7347 research outputs found
Sort by
Lapin varhaiskasvatuskentän osaamisen ja jatkuvan oppimisen kehittämissuunnitelma
Full text linkei tietoa saavutettavuudest
Mikä tekee rahanpesusta törkeän? Lainopillinen ja empiirinen tutkielma törkeän rahanpesun kvalifiointikriteereistä ja kokonaistörkeydestä
No full textTutkielmassa tarkastellaan lainopillisesti ja empiirisesti törkeän rahanpesun kvalifiointikriteerejä ja kokonaistörkeyttä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä tarkoitetaan törkeän rahanpesun kvalifiointikriteereillä ja kokonaistörkeydellä, miten niitä olisi tulkittava ja miten niitä on käytännössä tuomioistuimissa sovellettu. Törkeän rahanpesun ensimmäisenä kvalifiointikriteerinä on, että rikoksella hankittu omaisuus on erittäin arvokas. Tutkielmassa esitetään, että erittäin arvokkaan omaisuuden alaraja voidaan määritellä korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuiden perusteella. Tulkinnassa pitää ottaa huomioon muiden vastaavien rikosten kvalifiointiperusteiden alaraja sekä inflaation vaikutus. Tutkielmassa esitetään, että törkeän rahanpesun euromääräisen alarajan pitäisi vuoden 2024 hintatasolla olla yli 19 000 euroa. Raja ei ole kuitenkaan ehdoton. Osana tutkielmaa tarkasteltiin myös vuoden 2024 käräjäoikeuksien ratkaisuita törkeästä rahanpesusta. Tutkielmassa havaittiin, että osassa käräjäoikeuksien ratkaisuista erittäin arvokkaan omaisuuden euromääräinen alaraja alitettiin.
Rahanpesun toisena kvalifiointikriteerinä on erityinen suunnitelmallisuus. Voidaan pitää varsin selvänä, että erityisen suunnitelmallisuuden kvalifiointikriteeri täyttyy, kun kyse on ammattimaisesta tai sofistikoituneesta rahanpesusta. Erityisen suunnitelmallisuuden kvalifiointikriteerin täyttyminen edellyttää lähtökohtaisesti aktiivista toimintaa. Teon pitäisi kvalifioitua erityisen suunnitelmalliseksi niissä tilanteissa, joissa likaista rahaa kierrätetään monien yhtiöiden ja valtioiden kautta tai rahanpesemiseksi perustetaan yhtiöitä. Sen sijaan erityisen suunnitelmallisuuden osalta ei voida antaa samanlaista tarkkaa alarajaa tulkintasuositukseksi kuin erittäin arvokkaalle omaisuudelle, sillä erityisen suunnitelmallisuuden kynnyksen täyttyminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa. Tutkielmassa havaittiin, että vuoden 2024 käräjäoikeuden ratkaisuissa erityisen suunnitelmallisuuden kriteeri täyttyi vain harvoin, eikä täyttyminen edellyttänyt kovin pitkälle menevää suunnitelmallisuutta.
Lisäksi rahanpesun kvalifioituminen törkeäksi edellyttää sitä, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kokonaistörkeyden arvioinnin on tarkoitus toimia vastaajan suojana, joten se edellyttää, että rahanpesu on moitittavampaa kuin yksittäisen kvalifiointitunnusmerkistön täyttyminen. Jonkinlaisena pääsääntönä on, että kun kvalifiointikriteerit kumuloituvat myös kokonaistörkeyslauseke täyttyy. Lisäksi jos jompikumpi kvalifiointikriteeri ylitetään huomattavasti, myös kokonaistörkeyden edellytys voi täyttyä. Kokonaistörkeyslauseketta pitää korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuiden valossa tulkita siten, että arvioimisessa tehdään pro & contra -punnintaa kokonaistörkeyden puolesta puhuvien seikkojen ja sitä vastaan puhuvien seikkojen välillä. Tutkielmassa havaittiin, että etenkään käräjäoikeudet eivät anna kokonaistörkeysarvioinnille sille kuuluvaa painoarvoa ja välillä kokonaistörkeyslauseke jätetään jopa kokonaan huomioimatta. Erityisen ongelmallista tämä on niissä tilanteissa, kun erittäin arvokkaan omaisuuden tai erityisen suunnitelmallisuuden kvalifiointikriteeri täyttyy vain juuri ja juuri
"Kaiken kannan mukanani" – sijaishuollossa eläneiden lasten kokemuksia osallisuudesta
Full text linkTutkielma tarkastelee lasten ja nuorten kokemuksia osallisuudesta, osattomuudesta, luottamuksesta ja pysyvyydestä lastensuojelun sijaishuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten lapsen ääni kuuluu lastensuojelun päätöksenteossa ja arjessa, sekä millaisia merkityksiä lapset ja nuoret antavat kuulluksi tulemiselle ja luottamuksen rakentumiselle. Työssä korostuu lapsen oikeuksien näkökulma ja osallisuuden eettinen perusta.
