Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Katsele rauhassa – pedagogiikasta, katseesta ja potentiaalisuudesta
No full textOpinnäytetyöni Katsele rauhassa - Pedagogiikasta, katseesta ja potentiaalisuudesta käsittelee sitä, miten työskentelen valosuunnittelijana ja pedagogina, tai kenties tarkemmin: pedagogisena valosuunnittelijana. Olen aiemmalta koulutukseltani valosuunnittelija, ja kirjoitan työssäni siitä, miten teatteripedagogiikan opiskelu on laajentanut ja vahvistanut ammatillista identiteettiäni ja taitoani.
Aloitan avaamalla omaa esiymmärrystäni ja ammatillista taustaani, ja avaan lyhyesti aiempaa opinnäytetyötäni, joka käsitteli valosuunnittelijan eettistä vastuuta. Kerron työssäni miksi päädyin opiskelemaan teatteriopettajan maisteriohjelmaan. Olenkin nauttinut teatteripedagogiikan opiskelusta paljon, mutta opettaminen ja opettajuus on aiheuttanut pään vaivaa. Vaikeudet liittyvät pitkälti ankariin odotuksiin, joita lataan itselleni, mutta toisaalta myös opettamiseen liittyviin kysymyksiin vallasta, auktoriteetista ja opettajan roolista. Käsittelen työssäni hieman dialogisen kasvatuksen ideaalia, ja sitä, miten se helpottaa opettamiseen liittyvää vaikeutta – dialogisen kasvatuksen ideaali tuo minulle jopa lohtua. Käsittelen dialogisuutta muutamissa kohdissa hieman tarkemmin, mutta dialogisuuden ideaalin mukaiset asenteet ja näkökulmat ovat läsnä työssäni laajemminkin, vaikka sitten rivien väleissä. Summaan työssäni aiempaa ammatillista osaamistani ja teatteripedagogiikan opintoja yhteen, ja hahmottelen sitä, miten nykyään oman ammatillisen identiteettini hahmotan. Lisäksi kirjoitan hieman hyödystä, koska hyötyyn ja merkityksellisyyteen liittyvät kysymykset ovat pyörineet mielessäni omaa taiteellista ja pedagogista praktiikkaani ajatellessa, ja näiden ajatusten selventäminen toisessa luvussa helpottanee lukijaa hahmottamaan minkälainen asenne ja suhtautumistapa minulla on työssäni/työhöni.
Työni erityisenä kiinnostuksen kohteena kerron katsomisesta, koska se on piirtynyt esiin minulle keskeisenä työskentelyn praktiikkana – ei ole kovinkaan mielekästä erotella onko kyseessä taiteellinen vai pedagoginen vai taiteellis-pedagoginen työskentely, koska kaikissa näissä katsominen on keskeinen osa työskentelyäni ja myös kiinnostustani. Kirjoitan siitä, mitä ja miten ajattelen katsomisesta, ja miten katselen. Työn keskiössä ei ole ihmisten katsomiseen liittyvät teemat, vaan huomioni on tilan katsomisessa – milloin minkäkin nurkan ja seinänpätkän. Kirjoitan myös syventävästä opetusharjoittelustani, eli työpajoista, joiden aiheena oli muun muassa katsominen. Työpajoista nousi esiin niin opettamiseen liittyviä huomioita ja haaveita kuin myös taiteellisesti kutkuttavia versoja. Työpajoissa kirjoitettiin paljon omasta katseesta erilaisin tehtävänannoin, ja olen palannut omien kirjoitusteni äärelle piirtäen niiden ehdottamia kuvia. Näitä kirjoituksia ja kuvia esittelen kolmannen luvun päätteeksi.
Työni loppupuolella käsittelen pääasiassa havaintoa, ja havainnon myötä paljastuvaa potentiaalisuutta. Kirjoitan suhteestani esitys- ja harjoitustilojen katselemiseen, ja siitä, miksi tyhjän tilan katsominen on minusta mielenkiintoista. Vaikka olen valosuunnittelija, ja valo on siis ilmaisuni pääasiallinen media, olen havainnut, että lähestyn valosuunnittelua lähtökohtaisesti tilallisesti. En kirjoita työssäni
varsinaisesti valosta kovinkaan paljoa, koska koen, että valo on minulle väline, jonka avulla piirrän tilaa esiin. Kirjoitan työn lopulla myös siitä, miksi ja miten taiteellisen työskentelyn lisäksi potentiaalisuuden ajatus liittyy vahvasti pedagogiseen ajatteluuni, ja laajemmin ihmiskäsitykseeni.
