Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Sähköstä materiaksi
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu kirjallisen osan lisäksi taiteellisesta osasta, johon sisältyy viisi maalausta ja julkinen esiintyminen Kuvan Kevät 2023 -näyttelyssä. Käyn kirjallisessa osuudessa läpi kuinka näyttelyn teokset tehtiin sekä kerron ajatuksiani mielikuvituksesta, maalauksen materiaalisuudesta ja digitaalisen sekä analogisen maalaamisen yhtymäkohdista ja eroista. Avaan myös omaa henkilöhistoriaani ja pohdin subjektiivisia motiivejani tehdä taidetta. Käyn kirjallisessa osuudessa teosten valmistumisprosessin vaihe vaiheelta läpi. Teosten suunnittelu alkoi pohdinnalla ja teosten aiheiden määrittelyllä, jonka jälkeen toteutin suunnitelmista digitaalisia luonnoksia. Kerron myös kuinka lopulliset akryylimaalaukset tehtiin digitaalisten luonnosten pohjalta ja kuinka ne ripustettiin esille näyttelyyn. Kuvan Kevät näyttelyssä esillä olleet viisi maalausta ovat aiheiltaan sommitelmia jotka muodostuvat keksimistäni muodoista ja tiloista. Teknisesti maalaukset muodostuvat useista maalikerroksista sekä vaihtelevista maalausjäljistä. Käyn tekstissä teosten aihe- ja materiaalivalinnat läpi. Kirjallinen osuus on muodostettu opiskeluaikana tehdyistä muistiinpanoista, kurssi-esseiden pohjalta sekä julkisen esiintymisen jälkeen kirjoitetuista pohdinnoista. Viittaan tekstissä alan kirjallisuuteen sekä muihin taiteilijoihin. Kirjallisen osuuden tarkoituksena oli käydä läpi tähänastista työskentelyäni sekä kertoa miksi teokseni ovat sellaisia kuin ovat, purkamalla työskenlyprosessini osiin sekä peilaamalla työskentelyäni muuhun taidekenttään
Musiikkikasvatus : vsk 26 nro 2 (2023)
No full textIda Knutsson:
Learning classical instruments in a group setting: Swedish art and music school teachers’ strategies for collective and individual progression
Pedro A. Rodríguez-Cortés & Amalia Casas-Mas:
Self-regulation and motivation as key factors for learning a musical piece from the 20th century in pre-professional music studies
Anna Ramstedt:
“You just had to learn to live with it”:
Gendered and sexual misconduct in classical music culture in Finland
Cristine MacKie, Elizabeth Francis Edwards & Helen Pote:
An inquiry into the psychological wellbeing of piano teachers
engaged in one-to-one tuition in higher music education:
How trauma transfers in teaching
Naomi Perl:
Identity and leadership between worlds:
A case study of training female instrumental music teachers
in Israel’s Haredi community
Carl Holmgren:
“Dialogue lost? Teaching musical interpretation of Western classical music in higher education” – A retrospect and forward-looking reflection
Tuula Jääskeläinen:
Music students’ experiences of workload, stress,
and coping in higher education
Biranda Ford:
Statement for approval of doctoral dissertation of Tuula Jääskeläinen
Kaisa J. Vähi:
Book review: Learning and teaching in the music studio.
A student-centred approac
Eläinten representaatio esittävissä taiteissa
No full textTämä opinnäyte tutkii eläinten representaatiota esittävissä taiteissa. Käsittely rajautuu suomalaiselle taidekentälle viimeisen viiden vuoden ajalle. Työ rakentaa kokonaiskuvaa monimuotoisesta ja vaikeasti hahmotettavasta ilmiöstä, josta ei ole suomeksi juurikaan kirjotettu. Opinnäyte ei tavoittele selkeitä ratkaisuja tai toimintamalleja, vaan pyrkii sen sijaan tutustuttamaan aiheeseen, perusteista lähtien. Opinnäyte pohtii myös lavastajan roolin yhteyttä kysymykseen eläinten representaatiosta. Kysymys nivotaan osaksi työnkuvaa asettamalla suunnittelija kantamaan ihmisen vastuu muiden eläinten hyvinvoinnista. Kysymystä sivutaan myös niin sanotun näkymättömän representaation, eli materiaalissa läsnä olevan eläinaineksen kautta.
