Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Musiikkiperintö Suomessa
No full textKeskustelu kulttuuriperinnöstä on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvun kuluessa. Keskeinen taustatekijä ilmiölle on Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta vuodelta 2003. Sopimus on ratifioitu Suomessa 2013. Sopimus pohjaa huoleen historiallisten ilmaisumuotojen ja kulttuuristen käytäntöjen häviämisestä niin teollisista, sotilaallisista, poliittisista kuin kaupallisistakin syistä. Vuosi 2018 oli kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi, ja sen tavoitteena oli Euroopan parlamentin ja neuvoston mukaan se, että ”mahdollisimman moni innostuu tekemään tunnetuksi, vaalimaan, kehittämään ja hyödyntämään monimuotoista eurooppalaista kulttuuriperintöä” (KET 2018). Suomessa Opetus- ja kulttuuriministeriö aloitti vuonna 2021 nimenomaisen kulttuuriperintöstrategian valmistelun (OKM 2021). -
The (un)settled space of healthcare musicians : hybrid music professionalism in the Finnish healthcare system
No full textMusic professionalism is undergoing a period of turbulent change. Musicians are not only performing in traditional concert audiences, but also increasingly work in unconventional spaces and novel sites for and with different groups of people in a wide array of life situations. Hybrid music professionalism refers to a highly reflexive expanding professional approach. This article-based doctoral dissertation addresses the emergence of this expanding music professionalism by exploring the work of musicians in the Finnish public healthcare system. The guiding research question is: How does healthcare musicians’ relational work inform a new understanding of expanding, hybrid music professionalism in a changing society?
The empirical material was generated at one children’s hospital and one eldercare hospital, through observations and interviews with musicians, patients, their families, and healthcare personnel, as well as with policymakers and other arts practitioners working in healthcare settings. Through a multiple case study approach, the research builds on four sub-studies in which thematic and reflexive analyses were applied. A qualitative cross-case analysis was then used to synthesize the findings of the sub-studies. The findings have been reported in four international peer-reviewed publications: (1) a qualitative systematic review exploring healthcare musicians’ work and professional space in somatic hospital wards; (2) a descriptive case study that analyzes musicians’ interprofessional work and musicking with and for families, their relatives, and healthcare personnel in neonatal intensive care units; (3) an instrumental case study theorizing musicians’ professional work in eldercare hospitals; and (4) an in-depth case study that reflects and theorizes musicians’ emotional work in end-of-life care contexts. Additionally, a policy recommendation aimed at cross-sectoral service providers was produced.
The findings present healthcare musicians as socially responsible practitioners who co-construct their professionalism through reciprocal, relational practices, not only in but with the healthcare community, including patients, their families, and healthcare personnel. These relational practices are manifested in healthcare musicians’ work; for instance, through creating metaphorical thinking and language, engaging in musico-emotional interaction, and supporting gerotranscendence. Such hybrid professionalism requires interprofessional reflection and collaboration that can guide musicians towards acknowledging the limits and boundaries of their work, their own transforming expertise, and—most importantly—the necessary expertise and knowledge of others.
The findings imply that hybrid professionalism, realized through boundary work, incorporates emotionally sensitive, situational ethics that integrate the practice with the everyday life of healthcare communities to support the agency and integrity of potentially vulnerable patients. It is proposed that although music may serve as a clinical intervention, or maintain a performative value as entertainment, its inherent value for the participants should be better and more deeply considered in higher music education. Healthcare musicians’ socially engaged work unfolds aesthetic and existential dimensions of the whole spectrum of human interaction, and raises critical questions about what constitutes a good life for patients, their families, healthcare personnel, and the musicians themselves.
