7347 research outputs found
Sort by
Toiminnalliset opetusmenetelmät englannin kielen alkuopetuksessa
Get PDFTämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia toiminnallisia opetusmenetelmiä luokan- ja kieltenopettajat käyttävät englannin kielen alkuopetuksessa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää perusteluja niiden käytölle. Vieraita A1-kieliä on opetettu vasta vuodesta 2020 lähtien, joten tutkimusaihe on ajankohtainen. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja aineisto kerättiin Webropol-kyselyn avulla. Tutkimukseen osallistui 15 luokan- tai kieltenopettajaa, jotka opettavat englannin kieltä alkuopetuksessa. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla.
Tutkimustulosten mukaan toiminnallisia opetusmenetelmiä käytetään lisäämään oppilaan aktiivisuutta oppijana sekä lisäämään oppilaan fyysistä toimintaa ja kehollisia menetelmiä. Tutkimuksen keskiössä ovat yleisimmät toiminnalliset opetusmenetelmät, joita ovat pelit, leikit, liikunta ja keholliset menetelmät, draama sekä laulut. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opettajat käyttävät pelejä ja leikkejä sekä lauluja englannin kielen alkuopetuksessa. Myös fyysistä toimintaa ja kehollisia menetelmiä hyödynnetään yhtä opettajaa lukuun ottamatta. Draamaa hyödynnetään vähiten ja peräti kuusi tutkimukseen osallistunutta opettajaa kertoi, etteivät käytä sitä opetuksessaan. Toiminnallisten opetusmenetelmien käyttöä perustellaan pääasiassa motivaation ja ilmaisurohkeuden lisäämisellä sekä oppimiseen liittyvien ominaisuuksien, kuten muistin, vahvistamisella. Tulosten mukaan toiminnallista opetusta järjestetään erilaisissa oppimisympäristöissä, joiden koetaan tukevan oppilaiden motivaatiota ja oppimista.
Merkittävänä havaintona tutkimuksessa nousi esiin motivaation merkitys englannin kielen alkuopetuksessa ja sen lisääminen toiminnallisilla menetelmillä. Toiminnallisilla opetusmenetelmillä ja motivaatiolla koettiin olevan suuri merkitys muun muassa oppimisen mielekkyyden kannalta. Tutkimustulokset antavat tärkeää näyttöä toiminnallisten opetusmenetelmien hyödyistä varhennetussa kielenopetuksessa
Myönteisen työntekijäkokemuksen rakentuminen ja johtaminen
Get PDFTämän hallintotieteen väitöskirjan tieteellisenä tavoitteena on tuoda uusia näkökulmia hallintotieteeseen, erityisesti organisaatiotutkimukseen käsitteellistämällä ja määrittelemällä kokonaisvaltaisen myönteisen työntekijäkokemuksen rakentumista työntekijöiden näkökulmasta; sekä johtamiseen tutkimalla, miten työntekijäkokemusta voidaan johtaa. Työntekijäkokemusta tarkastellaan positiivisen organisaatio-opin (POS) ja johtamisen psykologian näkökulmista, vaikkakin tutkimus on hyödyntänyt monia tieteenaloja; hallintotieteen lisäksi esimerkiksi työelämään liittyvinä psykologiaa, aikuiskasvatustieteitä ja sosiologiaa, mahdollistaen ihmisläheisen johtamisen linkittämisen yksilön psykologisiin ja kognitiivisiin seikkoihin. Tutkimus on fenomenologista kokemuksen tutkimusta ja aihetta käsitellään symbolisen ja tulkinnallisen paradigman mukaisesti, ottaen kuitenkin multiparadigmaattisen sillanrakentamisen avulla henkilöstöhallinnon rooli huomioon Harvardin malliin perustuen. Tutkimus nostaa esiin paradigmakeskustelun merkityksen eri osapuolten väliselle yhteisymmärrykselle niin teoreettisesti kuin käytännössä. Tutkimuksen yhteiskunnallinen tavoite on tuoda käytännön työelämään ymmärrystä ja tietoisuutta työntekijäkokemuksesta ja saada työntekijöiden ja organisaatioiden tarpeet kohtaamaan hyödyttäen molempia osapuolia.
Tutkimus vastaa tutkimuskysymyksiin ”Miten myönteinen työntekijäkokemus rakentuu?” ja ”Miten sitä voidaan johtaa?”. Työntekijäkokemus rakentuu yksilön erilaisista kokemuksista ja työntekijä tulkitsee niitä yksilöllisestä elämäntilanteesta käsin. Kokemukseen vaikuttavat kyseessä oleva tilanne, aiemmat kokemukset, fyysiset, psykologiset ja kognitiiviset seikat sekä sosiaalinen ulottuvuus. Myönteistä työntekijäkokemusta ilmenee tutkimuksen tulosten mukaan erityisesti tietyissä kohtaamispisteissä eli työkaverisuhteissa; itselle sopivassa työssä; työympäristössä, joka mahdollistaa työn sujuvan tekemisen työvointia kunnioittaen ja joka on yhteneväinen työntekijän kokeman identiteetin kanssa; esihenkilötoiminnassa; sekä HR:n ja johdon toiminnassa. Työntekijäkokemuksen kohtaamispisteet tiedostamalla ja yhteistyöllä organisaation eri toimijoiden kanssa, voi niihin pyrkiä vaikuttamaan eli johtamaan työntekijäkokemusta myönteiseksi.
Tutkimus on rakentunut aineistolähtöisesti ja tutkimus on toteutettu laadullisilla teemahaastatteluilla. Tutkimusta varten on haastateltu 30 suomalaista työntekijää monenlaisissa yrityksissä eri puolilla Suomea sekä Espanjassa. Analyysimenetelmänä on käytetty tulkitsevaa fenomenologista analyysia (IPA).
