7347 research outputs found
Sort by
Managerialistiset johtamiskäytännöt hoivan lähijohtamisessa
No full textPro gradu -tutkielmani tavoitteena on tarkastella hoivan johtamisen merkityksiä ja jännitteitä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa Nancy Fraserin hoivakriisiteorian viitekehyksessä. Tutkielmassa analysoidaan, miten hoivan johtajat kokevat työnsä suhteessa hoivan arvoihin, eettisiin ristiriitoihin ja julkisen palvelutuotannon muutokseen. Lähtökohtana on ajatus, että hoivakriisi ei ole pelkästään resurssien tai rakenteiden ongelma, vaan syvällinen yhteiskunnallinen jännite hoivan ja talouden välillä.
Empiirinen aineisto koostuu sosiaalipalveluiden lähijohtajien haastatteluista, jotka analysoitiin teemoittain etenevällä sisällönanalyysillä. Menetelmä mahdollisti johtajien kokemusten ja merkitysten tarkastelun heidän omista näkökulmistaan käsin sekä teoreettisen viitekehyksen ja aineiston joustavan vuoropuhelun.
Tutkimus osoittaa, että hoivan lähijohtaminen on jatkuvaa tasapainoilua hallinnollisten vaatimusten, eettisten arvojen ja inhimillisen työn välillä. Johtajat toimivat ympäristössä, jossa resurssien niukkuus, jatkuvat muutokset ja tehokkuuden eetos määrittävät työn arkea. Tulokset korostavat tarvetta johtamismalleille, jotka tunnistavat hoivan erityispiirteet ja tukevat lähijohtajien mahdollisuuksia toimia hoivan ehtojen mukaisesti.
Tutkimuksen keskeinen anti on siinä, että se yhdistää kriittisen yhteiskuntateorian, feministisen hoivateorian ja organisaatiotutkimuksen näkökulmat hoivatyön johtamisen analyysiin ja rakentaa siten teoreettista siltaa makrotason yhteiskunnallisten rakenteiden, kuten uusliberalistisen hallinnan ja talouspolitiikan sekä mikrotason arkijohtamisen käytäntöjen välille
Lapsen saantiko pätevöittäisi sosiaalityöntekijäksi…? Sisällönanalyysi eduskunnan käsittelemästä sijaisten kelpoisuusehtojen laskusta ja keskustelun tuottamasta sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuudesta
Get PDFSosiaalityöntekijäpula on vaivannut sosiaalialaa pitkään, ja loppuvuodesta 2024 hallitus esitti tähän ratkaisua. Tämä pro gradu -tutkielma käsitteli vuoden 2025 alusta voimaan tullutta lakimuutosta koskien sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusehtojen laskua. Sosiaalihuollon ammattihenkilöitä koskevan lain 12 §:ssä määritellään sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivan sijaisen kelpoisuusehdot. Pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, millaisilla tekijöillä perustellaan lakiesitystä puolesta ja vastaan. Tutkielmassa selvitettiin myös, miten sosiaalityön asiantuntijuus tulee käsitetyksi asiaa koskevassa käsittelyssä. Aineistona käytettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiaa koskevaa mietintöä, mietintöä varten annettuja asiantuntijalausuntoja sekä asiaa koskevaa ensimmäistä ja toista eduskunnan täysistuntokeskustelua. Tämän pro gradu -tutkielman analyysimenetelmä oli sisällönanalyysi.