Tärkeitä käsitteitä ja viitekehyksiä opinnäytteelle ovat posthumanismi, eläinfilosofia, empatia ja lajien välinen tasa-arvoisuus. Lähdekirjallisuuteen tutustuminen ja sen reflektointi toimivat työn pohjana.
Opinnäyte perehtyy representaation käsitteen perusteisiin, lähtien määritelmistä ja tuoden esille siihen kuuluvia piirteitä, kuten itsensä toistavuuden ja sidoksellisuuden yhteiskuntaan. Tekstissä käydään läpi ihmisen ja eläimen välisen suhteen kehityshistoriaa ja sitä, kuinka tuo epätasa-arvoisuuteen pohjautuva suhde on vaikuttanut eläimistä tehtyyn representaatioon ajan saatossa. Pohdittavana on myös se, mitä merkitystä eläinten representaation tutkimisella ja huomioinnilla on. Eläinten representaation tavat jaetaan työssä neljään eri luokkaan, joita jokaista käsitellään yhden tai kahden esimerkkiesityksen kautta, tuoden esille tapoihin liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia.
Tämän kirjallisen osion parina toimii taiteellinen osio, aikuisyleisölle suunnattu nukketeatteriesitys Kisu. Esitystä käsitellään peilaamalla taiteellista prosessia ja sen lopputuotosta siihen teoreettiseen aineistoon, jota kirjallisessa osiossa käydään läpi
Toisin katsoen : Omakuva Medusana
No full textTarkastelen opinnäytetyössäni, niin sen taiteellisessa kuin kirjallisessakin osassa, katsetta erityisesti figuratiivisen veiston kontekstissa. Siinä missä kirjallisessa osassa sovellan katseen teorioita figuratiiviseen veistoon ja hahmottelen katseen rakentumista, on opinnäytetyöni taiteellinen osa Omakuva Medusana taiteen keinoin tehty sukellus aiheeseen – paitsi omaan katseeseeni, myös katseen kohteena olemiseen ja näiden kahden monimutkaiseen yhteentörmäykseen.
Omakuva Medusana on n. 1:1 mittakaavassa toteutettu veistos, jonka materiaaleina on käytetty puuta, rakukeramiikkaa ja lehtikultaa. Omakuvallinen teos kommentoi katsomista ja katseen kohteena olemista, niin kohteen kuin katsojankin näkökulmasta, osittain myös humoristisin keinoin. Teos leikittelee historiallisella alastonkuvan muotokielellä, mutta myös haastaa perinnettä.
Käytän opinnäytetyön kirjallisessa osassa tutkimukseni taustana eri visuaalisen kulttuurin alojen katseen ja katsomisen teorioita. Erityisesti olennainen on Laura Mulveyn narratiivisen elokuvan yhteyteen luoma katseen teoria. Sovellan sen kolmijakoisuutta figuratiivisen veiston kontekstiin. Lisäksi käsittelen myös muutamia muita nykytaiteilijoita, joiden teoksissa näen pyrkimyksen toisin katsomiseen.
Käsittelen opinnäytteen kirjallisessa osassa myös taiteellisen osan taustoja, sen työstämistä ja suhdetta katsomisen teorioihin, sekä tarkastelen omaan katseeseeni ja katsomiseen liittyviä kysymyksiä, joita teoksen työstäminen minussa herätti.