Tutkimus on laadullinen ja perustuu valmisaineistoon, joka koostuu 101 sijaishuollossa eläneen lapsen ja nuoren kirjoittamasta kirjeestä päättäjille. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä, jossa teoreettisina lähtökohtina on hyödynnetty Lapsen osallisuuden käsitettä, Hartin (1992), Shierin (2001) ja Lundyn (2007) osallisuusteorioita sekä lapsen oikeuksien sopimuksen (1989) 12. artiklaa.
Tulosten perusteella valtaosa kirjoittajista kuvasi kokemuksia osattomuudesta, epäluottamuksesta ja pysyvyyden puutteesta. Lapsen ääni jäi usein kuulematta, eikä sosiaalityöntekijöillä ollut riittävästi aikaa kohtaamisiin. Luottamuksen ja jatkuvuuden rikkoutuminen heikensi lasten turvallisuuden tunnetta ja osallisuuden kokemusta. Osa kirjoittajista kuitenkin kertoi yksittäisistä aikuisista, jotka kuuntelivat, tukivat ja loivat toivoa – nämä kokemukset olivat merkityksellisiä luottamuksen ja toimijuuden rakentumisessa.
Tutkimus osoittaa, että lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen lastensuojelussa edellyttää aikaa, pysyvyyttä ja rakenteellista muutosta. Aito osallisuus ei synny rakenteista vaan kohtaamisesta, jossa lapsen kokemus ja tieto otetaan todesta
Kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi kuluttajaluotoissa
Full text linkTutkielma käsittelee kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n velvollisuutta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus kuluttajaluotoissa. Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa, ja myöntämään luottoa vain, jos arviointi osoittaa kuluttajan pystyvän todennäköisesti täyttämään luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet sopimuksessa edellytetyllä tavalla. Tutkielmassa perehdytään relevanttiin lainsäädäntöön ja nostetaan esiin ajankohtaisia haasteita luottokelpoisuuden arvioitiin liittyen. Erityistä huomiota kiinnitetään myös arvioinnissa käytettäviin tietoihin sekä arvioinnin laiminlyönnin seuraamuksiin. Tutkimusmetodina käytetään lainoppia.
Kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnin tavoitteita ovat riittävän asiakkaansuojan varmistaminen sekä vastuuttomien luotonatokäytäntöjen, velkaongelmien ja ylivelkaantumisen estäminen. Luotonantajan näkökulmasta luottokelpoisuuden arvioinnilla on myös tärkeä tehtävä luottoriskien hallinnassa, asiakasvalinnassa sekä luoton hinnoittelussa.
Luottokelpoisuuden arvioinnissa relevanttia on myös luottotieto- ja tietosuojalainsäädäntö, jotka otetaan myös tutkielmassa asianmukaisesti huomioon. Ajankohtaisista ongelmista arviointiin liittyen tutkielmassa käsitellään kahta: automaation ja tekoälyn tuomia haasteita sekä virheellisiä rekisteritietoja. Lisäksi tutkielman lopuksi luodaan katsaus valmisteilla olevaan kuluttajansuojalainsäädännön uudistukseen, jolla täsmennetään myös luottokelpoisuuden arviointivelvoitetta
Kohti aikuisuutta – vanhemmuustyöskentelyn mahdollisuudet ja haasteet jälkihuollossa
No full textTutkielma tarkasteli vanhemmuustyöskentelyä lastensuojelun jälkihuollossa integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla. Teoreettisena lähtökohtana toimivat kriittinen realismi sekä Margaret Archerin realistinen yhteiskuntateoria, joiden kautta aihetta lähestyttiin rakenteiden ja toimijuuden vuorovaikutuksena. Katsauksen tavoitteena oli tunnistaa ne tekijät ja haasteet, jotka ovat keskeisiä jälkihuollon nuorten kanssa tehtävässä vanhemmuustyössä.
