oma aktiivinen rooli kestävyyskasvattajana. Lisäksi tulokset toivat esiin kestävyysosaamisen edistämiseen liittyviä arvo-, asenne- ja resurssihaasteita.
Fenomenografisen analyysin tuloksena syntyi kuusi erilaista opettajien käsityksiä kuvaavaa kuvauskategoriaa: 1.kestävyysosaamisen edistäminen oppitunneilla, 2. opettajan rooli kestävyysosaamisen edistäjänä, 3. kestävyysosaamisen edistäminen koulun arjessa ja toimintakulttuurissa, 4.kokemuksellisuus kestävyysosaamisen edistämisessä, 5. kestävyysosaaminen osana yhteisöllistä arvo- ja asennekasva- tusta, 6. kestävyysosaamisen edistämisen haasteet. Tulokset tukevat aiempaa tutkimusta, jonka mukaan opettajien henkilökohtaiset näkemykset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten kestävyysosaamisen edistäminen toteutuu opettajan työssä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää opettajankoulutuksen sekä täydennyskoulutuksen kehittämistyössä, jotta opettajia voidaan paremmin tukea kokonaisvaltaisen kestävyyskasvatuksen toteuttamisessa.The aim of this study was to examine how comprehensive school teachers perceive the promotion of sustainability competence in their own professional practice. The ecological sustainability crisis poses a serious threat to the future of humanity, and fundamental solutions are needed to address global, human-induced environmental problems such as climate change and biodiversity loss. Education plays a key role in building a sustainable future, and teachers have a crucial responsibility in how sustainability competence is implemented in everyday teaching practice.
The purpose of the study was therefore to explore comprehensive school teachers’ conceptions of promoting sustainability competence in teaching and to identify how these conceptions are reflected in their concrete pedagogical actions. The study was conducted as a qualitative phenomenographic study. The data were collected through in-depth interviews with five comprehensive school teachers working in different schools, all of whom had backgrounds in sustainability and environmental education. Data collection took place in autumn 2025, and the interviews were conducted as open, semi-structured thematic interviews. The data was analyzed according to the principles of phenomenographic analysis, enabling the identification of variation in teachers’ conceptions and the formation of descriptive categories.
The findings indicate that teachers understand the promotion of sustainable development as a holistic process that is integrated into both classroom teaching and the everyday practices of the school. Key elements in promoting sustainability competence included experiential learning, communal values and practices, and the teacher’s active role as a sustainability educator. In addition, the results highlighted value-based, attitudinal, and resource-related challenges associated with promoting sustainability competence.
As a result of the phenomenographic analysis, six descriptive categories of teachers’ conceptions were identified: (1) promoting sustainability competence during the lessons, (2) the teacher’s role in promoting sustainability competence, (3) promoting sustainability competence in everyday school practices and school culture, (4) experiential learning in promoting sustainability competence, (5) sustainability competence as part of communal value and attitude education, and (6) challenges in promoting sustainability competence. The findings support previous research showing that teachers’ personal views play a decisive role in how sustainability competence is implemented in teaching practice. The results can be utilized in the development of both pre-service teacher education and in-service training to better support teachers in implementing holistic sustainability education
Use of self in social work with individuals having alcohol usage problems in Lithuania
Full text linkSocial work with individuals experiencing alcohol use problems is receiving increasing attention globally; however, it remains relatively under-explored in Lithuania. Despite this, alcohol use issues—which are still highly prevalent in the country—are closely linked to a range of social challenges and often serve as a direct or indirect reason for individuals to seek assistance from social services. Consequently, a multifaceted approach that incorporates appropriate knowledge, skills, and attitudes is essential to effectively address the needs of clients facing alcohol-related difficulties and to enhance the social working profession’s response to these issues. This PhD study aims to explore social work with individuals experiencing alcohol use problems through the Use of Self conceptual framework. The central research question is twofold: -1) how is social work conducted with individuals experiencing alcohol use problems in Lithuania, and 2) what professional attitudes and field-specific competencies—considered sub-components of the Use of Self framework—emerge in social work with these clients? To address these questions, the study comprises three peer-reviewed articles and one peer-reviewed chapter, each contributing to specific sub-study research questions and collectively supporting the overarching research aim.
The study is grounded in the Use of Self concept, which emphasises the importance of social workers being aware of their own mental and emotional processes when engaging with clients. Within this framework, professional attitudes and professional competencies are examined as key sub-components that manifest in the client-professional relationship and contribute to building an empowering and supportive relationship. In all areas of social work—and particularly in sensitive and still-stigmatised contexts such as working with individuals who have alcohol use problems—enhancing self-awareness regarding one’s attitudes and competencies might be considered an integral aspect of professional practice.
Methodologically, this study employs a descriptive quantitative design, supplemented by inferential and exploratory statistical analyses to examine social workers’ attitudes and competencies in working with individuals experiencing alcohol use issues. To contextualise the phenomenon of alcohol consumption, a narrative synthesis of relevant literature was first conducted. The study then collected frequency data on social work methods, services, practices, and challenges to characterise the current state of social work in Lithuania. Statistical analyses— including descriptive statistics, one-way ANOVA, Student’s t-test, and the Mann–Whitney U test—were used to examine social workers attitudes and their associations with educational background and professional experience. Finally, an exploratory factor analysis was conducted to investigate perceived social work competencies and validate the measurement instrument.
Attitudes toward working with individuals experiencing alcohol use problems were measured using the Short Alcohol and Alcohol Problem Perception Questionnaire (SAAPPQ) developed by Anderson and Clement (1987). This instrument is widely recognised for assessing professionals’ perceptions and attitudes in relation to alcohol-related work. The perceived social work competence was examined using responses to the Perceived Social Work Competence Scale (PSWCS), developed by Wang and Chui (2017). This scale is designed to assess social workers’ self-perceived competence across various domains of practice. In total, 149 respondents participated in the study by completing an online survey. The sample included practicing social workers from various regions of Lithuania, providing a diverse representation of experiences and perspectives within the field.
