7347 research outputs found
Sort by
Yhteisöllisyyden muodostuminen etänä: Toimintatutkimus Lapin yliopiston kansainvälisestä Living in the Landscape -kesäkoulusta
Full text linkTämä Pro gradu -tutkielma selvittää, miten yhteisöllisyys rakentuu hybridiopetuksena järjestetyn Living in the Landscape (LiLa) -kesäkoulun etäjakson aikana ja miten tehtävät ja käytössä olevat alustat vaikuttavat siihen. Kesäkoulun järjestäjänä toimii Arktisten yliopistojen Arctic Sustainable Art and Design (ASAD) -verkosto, joka on arktisen alueen maiden välinen yhteistyöverkosto. LiLa:an osallistuu ASAD:n verkostoon kuuluvia yliopistoja, jotka yhteistyönä kehittävät kestävää ja kulttuurisensitiivistä tutkimusta, eri paikoissa ja maisemissa. Vuoden 2024 kesäkoulu tapahtui kahdessa osassa: keväällä etäyhteyden välityksellä, kesällä viikon kenttäjaksona kasvotusten.
Tutkimuksen menetelmänä on käytetty toimintatutkimusta, jonka rinnalla myös tapaustutkimuksen keinoja. Aineisto on kerätty keväällä ja kesällä 2024, LiLa:n etäjaksosta omalla dokumentoinnilla ja ryhmähaastatteluilla, sekä kesäkoulun kirjallisilla loppupalautteilla. Ryhmähaastattelut litteroitiin ja järjestettiin koodaamalla, ja aineistot analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Tuloksien mukaan etä- ja online-kommunikaatiota pitää kohdella omana mediana ja vuorovaikutuksen välineenä, erilaisena kuin kasvotusten tapahtuva kommunikaatio. Sillä on negatiiviset, mutta myös positiiviset puolensa. Keskustelun mahdollisuudet ovat rajallisemmat kuin kasvotusten, mutta monimuotoinen ryhmätoiminta, sekä alustavat esittelyt esimerkiksi kirjallisesti helpottavat tutustumisessa ja ryhmän kehittämisessä
Mitä Lappi tuntee? : Tunnekokemusten merkitys osallistavassa aluebrändin päivitystyössä
Full text linkTutkielmassa selvitettiin tunnekokemusten yhteyttä aluebrändin osallistavaan päivitystyöhön. Tutkimus oli laadullinen ja toteutettiin yhteistyössä kahden graafisen suunnittelun opiskelijan toimesta Lappi 2.0 -brändihankkeen teemoihin liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten paikallisten tunnekokemuksia voidaan tutkia ja hyödyntää osana aluebrändin päivitysprosessia.
Tutkimusprosessi alkoi teoriakirjallisuuteen perehtymisellä ja aluebrändäyksen ajankohtaisia artikkeleita tarkastelemalla. Aineisto kerättiin järjestämällä paikallisille osallistava työpaja, jossa kerättiin heidän tunnekokemuksiaan alueeseen liittyen. Tutkimuksessa muodostettiin neljä aineistoryhmää, jotka analysoitiin laadullisin menetelmin. Tunnekokemuksia verrattiin alueen aiemman brändin välittämiin viesteihin, käsiteltiin tunneyhteyden rakentajina sekä arvioitiin kilpailuedun löytämisen keinona. Tutkimuksessa arvioitiin osallistamisen onnistumista, sen herättämiä reaktioita osallistetuissa sekä pohdittiin osallistuneiden suhdetta aluebrändiin.
Tutkimus osoitti paikallisten tunnekokemusten merkitystä aluebrändäystyössä ja yleisemmin osallistamisen merkitystä brändityössä. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että Lappiin liittyy moninaisia tunnekokemuksia, joita voidaan eri tavoin visualisoida aluebrändiksi, ja erityisesti rauhallisuus korostui aineistossa. Tutkimus vahvistaa olettamusta, että paikallisten tunnekokemusten huomioiminen voi vahvistaa alueen brändiä ja tukea osallistavaa aluebrändäystä.This study examined the connection between emotional experiences and the participatory development of a place brand. This qualitative research was conducted by two graphic design students along with the themes of the Lapland 2.0 brand project. The aim was to explore how local residents’ emotional experiences can be studied and applied on a place brand renewal process.
The process began with a review of theoretical background and articles on place branding. The data were collected through a participatory workshop for residents of Lapland, in which their emotional experiences related to the region were gathered. Four data groups were formed and analyzed using qualitative methods. The emotional experiences were compared to the messages conveyed by the previous brand of Lapland, the data were analyzed as builders of emotional connection, and evaluated to identify competitive advantage. The study also analyzed the success of the participatory approach, the participants’ reactions, and their relationship to the place brand.