Tutkimuskysymyksiin vastaamisen lisäksi tutkimuksen uutuusarvona voidaan nähdä johtamisen psykologian teoreettisen käsitteellistämisen jatkaminen ja linkittäminen työntekijäkokemukseen; työkaverisuhteiden merkityksen laajentaminen henkilökohtaisiin suhteisiin ja vapaa-ajalle; työvoinnin käsitteellinen laajentaminen; kukoistamisen syntymekanismin ulottaminen myönteisistä tunteista kaikkiin kokemuksiin sekä organisaation toimintaan ja rakenteisiin liittyviin seikkoihin; myönteisten tunteiden linkittäminen ja merkityksellistämispyrkimysten käyttäytymisvaikutusten esiin nostaminen sensemaking-teorian yhteydessä; välittämisen ja huolen pitämisen ajatuksen linkittäminen psykologisiin sopimuksiin; sekä kokemuslaatujen käsitteellistämisen jatkaminen.The objective of this doctoral dissertation is to contribute new perspectives to the field of administrative science, especially to organizational study, by conceptualizing and defining the formation of a holistic, positive employee experience from the viewpoint of the employees; and to leadership science by researching how leaders can influence employee experiences.
This research is situated primarily within the disciplines of positive organizational scholarship (POS) and leadership psychology, while also utilizing several other disciplines in association with working life, such as psychology, adult education and sociology. This multi-disciplinary approach enables the linking of humane leadership to the psychological and cognitive characteristics of an individual. Furthermore, the dissertation researches the experiences phenomenologically and the topic is approached within the symbolic and interpretive paradigm, though the role of human resources management has been recognized using the bridging strategy of multiparadigm perspective and the Harvard model. The research emphasizes the recognition of paradigm differences for mutual understanding of the parties both theoretically and in practice. The societal objective of the dissertation is to advance understanding and awareness of the subject in practical working life, leading to the mutual benefit and fulfillment of the needs of both employees and employers.
The research questions of this dissertation are: “How are positive employee experiences formed?” and “What measures can leaders take to promote positive employee experiences?”. An employee’s overall experience is formed from their unique experiences and the employee interprets them from their own individual life situation. Previous experiences, physical, psychological and cognitive aspects as well as social dimensions influence the experience. A positive employee experience exists especially in certain touch points, namely in relationships with colleagues; in good person-job fit; in an employment environment that facilitates work, respects the well-being of the individual and is congruent with the identity of the employee; in supervisory activities; and in the activities of HR and leaders. By identifying the touch points and co-working with different stakeholders in the organization, the experiences can be influenced, that is, guided in a positive direction.
The research has been built on empirical material collected through qualitative theme interviews. For the study, a total of 30 Finnish employees from across Finland and in Spain were interviewed. The analysis was conducted using the interpretative phenomenological analysis (IPA) methodology.
Beyond providing answers to the main research questions, this dissertation introduces additional, novel insights and continues the academic discourse on leadership psychology by conceptualizing it further and linking it to the employee experience. Moreover, this dissertation expands the significance of relationships with colleagues to friendships and to leisure time. Additionally, it offers fresh interpretations within the concept of workplace well-being, and conceptualizes further the experiential qualities. This research also advances the concept of flourishing from positive emotions to all experiences and to the influence of organizational operations and structures, and links positive emotions to and emphasizes the behavioral consequences of the sensemaking process. Finally, this research links the idea of caring to the psychological contract concept.ei tietoa saavutettavuudest
Työvoimakoulutuksella leivän syrjään : mikrohistoriallis-narratiivinen tutkimus koulutukseen osallistuneiden työmarkkinapoluista
Get PDFTyövoimakoulutus on työhallinnon oma aikuiskoulutusjärjestelmä, jolla hoidetaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa. Samalla sillä hoidetaan aikuisväestön koulutustarpeita elinikäisen oppimisen hengessä. Tässä tutkimuksessa on seurattu 1990-laman aikana työttömiksi jääneiden ihmisten työmarkkinapolkujen kehittymistä yksilötasolla työvoimakoulutuksen jälkeen. Koulutushanke oli tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille ja oli nimeltään Matkailuympäristön tuotteistaminen.
Hankkeessa järjestettiin peräkkäin kaksi yhdeksän kuukauden kurssia vuosina 1996-1998. Niihin osallistui yhteensä 58 opiskelijaa. Kurssilaisten työmarkkinatilannetta on seurattu työhallinnon vaikuttavuustavoitteen hengessä heti koulutuksen jälkeen ja puolen vuoden kuluttua. Tässä tutkimuksessa erityinen kiinnostus on tutkia näiden laman pudottamien lappilaisten ihmisten työmarkkinapolkuja koulutuksen jälkeisen viidentoista vuoden ajalta. Tutkimuskohteena oleva koulutushanke oli uutta kokeileva, lumi- ja jäärakentamista sisältävä pilotti.
Tutkimusotteeni on mikrohistoriallis-narratiivinen. Mikrohistoria antaa mahdollisuuden kertoa oikeassa kontekstissa neljännesvuosisadan aikaisia tapahtumia ja yksilöiden tarinoita ymmärrettävästi. Lähestymistapani edustaa konstruktivistista paradigmaa. Konstruktivismi korostaa ajatusta, jonka mukaan ihmiset rakentavat tietonsa ja identiteettinsä kertomusten välityksellä. Olen käyttänyt Bronfenbrennerin (1979) ekologisen systeemiteorian kehikkoa, joka antoi mahdollisuuden ymmärtää yksilöllisiä narratiiveja tässä historiallisessa ajassa ja paikassa. Narratiivisuus tuo mikrohistorialliseen näkökulmaan mielenkiintoisia tutkimuksellisia mahdollisuuksia. Se toimii mikrohistorian kanssa, kun tarkoitus on tavoittaa tutkimuskohteena olevien ihmisten todellisuus.