Aivan työn viimeisestä luvusta löytyy vielä pieni yllätys, jonka löysin selatessani vanhoja muistikirjojani valosuunnittelun opintojen ajalta. Tämän yllättävän löydön avulla tiivistän työni oleellisia asioita. Viimeisessä luvussa myös kiitän erinäisiä tämän työn syntyyn myötävaikuttaneita henkilöitä, koska tällaista työtä ei voisi tehdä ja ajatella ilman muita
Improvisoi fuuga! : urkuimprovisointi pedagogisena ilmiönä
No full textTässä tutkimuksessa tutkittiin urkuimprovisoinnin opettamista ja opiskelua. Tutkimuksessa haastateltiin urkujensoiton opettajia ja opiskelijoita. Tavoitteena oli saada selville, mitä urkuimprovisointi oikeastaan on, miten ja millaisin tavoittein urkuimprovisointia opetetaan ja millaisia kokemuksia urkujensoiton opiskelijoilla on urkuimprovisoinnin opiskelusta.
Tutkimuksen aineisto koostuu laadullisen sähköpostikyselyn vastauksista. Kyselyn avoimiin kysymyksiin vastasi musiikkiopistojen, konservatorioiden ja korkeakoulujen opettajia, muualla urkujensoittoa opettavia opettajia ja korkeakoulujen urkujensoiton opiskelijoita.
Tutkimuksessa saatiin selville, että urkuimprovisoinnilla on hyvin vahva asema urkujensoiton opetuksessa sekä ammatillisessa että ei-ammatillisessa koulutuksessa. Urkuimprovisointi kuitenkin määriteltiin monin eri tavoin. Suurimmat erot ilmenivät ammatillisen ja ei-ammatillisen koulutuksen välillä. Urkuimprovisointi nähtiin yleensä merkityksellisenä myös omalle muusikkoudelle, ja siinä haluttiin kehittyä riippumatta siitä, olivatko improvisointikokemukset positiivisia vai negatiivisia
Neljä näkökulmaa 1920-luvun ranskalaiseen modernismiin: L’esprit nouveausta värien maailmaan ja pianistin metodiseen ajatteluun
No full textTaiteellinen tohtorintutkintoni “Neljä näkökulmaa ranskalaiseen modernismiin 1920-luvulla: l’esprit nouveausta värien maailmaan ja pianistin metodiseen ajatteluun” koostuu neljästä konsertista, yhdestä levytyksestä ja kolmesta tieteellisestä vertaisarvioidusta
tutkimusartikkelista. Kokonaisuus jakaantuu neljäksi toisiinsa liittyväksi aihealueeksi. Niistä ensimmäisen ”Uusi (epä)järjestys: ranskalainen modernismi esteettisenä vedenjakajana” tavoitteena oli luoda kehys koko projektille tarkastelemalla muutostekijöitä ranskalaismodernistisen estetiikan taustalla. Tutkimus vertailee eurooppalaisen modernismin pääkoulukuntien (Pariisin ja Wienin) musiikillista estetiikkaa ja analysoi ranskalaisen modernismin kannalta keskeisimpiä käsitteitä. Toisen aihealueen ”Les Six, ranskalainen neoklassismi ja intertekstuaalisuuden lajit” tavoitteena oli perehtyä syvällisemmin ranskalaisen neoklassismin erityiskysymyksiin, kuten intertekstuaalisuuden lajeihin ja pianistin tapaan havainnoida intertekstuaalisuutta. Kolmas aihealue ”Ragtime ja hybridi intertekstuaalisuus ranskalaisen neoklassismin tunnuspiirteinä” syventyi klassisia ja populaareja vaikutteita yhdistävään intertekstuaalisuuteen sekä teoriassa että käytännössä. Neljäs aihealue ”Ranskalaisen modernismin abstraktit ulottuvuudet” sisälsi SibaRecordsin tuottaman levytyksen, joka toimi itsenäisenä, taiteellisena projektina ja tarkasteli 1920-luvun ranskalaisen ja suomalaisen modernismin abstraktia ja tulevaan modernismiin suuntaavaa, eineoklassista aluetta.
