Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Vapaasti kelluva silmä
No full textMaisterityöni taiteellinen osuus koostuu kolmesta öljyvärimaalauksesta. Kokonaisuus oli esillä Kuvan Kevät-näyttelyssä touko-kesäkuussa 2025 Kuvataideakatemian Mylly-tilan toisessa kerroksessa. Kokonaisuuden pääteos on nelimetrinen maalaus nimeltään ”Parvi”. Se esittää toisiinsa sulautuneen orgaanis-mekaanisen massan ja ihmishahmojen leijuvia hybridejä vihreän dominoimissa sähköisissä väreissä. Sommitelma on kaaottinen ja virtaava, mutta siinä on symmetrisiä elementtejä ja tunnistettavia ihmishahmoja, jotka tekevät siitä itsenäisen ja suljetun kokonaisuuden. Kiemuraisiin poseerauksiin taipuneissa hahmoissa ja muotokielessä voi nähdä viittauksen barokkitaiteeseen. Ripustuskokonaisuuden kahdessa pienemmässä teoksessa tavoitteeni oli luoda päähenkilöteokselle rinnakkaisia seuralaisia, joissa toistuvat tiivistettyinä jotkin sen kuvakielen elementit, kuten viivankäyttö. Opinnäytteeni kirjallisessa osuudessa pohdin sekä taidetta ilmiönä yleisemmin että maalausta erityisesti. Lähestyn tekstissä maalausta ja sen peruselementtejä venetsialaisessa maalauksessa 1400-luvulla tapahtuneen viivan, värin ja muodon vapautumisen kautta. Yritän parhaani mukaan avata omaa sekä itseäni kiinnostavaa filosofista ajattelua ja kuvata teosten konkreettisen syntyprosessin vaiheita. Olen viime vuosina alkanut ammentaa ajatteluuni vaikutteita psykoanalyysistä, systeemiteoriasta ja erilaisista prosessifilosofioista. Niistä on kehittynyt kiinteä osa tapaani ymmärtää elävää kokemusta ja siten myös apuväline maalaustyöskentelyni luonteen pohdintaan. Toivon että tekstini kautta niistä on iloa myös muille. Luon teosteni kautta yhteyksiä siihen kuvalliseen jatkumoon joka mielestäni edustaa opinnäytetyöni suuntausta: paljousmaalausta, joka on tietääkseni oma käsitteeni
ÄÄNTEN PALVELIJA : Kuoronjohtajien näkökulmia positiivisen koelaulukokemuksen osatekijöistä
No full textTämän kirjallisen työn tarkoitus on antaa kuoronjohtajille apua sen pohtimiseen, miten järjestää kuoron koelaulutilaisuus niin, että koelauluista jäisi positiivinen kuva niin hakijalle kuin kuoronjohtajalle itselleen, huolimatta siitä, että usein osa hakijoista täytyy hylätä. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu pitkälti näkemykseen laulutaidosta kehittyvänä taitona. Teoriaosuudessa käsittelen myös laulukoetraumaa sekä motivaation ja palautteen merkitystä oppimiselle.
Tutkimuskysymyksenä on ”Miten kuoronjohtajana järjestän koelaulutilanteen niin, että hakijalla olisi mahdollisuus kokea positiivinen koelaulukokemus valintatuloksesta riippumatta?” Tutkimuksessa kuullaan näkökulmia kolmelta eri kuoronjohtajalta, joita olen haastatellut tutkimusta varten teemahaastatteluna. Lisäksi tuon esiin omia näkökulmiani ja peilaan niitä aiempaan tutkimuskirjallisuuteen sekä haastatteluaineistoon.