Käytän tutkimuksessani termiä normittunut katse. Käytän sitä ilmaisemassa tapaa tai tapoja, jolla olemme oppineet katsomaan, sekä olettamuksia, joiden pohjalta operoimme visuaalisessa maailmassa. Normittunut katse tarkoittaa tutkimuksessani valmiita koodistoja, jotka olemme katseeseemme sisäistäneet: kulttuuriset käsitykset hyvästä ja pahasta, moraalista ja moraalin rappeumasta. Tai kuinka olemme oppineet esimerkiksi näkemään naisen objektina, koska sellaisena naiset ovat esitetty. Syvennyn erityisesti siihen, kuinka me itseasiassa opimme katsomaan sellaisin katsein, joita on visuaalisiin esityksiin luotu
Kumman ääriin - Weaving the threads of the impossible
No full textTämän kokoomateoksen aiheena on mahdoton. Haluamme kysyä miten sen tutkiminen voisi olla mahdollista? Miten hämärä, vieras, heterogeeninen, kumma, voi olla tapa tietää? Millaista tietoa sen kautta voi tavoittaa? Kysymyksemme ovat ajankohtaisia ja tärkeitä ja liittyvät käsityksiimme tietämisen rajoista. Teoksessamme ryhmä taiteilijoita ja tutkijoita suuntautuu kohti mahdotonta tutkimalla kummaa, vierasta ja outoa, Unheimlichia, sosiaalisten käytäntöjen näkökulmasta, sellaisten prosessien uumenissa, jotka syntyvät taiteen ja tieteen tekemisessä. Tematisoimme kohdettamme tapahtumaluontoisena, yllätyksellisenä, moninaisena ja kummastuttavana. Aistimellisena kokemuksena kumma voi koostua rykelmästä tai ”sommittumasta”, joka vuotaa sanallistamisen yli, käsitteiden väleistä ja niiden ympäriltä.
Sen vuoksi uskomusten tai representaatioiden tutkiminen ei mielestämme ole riittävää. Tutkimme teoksessa kummaa elettynä, ja tämä muodostaa tekijöiden metodologisen lähtökohdan. Eletty teoria tarkoittaa sitä, että taiteelle merkityksellistä teoriaa ei irroteta taiteen/tutkimuksen tekemisen käytännöistä. Eletty käytäntö puolestaan viittaa maailman ajattelemiseen ja ymmärtämiseen paikallisissa tilanteissa ja niiden koskettamina. Teoksen tekijät ovat ruumiidenvälisyyden, rajan, toiseuden ja outouden kysymysten parissa työskenteleviä taiteilijoita ja tutkijoita. Teoksen eri luvuissa kysytään, miten kummaa voidaan lähestyä taiteellisesti ja tutkimuksellisesti vieraskokemuksena, ”elettynä mahdottomuutena”, joka luo oman aikansa ja tilansa. Kumma myös haastaa kysymään, mitä juuttuneiden dikotomioiden tilalle, jotka jäsentävät minää ja toista, luontoa ja kulttuuria, taidetta ja tiedettä?
Luvuissa etsitään vastauksia katvealueilta, liikkeestä taiteessa ja tieteessä ja niiden välisten saumakohtien tuolta puolen. Selittämätöntä lähestytään monikollisena: kudelmina, liikkeessä olevina tai sattumanvaraisina häivähdyksinä. Luonnehdimme teostamme kutsuksi ajattelemaan.This collection focuses on what is called impossible. We approach the impossible by exploring the uncanny or strange, Das Unheimliche, from the perspective of social practice and deeply engaged with processes of creating art and research. We thematise our topic as an event – as surprising, diverse, and haunting. As a sensory experience, strangeness can consist of an assemblage that leaks into the spaces between and outside of verbalisation and concepts. Therefore, in our view, studying beliefs or representations is not sufficient. In this work, we explore lived strangeness, which is our methodological starting point. Lived theory means that a theory relevant to art is not detached from the contextual practice of making art/research. A third starting point is practice as lived, which means thinking about and conceptualising the world in and affected by local situations. The contributors are artists and researchers working on intercorporeality between bodies, borders and on otherness and strangeness.