Puolesta ja vastaan käytetyt perustelut jaettiin työnantajaan liittyviin tekijöihin, sosiaalityöntekijöihin liittyviin perusteluihin ja asiakkaan näkökulmasta asiakasturvallisuuden perusteluihin. Työnantajaan liittyvät tekijät olivat sosiaalityöntekijäpula, veto- ja pitovoima sekä työnantajan vastuu. Sosiaalityöntekijään kiinnittyvät perustelut olivat koulutus- ja osaamistaso, sosiaalityöntekijän vastuu sekä sosiaalityöntekijän työhyvinvointi. Asiakasnäkökulmana käytettiin asiakasturvallisuutta, ja tätä perusteltiin pystyttävän turvaavan niin sosiaalityöntekijän ammattitaidolla kuin myös palveluiden paremmalla saatavuudella. Kaikki nämä tekijät kietoutuvat voimakkaasti toisiinsa. Esimerkiksi sosiaalityön asiakkailla on usein vaativia palvelutarpeita. Näiden vuoksi sosiaalityöntekijältä vaaditaan tietty osaamistaso. Jos sijaispätevällä ei tätä taitotasoa ole, hän tulee tehneeksi helpommin virheitä. Virheet vaarantavat asiakasturvallisuutta ja asiakkaan oikeuksia. Sijaispätevien tekemistä virheistä kantavat osaltaan vastuun myös laillistetut sosiaalityöntekijät ja työnantajat.
Sosiaalityöntekijän ammattitaito käsitettiin muun muassa asiakasturvallisuuden kautta. Lakimuutoksen puolesta puhujien osalta sosiaalityön asiantuntijuutta eli muun muassa kokonaisuuden hallintaa, monesta suunnasta katsomisen kykyä ja eettistä osaamista ei tunnistettu ja osattu arvostaa. Sosiaalityön koulutuksen antamaa osaamista ei täysin nähty. Aineistossa asiakasturvallisuutta nähtiin pystyttävän turvaamaan paremmin palveluiden paremmalla saatavuudella. Tulevaisuudessa mielenkiintoista onkin nähdä miten lakimuutos vaikuttaa käytännön työhön. Varsinkin kun ainakin hetkellisesti sosiaalityöntekijäpula on hieman helpottunut
Kohti ekososiaalisen sosiaalityön paradigmaa ja käytäntöä – Kirjallisuuskatsaus kestävämmän näkökulman välttämättömyydestä
Get PDFTutkimuksessa tarkasteltiin ekososiaalisen sosiaalityön paradigmaa sekä käytäntöä. Tavoitteena oli muodostaa yleiskuva ekososiaalisesta paradigmasta, jonka kehittyminen on vielä kesken. Kiinnostus tutkimustehtävässä suuntautui myös siihen, miten paradigmaa toteutetaan käytännössä ja miten sitä voisi toteuttaa, koska ekososiaalisen kriisin konkreettiset vaikutukset ovat jo todellisia ihmisille ja muulle ekosysteemille.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Laadullisen tutkimuksen aineisto koostui 27 kansainvälisestä artikkelista, joissa kuvautui näkökulmia tutkimusaiheeseen kirjoittajien edustamien yliopistojen osalta 12 eri maasta, viidestä (5) maanosasta. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin apuvälineenä sisällönanalyysia ja lähilukua, jotka tukivat aineiston teemoittelua.