Aihetta on tutkittu aiemmin hyvin vähän, joten tutkimus on luonteeltaan pioneerihenkistä pohjatyötä jatkotutkimukselle. Työ ei juurikaan tarjoa tyhjentäviä vastauksia, mutta toivoakseni antaa ajattelemisen aihetta alalla työskenteleville ja innostaa muitakin aiheen tutkimuksen pariin. Päätäntöluvussa olen hahmotellut erilaisia suuntaviivoja siitä, mihin aiheen jatkotutkimuksessa kannattaisi keskittyä
The War Machine of Fiction: Performing Resistance through Participatory Narrative
No full textThis thesis investigates fictioning as a method of artistic research for reconfiguring political subjectivity and reclaiming agency under conditions of control. Grounded in my personal experience during the Woman, Life, Freedom movement in Iran, the research explores how
participatory performance can serve as a site for speculation, resistance, and collective
becoming. My artistic project, Blurring the Boundaries: Stories on a Revolution, forms the core of this inquiry. Developed as an immersive, game-like installation, the work invites participants to navigate a branching narrative structure based on real and reimagined
moments of protest, surveillance, and escape. Through a series of decision points and sensory stations—including text, sound, and video—participants are asked not to witness, but to choose, reflect, and co-create.
Drawing on feminist theory, autotheory, and Deleuze and Guattari’s concept of the war machine, the thesis proposes fictioning not as escapism but as a practice of engaging with the gaps and silences of dominant historical narratives. The work challenges the binary between
truth and invention, between activist and non-activist, and resists both the aestheticization and instrumentalization of trauma.
By staging a layered, participatory experience that oscillates between memory and speculation, Blurring the Boundaries asks how art can function as a critical and ethical space for rehearsing alternative ways of being—without offering fixed answers or resolutions. It is
not a retelling of the past, but an invitation to imagine what else might have been, and what still might come
Eräs jäljestys; maalauksitse, toisin ja sivumennen
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni muodostui taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Taiteellinen osuus toteutui Kuvan Kevät -näyttelyssä, jossa esitin kolme maalausta ja yhden veistoksen. Näyttely oli esillä 17.5.-15.6.2025 ja se pidettiin Kuva/Tila galleriassa Helsingissä. Esitetyt maalaukset leikittelivät mediumin perinteiden kanssa, kun taas veistos suhteutui näyttelytilaan jääden tarkoituksella lähes huomaamattomaksi. Kaikki teokset liikkuivat ironian ja vilpittömyyden välitilassa pyrkien olemaan yhtä aikaa vinoilevia ja rehellisiä. Kysyin, teoksitse, mikä riittää, että taiteen määritelmä täyttyy ja mitä voi kokea vain tietyn välineen tai mediumin kautta.
Kahdessa maalauksessa hyödynsin rakennustelineitä suojaavia kankaita, jotka löysin joutomailta ja jätteistä. Etsin epätavallisilla materiaaleilla jotain ennennäkymätöntä ja annoin siten jo olemassaolevien jälkien, värien ja merkkien puhua. Ajatus kytkeytyi appropriaatiotaiteen perinteeseen, jossa löydetty toimii uudella tavalla, kuten isomman maalauksen spraymaalin jäljet, jotka eivät olleet minun itse tekemiäni. Materiaalien luonne muuttui maalaustaiteen kontekstin takia. Yksi maalauksista oli kokonaan vailla kangasta. Se oli löydetyistä papereista ja metallinpaloista muodostunut sommitelma, joka saattoi kytkeytyä tarkkasilmäiselle katsojalle näyttelyn ulkopuolella olevaan sillan kaiteeseen. Niitit muuttuivat itsenäisiksi eleiksi, kun maalia tai kangasta ei ollut. Kehys piti teoksen nipin napin maalaustaiteen piirissä. Kaikkien teosten suhde ympäröivään tilaan oli enemmän tai vähemmän ilmeinen. Lähestymistapani kytkeytyy laajempaan kysymykseen siitä, miten taide tekee näkyväksi maailman piilossa olevia kerroksia ja rakenteita. Materiaalien oma historia haastaa perinteisen tekijyyden ja intentionaalisuuden käsitteet.
Opinnäytteeni kirjallinen osa jakautuu kahteen osaan. Jälkimmäinen osa on teoreettisempi ja se nojaa erityisesti Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiseen lähestymistapaan. Osiossa käsittelen mm. teosten suhdetta ruumiiseen, piirtämisen luonnetta, materiaalikeskeistä työskentelyä, suhtautumista tyhjään tilaan, sekä teosten paikkasidonnaisuutta. Tyhjyyden teema kulkee läpi koko työn, vaikka tarkastelenkin sitä varsin lyhyesti länsimaisen ja itämaisen tradition kautta sille varatussa omassa kappaleessa. Lisäksi olen mahduttanut loppuun heideggerilaista pohdintaa kielestä, hiljaisuudesta ja nimeämisestä. Nämä ongelmat liittyvät taiteellisen työskentelyn laajempiin filosofisiin kysymyksiin.