We ask how art and research can approach the experience of strangeness as a lived impossibility that creates its own time and space. Strangeness also challenges us to ask how we can replace stuck dichotomies that separate the I from the other, nature from culture, and art from research. In their texts, the contributors search for paths to impossible by starting from blind spots and engaging with the movement between art and science, and beyond the interstices between them. We aim at our goal as a plural: as woven, moving, or haphazard flickers.Predule – Contemplating the Air / Leena Rouhiainen (text) ; Riikka Theresa Innanen (visuals) --
Johdanto – mahdottoman metodologioita / Marja-Liisa Honkasalo --
Oman äänen löytäminen – vieraana / Teemu Päivinen --
Kokemus etsii kokijaa – Wilfred Bionin ajatusten soveltamisesta esitystaiteessa / Ursula Hallas --
Vieraan kumma tuttuus / Marja-Liisa Honkasalo --
Subsensorial Wefts / Pia Lindman --
Kuolemassa läsnä – tiibetiläinen kuolemameditaatio Tukdam / Donagh Coleman.Tämä julkaisu on vertaisarvioitu. This publication is peer-reviewed.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Muuttuva säveltäjä: kohti dialogisia käytäntöjä
No full textSamaan aikaan kun säveltäjän asemaa ja teoskeskeisyyttä länsimaisessa taidemusiikissa on tarkasteltu kriittisesti sekä kulttuurisen musiikintutkimuksen että etnomusikologian alueella, on merkillepantavaa, että säveltämistä ja säveltäjiä ovat tutkineet pääasiassa alan ulkopuoliset tutkijat. Taiteellinen tutkimus mahdollistaa tutkimusasetelman, jossa säveltäjyyttä voidaan havainnoida tekijän näkökulmasta.
Tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan säveltäjän vuorovaikutusta muiden toimijoiden kanssa sävellystyön aikana. Vaikka kollaboratiiviset työskentelytavat ovat lisääntyneet merkittävästi monilla aloilla viime vuosina, nykysäveltäjät työskentelevät yhä pääasiassa yksin. Tutkimuksen tavoitteena on toisaalta laajentaa säveltäjän käytäntöjä kohti kollektiivisia, dialogisia sekä yhteisöllisiä työskentelytapoja, ja toisaalta pohtia, kuinka tekijyyden jakaminen muuttaa säveltäjien erityistä asemaa länsimaisen kulttuurin traditiossa.
Kirjan ensimmäisessä osassa pyrin kuvaamaan säveltäjän ammattia, sen historiaa ja muutosta, tavoitteenani määritellä säveltäjien taiteellisen tutkimuksen diskurssia suhteessa taiteen tekemiseen ja musiikkitieteen traditioon. Pyrin tietoisesti irti autonomiaestetiikan vaatimuksista erittelemällä säveltäjän esteettistä valintaa sosiaalisesta ja yhteisöllisestä näkökulmasta. Vähitellen siirryn yksilökeskeisistä työtavoista kohti uudenlaisia neuvottelevia ja kollaboratiivisia käytäntöjä. Tutkimuksessani väitän, että teoksen tai esityksen toteuttaminen dialogisesti tuottaa myös erilaisia esteettisiä valintoja ja on näin kuultavissa musiikin soivassa lopputuloksessa. Tutkimuksen keskeisinä viitteinä toimivat yhteisötaiteen teoriat, erityisesti Grant Kesterin dialogisen estetiikan käsite, joka määrittelee uudelleen esteettistä kokemusta suhteessa modernismin ja avantgardetaiteen tarjoamaan autonomiaestetiikkaan. Ensimmäisen osan lopuksi kuvaan koululaisoopperaa Kuningattaren kamari (2015), joka omalla kohdallani toimi tärkeänä esimerkkinä esteettisten ja eettisten kysymysten määrittymisestä uudella tavalla.