Importantly, this dissertation draws upon Galvani’s (2015) assertion that all social workers, not only those employed in specialised substance abuse treatment settings, should be equipped to effectively intervene in cases involving alcohol use by appropriately applying their knowledge, skills, and attitudes. In alignment with this perspective, the study did not limit its sample to social workers employed in Lithuanian psychiatric clinics or substance abuse treatment centres. Instead, it intentionally sought to engage a broad and unspecified sample of practitioners. As a result, the respondents represented a diverse range of organisational contexts, including non-governmental organisations, municipal social service centres, and other community-based institutions. This methodological decision enabled the study to capture a wider profile of social work practice with individuals experiencing alcohol use problems in Lithuania. Furthermore, it underscored the reality that alcohol-related issues may arise across various social work settings, thereby reinforcing the need for alcohol-focused interventions as a component of generalist social work practice.
The first peer-reviewed book chapter examined alcohol consumption as a social phenomenon in Lithuania through a narrative synthesis of scientific literature published during the first three decades of the country’s independence (1990–2019). This approach enabled the identification of key themes and concerns reflecting the prevailing social discourse on alcohol use at the time, thereby offering a comprehensive overview of the contextual challenges Lithuanian social workers may face when supporting clients with alcohol-related issues. The second peer-reviewed article explored how social work with individuals experiencing alcohol use problems is conducted in Lithuania, focusing on the methods employed, services provided, practices implemented, and challenges encountered by practitioners. This analysis offered a foundational understanding of the general landscape of social work practice with this client group. Following this, the third article investigated professional attitudes toward individuals with alcohol use problems, recognizing that such attitudes are now considered as critical to effective practice as formal education. The study also examined the relationship between social workers’ general work experience and their attitudes, as well as the influence of educational background on the composition of these attitudes. Finally, the fourth article addressed social work competencies, analysing both procedural and meta-competence dimensions that emerge in practice with clients experiencing alcohol use problems. Through a field-specific competence analysis, the study identified the distinct skills that constitute each competence dimension and assessed the competencies that Lithuanian social workers apply in their professional roles.
The results of study indicate that social work in Lithuania is still in a developmental phase, particularly in the area of supporting individuals with alcohol use problems. Since regaining the country’s independence in 1990, Lithuanian social workers have operated within a context marked by significant political and social transformation, which has contributed to the emergence of complex societal challenges. The professional environment has been shaped by a range of interrelated issues, including family dysfunction, mental and physical health concerns, unemployment, widespread alcohol consumption, and high-risk alcohol use among youth. Further, the findings also revealed that Lithuanian social workers predominantly base their interventions on the individual level when addressing problematic alcohol use. The individual casework method emerged as the most frequently employed approach, with information provision and consultation identified as the most commonly delivered services. In contrast, secondary social work methods—such as group work or community-based interventions—were rarely utilised. Furthermore, the investigation into professional attitudes demonstrated that social workers in Lithuania generally perceive themselves as possessing adequate knowledge and skills in this area and approach alcohol-related issues with a sense of professional responsibility. However, the findings also suggest that practitioners may benefit from additional support in terms of work motivation and job satisfaction when working with this client group. Finally, the analysis of professional competencies indicated that social workers ground their practice through consultation and emotional support competencies. Conversely, competencies related to professional resilience and community work were identified as areas in need of further development.
The study argues that the Use of Self framework is a fundamental and multidimensional component of social work practice with individuals facing alcohol-related challenges. In this context, the Use of Self is understood as the integration of self-awareness, reflexivity, and competencies in building an empowering relationship with the client. It can enable practitioners to address both the immediate needs of clients and the underlying systemic conditions that sustain alcohol use problems.Sosiaalityö henkilöiden kanssa, joilla on ongelmia alkoholin käytön kanssa, on saanut paljon tieteellistä huomiota maailmanlaajuisesti. Liettuassa aihetta on kuitenkin tutkittu suhteellisen vähän, vaikka alkoholin käyttö on maassa yleistä ja aiheuttaa erilaisia ongelmia. Ongelmat liittyvät moniin sosiaalisiin haasteisiin ja ovat usein suora tai epäsuora syy sosiaalipalveluihin hakeutumiselle. Alkoholin käyttöön liittyvien ongelmien ratkaisemissa tarvitaan monipuolista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät kulloinkin tarkoituksenmukaisimmat professionaaliset tiedot, taidot ja asenteet. Se on ensiarvoista, jotta sosiaalityössä voidaan vastata tehokkaasti asiakkaiden tarpeisiin ja vahvistaa sosiaalityön ammatillista reagointia alkoholin käyttöön liittyviin ongelmiin.
Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityötä alkoholin käyttöön liittyvistä ongelmista kärsivien henkilöiden parissa oman persoonan käytön käsitteellisessä viitekehyksessä. Keskeinen tutkimuskysymys on kahtalainen: 1) Miten Liettuassa tehdään sosiaalityötä henkilöiden kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia? 2) Mitä ammatillisia asenteita ja erityisalan taitoja – joita pidetään oman persoonan käytön osatekijöinä – nousee esiin sosiaalityössä näiden asiakkaiden parissa? Näihin kysymyksiin vastaamiseksi tutkimus koostuu kolmesta vertaisarvioidusta artikkelista ja yhdestä vertaisarvioidusta kirjan luvusta, joista kukin käsittelee tiettyjä osatutkimuksen kysymyksiä, ja jotka yhdessä tukevat tutkimuksen yleistä tavoitetta.