Kirjallisen opinnäytteen ensimmäisessä osassa etsin uutta tapaa kirjoittaa taiteen tekemisen ja kokemisen välimaastosta kutoen yhteen kokeellista ja suoraa ilmaisua. Pyrin kokeellisuuteen, jossa kielennän taiteen tekemistä ja kokemista tarkoituksellisen kielikeskeisesti. Kuvataiteen kirjallinen opinnäyte on konventio muiden joukossa, ja tämä on kuvataiteellista työskentelyäni sivuava tapa tehdä hiekkalaatikko sen keskelle – kokeillakseni, mitä se kestää. Osio toimii ikään kuin performatiivisena eleenä, jossa kokeellinen kieli hakee tapoja kielentää sitä, mikä tavallisesti jää kielen ulottumattomiin taidetta kokiessa. Kirjallisen osan jälkimmäinen puoli on niin ikään pakollinen osoitus siitä, että osaan pysyä asiassa eli kirjoittaa myös suoraa ja karkeaa puhetta taiteestani. Kaunokirjallisempaa kirjoitusta kuvataiteista näkee lähinnä kirjallisuudessa itsessään, joten pidän tärkeänä irrotella tehdäkseni itselleni ja muille helpommaksi kirjoittaa ambivalentimmin ja kielitietoisesti. Kirjoitan näin, jotta minulla olisi vielä mahdollisuus epäonnistua, niin kauan kuin olen vielä tässä opistossa. Tämä on riski. Tämä on opinnäytteeni.
Buddhalaisuus Juha T. Koskisen teoksessa Dream Transmission (2019) : Esittäjän ja yleisön näkemyksiä suomalaisessa ja japanilaisessa kontekstissa
No full textComposer Juha T. Koskinen’s (b. 1972) composition Dream Transmission for solo clarinet and electronics was premiered at the Kuhmo Chamber Music Festival in 2019 by clarinetist Lauri Sallinen, who commissioned the work. The composition, representing Western and Finnish classical concert music tradition, draws a strong influence from Japanese Buddhism, like the shōmyō (Buddhist chanting) and includes reciting mantras as well as physical gestures, such as sitting in a kneeling position (seiza) and hand signs (mudra). Besides the Japanese influence, it also uses other culturally and geographically marked source material, such as a German lullaby and sounds of the Finnish sauna.
In this article, I combine cultural music analysis, close reading, and performance studies to examine the piece from the perspective of a performing musician, critical music analyst, and researcher of East Asian cultures, in order to draw attention to cultural sensitivity in music. The main research question is: How are the cultural traits of Japanese Buddhism represented in Dream Transmission, and what kinds of problems do these cross-cultural representations create from the perspective of cultural sensitivity and the social responsibility of the performer? I performed Dream Transmission in five concerts during 2023 and 2024 in Finland and Japan. In connection with these performances, the audiences’ reactions were investigated using a semi-structured questionnaire. I examined how Finnish and Japanese audiences received the performances, how they perceived the cultural connotations of the work, and how the composer’s aims were transmitted to the listeners. The composer’s perspective and background of the work were explored through interviews. I reflect on how much a non-Buddhist performer should familiarize themselves with the Buddhist content before performing the work, how much information of cultural contextualization should be given to the audience, and in which way, in a concert situation. By analyzing the complexity of the cultural layers of all the elements used in the work, as well as the audience reception, I argue that culturally connected materials should be communicated more openly to the audience. Source references in the score with cultural contextualization could benefit the performer to produce a more culturally informed performance, as Western classical music tradition often draws inspiration from non-European cultures
Sympaattinen kaaos
No full textOpinnäytetyöni taiteellinen osa koostui öljyvärimaalauksista ja piirustuksista, joita sitoi yhteen Kuva/Tila-galleriaan toteuttamani tapettimainen seinämaalaus. Teosten teemoissa yhdistyivät figuratiivisuus, lapsuudenkotini vaikutus esteettisiin mieltymyksiini ja nykyinen elämäni. Teokset käsittelivät itsensä hyväksymistä ja kompuroimista aikuisten maailmassa. Niissä oli myös runsaasti psykologista latausta, emotionaalisia kerroksia sekä huumoria ja dramatiikkaa. Oma avainteokseni oli Gangstereita ja jumalia, jonka symboliikka, värillisyys ja mielenmaisema ikään kuin levisivät pienempiin teoksiin. Mark Titmarshin kehittämä laajennetun maalauksen käsite sopii mielestäni taiteelliseen opinnäytetyöhöni, jossa keskeistä on teosten välinen kommunikaatio.
Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa käsittelen työskentelyprosessiani vaikeuksineen ja onnistumisineen, itseäni kiinnostavia teemoja sekä ajatuksiani väristä ja niin kutsutusta “hyvästä mausta”. Työskentelyprosessin alussa suunnittelen teokset yleensä kirjoittamalla ja pyörittelemällä niitä mielikuvissani. Lopputyöprosessin aikana aloin antaa tälle hiljaiselle työvaiheelle entistä suuremmin arvoa. Minua eniten kiinnostava aihe on yleisinhimillinen ihmisenä elämisen hankaluus, sekä suhde itseen ja toisiin. Koen hengenheimolaisuutta Alice Neelin ja Henri Matissen kanssa erilaisista tyyleistämme huolimatta. Neel ja minä käsittelemme muotokuvaa habituksen ja sosiaalisen aseman linssin läpi. Matissen työskentelemisessä temperamentti näkyy tiloissa ja esineissä. Paikallisvärien käyttö ja koristeellisuus näyttävät viehättävän meitä kumpaakin.
Peilaan opinnäytetyön kirjallisessa osassa työskentelyäni myös Georgia O’Keeffen tuotantoon. Vaikka O’Keeffen kukat ja simpukat soivat lähes jumalallisella tavalla ja oma kuvamaailmani on paikoin suorastaan räävitön, jokin asioiden ja objektien maalauksellisen käsittelytavan kiinteydessä ja tiiviydessä meitä yhdistää.
Näyttelyyn toteuttamani ripustuksen salonkimaisuus ja taustalle maalaamani kuosi tekivät kokonaisuudesta itsessään teoksen. Tapettikuvion päälle ripustetut maalaukset olivat kuin ikkunoita tai kuvia kuvassa. Lopputyöni käänsi heikkoudeksi kokemani “rönsyilyn” vahvuudeksi. Työskentelyni vapautui omasta epätäydellisyydestäni käsin yhteydeksi itseen ja ympäröivään maailmaan. Lopputuloksesta välittyi mielestäni taiteellinen kasvu
Multiliteracies in the Making – Multidisciplinary Conceptualization
No full textThis article focuses on the concept of multiliteracies from a multidisciplinary point of view. By analyzing texts that were created to discuss differing research foci and relationships with the concept, a nonhierarchical and dynamic model, a wheel of multiliteracies, is formulated for understanding the processes of multiliteracies. Communication, temporality, and contextuality form the hoop of the wheel and the spokes include agency, competencies, expressions, individual experiences, and collectivity. The intertwined spokes can be examined through the tensions connected to communication, contextuality, and temporality: individuality/relationality, local/global, and the tensions built in the concept of time, respectively. The conceptualization reflects recent discussions on multiliteracies and develops the concept further through the dynamics emerging from the built-in tensions in the wheel. Furthermore, this text is an exploration of collective knowledge production through academic writing and the processual quality of multiliteracies – or multiliteracies in the making
Säkeitä näytelmän kirjoittamisesta
No full textKirjallinen opinnäytteeni koostuu seitsemästä säkeestä, joissa pohdin näytelmäkirjailijan työnkuvaa eri näkökulmista. Lähestyn aihetta hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta, reflektoiden niitä tarinoita ja tapahtumia jotka ovat värittäneet tähänastista taiteilijauraani. Pyrin opinnäytteelläni löytämään vastauksia kysymykseen: miksi kirjoitan näytelmiä?
