Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
The Impact of Teaching Conceptions and Practices in Elementary Level Musical Instrument Learning
No full textPrevious chapters have suggested that to change the way in which music is taught, and specifically instrumental music, as prescribed, the students need to be able to learn music in new ways
Arkihuolesi kaikki heitä? Vielä kerran kysymyksestä cis vai a Leevi Madetojan Joululaulussa, op. 20b n:o 5
No full textThe melody of the well-known Christmas song Joululaulu op. 20b n:o 5 “Arkihuolesi kaikki heitä” (1916) by Leevi Madetoja has rarely been questioned, even though there are two later autographic variants, one from Suvivesper (1924) and the other from the composer’s own arrangement of the song for mixed choir (1944). The editor of Leevi Madetoja’s Solo Songs and Duets (Fennica Gehrman, 2013), Kimmo Tammivaara, made the controversial decision to alter the melody in bar 14 of Joululaulu to make it correspond with the later versions. Which one of the variants is “right”? Is it even possible to find a definite answer to this question? From the music philological point of view the answer is clear. Looking at the later variants, there is no reason to doubt the original melody. The question of why Madetoja’s arrangement for mixed choir differs from the original is more complex, and the answer might lie in the composer’s alcoholism and life circumstances in the 1940s. The question of the composer’s ability to work during his final years raises philosophical and ethical issues, with necessary implications for the new critical editions of his works. The composer’s “final intentions” may not necessarily have been his best intentions
Unelmia kohtaamisesta : teatteriopettajan pohdintaa empatian ja kehollisuuden vaikutuksesta taideopetukseen
No full textOpinnäytteeni aiheena on kohtaaminen taideopetuksessa kehollisesta näkökulmasta käsin katsellen. Kohtaaminen on minulle taideopettajuuteni ydin. Teatteriopettajan opintojeni aikana olen keskittynyt tutkimaan sitä eri suunnista ja hahmottamaan sen vaikutusta teatterin ja taiteen opettamiseen.
Tutkielmani kiinnostuksen kohteena on, missä määrin kohtaaminen lähtee meistä kehollisina olentoina. Vaikuttaako se meihin taidetta tekeviin ja sitä kokeviin. Tutkimusotteessani tunnistan fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusotteen sekä viitteitä autoetnografiasta. Tämän työn puitteissa tarkastelen meitä ihmisiä kehollisina olentoina tässä maailmassa näiden linssien läpi.
Työni alussa avaan lukijalle syyt siihen, miksi olen kiinnostunut kohtaamisesta. Matkaan hetkeksi menneisyyteeni kohtaajana. Valotan myös omaan taideopettajuuteeni vaikuttavia tekijöitä, holistista ihmiskäsitystä, pedagogi ja kasvatusfilosofi Paulo Freiren ajatuksia ja pedagogi ja kirjailija bell hooksin ajatuksia.
Työni aineiston muodostaa teatteriopettajan opintojeni toinen opetusharjoittelu ja siinä pitämäni työpajat otsikolla Unelmia kohtaamisesta. Sieltä löytyneitä laajempia teemoja, empaattisuutta, kehollisuutta sekä kehon ja tunteiden välistä suhdetta tarkastelen osallistujien tuottaman aineiston ja omien muistiinpanojeni pohjalta. Kuvaan opetusharjoitteluani käytännön tasolla. Tämän jälkeen siirryn tarkemmin tutkimusaineistoni pariin.
Empatiaa käsittelevässä luvussa päädyn pohtimaan empaattisuutta kinesteettisen empatian kautta. Opetusharjoitteluni työpajoissa se nousi selkeästi esiin. Päädyn aineiston, oman kokemukseni ja lähdeaineiston perusteella luvussa lopputulokseen, että kehollisuus ja empatia vaikuttavat toisiinsa. Tässä luvussa pääkeskustelutovereinani toimivat empatiaa tutkinut Elisa Aaltola ja kinesteettistä empatiaa tutkinut filosofian dosentti Jaana Parviainen.
Kehollisuutta käsittelevän luvun alla sukellan työpajoihini ja niistä nousevaan aineistoon kehollisuuden näkökulmasta. Vertaan työpajoihini osallistuneiden oppimispäiväkirjoissaan avaamia huomioita lähdekirjallisuuteen ja yhdistän niitä omiin näkemyksiini kehollisuuden ja kohtaamisen välisestä suhteesta. Aineiston ohella pääkeskustelukumppanini tässä luvussa on tanssitaiteen tohtori Kirsi Törmi.
