Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Somagics - Autenttinen liike osana koreografin työtä
No full textOpinnäytteeni kirjallisessa osiossa tarkastelen Autenttista liikettä osana koreografista työtä. Esittelen aihetta opintojeni aikaisten teosten Intimate scenes soolon, Two I(i)rises and Maja harjoitusesityksen ja taiteellisen opinnäytteeni Outoliinin avulla. Esitysten kautta esittelen kolme eri tapaa lähestyä Autenttista liikettä koreografisesti: (1) kuinka soolon koreografiointi tanssijan sisäisiin huomioihin tukeutuen (2) koreografin ulkoisen katseen jäsentämänä liikkeenä (3) jonain, joka on vaikuttanut teoksen liikkeeseen, mutta ei ole enää osa päivittäisiä harjoituksia.
Lähestymiskulmani Autenttiseen liikkeeseen on fenomenologinen. Merkittävimpinä keskustelukumppaneina minulla on Autenttisen liikkeen kehittäjä Mary Whitehousen lisäksi kirjailija ja feministitutkija Sara Ahmed, ruumiin fenomenologi Maurice Merleau-Ponty sekä filosofi Jaana Parviainen. Minulle fenomenologia avautuu liikkeessä ja liike avautuu fenomenologian kautta, ne kulkevat yhdessä tukien, konkretisoiden ja sanoittaen toisiaan.
Ensimmäisessä luvussa esittelen työskentelyni perustukset, Autenttisen liikkeen ja fenomenologian. Autenttista liikettä lähestyn henkilöhistoriastani käsin, kuvaten matkaani harjoitteen parissa. Omaa näkemystäni harjoitteesta peilaan Mary Whitehousen ja koreografi Jeremy Waden työhön Autenttisen liikkeen parissa. Lopuksi avaan Intimate scenes -soolon tekoa kahden luomani käsitteen: toisaalle siirtymisen ja porttiliikkeen kautta.
Toisessa luvussa jaan oivalluksia Two I(i)rises and Maja teosprosessista. Toin Autenttisen liikkeen ensimmäistä kertaa osaksi työryhmätyöskentelyä harjoitusesitystä tehdessäni. Tämän lisäksi avaan, kuinka liikemateriaalin synnyttämät outouden ja suuntautumattomuuden kokemukset kasvoivat teosprosessin myötä keskeisiksi kiinnostuksen kohteikseni. Viimeistelen luvun tarkastelemalla suuntautumattomuutta Sara Ahmedin ja Maurice Merleau-Pontyn ajattelun kautta.
Kolmannessa luvussa siirryn taiteelliseen opinnäytteeseeni Outoliiniin. Aloitan avaamalla mikä outoliini on ja miten työskentelin tanssijoiden kanssa. Tämän jälkeen kerron kuinka Outoliinin liikemateriaali rakentui liikeharjotteiden ympärille, joiden lähtökohta oli aistimisessa ja havainnossa. Pohdin suuntautumattomuutta ja sen mahdottomuutta liikkeessä. Lopuksi avaan Autenttisen liikkeen myötä kehittyneen Somagics -harjoitteeni keskeisiä käsitteitä ja tarkastelen taiteellista työtäni suhteessa muiden taiteilijoiden teoksiin.
Viimeisessä luvussa teen yhteenvedon opintojeni aikaisesta polusta. Summaan miten Autenttinen liike avautui koreografisessa työssäni ja mitä haasteita kohtasin sen kanssa. Lopuksi pohdin minne työskentelyni seuraavaksi minut vie
Rethinking, Re-storying, and Reclaiming Narratives of Aging in Music Education Research
No full textIn this article, I address the contemporary discussion of later-life courses in music education research and how it might perpetuate the discrimination and stereotyping of older adults. Drawing from the sociology of aging, I aim to show that one possible way to tackle the ageist assumptions in music education is to reflect on rethinking, re-storying, and reclaiming the master narratives of aging by replacing the dominant linear life span view with an intersectional life course approach. Furthermore, I will present ideas to connect qualitative narrative inquiry with systems thinking, to challenge the practices and research traditions that contribute to the sustainment of stereotypical mental models of aging in music education and move towards a framework of sustainable aging. Finally, the transformative potential of such inquiry will benefit not only music educators interested in later-life questions but also the field at large. The music education of young children, for instance, can be seen as an investment in the musical agency of future older people
Reparatory Design : Sustainable Ecologies of Embodied Practices, Vulnerable Knowledge, and Resilient Methodologies in Barcelona
No full textThe ecological crisis we are all globally experiencing is almost indescribable. It touches all the aspects of our survival and has exposed us to the fragility and fracturability of our world. Through their practices, artists and designers worldwide engage with multiple forms of damage. They search for solutions, create reparations that answer to and challenge the disciplinary institutional responses, and enable new processes of adaptation, rethinking, healing, and care.