Ensimmäisessä säe kuvaa tämänhetkistä kirjailijaminää.
Toisessa säkeessä reflektoin lapsuudenympäristöni tarinoita.
Kolmas säe käsittelee neromyyttejä ja oman työn romantisointia.
Neljäs säe lähestyy mielikuvitusta ja luomista maiseman kautta.
Viides säe kertoo kateudesta.
Kuudes säe on pohdintaa kuolemasta teatterissa.
Seitsemännessä säkeessä kerron parista kauniista lauseesta.
Olen käyttänyt Italo Calvinon esseekirjaa Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle (1999) reflektiopintana ajattelulleni. Tämän lisäksi olen pyrkinyt käyttämään teoksia tai lainauksia, jotka ovat jollain tapaa pysyneet matkassani useamman vuoden ajan. Lisäksi olen haastatellut kollegaani Rasmus Arikkaa
Esitys alkaa julisteesta: ennakkomateriaalin suhde esityksen visuaaliseen suunnitteluun
No full textTämä opinnäyte tutkii ennakkomateriaalin suhdetta esityksen visuaaliseen suunnitteluun. Ytimessä on ajatukseni siitä, että esitysgrafiikkalla on teatterintekijöille oletettua suurempi hyötypotentiaali. Uskon että graafinen materiaali on yksi teoksen muodostumista määrittävistä lähtökohdista. Sen tehtävänä on johdattaa kokija tai työryhmä esityksen äärelle, luoda yhteistä käsitystä ja tunnelmaa, tai vihjailla teatterisalissa odottavan maailman rakenteista. Teksti käsittelee sitä, mitä esitysgrafiikka on, kuka sitä tuottaa ja kenelle. Pohdin graafisen materiaalin mahdollisuuksia tukea esityksen kokonaisuutta ja arvioin miten lavastaja voi hyötyä näiden välisestä yhteistyöstä. Lisäksi analysoin ennakkomateriaalin toimintaa kommunikaatiovälineenä sekä työryhmän sisällä että tekijältä kokijalle. Tekstissä kirjoitan omaäänisesti lavastajan näkökulmasta. Pohdinta perustuu pitkälti Måns Hedströmin elämäntyöhön, haastattelumateriaaliin, sekä kokemuksiini pienistä tai keskisuurista tuotannoista. Havainnollistan tekstissä ajatteluani konkreettisien teosesimerkkien ja kuvamateriaalin avulla. Opinnäytteessä on johdannon ja yhteenvedon lisäksi kolme käsittelylukua. Toinen luku kertoo tekstissä käytetyistä termeistä ja niiden merkityksistä, sekä metodista, jota olen käyttänyt luokitellessani materiaalia. Lisäksi asetan tutkimuskysymyksen laajempaan historialliseen kontekstiin ja luon yhteyden aikaan jolloin lavastajat olivat kuvataitelijoita. Kolmannessa luvussa syvennytään esitysgrafiikan, erityisesti ennakkomateriaalin äärelle. Teksti pohtii ennakkomateriaalin lainalaisuuksia ja viestinnällisyyteen liittyviä haasteita. Se avaa keskustelun siitä, voiko markkinointimateriaali määrittää myös työryhmän taiteellista prosessia ja kuinka markkinointitoimiston toteuttama grafiikka eroaa työryhmän sisäisesti tuotetusta materiaalista. Luku asettaa esimerkiksi teoksen, jossa graafisella suunnittelulla oli lavastusta täydentävä rooli. Tämän jälkeen kirjoitan visuaalisesta kokonaissuunnittelusta ja siitä, mitä monessa roolissa työskenteleminen käytännössä vaatii. Neljännessä luvussa käsittelen taiteellisen opinnäytteeni prosessia ja peilaan sitä tekstissä esittelemiini ajatuksiin. Punnitsen laajennetun suunnittelun haasteita ja vapauksia, sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi arvioin, missä asioissa toteuttamani ennakkomateriaali onnistui, mitä tekisin toisinja kuinka materiaali lopulta suhteutui esitykseen
we are monsters, monsters always return
No full texttiivistelmä
Tein kuvataiteen maisterin opinnäytteeni Kuvataideakatemialle vuonna 2025. Opinnäytteeseen kuului sekä taiteellinen, että kirjallinen osa. Taiteellinen osa oli suurikokoinen veistosinstallaatio Fisting Forest, joka sijoittui Kuvataideakatemian aulaan osana Kuvan Kevät 2025 -näyttelyä. Sen lisäksi näyttelyssä oli kaksi muuta teostani; Kuva/Tilassa esillä ollut Into the Night -puuveistos ja Right Hand (Slaughter) -niminen puuveistos, joka oli esillä Myllytorilla lasivitriinissä. Fisting Forest oli kuitenkin pääasiallinen lopputyöni, ja keskityin myös opinnäytteen kirjallisessa osassa siihen.