Työn viimeisessä luvussa pääosassa ovat keho ja tunteet ja niiden välinen suhde kohtaamiseen. Vertaan aineistostani nousseita näkökulmia neurotieteilijä Antonio Damasion näkemyksiin. Päädyn näiden kolmen tutkimuslukuni myötä linkittämään toisiinsa empatian, kehollisuuden sekä kehon ja tunteiden välisen yhteyden kohtaamisen mahdollistaviksi tekijöiksi taideopetuksessa. Näkemykseni mukaan tämä vaikutus taiteen tekemiseen ja taidetunteihin on väistämätön
Healthcare musicians and musico-emotional work : An in-depth case study within the context of end-of-life care
No full textThe purpose of this in-depth case study is to explore the work of musicians in end-of-life care. In this study, a healthcare musician is considered to be a professional who has both an academic degree in music and in-service training in music and healthcare settings. In addition to working with healthcare personnel, they often collaborate with music therapists to provide integrated healthcare services for the best patient care. In the study, six musicians who had experience in end-of-life care settings were interviewed. Their reflections on their socially engaged work were analysed through the emerging theoretical lens of emotional work. This resulted in the identification of three themes beyond that of pure performativity in music professionalism, relating to the emotional work in end-of-life care. Furthermore, the emotional processes that were encountered, which were deeply social in nature, were conceptualised as musico emotional work. This other-centred work aligns with music therapy research, and is an essential part of music therapists’ end-of-life work. In conclusion, the similarities between music therapists and musicians, as well as the interprofessional potential of their cooperation, are reflected upon
Echoes in the body : understanding deaf embodiment
No full textIn this thesis, I consider the corporeality of a deaf person in the context of theatre pedagogy. I approach the subject through the framework of embodied learning and holistic conception of human beings, looking for answers to questions such as how deaf bodies are in this world, and how deaf bodies think. With these questions, I seek to find new practices in my own artistic and pedagogical practice that I can use to develop deaf-based learning environments and performative spaces. These pedagogical and performative spaces are not based on the laws of the theatrical tradition of the hearing people, such as sound and speech, but seek to free the deaf from a constant cycle of adaptation and reasonable adjustments towards selfdetermined corporeality, theatre, and aesthetics.
My thesis work was divided into two parts: it includes an empirical data collection part and a written study part. In the practical part of the thesis, I conducted a total of four days of art pedagogical laboratory at the Theatre Academy and yoga studio Joogaholiaa, where we studied embodiment and corporeality with five other deaf signers. I approached the laboratory work in such a way that instead of asking precise questions, I let the work to proceed according to the interests of both the group and myself, and I observed what this laboratory brought to the surface. The research method thus became echoes in the body, in which my own position as an art pedagogue-researcher was determined through continuous cycle of presence, listening, and reflection. In the written part of the thesis, I present the findings made during the laboratory and reflect on the deaf embodiment in the light of my personal experiences and observations. I discuss, among other things, the embodied trauma experienced by the deaf, the contradictions between the deaf and the hearing lifeworlds that have occurred in different teaching situations, and aside of verbal or signed input what else can an instruction be.
This thesis aims to participate in art pedagogical and norm-critical discussions about, among other things, the role of art pedagogy and the representation in performing arts. In support of my reflection, I use the central ideas of Paulo Freire’s critical pedagogy and bell hooks’ engaged pedagogy. The aim of this thesis is not to produce or present generalizable information about the embodiment of the deaf, but its perspective is experiential and reflective
Continuous Exposition in Mozart's Slow Chamber-Music Movements
No full textThe literature on continuous exposition is characterised by two features: (1) concentration on the music of Haydn and (2) the examination of fast movements. This essay deviates from these starting points by examining Mozart's slow movements. The aim is to give close readings of a small number of works taken from a limited corpus rather than to provide an overview of Mozart's slow continuous expositions. The works concerned are the slow movements of three- and four-movement chamber-music works composed after 1775. Of the 42 slow movements in this corpus there are three with a continuous exposition: Larghetto from the Quintet for Piano and Winds, K. 452 (1784), Larghetto from the Quintet for Clarinet and Strings, K. 581 (1789), and Adagio from the String Quintet, K. 593 (1790). These expositions are analysed, and each of them is paired with another exposition from Mozart's slow chamber-music works that features elements leading in K. 452, K. 581 and K. 593 to continuous organisation. The similarities notwithstanding, these expositions are interpreted as two-part
In the shadows : Phenomenological choreographic writing
No full textThis article introduces a piece of choreographic writing. It likewise discusses the kind of site-specific choreographic process of opening up to what in everyday life is not apparent and left in the shadows that generated the writing. The objective of the choreographic process was to allow the impact of the bodily sense of being in contact with an urban location to permeate the authors’ activities in writing. To support this intention, they generated a phenomenologically informed performative score of experimental writing that aims at appreciating the vitality of the sensuous. The first part of the submission presents the actual choreographic writing as an evocative piece of choreography that can be read independently of the second part. This latter part contains an exploration into conceptions about choreography and writing. Here, the article draws specifically on Jean-Luc Nancy’s insights to articulate the kind of phenomenological approach the authors engaged in. It aims at establishing their artistic process as a phenomenologically oriented method in expanded choreography and argues that the writing they generated exscribes their encounter with the Hakaniemi bank in Helsinki on a late December day. It likewise details the significance the body bears on their take on choreographic writing and points towards the manner in which this writing contains traces of the inexpressible and non-thinkable
Tenorien äänenkäytön haasteet amatöörisekakuorossa
No full textTyössäni kartoitan amatöörisekakuorossa tenoristemmaa laulavien miesten äänenkäytön haasteiden esiintyvyyttä sekä niiden luonnetta.
