Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Näyttelijän luovuuden kokemuksen lisääminen organisaation katolta, teatterin johdon toimista käsin : Luovuuden johtamista käsittelevän kirjallisuuskatsauksen kautta löytyneen viitekehyksen ja tapaustutkimuksen Salaisuuksien ilta avulla
No full textTutkielman tavoitteena oli etsiä tietoa, millaisten eri käytänteiden avulla teatteri organisaation johto voisi lisätä näyttelijän luovuuden kokemusta teatterityössä. Etsin käytänteitä luovuuden johtamista käsittelevän kirjallisuuskatsauksen, valitun viitekehyksen, sekä tapaustutkimuksen Salaisuuksien ilta kautta. Tavoitteena näillä keinoilla on siis löytää toimintatapoja, joilla voisi vahvistaa näyttelijän kokemusta
luovuudesta, ja jotka näin voisivat lisätä näyttelijän luovien ratkaisujen ilmenemistä. Sysäys työn tekemiselle oli henkilökohtainen, mutta sen rinnalla toiveeni oli myös, että siitä voisi olla hyötyä muillekin, jopa näyttelijäntyön kehittämisessä ja esiintyjän henkilöstöjohtamisessa. Henkilökohtainen tavoitteeni on myös jatkaa asian tutkimista pidemmälle tutkielman teon jälkeen.
Tutkimusmenetelmä on laadullinen tutkimus, jonka toteutin sekä kirjallisuudesta löytyneen teoreettisen viitekehyksen, että teoriaa tarkastelevan kenttätyönä toteutetun tapaustutkimuksen avulla. Tutkielmassa on tapaustutkimuksen osalta myös toimintatutkimuksen piirteitä, ja tapaustutkimuksessa on käytetty kenttätutkimuksen menetelmiä aineistonkeruussa (Grönfors & Vilkka, 2011). Tein kenttätyönä toteutetun
tapaustutkimuksen ollen itse mukana prosessissa Salaisuuksien ilta, ja se väkisinkin vaikutti siihen, että minulla on joitakin subjektiivisia näkemyksiä prosessista. Tutkielmassa en kuitenkaan väitä, että ryhmälähtöinen työskentely sinänsä lisäisi näyttelijän luovuuden kokemusta, vaan tapaustutkimuksen kautta tavoite oli tuoda esiin asioita, joilla voisi näyttelijän kokemusta luovuudesta voisi johtaa paremmaksi teatterin kontekstissa yleisesti.
Etsin keinoja luovuuden kokemuksen johtamiseen näistä kaikista edellä mainituista lähteistä tutkimuskysymysteni avulla ja tarkastelen niitä viitekehyksen, Teresa Amabilen luoman luovuuden komponenttiteorian läpi (Amabile, 1983; 1988; 1996; 2012). Luovuuden johtamiseen kohdentavien tutkimuskysymyksien kautta tarkoitus on kiinnittää huomio keinoihin, jotka voisivat lisätä näyttelijän kokemusta luovuudesta ja mitkä keinoista voisi olla sovellettavissa teatteriorganisaation johdon käyttöön.
Tapaustutkimuksen Salaisuuksien ilta kautta tavoite on konkretisoida vielä viitekehyksen ja kirjallisuuden kautta löytyneitä keinoja ja näkökulmia ja saada näkökulmia aiheeseen suoraan näyttelijöiltä perinteisestä poikkeavan työtavan eli ryhmälähtöisen teatteriprosessin kautta. Huomionarvoista on, että tässä tutkimuksessa en tutki luovuuden johtamisen osalta ohjaaja-näyttelijäsuhteeseen liittyviä asioita, vaan sitä, miten johdon tasolta, organisaation katolta käsin, näyttelijän luovuuden kokemusta voisi edistää.The aim of this Master´s Thesis is to search and find ideas on how theatre management could promote actors' experience of creativity in theatre work. I am looking for possible perspectives and methods through literature review dealing with the management of creativity, through theoretical framework, as well as the case study Salaisuuksien ilta. The
impetus for doing the work was personal, but alongside that, my hope was also that it could be useful for others, even in the development of acting and the personnel management of any creative performer. My personal aim is to also dig into this field further later on.