Fisting Forest oli noin 18 neliön kokoinen installaatio, joka koostui enimmäkseen puusta rakennetuista veistoksista. Veistokset olivat kooltaan 10 senttimetristä aina seitsemään metriin korkeita. Löydetyn puumateriaalin lisäksi käytin veistoksissa laajaa skaalaa erilaisia materiaaleja, kuten eri tavoin työstettyä metallia ja metallivaluja; silikoni- ja lateksivaluja, sekä paljon ready-madea. Ready-madesta voisi mainita nippusiteet, kettingit, sideharson, sekä alumiinifolion ja hologrammiteipin. Fisting Forestin veistokset esittivät löyhästi puita, ja niistä rakentui metsän kaltainen installaatio. Puuveistosten pintaan kaiversin ja kirjoitin tekstin palasia – useimmiten englanniksi, mutta joitain myös suomeksi.
Lopputyössä tärkeiksi teemoiksi nousivat teoksen tekemisen prosessi, aika, kädet, kauhu ja teksti veiston materiaalina. Käyn näitä läpi kirjallisessa osuudessa, jonka kantavaksi teemaksi nousi todellisuudeen ja ajatteluun syntyvän reiän etsiminen. Ajattelen reikää filosofisena särönä todellisuudessa, joka rikkoo tekemisen ja ajattelemisen virran. Kun missä tahansa törmää reikään, se antaa mahdollisuuden kääntyä uuteen suuntaan. Reiän olemassaolo on samaan aikaan mahdoton ja mahdollinen, ja sen paradoksaalinen luonne kiehtoo myös taiteellisessa mielessä.
Kirjallisessa osassa sidon lopputyöni nykytaiteeseen etenkin lyyrikoiden ja kirjoittajien kautta. Lähdin purkamaan ajatteluani tekstilähtöisesti: halusin kirjoittaa opinnäytteen vähän päiväkirjamaisella, sekavan vapaalla tavalla luodakseni realistisen tai rehellisen kuvan taiteellisesta ajattelustani. Nimenomaan teksti ja sen materiaalisuus sitoo taiteellisen osan yhteen kirjallisen opinnäytteen kanssa.
Lopputyöprosessin aikana ajatteluni ja visuaalinen kieleni tuntuivat löytävän jonkin uuden ja sopivan tavan olla. En ollut esimerkiksi työskennellyt puun kanssa melkein ollenkaan, ennen kuin yhtäkkiä aivan sattumalta rakastuin siihen puunveistokurssilla – ja päädyin tottakai heti tekemään puusta jättimäisen lopputyön. Sekä taiteellinen, että kirjallinen osa syntyivät jotain äärirajoja etsimällä, kokeilemalla ja venyttämällä. Veistin ilosta ja rakkaudesta, kirjoitin tuskasta ja rakkaudesta.
Kuten taiteellinen osuus, ei kirjallinen opinnäytekkään tule mihinkään definitiiviseen lopputulokseen taiteesta, ja siis sehän nyt on muutenkin ihan mahdotonta. Kiemurtelen jossain prosessin tärkeyden ja keskeneräisyyden ikuisuuden liepeillä, ne ovat yhdet taiteellisen kehittymiseni kantavat tekijät. Tai tukipuut. Eli jotain tällaista vois sanoa vielä loppuun: “Stand together yet not too near together: For the pillars of the temples stand apart, And the oak tree and the cypress grow not in each other's shadow.” (Kahlil Gibran: The Prophet, 1923