Tutkimuksen toinen osa seuraa säveltäjän työnkuvani muutosta erilaisissa yhteistyötilanteissa viidessä taiteellisessa projektissa: videoteoksessa Omakuva (2018), radio-oopperassa Kylmän maan kuningatar (2017), multimediateoksessa Heinä (2018), esityksessä Mimesis, metafora, mallintaminen (2022)
sekä dialogisessa projektissa Aaltoliike – näkökulmia luontoon (2021). Sen lisäksi, että dokumentoin teosten ja esitysten taiteellisia puitteita ja niihin liittyviä teemoja, analysoin prosesseja ryhmätyön ja jaetun tekijyyden näkökulmasta. Kirjan lopuksi pohdin laajemmin taiteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia ja menetelmiä, tutkijan positiota ja tutkimuksessani ilmenneitä ongelmia.
Vaikka oma säveltäjän työnkuvani on laajentunut monissa sävellysprojekteissani, tutkimukseni osoittaa kuitenkin, että säveltäjän asema taidemusiikin alalla on erittäin institutionaalinen ja jopa konservatiivinen. Dialogiset työskentelytavat, joiden avulla on mahdollista avata sävellysprosessia ja sen taustalla vaikuttavia esteettisiä valintoja muille työryhmän jäsenille, tarjoavat alustan laajemmalle keskustelulle ajankohtaisista sosiaalisista, poliittisista ja ekologisista kysymyksistä, jotka herättävät kiinnostusta myös nykysäveltäjien keskuudessa. Avoin keskustelu tarjoaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia tasavertaisen suhteen luomiseen yleisön kanssa.While the composer’s status and work-centricity in Western art music has been critically examined in the fields of cultural musicology and ethnomusicology, it is noteworthy that composing has been studied primarily by scholars outside the field. Artistic research enables composition to be viewed from the composer's point of view itself.
In this research I focus on the composer’s interaction with other agents during the compositional process. Although collaborative ways of working have increased significantly in many fields in recent times, contemporary composers still primarily work alone. In this artistic research, the central aim is twofold: first to expand a composer’s practice towards collaborative, dialogical and social ways of working, and second to reflect how sharing the authorship may
gradually change composers’ particular position in the tradition of Western culture.
In the first part of the thesis, I try to define the profession of the
composer, its history and the change, in order to outline the artistic research
discourse of composers in relation to musicology. I consciously try to break away from the demands of autonomy aesthetics by defining the composer’s aesthetic choice from a social and community point of view. Gradually, I move from individual-oriented working methods towards new types of negotiating and collaborative practices. In my research, I argue that the dialogic execution of a musical work or a performance also produces a variety of aesthetic choices and is thus audible in the end result. Central to the study are theories of community art, particularly Grant Kester’s concept of dialogical aesthetics, which redefines the aesthetic experience in relation to the aesthetics of autonomy offered by
modernism and avant-garde art. At the end of the first part, I describe the school opera The Queen’s Chamber (2015), which in my case served as an important example of defining aesthetic and ethical issues in a new way.
The second part of the study follows the change of my compositional
practice in different collaborative situations within five artistic projects: the video Self Portrait (2018), the radio opera The Queen of the Cold Land (2017), the multimedia project Grass (2018), the performance Mimesis, Metaphor, Modelling (2022), and the co-composition Wave Motion (2021) for string quartet and multimedia. In addition to documenting the artistic framework of works and performances, and themes related to them, I analyze processes from the perspective of group work and distributed creativity. At the end of my thesis, I consider in more detail the possibilities of artistic research, the methods, the position of the researcher and the problems that have arisen in my research.