Aineisto osoitti, että sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret vanhemmat tasapainoilivat samanaikaisesti oman aikuisuutensa rakentamisen ja lapsen hoivan vaatimusten välillä. Heidän käytössään olevat resurssit ja tukiverkostot olivat usein rajallisia, mikä näkyi muun muassa taloudellisena epävarmuutena, asumisen epävakautena ja lastenhoidon vaikeana saatavuutena. Valmistautuminen vanhemmuuteen jäi usein vähäiseksi, mikä lisäsi arjen kuormitusta.
Samalla tutkimus toi esiin nuorten vanhempien vahvan motivaation ja kyvyn selviytyä haastavista olosuhteista. Lapsi toimi monille merkittävänä voimavarana, joka kannusti kohti koulutusta, työtä ja vakaampaa arkea. Nuoret pyrkivät tietoisesti katkaisemaan omassa lapsuudessaan koettuja haitallisia toimintamalleja ja rakentamaan lapsilleen turvallisempaa kasvuympäristöä. Tulokset korostavat tarvetta vahvistaa vanhemmuustaitoja, lisätä konkreettista arjen tukea ja varmistaa, että nuorten ympärillä on luotettavia aikuisia ja palveluita. Lisäksi ennaltaehkäisevät toimet, kuten oman vanhemmuussuhteen käsittely, seksuaalikasvatus sekä itsenäistymiseen ja vanhemmuuteen valmistautumisen tukeminen, olivat tulosten perusteella tärkeitä keinoja myönteisen vanhemmuuden tukemiseen ja varhaisen vanhemmuuden riskien vähentämiseen
Vihreät tavaramerkit, kestävyys ja kuluttajansuoja EU:n tavaramerkkilainsäädännön valossa
No full textTietoisuus ympäristöömme liittyvistä uhista on kasvanut viime vuosikymmeninä huomattavasti, ja maapalomme tila huolestuttaa yhä useampaa. Kestävä kehitys on keskusteluissa pinnalla jatkuvasti ja myös kuluttajat ovat kasvavassa määrin valistuneempia ja vaativampia kulutustottumuksistaan ja -valinnoistaan, mikä lisää painetta yrityksille kehittää ja valmistaa enemmän kestäviä ja ympäristölle ystävällisempiä tuotteita ja palveluita. Kestävät ja vihreät innovaatiot ovatkin avainasemassa, kun halutaan vauhdittaa koko yhteiskuntaa kohti kestävämpiä kulutus- ja käytösmalleja. Tällä hetkellä uusien kestävien innovaatioiden suojaamiseen on vain niukasti kannustimia ja suojakeinoja. Vihreät tavaramerkit ovat yksi potentiaalinen, mutta vielä verrattain vähän käytetty keino yrityksille silloin, kun ne haluavat tavaramerkin avulla viestiä merkillä varustetun tuotteen tai palvelun ympäristöystävällisyydestä, kestävyydestä tai ekologisuudesta.
Tässä lainopillisessa tutkielmassa selvitetään, tarjoaako EU:n tavaramerkkilainsäädäntö, sellaisena kuin EUIPO ja EU-tuomioistuimet sitä tulkitsevat ja soveltavat, johdonmukaisen ja ennustettavan kehyksen vihreiden tavaramerkkien rekisteröinnille ja käytölle kestävän kehityksen tavoitteiden ja kehittyvän EU:n kuluttajansuojalainsäädännön valossa. Tähän vastaamiseksi tullaan tarkastelemaan rakenteellisia jännitteitä immateriaalioikeuksien ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä, ja toisaalta tutkitaan ja arvioidaan sitä, miten ympäristötietoisuuden ja kestävyysajattelun lisääntyminen on heijastunut immateriaali- ja tarkemmin vielä tavaramerkkioikeuteen. Myöhemmin tutkielmassa tarkastellaan, miten EU:n tämänhetkisen tavaramerkkilainsäädännön puitteissa arvioidaan vihreitä tavaramerkkejä ja toisaalta, miten arviointi voi tulevaisuudessa muuttua EU:n uuden kuluttajansuojalainsäädännön myötä.