This chapter reflects on a new perspective that critically and creatively interrogates and rearticulates our cultural notions of art and design. This new framework focuses on reparatory design practices and draws attention to their related methodologies, models, and practices hitherto misjudged by the disciplinary regimes of academia. The chapter aims to show how these practices enable the constitution of spaces of radical emancipation where resilient methodologies and vulnerable knowledge can grow; it draws primarily from three initiatives in Barcelona, Spain
The Silence of Sea Tower
No full textThe Silence of Sea Tower is an auto fictional, site-specific sound art piece that I self-released on cassette tape in May 2023. Nine months of sound recordings, from my artist studio in Helsinki where I live, are composed into a soundscape situating itself between ambient noise music, field recording, and conceptual spatial art. It is a sonic portrait of an office building, and the sociocultural space it constitutes, with a focus on the noise that occurs in the silence.
By positioning myself as both artist, audience and material in the process, I have embodied the work, and site, for a total duration of one year. With this project, I curate my imagined experience of a place as I navigate it by ear.
The project has been an ongoing conversation with myself, observing and examining my surroundings and myself within that framework, inhabiting multiple roles and perspectives in the process, and moving through different stages of listening and sounding.
The work is performed live as a concert iteration titled Narrative Noise, played on an orchestra of analogue tape players. The first presentation was the self-organised release party on May 31st, this performance being the official public presentation of the thesis project.
The composition is deconstructed and reconstructed as a live collage, making each performance a new, unique version of the piece. Live, the soundscape is verbally narrated to present the tower and its inhabitants, incorporating elements of storytelling and opening anthropomorphic aspects of the work that are hiding on the tape.
The written component of the work expands on central concepts like listening and composing, silence and noise, and further examines subliminal themes of the work such as time, loneliness, perceived binary opposition, and agency
Kuolinpesä
No full textKuvataiteen maisterin lopputyöni koostuu kolmesta 190 cm x 140 cm kokoisesta öljyvärimaalauksesta ja kirjallisesta osasta. Maalaukset olivat esillä 6.5–4.6.2023 Kuva/Tila-galleriassa osoitteessa Sörnäisten Rantatie 19, 00530 Helsinki.
Lopputyönäyttelyni teokset on maalattu öljymaaleilla, ja lisäksi teoksissa näkyy hieman luonnostelussa käytettyä pastelliliitua. Maalaussarjan voi ajatella yhtenä kolmiosaisena teoksena tai kolmena erillisenä, itsenäisenä maalauksena. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut triptyykistä, saman aiheen esittämisestä useasta eri kulmasta. En ollut aikaisemmin tehnyt vastaavaa moniosaista teosta. Samankokoiset pohjat tarjoavat mukavat raamit työlle.
Lopputyömaalausteni aiheena on puutarha, ihmisen luonnosta kulttuurin tuotteeksi muovaama, rajaama ja kontrolloima intiimi pihapiiri, jossa kukaan ei enää tee pihatöitä eikä liiku, kun asukkaat ovat kuolleet. Olen kuvannut lähdemateriaalia maalauksiini keväällä 2022 kuolleiden vanhempieni rivitaloasunnon etu- ja takapihalta. Lopputyöni keskiössä ei kuitenkaan ole vanhempieni kuolema, vaan abstrahoidut, ekspressiiviset teokset, jotka käsittelevät alkamisen, kasvun, päättymisen ja jatkuvuuden isoja teemoja arkisen pienessä mittakaavassa.
Pienet ja arkiset asiat toivat mieleeni paljon muistoja ja tuntemuksia. Ihminen oli läsnä tilassa esineiden ja kasvien kautta. Puut, varsinkin lehtipuut, ovat kiinnostavia lähtökohtia maalauksille, koska niissä on jotain oliomaista. Jokainen on oma yksilönsä. Kesäisin puut näyttäytyvät minulle ainoastaan puina, vihreänä lehtimassana. Syksyllä ne muuttuvat joksikin muuksi, kummallisiksi rankamaisiksi olennoiksi. Ne ovat herkullinen piirustus- ja maalauskohde.
