Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Movement : An Integral Component of General Music
No full textThis chapter describes the pedagogical possibilities and offers practical examples of receiving and responding to music through movement, and learning through and from kinesthetic experience, in music teaching and learning in school or community music settings. It also offers theoretical underpinnings from the research literature of applying movement in music education. General ideas for assessment are offered in a separate section. The pedagogical ideas of applying body movement draw mainly on Dalcroze pedagogy—a music education approach that integrates body movement (rhythmics), ear-training (solfège), and improvisation to facilitate, establish, and reinforce musical perception, understanding, and expression. All the presented exercises are expected to build upon students’ responses and previous learning and to serve as inspiration for teachers to experiment, adjust, and further develop them in their own classrooms in ways that best support reaching their curriculum objectives and/or other educational aims
Validation of the Musical Identity Measure : Exploring musical identity as a variable across multiple types of musicians
No full textThis article introduces the validation of a Musical Identity Measure (MIM), developed to support individuals’ self-conceptions in relation to their musical activities (e.g., performance, composition, music technology). Initial model validation was carried out using a principal axis factor analysis with a diverse and international sample of 336 musicians. The factor analysis revealed a four-factor measure: Musical Calling, Musical Self-Efficacy, Emotional Attachment, and Growth Mindset. Confirmatory factor analysis with the 25-item measure suggested that the model fit would be improved with the removal of three items, resulting in the same four-factor model with 22 items. Further validation with a different dataset confirmed MIM as a strong fit as a bifactor model. Measurement invariance tests confirmed that the bifactor structure was the same for male and female participants; individual measurement invariance in relation to age could not be fully examined due to variance in group sizes. Subsequent analysis of variance (ANOVA) calculations suggested gender differences in musical self-efficacy and highlighted possible changes in MIM factors across the lifespan. MIM has the potential to provide individuals with insights into their motivations to engage with musical activities, to help identify areas requiring additional support or guidance, and to support future-oriented decision making. The measure may also support educators and researchers wishing to understand and support the processes of musical development and skill acquisition
Ei väliaplodeja, kiitos : pohdintoja nykysirkuksen valosuunnittelusta.
No full textValosuunnittelun maisteritutkinnon opinnäytteeni koostuu kirjallisesta osiosta ja taiteellisesta työstä. Taiteellisen työni toteutin yhteistyössä Turun Taideakatemian sirkukseen erikoistuneiden teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoiden kanssa, ja tämä Grande Finaleksi nimetty esityskokonaisuus sai ensi-iltansa Turussa 22.05.2021. Grande Finale koostui yhdeksästä sirkusesityksestä ja yhdestä videoteoksesta, ja minä toimin valosuunnittelijana esityksistä kuudessa.
Opinnäytteen kirjallisessa osiossa esittelen taiteellista työtäni ja tutkin länsimaisen sirkuksen visuaalisuutta yleensä. Jälkimmäisessä keskityn erityisesti suomalaisen nykysirkuksen valosuunnitteluun. Valitsin tarkasteluni kohteeksi valosuunnittelun, sillä visuaalisuuden luominen ja hahmottaminen ovat itselleni luontaisimmat tavat lähestyä esittävää taidetta. Sirkuksen visuaalisuudesta on myös kirjoitettu
verrattain vähän, ja toivon kirjoitukseni ruokkivan kiinnostusta alaa kohtaan.
Aloitan kirjallisen osion lyhyellä katsauksella sirkuksen historiaan. Vaikka sirkuksen kehityskulku ei kuulukaan tutkimukseni keskiöön, tekee kontekstin ymmärtäminen nykysirkuksen tarkastelusta mielekkäämpää. En tarjoa absoluuttista väitettä siitä, mikä on perinteistä sirkusta, uutta sirkusta ja nykysirkusta, vaan tuon esille näiden taidemuotojen eri piirteitä.
Taustojen kartoittamisen jälkeen tutkin lajin harrastus- ja koulutusmahdollisuuksia Suomessa. Tarkastelen myös nykysirkuksen asemaa kotimaisella taiteen kentällä ja ulkomailla. Luvussa Havaintoja neljästä näyttämöteoksesta esittelen eräitä suomalaisia nykysirkusesityksiä, ja pohdin sekä 2020-luvun alun esitystarjonnan estetiikkaa että valosuunnittelun roolia siinä.