The findings highlighted the significance of local emotional experiences in place branding and the importance of participation in brand development. The results revealed that Lapland is associated with a variety of emotional experiences that can be visualized in different ways as a place brand. The notable and frequent theme was peacefulness that showed in all data groups. The study supports the assumption that considering local emotional experiences can strengthen the regional brand and support participatory place branding
Ansioluetteloiden aukkojen merkitys rekrytoijien kirjoi-tuksissa ja organisaatioiden henkilöstöstrategioissa
No full textTyöttömyys kasvoi vuonna 2024 kaikissa ikäryhmissä, ja tämä vaikuttaa koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Työttömyyden tutkiminen on tärkeää, sillä sen vaikutukset heijastelevat koko yhteiskuntaan. Rekrytointi on olennainen osa organisaatioiden henkilöstöjohtamista ja strategisia käytäntöjä. Tutkimukseni tarkoituksena oli tarkastella, millä tavoin työsuhteiden väliset tauot vaikuttavat työnhakijan mahdollisuuksiin saada kutsu työhaastatteluun ja työllistyä rekrytoinnin näkökulmasta. Työhistorian katkoksiin suhtautuminen ei ole vain yksilön työllistymismahdollisuuksia koskeva kysymys, vaan se heijastaa organisaatioiden arvoja,toimintamalleja ja kulttuuria. Tutkimuskysymykseni olivat: Miten rekrytoijat suhtautuvat työhistorian taukoihin hakijoita arvioidessaan? sekä Miten organisaatioiden henkilöstöstrategioissa näkyy suhtautuminen työsuhteiden katkoksiin?
Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on teoreettis-filosofiselta lähtökohdaltaan fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkielman aineisto on kuusi netissä vapaasti saatavilla olevaa henkilöstöstrategiaa ja Ritolan (2021) kirjoituspyynnöillä keräämä aineisto, jossa on 20 rekrytointialan ammattilaisen vastauksia. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka tuloksena muodostui kuusi yläkategoriaa.
Tutkimukseni tulosten mukaan organisaatioiden henkilöstöstrategioissa pidetään tärkeänä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Niissä myös korostettiin, että rekrytoitaessa tulisi valita parhaiten osaamiseltaan ja koulutukseltaan sopivin henkilö ja jättää muut taustatekijät huomiotta. Rekrytoijien kirjoituksissa kuitenkin tuli ilmi, että taukoihin työsuhteiden välissä suhtauduttiin negatiivisesti, olivat ne lyhyitä tai pitkiä. Tässä tutkimuksessa tutkin miten työnhakijoiden, joilla on taukoja työsuhteiden välissä, mahdollisuudet työllistyä nähdään rekrytoijien silmin, ja onko heitä huomioitu organisaatioiden strategioissa? Tuloksena organisaatioiden henkilöstöstrategioissa koulutus ja osaaminen nähtiin tärkeimpänä perustana rekrytoimiselle. Rekrytoijien kirjoituksissa nousi taas esille, että ammattitaidon nähtiin pienentyvän jo lyhyen tauon aikana, ja sellaiset hakijat jätettiin usein kutsumatta haastatteluun. Tätä ristiriitaa pohdin johtopäätöksissä ja ehdotan tulevia tutkimusaiheita
Yksityisyyden suojan vaikutus laite-etsintään EIT:n ja EUT:n oikeuskäytännössä
Full text linkTutkimuksessa tarkastellaan teknisiin laitteisiin kohdistuvan laite-etsinnän oikeudellistasääntelyä ja sen suhdetta yksityisyyden suojaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen näkökulmasta. Keskiössä on se, millaisia aineellisia ja menettelyllisiä edellytyksiä nämä tuomioistuimet asettavat, jotta laite-etsintä voidaan toteuttaa perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen, sekä miten nämä edellytykset suhteutuvat Suomen pakkokeinolain nykytilaan ja vireillä olevaan sääntelyuudistukseen.
Tutkimuksen pääasiallinen menetelmä on lainoppi. Toista tutkimuskysymystä tarkastellaan myös de lege ferenda -näkökulmasta. Aineistona hyödynnetään kansallista ja eurooppaoikeudellista lainsäädäntöä ja lainvalmistelua, oikeuskirjallisuutta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä hovioikeuksien ratkaisuja, joissa on arvioitu laite-etsinnällä hankittujen todisteiden hyödyntämiskieltoa.
Merkittävän painoarvon saa EUT:n tuomio asiassa C-548/21, jossa unionin tuomioistuin katsoi, että pääsy matkapuhelimen sisältämiin henkilötietoihin aiheuttaa vaaran vakavasta tai erityisen vakavasta puuttumisesta rekisteröidyn perusoikeuksiin, minkä vuoksi pakkokeinon luvallisuus tulisi saattaa tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen etukäteisvalvontaan. Laite-etsintä on esitutkinnassa keskeinen pakkokeino, sillä rikoksia suunnitellaan ja toteutetaan yhä useammin teknisten laitteiden avulla. Laite-etsintä mahdollistaa pääsyn laitteen koko sisältöön, kuten viesteihin, valokuviin ja asiakirjoihin, mikä merkitsee syvää puuttumista laitteen haltijan yksityisyyden suojaan.
