Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Tutkimuskanavan valinta on eettinen kysymys
No full text”Yksipuolinen keskittyminen oman julkaisuluettelon salonkikelpoisuuteen ei yksinkertaisesti enää riitä”, kirjoittaa Taideyliopiston musiikkikasvatuksen professori Heidi Partti. Blogiartikkelissaan hän tarkastelee tieteellisen julkaisemisen käytäntöjä sekä oman kokemuksensa kautta että laajemmin. Kriittinen silmäys tieteelliseen julkaisukulttuuriin nostaa esiin kysymyksen julkaisukanavan valinnasta eettisenä valintana
Choreographing Histories : Critical Perspectives on Dance Histories in Nordic Dance Practices and Scholarship
No full textThis text is based on a roundtable organised by the five authors at the 2022 NOFOD conference in Copenhagen. As scholars and practitioners invested in the research and teaching of dance history both inside and outside academia, we wanted to address the pressing issue of how ‘history’ is defined and positioned within Nordic dance scholarship and practices today. Dance, as we think of it and practise it in our everyday lives, is far more diverse than the so-called ‘contemporary dance’ that the white authors listed as scholars and practitioners in the conference call indicate. For this roundtable, we wanted to show that dance theory and practice-led work in dance go far beyond the Eurocentric idea of contemporary dance present in the conference call, and to advocate for a more inclusive understanding of the practices of making or researching dance in the future
Musiikkikasvattaja - vahva ja ihana
No full textTässä tutkimuksessa tarkastellaan musiikkikasvattajan voimaantumista eräällä musiikkileirillä tapahtuneiden ryhmäkeskusteluiden ja kirjallisuuden pohjalta.
Tutkimuskysymyksinä ovat:
1. Millaisissa tilanteissa musiikkikasvattaja kokee itsensä voimaantuneeksi?
2. Miten voimaantumiskokemus on yhteydessä opettajuuteen?
Kysymyksiin vastaamiseksi tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määritellään ensin keskeiset käsit-teet, kuten voimaantuminen ja musiikkikasvattajan vaatimukset. Musiikkikasvattajan vaatimuksia tarkastel-laan peruskoulun opetussuunnitelman, lukion opetussuunnitelman ja Sibelius-Akatemian musiikkikasva-tusosaston opetussuunnitelman pohjalta.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty kahden ryhmäkeskustelun avulla. En-simmäisen ryhmäkeskusteluun osallistui viisi musiikkileirillä opettanutta opettajaa ja toiseen ryhmäkeskus-teluun osallistui kolme musiikkileirillä opettanutta opettajaa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että voimaantumiskokemuksilla on vahva yhteys opettajuu-teen. Musiikkikasvattajan voimaantumiskokemukset on tässä tutkimuksessa jaettu kahdeksaan kategoriaan: onnistumisen hetkiin, improvisoituihin ja ex tempore hetkiin, ”vaikeuksien kautta voittoon” -tilanteisiin, yhdessä tekemisen iloon, yhdessä mokailuun, ryhmähenkeen, opettajan omaan pedagogiseen ammattitai-toon sekä oppilaan oma-aloitteisuuteen.
Tämän tutkimuksen merkitys musiikkikasvatuksen alalla on merkityksellinen, koska voimaantuminen on opettajan hyvinvoinnille tärkeää ja siitä ei puhuta tarpeeksi
Nothing.
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu kahdessa eri yhteisnäyttelyssä esillä olleista teoksista, joita oli yhteensä kahdeksan kappaletta, sekä kirjallisesta osasta, jossa avaan työskentelyprosessia ja ajatuksia sen takana.
Minulla oli Kuvan Keväässä 2020 esillä kolme teosta. Ne olivat nimeltään Big Nothing, Semi-Nothing ja Manifesto. Opinnäytteen toisessa osassa, yhteisnäyttelyssä Exhibition Laboratoryssa esillä oli viisi teosta. Teosten nimet olivat: Seinfeld, Nada (Homage to Steven Parrino.) , Ex-Nihilo, Wu ja Nirvana.