The study suggests that expanding our understanding of music professionalism in healthcare as a salutogenic orientation to wellbeing can support not only professional self-care and patient safety, but also wider systemic change and a reorganization of professional education and working life. As part of this theoretical and practical development, music professionals may become more legitimized and significant actors in our rapidly changing societies.Musiikin ammattilaisuudessa tapahtuva muutosprosessi on tällä hetkellä nopea. Muusikot eivät enää esiinny yksinomaan perinteisille konserttiyleisöille, vaan työskentelevät yhä useammin toisentyyppisissä tiloissa ja ympäristöissä. Lisäksi työskentely tapahtuu monenlaisten ryhmien kanssa, joiden jäsenten elämäntilanteet vaihtelevat. Tämä artikkeliväitöskirja käsittelee laajenevaa ammatillisuutta tarkastelemalla muusikoiden työtä suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Tähän ilmiöön, joka edellyttää äärimmäisen joustavaa työskentelyotetta, viitataan tutkimuksessa uudella käsitteellä hybridiammatillisuus. Keskeinen tutkimuskysymys on: kuinka sairaalamuusikoiden työ edistää musiikin laajentuvan, hybridin ammatillisuuden uudenlaista määrittelyä oman aikamme muuttuvassa yhteiskunnassa?
Tutkimusaineisto kerättiin yhdessä lastensairaalassa ja yhdessä ikääntyneiden sairaalassa, ensin havainnoimalla ja sen jälkeen haastattelemalla muusikoita, potilaita, omaisia, hoitohenkilökuntaa, päättäjiä sekä muita terveydenhuollossa työskenteleviä taiteen ammattilaisia. Väitöskirja on monitapaustutkimus, ja se perustuu neljään osatutkimukseen, joissa sovellettiin temaattista ja refleksiivistä analyysiä. Osatutkimusten löydökset syntetisoitiin tapauksia vertailevalla laadullisella ristikkäisanalyysillä. Tulokset raportoitiin neljässä kansainvälisessä vertaisarvioidussa julkaisussa: (1) laadullisessa, systemaattisessa katsauksessa, joka kartoitti sairaalamuusikoiden työtä sairaaloiden somaattisessa erikoissairaanhoidossa; (2) kuvailevassa tapaustutkimuksessa, jossa analysoitiin muusikoiden moniammatillista työtä ja yhteismusisointia vastasyntyneiden teho-osastolla yhdessä perheiden, omaisten ja terveydenhoitohenkilökunnan kanssa; (3) instrumentaalisessa tapaustutkimuksessa, joka teoretisoi muusikoiden työtä ikäihmisten sairaaloissa; sekä (4) syventävässä tapaustutkimuksessa muusikoiden tunnetyöstä saattohoidossa. Lisäksi tutkimuksen yhteydessä tuotettiin toimenpidesuositus sektorirajat ylittäville palveluntarjoajille.
Tutkimuksen tuloksissa sairaalamuusikot näyttäytyvät vastuullisina moniammatillisina toimijoina, jotka kehittävät ammatillisuuttaan vastavuoroisten ja suhdeperustaisten sosiaalisten käytäntöjen avulla. Lisäksi tulokset osoittavat, että osallistavat musiikilliset työskentelytavat luodaan yhdessä hoitohenkilökunnan, potilaiden ja näiden omaisten kanssa, ja ne näkyvät sairaalamuusikoiden työssä muun muassa vertauskuvallisen ajattelun ja kielen luomisena, musiikillis-emotionaalisena vuorovaikutuksena sekä gerotranssendenssin eli ikääntymisen tuoman elämänkokemuksen ja kypsymisen tukemisena. Hybridiammatillisuus ohjaa muusikoita ymmärtämään oman ammatillisuutensa rajoituksia ja rajoja, omaa muuttuvaa asiantuntijuuttaan sekä ennen kaikkea havaitsemaan muiden asiantuntemuksen ja erityisosaamisen tarpeellisuuden terveydenhuollossa. Tulosten mukaan terveydenhuoltojärjestelmän rajapinnoilla toteutettuun hybridiin ammattilaisuuteen sisältyy tunnetasolla herkkää ja tilannesidonnaista etiikkaa, joka hoitoympäristöjen jokapäiväiseen elämään yhdistyessään voi auttaa sairaalamuusikoita tukemaan haavoittuvassa asemassa olevien potilaiden toimintakykyä ja itsemääräämisoikeutta.