Although the broadening of the composer’s practice has taken place on a personal level in many of my composing projects, my research shows that the position of the composer in the field of art music is highly institutionalized and even conservative. The dialogic methods, which make it possible to open up the composition process and the aesthetic choices that underlie it to other
members of the working group, also provide a platform for a broader discussion of current social, political and ecological issues that are of interest to contemporary
composers as well. Open discussion also offers new opportunities to create an equal relationship with the public.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Aktivismin taide : laadullinen meta-analyysi aktivismista musiikkikasvatuksessa
No full textTämä maisterin tutkielma käsittelee aktivismia musiikkikasvatuksessa. Tutkimuskysymys on: ”Mitä opettaja-aktivismilla tarkoitetaan tutkimuskirjallisuudessa ja mitä sillä tavoitellaan musiikkikasvatuksen käytänteissä?” Tutkimus on laadullinen meta-analyysi, joka perustuu seitsemääntoista musiikkikasvatuksen alalla julkaistuun vertaisarvioituun artikkeliin ja kirjan lukuun sekä yhteen kokonaiseen aktivismia käsittelevään teokseen.
Tutkielman käsitteellisenä viitekehyksenä toimii kriittinen pedagogiikka, sorrettujen pedagogiikka sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä näiden suuntausten kehitys kohti pedagogista aktivismia. Menetelmänä on teoreettinen metasynteesi, joka keskittyy hermeneuttiseen tekstin tulkintaan. Käyttämäni laadulliset analyysimenetelmät sitoutuvat interpretivismiin.
Tutkimuksen tulokset jakautuvat poliittiseen elämäntaitoon (poiesis) ja käytännön tekemiseen (praksis). Tulokset osoittavat, että musiikkikasvatuksen aktivismilla tavoitellaan yhdenvertaisuutta. Musiikkikasvatuksen aktivismin tehtävä on toimia vastavoimana epäoikeudenmukaisuutta kasvattavia rakenteita vastaan ja sen keskeinen pyrkimys on toimia uusliberalismin ja ääri-individualistinen hegemonian vastavoimana. Tulokset osoittavat, että oppilaan, opettajan, tutkijan ja taiteilijan suhdetta aktivismiin tulisi vahvistaa sekä luoda paremmat mahdollisuudet kriittisyydelle vallitsevia rakenteita kohtaan. Aktivistisen toiminnan pyrkimyksenä on luoda dialogia ja kasvattaa ympäröivää maailmaa kriittisesti tarkastelevia yhteiskunnan yksilöitä. Aktivismi musiikkikasvatuksen kontekstissa pyrkii inkluusion ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Tutkimuksen keskeisenä päätelmänä esitän, että opettaja-aktivismin yhteys kriittiseen ajatteluun ja pedagogiikkaan on kiistaton. Toiseksi opettaja-aktivistien tehtävä on mahdollistaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden tavoittelua käytännössä. Lisäksi musiikkikasvatuksellisen aktivismin tehtävänä on vahvistaa dialogia opettajan ja oppilaan sekä musiikkikasvatuksen ja muun yhteiskunnan toiminnan välille. Aktivismi on hyvin oleellinen osa musiikkikasvatusta, koska sen avulla voidaan havainnollistaa musiikillisen toiminnan merkityksiä yhteiskunnassa, se kehittää oppilaiden kriittistä ajattelua ja toimii musiikkikasvatuksen alalla ja yhteiskunnassa muutosta edistävänä voimana. Aktivismi musiikkikasvatuksessa ei ole itseisarvo vaan toiminnan väline.Maisterintutkielm
Tärähdyttävät sankarit New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 : Mieskuoro Finlandia Suomen maakuvan viestijänä
No full textAt the opening of the Finnish section of the New York World’s Fair on May 4, 1939, the Finlandia Male Chorus performed; the choir had been founded especially for the trip to North America, and in particular for performing at the New York World’s Fair. In addition to general coverage in the press, the choir’s travel plans, its preparations, and the trip itself were followed on many different radio broadcasts. What did Mieskuoro Finlandia want to tell about Finland at the New York World’s Fair in the spring of 1939? How was the choir founded, how did it work towards the goal of its journey, and what did it do afterwards? Answers to these questions are sought here especially through the concepts of cultural diplomacy and country image. According to the article, the Finlandia Male Chorus’ activities serve as a good example of the creation of a country’s image implemented through the means of cultural diplomacy, which also includes cultural propaganda, i.e. the promotion of a country using its culture as a tool. The methodological approach of the article is situated in the cultural and historical research field of musi
From werktreue to prototyping : reimagining the act of practicing in the Western Art Music tradition.