Työskentelyni ytimessä ovat tekemisen ”henkisyys” ja materiaalin maallisuus. Työskennellessäni pyrin olemaan läsnä ja heittäytyä tekemiseen, kuin lapsi leikkiessään tai urheilija tehdessään huippusuoritusta, tai vaikkapa joogi tavoitellessaan mielen tyhjyyttä. Käyttämäni materiaalit tuovat kuitenkin elävän elämän teoksiini. Oli ne sitten omia tai löydettyjä kankaita, maalaamattomia tai maalattuja, tai vaikkapa maalista puhdistettuja. Tai edes kankaita ollenkaan. Materiaalinkäytölläni on yhtymäkohtia Arte Poveraan, sekä
Robert Rauchenbergin ja Antoni Tapiesin tapaan käyttää materiaalia, sekä työskentelylläni vaikkapa John Cagen ajatuksiin tekemisestä. Muita inspiraation lähteitä minulle ovat huumori, urheilu, musiikki, populaarikulttuuri, miehisyys, rakennettu ympäristö ja sen estetiikka ja jäljet, olivat ne ihmisen tai luonnon tekemiä ja luonto itsessään, sekä ihminen.
“I have nothing to say, and I am saying it.”
— John Cage
Kuvataiteen maisterin lopputyöhöni kuuluu teoksia kahdesta eri ryhmänäyttelystä, sekä kirjallinen osa, jossa kerron työskentelystäni. Painopiste on ehdottomasti enemmän
töissäni, kuin kirjoittamisessa, joka on minulle haastavaa. Kirjoitin tekstin spokenword tyyliin, koska se tuntui luontaisemmalta minulle.
Ensimmäinen ryhmänäyttely oli Kuvan Kevät 2020, joka pandemian vuoksi oli Kuvan Syksy. Näyttely siirrettiin siis keväältä syksyyn. Ajankohta oli 10.10 -8.11.2020. Paikkana toimi kohdallani Exhibition Laboratory, Lisätila C, joka oli samassa rakennuksessa Exhibition Laboratoryn kanssa, osoitteessa Merimiehenkatu 36 C. Myös toinen ryhmänäyttely, jossa jaoin tilan neljän muun opiskelijan kanssa sijaitsi samassa osoitteessa, tällöin paikkana oli itse Exhibition Laboratory ja ajankohta 19.3 -4.4.2021.
Kuvan Keväässä minulta oli esillä kolme teosta. Kaksi alumiinilevyille tehtyä kangaskollaasia, sekä yksi kehystetty paperityö. Teokset olivat nimeltään: Big Nothing, Semi-Nothing ja Manifesto. Teokset olivat kooltaan 226x150, 147x98 ja A4.
Kangaskollaasiteoksissa oli itsetehdyt kehykset. Kaikki työt olivat ripustettu samalle seinälle, jonka olin maalannut mustaksi. Toisessa näyttelyssä esillä oli viisi teosta. Kaikki olivat kangaskollaaseja, jotka olivat tehty maalaamaalla, liimaamalla ja yhteen ompelemalla. Isoin töistä oli nimeltään Seinfeld. Se oli 4x3 metrin kokoinen roikkuva kangastyö galleriatilan keskellä, jonka ympäri pystyi kävelemään. Nada.(Homage to Steven Parrino) oli 240cm x 230cm kokoinen, seinälle ripustettu ja kiilapuihin hieman vinoon pingotettu kollaasiteos. Loput teoksista olivat myös ripustettu seinälle. Ex- Nihilo ja Wu olivat samankokoisia kollaaseja, kooltaan 190cm x 156cm. Ne olivat ripustettu lähekkäin toisiaan, kuin diptyyki, mutta olivat kuitenkin itsenäisiä teoksia. Viimeisin näyttelyn teoksista oli nimeltään Nirvana. Kooltaan 70cm x 50cm. Sekin oli kangaskollaasi
Maisterin Opinnäyte Walter Dewald
No full textOpinnäytteen taiteellinen osa on kaksiosainen. Ensimmäinen teos, nimetön ääni- ja veistosinstallaatio, on esitetty Kuvan Keväässä 2018. Ääni-installaation kesto n. 2 min. Veistoksen materiaalit: passikuva, miniatyyri peili, osia legohahmoista sekä valaistus. Toinen osa, nimetön maalaus on esitetty 2023 Kaiku-galleriassa. Teoksen koko on 135x280 cm ja tekniikkana käytetty serigrafiaa, akryylimaalia puuvillakankaalle. Kyseessä ei ollut virallinen näyttely vaan lähinnä näyttötilaisuus tarkastajille, näyttelyllä ei siten ole nimeä.