Tutkielmassa todetaan, että Suomen nykyinen sääntely ei täytä Euroopan unionin tuomioistuimen asettamia vaatimuksia, mutta hallituksen esitys tuomioistuimen päätäntävallasta laite-etsinnässä parantaa sääntelyn laatua ja oikeusturvaa merkittävästi. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö edellyttää, että yksityisyyden suojaan puuttumisen tulee perustua täsmälliseen ja ennakoitavaan lainsäädäntöön, jonka tulee tosiasiallisesti rajoittaa viranomaisen harkintavaltaa ja turvata pakkokeinon kohteelle tehokkaat oikeussuojakeinot
Lapin naiskirjallisuus sota- ja jälleenrakennusajan naiseuden kuvaajana 1940-luvulta 1980-luvulle
Full text linkTutkin väitöskirjassani, miten Lapin keskeiset naiskirjailijat ovat 1940–1980-luvuilla tulkinneet proosassaan sota- ja jälleenrakennusajan naisia ja naiseutta. Tutkimukseni tarkentaa kirjallisuushistorian ja uuden sotahistorian käsityksiä siitä, miten pohjoisen naiskirjailijat osallistuivat yhteiskunnalliseen keskusteluun 1940-luvulta alkaen kirjoittamalla sota- ja jälleenrakennusajan kokemuksista naisten näkökulmasta. He käsittelivät jo 1940–1970-luvuilla teemoja, jotka ovat nousseet laajemmin julkiseen keskusteluun vasta 2000-luvulla: muun muassa sodan pitkäkestoisia tunnemuistoja, sukupuolittuneita väkivallan kokemuksia ja pohjoisen halpaa työvoimaa jälleenrakennusajan teollistumisessa.
Lappilainen naiskirjallisuus on ollut keskeisesti rakentamassa pohjoista identiteettiä ja historiakäsitystä, toisin sanoen se on vaikuttanut osaltaan siihen, mitä alueen historiasta muistetaan ja miten pohjoista kuvataan. Silti yhä 2000-luvulla lappilaisen kirjallisuuden merkityksestä keskustellaan hämmästyttävän usein pääasiassa mieskirjallisuuden kautta.
Teen kulttuurihistoriallista tutkimusta, jossa kohdemateriaalini vuoksi hyödynnän kirjallisuudentutkimuksen lähestymistapoja, muun muassa naiskuvatutkimusta. Pääpaino on kuitenkin kulttuurihistoriallisessa metodologiassa. Olen valinnut työhöni kolme keskeistä käsitettä: naiskuvat, vastamuisti ja jälkimuisti, joiden avulla suuntaan mielenkiintoni tutkimuskysymysteni ja analyysini kannalta keskeisimpiin asioihin. Tärkeimmät metodologiset instrumenttini ovat kontekstualisoiva lähi- ja vastakarvaan lukeminen sekä kirjoittamalla tutkiminen ja sisällönanalyysi. Lisäksi käsitteet naiskirjailija ja naiskirjallisuus liittyvät tutkimuskohteenani olevaan 12 kirjailijaan ja heidän tuotantoonsa.
Päätutkimuskysymykseni on tarkastella, millaista naiseutta kirjailijoiden sodasta ja jälleenrakennusajasta kertovat romaanit rakentavat. Sota- ja jälleenrakennusaika koettiin kaunokirjallisuuden aihelmina miehisiksi, ja kirjoittamaton sääntö oli, että naiset eivät pysty niistä uskottavasti kirjoittamaan. Näin ollen kriitikot usein arvioivat Lapin naiskirjailijoiden naiskuvatulkintoja miehisen kertomaperineen näkökulmasta. Näenkin tutkimustehtäväni paikoin myös laajenevan siihen, miten kirjailijan sukupuoli vaikutti heidän esittämiensä historiatulkintojen vastaanottoon. Analyyseissani on kaiken aikaa läsnä kaksi aikatasoa: teosten ilmestymisajan aika eli kirjoittamisajankohta sekä kirjailijoiden tulkinnoissaan kuvaama aika eli menneisyys.
Tutkimukseni uudistaa tutkimuskenttää osoittaen lappilaisen kirjallisuuden merkityksen mielen jälleenrakentajana ja traumaattisten kokemusten käsittelijänä. Lapin naiskirjailijat moninaistivat käsitystä sota-ajan naisesta kuvaamalla romaaneissaan 1940–1980-luvuilla muun muassa kotirintaman naisia työssään tai naisten sodankokemukseen oleellisesti kuulunutta seksuaalisen väkivallan pelkoa. Sota-ajan naisen seksuaalisuus oli ylipäätään teema, joka puhutti kriitikoita usealla vuosikymmenellä. Lapin naiskirjailijat kirjoittivat evako(i)sta ja Lapin sodasta tuhoineen. Heidän jälleenrakennusajan tulkintansa tekivät näkyväksi naisten ja lasten osuuden Pohjois-Suomen jälleenrakennuksessa.