Tutkimus nojautuu oman persoonan käytön käsitteeseen, joka korostaa sosiaalityöntekijöiden tietoisuutta omista psyykkisistä ja emotionaalisista prosesseistaan asiakastyössä. Tässä viitekehyksessä ammatillisia asenteita ja ammatillista osaamista tarkastellaan keskeisinä osatekijöinä, jotka ilmenevät asiakkaan ja ammattilaisen välisessä suhteessa ja edistävät voimaannuttavan ja tukevan suhteen rakentamista. Kaikilla sosiaalityön alueilla – ja erityisesti arkaluonteisissa ja stigmatisoivissa yhteyksissä, kuten työskentelyssä henkilöiden kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia – omien asenteiden ja oman osaamisen tiedostamista voidaan pitää olennaisena osana ammatillista käytäntöä.
Metodologisesti tutkimus hyödyntää kuvailevaa kvantitatiivista tutkimusasetelmaa. Sitä täydennetään inferentiaalisilla ja eksploratiivisilla tilastollisilla analyyseillä, joiden avulla tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden asenteita ja osaamista työssä henkilöiden kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. Alkoholinkäytön kontekstualisoimiseksi ilmiönä laadittiin ensin narratiivinen synteesi aiheeseen liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta. Sen jälkeen tutkimuksessa suoritettiin frekvenssidatan keruu sosiaalityön menetelmistä, palveluista, käytännöistä ja haasteista sosiaalityön nykytilan kuvaamiseksi Liettuassa. Sosiaalityöntekijöiden asenteita ja niiden yhteyttä koulutustaustaan ja työkokemukseen tutkittiin tilastollisilla analyyseillä, kuten kuvailevilla analyyseillä, yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA), Studentin t-testillä ja Mann-Whitneyn U-testillä. Lopuksi tehtiin eksploratiivinen faktorianalyysi, jolla tutkittiin koettua sosiaalityön osaamista ja validoitiin mittausväline.
Asenteita alkoholin ongelmakäyttäjien kanssa työskentelyä kohtaan mitattiin Andersonin ja Clementin (1987) kehittämällä Short Alcohol and Alcohol Problem Perception Questionnaire (SAAPPQ) -kyselyllä. Tämä mittari on laajasti tunnustettu ammattilaisten käsitysten ja asenteiden arvioinnissa alkoholinkäyttöön liittyvässä työssä. Koettua sosiaalityön osaamista tarkasteltiin Wangin ja Chuin (2017) kehittämän Perceived Social Work Competence Scale (PSWCS) -asteikon avulla. Tämä mittari on kehitetty sosiaalityöntekijöiden itse koetun osaamisen arviointiin käytännön eri osa-alueilla. Yhteensä 149 vastaajaa osallistui tutkimukseen täyttämällä verkkokyselyn. Otokseen sisältyi eri puolilla Liettuaa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä, mikä tarjosi monipuolisen edustuksen alan kokemuksista ja näkökulmista.
Tämä väitöskirja pohjautuu Galvanin (2015) näkemykseen, jonka mukaan kaikilla sosiaalityöntekijöillä – ei ainoastaan päihdehoidossa työskentelevillä – tulisi olla valmiudet puuttua tehokkaasti alkoholinkäyttöön liittyviin tapauksiin soveltamalla asianmukaisesti tietojaan, taitojaan ja asenteitaan. Tämän näkemyksen mukaisesti tutkimuksen otosta ei rajattu Liettuan psykiatrian klinikoilla tai päihdehoitokeskuksissa työskenteleviin sosiaalityöntekijöihin. Sen sijaan tutkimuksessa pyrittiin tietoisesti tavoittamaan laaja ja tarkemmin rajaamaton otos alan ammattilaisia. Näin vastaajat edustivat monipuolisesti erilaisia organisaatioita, kuten kansalaisjärjestöjä, kunnallisia sosiaalipalvelukeskuksia ja muita yhteisöpohjaisia instituutioita. Tämän metodologisen valinnan ansiosta tutkimuksessa saatiin kattavampi kuva sosiaalityön käytännöistä henkilöiden kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia Liettuassa. Lisäksi valinnassa korostui se, että alkoholiin liittyviä ongelmia voi esiintyä sosiaalityön eri toimintaympäristöissä, mikä vahvistaa tarvetta alkoholinkäyttöön liittyville interventioille osana yleissosiaalityön käytäntöjä.