Tutkimuksessa todentui ekososiaalisen paradigman keskeneräisyys. Sen kehittymisestä ollaan vaihtelevaa mieltä, vaikkakin samantapaiset havainnot toistuivat läpi aineiston. Ekososiaalinen paradigma näyttäytyy vastauksena ekososiaaliseen kriisiin, minkä myötä historiassa alkanut yhteiskunnallinen kehitys kohti globaalin ekosysteemin heikkenevää tilannetta on osa paradigmaa ja sen ymmärtämistä. Ekososiaalisessa paradigmassa keskiössä on ihmisen ja luonnon välinen suhde, jolla on vaikutuksensa näiden molempien hyvinvointiin; valtavirtaisen sosiaalityön ydinarvojen ja sosiaalisten ongelmien tarkastelu ympäristönäkökulma huomioiden; yhteistyön ja yhteisöjen parissa tehtävän työn korostuminen; nykyisten yhteiskunta- ja talousmallien kritisointi ja aktiivinen vastarinta; sekä muutosta tavoitteleva rakenteellinen työ. Näkökulmalla tavoitellaan koko ekosysteemin hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Paradigman käytännön interventiot ovat vielä hajanaisia. Interventiot todentuvat esimerkiksi yhteisöjen tukemisessa ympäristöhaasteissa, arkisissa ympäristötoimissa ja luontoyhteyden vahvistamisessa. Näkökulman tavoitteet edellyttävät vaikuttavampaa käytäntöä, jossa paradigman ydin todentuu. Tätä haastaa muun muassa tavoitteiden laajuus, rakenteellisen työn toteuttaminen ja näkökulman puutteet opetussuunnitelmissa. Tutkimustulokset vahvistavat ekososiaalisen paradigman välttämättömyyden sosiaalityössä ja yhteiskunnassa paikallisesti ja globaalisti. Paradigma osoittaa länsimaisen valtavirtaisen sosiaalityön tarpeen muuttaa itseymmärrystään vastaamaan paremmin ekosysteemin ja yhteiskunnan tilannetta
Karvalakkioopperan pukusuunnitteluprosessin vaiheita
No full textTutkimuksen tavoitteena on tutkia miltä yhteistyö pukusuunnittelunprosessissa voi näyttää ja tuntua pukusuunnittelijan näkökulmasta Karvalakkioopperan pukusuunnitteluprosessin kautta. Karvalakkioopperan pukusuunnittelu prosessia tarkastellaan Piijan hahmon näyttämöpuvun suunnittelun kautta. Tutkimus käy läpi Karvalakkioopperan pukusuunnittelu kaksijäsenisen pukusuunnittelutyöparin, sekä yksilön kokemusta yhteissuunnitteluna toteutettua pukusuunnittelun prosessia. Karvalakkiooppera produktio kuuluu osaksi karvalakkioopperoiden tyylisuunnallista perinnettä, jotka on mielletty laajemmalle väestölle helposti lähestyttäviksi, mutta samanaikaisesti rahvaanomaisiksi oopperoiksi.
Aineisto on kokonaisuus suunnittelutyöparin pukuluonnoksia, valokuvia, ideakuvakokonaisuuksia, kirjallisia palaveri ja suunnittelu muistiinpanoja ja muuta viestintää. Aineisto tarkastelee pukusuunnitteluprosessin vaiheita kronologisessa järjestyksessä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä painottuu pukusuunnitteluprosessin vaiheet, yhteistyön merkitys, yhteissuunnittelu ja luova prosessi. Pukusuunnittelunprosessi on kokonaisuus vaiheita ja yhteistyötä, missä pukusuunnittelija työstää sekä itsenäisesti pukusuunnittelun kautta teoksen näyttämölle rakentuvaa visuaalista kokonaisuutta, että yhdessä työryhmän kanssa. Pukusuunnittelun prosessin kuuluu tutustuminen, alkumielikuvan muodostuminen, taustatutkimus, luonnostelu ja osallistuminen puvustuksen toteutukseen. Aineiston analyysi osoittaa suhteutettuna tutkimuksen teoriaosuudessa esiteltyihin aikaisempii prosessikuvauksiin, että vaikka pukusuunnittelunprosessien välillä pystyy havaitsemaan samankaltaisuutta, on jokainen suunnitteluprosessi ainutkertainen. Jokaisen produktion suunnitteluprosessi on yksilöllinen johtuen teoksen luonteesta ja yhteisen suunnitteluprosessin kulusta, mihin vaikuttaa suunnittelu ja tuotannollisen työryhmän kokoonpano ja kommunikaatio.The aim of this research is to investigate what collaboration in the costume design process can look and feel like from the perspective of a costume designer through the costume design process of Karvalakkiooppera. The costume design process of Karvalakkiooppera is examined through the stage costume design process for the character Piija. The research examines the costume design process of Karvalakkiooppera by a two-member costume design team, as well as the individual's experience as part of the co-design costume design process. Karvalakkiooppera production is part of the stylistic tradition of karvalakkiooppera operas, which are perceived as easily accessible to the wider population, but at the same time as folk and critically unclaimed operas.