Opinnäytteen kirjallinen osa käsittelee näiden kahden teoksen suhdetta, teoksia erillisinä kokonaisuuksina, aikaa, joka teosten välissä on kulunut, sekä siihen liittyvää ajattelua ja taiteellisen ajattelun kehitystä. Teksti sisältää pohdintaa ja huomioita opinnäytteen teoksiin johtavasta prosessista, pohdintoja teoksien sisällöstä sekä ajatuksia taiteilijan roolista nykymaailmassa.
Vaikka opinnäytteen taiteellinen osa on kaksiosainen, syvennyn tekstissä opinnäytteen toiseen osaan, sillä se on maisterin opinnäytettä kirjoittaessa ajankohtaisempi ja läheisempi.
Käyn kuitenkin läpi myös aikaisempaa teosta ja siihen johtanutta prosessia. Opinnäytteessä käsitellään myös sinistä väriä, sen merkitystä teoksessa ja taiteen historiassa, huumoria ja sen asemaa taiteessa sekä pohdintoja ideoiden synnystä.
Opinnäytteen tarkastajina toimivat Jaana Kokko sekä Jani Leinonen. Opinnäytteen ohjaajana ja ohjaavana professorina ovat toimineet Tuomo Manninen, Salla Tykkä sekä Marjaana Kella
”Musiikissa on huutava pula oppimateriaalista!” : Kyselytutkimus musiikin oppimateriaalien laadusta ja saatavuudesta
No full textTutkielmassani tarkastelen musiikinopettajien näkemyksiä musiikin oppimateriaalien laadusta ja saatavuudesta sekä materiaalien tekemiseen ja valmisteluun kuluvasta työ- ja vapaa-ajasta. Tutkielmani tavoitteena on esittää tuloksia ja niihin perustuvia päätelmiä, joiden pohjalta musiikin oppimateriaaleja voitaisiin kehittää ja siten musiikinopetuksen yhdenvertaisuutta voitaisiin vahvistaa niin opettajien kuin oppilaiden näkökulmasta.
Käsitteellisessä viitekehyksessäni tarkastelen arvopohjaa, jolle suomalainen musiikkikasvatus on rakentunut, sillä nämä lähtökohdat ohjaavat musiikinopetuksen ja musiikin oppimateriaalien arvoperustaa. Käsittelen opettajuutta ammatillisen toimijuuden ja autonomian näkökulmista, sillä nämä vaikuttavat merkittävästi opettajan valintoihin ja päätöksiin, joihin kuuluvat myös oppimateriaaliin ja työtapoihin liittyvät valinnat. Opettajan pedagogiseen päätöksentekoon vaikuttavat ja oppimateriaaliin liittyviä valintoja ohjaavat myös valtakunnallinen opetussuunnitelma sekä piilo-opetussuunnitelma, sillä ne määrittelevät, mitä ja miten koulussa opetetaan.