Tutkimuksessa on laaja ja monipuolinen aineisto. Se koostuu teemahaastatteluista, lomakekyselyistä ja osallistuvan havainnoinnin materiaalista sekä viranomaismateriaalista. Tutkimuskysymyksiä asetin kolme: 1) Miten työvoimakoulutukseen osallistuneet kuvaavat koulutuksen merkitystä omalla opiskelu- ja työpolullaan? 2) Minkälaisia opiskelijatyyppejä työvoimakoulutukseen osallistuneista on mahdollista muodostaa? 3) Minkälaisia työuranarratiiveja osallistuneiden opiskelu- ja työpoluista on löydettävissä 15 vuoden seurannassa? Analyysissa hyödynnettiin sekä narratiivien että narratiivista analyysimenetelmää.
Opiskelijoiden tärkein toive oli työllistyä uudelleen mahdollisimman pian. He tiedostivat hyvin uuden työmarkkinapolun vaikeudet, mutta toivoivat saavansa siihen tukea. He arvostivat luonnon elementtien parissa työskentelyä ja pitivät koulutuksen sisältöjä mielekkäinä. Parhaiten koulutuksessa menestyivät henkilöt, joilla oli riittävästi ammatillista pohjaa ja jotka pystyivät reagoimaan joustavasti koulutuksen sisäisiin tapahtumiin.
Koulutukseen osallistuneiden opiskelijatyyppejä pystyi erottamaan kuusi: Menestyjä, Tilaisuuden hyödyntäjä, Asiantuntija, Vastatuuleen jouluja, Satunnainen kulkija ja Käväisijä. Opiskelijatyypeillä sain konkreettisesti esiin sen, kuinka erilaisilla tavoitteilla ja taustoilla työvoimakoulutuksiin tultiin. Eri tyyppien tarkastelu auttoi myös ymmärtämään syvemmin koulutukseen liitettyjä kokemuksia, odotuksia ja koulutuksen etenemistä. Menestyjät, Tilaisuuden hyödyntäjät ja Asiantuntijat olivat tyyppeinä henkilöitä, jotka tiesivät omat ammatilliset vahvuutensa. He olivat hakeutuneet koulutuksen etsimään itselleen luontoon liittyviä uusia taitoja, joista voisivat löytää työuralle uusia ideoita. Vastatuuleen joutujien koulutus alkoi positiivisesti ja heillä oli tullessaan vahvoja odotuksia koulutuksen sisältöön. Kurssin edetessä heille tuli kuitenkin henkilökohtaisia ongelmia, jotka sekoittivat hyvin alkaneen kurssin. Satunnaiset kulkijat ja Käväisijät ovat tyyppejä, joiden ohjautuminen koulutukseen oli vähemmän harkittua ja perusteltua. Monen koulutus keskeytyi henkilökohtaisen syyn vuoksi.
Kolmanneksi tarkastelen, minkälaisia uranarratiiveja kurssilaisten viidentoista vuoden työmarkkinapoluista on mahdollista kuvata mikrohistoriallinen konteksti taustalla. Narratiivisen analyysin tuloksena jaoin työurat viiteen uratyyppiin: vakaa työura, nousujohteinen työura, liikkuva työura, epävakaa työura ja poikkeava työura. Työuranarratiivien etsiminen syvensi edelleen ymmärrystä työvoimakoulutukseen osallistuneiden elämänkuluista. Siinä missä opiskelijatyypit kuvasivat heidän koulutuskokemustaan ja -tavoitteitaan, työuranarratiivit antoivat mahdollisuuden tarkastella koulutuksen jälkeistä etenemistä.
Yhteenvetona voi todeta, että tutkimuskohteena olevien henkilöiden työmarkkinapolut ovat edenneet viidentoista vuoden tarkastelussa yksilöllisesti. Tutkimushenkilöiden työhistoriat ja opiskelupolut osoittavat asianomaisten olleen erittäin aktiivisia tutkimuskurssien jälkeen. Kurssilaisten kokemukset ja työmarkkinaurat hahmottuivat moninaisina tyyppitarinoina. Ne heijastelivat aikansa yhteiskunnallista tilannetta, mutta niiden tarkastelu antaa myös uusia näkökulmia tämän päivän työmarkkinoiden ja jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien kehittämiseen.Labor Market Training is the adult education system of the employment administration, designed to address the matching of labor supply and demand. At the same time, it caters to the educational needs of the adult population in the spirit of lifelong learning. This study follows the development of the career paths of individuals who became unemployed during the 1990s recession, at an individual level, after participating in labor market training. The training project was intended for the long-term unemployed and was called “Productization of the Tourism Environment.”
The project included two consecutive nine-month courses held between 1996 and 1998, with a total of 58 students participating. The employment situation of the course participants was monitored immediately after the training and six months later, in line with the employment administration’s effectiveness goals. This study is particularly interested in examining the career paths of these individuals from Lapland, who were affected by the recession, over a fifteen-year period following the training. The training project under study was an experimental pilot that included snow and ice construction.
My research approach is microhistorical-narrative. Microhistory allows for the telling of events and individual stories from a quarter-century ago in their proper context, in an understandable way. My approach represents a constructivist paradigm. Constructivism emphasizes the idea that people construct their knowledge and identity through narratives. I have used Bronfenbrenner’s (1979) ecological systems theory framework, which allowed for an understanding of individual narratives in this historical time and place. Narrativity brings interesting research possibilities to the microhistorical perspective. It works with microhistory when the aim is to capture the reality of the people being studied.
The study has a broad and diverse dataset. It consists of thematic interviews, questionnaire surveys, observation material, and official materials. I posed three research questions: 1) How do participants in labor market training describe the significance of the training on their educational and career paths?; 2) What types of student profiles can be formed from those who participated in labor market training?; and 3) What kinds of career narratives can be found in the educational and career paths of participants over a 15-year follow-up? The analysis utilized both the analysis of narratives and narrative analysis methods.