Luvussa Sirkuksen valosuunnittelun erityispiirteistä esittelen joitakin alalle ominaisia seikkoja. Oman kokemukseni mukaan keskeisimmät eroavaisuudet muiden esittävien taiteiden parissa valosuunnittelijana työskentelyyn löytyvät lavastuksen, ohjelmoinnin, turvallisuuden ja kiertämisen saralta. Sirkukselle on tunnusomaista myös erilaisten välineiden käyttö, ja tässä luvussa esittelen niistä kahdeksaa erityisesti
valosuunnittelun näkökulmasta.
Luvussa Grande Finale kuvailen taiteellista opinnäytettäni suunnittelun, rakentamisen ja toteuttamisen eri vaiheiden sekä valmiiden teosten arvioinnin kautta. Luvun lopussa avaan prosessissa syntyneitä oivalluksia omasta työskentelystäni ja tavoitteistani taiteilijana.
Jälkipuheessa pohdin sirkuksen monipuolisuutta tutkimuskohteena sekä puntaroin kotimaisen nykysirkuksen mahdollista tulevaisuutta ja merkitystä taidekentällä.
Grande Finalen esitystallenne on tekijänoikeudellisista syistä katsottavissa vain erillisellä luvalla
The (New) Awakening of Soviet Jazz Culture in the 1960s
No full textFollowing the period of lowest political tolerance toward jazz from the late 1940s to the death of Stalin in 1953, Soviet jazz culture experienced gradual growth during Nikita Khrushchev’s Thaw. This essay argues that the jazz awakening in the 1960s was part of the shestidesyatniki (Sixtiers) movement and that legalization of jazz took place within the frameworks of Soviet leisure activities and amateur culture. In addition, the growth of Soviet jazz was influenced by American jazz diplomacy during the 1950s and 1960s, represented by Willis Conover and his Jazz Hour and the tours of the Jazz Ambassadors
Capture and express, question and understand : Gloves in gestural electronic music performance
No full textGesture-based musical performance with on-body sensing represents a particular case of wearable connection. Gloves and hand-sensing interfaces connected to real-time digital sound production and transformation processes enable empty-handed, expressive musical performance styles. In this article, the origins and developments of this practice as well as a specific use case are investigated. By taking the technical, cognitive, and cultural dimensions of this media performance as foundation, a reflection on the value, limitations, and opportunities of computational approaches to movement translation and analysis is carried out. The insights uncover how the multilayered, complex artistic situations produced by these performances are rich in intersections and represent potent amplifiers for investigating corporeal presence and affective engagement. This allows to identify problems and opportunities of existing research approaches and core issues to be solved in the domain of movement, music, interaction technology, and performance research
Taide täynnä tyhjää : huussi ja hengellisyys
No full textOpinnäytetyö Taide täynnä tyhjää - Huussi ja hengellisyys
muodostuu Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuvan
Kevät 2022 -lopputyönäyttelyn teoksesta ja kirjallisesta
osasta. Kirjallisessa osassa dokumentoidaan kuvataiteen
maisterin opinnäytteen fyysinen osa, kirjoitetaan auki
sen sisältö ja tarkastellaan sen ominaisuuksista kumpua-
vaa hengellisyyttä. Kysymyksenasettelu kuuluu: Nykytai-
de tuntuu merkitykseltään ja sisällöltään; siis arvoltaan, tyhjältä,
mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä?
Salahuone -teoksen vastausta ongelmaan - hengellisyyttä
- käsitellään materiaalisesteettisesti, arkkitehtuuria raa-
paisten sekä lopuksi hengentieteitä hipoen.
Taiteellinen osa on Salahuone-niminen teos Taideyliopis-
ton Kuvataideakatemian maisterin lopputyönäyttelys-
sä Kuvan kevät 2022. Salahuone on puusta rakennettu
huussia muistuttava rakennus, jonka sisään saa mennä,
sulkea oven ja istua. Sisällä on hämärää ja valot paista-
vat sisään, jolloin näyttelyvieras sai rauhoittua. Koke-
mus muistuttaa meditatiivisuudesta tai hengellisyydestä.