Käsittelen tilan ja vallan suhdetta usein yksityisen tilan kautta. Yksityinen tila on kuitenkin yhteydessä rakenteelliseen, yhteiskunnalliseen tilaan, tila ja arkkitehtuuri eivät ole koskaan neutraaleja. Tilajärjestelyt ovat usein myös sukupuolittuneita ja sukupuolittavia. Maalausteni sisältö liittyy usein julkisen ja yksityisen suhteeseen, mutta teosteni ilmaisu ammentaa 1800-luvun alun taiteesta ja toisaalta ekspressiivisen maalaustaiteen perinteestä. Ajattelen, että taiteessa on hyvä olla jokin nyrjäytys, kontrasti tai outous, joka kumpuaa jostain muusta kuin loogisesta ajattelusta. Halusin maalata näkymäni tavalla, jossa tila on osittain paljastava ja osittain viitteellinen. Toisinaan käytän valokuvaa lähteenä, joskus toimin pelkästään muistini varassa. Koen kiinnostavaksi ja vapauttavaksi tehdä tavallisesta ja arkisesta omanlaiseni tulkinnan. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut mitättömän ja tavanomaisen ylevöittämisestä
”Olennaista on, että kekseliäässä ja luovassa ilmapiirissä on mukava olla!” : improvisaatio sellonsoitonopetuksessa
No full textTämä maisterintutkielma on laadullinen tutkimus improvisaatiosta sellonsoiton perusopetuksessa. Tutkimuksessani haastattelen kolmea sellonsoiton opettajaa.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä sellonsoiton opettajat antavat musiikilliselle improvisoinnille sellonsoiton perusopetuksessa ja millä keinoin haastateltavat opettajat opettavat improvisointia.
Haastattelut on toteutettu keräämällä aineistoa yksilöhaastattelujen avulla. Haastattelut ovat luonteeltaan teemahaastatteluja.
Tutkimuskysymykset:
1. Millaisia merkityksiä haastateltavat sellonsoitonopettajat antavat improvisoinnin opetukselle?
2. Millä keinoin haastateltavat sellonsoitonopettajat opettavat improvisointia?
Tutkimukseni mukaan sekä oppilaan ja opettajan välisellä suhteella, että soittajien keskinäisellä vuorovaikutuksella on merkittävä painoarvo improvisoimisen onnistumisen kannalta.
Haastateltavien sellonsoitonopettajien mukaan improvisaatio voi vaikuttaa ihmisen musiikilliseen identiteettiin ja helpottaa itseilmaisun vapautumista. Improvisaation avulla voidaan myös helpottaa instrumentin hallintaan liittyviä teknisiä haasteita.
Haastateltavat nimesivät improvisaation opettamisen keinoiksi nuoteista irtaantumisen, oppilaan omaan ajatteluun kannustamisen ja itseohjautuvuuden tukemisen. Lisäksi äänimaailmojen tuottaminen havaittiin toimivaksi keinoksi lähestyä improvisaatiota
Lauri Nurkkala hengellisen kuoromusiikin säveltäjänä ja sovittajana
No full textKirjallisen työni tarkoituksena on kartoittaa Lauri Nurkkalan näkemyksiä säveltämisestä ja tarkastella hänen sävellystyyliään kolmen erilaisen esimerkkisävellyksen avulla. Keskityn Nurkkalan hengellisiin kuorosävellyksiin, koska ne muodostavat pääosan hänen tuotannostaan. Kirjallisen työni kohdeteoksiksi ovat valikoituneet virsisovitus Vaiti kaikki palvokaamme, hengellinen kuoroteos Gloria ja kahteen virsisävelmään pohjautuva Vita est mare kahdelle sekakuorolle. Tutkin musiikkianalyysin keinoin, mikä Nurkkalan sävellyksiin tekee hänelle tyypillisen sointimaailman. Nurkkalan haastattelun avulla pyrin selvittämään hänen näkemyksiään säveltämisestä.
Vuonna 1958 syntynyt Lauri Nurkkala on kanttori, säveltäjä ja sovittaja, joka on työskennellyt Oulussa Oulujoen seurakunnassa yli neljäkymmentä vuotta. Nurkkala itse kuvailee sävellystyyliään perinteiseksi, mutta hänen sävelkielensä on tonaaliseen musiikkiin tottuneelle paikoin uudenlaista. Nurkkala yhdistelee rohkeasti eri harmonioita, sointuyhdistelmiä ja sävellajeja. Hänelle tyypillisiä ovat esimerkiksi avoimet intervallit, sointujen lisäsävelet sekä saman kuvion toistaminen eri korkeuksilta. Nurkkala tuntee tärkeimmän instrumenttinsa, sekakuoron, hyvin
Nauraa ja kirjoittaa : Performatiivisesta kirjoittamisesta ja lukemisesta taiteellisessa tutkimuksessa
No full text”Sanoin ystävilleni: on meidän tehtävämme nauraa. Nauraa ja kirjoittaa”, toteaa ranskalainen filosofi ja kirjailija Hélène Cixous (2013/2010, 23) ja lisää, että kirjoittaminen on ”tutkimusmenetelmistä intiimein, mahtavin, taloudellisin ja taianomaisin, demokraattisin täydennys” (Cixous 2013/2010, 23). Cixous esittää haasteen kaikelle akateemiselle kirjoittamiselle; sen tulisi olla ruumiillista ja sen tulisi olla vapauttavaa.