Tutkimuksen tulokset viittaavat myös tarpeeseen uudistaa musiikin korkeakoulutusta. Vaikka musiikkia voi käyttää kliinisenä interventiona terveydenhuollossa ja se voidaan myös ymmärtää virkistävänä elementtinä hoivaympäristöjen arjessa, tutkimuksessa esitetään, että musiikin korkeakoulutuksen tulisi paneutua syvällisemmin musiikin merkityksellisyyteen osallistujien itsessään arvokkaan kokemuksen näkökulmasta. Sairaalamuusikoiden työ avaa esteettisen ja eksistentiaalisen ulottuvuutensa avulla inhimillisen kanssakäymisen tarkasteltavaksi koko laajudessaan. Se nostaa esiin kysymyksen siitä, mikä on potilaiden, näiden omaisten, hoitohenkilökunnan, ja muusikoiden itsensä näkemys hyvästä elämästä. Tutkimuksessa esitetään, että musiikillinen ammatillisuus tulisi terveydenhuollossa ymmärtää yhteisölliseksi ja salutogeeniseksi eli terveys- ja voimavaralähtöiseksi suuntautumiseksi kohti hyvinvointia. Salutogeeninen lähestymistapa ei tue ainoastaan ammatillista kasvua ja potilasturvallisuutta, vaan myös ammatillisen koulutuksen ja työelämän uudelleenjärjestelyä osana laajempaa systeemistä muutosta. Tällä tavoin musiikin ammattilaisten työ voidaan oikeuttaa paremmin ja siitä voi tulla merkittävä osa nopeasti muuttuvaa yhteiskuntaa.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Visual artist’s workbook : essays and exercises on teaching arts
No full textHow do artist-teachers teach? What are the exercises and practices on which artist-teachers base their teaching? Is there something they would like to share with their colleagues?
Visual Artist’s Workbook – Essays and Exercises on Teaching Arts collects the experiences and reflections of teachers and the practical exercises they use in teaching fine arts.
The aim is to consider the practices that are relevant to teaching fine arts and to reveal their multiplicity.
The book includes four essays written by artist-teachers, and the main part of the volume consists of short tasks written by forty artist-teachers.
The book’s objective is to inspire anyone interested in the methodology of visual arts and pedagogy-based thinking. It introduces an augmented understanding of artistic thinking in the field of visual arts.Teaching sharing learning / Denise Ziegler --
Teaching is being in an interpretative space / Marika Orenius --
Pedagogy and practice: a challenging interdependency / Paul Landon --
Art pedagogy with matter - New materialist approaches to performance and pedagogy / Pilvi Porkola --
I Tasks --
II – Modules.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Miten taide merkitsee?
No full textTaiteesta ja taiteilijoista, tekemisen prosesseista ja lopputulosten vaikuttavuudesta puhuvat yleensä tutkijat, kriitikot, poliitikot, tämän ja tuonpuoleisen erikoisasiantuntijat. Taiteilijan omille sanoille etsitään tulkitsijaa, kielenkääntäjää, joka kertoo, mitä taiteilija itse asiassa tarkoittaa.