Kirjan ensimmäisessä vertaisarvioidussa luvussa tarkasteltiin alkoholinkulutusta sosiaalisena ilmiönä Liettuassa. Tämä tehtiin laatimalla narratiivinen synteesi maan itsenäisyyden kolmen ensimmäisen vuosikymmenen (1990–2019) aikana julkaistusta tieteellisestä kirjallisuudesta. Tämän lähestymistavan avulla voitiin tunnistaa keskeisiä teemoja ja huolenaiheita, jotka kuvastivat tuon ajan yhteiskunnallista keskustelua alkoholinkäytöstä. Näin saatiin kattava yleiskuva kontekstuaalisista haasteista, joita liettualaiset sosiaalityöntekijät voivat kohdata tukiessaan alkoholiongelmista kärsiviä asiakkaita. Toisessa vertaisarvioidussa artikkelissa tutkittiin, miten Liettuassa tehdään sosiaalityötä henkilöiden kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. Siinä keskityttiin käytettyihin menetelmiin, tarjottuihin palveluihin, toteutettuihin käytäntöihin ja ammattilaisten kohtaamiin haasteisiin. Tämä analyysi antoi perustavanlaatuisen käsityksen sosiaalityön käytännöstä tämän asiakasryhmän kanssa yleisellä tasolla. Kolmannessa artikkelissa tutkittiin ammattilaisten asenteita henkilöitä kohtaan, joilla on ongelmia alkoholin käyttöön liittyen ja todettiin, että nämä asenteet ovat yhtä tärkeitä tehokkaan sosiaalityön kannalta kuin muodollinen koulutus. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sosiaalityöntekijöiden yleisen työkokemuksen ja asenteiden välistä suhdetta sekä koulutustaustan vaikutusta näiden asenteiden muodostumiseen. Neljännessä artikkelissa käsiteltiin sosiaalityön osaamista ja analysoitiin menettelytapa- ja metaosaamisen ulottuvuuksia, jotka ilmenevät käytännön työssä asiakkaiden kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. Alan erityiseen osaamisanalyysiin perustuen tutkimuksessa tunnistettiin kunkin osaamisulottuvuuden muodostavat erilliset taidot sekä arvioitiin ne kompetenssit, joita liettualaiset sosiaalityöntekijät soveltavat ammatillisissa rooleissaan.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalityö Liettuassa on yhä kehitysvaiheessa henkilöiden kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. Liettua itsenäistyi vuonna 1990. Sen jälkeen maan sosiaalityöntekijät ovat toimineet ympäristössä, jolle on ollut tunnusomaista merkittävä poliittinen ja sosiaalinen muutosprosessi. Tämä on osaltaan johtanut monimutkaisten yhteiskunnallisten haasteiden syntymiseen. Ammatillista toimintaympäristöä ovat muokanneet monet toisiinsa liittyvät ongelmat, kuten perheiden toimintahäiriöt, mielenterveysongelmat, fyysisen terveyden ongelmat, työttömyys ja laajalle levinnyt alkoholinkäyttö sekä alkoholin riskikäyttö nuorten keskuudessa. Tuloksista kävi myös ilmi, että liettualaiset sosiaalityöntekijät perustavat alkoholin käyttöön liittyviin ongelmiin puuttumisensa pääasiassa yksilötasolle. Yksilöllisen asiakastyön menetelmä osoittautui yleisimmin käytetyksi lähestymistavaksi, ja yleisimmin tarjotuiksi palveluiksi tunnistettiin tiedottaminen ja neuvonta. Toissijaisia sosiaalityön menetelmiä, kuten ryhmätyötä tai yhteisöpohjaisia interventioita, hyödynnettiin sen sijaan harvoin. Lisäksi ammatillisia asenteita koskeva tutkimus osoitti, että liettualaiset sosiaalityöntekijät katsovat yleisesti, että heillä on riittävät tiedot ja taidot tällä alalla ja että he suhtautuvat alkoholiin liittyviin kysymyksiin ammatillisen vastuuntuntoisesti. Tulokset viittaavat kuitenkin myös siihen, että ammattilaiset voisivat hyötyä lisätuesta työmotivaation ja työtyytyväisyyden osalta työskennellessään tämän asiakasryhmän kanssa. Ammatillisen osaamisen analyysi osoitti, että sosiaalityöntekijät perustavat käytäntönsä neuvonnan ja emotionaalisen tuen osaamiseen. Kehittämistarpeeksi sitä vastoin tunnistettiin ammatilliseen jaksamiseen ja yhteisötyöhön liittyvä osaaminen. Tutkimuksen mukaan oman persoonan käyttö on olennainen ja moniulotteinen osa sosiaalityötä, kun työskennellään henkilöiden kanssa, joilla on alkoholinkäyttöön liittyviä haasteita. Tässä yhteydessä oman persoonan käyttö tarkoittaa itsetuntemuksen, reflektiivisyyden ja osaamisen yhdistämistä, jotta voidaan rakentaa asiakasta voimaannuttava suhde. Sen avulla ammattilaiset voivat vastata sekä asiakkaiden välittömiin tarpeisiin että niihin systeemisiin olosuhteisiin, jotka ylläpitävät alkoholinkäytön ongelmia.navigointi mahdollist
Erityislasten vanhempien minäpystyvyys vanhemmuuden ja arjen tukena
Full text linkErityislapsen vanhemmuuteen kietoutuu monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Vanhemmuus tuo mukanaan sekä kuormittavia että palkitsevia hetkiä. Negatiiviset tunteet ja taloudelliset rasitteet voivat aiheuttaa stressiä, kun taas elämän merkityksellisyyden tunne, positiiviset tunteet ja identiteetin rikastuminen voivat vahvistaa vanhemman kokemusta vanhemmuuden arvosta ja sisällöstä. Yksi keskeinen tekijä, joka vaikuttaa erityislapsen vanhemman hyvinvointiin, on vanhemmuuden minäpystyvyys eli usko omiin kykyihin vanhempana toimimisesta. Vanhemman minäpystyvyyden tukeminen tukee niin vanhempaa itseään kuin myös koko perhettä. Lisäksi vanhemmuudesta kumpuavat positiiviset tunteet vahvistavat vanhemman minäpystyvyyttä pitkällä aikavälillä.
Erityislasten vanhempien minäpystyvyyttä on tutkittu muun muassa siitä näkökulmasta, kuinka elämän eri osa-alueet vaikuttavat pystyvyyteen sekä kuinka interventioiden avulla minäpystyvyyttä voidaan tukea. Erityislasten vanhempien tutkimus minäpystyvyyden kokemusten pohjalta on jäänyt vähemmälle. Arjen luovuuden tarkastelu osana vanhempien minäpystyvyyttä tuo myös uuden näkökulman aiheen tarkasteluun. Vanhemmuus liittyy vahvasti arkeen ja arki vaikuttaa hyvinvointiin ja minäpystyvyyteen. Vanhemman minäpystyvyys vaikuttaa myös arjen luovuuden ilmenemiseen, minkä takia näiden teemojen tarkastelu limittäin on mielekästä.
Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Albert Banduran sosiokognitiivisen teorian ympärille, jonka keskeinen käsite minäpystyvyys on. Minäpystyvyyttä tarkastelen erityisesti vanhemmuuden minäpystyvyyden näkökulmasta. Vanhemman minäpystyvyyden kontekstissa tarkastelen erityislasten vanhempien vanhemmuutta, arjen luovuutta sekä hyvinvointia.
Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joista jokaisella oli oma tutkimustehtävänsä. Osatutkimusten avulla pyrin vastaamaan päätutkimuskysymykseen: Minkälaisena erityislasten vanhempien minäpystyvyys näyttäytyy ja miten sitä voidaan tukea? Osatutkimuksessa I tarkastelin, miten erityislasten vanhempien minäpystyvyyttä on aiemmissa tutkimuksissa tutkittu ja millaisia ehdotuksia minäpystyvyyden tukemiseksi näissä tutkimuksissa annetaan. Osatutkimuksessa II tutkin erityislasten vanhempien omia käsityksiä minäpystyvyydestään sekä sitä, millainen merkitys minäpystyvyydellä on heidän hyvinvoinnilleen ja vanhemmuudelleen. Osatutkimuksessa III tarkastelin erityislasten vanhempien kertomuksia arjen luovuudesta ja minäpystyvyydestä sekä näiden merkitystä vanhemmuudelle.
Väitöskirjan osatutkimusten muodostamassa kokonaisuudessa on kyse monimenetelmällisestä tutkimusotteesta, jossa yhdistellään määrällisiä ja laadullisia aineistonkeruu- ja analyysimenetelmiä. Osatutkimuksen I aineisto koostui 23 tutkimusartikkelista (state-of-the-art-kirjallisuuskatsaus). Osatutkimuksen II aineisto muodostui 61 erityislapsen vanhemman vastauksesta sähköiseen kyselylomakkeeseen (suljetut ja avoimet kysymykset), ja sen keräsin vuonna 2018. Osatutkimuksessa III hyödynsin osatutkimuksessa II vuonna 2018 kerättyjä avointen kysymysten vastauksia sekä toteutin uuden kyselyn vuonna 2023, joka sisälsi vain avoimia kysymyksiä. Tähän kyselyyn vastasi 15 erityislapsen vanhempaa, ja lopullinen aineiston koko oli 76 erityislapsen vanhemman vastausta. Analysoin aineistoja käyttäen laadullista sisällönanalyysia (osatutkimus I), fenomenografista analyysia ja tilastollisia kuvailevia- ja monimuuttujamenetelmiä (osatutkimus II) sekä narratiivien ja narratiivista analyysia (osatutkimus III).
Osatutkimus I:n tuloksena havaitsin, että erityislasten vanhempien minäpystyvyyttä, hyvinvointia sekä minäpystyvyyttä tukevia interventioita on tutkittu lukuisista eri näkökulmista. Sosiaalinen tuki sekä arjen haasteista selviytymisen tukeminen olivat tärkeitä minäpystyvyyden vahvistamisen kannalta. Osatutkimuksen II vanhempien käsitykset muodostivat kuvauksen onnistuneesta vanhemmuudesta, joka muodostui vahvasta minäpystyydestä ja saadusta tuesta. Osatutkimus III tulokset osoittivat, että arjen luovuus muodostaa moniulotteisen perustan vanhempien minäpystyvyydelle. Osatutkimusten pohjalta muodostin kuvauksen kukoistavasta vanhemmuudesta, joka rakentuu arjen onnistumisista, aktiivisesta toimijuudesta ja kyvystä löytää keinoja selviytyä arjen haasteista.
Tutkimukseni tuottaa tietoa siitä, miten erityislasten vanhempien minäpystyvyyttä on tutkittu sekä millaisia tukikeinoja aiemmat tutkimukset tarjoavat vanhempien minäpystyvyyden vahvistamiseksi. Tutkimus antaa myös äänen erityislasten vanhemmille: Miten minäpystyvyys näyttäytyy heidän arjessaan sekä millaista tukea he tarvitsevat hyvinvointinsa, arjen luovuutensa sekä vanhemmuutensa tueksi. Tutkimus tuo myös uuden näkökulman vanhempien minäpystyvyyden tarkasteluun arjen luovuuden näkökulmasta. Arjen luovuus ilmenee ainutlaatuisena tapana reagoida päivittäisiin tilanteisiin, jotka erityislasten vanhempien narratiiveissa näyttäytyivät vanhemman persoonan ja elämäntilanteen näkökulmasta hyvin yksilöllisesti. Arjen luovuus näyttäytyy tutkimustulosten perusteella tärkeänä niin minäpystyvyyden kuin vanhempien arjen kannalta.Parenting a child with special needs involves a wide range of emotions and experiences. It encompasses both demanding and rewarding moments. Negative emotions and financial burdens can lead to increased stress, while a sense of meaning in life, positive emotions, and the enrichment of one’s identity can enhance a parent’s perception of the value and substance of parenting. A key factor influencing the well-being of parents of children with special needs is parental self-efficacy—that is, the belief in one’s own abilities to function effectively as a parent. Supporting parental self-efficacy benefits not only the parent themselves but also the entire family. Furthermore, the positive emotions arising from parenting contribute to the strengthening of parental self-efficacy over the long term.
Research on the self-efficacy of parents of children with special needs has focused, among other things, on how various life domains influence self-efficacy and how interventions can be used to support it. However, studies that explore the experiences of these parents from the perspective of their perceived self-efficacy remain limited. Examining everyday creativity as a component of parental self-efficacy introduces a novel perspective on the concept. Parenting is closely tied to everyday life, daily life affects both well-being and self-efficacy, and the expression of creativity in daily life is influenced by parental self-efficacy. For this reason, it is meaningful to explore these themes in an integrated manner.
The theoretical framework of this study is grounded in Albert Bandura’s social cognitive theory, with a central focus on the concept of self-efficacy. Self-efficacy is examined specifically through the lens of parental self-efficacy. Within this context, the study explores the parenting of children with special needs, everyday creativity, and parental well-being.