Vaikka tutkimukseni ei johda kaiken kattavaan esitykseen lappilaisesta naiskirjallisuudesta, tarkastelen alueen kirjallisuutta jatkumoina: Martta Haatanen, Viola Kuoksa-Wave, Annikki Setälä, Annikki Kariniemi ja Rauni Kivilinna edustavat 1940–1970-luvuilla kirjoittaneita kirjailijoita; Mirjam Kälkäjä, Anja Tikkanen, Ritva-Kaija Laitinen, Anna-Liisa Haakana, Ritva Kariniemi, Anita Kraatari ja Kirste Paltto taas 1970–1980-luvuilla kirjoittaneita.In this doctoral dissertation, I examine representations of wartime and reconstruction-era women and womanhood in prose written by Lapland-based key women authors in the period from the 1940s to the 1980s. My study elaborates on the understandings gained through research in history of literature and new war history regarding northern women authors’ role in participating in societal discussion from the 1940s onwards through their writing on wartime and reconstruction-era experiences from women’s perspective. Already in the period from the 1940s to the 1970s, these women authors addressed themes that have emerged in wider public discussion only in the 2000s. These themes include long-term emotional memories, experiences of gendered violence, and the North as a source of cheap labour force for boosting reconstruction-era industrialization.
Literature by Lapland-based women authors has played a central role in building the northern identity and conception of history, that is, it has contributed to what is remembered of the region’s history and how the North is represented. Yet, the significance of Lapland’s literature is still astonishingly often discussed through works written by men.
My research is situated within the discipline of cultural history, and given the nature of the material I examine, I draw from approaches in literature studies, for example research on representations of women. The main methodological emphasis of this study, however, falls into the realm of cultural history. I have selected three core concepts for this study: representations of women, counter-memory, and postmemory. These concepts enable me to focus on the issues of greatest relevance to my research questions and analysis. The main methodological instruments used are contextualizing close reading and reading against the grain, research through writing, and content analysis. In addition, my research addresses 12 authors and their works and the related concepts woman author and literature by women authors.
My main research question is to examine what kinds of representations of womanhood are constructed in the women authors’ novels set in the wartime and reconstruction period. The wartime and reconstruction period as subjects addressed by literature were conceived of as quintessentially masculine, and the unwritten rule was that women cannot write about these subjects in a convincing way. Thus, critics often assessed Lapland’s women authors’ representations of women through the lens of the masculine narrative tradition. Seen against this backdrop, my research task also extends to considering how the author’s gender may have influenced the reception of the interpretations of history offered by them. Two time planes are continuously present in my analysis: the time of publication of the works (the time of writing) and the time depicted in the works (past).
My study renews the research field by pointing out the significance of Lapland’s literature in mental reconstruction and the processing of traumatic experiences. In their novels published during the period from the 1940s to the 1980s, Lapland’s women authors diversified the image of the wartime woman through depicting, for example, women working at the home front, or the fear of sexual violence, which essentially characterized women’s experience of war. Sexuality of wartime women in general was an ongoing theme addressed by critics over several decades. The Lapland-based women authors wrote about the evacuees and the Lapland War and the destruction brought by the war. The women writers’ interpretations of the reconstruction era rendered visible the role of women and children in the reconstruction of Lapland.
Although my research does not provide a comprehensive overview of the literature by Lapland-based women authors, I address the literature of the region as a series of continua: Martta Haatanen, Viola Kuoksa-Wave, Annikki Setälä, Annikki Kariniemi and Rauni Kivilinna represent authors who wrote in the period from the 1940s to the 1970s; and Mirjam Kälkäjä, Anja Tikkanen, Ritva-Kaija Laitinen, Anna-Liisa Haakana, Ritva Kariniemi, Anita Kraatari and Kirste Paltto represent writers whose works date from the 1970s to the 1980s.navigointi mahdollistalooginen lukemisjärjesty
Tilaa valita, tilaa epäröidä: Taideperustainen toimintatutkimus osallistavan kuvataiteen opintojaksosta lukiossa
Full text linkTässä pro gradu tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden rakentumista lukion kuvataiteen opetuksessa osallistavan oppikokonaisuuden kontekstissa. Tutkimuksen kohteena on vapaavalintainen grafiikan ja piirustuksen opintojakso, jonka tavoitteena oli tukea opiskelijoiden motivaatiota, sitoutumista ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työskentelyynsä.
Tutkimus toteutettiin taideperustaisena toimintatutkimuksena, jossa toimin samanaikaisesti opettajana ja tutkijana. Aineisto koostui opiskelijoiden prosessikansioista, kirjallisista kyselyvastauksista sekä opettajan tutkimuspäiväkirjasta, ja se analysoitiin laadullisella, aineistolähtöisellä analyysilla.