Tutkielmassa havaitaan, että vaikka kysyntä ja kiinnostus vihreitä tavaramerkkejä kohtaan on ollut vuosien mittaan kasvussa, on vihreiden tavaramerkkien rekisteröinti osoittautunut haastavaksi. Tutkielmassa havaitaan, että EU:n tavaramerkkilainsäädäntö ei tarjoa kovin johdonmukaista ja ennustettavaa ympäristöä vihreiden tavaramerkkien rekisteröinnille ja käytölle, ja todetaan, että vihreiden tavaramerkkien rekisteröinti ja käyttö tulevat luultavasti hankaloitumaan entisestään EU:n uuden kuluttajansuojalainsäädännön valossa. Tutkielmassa kuitenkin tunnistetaan ja tuodaan esiin vihreiden tavaramerkkien potentiaalinen rooli vihreiden, kestävien ja ympäristöystävällisten tuotteiden, palveluiden ja teknologioiden suojamuotona, ja esitetään, ettei niiden rekisteröintiä ja käyttöä tulisi tahattomasti rajoittaa
Sääntelyn kattavuus seksuaalisten syväväärennösten loukkauksissa
Full text linkMaisteritutkielmassa käsitellään tämänhetkisen EU-oikeudellisen sekä kansallisen sääntelyn kattavuutta tekoälyllä tuotettujen seksuaalisten syväväärennösten aiheuttamista loukkauksista. Tutkielmassa perehdytään, millä tavoin sääntely suojaa yksilön asemaa tällaisissa loukkaustilanteissa. Tämä kattaa henkilön mahdollisuudet saada oikeusapua, tukea ja kuinka vastuukysymykset on sääntelyssä ratkaistu. Toisena kysymyksenä arvioidaan, millä tavoin sääntelyllä pyritään vaikuttamaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden käyttäytymiseen, jotta tällaisia loukkauksia ei aiheudu.
Tutkimusmetodina käytetään lainopillista suuntausta eli oikeusdogmatiikkaa tutkiessa EU-oikeudellisen sekä kansallisen sääntelyn tarkoitusta ja sen kattavuutta. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan sekä Yhdysvaltojen sääntelyä osana de lege ferenda -pohdintaa. De lege ferenda- metodilla arvioidaan, millaisia kehitysaskeleita sääntelylle olisi tarpeellista asettaa tulevaisuudessa.
Tutkimuksen johtopäätöksinä, EU-oikeus on ottanut vasta ensiaskeleensa tekoälyn sääntelyssä ja seksuaalisen verkkoväkivallan kriminalisoinnissa. Tuoreet EU-oikeudelliset instrumentit asettavat myös kansalliselle lainsäätäjälle tarpeen tarkentaa omaa sääntelyään. Suomen kansallinen lainsäädäntö ottaa tällä hetkellä tekoälyn vielä huomioon varsin vähäisesti ja seksuaalisten syväväärennösten kriminalisointi tulisi ottaa selkeämmin osaksi kansallista rikoslainsäädäntöä. Kansallisella lainsäätäjällä on näin tarpeellista täydentää sitä, mitä EU-oikeudessa määrätään. Tämä on perusteltua, koska EU-oikeudessa huomioidaan vain vähimmäisvaatimukset verkkoväkivallan vakavimmille muodoille sekä asetetaan vähimmäisvelvoitteet valtioille ja alustanpitäjille tekoälyn osalta
Selitystä vailla – vastaajan selitystaakka rikosprosessioikeudessa
No full textTutkimuksen kohteena on vastaajan selitystaakka osana rikosprosessioikeutta. Tutkimuksessa tarkastellaan selitystaakan suhdetta rikosasian kantajan todistustaakkaan nähden. Tutkielmassa selvitetään myös selitystaakan aktivoitumisen edellytyksiä sekä sen aktivoitumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan mahdollisuuksia selitystaakan perusteella arvioida vastaajan vaikeneminen tai epäuskottavaksi katsottava kertomus vastaajan kannalta kielteisesti. Tutkielmassa selvitetään myös, missä vaiheessa todistusharkintaa selitystaakka vaikuttaa. Tutkimuksen menetelmänä on lainoppi.
