Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Vad skulle Dolly Parton göra? En skådespelares tankar kring rollarbete
No full textI denna uppsats dyker jag ner i olika ingångar till en skådespelares rollarbete och vad det
kan vara. Med hjälp av olika personer, citat som jag burit med mig under åren samt egen
erfarenhet vill jag resonera kring olika perspektiv till detta tema, hur en skådespelare kan
arbeta med rolltagande. Jag kommer att koppla ihop ett psykologiskt perspektiv med
skådespelararbete vid utforskandet av rollarbete. vilket alltså är centralt i denna uppsats
och min nyfikenhet ligger i undersökandet av det. änskliga beteendet bakom, hur det är
möjligt för en skådespelare att via tekniska metoder försätta sig själv i olika tillstånd, bli,
gå in i eller rakt av spela en annan person, gå, agera och till och med känna som den
karaktär man spelar, kanske med modifikation bli sin karaktär. Min teori är att varje
skådespelare får med hjälp av verktyg, erfarenhet och inlärning skapa sin egen teknik,
vilket jag påstår är en dynamisk och flytande process. De exempel jag använder är olika
beståndsdelar som enligt mig är relevanta vid utforskandet av just precis en
skådespelares teknik och dennes utforskande av en roll. Mitt undersökande i denna
uppsats är ett slags tillvägagångssätt för mig som skådespelare att förstå hur jag kan göra
när jag tar mig an en roll och ger förhoppningsvis en närmare förståelse för hur jag gör
och vad mina styrkor och behov är i mitt rolltagande. Med detta sagt vill jag också
involvera i min teori att detta på många grunder inte är en fråga som enbart kan
utforskas teoretiskt, snarare tvärtom måste detta utforskas med hela varandet, det vill
säga med kroppen med och på det så kallade golvet
Landscape revisited : ten conjunctions of art and landscape
No full textLandscape Revisited draws its material from the Landscape Today symposium, which took place in October 2021 at The Academy of Fine Arts / Uniarts Helsinki. The book takes the format of a reader, providing material that explores how our relation to and understanding of 'landscape' have shifted over time. What are the most urgent issues that landscape confronts now, and how do these issues connect and position themselves in relation to earlier moments in art history? Landscape as an artistic practice has consistently been used as a formula or model for various ideologies. Our understanding of landscape, and the meanings we project onto it, are in continuous flux, changing with the ideas of the moment. The 'raw material' of landscape art, the world itself (both terrestrial and atmospheric) is also in flux. How has landscape adapted beyond wonder at the 'natural world', becoming the witness for changes brought about by human actions? Landscape Revisited presents ten 'conjunctions of art and landscape' that approach these questions from across the spectrum of contemporary criticism and practice.Introduction / Sigrid Sandström --
Travelling While Lying Down: Chinese Landscape Handscrolls as Vehicles for Mind Travel / Minna Törmä --
Jacob Ruisdael’s View of Haarlem with Bleaching Grounds and its Afterlives / Susan M. Merriam --
Out of the White / Christopher P. Heuer --
Maps, Places, Connections: Figures of Northern Landscape in the 19th Century / Riikka Stewen --
Agnes Martin, Against Landscape / Suzanne Hudson --
Transformations of Landscape in the Visual Arts / Hanna Johansson --
Lithium Landscapes: From Abstract Imaginaries to Deep Time and Multi-Scalar Topologies / Samir Bhowmik --
Hidden Lands: The Mindscape as a Landscape / Nisrine Boukhari --
Images of Mars and the Landscapes that Created Them / Minna Långström --
A Place Disappearing / Norrakollektivet --
Biographies.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Yhteisöteatterin etiikka - taidepedagogisia lähestymistapoja dokumentaarisen yhteisöteatterin eettisiin kysymyksiin
No full textOpinnäytteessä tutkin taidepedagogisesta näkökulmasta dokumentaarisen yhteisöteatterin ohjaamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kokemukseni mukaan yhteisöteatteri tuo taidepedagogin työhön omanlaisiaan eettisiä kysymyksiä ja luo tarpeen eettiselle pohdinnalle. Määritän dokumentaarisen yhteisöteatterin yhteisöteatteriksi, jossa on dokumenttiteatterille ominaisia piirteitä. Jossa osallistujat esiintyvät useimmiten omana itsenään, tuoden omia henkilökohtaisia tarinoitaan ja kokemuksiaan osaksi yhteistä esitystä. Tutkielmani kautta pyrin hahmottamaan millaista eettistä ja taidepedagogista pohdintaa ohjaaja-pedagogina minun tulisi käydä tehdessäni dokumentaarista yhteisöteatteriesitystä. Työn alussa avaan omaa polkuani yhteisöteatterin ammattilaiseksi ja niitä hetkiä, milloin eettiset kysymykset ovat nousseet osaksi yhteisöteatteriohjaaja-pedagogin työtäni. Avaan omaa käsitystäni etiikasta taidepedagogiikan ja yhteisöteatterin kontekstissa.