Jan Kailan ja Japo Knuutilan tutkimushanke Miten taide merkitsee antaa taiteilijoiden äänen kuulua mahdollisimman autenttisena. Tällainen lähestymistapa tuskin olisi mahdollinen, ellei tekijöillä itsellään olisi elävä suhde niin taiteen tekemiseen kuin tutkimukseenkin ja sitä kautta omakohtainen ymmärrys aiheeseen, josta puhutaan.Johdanto --
Jan Kaila --
Japo Knuutila --
Olli Jalonen --
Esa Kirkkopelto --
Jenni Reuter --
Maiju Salmenkivi --
Jutta Seppinen --
Vivianne Budsko-Lommi.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Subjektiivisuus voimavarana : tanssijana kokemuksellisissa, aistillisissa ja hoivaavissa praktiikoissa
No full textKirjallisessa opinnäytetyössäni ”Subjektiivisuus voimavarana: Tanssijana kokemuksellisissa, aistillisissa ja hoivaavissa praktiikoissa” sanallistan ruumiillisuuden kokemuksellista tasoa sekä hahmottelen, miten oma tanssijuuteni on päässyt syventymään. Oleilen henkilökohtaisten huomioiden äärellä, mutta toivon silti tekstini avautuvan myös muille samaistuttavaksi ja pohdittavaksi materiaaliksi. Puran auki sitä millaista tukea olen saanut tietyistä somaattisista menetelmistä ja mitkä tanssijantyölliset praktiikat palvelevat tällä hetkellä parhaiten tanssijuuttani. Avaan kokemushorisonttiani ja pyrin kuljettamaan lukijan syvälle ruumiini tuntoisuuteen, jossa ajallinen ja sisällöllinen kerrostuneisuus on vahvasti läsnä. Uudelleenvierailen menneessä, kuron kiinni kehon ja mielen klassista dualismia sekä yritän hahmottaa ekosomatiikan laajaa käsitettä. Hahmottelen sitä, milloin kehostani on päässyt syntymään ruumis. Tekstini alaviitteet kuvastavat ajatteluni metatasoa prosessin aikana, ja siten henkilökohtainen elämäni kasvaa tanssijuuteen kiinni. Käsitteellistän ja reflektoin tanssijuuteni kehityskaaria. Avaudun haavoittuvuudelle ja häpeälle, koska sitä tanssijana oleminen minulle myös merkitsee.
Aloitan lyhyesti ruumiinfenomenologiasta ja siitä, miksi ruumiillisen olemisen peruskysymykset ovat olennainen osa tanssia. Avaan objektikehon ja eletyn/koetun kehon käsitteet ja kerron, miten itse hahmotan ruumiillisuutta. Somatiikan ja somaattisten menetelmien avulla käsittelen minuutta ja objektikehon ”virheasentoja” ja lopulta päädyn syvästi eheyttävän kokemuksellisuuden äärelle. Kirjoitan ruumiini merkityksellistymisestä somaattisten menetelmien subjektiivisen pohjavireen ansiosta. Tunnistan somaattisen läsnäolon potentiaaleja ja hahmotan itsetuntemuksen lisääntymiseen johtaneita polkuja. Operoin ruumiin hiljaisen tiedon kanssa ja sanoittamisen vaikeus on jatkuvasti läsnä.
Jooga ja tietoisuustaidot lukeutuvat myös tanssijantyötä tukeviin praktiikoihin. Käsittelen molempien aistimellisuutta omissa luvuissaan. Jäsentelen ruumiillisia maastoja ja kokemushorisontteja kyseisten praktiikoiden avulla ja nautin niiden läpielämisen aspekteista. Joogaharjoitus on opettanut nauttimaan erityisesti yksin tekemisestä, uskallan rohkeammin luottaa itseeni ja omaan kykeneväisyyteeni. Hahmottelen myös ruumiin elastisuuden yhteyttä tunne-elämän elastisuuteen. Tietoisuustaitojen avulla jäsennän elettyä todellisuutta selkeämmin ja kuvaan hengityksen löytämisen oleellisuutta. Jaan tietoisuustaitojen keskeisiä sisällöllisiä tavoitteita myös suhteessa tanssijantaitoon taiteellisessa lopputyössä Core (2021).
Luvussa ”tanssijantyölliset praktiikat” kerron, miten esittelemäni praktiikat eroavat paljon suhteessa tarkasti tietynlaisia liikkeellisiä muotoja ja laatuja painottavista tekniikoista. Deborah Hayn havainnonharjoitus sekä Karolina Ginmanin olevaisen tanssi johdattelevat tanssijuuttani ruumiillisen tiedon paljastamisen ja valjastamisen äärelle. Kyseisten praktiikoiden maastoissa tutkin ruumiillisuudesta avautuvia potentiaaleja ja niiden prosessinomaiset luonteet vahvistavat käsitystäni tanssijantaiteen kerrostumisesta. Havainnonharjoituksen solullinen ruumis ja olevaisen tanssin psykoanalyyttinen pohjavire inspiroi tanssijuuttani.