The main wish of the students was to find employment again as soon as possible. They were well aware of the difficulties of a new career path but hoped to receive support for it. They appreciated working with natural elements and found the training content meaningful. Those who succeeded best in the training were individuals with sufficient professional background and the ability to respond flexibly to internal events of the training.
Six types of students could be distinguished among the participants: Achiever, Opportunity Utilizer, Expert, Facing Headwinds, Occasional Wanderer, and Visitor. These student types concretely illustrated the diverse goals and backgrounds with which people entered labor market training. Examining the different types also helped to understand more deeply the experiences, expectations, and progress associated with the training. Achievers, Opportunity Utilizers, and Experts were individuals who knew their professional strengths. They had sought the training to acquire new nature-related skills that could provide new ideas for their career paths. Those facing headwinds started the training positively and had strong expectations for the training content. However, as the course progressed, they encountered personal problems that disrupted the well-started course. Occasional Wanderers and Visitors were types whose participation in the training was less considered and justified. Many of them dropped out of the training due to personal reasons.
Thirdly, I examine what kinds of career narratives can be described from the fifteen-year career paths of the course participants, with a microhistorical context in the background. As a result of narrative analysis, I divided the careers into five types: stable career, upward career, mobile career, unstable career, and deviant career. Searching for career narratives further deepened the understanding of the life courses of those who participated in labor market training. While the student types described their training experiences and goals, the career narratives provided an opportunity to examine post-training progress.
In summary, the career paths of the individuals under study have progressed individually over the fifteen-year review. The work histories and educational paths of the study subjects show that they were very active after the research courses. The experiences and career paths of the course participants emerged as diverse type stories. They reflected the societal situation of their time, but their examination also provides new perspectives for developing today’s labor markets and lifelong learning opportunities.ei tietoa saavutettavuudest
Role of fathers in the best interests of the child under the European human rights regime
Get PDFQuestions surrounding the relationship between the rights of children and the rights of their parents in custody disputes has become increasingly important, not the least because of the high rates of divorce and parental separation in Europe. Along with the prevalence of parental separation, a widespread preference for assigning custody to mothers has been observed in public discourse on an overarching European level. Despite the fact that gender-based parenting roles have grown increasingly blurry in Western countries, fathers still face unique legal challenges that differ from those of mothers with regard to custody and access rights. Statistical data generally affirms that sole custody is awarded to mothers much more often than fathers, yet psychological studies consistently demonstrate the importance of the father to the well-being of children, even after parental separation.
Following from the above considerations, an important question arises: how do the unique human rights-related challenges faced by biological fathers in custodyrelated issues affect the fulfilment of the best interests of the child (BIC), which must be the primary consideration in child-related adjudication, as envisaged in Article 3 of the Convention on the Rights of the Child (CRC)? It is through the parents that the rights of the child must be realized, and under the CRC, the purpose of the BIC is to ensure the ‘full and effective enjoyment of all the rights recognized in the Convention and the holistic development of the child’, meaning that the role of parents and family in its fulfilment cannot be understated. It is equally obvious that the demonstrable differences between fathers and mothers in sole custody and residence outcomes have inevitable implications concerning the BIC.
The presented PhD research looks at trends regarding the legal position and human rights protection of biological fathers in the context of custody disputes. This is done by identifying differences inherent to mother- and fatherhood in human rights adjudication, the developing role of rebuttable legal presumptions of shared parenting in Europe, legal challenges associated with unmarried fatherhood, and historical as well as contemporary trends that characterize the jurisprudence of the European Court of Human Rights (ECtHR) in the present context. Provisions on the rights of the child, custody, and access in light of the CRC and the European Convention on Human Rights are assessed, alongside some examples of their practical application in the domestic law of different European States. These examples are used in order to demonstrate how States have chosen to provide for these internationally determined rights within their jurisdictions, and the margin of appreciation they have under international supervision, particularly the jurisprudence of the European Court of Human Rights. The central aim is to analyze how the rights of fathers contribute to the BIC, and how they should be accommodated when determining the BIC in the context of custody.Lasten ja vanhempien oikeuksien suhteeseen liittyvät kysymykset ovat nousseet entistä tärkeämpään asemaan julkisessa keskustelussa. Tähän on syynä muun muassa suuri avioerojen määrä Euroopassa. Tämän lisäksi yksin- tai lähihuoltajuuden määrääminen äidille on havaittu tavanomaiseksi ratkaisuksi julkisen keskustelun ja tilastojen piirissä yleiseurooppalaisella tasolla. Vaikka sukupuoleen perustuvat erot lastenkasvatuksessa ovat hämärtyneet länsimaissa, isät kohtaavat edelleen oikeudellisia haasteita, jotka eroavat äitien haasteista liittyen huoltajuuskysymyksiin. Saatavilla olevat tilastot vahvistavat käsityksen, jonka mukaan yksinhuoltajuus myönnetään useammin äideille kuin isille, huolimatta tutkimuksista, jotka osoittavat isän tärkeän roolin lapsen psykologisessa kehityksessä myös vanhempien eron jälkeen.
Ylläolevat havainnot johtavat tärkeän oikeudellisen kysymyksen äärelle: miten isyyteen liittyvät ihmisoikeudelliset haasteet eron jälkeisen huoltajuuden saralla vaikuttavat lapsen edun toteutumiseen kansainvälisen lapsen oikeuksien sopimuksen pohjalta? Lasten oikeudet on tarkoitettu ensisijaisesti toteutettaviksi vanhempien kautta, ja lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsen edun periaatteen on tarkoitus taata nämä oikeudet tehokkaasti lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen turvaamiseksi. Näin ollen vanhempien ja perheen roolia kyseisten oikeuksien toteutumisessa ei tule aliarvioida. On myös selvää, että isien ja äitien erilaiset oikeudelliset haasteet huoltajuuden osalta vaikuttavat myös lapsen edun toteutumiseen ja tulkintoihin.