Tutkimusaineistoni koostui nuottilähteiden lisäksi käsitehistorian, kulttuurihistorian,
musiikintutkimuksen, musiikkifilosofian, fenomenologisen filosofian, tieteenfilosofian ja
(teoreettisen) kirjallisuustieteen lähteistä. Olen myös itse tuottanut uuden tyyppistä
tutkimusaineistoa yhdistämällä toisiinsa tutkimustekstiä ja videomateriaalia omista
esityksistäni ja käsittelemällä pianonsoittoa tutkimusmenetelmänä Ludwig Wittgensteinin
filosofiassa esiintyvän näyttämisen käsitteen valossa. Tutkimusmenetelmistä tärkeimpiä ovat olleet käsiteanalyysiin kytkeytyvä pianistin analyysi eli musiikin intertekstuaalisiin verkostoihin keskittyvä soittamisen kautta havainnoiminen. Erityisesti toisessa artikkelissani käytin fenomenologista päättelyä, joka perustui Maurice Merleau-Pontyn fenomenologian peruskäsitteistön soveltamiseen pianonsoitossa tapahtuviin havaintokokemuksiin. Kolmannessa tutkimusartikkelissani tutkimuksen sisäinen painopiste muuttui siten, että oman tutkimuspolun ja metodisen ajattelun analysointi nousivat tarkastelun keskiöön, johon vastaavasti peilasin ranskalaisen modernismin esteettisiä ja esittämiseen liittyviä kysymyksiä. Keskeisiksi metodisiksi teemoiksi nousivat tällöin ”kehollinen intertekstuaalisuus” ja ”näyttäminen”.
Tärkeimmät tutkimustulokset musiikin esittäjän kannalta tiivistyvät viiteen pääkohtaan: 1) Ranskalaisen modernismin tärkein ilmenemismuoto on ranskalainen neoklassismi, jota edustavat Les Six -ryhmä, Eric Satie ja Igor Stravinsky. 2) Neoklassismin tärkein
ilmenemismuoto on intertekstuaalisuus, ja ranskalaisessa neoklassismissa viitataan
enimmäkseen kaanoniin ulkopuolisiin musiikillisiin tyyleihin, kuten populaarimusiikkiin ja eieurooppalaisiin etnisiin tyyleihin. 3) Pianisti kokee musiikissa olevat intertekstuaaliset suhteet kehollisina kokemusverkostoina, ei lähtökohtaisesti nuottitekstistä perinteisin
musiikkianalyysin menetelmin nousevana informaationa. 4) Kehollisen intertekstuaalisuuden metodini ei ole systeeminen malli tai tapa tutkia, eikä metodi erota toisistaan kehollisia, älyllisiä tai intersubjektiivisia päämääriä. Kysymys on tutkimuksellisen ajattelun kuvaamisesta, joka tuottaa yhdessä soittamiskokemuksesta nousevan informaation kanssa sekä filosofisluonteisia tieteellisiä ideoita että uutta tietoa ranskalaisesta neoklassismista ja esittämiseen liittyvistä kysymyksistä. 5) Merkittävimmät muutokset ranskalaisen modernismin soittotavoissa liittyvät ennen kaikkea nuottitekstuurin yksiulotteiseen luonteeseen, melodiakeskeisyyteen ja estetiikan yksinkertaistumiseen, kuten ”arkipäiväiseen” pianon käsittelyyn ja sointiin. Muut tärkeät muutokset, kuten rytmin velvoittavuus, perkussiiviset soittotavat ja emotionaalinen etääntyminen korostuvat erityisesti hybridi-intertekstuaalisessa ohjelmistossa, (mm. Stravinsky, Milhaud).
Tutkimukseni on omalta osaltaan avartanut kokonaiskuvaa 1920-luvun ranskalaisesta
modernismista ja esittäjän metodisesta ajattelusta. Tutkimustulosten nojaaminen
interdisiplinaariselle teoreettiselle perustalle ja soittamistapahtumalle (näyttämiselle) luo
itsessään uutta esittäjälähtöisen tutkimuksen suuntausta ja mahdollisuuksia
tohtorintutkinnon jälkeiseen tutkimukseen.My artistic doctoral degree “Four aspects on French Modernism: from l’esprit nouveau
towards the world of colors and the performer’s methodological thinking” consists of four
concerts, one recording and three peer-reviewed scientific articles. The project as whole is divided into four related topics. The aim of the first topic, “The new disorder as an aesthetic watershed”, was to frame the whole project through examining the principles behind the aesthetics of French Modernism. This was executed by juxtaposing the aesthetics of the main schools of European Modernism (Paris and Vienna) and analyzing the key concepts of French Modernism. The aim of the second topic, “Les Six, French neoclassicism and the categories of intertextuality”, aimed to study in more depth the peculiarities of French neoclassicism, using as research methods intertextuality and the pianist’s analysis for observing it. The third topic, “Ragtime and hybrid intertextuality as the characteristics of French neoclassicism”, focused on intertextuality, which combined classical and popular influences in theory and practice. The fourth topic, “The abstract dimensions of French modernism”, included a recording produced by SibaRecords and worked as an individual project as well as examined the abstract, anti-neoclassical areas of the 1920s French and Finnish Modernism.