Kirjallinen osa lähtee liikkeelle nykytaiteen merkityk-
settömyyden tunteen eli arvokadon määrittelystä sekä
sen taidehistoriallisista syistä. Teksti jatkuu taiteellisen
osan teosanalyysillä ja kuvallisella dokumentaatiol-
la, joka johdattelee arvokadon ongelmalle ehdotetun
vastauksen, hengellisyyden, ääreen. Välissä pohditaan
onko taideasiayhteydessä esitetty huussi epäpaikka vai
ei. Käydään läpi miten taideteos synnyttää hengellisiä
tuntemuksia ihmisessä, mistä ne juontuvat ja miten ne
ilmenevät. Taiteen ja hengellisyyden tutkiminen on pyr-
kimys vastata nykytaiteen arvokadon ongelmaan: Mistä
merkityksen tunne nykytaiteessa kumpuaa?
Tekstin apuna käytetään muun muassa käsin piirrettyjä
kaavioita, jotta käsitellyt asiat jäsentyisivät selkeämmin
ja kokonaisuus olisi elävämpi
”Musiikki ja media kulkee mun mielestä maailmassa sillei käsi kädessä” : tapaustutkimus musiikillisesta mediakasvatuksesta lukiolaisten näkökulmasta
No full textTässä tutkielmassa tarkastelen lukiolaisten kokemuksia ja näkemyksiä musiikinopetuksen ja mediakasvatuksen yhdistämisestä. Tämä tutkimus tuo musiikkikasvatuksen
näkökulman mediakasvatuksen tutkimukseen. Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Minkälaisia kokemuksia työpajoihin osallistuneilla lukiolaisilla on musiikinopetuksen ja mediakasvatuksen yhdistämisestä?
2. Minkälaisia näkemyksiä työpajoihin osallistuneilla lukiolaisilla on siitä, miten
musiikinopetus voisi kehittää heidän medialukutaitoaan?
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin eräässä lukiossa,
jossa pidin ennen tutkimushaastatteluja kaksi musiikilliseen mediakasvatukseen keskittyvää työpajaa. Tutkimusaineisto koostui neljästä ryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 23 opiskelijaa.
Tutkimukseni käsitteellinen viitekehys keskittyy mediakasvatuksen ja monilukutaidon aikaisempaan tutkimukseen sekä laaja-alaisen osaamisen käsitteen avaamiseen.
Tutkimukseni perusteella lukiolaisilla oli ennen työpajoihin osallistumista verrattain
vähän kokemuksia musiikillisesta mediakasvatuksesta. Työpajoista muodostuneen
kokonaisuuden opiskelijat kokivat positiivisena ja opettavaisena. Kokemukset
musiikinopetuksen ja mediakasvatuksen yhdistämisestä keskittyivät tekemällä oppimiseen sekä median kriittiseen tarkasteluun.
Nuorten näkemyksenä oli, että musiikillinen mediakasvatus voisi parantaa heidän
kykyään tulkita audiovisuaalista mediaa ja että musiikilla voi viestiä ja vaikuttaa
median kautta. Lisäksi musiikin käsittely median muotona ja mediaesitysten tuottaminen nähtiin mediakasvatusta ja musiikinopetusta yhdistäviksi opetuksen sisällöiksi. Yksi tutkimukseni havainnoista onkin, että median tarkastelu osana musiikinopetusta on nuorten mukaan mielekästä ja medialukutaitoa kehittävää
Miltä kuulostaa olla turvassa? Yksilön keinoja havainnoida ja edistää turvallisuuden kokemusta esittävän taiteen ryhmätyössä
No full textTässä työssä kirjoitan turvallisuuden kokemuksen huomioimisesta ja ylläpitämisestä taiteellisessa ryhmätyössä. Taustoitan turvallisuuden kokemuksen tärkeyttä sekä sen roolia edellytyksenä sekä luovalle työlle että ryhmätyölle. Esittelen konkreettisia keinoja oman turvallisuuden kokemuksen havainnointiin ja palauttamiseen. Esittelen lisäksi taiteellisen opinnäytteeni Deep Time Transin ja kerron sen työprosessista, osittain suhteessa opinnäytteeni varsinaiseen aiheeseen, osittain spesifisti äänisuunnitteluun keskittyen.