Tulokset osoittavat, että osallistava kuvataiteen oppikokonaisuus voi tukea opiskelijoiden motivaatiota ja sitoutumista erityisesti silloin, kun opetuksen rakenteet ovat selkeitä mutta joustavia ja valinnanmahdollisuudet rakentuvat asteittain. Osallisuus näyttäytyi prosessina, johon sisältyi myös epävarmuutta ja haasteita, mutta jotka olivat merkityksellisiä oppimisen ja toimijuuden kehittymisen kannalta. Tutkimus tuo esiin osallistavan pedagogiikan mahdollisuuksia ja haasteita lukion kuvataiteen opetuksessa sekä opettajan pedagogisen harkinnan keskeisen merkityksen osallisuuden tukemisessa.This master’s thesis examines the construction of participation in upper secondary school visual arts education within the context of a participatory learning module. The study focuses on an elective course in printmaking and drawing, the aim of which was to support students’ motivation, engagement, and opportunities to influence their own working processes.
The study was conducted as an art-based action research, in which I acted simultaneously as a teacher and a researcher. The data consisted of students’ process portfolios, written questionnaire responses, and the teacher’s research diary, and it was analysed using qualitative, data-driven thematic analysis.
The findings indicate that a participatory visual arts learning module can support students’ motivation and engagement particularly when instructional structures are clear yet flexible and opportunities for choice are introduced gradually. Participation emerged as a process that also involved uncertainty and challenges, which nevertheless proved meaningful for learning and the development of student agency. The study highlights both the possibilities and challenges of participatory pedagogy in upper secondary school visual arts education and underscores the central role of teachers’ pedagogical judgement in supporting students’ participation
Raportointi liiketoiminnan kestävyysvaikutuksista - tutkimus pohjoismaisten suuryhtiöiden tavasta noudattaa vastuullisuusraportointisääntelyä
Full text linkTutkielmassa tarkastellaan vastuullisuusraportointisääntelyä ja sitä, miten tutkimuksen kohteiksi valikoituneet suomalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset pörssiyhtiöt ovat soveltaneet sääntelyä ja toteuttaneet vastuullisuusraportointinsa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ovatko kyseiset yhtiöt noudattaneet CSRD:n nojalla annetun ESRS 2 -standardin sisältövaatimuksia vaadittavalla tavalla, sekä ilmeneekö sääntelyn noudattamisessa merkittäviä maakohtaisia eroja.
Tutkielmassa on hyödynnetty sekä lainopillista että empiiristä tutkimusmetodia. Lainopin keinoin on selvitetty sitä, mitä vastuullisuusraportointiin liittyviä käytännön vaatimuksia voimassa olevasta oikeudesta kumpuaa. Vaatimusten noudattamistavan arviointi on toteutettu empiirisellä metodilla. Empiirisen osan aineisto on muodostunut tutkimuskohteena olleiden pörssiyhtiöiden vuoden 2024 ajalta julkaisemista vastuullisuusraporteista, joita on tutkittu kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkielman lopussa on de lege ferenda -tutkimusta hyödyntämällä annettu ehdotuksia siitä, millaista vastuullisuusraportointia koskeva sääntely voisi tulevaisuudessa olla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tutkimuskohteena olevat yhtiöt ovat noudattaneet vastuullisuusraportointisääntelyä yleisesti ottaen vaaditulla tavalla eikä systemaattisia puutteita tai merkittäviä maakohtaisia eroja sääntelyn noudattamisessa ole ilmennyt. Tutkimustulosten myötä voidaan kuitenkin esittää yleisempiä huomioita ja pohdintoja liittyen vastuullisuusraportointisääntelyyn tulkintaan ja tarkoitukseen. Niiden huomioon ottaminen on relevanttia, kun pohditaan sitä, millaista vastuullisuusraportointia koskeva sääntely voisi tulevaisuudessa olla sekä mihin aiheisiin vastuullisuusraportointia koskeva tutkimus voisi tulevaisuudessa keskittyä
Kaksitoista kuvaa isästä: Sadan vuoden sairaskertomus
No full textTämä taiteen tohtorin väitöskirja tarkastelee taiteellisin menetelmin taakkasiirtymän käsittelemisen ja pysäyttämisen keinoja ja välineitä.
Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että sodan aiheuttamat moraaliset ja psykologiset vammat voivat siirtyä sotaa kokemattomille osapuolille ja sukupolvelta toiselle; ilmiötä on käsitelty myös PTSD-tutkimuksessa. Tutkimuksessa kysytään, miten tällaisia perittyjä psyykkisiä ja emotionaalisia taakkoja voidaan tuoda näkyväksi ja käsitellä taiteen keinoin.
Tutkimus yhdistää hermeneuttis-fenomenologisella tutkimusotteella kuvataiteen, draaman ja filosofisen pohdinnan kokonaisuudeksi, jossa luova taide toimii sekä tutkimuskohteena että sovellettavana metodina.