Tutkimusaineistoni kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja siihen vastasi 121 suomalaista musiikinopettajaa. Kyselylomake koostuu oppimateriaaleihin liittyvistä väittämistä, joihin vastattiin neliportaisella Likertin asteikolla. Aineiston analyysin menetelminä käytettiin t-testiä ja Kruskal-Wallisin testiä. Tulosten perusteella musiikinopettajat ovat tyytymättömiä musiikin oppimateriaalien laatuun ja saatavuuteen, ja työaika koetaan riittämättömänä suhteessa musiikintuntien suunnitteluun kuluvaan aikaan. Alakoulun musiikinopettajat ovat musiikin oppimateriaalien laatuun ja saatavuuteen tyytyväisempiä kuin yläkoulun ja lukion musiikinopettajat. Tutkimukseni tulosten mukaan 53,4 % musiikinopettajista on täysin tai jonkin verran eri mieltä, että saatavilla oleva musiikin oppimateriaali tukee valtakunnallisten opetussuunnitelmien asettamien tavoitteiden toteutumista. Musiikinopettajien vastausten analyysin pohjalta voitiin muodostaa neljä pääkategoriaa musiikin oppimateriaalin kehittämiseksi: tekninen toteutus, sisältö, pedagogiset käytänteet ja opettajan työn sujuvoittaminen.
Tulokset kertovat musiikinopettajien tyytymättömyydestä oppimateriaaleihin, mikä vaikuttaa musiikinopettajien työhyvinvointiin merkittävästi, ja heijastuu sitä kautta opetukseen ja oppilaisiin. Aineiston analyysissa havaitsin oppimateriaalin puutteen aiheuttaman kierteen, joka koskettaa monien musiikinopettajien arkea: (1) laadukasta oppimateriaalia ei ole saatavilla tarpeeksi tai (2) sitä ei osin puutteellisen koulutuksen vuoksi osata hyödyntää tarpeeksi, joten (3) oppimateriaalia on tehtävä itse, mutta (4) työaika ei riitä materiaalin tekemiseen ja opetuksen suunnitteluun, mikä (5) vaikuttaa musiikinopettajien jaksamiseen, työhyvinvointiin ja opetuksen laatuun. Musiikin oppimateriaaleja tulisi monipuolistaa, jotta ne tarjoaisivat musiikinopettajille selkeämpiä, johdonmukaisempia ja monipuolisempia käytänteitä musiikinopetukseen; erityisesti nykytilanteessa, jossa luokanopettajakoulutus ei tarjoa riittäviä taitoja laadukkaan musiikinopetuksen toteuttamiseen. Myös opettajankoulutusta tulisi muuttaa niin, että se valmistaisi musiikinopettajia nykytilanteeseen, jossa valmiita musiikin oppimateriaaleja ei ole. Koska materiaalia on tehtävä itse ja työaika ei riitä siihen, resursseista tulee keskustella ammatillisesta näkökulmasta. Monipuoliset ja laadukkaat musiikin oppimateriaalit voisivat kehittää musiikinopettajan työtä työhyvinvoinnin näkökulmasta kestävämmälle pohjalle. Jos musiikin oppimateriaalit eivät olisi enää opettajan jaksamisesta kiinni, se tekisi musiikinopetuksesta yhdenvertaisempaa
Leikisti oikeesti
No full textKirjallisessa opinnäytetyössäni käsittelen leikkiä osana näyttelijäntaidetta. Kysymyksiäni ovat: Mitä leikki on? Onko näytteleminen leikkiä? Millaista leikkiä leikin, kun näyttelen? Miten leikki syntyy? Mitä on leikin todellisuus ja mikä tekee siitä niin todentuntuisen? Miksi leikki on tärkeää näyttelijäntaiteessa? Mikä estää leikin? Millaista on leikkiä katseen alaisena? Millaista on katsoa leikkiä? Mitä samaa leikissä ja näyttelijäntaiteessa on? Entä miten ne eroavat toisistaan?