The research material consists of costume sketches, photographs, concept images, written meeting and design notes and other communication by the design team. The research material examines the stages of the costume design process in chronological order. The theoretical framework of the research focuses on the stages of the costume design process, the importance of collaboration, joint design and the creative process. The costume design process is a set of stages and collaborations, where the costume designer works both independently on the visual body of work on stage through costume design, and together with the design and production team. The costume design process includes getting to know each other, forming an initial image, background research, sketching and participating in the implementation of the costume. The analysis of the research material shows, in relation to the previous process descriptions presented in the theoretical framework, that although similarities can be observed between costume design processes, each design process is unique. The design process of each production is individual due to the nature of the production and the course of the joint design process, which is influenced by the composition and communication of the design and production team
Opt-out-oikeus ja julkinen etu: GDPR:n ja EHDS:n säännösten suhde terveydatan toissijaisessa käytössä
Get PDFTämän tutkielman tavoitteena on analysoida, miten EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ja Euroopan terveysdata-avaruus (EHDS) sovitetaan yhteen terveysdatan toissijaisen käytön osalta, etenkin opt-out-oikeuden ja julkisen edun näkökulmasta. Tutkimus on lainopillinen ja tarkoituksena on voimassa olevan oikeuden systematisointi ja normatiivinen arviointi EU-oikeuden ja kansallisen sääntelyn tasolla.
Tutkielmassa saavutetut johtopäätökset osoittavat, että GDPR säilyy terveysdatan käsittelyn yleisnormina, jonka periaatteet määrittävät EHDS:n soveltamisalaa. EHDS on GDPR:ää täydentävä erityisääntely, mutta ei muodosta itsenäistä poikkeusjärjestelmää. Opt-out-oikeus on keskeinen mekanismi, joka turvaa rekisteröidyn tosiasiallisen vaikutusmahdollisuuden niissä tilanteissa, joissa terveysdatan toissijainen käyttö perustuu EHDS:n oletusarvoiseen osallistumiseen. Opt-out-oikeuden tulee olla helposti käytettävä, ymmärrettävä ja yhdenvertaisesti saavutettava, jotta se suojelee yksilöä. Tutkielma osoittaa, kuinka raja yksilön tietosuojan ja kollektiivisen hyödyn välillä määräytyy suhteellisuusperiaatteen perusteella. Terveysdatan toissijainen käyttö on hyväksyttävää vain, jos se on välttämätöntä, tarkkarajaista ja institutionaalisesti valvottua. Viimeksi mainitun osalta erityisesti Health Data Access Body (HDAB) -elinten kyky valvoa - käyttötarkoituksia ja estää tietopyynnöt, jotka eivät täytä asetuksien edellytyksiä - on merkittävä.
Johtopäätöksenä esitetään, että GDPR ja EHDS ovat yhteensovitettavissa, jos opt-out-oikeus toteutuu aidosti eikä vain muodollisesti. Tutkielma ehdottaa lisäksi jatkotutkimusta opt-outin kansallisista toteutusvaihtoehdoista, EHDS:n valvontajärjestelmän tehokkuudesta ja terveysdatan kansainvälisiin siirtoihin liittyvistä riskeistä
Tavaramerkin ilmaisullinen käyttö upcycling-tuotteissa
No full textTutkielmassa tarkastellaan tavaramerkin ilmaisullista käyttöä muotiteollisuuden upcycling-tuotteissa. Nykyinen tavaramerkkilainsäädäntö antaa tavaramerkin haltijalle laajan yksinoikeuden, ja tavaramerkkioikeuden kapeat poikkeus- ja rajoitussäännökset muodostavat pääasiallisen mekanismin, jonka kautta kestävän kehityksen ja kiertotalouden tavoitteita on mahdollista sisällyttää tavaramerkkioikeuteen.