Tarkastelun teoreettinen viitekehys muotoiltiin tutkimuksessa kehitetyn dynaamisen toimintamallin (SVD) avulla. Malli jäsentää taiteellisen tutkimusprosessin dynamiikan kolmen päävaiheen — syvämietteisen konseptoinnin, visualisoivan kontekstualisoinnin ja reflektoivan dialogin — tehtäviksi.
Toimintamallia sovellettiin kuvataideprojektiin ja näytelmäkäsikirjoituksen tekoon. Molemmat taiteelliset osat huipentuivat yleisölle järjestettyyn esitykseen.
Tutkimus tuotti taideterapeuttisen itsehoitomallin (SVDM) ja esimerkin sen soveltamisesta sotatraumojen synnyttämien traumasiirtymien käsittelyyn. Mallin keskeinen idea on lähestyä hermeneuttisesti selitettävää fenomenologista traumailmiötä ja ottaa se taiteellisin keinoin tuotetuin tarkoituksenmukaisten kuvausten muodossa käsittelyyn. Viimeistelty lopputuote esitetään suunnatulle yleisölle manifestina. Prosessin kautta itsehoitomallin käyttäjä irrottautuu traumaperinnöstään.
Käytetty hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa mahdollisti tutkijan omien kokemusten ja havaintojen reflektion osana laajempaa henkilöhistoriallista ja kulttuurihistoriallista kontekstia.
Tutkimus osoittaa, että taiteellinen työskentely voi toimia merkittävänä reflektiivisenä ja terapeuttisena prosessina moraalisen vammautumisen jälkivaikutusten tunnistamisessa ja muuntamisessa. Taiteen avulla voidaan luoda yhteisöllinen tila, jossa yksilön kokemus menneestä saa yhteisöllisen merkityksen ja taakkasiirtymän ketju voi katketa.
Taideterapeuttiselle SVDM-itsehoitomallille osoitetaan useita jatkotutkimusaiheita ja soveltamistapavaihtoehtoja, jotka laajentavat mallin käyttöä yksilö- ja yhteisöterapeuttisiin konteksteihin.This doctoral dissertation in art examines artistic methodologies for processing and interrupting the transmission of transgenerational burden.
The study is grounded in the premise that the moral and psychological injuries caused by war may be carried by individuals without direct war experience and transmitted across generations, a phenomenon also addressed in PTSD research. The research asks how such inherited burdens can be made visible and processed through artistic practice.
The research adopts a hermeneutic-phenomenological approach that integrates visual art, drama, and philosophical reflection into a unified process in which artistic practice functions both as the object of inquiry and as an applied method.
The theoretical framework is articulated through the dynamically developed SVD model. The model structures the artistic research process into three phases—contemplative conceptualisation, visual contextualisation, and reflective dialogue—which together define the operational logic of the approach.
The model was applied in a visual art project and in the writing of a dramatic script, both culminating in public presentations.
The research resulted in an art-therapeutic self-care model, SVDM, with a demonstrated application for addressing war-related trauma transmission. The model approaches phenomenological trauma experiences through hermeneutic interpretation and purposefully constructed artistic articulations. The process concludes with a manifesto presented to a designated audience, enabling detachment from inherited trauma.
The study shows that artistic practice can function as a reflective and therapeutic process for identifying and transforming the after-effects of moral injury. Artistic work creates a shared space in which personal experiences gain communal resonance, making it possible to interrupt transgenerational transmission.
The SVDM model offers multiple directions for future research and applications in both individual and community-oriented contexts.navigointi mahdollist
”elekää nyt herrat tykäkkö huonoa, mutta tuota pitäisikö keskustella semmoisten kanssa jotka tietää siitä asiasta jotakin?”: Alipäällystön koettu työhyvinvointi ja sen kehittäminen Pohjois- Pohjanmaan pelastuslaitoksella
Full text linkTämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli hakea vastauksia kysymyksiin, millaisena Pohjois-Pohjanmaan pelastuslaitoksen alipäällystövirassa toimivat pelastajien lähiesihenkilöt ovat kokeneet työhyvinvointinsa, mutta ennen kaikkea mitkä tekijät vaikuttavat heidän työhyvinvoinnin kokemiseen. Lisäksi tulosten pohjalta esiteltiin työhyvinvoinnin osallistavaan kehittämiseen ratkaisuehdotuksia työhyvinvoinnin teoreettisten viitemallien kautta.
Taustateorioina hyödynnettiin tutkimustietoa työhyvinvoinnista ja sen erilaisista teoreettisista malleista. Myös kokemuksen tutkimuksesta olevaa näyttöä käytettiin hyväksi. Pelastustoimen valtakunnalliset strategiset linjaukset sekä ominaispiirteet huomioitiin tutkimuksessa ja saatuja tuloksia peilataan etenkin työterveyslaitoksen kahteen ”mitä kuuluu pelastustoimelle?” -työhyvinvointitutkimukseen vuosilta 2023–2024.