Ruumiillisuutta kokonaisvaltaisesti huomioivat praktiikat ja teoriat luovat kehyksen, jota vasten tanssijuuteni on syventynyt. Lopuksi myös väitän, että somaattisesti orientoitunut tanssija pystyy toimimaan ammatissaan itsestä inspiroituen, ei kuluttaen, sillä subjektiivisuuden voi kääntää voimavaraksi
”Ai tääki on tanssia?” : tanssisoolon matka Teatterikorkeakoulusta yläkouluun
No full textTässä opinnäytetyössä avaan pohdintojani liittyen PUMPUMPUM-tanssiteoksen matkaan Teatterikorkeakoulusta peruskoulun yläasteelle. Mietin projektin kautta tanssitaiteen saavutettavuuteen ja henkilökohtaiseen tanssitaiteilijuuteeni liittyviä kysymyksiä.
Etsin työssäni taiteen tekemisen ja saavutettavuutta lisäävien toimien yhtymäkohtia ja eroja. Itsereflektion, nuorten kommenttien ja asiantuntijoiden kirjoitusten kanssa käytävän keskustelun kautta pyrin löytämään ja vahvistamaan minulle mieluisia työkaluja tanssitaiteilijana toimimiseen. Lisäksi kerron PUMPUMPUM-projektin vaiheista hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta.
Opinnäytteen ensimmäisessä osassa (luvut 1–3) kerron miten projekti sai alkunsa sekä avaan sen taustalla olevaa ajatteluani. Pohdin taidekäsitystäni ja taiteen tekemisen motivaatiotani kahden toisiinsa limittyvän taiteen tekemistä kuvaavan käsitteen kautta: yhteisötaide ja yleisötyö. Lisäksi etsin tanssitaiteen eksklusiivisuuden syitä ja mahdollisia ratkaisuja saavutettavuuden lisäämiseen.
Opinnäytteen toisessa osassa (luvut 4–6) tarkastelen projektin kautta taiteilijan vastuun ja taiteen vapauden kysymyksiä yläkoulukontekstissa: Millainen taide soveltuu yläkoululaisista koostuvan yleisön katsottavaksi? Mahtuuko taide kaikkine väreineen myös yläkouluun? Puran konkreettisella tasolla kouluympäristössä kohtaamiani haasteita ja etsin ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi.
Lopuksi (luku 7) teen yhteenvedon opinnäytteen aikana heräämistä ajatuksistani ja kannustan muitakin suuntaamaan kohti saavutettavamman taiteen tekemistä. Opinnäytteen liitteistä löytyy kouluvierailun rakennekuvauksen ja yläkoululaisille kirjoittamieni tukikysymysten lisäksi nuorten antamia palautteita työpajasta sekä esityksestä
Case-Specific Electroacoustic Systems : a compositional approach to electroacoustic systems design
No full textThis composition-based project of artistic research introduces the term
Case-Specific Electroacoustic Systems to describe a set of electric, digital,
and acoustic devices that are interconnected in a particular way to
embody a specific sound work. The artistic research states that when the
sound composition process occurs in tandem with the electroacoustic
system configuration and design process, a particular creative practice
is engendered. The main research questions are how the development of
such a system becomes another parameter of sound creation, and how this
influences the artistic ideas and process elaborated around a specific sound
work. In the course of the doctoral trajectory five new sound works were
created and presented, thus forming the artistic portfolio of this doctoral
project. Each work included the composition, design, and creation of a
case-specific electroacoustic system. An introduction to the concept of
Case-Specific Electroacoustic Systems, its contextualisation, and an analysis
of the artistic practice and the outcomes of each of the five artworks are
presented in this written thesis. The complete scope of this doctoral
project, including the media material of the artistic portfolio and this
artistic doctoral thesis, is contained within the exposition Case-Specific
Electroacoustic Systems, published and archived in the Research Catalogue
online database.Tämän äänitaiteen ja sävellyksen alan taiteellisen tutkimuksen hankkeen
keskiössä on termi ”tapauskohtaiset sähköakustiset järjestelmät”, joka
kuvaa ääniteoksia varten luotuja sähköisten, digitaalisten ja akustisten
laitteiden järjestelmiä sekä niiden välisiä kytköksiä. Tutkimus osoittaa,
että sävellysprosessin nivoutuminen yhteen elektroakustisen järjestelmän
konfigurointi- ja suunnitteluprosessin kanssa avaa laajoja luovia
mahdollisuuksia. Hanke tarkastelee erityisesti miten sähköakustisten
järjestelmien kehittämisestä muodostuu sävellyksellinen parametri ja miten
tämä vaikuttaa ääniteokseen liittyviin taiteellisiin ideoihin ja prosessiin.