Tutkielman tavoitteena on selvittää lainopillisen ja oikeuspoliittisen tutkimuksen keinoin, mitä tavaramerkkioikeudellisia esteitä liittyy tavaramerkin ilmaisulliseen käyttöön upcycling-tuotteissa. Tutkielmassa tarkastellaan, missä määrin upcycling-tuotteissa käytettyjä tavaramerkkejä voidaan pitää ilmaisullisena. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan miten tavaramerkin haltijan oikeus estää tavaramerkin ilmaisullinen käyttö upcycling-tuotteissa tulisi yhteensovittaa EU:n kestävän kehityksen ja kiertotalouden tavoitteiden kanssa.
Upcycling on kiertotalouden muoto, jossa käytetystä materiaalista valmistetaan uusia tuotteita, joilla on suurempi arvo kuin alkuperäisellä tuotteella. Nykyinen tavaramerkkilainsäädäntö ei sisällä nimenomaisia säännöksiä kestävästä kehityksestä tai kiertotaloudesta. Vaikka ympäristöllistä kestävyyttä koskevat tavoitteet ovat nousseet osaksi Euroopan unionin oikeudellista ja poliittista keskustelua, niiden käytännön toteutus on vasta alkuvaiheessa. Tavaramerkin ilmaisullinen käyttö upcycling-tuotteissa voi muodostaa keinon edistää kiertotalouteen liittyviä tavoitteita. Tutkielma osoittaa, että nykyinen tavaramerkkilainsäädäntö asettaa matalan kynnyksen väitteelle tavaramerkkiloukkauksesta upcycling-tuotteissa. Tutkielmassa havaitaan, että tavaramerkin haltijan yksinoikeus on perinteisesti määritelty laajaksi ja sen rajoituksia on oikeuskäytännössä tulkittu yhä suppeammin. Koska tavaramerkin sammumisperiaate koskee tuotteiden myyntiä siinä muodossa, jossa tavaramerkin haltija on laskenut ne liikkeeseen, periaate ei lähtökohtaisesti sovellu upcycling-toimintaan, jossa tuotteita muokataan.
Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkioikeus voi tarjota mahdollisuuden muotituotteiden upcycling-toiminnalle lähtökohtaisesti kolmella eri tavalla. Tavaramerkin haltijoiden yksinoikeuksia olisi mahdollista tulkita rajoittavammin ja kiertotalouden tavoitteet huomioiden. Toiseksi olisi muotoiltava oikeudelliset perusteet, joilla upcycling-toiminnan harjoittaja voisi puolustautua loukkausväitteiltä. Kolmanneksi EU:n tavaramerkkilainsäädännön tulkinnassa tulisi suhtautua sallivasti upcycling-toimintaan, joka mahdollistaa tuotteen pitkän elinkaaren
Vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen yksittäistä hallintoasiaa käsiteltäessä
Get PDFHallintolain (434/2003; HL) 41 § on vaikuttamismahdollisuuksien varaamista koskeva yleissäännös, jonka lisäksi vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta säädetään useissa erityissäännöksissä. Yksittäistä hallintoasia käsiteltäessä voi jäädä epäselväksi, tuleeko asiaa selvitettäessä varata vaikuttamismahdollisuudet ja jos tulee, minkä lain mukaisesti vaikuttamismahdollisuuksien varaamismenettely tulee toteuttaa. Tutkielmani tarkoituksena on lainopin keinoin luoda kokonaiskuva vaikuttamismahdollisuuksien varaamista koskevasta sääntelystä ja systematisoida hallintolain 41 §:n ja erityislainsäädännön välistä suhdetta vaikuttamismahdollisuuksien varaamisen osalta.