Johdannossa pohjustan, miksi halusin kirjoittaa leikistä ja mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että näytteleminen on leikkiä. Pystyn tunnistamaan leikin tunteen, mutten ole osannut määritellä, mitä leikki on. Tässä työssä halusin ymmärtää, miksi leikki antaa näyttelemiselleni merkityksen. Kerron lyhyesti, mikä minua leikissä viehättää ja nostan esille erityisesti sen toisen todellisuuden.
Toisessa luvussa käyn läpi leikin eri teorioita. Kirjoitan filosofi-kirjailija Robert Cailloiksen leikin määritelmästä sekä historianfilosofin ja kulttuurihistorioitsija Johan Huizingan leikin olemuksen teoriasta. Vertailen näitä määritelmiä näyttelemiseen etsien vastausta siihen, onko näytteleminen leikkiä ja miksi näytteleminen välillä tuntuu leikiltä. Kirjoitan leikin säännöistä ja raameista, jotka rajaavat leikin tilan arkitodellisuutemme sisään. Pohdin myös, mitä eroa on lapsen ja aikuisen leikillä.
Kolmannessa luvussa tarkastelen, mitä on vakava leikki. Käyn läpi, mitkä seikat auttavat minua leikkimään tosissani ja mikä tekee leikistä vakavan. Näitä helpottavia tekijöitä itselleni ovat: sitoutuminen, säännöt ja raamit sekä havainnot. Pyrin selventämään Aikuisten esitys - näytelmän kautta lukijalle, kuinka luon näytelmästä itselleni leikin. Aikuisten esityksen kautta pohdin, miten koko työryhmä tekee samaa näytelmää eli leikkii samassa leikissä. Sitoutuminen merkitsee minulle tosissaan leikkimistä. Säännöt ja raamit rajaavat näytelmän leikkiä ja selventävät työryhmäläisille sitä, mitä leikitään ja mitä tarinaa kerrotaan. Miten tarinaa kerrotaan ja mikä on milloinkin merkityksellistä? Havaintojensa kautta näyttelijä määrittelee omaa taidettaan: Mikä herättää juuri minun mielenkiintoni, mistä haluan tietää lisää? Mitä päätän kertoa ja mitä jätän kertomatta? Havainnot ruokkivat mielikuvitustani, mutta myös työryhmän yhteistä mielikuvitusta rikastuttaen näytelmän maailmaa. Taide on havaintojen jakamista muiden ihmisten kanssa, eli ihmettelyä. Ihmettely rikastuttaa näyttelijäntyötä vieden aina uusien asioiden äärelle.
Neljännessä luvussa pyrin löytämään syitä sille, mikä estää leikin. Kirjoitan leikin ja työn ristiriidasta. Leikki on vapaaehtoista ja pakottamatonta toimintaa, mikä on ristiriidassa näyttelijänammatin kanssa. Voiko työkseen todella leikkiä? Kirjoitan pelosta ja itsetietoisuudesta, jotka estävät pääsemästä leikin todellisuuteen kiinni. Kirjoitan innostumisesta pelon vastakohtana.
Viidennessä luvussa esittelen Johan Huizingan Leikkivä ihminen -teoksesta inspiroituneena leikin vaikutusta kulttuuriin. Käsittelen Huizingan teoriaa leikin edellytyksestä kulttuurin syntymiselle. Haluan ymmärtää leikin merkitystä ihmiselle ja tähän käytän psykoanalyytikko Donald Winnicotin teoriaa leikistä luovuuden mahdollistajana. Winnicotin mukaan luovuus tarvitsee leikin, ja luovuuden kautta ihminen voi saada täyden kokemuksen itsestään. Näytellessäni koen pääseväni lähemmäksi itseäni, koska näytelmässä eläydyn erilaisiin olosuhteisiin ja todellisuuksiin
Techniques and exercises for movement-based theatre
No full textThis collection contains some important techniques and exercises of movement-based theatre and does not by any means cover the full range of possibilities. However, it does give an impression of the main fields: about body techniques, acrobatics, objective mime, analytic mime, characterisation and action, voice-and-movement, and mask work. On their basis, the instructor invents further exercises needed in the classroom. The sketches illustrate only the important points of movements and actions.