Väitöstyössä tarkastellaan isien oikeudellista asemaa eurooppalaisen ihmisoikeuskäytännön näkökulmasta huoltajuuskiistojen kontekstissa, keskittyen erityisesti trendeihin yleisen ihmisoikeuskäytännön kehityksessä. Tutkimukseen sisältyy muun muassa isyyden ja äitiyden erot ihmisoikeuslainsäädännön tulkinnassa, vuoroasumismallien oikeudellinen kehitys ja yleistyminen Euroopassa, naimattomien isien oikeustilanteen analyysi, sekä historiallisten ja nykyaikaisten trendien tarkastelu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kehityksessä huoltajuuskysymysten osalta. Tarkastelussa keskitytään lasten oikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkintaan. Lisäksi sekä kansallisesta oikeuskäytännöstä että oikeustieteellisestä kirjallisuudesta nostetaan esimerkkejä sopimuksissa olevien periaatteiden tulkitsemista ajatellen. Kyseisten esimerkkien tarkoitus on osoittaa, miten sopimuksiin sitoutuneet valtiot saattavat käytännössä toteuttaa niissä säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Tässä suhteessa valtioille myönnetyn harkintavallan määrä on oleellisena tarkastelun kohteena, erityisesti siten kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sen tulkinnut oikeuskäytännössään aiheeseen liittyvien kysymysten osalta. Väitöstyön olennaisin tavoite on tarkastella miten isien ihmisoikeussuoja vaikuttaa lapsen edun toteutumiseen, ja kuinka sekä isien että lasten oikeudet tulisi ymmärtää suhteessa toisiinsa määrittäessä lapsen etua huoltajuuskysymysten osalta.ei tietoa saavutettavuudest
Työtaistelutoimenpiteen kieltäminen yleisellä turvaamistoimella
Get PDFTutkimuksen kohteena on perus- ja ihmisoikeutena turvatun työtaisteluoikeuden rajoittaminen oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 7 luvun 3 §:n yleisellä turvaamistoimenpiteellä. Tutkimuksessa selvitetään, millä edellytyksillä työtaistelutoimenpide voidaan kieltää yleisen tuomioistuimen määräämällä yleisellä turvaamistoimella. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös kuulemisperiaatteen toteutumiseen ja sen ongelmiin silloin, kun työtaistelutoimenpide kielletään väliaikaisella turvaamistoimella ilman ammattijärjestön kuulemista. Tutkimuksen menetelmä on lainoppi, jolla tutkimuskysymyksiin pyritään saamaan vastaukset voimassa olevasta oikeudesta systemaattisesti analysoiden.
Yleinen turvaamistoimenpide suojaa ennakollisesti hakijan todennäköiseksi saattamaa oikeutta ja sillä voidaan turvata monia erilaisia oikeuksia. Työtaistelutoimenpiteen kieltäminen yleisellä turvaamistoimenpiteellä perustuu 1980-luvulla kehitettyyn doktriiniin yleisestä työrauhavelvollisuudesta, joka on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa syntynyt käsite oikeusjärjestyksen ja hyvän tavan vastaisten työtaistelutoimenpiteiden kiellosta.
Tutkielmassa havaitaan, että korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä on löydettävissä varsin selkeät kriteerit työtaisteluoikeuden rajoittamiselle, mutta kynnys rajoittamiselle on korkealla. Työtaistelutoimenpide on kiellettävissä yleisen työrauhavelvollisuuden nojalla lähinnä työtaistelutoimenpiteissä, joissa pyritään selvästi oikeudenvastaiseen tai oikeudellisesti pätemättömään lopputulokseen. Tutkielmassa analysoidaan myös yleisen työrauhavelvollisuuden ja oikeuden väärinkäytön suhdetta, jotka näyttäytyvät olevan lähellä toisiaan.
Tutkielmassa tuodaan myös esiin, että väliaikaisen turvaamistoimenpiteen määrääminen ilman vastaajajärjestön kuulemista on ongelmallista kuulemisperiaatteen kannalta. Mikäli väliaikainen turvaamistoimenpide myönnetään työtaistelun kieltämiseksi, turvaamistoimenpide jää oikeusvaikutuksiltaan lähes poikkeuksetta pysyväksi korkean uhkasakon vuoksi. Väliaikaista turvaamistoimenpidettä ei tulisi määrätä työtaistelutoimenpiteen kieltämiseksi ilman hyvin painavia perusteita
Oppiainerajat ylittävää kuvataideopetusta : Etnografinen tapaustutkimus kuvataiteen ja ympäristöopin integraatiosta steinerkoulun viidennellä luokalla
Get PDFTuon pro gradu -tutkielmassani esille, miten kuvataidetta integroidaan muihin oppiaineisiin steinerkoulussa sekä avaan syitä toiminnan taustalla. Tutkin ilmiötä yleisellä tasolla, jonka lisäksi olen syventynyt tarkastelemaan tarkemmin kuvataiteen ja ympäristöopin integraatiota steinerkoulun viidennellä luokalla. Tutkimukseni on luonteeltaan etnografinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty havainnoimalla ympäristöopin ja kuvataiteen oppitunteja, haastattelemalla opettajaa ja oppilaita sekä valokuvaamalla.
Tutkimukseni perusteella kuvataide läpäisee steinerkoulussa koko opetussuunnitelman. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuvataidetta integroidaan lähes kaikkiin oppiaineisiin, mikä jatkuu koko kouluajan aina ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan asti. Kuvataiteen integroiminen muihin oppiaineisiin näkyy selkeimmin vihkoihin piirtämisenä, minkä havaitsin myös seuraamillani ympäristöopin oppitunneilla. Tutkimukseni perusteella kuvataidetta integroidaan muihin oppiaineisiin sen vuoksi, että opittavien asioiden vihkoihin piirtäminen auttaa sisäistämään opetusta. Piirtäessään oppilas saa konkreettisemman ja henkilökohtaisemman käsityksen opittavasta aiheesta. Taiteen avulla saatavaa tietoa pidetään arvokkaana oppilaan oppimisprosessin kannalta, jonka vuoksi sitä korostetaan tieteellisen tiedon rinnalla.