The research consists of three sub-studies, each with its own research focus. Together, these sub-studies aim to answer the main research question: How is the self-efficacy of parents of children with special needs manifested, and how can it be supported? Sub-study I examines how the self-efficacy of parents of children with special needs has been addressed in previous research and what kinds of suggestions have been made to support it. Sub-study II explores parents’ own perceptions of their self-efficacy and the significance of self-efficacy for their wellbeing and parenting. Sub-study III investigates parents’ narratives about everyday creativity and self-efficacy, as well as the role these elements play in their experience of parenting.
The data for Sub-study I consisted of 23 research articles, forming a state-of-the-art literature review. The data for Sub-study II were collected in 2018 through an electronic questionnaire (including both closed and open-ended questions), completed by 61 parents of children with special needs. In Sub-study III, I utilized the open-ended responses collected in 2018 (Sub-study II) and conducted a new qualitative survey in 2023, which included only open-ended questions. This latter survey was completed by 15 parents of children with special needs, resulting in a total data set of responses from 76 parents.
The materials were analyzed using qualitative content analysis (Sub-study I), phenomenographic and quantitative analysis (Sub-study II), and narrative inquiry and narrative analysis (Sub-study III).
The findings of Sub-study I revealed that the self-efficacy and well-being of parents of children with special needs, as well as interventions supporting self-efficacy, have been examined from various perspectives. Social support and assistance in coping with everyday challenges emerged as essential for strengthening parental self-efficacy. In Sub-study II, parents’ perceptions reflected a view of successful parenting, characterized by strong self-efficacy and received support. The findings from Sub-study III showed that everyday creativity forms a multifaceted foundation for parental self-efficacy. Based on the results of the sub-studies, I formulated a conceptualization of flourishing parenting, which is built on everyday successes, active agency, and the ability to find ways to navigate daily challenges.
This study provides insights into how the self-efficacy of parents of children with special needs has been examined in previous research, as well as what kinds of support strategies have been proposed to strengthen parental self-efficacy. The study also amplifies the voices of these parents: how self-efficacy is manifested in their everyday lives, and what kinds of support they need to enhance their well-being, everyday creativity, and parenting. Furthermore, the study offers a novel perspective on parental self-efficacy by examining it through the lens of everyday creativity.
Everyday creativity emerges as a unique way of responding to daily situations — responses that, in the narratives of parents of children with special needs, appeared highly individualized, shaped by the parent’s personality and life situation. In light of this study, everyday creativity can be seen as a meaningful element both in the development of parental self-efficacy and in managing daily life. The narratives revealed how creativity in everyday life is deeply intertwined with the parent’s identity and circumstances, highlighting its significance in supporting parenting and resilience.navigointi mahdollist
Osallistumisen paradoksi turvallisuuskriittisessä strategiatyössä : Strateginen toimijuus, vastuu ja käytännöt viranomaisorganisaatiossa
Full text linkTutkimus tarkastelee strategiatyötä turvallisuuskriittisessä viranomaisorganisaatiossa (HRO) hyödyntäen Strategy-as-Practice -viitekehystä analyyttisena linssinä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten strateginen toimijuus rakentuu strategian tekemisen käytännöissä ja tilanteissa sekä millaiseksi osallistumisen, vallan ja vastuun välinen suhde muodostuu hierarkkisessa ja normiohjatussa toimintaympäristössä. Tarkastelu perustuu kriittiseen suhtautumiseen osallistumisen normatiiviseen ihanteeseen, jonka mukaan osallistumisen laajentaminen johtaisi suoraviivaisesti strategisen vaikutusvallan kasvuun.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena turvallisuuskriittisessä organisaatiossa. Aineisto on laaja ja monimenetelmäinen, koostuen 30 puolistrukturoidusta haastattelusta sekä yhteensä 276 sivusta dokumenttiaineistoa, joka sisältää kokous- ja työpajamateriaaleja, A3-kehittämisdokumentteja sekä tutkijan kenttäpäiväkirjamerkintöjä. Aineisto analysoitiin abduktiivisesti tarkastelemalla strategiatyön käytäntöjä (practices), toimijoita (practitioners) ja tekemisen tilanteita (praxis) suhteessa institutionaalisiin reunaehtoihin (institutional constraints, IC).
Tulokset osoittavat turvallisuuskriittisen strategiatyön paradoksin. Strategiatyö avautuu osallistaviin käytäntöihin ja osallistuminen koetaan henkilöstön keskuudessa merkitykselliseksi, mutta strateginen päätösvalta säilyy rakenteellisesti rajattuna. Analyysi tuo esiin strategisen toimijuuden epäsymmetrian: uudet käytännöt jakavat toimeenpanovastuuta ja operatiivista riskiä, mutta juridinen virkavastuu ja strateginen vaikutusvalta eivät siirry osallistumisen mukana. Strategiset artefaktit ja päätöksentekoa ohjaavat rytmit toimivat prosessissa valikoivina mekanismeina, jotka rajaavat, mitkä tulkinnat voivat vakiintua strategisiksi ratkaisuiksi.
Teoreettisesti tutkimus kontribuoi Strategy-as-Practice -tutkimukseen mallintamalla osallistuvan ymmärryksen laajenemisen ja rajatun strategisen liikkumavaran välisen suhteen. Lisäksi tutkimus osoittaa, kuinka turvallisuuskriittisen toimintaympäristön institutionaaliset reunaehdot rajaavat strategista toimijuutta osallistavista käytännöistä huolimatta.