No full textBiographical Information:
From werktreue to Prototyping : reimagining the act of practicing in the Western Art Music tradition is the result of artistic research carried out by Debi Wong at the University Of The Arts Helsinki – Sibelius Academy between the years of 2012 to 2023 (year of publication of this work). As a classically-trained singer, she came to her doctoral studies questioning the culture of Classical Singing and how it has shaped her artistic practice and her understanding of how musicians engage with one another and with the world.
Content:
The world of Western Art Music encompasses myriad cultures that have been defined and continue to be molded by longstanding performance traditions. These traditions carry a sense of gravitas within the culture of Classical Singing, and for individual artists it can be difficult to look beyond the practices inherited from esteemed teachers, performers and composers past and historical treatises. This paper aims to put forward new tools and exercises that can be integrated into existing practices in order to expand a performer’s artistic range, hone their expressive capacities and deepen their connections to their collaborators and communities. To distill these tools and exercises, core concepts from Design Theory, Devised Theatre and Intertextuality were used as devices for disrupting habitual ways of curating, preparing and presenting performances within Classical Singing culture. These devices were examined and tested within the context of a five-project concert series carried out by Debi Wong and further examined in a series of interviews with practicing artists from different Western Art Musical practices. The results put forward a broad cross section of creative practices and processes that all performers can use to innovate the ways in which they can engage with their unique artistic practices within existing Classical Singing traditions and culture.
Keywords:
Design thinking, work concept, musicking, improvisation, collaboration, practice, Classical Singing, Western European Art Music, prototyping.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Den funktionsvarierade skådespelaren - you are already a professional in being exposed
No full textDen här uppsatsen handlar om funktionsnedsättning och performativitet, med utgångspunkt från mitt konstnärliga slutarbete Body Talks, en föreställning som handlar om att vara ett barn och att växa upp med en funktionsvariation. I kapitel 4 beskriver jag idén till Body Talks, mottagande och efterspel.
Temat i uppsatsen är för mig personligt eftersom jag fick halvsidesförlamning när jag var tio dagar gammal och har länge varit sökande i min identitet som funktionsvarierad och skådespelare. Den är uppsatsen också därför ett försök att förstå mig själv som en funktionsvarierad skådespelare. Förutom egna erfarenheter använder jag litteratur skriven av funktionshinderforskare och -aktivister samt två informanter. Varje avsnitt och nästan varje kapitel har en egen reflektionsdel där jag delar med mig av tankar som har kommit upp under skrivprocessen.
Jag undersöker också hur synen på den funktionsvarierade skådespelaren har varit och kan konstatera att det genom tiderna har varit svårt för funktionsvarierade skådespelare att bli insläppta i film- och teaterbranschen. Men samtidigt börjar en förändring ske på fältet vilket börjar synas i både film och på teaterscenen. Jag tittar på porträtteringen av den fiktiva funktionsvarierade karaktären och kan också där konstatera en starkt negativ porträttering som bygger på stereotyper och jag frågar mig om det överhuvudtaget är möjligt att bryta den negativa bilden.
Jag diskuterar hur det känns i vardagen att som funktionsnedsatt ständigt vara i blickfånget, bli en sorts ofrivillig “performer” och undersöker likheter och skillnader med skådespelaryrket som kräver att du står inför allas blickar. I uppsatsen pratar jag också om att det finns antaganden från de med normkropp att funktionsnedsättning är något i behov av korrigering men tack vare skådespelarkonsten och konsten finns det möjlighet att bryta den negativa bilden av den funktionsnedsatta kroppen