Tutkimuskysymykseni on: Millaisia eettisiä kysymyksiä ammattijohtoinen dokumentaarinen yhteisöteatteri sisältää? Käytännön kokemusteni kautta pohdin eettisiä kysymyksiä, jotka ovat nousseet työskennellessäni erityisesti marginaalisten ja haavoittuvassa asemassa olevien sekä monikulttuuristen ryhmien kanssa. Tutkielmassani näitä yhteisöjä ovat olleet maahanmuuttajien, pakolaisten, lähisuhdeväkivaltaa tai sukupuolista syrjintää kokeneiden yhteisöt. Tarkastelen ja reflektoin kokemuksiani ohjaaja-pedagogina kolmen eri hankkeen alla ohjaamieni produktioiden kautta. Palestiinalaisen Nowat theatre -ryhmän ja Teatterikorkeakoulun yhteishanke Palestiinalaisessa Al Arroub pakolaiskylässä vuonna 2015, Suomen ja Venäjän yhteistyö- hanke Eve´s Ribs vuosina 2016–2018 sekä FinFamin Agora- hanke maahanmuuttajille vuonna 2019.
Teoreettisena viitekehyksenä käytän taidepedagogiikan sekä kriittisen ja feministisen pedagogiikan teorioita. Käyn keskustelua myös Paulo Freiren sorrettujen pedagogiikan sekä bell hooksin osallistavan pedagogiikan kanssa. Avaan yhteisöteatteria, dokumenttiteatteria ja devising-menetelmää käsiteosioissa sekä peilaan niitä yhteen taidepedagogiikan, kriittisen ja feministisen pedagogiikan näkökulmista.
Opinnäytteen tutkimusmenetelmänä toimii taiteellinen tutkimus, koska aineistoni perustuu taiteelliseen toimintaan ja taiteellisen prosessin tutkimiseen. Pyrin pitämään työssäni refleksiivisen ja reflektiivisen otteen.
Tutkin eettisiä kysymyksiä käytännön projektien kautta. Tutkielmassani dokumentaarisen yhteisöteatterin etiikka näyttäytyy tietoisuutena pedagogisesta vastuullisuudesta taiteen kontekstissa. Keskeisiä eettisiä kysymyksiä ovat ohjaaja-pedagogin vallan ja vastuun kysymykset. Pohdin kohtaamisen etiikkaa ja dialogisuutta sekä pedagogista rakkautta ja turvallisen tilan periaatteita eettisenä kysymyksenä. Reflektoin dokumentaarisessa yhteisöteatterissa ohjaajan etiikan ja estetiikan suhdetta kokemuksieni kautta. Estetiikka ja etiikka kietoutuvat yhteisöteatterissa tiukasti yhteen ja siitä millaisia harjoitteita ja estetiikkaa ohjaaja tuo yhteisöteatteriprojektiin tulee myös eettistä. Pohdin osallistujien dokumentaarisen ja omakohtaisen materiaalin tuomista osaksi esitystä sekä ohjaaja-pedagogin eettistä vastuuta, kun osallistujat esittävät itse omia tarinoitaan omina itsenään. Pohdin etäännyttämisen sekä dokumentaarisen ja omakohtaisen tarinan tarpeisuutta ja osallistujien mahdollista voimaantumista. Tutkielmassani nousee eettisen pohdinnan alle myös ohjaaja-pedagogin vastuu kehittää omaa tietoisuuttaan, uskallusta heittäytyä avoimuuteen, tuntemattomaan ja haavoittuvuuteen sekä omakohtaisen jakamiseen. Lopuksi tarkastelen dokumentaarisen yhteisöteatterin eettisiä kysymyksiä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja terapeuttisuuden näkökulmista. Yhteisötaiteilijan täytyy olla tietoinen kenen kanssa, kenen ehdoilla ja kenen intressi edellä työtä tehdään. Pohdin toiseuden käsitettä ja etiikkaa lyhyesti myös Levinasin filosofian valossa.