Syyttömyysolettamasta seuraa, että todistustaakka syyksilukevan tuomion perustavista seikoista on syyttäjällä ja ettei vastaajalle voida asettaa velvollisuutta todistaa syyttömyyttään. Syyttäjän todistustaakasta huolimatta oikeuskäytännössä on katsottu olevan mahdollista syntyä tilanteita, joissa rikosasian vastaajan voidaan edellyttää selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Kyseistä ilmiötä on vakiintuneesti käsitelty selitystaakkana tai -velvollisuutena.
Selitystaakka ei merkitse käänteistä todistustaakkaa. Sillä voidaan kuitenkin katsoa olevan tietty ohjausvaikutus, sillä puolustuksen on huomioitava rikosprosessin aikana mahdollisesti aktualisoituva selitystaakka jo ennakollisesti. Tutkielmassa tuodaan lisäksi esiin, että oikeuskäytännön perusteella selitystaakan aktivoituminen ei ole riippuvainen siitä, onko rikosasian kantaja esittänyt sellaisen näytön, joka jo itsessään riittäisi syyksilukevaan tuomioon. Selitystaakan aktivoitumiseen saattavat vaikuttaa myös vastaajan tiedollinen asema sekä hänelle aineellisen oikeuden perusteella johtuvat velvollisuudet. Lisäksi peruutettu tunnustus synnyttää vastaajalle lähtökohtaisesti selitystaakan.
Selitystaakka liittyy vahvasti todistusharkintaan. Tutkimuksessa havaitaan, että selitystaakan alaisena toimivan syytetyn vaikeneminen taikka epäuskottavaksi katsottava kertomus saattavat vaikuttaa todistusharkinnassa syytetyn kannalta kielteisesti. Todistusharkinnassa selitystaakka näyttää vaikuttavan etenkin näytön kokonaisarvioinnin yhteydessä.
Tutkielmassa osoitetaan myös, että tuomioistuimet vaikuttavat suhtautuvan selitystaakan tai -velvollisuuden mainitsemiseen pidättyväisesti. Selitystaakan aktivoimisen hyväksyttävyys on riippuvainen sitä koskevien perustelujen vakuuttavuudesta. Tuomioiden perusteluissa selitystaakan aktivoimista käsitellään yleensä varsin niukasti. Selitystaakka ei kuitenkaan saisi tulla vastaajalle yllätyksenä. Tuomioistuimen tulisi tarvittaessa informatiivisen prosessinjohdon perusteella ilmoittaa vastaajalle selitystaakasta
Perusopetuksen luokanopettajien käsityksiä oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen vaikuttavista tekijöistä koulupäivän aikana
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokka-asteita 1–6 opettavien opettajien käsityksiä oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä koulupäivän aikana. Tarkemmin tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien käsityksiä oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen vaikuttavista tekijöistä koulupäivän aikana.
Yhteiskunnassa vallitsevat keskustelut lasten ja nuorten hyvinvoinnista, terveydestä ja liikkumattomuudesta tekevät tutkimuksesta ajankohtaisen. Lapset ja nuoret viettävät suuren osan päivästään kouluympäristössä, joten tietoisuus opettajien käsityksistä aiheeseen liittyen avaa tärkeää lasten ja nuorten liikkumista ja fyysistä aktiivisuutta koskevaa keskustelua kouluorganisaatiossa sekä yleisesti aihetta koskettavassa päätöksenteossa. Syksyllä 2026 voimaan tuleva laki velvoittaa esi- ja perusopetusta edistämään lasten ja nuorten liikunnallista elämäntapaa, mikä tekee tutkimuksesta entistä ajankohtaisemman.
Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena, jossa laadullisen kyselyaineiston avulla tavoiteltiin tutkimushenkilöiden eli opettajien käsityksiä. Kyselyyn vastasi yhdeksän opettajaa, jotka työskentelivät eri kouluissa ympäri Suomea. Kysely koostui 15 kysymyksestä, joista suurin osa oli avoimia kysymyksiä. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä fenomenografista analyysiä, jolloin aineistosta muodostettiin opettajien käsityksiä kuvaavia kategorioita.