Strategisen toimijuuden rajat määrittyvät osin jo ennen osallistavia käytäntöjä institutionaalisten ennakkoehtojen, kuten normiohjauksen, lakisääteisen vastuun ja turvallisuusriskin hallinnan kautta
Trumpin arktinen spektaakkeli: performanssilla muodostettu geopoliittinen todellisuus Grönlannista
No full textMaantieteelliset muutokset arktisella alueella ovat lisänneet sen hyödyntämiseen kohdistuvaa globaalia kiinnostusta, mikä on nostanut arktisen alueen myös uudelleen Yhdysvaltojen intressipiiriin. Yhdysvaltojen arktiset tavoitteet, kuten sen kilpailijoiden vaikutusvallan rajoittaminen ja kansallisten intressien turvaaminen heijastuvat myös Grönlantiin, jonka liittämistä osaksi Yhdysvaltoja presidentti Trump on ilmaissut tavoittelevansa. Vuonna 2025 Trump kohdistikin Grönlantiin spektaakkelinomaisen kampanjan, joka sisälsi sen alueelle kohdistuvia huomiota herättäviä vierailuja sekä lausuntoja sen liittämiseksi osaksi Yhdysvaltoja, joiden katsottiin loukkaavan Tanskan ja Grönlannin suvereniteettia.
Tutkielmani tavoitteena on tarkastella presidentti Trumpin arktisen alueen ja Grönlannin politiikkaa kriittisen geopolitiikan näkökulmasta, analysoimalla Trumpin ja hänen hallintonsa vuonna 2025 Grönlantiin kohdistamia toimia performanssiteorian avulla. Tarkastelen, miten Trump on hyödyntänyt geopoliittista performanssia luodakseen haluamiaan geopoliittisia todellisuuksia Grönlannista sekä miten ne edustavat ja edistävät Yhdysvaltojen arktisia intressejä. Samalla arvioin poliittisen performanssin soveltuvuutta ja arvoa kriittisen geopolitiikan tutkimuksessa.
Tutkielma on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tunnistan Grönlantiin kohdistetusta toiminnasta poliittisen performanssin osatekijät (hahmot, näyttämöt sekä yleisöt). Asianosaisten lausuntoihin ja toimintaan kohdistamassani sisällönanalyysissä tarkastelen performanssin välittämää sanomaa ja merkityksiä Grönlannista sekä millaista geopoliittista todellisuutta ne edustavat.
Tutkielman johtopäätöksenä presidentti Trumpin ja hänen hallintonsa Grönlantiin kohdistamat toimet vuonna 2025 näyttäytyvät selkeästi geopoliittisena performanssina, joka on tarkoituksellisesti toteutettu valikoidun sanoman välittämiseksi. Performanssin sanoman pohjalta on pyritty luomaan geopoliittista todellisuutta, jossa ainoastaan Yhdysvaltojen vahvemmalla hallinnalla Grönlannista voidaan taata Yhdysvaltojen, arktisen alueen ja globaali turvallisuus. Tällä vaihtoehtoisella geopoliittisella todellisuudella Trump pyrkii myös oikeuttamaan omat pyrkimyksensä ja tulevaisuuden toimensa Grönlannissa. Performanssin sanoma edustaa myös geopoliittista todellisuutta, jossa Yhdysvallat tulee voimakkaammin turvaamaan omat intressinsä myös arktisella alueella ja Grönlannissa, piittaamatta liittolaistensakaan intresseistä tai suvereniteetista
Matkailun kiihdyttämän asumisen kriisin hallinta Rovaniemellä
No full textei tietoa saavutettavuudest
Sidosyksiköiden käytön rajoittaminen - hankintalain muutosehdotus sääntelyteorian näkökulmasta
Full text linkHankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) mukaisesti. Kuitenkaan hankintalakia ei lain 15 §:n mukaan sovelleta hankintayksikön sidosyksiköltään tekemään hankintaan pykälässä luetelluin edellytyksin. Nykyisten edellytysten lisäksi hankintalain 15 §:ään esitetään sidosyksiköiden käyttöä rajoittavaksi lisäkriteeriksi sitä, että jatkossa hankintayksikön olisi myös omistettava sidosyksiköstä vähintään 10 %.
Esitetyllä hankintalain muutosehdotuksella pyritään rajoittamaan sidosyksiköiden käyttöä ja lisäämään näin kilpailua. Lainsäätäjän tulkinta on, että tällä hetkellä sidosyksiköt häiritsevät markkinoiden toimivuutta ja syövät yksityisten yritysten markkinapotentiaalia. Tutkielmassa tulkitaan, että ehdotuksella tavoitellaan kilpailuneutraliteetin vahvistamista, markkinahäiriöiden ehkäisemistä ja kustannussäästöjä. Tutkielmassa selvitetään sääntelyteoreettisesti, vastaako ehdotus 10 %:n omistusosuusvaatimuksen asettamisesta mainittuihin tavoitteisiin. Tutkielmassa selvitetään lisäksi, onko osoitettavissa muita sääntelyvaihtoehtoja tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tutkielmassa havaittiin, että esitetty 10 %:n omistusosuusvaatimus aiheuttaa asiayhteydestä riippuen erilaisia vaikutuksia. Keskeisiä muuttujia ovat toimiala, maantieteellinen sijainti ja sidosyksikön omistajapiirin ulkopuolelle jäävän hankintayksikön hankintaresurssit. Lainsäätäjän tulkinta siitä, että kilpailutus johtaa suoraviivaisesti markkinoiden tehokkaimpaan hyödyntämiseen ja kustannussäästöihin, havaittiin kyseenalaiseksi. Kilpailutus johtaa markkinoiden optimaaliseen hyödyntämiseen, jos vertailtavaksi saadaan riittävän monta ehdokasta ja kilpailutettavan palvelun laatua voidaan sopimuksen kautta tehokkaasti kontrolloida, eikä tarjoajan ja hankintayksikön välillä ole tiedon epäsymmetriaa. Tämä edellyttää riittävän vilkasta kilpailutilannetta ja hankintayksikön vahvaa hankintaosaamista. Muussa tapauksessa kilpailutuksen hyödyt jäävät saavuttamatta.