Kuvataiteen ja ympäristöopin keskinäinen integraatio ilmenee tutkimukseni perusteella myös jakson aikana pidetyillä kuvataidetunneilla. Kuvataiteessa ympäristöopin oppitunneilla käsiteltyjä aiheita lähestytään taiteellisesta näkökulmasta maalaamisen ja piirtämisen kautta. Oppilas pääsee syventymään opittavana olevaan aiheeseen kokemuksellisesti omia aisteja hyödyntäen, väreihin ja muotoihin eläytymällä.
Olen liittänyt tutkimustuloksiini myös steinerkoulussa käytettävän opetusmenetelmän nimeltä kuvaopetus. Kuvaopetusta on mahdollista hyödyntää kaikilla oppitunneilla. Sen tarkoituksena on kehittää oppilaiden mielikuvitusta. Tutkimustuloksissani kuvaopetus yhdistyy vihkoihin piirtämiseen ja ne yhdessä tekevät oppimisesta mielekkään ja merkityksellisen tapahtuman.
Tutkimustulosteni perusteella tulin siihen johtopäätökseen, että steinerkoulussa kuvataiteen integroimista muihin oppiaineisiin pidetään tärkeänä sen vuoksi, että se tukee oppilaiden kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä, ja aivan erityisesti oppilaiden tunteen, tahdon ja ajattelun alueiden kehittymistä
Romanssipetos : moniulotteinen talousrikos
Get PDFRomanssipetos on eräs petosrikoksen alalajeista ja on talousrikoksena kompleksinen tekojen sarja. Se ei vaikuta vahingoittavasti ainoastaan uhrin talouteen, vaan myös uhrin psyykeen. Romanssipetos on aina rikos myös luottamusta vastaan.
Romanssipetoksessa tekijä tekeytyy täysin toiseksi henkilöksi ja erehdyttää uhrinsa uskomaan, että kyseessä on aito ja luottamuksellinen parisuhde. Tekijä saa näin uhrin toimimaan tavoittelemallaan tavalla. Uhri erehdytettynä ja tämän erehtymisen perusteella suorittaa itselleen vahingollisen oikeustoimen, tai sarjan oikeustoimia, halutessaan vilpittömästi auttaa kumppaniaan taloudellisesti. Erehdyttämistä ja uhriin kohdistuvaa psyykkistä vaikuttamista voi tapahtua pitkäänkin ennen kuin totuus asioiden oikeasta olemuksesta selviää uhrille itselleen. Vain murto-osa rikoksista päätyy poliisin tutkittavaksi ja usein tutkinta päättyy lyhyeen tekijän osoittautuessa tuntemattomaksi ja paikallistuessa ulkomaille.
Tämän tutkielman tavoitteena on tarjota informaatiota tietoverkkoavusteisesti toteutetuista romanssipetoksista Suomessa. Tutkielma keskittyy kuvaamaan erityisesti uhrin erehdyttämistä, tämän erehtymistä sekä määrittelemään psyykkisen vaikuttaminen, groomingin, käsitteenä sekä osana romanssipetosta. Lisäksi tämä tutkielma ottaa kantaa siihen, voiko grooming erehdyttämisen keinona täyttää jopa pahoinpitelyn tunnusmerkistönmukaisuuden sekä miten uhrin tekemä oikeustoimi näyttäytyy suhteessa oikeustoimilain mukaiseen pätemättömyysnormistoon.
Tutkimuksen metodina on lainopillinen tutkimus, jota on täydennetty viiden romanssipetoksen uhrin teemahaastattelun materiaalilla. Tämän havaintoaineiston avulla tässä tutkimuksessa on pyritty päättelemään sekä todentamaan romanssipetoksen olemassaolo rikoksena de facto. Haastattelujen aineistolla on tavoiteltu myös esitettyjen teorioiden ilmentymien vahvistamista reaalimaailmassa. Tutkimuksella vastataan tutkimuskysymykseen, miten groomingin vaikutukset esiintyvät romanssipetoksissa ja miten grooming vaikuttaa uhrin suorittaman oikeustoimen pätevyyteen.Romance fraud as a crime is actually a series of offences which can be seen as a complex group of actions. It does not affect only to the victims’ financial status but has also effects to victims’ mental health. Romance fraud is always a crime against trust and that makes it especially harmful to its victims.
The aim of this study is to provide an up-to-date picture of romance frauds in Finland which are executed via the internet. The study concentrates to highlight the process of grooming as a method of deception and mislead. Also, it attempts to provide an answer to the question can grooming be accounted as an assault and how should the victims’ legal transaction be interpreted according to Finnish legislation if seen not being valid.
This study is built on legal research, but it is supplemented with five victims’ interviews. The interviews are added to confirm romance fraud existence as a type of crime, as well as to verify the stated theories in in this study in the real world. This study provides an answer to the questions how the effects of grooming are appearing in romance frauds and how grooming can affect to the validity of the legal actions made by the victim
Ikääntyneiden alkoholin käytön ja hyvinvoinnin välinen yhteys: Integroiva kirjallisuuskatsaus
Get PDFPro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin ikääntyneiden alkoholin käytön ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Tutkimuskysymykseksi muodostui, millaisia hyvinvointia tukevia ja haastavia tekijöitä ikääntyneiden alkoholin käyttöön liittyy? Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin useasta tietokannasta aineistohauilla ja se koostuu kolmestatoista (n=13) tutkimuksesta. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Erik Allardtin (1976) hyvinvointiteoria, minkä mukaan hyvinvointi rakentuu kolmesta osa-alueesta: having (elintaso), loving (yhteisyyssuhteet) ja being (itsensä toteuttaminen). Allardtin hyvinvointikäsitystä on myöhemmin päivitetty ehdottamalla sen laajentamista doing (toimijuus) ulottuvuudella. Myös tässä tutkimuksessa doing-ulottuvuus erotettiin omaksi hyvinvoinnin osa-alueekseen. Tutkimustulosten pohjalta muodostui vielä viides, rakenteellisiin haasteisiin, liittyvä ulottuvuus.