Tutkimusta varten haastateltiin viittä pelastuslaitoksella toimivaa lähiesihenkilöä ja haastatteluilla kerätty aineisto analysoitiin käyttäen menetelmänä tulkitsevaa fenomenologista analyysia (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA). Haastatteluiden pohjalta tapahtuva analyysi pyrki tulkitsemaan ja kuvaamaan lähiesihenkilöiden yksilöllisiä kokemuksia ja niiden merkityksiä työhyvinvoinnin kontekstissa. Tutkimustuloksena esiteltiin viisi ryhmäkokemuksellista teemaa, jotka olivat työn epäselvyys jatkuvana kuormitustekijänä, halu kehittää omaa työtä, koetut puutteet johtamisessa, työhyvinvointiin panostamisen puute sekä tunnustuksen ja arvostuksen kokemisen tärkeys.
Tutkimuksen fenomenologinen lähestymistapa toi työhyvinvoinnin tutkimukseen näkökulman, joka eroaa pelkkiin määrällisiin malleihin perustuvasta ajattelusta korostaen työntekijöiden omien kokemusten ja merkitysten ymmärtämistä sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään mitattaviin indikaattoreihin. Tutkimuksessa henkilöiden kokemukset ilmaisivat tarpeen tuelle ja inhimilliselle kohtaamiselle. Tutkimus osaltaan myös muistutti näistä ihmisen perustarpeista, jotka ilmenevät myös työelämässämme. Tuloksia voidaan käyttää hyödyksi työhyvinvoinnin kehitystyössä Pohjois-Pohjanmaan pelastuslaitoksella
International socially engaged art symposium : a place of creation, shared knowledge, and conversational art
Full text linkThis dissertation explores how my organic garden and participation in international art camps have shaped my interest in researching and creating socially engaged art. It examines my involvement in various international art symposia, with a particular focus on the International Socially Engaged Art Symposium (ISEAS), which I have organised over several years. Central to my research is the exploration of conversational art within the ISEAS framework, where I investigate how socially engaged art can foster dialogue and community involvement. Through ISEAS, I have delved into the integration of art and science, environmental activism, and the mitigation of eco-anxiety, guided by posthumanist and Anthropocene perspectives.
The dissertation adopts a pragmatic philosophical approach to the examination of art in my practice, highlighting my roles as creator, participant, organiser, and leader. In the theoretical section, I discuss the factors influencing my research, underscoring the importance of conversational art. I also explore art activism, the relationship between art and science, and the impacts of climate change and environmental anxiety. My art-based and artistic methodology is explained, and I provide an analytical framework for interpreting the research findings. I discuss my methodological choices in detail, emphasising the omnipresence of art and presenting my understanding of art-based analysis. Ethics is a central aspect of my work, intersecting with socially engaged art, collaborative methods, and academic goals, thus highlighting its crucial role in the research landscape. Additionally, my research addresses ethical challenges related to socially engaged art, such as power dynamics, artwork ownership, and co-authorship in academic publishing. As an organiser, artist, and researcher, my role has been to create a reliable and inclusive environment where creative expression can thrive.
My research encompasses four ISEAS events and two major art exhibitions: Conversation at the Rovaniemi Art Museum and Our Shared Food at the Lapua Art Museum. The dissertation is based on six peer-reviewed articles covering a diverse range of topics, including power relations in the art and art education sectors, ethical issues in conversational art, and the capacity of participatory digital art to foster empathy and connections. The ISEAS Symposia function as a "third space," promoting interdisciplinary collaboration and linking community art with environmental and social activism, particularly in the context of northern forest disputes and natural resource management. One study highlights the impact of art methods on empathy and ethical thinking within food culture, while another examines how elementary schools can employ various art forms in immersive, sensory food education, reinforcing the significance of sustainability and cultural practices in daily life.
ISEAS has developed and achieved significant results thanks to the commitment and active participation of many individuals. My findings emphasise that conversational art transcends verbal communication, using artistic practices to engage with complex social and environmental issues, particularly when direct verbal exchange is challenging. It has established a unique approach to addressing local and global problems, especially those related to climate change. Cooperation and diversity are crucial in finding solutions to these challenges. Humans possess diverse forms of ingenuity that flourish when different people and experiences converge. At ISEAS, I have developed a framework and processes to facilitate this, which can lead to even more creative and engaging collaborative projects through continual refinement and adaptation to individual needs. The importance of a shared will in fostering effective action and innovative collaboration is highlighted, and cooperation must extend beyond traditional boundaries to include various disciplines, arts, age groups, religions, and nationalities. Encountering the unknown presents an opportunity for learning and the creation of new ways of thinking.Tämä väitöskirja taustoittaa kuinka luomupuutarhani ja osallistuminen kansainvälisille taideleireille ovat synnyttäneet kiinnostukseni sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tutkimiseen ja tekemiseen. Väitöksessäni keskityn erityisesti International Socially Engaged Art Symposium (ISEAS) -tapahtumaan, jota olen järjestänyt useiden vuosien ajan. Tutkimukseni ytimessä on keskustelutaiteen tutkiminen ISEAS:in viitekehyksessä, jossa tuon esille, kuinka sosiaalisesti sitoutunut taide voi edistää vuoropuhelua ja yhteisön osallistumista. ISEAS:in kautta olen tutkinut taiteen ja tieteen välistä yhteistyötä, ympäristöaktivismia ja ympäristöahdistuksen lievittämistä posthumanististen ja antroposeenisten näkökulmien ohjaamana.