In addition to the musical sources, my research utilized conceptual history, music research, music philosophy, and phenomenological philosophy, as well as the philosophy of science and (theoretical) science of literature. I have also produced a new type of research outputs through combining research texts and video material of my own performances and treating piano playing as a research method based on Ludwig Wittgenstein’s theory of showing. The most important aspect of my research methods has been the pianist’s perception: furthermore, I have exercised conceptual analysis throughout the articles. In my second article in particular, I used phenomenological deduction, which was based on the key concepts of Merleau-Ponty’s phenomenology. In my third research article, I changed the inner balance of my research to the direction of analyzing my own research path and methodological thinking, which I then projected onto the aesthetic and performance-based questions of French Modernism. The key methodological themes were embodied intertextuality and showing.
From the viewpoint of the performer, the most important research results are condensed
into these five key points: 1) The most important manifestation of French Modernism is
French neoclassicism, represented by Les Six, Eric Satie and Igor Stravinsky; 2) Intertextuality is the most important manifestation of neoclassicism. The composers of French neoclassicism mostly looked outside the styles of the canon, that is, to popular music and non-European ethnic styles; 3) The pianist experiences intertextual connections as an embodied experience which is not primarily based on the notated score or analyzed with traditional musicological methods; 4) My method of embodied intertextuality is not a systematic model or method to follow, nor does it separate embodied, intellectual, or intersubjective endeavors. The focus is describing the performer’s research-based thinking, which, together with information arising from playing experience, produces a philosophical type of scientific ideas as well as new information concerning French neoclassicism and performance-related questions; 5) The most significant changes in French neoclassicism are connected to the one-sided character of notation, the ruling melodic line and simplification of the aesthetics, such as the “everyday” way of treating piano and its sound. Other significant changes such as obligative rhythm, percussive ways of playing and emotional alienation are especially emphasized in the hybrid-intertextual repertoire (e. g. in Stravinsky and Milhaud).
My research, has opened up the general picture of the 1920s French Modernism and the
performer’s methodological thinking. Relying on an interdisciplinary theoretical basis and
the act of playing (showing) creates a new direction of performer-based research and
opportunities for post-doctoral research.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Composers’ Reflections on the Relevance of Artistic Doctoral Education in Finland : From Self-Development towards Knowledge Exchange and Knowledge Creation
No full textAs Artistic Research (AR) is gaining momentum in academia and the movement has begun to affect the industry, in this qualitative study we ask how contemporary art music composers in Finland think of artistic doctoral education in the field of composition. Ten bigenerational composers participated in open interviews in which they were asked to reflect on AR both as a discipline and as a pathway in doctoral studies in relation to composers’ professional practice. A qualitative thematic analysis based on the “dialogic engagement practice” approach revealed certain benefits and challenges related to a) doctoral studies in AR, and b) the dynamics between composition and AR. In particular, participants noted a division between doctoral candidates enrolled in AR doctoral programs for self-focused artistic introspection (single-loop-learning) and those who connect their studies with activist and societal issues that go beyond personal inquiry (double-loop learning). Furthermore, issues of whether AR in composing could be considered research, or not, were also articulated. Based on these key aspects, the authors offer a conceptual learning triangulation between research, education, and self-development that could inform AR doctoral education curricula
Musiikkikasvattajana kiusaamista vastaan
No full textTämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella lasten ja nuorten elämässä ilmenevää
kiusaamista, kiusaamista ehkäisevää työtä ja niitä keinoja, joita musiikkikasvattajalla
on työssään kiusaamisen ehkäisemiseksi. Tutkimuksessa keskitytään sellaisiin kiusaamiseen
liittyviin seikkoihin, joihin musiikkikasvatuksella voisi ratkaisevasti vaikuttaa.