The research method is a qualitative study, which I carried out with the help of both the theoretical framework found from the literature and the case study carried out as field work examining the theory. Regarding the case study, the thesis also has features of action research, and the case study has used field research methods in data collection (Grönfors & Vilkka, 2011). I did the case study carried out as fieldwork, being involved in the Salaisuuksien ilta process myself, and it forced me to have some
subjective views about the process.
In this thesis I look for ways to derive the experience of creativity from all of the sources mentioned above with the help of research questions and through the theoretical framework, the componential theory of creativity created by Teresa Amabile (1983; 1988; 1996; 2012). Through the research questions dealing with the management of creativity, the intention is to draw attention to ways that could increase the actor's experience of creativity. Thus, the goal of the work is to find concrete methods which can be applied as methods of managing a theater organization. in this study I do not focus on the theatre director-actor relationship in terms of managing creativity, but specifically on how the actor's experience of creativity could be promoted from the management level, and from the top of the theatre organization.
Through the case study Salaisuuksien ilta the goal is to further concretize the methods and perspectives found through the theoretical framework and literature review, and the case study brings out the actors opinions. The case study method used cannot be used as a means to promote actor´s creativity. The case studys purpose was to enlighten actor´s views and thoughts on creativity
Verkligheten vi behöver- en processbeskriving och reflektering
No full textI min uppsats beskriver jag min konstnärliga process för mitt verk "Don't thank for the food- a performative installation" som var en del av utbildningsprogrammets kurs : Fritt arbete 4. Vid sidan om detta bearbetar jag frågan “hur kan jag som konststuderande skapa mer avkolonial konst, med en eurocentrisk och vit utbildning? “ och delar även mina personliga erfarenheter som en afro finländsk konst studerande.
Verkets process började våren 2021 och hade premiär 23.11.2023 .Processen innehöll 2 kurser i kolonialism och antirasism, 2 kurser i kontextuell fördjupning , virtuella föreläsningar om avkolonial konst, 5 samarbetsorganisationer och 6 artister.Verket var en interaktiv installation där jag som skådespelare arbetade med BIPOC identitet samt frågor om tillgänglighet och diversitet inom den vita strukturen på konstuniversitetet. I processen arbetade jag även med arkivering och representationen av BIPOC-berättelser. Som BIPOC-studerande har jag funnit det svårt att vara kreativ och mångsidig på ett universitet vars källa till kreativitet och konst är vit. Att arbeta med min identitet i mina studier är avgörande men utmanande . Detta bearbetar jag både i min processbeskrivning och reflektering
Urban spaces between norms and dreams
No full textUrban space is not a predetermined order, but a relative space-time that evolves and becomes created and re-structured in a polemical relationship between different actors, interests, and goals. City space is increasingly an effective space for production and transition, as well as norms and practices that govern them. But before many things, a city is its inhabitants’ space, and an object of utopian thinking, memories, and dreams. This chapter brings forth the perspectives of art and law in urban space. Law, too, is manifested in a variety of material and spatial dimensions – in architecture, walls, squares, and thoroughfares. Discussing affective urbanism and cases concretizing art’s interventional-experimental practices, the chapter highlights the multisensory and imaginary aspects that remain overlooked in the regulation-driven urban processes. It looks at the city in a way that makes some of the mechanisms and conceptions of both art and law visible and contestable through acknowledging confluences with their practices. In this endeavour, the chapter proposes a scenario where an approach to urbanism, attentive to how affects and emotions compose urban space, is put into practice in such a way that acknowledges both the regulatory forces and the aesthetic and sensuous
Wildness Makes This World
No full textAs an artist who is usually engaged with folklore and its performance, especially “Wildman” characters as they appear in folk rituals across Europe, I am especially interested in the connections between wildness, folklore, and the marking of place. In the exhibition Wildness Makes This World, at Kunsthalle Seinäjoki Finland, I worked with a group of 12 local people to mark places that defined wildness for them personally and communally. The product of these conversations between myself as an artist researcher and each participant was an artwork that was included in the final exhibition. The title of the exhibition project takes up William Cronon’s suggestion that wildness “can be found anywhere.” It was a presentation that approached the concept of wildness as it relates to the folklore of everyday life, place, and memory and attempted to articulate this as an exhibition. In this chapter, I reflect on this project and how peoples’ experience of wildness is connected to points of folklore and personal significance
Young people navigating musical lives : Considering arts participation as agency in cultural authorship
No full textThis study explores young people’s arts participation through music-making in Finland and the factors that may regulate that participation. It seeks to understand the construction of active modes of arts participation in and through adolescents’ musical life courses. The interview study was conducted with young people (N = 18) participating in musical activities in formal and nonformal learning spaces, such as music institutions or activities offered by municipal youth programs. By introducing five musical pathways based on young people’s life courses, we explore the ways that adolescents negotiate individual and collective meanings as creative agents in their musical lives. The study shows that access to music education, webs of support, and continuity of musical activities are the key factors regulating young people’s arts participation through cultural authorship
Kirjoitetut ja kirjoittavat subjektit. Kelmutetuista kokemuksista repeämiä kohti?