Tässä artikkelissa tarkastelen kirjoittamista taiteellisessa tutkimuksessa, erityisesti performatiivisen kirjoittamisen ja feministisen teorian näkökulmista. Avaan kieliteoreetikko J. L. Austinin käsitystä kielen performatiivisuudesta ja miten sitä on sovellettu kulttuurissa laajemmin. Tuon esiin performatiivisen kirjoittamisen käsitteen yhtenä näkökulmana akateemiseen kirjoittamiseen, minkä jälkeen tarkastelen Hélène Cixous’n käsitettä écriture féminine ja mitä se voisi tarjota taiteelliselle tutkimukselle
Institutionalization in Music History
No full textThis volume provides new insights into the impact of the development of institutionalization on music, musical practices, and society at large. It is divided into three thematic sections, the first of which deals with the institutionalization of musical practices. The articles move from the emergence of theater and opera culture in nineteenth century Greece to the dominance of radio in the dissemination of music at the height of the disco boom in the United States in the 1970s. The second part of the volume highlights the impact of music exhibitions and festivals on the institutionalization of music, including music education, and reflects the political power structures behind this phenomenon. Politics and power are emphasized in part three, which examines the possibilities for women musicians in the late nineteenth century, the impact of colonization and imperialism on the nature of the institutionalization of musical life, and the challenge to these political forces. The publication is based on a conference of the same name organized by the History Forum of the University of the Arts in 2018.Derek B. Scott (eds.)
Saijaleena Rantanen (eds.)
Avra Xepapadakou
Derek B. Scott
Kristin Van den Buys
Daniel Moro Vallina
Mark E. Perry
Sarah Kirby
Brandon Farnsworth
Ardian Ahmedaja
Melanie Strumbl
Nuppu Koivisto-Kaasik
Irene Pang
Rūta Stanevičiūte ̇
CONTENTS
Derek B. Scott and Saijaleena Rantanen: Foreword
PART I – Institutionalization Past and Present
Avra Xepapadakou: Towards the Institutionalization of Musical Life in Nineteenth-
Century Greece and Southeastern Europe: The First Steps of the
Formation of New Creative and Cultural Industries
Derek B. Scott: Music Hall: Regulations and Behaviour in a British Cultural
Institution
Kristin Van den Buys: National Radio Broadcasting: The Last Bastion of Modernism in
the Interwar Period in Brussels
Daniel Moro Vallina: From Serialism to Mobile Form. The Institutionalization of
Avant-Garde in Madrid and its Influence on the Aesthetics of the
Generation of 51
Mark E. Perry:“Disco Sucks:” The Decline and Fall of Disco Music
PART II – Musical Exhibitions & Festivals
Sarah Kirby:“A mystery, and viewless / Even when present:” Exhibiting Music
at International Exhibitions in Nineteenth-Century Britain
Brandon Farnsworth: Contemporary Music and the Curatorial Turn: Surveying
Curatorial Practices from Curators-as-Authors to Institutional
Critique
Ardian Ahmedaja: The Presentation of Traditions in Albania as a Mediation of
Political Events: From National Awakening to the National
Folklore Festival as Institution
Melanie Strumbl:The International Exhibition of Music and Drama 1892 and its
Influence on the Institutionalization of the Musicology Department
in Vienna
PART III – Musical Institutions and Power
Nuppu Koivisto-Kaasik: Salons, Conservatoires, Restaurant Orchestras: Women Musicians
and Cultural Institutions in Late-Nineteenth-Century Europe
Irene Pang: Mediating between Music and Society: Semi-colonial Ideology in
the Early History of the Shanghai Municipal Orchestra
Rūta Stanevičiūte˙:: The Soviet Empire, Baltic Musicological Conferences, and the
Institutionalization of Alternative Knowledgefi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Learning and Teaching Music in the Twenty-First Century
No full textSome years ago, in an analysis on what is happening in primary and secondary education classrooms, one of us (Pozo, 2006) referred to the film “The Sleeper” directed by Woody Allen in 1973, to serve as a metaphor for the educational situation