Opettajien käsityksien mukaan oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen vaikuttavia tekijöitä koulupäivän aikana ovat oppilaan lähtökohdat, opettajan toiminta, koulun toiminta ja kunnan toiminta. Oppilaan fyysinen toimintakyky, kasvuympäristö ja motivaatio vaikuttavat taustalla fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Opettajan osaaminen ja oma liikuntasuhde, koulun resurssit ja toimintakulttuuri sekä kunnan päätökset kouluympäristöstä, opetusjärjestelyistä ja yleisestä yhteistyöstä koulujen ja muiden toimijoiden kanssa vaikuttavat opettajien käsityksien mukaan oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen koulupäivän aikana.
Tulokset tekevät näkyväksi opettajien ajatuksia ja kokemuksia aiheesta, jolloin opettajien käsitykset huomioiden, kouluissa voidaan tehdä parempia ratkaisuja oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tukemiseksi. Opettajien käsitykset ja ajatukset aiheeseen liittyen ovat arvokkaita esimerkiksi erilaisissa hankkeissa ja tutkimuksissa, jotka kohdistuvat koulun liikunnallisen toiminnan kehittämiseen sekä konkreettisiin toimiin, jotka lisäävät oppilaiden fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana
Koettu introverttius johtamistyössä: hermeneuttis-fenomenologinen tutkimus
No full textPro gradu -tutkielmassani tarkastelen, millaisia introverttiuden kokemuksia johtamistyöhön liittyy ja miten ne rakennetaan osaksi johtamistyötä. Persoonallisuuden piirteistä erityisesti ekstroversio on liitetty johtajan persoonallisuuteen. Persoonallisuuden piirteitä on tutkittu lähinnä kvantitatiivisin menetelmin ja Big Five -mallin määritelmiin perustuen. Tarkastelen kriittisesti tämänkaltaisen nomoteettisen lähestymistavan oletuksia. Käyn läpi, millaisia näkökulmia tutkimukseen liittyy ja millaista tietoa introverttiudesta ja ekstroverttiudesta työelämässä on sen avulla tuotettu.
Tutkimukseni lähtökohdat ovat kokemuksen tutkimuksessa ja se on toteutettu tulkitsevaa fenomenologista analyysia (IPA) käyttäen. Aineisto koostuu kuuden introvertiksi itsensä kokevan ja ihmisten parissa johtamistyötä tekevän/tehneen puolistrukturoiduista haastatteluista.
Tulosteni perusteella voi todeta, että johtamistyö tarjoaa kokemuksia, joissa omaa introverttiutta pääsee hahmottamaan uusilla tavoilla. Tällöin kokemuksissa kohtaavat ulkopuolelta tuleva tieto, omat sisäiset tuntemukset ja johtamistyöhön liittyvät tapahtumat ja tilanteet. Asiakeskeisyys hallitsee kokemuksia ja työpaikan sosiaalinen puoli onkin toissijainen verrattuna työn suorittamiseen. Sosiaalinen puoli tulee kuitenkin vääjäämättä johtamistyössä vastaan. Kokemuksellisesti introverttius näyttäytyy asiana, mikä täytyy oppia tunnistamaan ja mihin täytyy sopeutua. Tällöin itsetuntemus on tärkeä väline. Toisaalta introverttius näyttäytyy muovattavana uuden opettelun ja kehittymisen kautta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tilanteiden konkreettista harjoittelua sekä oman ajattelun muuttamista. Johtajan rooli vertautuu muihin sosiaalisiin rooleihin tarjoten raamit omalle tekemiselle. Introverttius johtamistyössä on erityisesti asiaosaamista, mutta myös perusta sosiaalisille taidoille. Vaikka introverttius näyttäytyy johtamistyössä monella tapaa haasteena, se asettuu osaksi johtamistyötä ajan myötä.
Teoreettisen keskustelun kannalta tulokseni osoittavat introverttiuden monikerroksisuutta ja erityisesti käyttäytymisen joustavuutta. Käytännön kannalta tulokset osoittavat persoonallisuuden piirteisiin liitettyjen monipuolisten mielikuvien tärkeyden sekä kehottavat varovaisuuteen tehtäessä johtopäätöksiä persoonallisuustestien perusteella