Purpose. I have taught movement-based theatre for over fifty years. I have collected its exercises and researched the paths, difficulties and aims of movement-based theatre. I document and share here my tacit knowledge of what has successfully been done in classrooms since the 1950s, with the hope of serving future generations of theatre practitioners. I describe aspects created by others and also my own, and place them in their artistic and pedagogical context. I do not present my method or the sole method of somebody else, but instead present possibilities. The provenance of exercises (as far as it is known) is mentioned as well as their applications. I know each exercise through practice. But the collection is not complete! Exercises change and develop over the years. Their purposes change. Good exercises should not be lost. Even if they are not useful in the moment, they may be important later, somewhere else. I chose exercises I found useful and that have their place in movement-based theatre education. I analyse them and hope to create a sourcebook for directors, pedagogues and theatre students. The collected techniques and exercises are described, and are connected to learning and remembering processes under two systematic viewpoints: As acting qualities to develop and as acting skills to acquire.Introduction --
Study Level I --
Study Level II --
Study Level III.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
A Shifting Swarm of Vocalities : An Assemblage Approach to PA Systems and Morning Assemblies in Finnish Primary Schools (1930s–1980s)
No full textThis chapter studies the history and uses of central public address (PA) systems in Finnish primary schools, which gradually became the norm from the 1930s onwards. They could be used to broadcast live or recorded speech, music, and other sounds from one or more sending units located in the school building to loudspeakers mounted in the walls or ceilings of classrooms, halls, and corridors. Studying the historical functions, purposes and uses as well as the lived experiences of these systems sheds light on the everyday oralities of schools: how did certain types of vocalities shape time, space, bodies, and affects at school? How did they link to material and cultural systems, and how did they change? Our attention is focused on the agencies in vocal practices of the day-to-day life at school, and how these changed during the period we are studying
Pulupäiväkirja : kuvataiteen maisterin opinnäytetyön kirjallinen osa
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytetyöni koostuu taiteellisesta osasta, joka oli esillä Kuvan Keväässä 2023, ja kirjallisesta osasta, jossa pohdin sekä kohtaamisiani pulujen kanssa että työskentelyprosessiani.
Opinnäytetyön taiteellinen osa Lintuperspektiivi käsittää 101 uniikkia, läpivärjätystä betonista valettua luonnollisen kokoista puluveistosta. Niitä oli aseteltu ympäri Kuvataideakatemian rakennusta. Lähes 70 pulua oli esillä kattoterassilla. Lisäksi niitä oli pääsisäänkäynnin päällä ja vieressä, pääportaikossa, Kuva/Tilan seinien sekä toiseen kerrokseen rakennetun väliaikaisen seinärakenteen päällä, Majakaksi kutsutussa vanhassa viljasiilossa ja sinne johtavan sisäänkäynnin päällä.
Kirjallisessa osassa käsittelen omien pulukohtaamisteni kautta pulujen ja ihmisten välisiä, nykyään usein hankaliakin suhteita sekä yhteistä historiaamme. Lisäksi koetan selvittää, kuka ruokkii puluja Herttoniemessä. Kuvaan myös työskentelyprosessiani, jossa korostuvat sekä materiaalin että installoinnin merkitys. Materiaalin suhteen minulle on tärkeää toisaalta betonin ja pulujen yhteenkuuluvuus, toisaalta prosessiin liittyvä toisto ja sen variaatiot. Installoinnissa merkitykselliseksi nousee realistisen pulukuvauksen lisäksi teoksen esityspaikan historia ja pulut paitsi teoksen aiheena, myös mahdollisena yleisönä. Pulut kaupunkitilassa ja toisenlajisten kohtaamiseen liittyvät tunteet rinnastuvat mielenkiintoisella tavalla nykykuvanveiston mahdollisuuksiin haastaa tapaamme havaita paikkoja