Tutkielmassani olen aluksi tarkastellut vaikuttamismahdollisuuksien varaamisen taustalla olevia perusoikeuksia, hahmottanut vaikuttamismahdollisuuksien varaamismenettelyä koskevan yleissäännöksen (HL 41 §) asemaa osana hallintolain selvittämiskeinoja ja selvittänyt, miten vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta säädetään erityislainsäädännössä. Lopuksi olen tarkastellut, miten vaikuttamismahdollisuuksien varaamismenettelyä koskeva sääntely erityislainsäädännössä yksittäistä hallintoasiaa koskien vertautuu hallintolaissa vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta säädettyyn.
Tutkielmani johtopäätöksinä katson, että hallintolain 41 § on joustava yleissäännös, jonka perusteella ei voida antaa tyhjentävää vastausta siihen, miten vaikuttamismahdollisuudet tulisi varata vaan se luo pikemminkin raamit tai reunaehdot sille, miten ja milloin vaikuttamismahdollisuuksien varaamismenettely tulee yksittäisessä hallintoasiassa toteuttaa. Vaikuttamismahdollisuuksien varaamista koskevaa erityislainsäädäntöä voidaan niiden ominaispiirteiden perusteella jakaa ryhmiin, jotka ovat: 1) itsehallintoyhteisöjä koskeva sääntely; 2) hallintolain 41 §:n sääntelyä tarkentava ja täydentävä sääntely sekä 3) viittaussäännökset hallintolain 41 §:ään. Itsehallintoyhteisöjä koskeva sääntely ei tarkenna hallintolain 41 §:n sääntelyä, vaan hallintolain 41 § on erityissäännös suhteessa itsehallintoyhteisöjä koskevaan sääntelyyn. Tarkentavan ja täydentävän sääntelyn ryhmään verrattuna hallintolain 41 § on yleissäännös, jonka puitteissa tarkentavan ja täydentävän sääntelyn ryhmän erityissäännökset täsmentävät hallintolain 41 §:n mukaista vaikuttamismahdollisuuksien varaamista tietyssä erityisessä hallintoasiassa. Viittaussäännökset lähinnä huomauttavat, että tiettyjä hallintoasioita käsiteltäessä ja niissä annettavia päätöksiä valmisteltaessa tulee varata vaikuttamismahdollisuudet hallintolain 41 §:n mukaisesti
"Älä ole huolissasi! Kyllä minä pärjään!" : lapsuuden representaatiot mikrotasolla Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu -kirjan Peppi-hahmossa
Get PDFTämä tutkimus selvittää lapsuuden representoitumista mikrotasolla Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu -kirjan Peppi-hahmossa. Aineiston valinta perustui sekä henkilökohtaisiin syihin, että aineiston ajankohtaisuuteen. Peppi-kirjat ja Peppi hahmona ovat olleet läsnä elämässäni lapsesta asti. Pepin itsenäisyys, nokkeluus, rohkeus ja vahvuus ovat kiehtoneet ja kiinnostaneet minua pitkään. Aineisto on ajankohtainen siksi, että ensimmäisen Peppi-kirjan julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 80 vuotta. Vaikka Peppi-kirjoilla on jo pitkä historia takanaan, kirjoja luetaan edelleen ja niistä tehdään uusia versioita ja painoksia.
Tulevana luokanopettajana haluan edistää ja kehittää lasten lukutaitoa sekä innostaa heitä lukemisen pariin. Minua kiinnostaa lasten lukemat kirjat, ja minkälaisia hahmoja ja maailmoita kirjoissa kuvataan ja esitellään. Näistä pohdinnoista ja mielenkiinnostani Peppi-kirjoja kohtaan muodostui tutkimusongelmani: millaisia lapsuuden representaatioita ilmenee mikrotasolla Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu -kirjan Peppi-hahmossa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Bronfenbrennerin (1979) systeemiteoriaan. Metodologisena lähestymistapana toimii konstruktiivinen representaatiotutkimus. Aineiston analyysissä on käytetty apuna lähiluvun menetelmää sekä representaatioanalyysiä.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että Pepin lapsuus representoituu itsenäisenä, toimeliaana, ristiriitaisena ja inhimillisenä
”En tiiä missä olisin ilman JOPOa” : JOPO-luokka aikuisten, entisten oppilaiden kokemuksissa
Get PDFTässä gradussa tutkin JOPO-toiminnan merkitystä entisten JOPO-oppilaiden elämänkulussa. JOPO tarkoittaa Joustavaa perusopetusta, josta tässä tutkielmassa käytetään vakiintunutta nimitystä JOPO. JOPO on syrjäytymisriskissä oleville nuorille rakennettu tukitoimi, joustava tapa käydä koulua. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jolla on tarkoitus rakentaa tärkeää tietoa siitä, mitä JOPO merkitsee pitkällä aikavälillä.