Teoreettinen viitekehykseni koostuu äänen tuottamisesta ja sen yleisimmistä haasteista kertovasta kirjallisuudesta.
Kyselytutkimuksella saamaani tutkimusaineistoa olen tarkastellut pääosin kvantitatiivisesti, mutta tutkimus sisältää myös laadullisia lähestymistapoja.
Kyselyn lähes kaikki eli 11 vastaajaa 12 vastaajasta koki ainakin vähän äänenkäytön haasteita. Ainoastaan yksi vastaaja ei kokenut minkäänlaisia äänenkäytöllisiä haasteita. Tenorien selvästi yleisin oire oli kireys kurkun alueella. Äänenkäytön haasteita helpottivat pyrkimys laulaa rennosti sekä riittävä kappaleisiin ja laulutekniikkaan kohdistuva harjoittelu
”Ainoo tapa tietenki mikä helpottaa on se, että menee sinne esiintyy.” : nuorten kokemuksia jännittämisestä musiikillisen toiminnan yhteydessä.
No full textTämän tutkielman tavoitteena on tarkastella nuorten kokemuksia jännittämisestä erilaisissa musiikillisissa konteksteissa. Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Millaisia jännittämisen kokemuksia haastateltavilla nuorilla on musiikillisen toiminnan yhteydessä?
2. Millaisia syitä, seurauksia ja selviytymiskeinoja jännittämiseen nuoret nimeävät?
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jossa aineisto on kerätty haastattelemalla kolmea nuorta. Haastattelussa pyrin selvittämään, millaisia ovat nuorten musiikkiin liittyvät jännityskokemukset ja millaiset musiikilliset tilanteet heitä jännittävät. Lisäksi tarkastelen, millaisia syitä ja seurauksia nuoret jännitykselle nimeävät, ja millaisia selviytymiskeinoja nuoret ovat löytäneet. Tutkimuksen teoreettisena taustana on jännittämiseen ja esiintymisjännitykseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta psykologian, kasvatustieteen, musiikkikasvatuksen ja musiikintutkimuksen parista. Lisäksi syvennyn hieman nuoruusiän erityispiirteisiin ja musiikin merkityksiin nuorille.
Tutkimukseni perusteella jännittäminen on nuorille tuttu ja yleinen kokemus, jonka luonne vaihtelee ympäristön ja tilanteen perusteella. Nuorten vastauksissa oli myös hajontaa, ja jännityksen kokeminen on hyvin yksilöllistä. Haastattelemieni nuorten kohdalla jännittäminen ei estänyt musiikin harrastamista, mutta se voi joskus estää kokeilemasta uusia asioita ja rajoittaa näin musiikillista toimintaa.
Merkittävimpänä syynä jännittämiselle nousivat esiin ryhmä ja vertaiset. Erityisesti koulun musiikinopetuksessa muiden oppilaiden mielipiteet vaikuttavat olevan tärkein ilmapiiriin ja nuorten jännittämiseen vaikuttava tekijä. Esiintymistilanteissa huomio on kääntynyt itseen: miten esiintyminen sujuu, miltä jännitys tuntuu. Läheisten tuki ja myönteiset esiintymiskokemukset vaikuttivat olevan voimakkain jännitystä helpottava tai nuorta tukeva tekijä. Nuoret suhtautuvat jännittämiseen luonnollisena osana musiikin harrastamista.
Musiikkikasvatuksen alalla on puutetta erityisesti nuoria, jännittämistä ja musiikkia koskevasta tutkimuksesta. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että nuoret eivät koe saaneensa opettajiltaan hyödyllisiä välineitä jännittämisen helpottamiseksi. Tämä herättää kysymyksiä siitä, onko opettajien tietämys tai osaaminen aiheesta puutteellista vai onko syynä esimerkiksi vähättelevä asenne esiintymisjännitystä kohtaan. Lisäksi tulisi selvittää, millaisia olisivat ne keinot, jotka voisivat todella auttaa oppilaita esiintymisen haasteiden kanssa