Tuon esille pragmaattista filosofista tarkastelua taiteesta käytännössäni, korostaen rooliani käytännönläheisenä toimijana: osallistujana, järjestäjänä ja johtajana. Teoreettisessa osuudessa käsittelen tutkimustani vaikuttavia tekijöitä, korostaen keskustelutaiteen merkitystä. Lisäksi tutkin taideaktivismia, taiteen ja tieteen välistä suhdetta sekä ilmastonmuutoksen ja ympäristöahdistuksen vaikutuksia. Selitän taideperustaisen metodologian sekä tarjoan analyyttisen viitekehyksen tutkimustulosten tulkitsemiseksi. Keskityn metodologisiin valintoihini, korostaen taiteen läsnäoloa kaikilla tasoilla, ja esittelen ymmärrykseni taideperustaisesta analyysistä. Etiikka on keskeinen osa työtäni, ja se liittyy sosiaalisesti sitoutuneeseen taiteeseen, yhteistyömenetelmiin ja akateemisiin tavoitteisiin, korostaen sen keskeistä roolia tutkimusmaastossani. Tutkimukseni käsittelee myös sosiaalisesti sitoutuneeseen taiteeseen liittyviä eettisiä haasteita, kuten valtasuhteita, taideteosten omistajuutta ja akateemista julkaisemista koskevaa yhteiskirjoittamista. Järjestäjänä, taiteilijana ja tutkijana roolini on ollut luoda luotettava ja osallistava ympäristö, jossa luova ilmaisu voi kukoistaa.
Tutkimukseni kattaa neljä ISEAS-tapahtumaa ja kaksi merkittävää taidenäyttelyä: Conversation Rovaniemen taidemuseossa ja Our Shared Food Lapuan taidemuseossa. Väitöskirja perustuu kuuteen vertaisarvioituun artikkeliin, jotka käsittelevät laajaa aiheiden kirjoa, kuten valtasuhteita taiteen ja taidekasvatuksen sektoreilla, keskustelutaiteen eettisiä kysymyksiä sekä osallistavan digitaalisen taiteen kykyä edistää empatiaa ja yhteyksiä. ISEAS-tapahtumat toimivat "kolmantena tilana", joka edistää poikkitieteellistä yhteistyötä ja yhdistää yhteisötaidetta ympäristö- ja sosiaaliseen aktivismiin, erityisesti pohjoisten metsien kiistojen ja luonnonvarojen hallinnan kontekstissa. Yksi tutkimus korostaa taidemenetelmien vaikutusta empatiaan ja eettiseen ajatteluun ruokakulttuurissa, kun taas toinen tutkii, kuinka alakoulut voivat hyödyntää erilaisia taidemuotoja immersiivisessä, aistillisessa ruokakoulutuksessa, vahvistaen kestävyyden ja kulttuuristen käytäntöjen merkitystä jokapäiväisessä elämässä.
ISEAS on kehittynyt ja saavuttanut merkittäviä tuloksia kiitos monien ihmisten luottamuksen ja aktiivisen osallistumisen. Havainnot korostavat, että keskustelutaide ylittää sanallisen viestinnän rajoja, käyttäen taiteellisia menetelmiä monimutkaisten sosiaalisten ja ympäristöllisten kysymysten käsittelemiseen, erityisesti silloin, kun suora sanallinen vaihto on vaikeaa. ISEAS on luonut ainutlaatuisen lähestymistavan paikallisten ja globaalien ongelmien käsittelyyn, erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä. Yhteistyö ja monimuotoisuus ovat keskeisiä haasteiden ratkaisemisessa. Luovina olentoina ihmisillä on monenlaisia innovaatioita, jotka kukoistavat, kun eri ihmiset ja kokemukset kohtaavat. ISEAS: issa olen kehittänyt kehyksen ja vaiheet tämän mahdollistamiseksi. Se voi synnyttää entistä luovempia ja kiinnostavampia yhteistyöprojekteja jatkuvan hienosäätämisen ja yksilöllisiin tarpeisiin mukautumisen kautta. Korostan, kuinka yhteinen tahto voi johtaa tehokkaaseen toimintaan ja innovatiiviseen yhteistyöhön. Yhteistyön on ulotuttava yksittäisten alojen rajojen ulkopuolelle, kattaen eri tieteenalat, taiteet, ikäryhmät, uskonnot ja kansallisuudet. Tuntemattoman kohtaaminen tarjoaa mahdollisuuden oppimiseen ja uusien ajattelumallien luomiseen.navigointi mahdollist