Aineisto koostuu kahdeksan nuoren aikuisen teemahaastatteluista. Aikuisten kokemuksia JOPO-opiskelusta on tutkittu hyvin vähän. JOPOn tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä myös peruskoulun jälkeen sekä sitouttaa työelämään, joten tutkimukseni tuottaa omalta osaltaan arvokasta tietoa siitä, mitä JOPO-toiminnalla saadaan aikaan. Aineiston analyysi on fenomenologinen.
JOPO-luokka näyttäytyi haastateltujen elämässä käänteentekevänä. Ennen JOPO-luokkaa haastateltavien elämässä oli ollut läsnä useita syrjäytymisen riskitekijöitä. Tutkimuksessa myönteisen muutoksen keskeisimmiksi tekijöiksi nousivat vahva sosiaalinen tuki sekä JOPOn käytännönläheinen ja joustava pedagoginen toimintamalli. JOPO oppimisympäristönä mahdollisti yksilöllisten tarpeiden huomioimisen, käytännönläheisen työelämäpainotteisen oppimisen sekä tiiviimmät vuorovaikutussuhteet, jotka yhdessä tukivat nuorten kiinnittymistä opintoihin.
Tutkimukseni osoittaa, että JOPO voi olla erittäin merkittävä suunnan muuttaja nuoren koulupolulla ja elämänkulussa saaden aikaan huomattavaa muutosta, vaikka lähtötilanne olisi vakava. JOPO-toiminta on tärkeä osa suomalaista peruskoulujärjestelmää, ja sitä kannattaa edelleen jatkaa ja kehittää
Luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä videopeleistä pedagogisena työkaluna
Get PDFPro gradu -tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia ja käsityksiä luokanopettajilla on videopelien käytöstä opetuksessa sekä millaisia hyötyjä ja haasteita niiden käyttöön liittyy. Lisäksi tarkastelimme, missä oppiaineissa ja tilanteissa videopelejä hyödynnetään ja mitkä tekijät vaikuttavat niiden käyttöön. Tutkimuksessa käsitellään kaikkien videopelien opetuskäyttöä, mikä tarkoittaa, että tutkimuksessa on huomioitu oppimispelien lisäksi myös viihteelliset videopelit.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselomakkeella kevään 2024 aikana. Kyselylomake koostui pääosin avoimista kysymyksistä. Tutkimukseen osallistui yhdeksäntoista luokanopettajaa. Analysoimme aineiston aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Analyysin kaikissa vaiheissa aineistomme tiivistyi ja lopulta muodostimme aineistosta kolme pääluokkaa, jotka ovat videopelien opetuskäyttöön vaikuttavat tekijät ja sen kehittäminen, videopelien opetuskäytön hyödyt ja haasteet sekä videopelien käyttäminen ja soveltaminen koulussa. Nämä pääluokat muodostavat tutkimustulostemme teemat.
Tuloksistamme kävi ilmi, että luokanopettajien välillä on eroja videopelien opetuskäytössä ja siinä, miten he suhtautuvat videopeleihin. Tulostemme mukaan videopelien opetuskäytöllä on opettajien mukaan niin hyviä kuin huonojakin puolia. Nämäkin näkemykset vaihtelevat opettajan mukaan