Kirjallisen opinnäytteeni johdannossa kirjoitan siitä, miksi olen päätynyt kirjoittamaan juuri tästä aiheesta. Kerron hiukan omasta taustastani, kirjoitan siitä, miksi turvallisuuden kokemuksen pohtiminen on relevanttia äänisuunnittelijalle. Avaan myös sitä, miksi esittävän taiteen ryhmätyö on työkontekstina erityinen. Johdannon lopuksi kirjoitan auki kirjallisen opinnäytteeni rajaukset, oletukset ja kontekstin.
Opinnäytteeni toisessa kappaleessa esittelen käyttämäni turvallisuuden kokemuksen määritelmän ja esittelen Stephen W. Porgesin muotoileman polyvagaalisen teorian. Kirjoitan polvagaalisesta teoriasta pitkälti nojautuen Kirsi Törmin artikkeleihin, joissa hän kirjoittaa polyvagaalisen teorian käytännön soveltamisesta ryhmätyöhön.
Opinnäytteeni kolmannessa kappaleessa kirjoitan auki yksilön keinoja havainnoida ja edistää turvallisuuden kokemusta esittävän taiteen ryhmätyön kontekstissa. Esittelen kaksi keskeistä pohjakeinoa sekä listaan konkreettisia keinoja havainnoida ja edistää turvallisuuden kokemusta.
Opinnäytteeni neljännessä kappaleessa kerron opinnäytteeni taiteellisesta osioista, Deep Time Trans -esityksestä. Kerron hiukan teoksen tekoprosessista sekä avaan sen äänisuunnittelua.
Opinnäytteeni liitteinä on Deep Time Transin kohtauslista sekä dokumentti, jossa on näiden aiheiden parissa työtä tehneiden toimijoiden linkkejä
Musiikki pelasti minut urheilulta – ja muita muusikoiden harhakuvitelmia : musiikin opiskelijoiden ja ammattilaisten kokemuksia rasitusvammoista
No full textTämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia erilaisia rasitusvammoja, niiden syitä, rasitusvammojen hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Tutkimus käsittelee viiden haastateltavan musiikkiperäisten vammojen fyysisiä aiheuttajia, sen vaikutuksia opiskeluun ja ammatin harjoittamiseen, sekä tapoja vammoista toipumiseen. Tutkimuskysymykseni on: Minkälaisia kokemuksia musiikin ammattiopiskelijoilla ja musiikin ammattilaisilla on rasitusvammoista ja niistä toipumisesta? Moni opiskelija kokee ja reagoi vammoihin eri tavalla, osa hakee apua ajoissa ja osa liian myöhään. Tästä syystä myös vammoista paraneminen on yksilöllistä. Teknologiaan ja pöydän ääreen painottunut työskentely tai arkielämä tuntuu vievän ihmistä yhä enemmän fyysisesti kasaan ja uskoisin tällä olevan suuri vaikutus kehollisiin ongelmiin monella eri alalla. Haluan myös tutkia minkälainen rooli urheilulla ja kehonhallinnalla on soittajan kehon kestävyyteen, opiskeluun ja työelämään.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksessa haastattelin viittä soittoperäisen rasitusvamman kokenutta muusikkoa tai musiikinopiskelijaa. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja.
Tutkimuksessa selvisi, että lapaluun tukilihasten heikkous oli haastateltavien yleisin syy rasitusvammaan. Monessa tapauksessa tukilihasten heikkous johti virheasentoon ja tästä aiheutui lopulta hermopinne. Myös harjoittelu- ja palautumistavoissa voitiin huomata puutteita, eikä keho palautunut harjoittelun aiheuttamasta rasituksesta riittävän hyvin. Toipumisohjeet olivat kaikkien haastateltavien kohdalla hyvin samankaltaisia ja muusikoihin erikoistunut fysioterapeutti oli apuna ergonomian tai soittoasennon korjaamisessa. Vaikka rasitusvamma oli monelle haastateltavalle vaikea tilanne, oli rasitusvamman mukanaan tuomat muutokset tai sen kautta opitut uudet tavat olennaisessa osassa heidän tämänhetkistä muusikkouttaan. Osalle haastateltavista se myös avasi uudenlaisen polun musiikin ammattilaisena