Tässä opinnäytteessä pysähdyn miettimään mitä olen oppinut käytännön kokemuksieni kautta ja tarkastelen yhteisöteatteriprojekteissani esiin nousseita eettisiä havaintoja ja kysymyksiä. Tutkimukseni ohessa pyrin kirkastamaan omaa taidepedagogista ajatteluani ja ymmärtämään miten muut yhteisötaiteilijat ja -pedagogit ovat eettisiä kysymyksiä käsitelleet
Taiteellinen tutkimus, kirjallisuus ja jälki-disiplinääriset kirjoittamisen muodot
No full textTaiteellinen tutkimus otti Pohjoismaisissa korkeakouluissa ensiaskeleensa vuosituhannen taitteessa, kun musiikin, visuaalisen ja esittävien taiteiden akatemiat avasivat ovensa uudenlaisen taiteilijavetoisen tutkimusparadigman innokkaille kehittäjille. Globaalistikin ensimmäisiin taiteellisen tutkimuksen tohtorikouluihin lukeutuvan Suomen Kuvataideakatemian ensimmäiset kandidaatit (1997) olivat jo valmiiksi kansakunnan kaapin päälle nostettuja kuvataiteiden korkeita osaajia, joiden ei välttämättä tarvinnut osata kirjoittaa tutkimustekstejä. Kuten monet 2000-luvun alkupuolella valmistuneet ”ensimmäisen sukupolven” kuvataiteen tohtorit lopputöissään osoittivat, monella jatko-opiskelijaksi ryhtyneellä kuvataitelijalla oli kuitenkin sana hallussa kuin luonnostaan
Caring approaches to young, gifted music learners' education : a PRISMA scoping review
No full textThis study reviews empirical research literature that deals with existing caring approaches to nurture and educate gifted children in music. The focus on the ethics of care stems from the need to expand notions of talent development in music from a purely behaviorist focus often associated with traumatic experiences, toward a perspective that addresses socio-emotional and cultural aspects of human development across the lifespan. We employed the Preferred Reporting Systems for Systematic Reviews and Meta-Analyses for Scoping Reviews method to review literature concerning caring approaches to the upbringing and education of children gifted for music. A total of 652 records dating from the 1930s and searched via both digital databases and manually in 41 relevant journals were retrieved from which 506 were examined using our inclusion criteria. A detailed analysis process allowed the authors to include 14 studies that were organized according to sampling location, methodologies, quality appraisal, and criteria-related topics. Eleven of the studies were qualitative with a majority of these employing semi-structured interviews for data collection, while the remaining meta strategy and quantitative studies typically employed questionnaires. Salient topics covered by the selected studies included: addressing inequalities in opportunity to access gifted programs; identifying socio-emotional needs of gifted (and twice-exceptional) students; offering a nurturing environment; focusing on intrinsic motivation; developing coping strategies for overall wellbeing; and cultivating healthy attitudes toward competitions through a spirit of peer collaboration and humility. These aspects were clustered into Francoy Gagné's Differentiated Model of Giftedness and Talent regarding natural abilities, environmental, intrapersonal, and developmental catalysts that are involved in nurturing talents in gifted children. Results suggest that the existing research on caring approaches to musically gifted children's learning and development are scarce and that current knowledge is based mostly on single one-off studies rather than systematic research, and on studies that examine a selection of aspects but not adopting a larger-scale theoretical framework. This review highlights the need for more systematic, multidisciplinary, and empirically robust studies on caring approaches to musically gifted children's learning and development, and for policy developments in educational settings where acceleration programs are offered for young, gifted music learners
Naiset, musiikki, tutkimus – ennen ja nyt
No full textNaiset, musiikki, tutkimus – ennen ja nyt -kokoelman artikkelit lähestyvät musiikin ja sukupuolen problematiikkaa niin esittävien taiteiden historiassa kuin nykypäivän Suomessa. Miksi olemme kuulleet niin harvasta merkittävästä räppäävästä, säveltävästä, soittavasta tai laulavasta naisesta? Entä mitä voimme tehdä asialle ja miten voimme tukea naisten sekä sukupuolivähemmistöjen näkyvyyttä musiikkikentällä tänä päivänä?