Tutkimuksen tulosten perusteella runsaalla alkoholin käytöllä on monenlaisia yhteyksiä ikääntyneiden hyvinvointiin. Alkoholin käyttö voi aiheuttaa negatiivisia seurauksia ikääntyneen terveydelle, toimintakyvylle, ihmissuhteille ja toimijuudelle sekä lisätä riskiä muidenkin päihteiden käytölle ja taloudellisille haasteille. Toisaalta alkoholin käyttö on yhteydessä korkeampaan koulutus- ja tulotasoon ja kohtuullisesti käytettynä pidempään elinikään. Kohtuullinen alkoholin käyttö voi myös lisätä mielihyvän kokemuksia ja fyysistä aktiivisuutta.
Ikääntyneiden alkoholia käyttävien henkilöiden hyvinvointia voivat haastaa rakenteelliset tekijät, kuten ikääntyneillä itsellään ja ammattilaisilla oleva riittämätön tieto päihdeasioista sekä ammattilaisten puuttumattomuus haitalliseen alkoholin käyttöön. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan korostaa, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista ikääntyneiden päihteiden käyttöön liittyen tulisi lisätä, jotta ikääntyneet saisivat tasavertaisesti riittävää tietoa alkoholin haitoista sekä tarvittaessa oikea-aikaista tukea alkoholin käytön hallintaan
Lastensuojelun ammattilaisten tulkintoja lapsen edusta ja hyvinvoinnista palvelutarpeen arvioinnissa
No full textTämän tutkielman tavoitteena oli selvittää lapsen edun ja hyvinvoinnin toteutumista palvelutarpeen arvioinnissa. Tässä tutkielmassa tarkastelin, mihin lastensuojelun arviointiyksikön ammattilaiset kiinnittävät palvelutarpeen arvioinnissa huomion, ja miten palvelutarpeen arvioinnissa edetään lapsen etu ja hyvinvointi huomioiden. Pro gradu -tutkielma keskittyi ammattilaisten tulkintoihin ja pyrkii jäsentämään lapsen etuun ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä palvelutarpeen arvioinnissa. Tutkielmani vastaa kysymyksiin, miten lastensuojelun arviointiyksikön ammattilaiset määrittelevät ja jäsentävät lapsen etua ja hyvinvointia, mitkä keskeiset tekijät vaikuttavat lapsen edun toteutumiseen palvelutarpeen arviointivaiheessa ja päätöksissä, sekä millaisia uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia kiintymyssuhdeteoria voi tuoda lapsen edun ja hyvinvoinnin arviointiin?
Tutkielman teoreettinen taustoitus rakentuu lapsen edun ja hyvinvoinnin käsitteeseen. Teoreettisessa taustoituksessa käsitellään ensin kontekstia ja ilmiötä, kuten palvelutarpeen arviointia, sosiaalihuollon ja lastensuojelun asiakkuutta, ja toiseksi teoreettisesti lapsen emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia peilaten englantilaisen lasten psykiatrin ja psykoanalyytikko John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineisto analysoitiin laadullisen sisällön analyysin menetelmin. Tutkimus-aineistona käytettiin Tarja Pösön toteuttamaa ”Lastensuojelu lapsen etuna” -haastattelua. Aineisto koostui ryhmähaastattelusta, jossa käsiteltiin lapsen hyvinvoinnin arviointia ja siihen liittyvää prosessia, jota pohdittiin kuvitteellisen tapauksen pohjalta.
Tutkimustulokset osoittivat, että palvelutarpeen arvioinnissa on tärkeää korostaa lapsen edun ja hyvinvoinnin toteutumista. Palvelutarpeen arviointia toteutetaan yhdessä perheen kanssa ja lapsen sekä vanhemman näkemys perheen tilanteesta on tärkeä huomioida päätöksiä tehdessä. Perheen sisäiset haasteet eivät aina liity lapseen itseensä, vaan haasteet voivat joutua vanhemman tilanteesta ja tällöin ne voivat vaikuttaa myös lapseen. Ammattilainen luo luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin, jossa lapsi saa ilmaista itseään vapaasti ja saa kokemuksen kuulluksi tulemisesta. Työparityöskentely koetaan hyvänä, koska se mahdollistaa lapsen tilanteen tulkintaa eri näkökulmista. Moniammatillinen verkostoyhteistyö parhaimmillaan toteutuessa toimii lapsen edun ja hyvinvoinnin lisääjänä. Moniammatillinen yhteistyö selkeyttää asiakkaan tilanteen ja määrittää vastuurajat, sekä vähentää päällekkäisen työn tekemistä. Palvelutarpeen arvioinnissa haasteina pidetään resurssipulaa ja työuupumusta, jotka voivat estää jossain määrin lapsen edun toteutumisen
Kuntalaisen osallisuus kunnan hyvinvointipolitiikkaan kunnan hyvinvointisuunnitelman ja- kertomuksen kautta
Get PDFHyvinvoitipalveluissa toteutunut sote-uudistus on ollut suurin koko Suomen kuntakenttää ja kuntien hyvinvointijohtamista koskettavista uudistuksista. Sote-uudistus on aiheuttanut kuntien asukkaille ja päättäjille paljon kysymyksiä siitä, miten toteutunut uudistus vaikuttaa kunnan rooliin ja hyvinvointivastuutehtävään, kun päävastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille ja kuntien vaikutusmahdollisuudet sote-palveluihin jäivät mahdollisimman hyvin toimivan yhteistyön varaan. Aluevaltuustossa pienillä kunnilla on lähes mahdottomuus saada äänensä kuuluviin, koska isommilla kunnilla on enemmistö aluevaltuuston ja -hallituksen edustajissa.