Tutkimus on luonteeltaan systemaattinen kirjallisuuskatsaus, ja tutkimusaineisto koostuu
musiikkikasvatuksen, musiikkitieteen, psykologian, psykiatrian, sosiologian sekä
ympäristö- ja terveystieteiden tieteenalojen tutkimusjulkaisuista. Tutkimuskysymys
on: Millaisia mahdollisuuksia musiikkikasvatus tarjoaa kiusaamisen ehkäisemiseksi
lasten ja nuorten keskuudessa?
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu tunneälyn, tunnetaitojen, sosiaalisten
taitojen ja empatian merkityksestä kiusaamisenvastaisessa työssä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että musiikillisella toiminnalla on erilaisia
menetelmiä hyödyntämällä hyvät mahdollisuudet vahvistaa yksilön tunnetaitoja,
sosiaalisia taitoja ja empatiakykyä. Nämä taidot ja kyvyt puolestaan voivat toimia kiusaamista
ehkäisevinä ominaisuuksina. Opettajan omilla tunnetaidoilla ja hänen toiminnallaan
luokassa on suuri merkitys, jotta musiikillinen tekeminen voi tuottaa toivotunsuuntaisia
tuloksia työssä kiusaamista vastaan
Musiikki ammattina alati muuttuvassa maailmassa: näkökulmia ammatillisuuteen 2020-luvulla
No full textTyö musiikkialalla on usein monialaista. Polveilevaa urapolkua kuvaamaan käytetäänkin esimerkiksi termiä portfolioura. Ammattilaisen ura voi koostua usean eri työnantajan ja projektin parissa työskentelystä ja sisältää hyvinkin erilaisia työtehtäviä, kuten esiinty-mistä, luovaa tuottamista, studiotyöskentelyä ja opettamista. 2000-luvulla ala on ollut murroksessa mm. digitalisaation myötä tapahtuneen musiikin luomisen ja kuluttamisen muutoksessa. Suoratoistopalvelujen myötä äänitemyynnistä saadut tulot ovat pienenty-neet ja esiintymisten painoarvo on kasvanut. Toisaalta digitaalisten alustojen kehitys on luonut täysin uudenlaisia jakelukanavia ja lisännyt mm. videoiden kautta kuunnellun musiikin merkitystä. Samalla työelämä on muuttunut yhteiskunnassa laajemminkin, ja esimerkiksi käsitys yrittäjyydestä on ollut keskustelun kohteena alustatalouden toimijoi-den liikkeelle sysäämänä. 2020-luvun alun koronaviruspandemia on lisännyt entisestään tarvetta uuden oppimiselle ja muuntautumiskyvylle esimerkiksi etäopetuksen ja virtuaa-listen konserttien myötä.
Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan ammatillisuuden käsitteen merkitystä ja käyttöä musiikkialalla. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten alan korkeakoulu-tuksessa on huomioitu muuttuvan maailman luomat edellytykset ja haasteet. Tutkimus-kysymyksinä ovat: 1) Miten ammatillisuuden käsitettä on lähestytty musiikkialan näkö-kulmasta? ja 2) Miten musiikin ja sitä kautta myös musiikkikasvatuksen ammattilai-suuden näkymät ovat muuttumassa tulevaisuudessa?
Tuloksissa nousee esiin tarve musiikkialan ammatillisuuden uudelleen arvioimiselle viime vuosikymmenten yhteiskunnallisten muutosten myötä. Muutos mahdollistaa poh-dinnan myös koko musiikkialan asemasta yhteiskunnassa. Keskeisenä tekijänä alan muutoksessa on musiikin korkeakouluopetus, jonka kautta tuleville ammattilaisille luo-daan edellytykset toimia 2020-luvun monialaisten urapolkujen kentällä.
Tulevaisuuden globaaleista haasteista keskeisimpänä ekologinen kestävyyskriisi vaikut-taa väistämättä myös musiikkialaan. Musiikkialalla ei ole kuitenkaan pelkästään passii-vinen rooli muutoksiin reagoimisessa vaan sen sijaan myös mahdollisuus aktiivisesti vaikuttaa kehityskulkuihin, joilla taataan ihmisten ja koko maapallon elämän kestävät edellytykset tulevaisuudessa
Leadership Povera : a long-term project towards Gromo's 2026 elections
No full textIn 2026 I will run for mayor as an artist in the municipal elections of my hometown, Gromo, a small village in the Alps of the Upper Seriana Valley, northern Italy. In June 2021, I inaugurated the long-term candidacy project with my thesis performance, A celebration of the beginning of a long-term project. As my whole artistic practice, this long-term project resonates with the broad tradition of Arte Útil and socially engaged art.