Tutkielman keskeiset johtopäätökset ovat, että esitetty ehdotus vastaa tavoitteisiin osittain. Tavoitteet olisivat saavutettavissa myös muilla sääntelykeinoilla, ja yksi tehokas keino tähän olisi sisällyttää nykymuotoiseen ehdotukseen poikkeuksia, joilla voitaisiin paikata nykyisen ehdotuksen heikkouksia
Narratiivinen tutkimus ikääntyneiden elämästä - Kokemuksia resilienssistä huono-osaisuuden keskellä
Full text linkTässä tutkielmassa tutkittiin resilienssiä osana huono-osaisten ikäihmisten elämää. Tarkastelun kohteena on tunnistaa niitä tekijöitä, jotka ovat tukeneet tai haastaneet ikääntyneiden miesten ja naisten resilienssiä elämän eri vaiheissa. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan, miten ikäihmiset kuvailevat selviytymistään ja minkälaisia merkityksiä erilaiset kokemukset muodostavat. Tutkimusaineistona käytän yhdeksän gerontologisen sosiaalityön asiakkaan yksilöhaastattelua, joka on osana laajempaa, vuonna 2021-2022 toteutettua GERIT-tutkimushanketta. Tutkielma nojaa laadulliseen tutkimusperinteeseen ja se toteutettiin narratiivisella tutkimusotteella.
Sosiaaliset vastoinkäymiset ja haasteet, moninaiset vakavat sairaudet, taloudellinen niukkuus ja vaikea lapsuus jäsentyvät tutkielman tuloksissa keskeisimmiksi resilienssiä heikentäviksi tekijöiksi. Tutkimustuloksista on tunnistettavissa, kuinka heikentävät tekijät ovat usein nivoutuneet yhteen ja huono-osaisuuteen tyypillisellä tavalla vastoinkäymiset ovat kasautuneet. Vaikea lapsuus on yksi merkittävimmistä resilienssiä heikentävistä tekijöistä ja se näyttäytyykin tutkimustuloksissa yhteisenä nimittäjänä. Niin ikään sairaudet ja yksinäisyyden kokemukset nousivat voimakkaasti esiin. Sairauksien vuoksi työura on suurimmalla osalla jäänyt lyhyeksi, joka on johtanut merkityksellisen yhteisön ulkopuolelle jääntiin ja taloudelliseen niukkuuteen. Haastateltavat asuvat kaikki yksin, joka osaltaan tekee heistä haavoittuvampia. Yksinäisyys näyttääkin ikääntymisen myötä myös lisääntyneen erityisesti sairauksien ja liikkumisen haasteiden vuoksi. Väkivallan kokemuksien jakaminen on tutkimustulosten perusteella sukupuolistunutta naisiin, joka voi johtua siitä, että naiset jakavat avoimemmin henkilökohtaisia kokemuksiaan tai kokevat miehiä enemmän väkivaltaa.
Sosiaaliset voimavarat, itsensä toteuttaminen, omapystyvyys ja palveluiden kautta saatu tuki näyttäytyvät keskeisimpinä resilienssiä vahvistavina tekijöinä. Läheisten tuki ja merkityksellisyyden kokeminen ovat tutkimustulosten perusteella tärkeitä voimavaroja tuottavia elementtejä henkilökohtaisen sinnikkyyden ja optimistisen elämänasenteen lisäksi. Merkityksellisyyden kokemuksia haastateltavat saivat esimerkiksi mielekkäistä harrastuksistaan, uskostaan tai vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta. Taloudellinen tuki ja muut yhteiskunnan tarjoamat tukimuodot tunnistautuvat myös oleellisena itsenäisen ja turvallisen asumisen mahdollistajana. Vaikka ikäihmiset olivat kohdanneet elämänsä aikana toistuvia vastoinkäymisiä, oli useammalla ajatuksissa päällimmäisenä silti kiitollisuus. Yksilön voimavarojen ja resilienssin vahvistaminen vaatiikin myös rakenteellista tukea, jotta selviytyminen ei jää pelkästään henkilökohtaisen sitkeyden varaan
Sijaishuollossa lähellä biologisia vanhempia: Sijoituksen muodostamat merkitykset lapsen kiintymyssuhteille ja kuulumisen kokemukselle
Full text linkTässä pro gradu -tutkielmassa oli tavoitteena tarkastella lapsen kiintymyssuhteita ja kuulumisen kokemusta, kun lapsen sijaishuolto järjestetään fyysisesti lähellä biologisia vanhempia. Tutkielmassa tarkastelin sijaishuoltoa, kiintymyssuhdetta ja kuulumisen kokemuksia, sekä pohdin miten lyhyt etäisyys vaikuttaa niiden muodostumiseen. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka analyysi on tehty sisällönanalyysina. Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeen avulla, johon sosiaalityöntekijöiltä on pyydetty vastauksia.
Tutkielman tulosten perusteella sijaishuolto lähellä vanhempia muodostaa monia, niin positiivisia, kuin negatiivisiakin merkityksiä lapsen kiintymyssuhteille ja kuulumisen kokemuksen muodostumiselle. Lapsen kiintymyssuhteisiin ja kuulumisen kokemukseen vaikuttaa useat eri tekijät, eikä läheinen sijainti yksissään nähty olevan niitä määrittävä tekijä. Tutkielman johtopäätöksenä voitaisiin todeta, että lapsen yksilöllinen tilanne, sekä sijaishuoltopaikan, sosiaalityöntekijän ja vanhempien välinen yhteistyö vaikuttaa merkittävästi lapsen asemaan sijaishuollossa