Suomessa hyvinvoinnin edistämisen on katsottu jo pitkään olevan julkisen sektorin yksi tärkeimmistä tehtävistä ja siksi yleisesti onkin puhuttu hyvinvointivaltiosta. Viimeisten vuosikymmenien aikana on Suomalaisessa julkishallinnossa tapahtunut suuria hallinnollisia uudistuksia, joiden kautta on hyvinvointivaltio siirtynyt hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Muutoksen myötä vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista on siirtynyt valtiolta ja kunnilta hyvinvointialueille sekä kansalaisyhteisöille ja kuntalaisille, jonka seurauksena jokaisen kuntalaisen vastuu omasta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan on lisääntynyt huomattavasti. Valtionohjausta on kevennetty aina 1990-luvulta alkaen, kuitenkin sote-uudistuksen myötä valtio on uudelleen kiristänyt ohjaustaan hyvinvoitipalveluissa ja tiukenneen taloudellisen tilanteen myötä valtion ohjaus hyvinvointialueiden ohjauksessa on tiukentunut edelleen. Valtio ohjaa erilaisilla laeilla ja asetuksilla kuntien vastuulta hyvinvointialueille siirtyneitä sote-palveluja.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet perinteisesti kuntien hyvinvointityön edistäjiä ja vastuu kunnalla olleesta terveyden ja hyvinvoinnin ennaltaehkäisystä oli keskitetty sote-palveluihin. Kunnan hyvinvointitehtävän helpottamiseksi on lakiin kirjattu velvoite laaja-alaisesta yhteistyöstä hyvinvointistrategian luomiseksi. Laaja-alaisen yhteistyön avulla tuetaan hyvinvointijohtamisen onnistumisen mahdollisuutta kokonaisvaltaisella tasolla, pitkäjänteisenä yhteistyönä. Pitkäjänteinen yhteistyö työskentely luo poikkihallinnollisia rakenteita, jotka rikkovat eri sektorien ja toimijoiden välisiä rajoja sekä samalla ottavat mukaan kansalaisjärjestöt ja kuntalaiset aktiivisina toimijoina kunnan hyvinvointityöhön.
Tulevaisuudessa enenevässä määrin kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen ei ole enää yksin kunnan tehtävä, vaan kuntalaiset ovat tärkeä osa sitä. Kunnan hyvinvointistrategian tärkeät työkalut ovat hyvinvointisuunnitelma ja hyvinvointikertomus, joiden valmistelussa, toteutuksessa, seurannassa ja kehittämisessä on erityisen tärkeää huomioida kuntalainen aktiivisena toimijana. Kuntien kiristyneet talousnäkymät on pakottanut kunnat ymmärtämään, että toimijat eivät voi olla vain kunnan virkamieskoneistoa vaan tarvitaan kuntalaisten aktiivista ja omaehtoista toimintaa, jotta saavutetaan asetetut tavoitteet kunnan taloudentasapainon säilyttämisessä. Kunnan ja kuntalaisten hyvinvointi ei ole enää kunnan viranhaltijoiden vastuulla, vaan jokaisen kun-talaisen vastuulla. Vastuu hyvinvointijohtamisesta korostuu, joten jos valtio ja kunnat vastaavat vain rahasta ja sitten kuntalaiset itse omasta hyvinvoinnistaan, niin tärkeäksi kysymykseksi muodostuu: Miten kuntalainen saa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa oman hyvinvointiinsa sekä samalla koko kunnan ja sen kuntalaisten hyvinvointiin?
Tämän Pro gradu- tutkielman teemana on, kuinka kuntalaisen osallisuus kunnan hyvinvointisuunnitelman ja -kertomuksen pohjalta katsottuna otetaan huomioon. Hyvinvointikertomukselle on laissa laadinta velvoite, jonka vuoksi hyvinvointikertomus tulee olla jokaisessa kunnassa tehtynä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisiin asioihin on kiinnitetty huomiota ja miten osallisuutta on hyödynnetty valmistelussa ja käytäntöön viennissä sekä seurannassa. Haen vastausta osallistamisen tarkoitukseen, osallistutetaanko vain näennäisesti vai osallistutetaanko, jotta kuntalaisen ääni tulisi kuulluksi ja eriarvoisuuden tunnistaminen toteutuisi paremmin. Tutkimus on samalla kypsyys analyysi valittujen kuntien hyvinvointityön hyvinvointisuunnitelman ja -kertomuksen kautta. Tutkimuksen suoritin aineiston sisällön analyysina ja aineistona käytin Espoon, Oulun, Tampereen ja Vantaan hyvinvointikertomuksia ja -suunnitelmia. Tuloksena sain käsityksen, että otannan kaupungeissa kuntalaisen osallisuus ymmärrettiin hyvin eri lailla ja eri laajuisesti, joka vaikutti tosiasialliseen kuntalaisten osallistamiseen. Kuntalaisia osallistutettiin hyvin eri tasoisesti vaihdellen kyselyistä aina työpajoihin. Tutkimukseni loppupäätelmänä on, että kunnissa on vielä paljon tehtävää, jotta kuntaisten osallisuus hyvinvointityöhön tulee hyödynnettyä mahdollisimman täydellisesti. Kuntien tulee oppia entistä peremmin hyödyntämään kuntaisten osallisuus, jotta hyvinvointityön vaikuttavuus kunnassa paranee