Kirjan viidessä vertaisarvioidussa artikkelissa, kuudessa katsausartikkelissa sekä tiiviissä johdannossa tarkastellaan aihealuetta genrerajat ylittävän vuoropuhelun näkökulmasta. Tekstit on koottu Taideyliopiston ja Tutkimusyhdistys Suoni ry:n tammikuussa 2021 järjestämien ensimmäisten Naismuusikotseminaaripäivien esitysten sekä keskustelujen pohjalta. Monialaisissa artikkeleissa kuuluvat musiikin historian, musiikkianalyysin ja -sosiologian, aktivistisen tutkimuksen sekä taiteellisen tutkimuksen asiantuntijaäänet eri yliopistoista ja myös suoraan taiteen kentältä.Muut kirjoittajat:
Elina Saloranta
Susanna Välimäki
Inka Rantakallio
Riikka Talvitie & Heidi Partti
Anna Ramstedt
Cecilia Oinas
Tiina Karakorpi
Kaj Ahlsved
J. Riikka Ahokas
Markus Virtanen
Wilhelm Kvistfi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Kaivopuistonranta
No full textTeksti muodostaa paikkasidonnaisen koreografian, joka sai sysäyksen liikkuessamme Helsingin Kaivopuiston rannalla kesällä 2023
why we bow - autothesis
No full textI propose this work as my autothesis: a thesis of a subjective self, reckoning with who I am and from where I come. What I wish to address is the importance of self-consciousness in relation to knowledge and power in the highly political and public realm of theatre and theatre leadership. I want to not only argue but put into practice in this writing, awareness and accountability of self as fundamental to releasing theatre’s full potential as a means to reframe social justice and make the world a better place. I present here now, in this thesis, as a person, director and a leader, to self-actualize and assert myself. I will do that with the integrity of the feminist epistemology of stand-point theory and with the playful and political mode of autotheory. Both of these theories demand of me that I be present, positioned and accounted for throughout my process of theorizing. They demand self-reflection and self-awareness as opposed to false universals or illusions of objectivity, to enable further integrity and legitimacy to my theory and my work. And that in fact summarizes one of the main arguments I want to make. I strongly believe that in order to be fully deserving of a mandate to create or curate meaning on stage for a public audience where I reckon with society and the world, I must first reckon with myself. In the mode of autotheory, I will throughout this work cite the people in my life as much as the people in my books, weaving them into my self-theorizing. Among them are bell hooks, Brené Brown, my parents, Judith Butler, my friends and my teachers, Kenneth Foster, Jacques Rancière, my therapist, Jack Halberstam, Alok Vaid Menon, my collaborators, Jill Dolan and Peggy Phelan. In the first chapter, How the Light Gets In, I will account for my intersectional identity and origins, my socio-economic background, my wounding, my queerness and my wrestling with it as a projected identity on other peoples’ terms. I’ll think through these threads of myself personally, politically, spiritually and socially, and ultimately, in relation to theatre and leadership. In the second chapter I will profess my two core Values: Love and Integrity. Interrogating myself into identifying my north star, is not only empowering as a self-made standard to measure success on my own terms. It is also fundamental to living up to the accountability I feel is inherent to leading people and working in a field where meaning and sense are made. Next, I will move on to a chapter dedicated to case studies, where I research how my core values, and my lived experience that illuminates them, shows up in my leadership role as a director. I will firstly