I approach the candidacy with the ethics of what I call Leadership Povera (poor leadership). I develop this concept in the written thesis by recalling the links with positive poverty, a notion far from the idea of poverty in economic language. Furthermore, I employ the research technique of my artistic practice, Learning something through something else, to unveil the characteristics of Leadership Povera.
Firstly, the thesis explores the socio-political issues of the rural villages in the Upper Seriana Valley: Gromo, Valgoglio, Gandellino and Valbondione and declares that a union of the four municipalities is the proposal that I want to pursue.
Secondly, I explore positive poverty by observing the meaning of poverty in different times/contexts and recounting the use of the term "poor" in the Italian language and the Christian tradition.
Lastly, I deepen the concept of positive poverty through the figure of St. Chiara (Claire) and St. Francesco (Francis). In 1200, they fought for a radical proposal of social deconstruction against the divisions of class, religion and species.
Through the concept of Leadership Povera, the thesis argues that the scarce situation in Upper Seriana Valley can be an opportunity to imagine new forms of collectivity, collaboration, mutual aid, self-sufficiency, and alternative governance. Leadership Povera performs in the direction of a union of municipalities, involving and empowering the inhabitants in the decisions of the valley's future. Therefore, the thesis concludes that at some point, the candidacy will no longer be my art project and it will become a common governance project.
The thesis research is the beginning of a long-term practice that will continue in contact with the community of Gromo and the Upper Seriana Valley
Utopioita genitaalisilta rajapinnoilta: Entä jos lantionpohjan terveys otettaisiin tosissaan? : Utopias from the Genital Limits: What if pelvic floor health was taken seriously?
No full textEmbodiment in composition : 4E theoretical considerations and empirical evidence from a case study
No full textThe purpose of this study was to theorise on a composer’s corporeality from the point of view of the embodied, enacted, embedded, and extended cognition paradigm, in the light of empirical data that cover the compositional process of creating one particular piece of music. The data include related manuscripts and the composer’s verbal account of those manuscripts. Composition is seen as an interactive coping behaviour and an adaptive process of knowledge acquisition and production in a sonic environment. In this epistemic process, the composer begins working with various kinds of ideas: sounds, timbres, musical structures, experiences, philosophical thoughts. They explicate these intuitive or reflective embodied representations through different kinds of externalisations, such as musical gestures, narratives, visualisation, and finally, musical notation. This study substantiates the way in which embodied, extrabodily, embedded, and enactive processes constitute the cognitive acts of a composer, usually considered as almost purely mental. It shows how musical composition may not only be grounded but also depend on embodied knowledge that the score only partly conveys. In addition to helping composers and performers communicate in real life, the findings may be useful for identifying the different cognitive premises and circumstances that can result in discrepancies between the ways in which they interpret musical notation
Modification as a mode of resistance
No full textModification As a Mode of Resistance is focused on reading temporalities, and more specifically re-reading the past as a
plurality through the lens of spaces chosen for live and performance art to take place in. This artistic research has been
developed through various experiments tested via performances which I conducted during my studies at LAPS. It is a
reflective essay on the artistic research project.
I approach this written thesis through three unfolding semi-permeable maps which intersect and intertwine to lay out the
connection that I build between 1) re-reading the past. 2) re-constructing past(s). 3) re-framing / re-sensing /re – producing
spaces in my performance art works.
Taking this into account, I reflect on what tools and theoretical grounds as well as what dramaturgical and aesthetical
strategies I have utilized in my artworks and how the techniques that I have developed inform the nature of my work in the
future. My entry point towards this study is my autobiography: my memories and archives related to restrictive periods in
my life (war and oppression) which I look back at for source materials, expanding further to encounters with histories and
spaces in Helsinki and Finland, to in this way go beyond the personal.
In this written thesis I navigate through these questions: what is the potential of (the unfinished) pasts that linger through
time and space? How do they connect different histories and geographies to expose power structures, create sensitivity for
the non-familiar in the present and reshape the future? In what form can they manifest through performance and live art?
To find answers to these questions, I look at autobiography through autotheory, taking into account the plasticity and
flexibility of the memory in an intersection with theories of human geography on space production.
In the end, I argue that looking at the relationship of the chosen performance spaces to their histories, social significance,
surroundings, and accessibility reveals a valuable layer in constructing critical performances that connect the performers and
audiences in a dialectical way