Taiteellisen tohtorintutkinnon aikana luotiin viisi uutta ääniteosta, jotka
muodostavat tämän tutkimushankkeen taiteellisen osion. Jokainen teos
sisälsi tapauskohtaisen elektroakustisen järjestelmän säveltämisen,
suunnittelun ja rakentamisen. Tämä tohtorintutkinnon kirjallinen osio
esittelee tapauskohtaisten elektroakustisten järjestelmien käsitteen,
pureutuu sen kontekstualisointiin ja analysoi käsitettä tohtorintutkinnon
taiteellisen osion viiden ääniteoksen kautta. Tutkimus kokonaisuudessaan
on julkaistu Research Catalogue -verkkotietokannassa taiteellisen
tutkimuksen eksposition muodossa, käsittäen tohtorintutkinnon taiteellisen
osion dokumentaation sekä tämän kirjallisen osion.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Kuvataiteen maisterin opinnäyte
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni kirjallinen osa koostuu 21 Niiskuneidille osoitetusta kirjeestä, jotka toimivat täydennyksenä ja lukuohjeena opinnäytteeni taiteelliselle osalle. Kirjeenvaihto Niiskuneidin kanssa on yksipuoleista ja kuvaa opinnäytteeni taiteellisen osan muotoutumista kahden vuoden ajalta: työstämisprosessin aikana ja sen jälkeen. Opinnäytteeni kirjallinen osuus onkin eräänlainen kirjemuotoinen esseekokoelma: kerron Niiskuneidille erinäisistä prosessiin vaikuttaneista kohtaamisista, taiteilijoista, näyttelyistä, oivalluksista, vastoinkäymisistä, ryijyn valmistamisesta ja maalaamisesta. Samalla avaan suhdettani teoksiini, taiteilijuuteen ja työskentelyyn. Kysymykset merkityksenannosta ja merkittävyydestä lomittuvat pohdintoihin ryijyn työstämisestä ja maalaamisesta. Pohdin myös näiden kahden tekniikan suhdetta toisiinsa keskittyen erityisesti niiden materiaalisuuteen. Kyseessä ei siis ole muumitutkielma, enkä perehdy Tove Janssonin tuotantoon sen enempää kuin opinnäytteeni kannalta on tarpeellista. Sillä oleellista ovat Niiskuneidin Taikurilta toivomat silmät (tarinassa Taikurinhattu) ja niin ollen niiskuneitiys laajempana käsitteenä.
Opinnäytteeni taiteellinen osuus, Tutkielmia Niiskuneidistä: Ryijy ja pienempiä elementtejä, koostui kahdesta ryijystä, neljästä pienestä maalauksesta, yhdestä maalausparista ja yhdestä sekatekniikalla toteutetusta asetelmasta. Teoskokonaisuus oli esillä Kuvan Kevät 2020 -ryhmänäyttelyssä, jossa se oli ripustettu Exhibition Laboratoryn yläkerran käytävän seinälle ja lattialle. Suurin ryijy, Mitä sinä olet tehnyt…, toimi kokonaisuuden painopisteenä ja pienemmät elementit sen muistiinpanoina, ikään kuin ryijystä varisseina. Teoskokonaisuus tarkasteli niiskuneitiyttä suhteessa sekä aikaamme että omiin mielikuviini.
Opinnäytteeni on siis kertomus yhden, Niiskuneidin silmistä alkunsa saaneen teoskokonaisuuden muotoutumisesta. Se on selontekoa suhteestani Niiskuneidin hahmoon, eikä se pyri olemaan millään lailla tyhjentävä