account for the Stertabenda Manifesto - my company in Iceland. I will provide notes and glossary of examples to illuminate what might not be transparent to an outside eye. Then I will break the form of the unified text and list my Directors Notes on Vulnerability - the feeling, phenomenon and intricate force of human connection. This written auto-thesis is also companion to my artistic MA thesis: Neptune, which premiered in February 2023 at Teak. To conclude the chapter on case studies of leadership in directing, I will discuss how I practiced showing up in alignment with my core values in a very challenging process. I will explain what leadership and communication tools I applied and how they served and where they might have cracked. I will conclude with my key learnings from the creative process. They take the form of inquiries rather than elixirs that I take with me. In the final chapter I will shed a light on my artistic leadership in an institutional setting. From 2020-22 I was artistic director of two spaces at the National Theatre of Iceland (NTI), both were reserved for alternative programming and reaching new audiences. I will expound how I showed up in alignment with my values for this very challenging, humbling and empowering task. Lastly, I will break form again. By the standards of Nonviolent communication guidelines passed on to me by my mentor Rodolfo García Vázquez, I will I imagine myself having a conversation with the institution. Through this autothesis and its very personal subjectivity, I do not know if I will provide any solid theories or solutions. I am not a finite self. And this is not a finite thesis. I am here to answer a call to courage, to be self-aware in leading from my heart instead of my hurt. In the end, the light comes on. As we bow in recognition of the people of the public who came together to make sense of things with us, our heart ascends the brain
A Love Letter to Accents – Näyttelijän näkökulma englannin kielen aksentteihin ja niiden transformatiiviseen voimaan
No full textKirjallinen opinnäytetyöni käsittelee englannin kielen aksentteja näyttelijäntaiteessa ja niiden transformatiivista voimaa.
Englannin kielen puhuminen on aina ollut minulle nautinnollista. Koen, että englantia puhuessani olen joku muu, Susanna 2.0.
Jollain tapaa englanniksi puhuminen on ollut minulle yksi ensimmäisistä rooleistani, joita olen ottanut. Näin ollen se on ollut osa askelmerkkejäni kohti näyttelijäntyötä.
Kun lähdin opiskelemaan Iso-Britanniaan näyttelijäntaidetta East 15 Acting Schooliin, törmäsin ensimmäistä kertaa kysymykseen:
”What’s your accent?” Suhteeni englannin kieleen ja aksentteihin laajeni. Mitä kaikkea aksentti kertookaan minusta? Mitä tarinaa se kertoo? Mitä historiaa ja mielikuvia se kantaa? Mitä se kertoo yhteisöstäni? Asemastani yhteiskunnassa? Mitä se paljastaa minusta?
Pelkkä tapamme puhua kertoo meistä enemmän kuin arvaammekaan. Aksentti on keino luoda hahmolle henkilöhistoriaa.
Sen avulla voimme rikastuttaa roolityötä, tarkentaa hahmomme ääriviivoja ja kertoa fiktiivisestä maailmastamme runsaammin.
Aksentti on hienovarainen väylä laajentaa hahmon ja kerronnan rajoja.
Tänä päivänä kansainväliset yhteistyötuotannot tuovat suomalaisille näyttelijöille yhä enemmän mahdollisuuksia näytellä englanniksi.
Kun näyttelemme englanniksi, aksentit astuvat kuvioon. Mikäli meillä, suomalaisilla näyttelijöillä, on käsitys aksenteista ja niiden opiskelusta, mahdollisuutemme pärjätä kansainvälisesti mahdollisesti myös parantuvat. Tätä minä toivon. Enemmän mahdollisuuksia, enemmän avattuja ovia, enemmän esimerkkejä kansainvälisestä taiteellisesta työstä. Suomalaista tekijyyttä maailmankartalla.
Lähestyn aksentteja ja niiden opiskelua hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta.
Haastattelin opinnäytetyötäni varten kolmea aksenttiopettajaa: Nina Zendejasia, Ron Carlosia ja Julie Foh:ta.
Heidän lisäkseen haastattelin The Lisa Richards Agencyn agenttia Raakel Huikuria.
Alkuun määritän termin aksentti, jonka jälkeen lähden purkamaan aksenttien opiskelua Knight-Thompson Speechworkin
ja teoksen How To Do Accents oppien avulla. Tämän jälkeen jaan omakohtaisia kokemuksiani aksenttien opiskelusta sekä yksilö- että ryhmäopetuksessa. Avaan tapaani tehdä etukäteistyötä ennen yksilötunteja ja kerron oppien soveltamisesta kohtausharjoituksissa.
Kerron laajemmin monivaiheisesta matkastani hahmoni Harley Quinnin ja Brooklyn-aksentin parissa. Loppuun avaan vielä näyttelijäagentin näkökulmaa aksentteihin sekä käsittelen kulttuurisen omimisen tematiikkaa suhteessa aksentteihin fiktiossa.
Opinnäytetyöni on rakkauskirje aksenteille. A Love Letter to Accents.
Toivon, että työni antaa käytännönläheisiä vinkkejä aksenttien opiskeluun ja innostaa laajempaan tutkimustyöhön.
Haluan inspiroida näyttelijöitä rakastumaan aksentteihin ja niiden transformatiiviseen voimaan
Sisarukset / Siblings
No full textOpinnäytteeni taiteellinen osa on kolmiosainen valokuvateos Sisarukset. Teos koostuu kolmesta leveydeltään 100 cm ja korkeudeltaan 135 cm kokoisesta Dibond -levylle pohjustetusta pigmenttivedoksesta, jotka esitettiin rinnakkain seinälle ripustettuna. Vedoksissa olivat kuvattuina minä sekä kaksi sisarustani. Kuvien tyyli myötäili passikuvamaista ja yksinkertaista kasvokuvan perinnettä. Valaistus ja tausta olivat mahdollisimman minimalistiset ja yhdenmukaiset, jotta kuvattavien kohteiden yhteneväisyydet ja eriäväisyydet nousisivat alleviivatusti esille.
Opinnäytteen taiteellinen osa esitettiin Kuvan kevät 2022 -näyttelyn yhteydessä 7.5-5.6.2022 Kuvataideakatemian Mylly-rakennuksen valkoisessa studiossa.
Teos käsittelee perhekäsityksiä ja siihen liittyviä määritelmiä. Kuka määrittelee raamit, joille elämämme aikaisimmat ja mahdollisesti pisimmät suhteet rakentuvat? Ammennan teokseni omakohtaisista kokemuksista ja ennakkoluuloista, joita olen kohdannut. Haluan teokseni kautta paljastaa tapamme nähdä yhdennäköisyyksiä siellä missä niitä ei välttämättä ole, ja osoittaa, kuinka paljon omat ennakkokäsityksemme vaikuttavat siihen mitä näemme.
Perhekäsityksemme on liitoksissa kulttuuriin, joka meitä ympäröi. Yksilön kannalta yksiselitteistä ja merkityksellistä perheen määritelmää ei ole tai sitä on vähintäänkin äärimmäisen hankala antaa. Yrittäessämme määritellä jotakin, tulemme samalla sulkeneeksi jotakin tämän määrittelyn ulkopuolelle.
Kirjallisessa osassa pohdin myös valokuvan suhdetta valtaan.
Valokuvalla on verraten lyhyt, mutta vahva historia määrittelyn ja dokumentaation välineenä. Näitä ominaisuuksia on käytetty hallinnan välikappaleina. Millainen voima on näköisyyden esittämisellä ja sen liittämisellä eri konteksteihin