No full textOpinnäytteessäni kuvaan tekeillä olevaan romaanikäsikirjoitukseeni ja sen työstämiseen liittyneitä vaiheita ja pohdintoja. Opinnäytteen reflektiivinen osio on toteutettu autoteoreettisena esseenä, jota seuraa taiteellinen osio: ensimmäinen liite esittelee näytteen tekeillä olevan käsikirjoituksen alusta (s. 43–125) ja toinen liite käsikirjoituksen suunnitellun rakenteen ja synopsiksen (s. 126–127).
Aluksi tarkastelen tämän nimenomaisen käsikirjoituksen sekä yleisemmällä tasolla oman kirjoittamiseni taustalla vaikuttavia syitä. Toisessa ja kolmannessa luvussa jatkan dokumentoimalla työskentelyni vaiheita, niihin liittyviä teoreettisia pohdintoja sekä niiden mukanaan tuomia konkreettisia ongelmia, kysymyksiä ja mielenmuutoksia. Kysyn, millä tavoin temaattisesti tärkeät asiat näkyvät kirjoittamani käsikirjoituksen muodossa ja haen oppia muun muassa Virginia Woolfin tuotannosta. Lopuksi käännän katseen jälleen itseeni kirjoittajana, kirjoittavana subjektina. Läpi esseen kulkee kuvaus siitä, miten työskentelyni ja keskeneräinen käsikirjoitukseni on kehkeytynyt suhteessa kirjoittamisen maisteriohjelman opintoihini, lukemaani sekä saamaani palautteeseen ja sen tuottamiin tunteisiin.
Opinnäytteelleni ja romaanikäsikirjoitukselleni keskeinen sanapari on hyperindividualistinen yksilösumu. Kyseessä on Mikko Salasuon (2007) Thomas Zieheen, Anthony Giddensiin ja David Muggletoniin tukeutuva luonnehdinta, jonka tavoitteena on kuvata atomisoitunutta nuorisokulttuurista maisemaa: kollektiivisen sijaan painopisteessä on yksilöllinen eetos. Tärkeitä työskentelylleni ovat myös valintojen kautta itseään työstävän minäsubjektin käsite ja toisaalta itsen hävittämiseen kohdistuva kaipuu, jota Anne Carson (2002) kuvaa Sapphoa, Marguerite Poretea ja Simone Weiliä käsittelevässä esseessään. Vaikka subjekti ja itse ovat toisistaan erillisiä käsitteitä, katson, että niistä on erotettavissa myös yhtäläisyyksiä ja ne tarjoavat kirjoittamiseni tarpeisiin oleellisia ajattelemisen välineitä.
Edellä mainitut asiat ovat temaattisesti keskeisellä sijalla käsikirjoituksessani ja ne muovailevat monin tavoin henkilöhahmojeni elämänkulkua. Individualistinen eetos ja itseään työstävänä subjektina eläminen eivät kuitenkaan vaikuta ainoastaan henkilöhahmoihini tai romaanikäsikirjoitukseni muotoon vaan muovailevat myös oman kirjoittajuuteni kysymyksiä ja ovat siten alati läsnä myös siinä, millaisia ratkaisuja työskentelyssäni teen ja millaisena tekona kirjoittamisen tulkitsen. Carsoniin nojaten esitän, että vaikka kirjoittaminen eräällä tapaa asettaa itsen keskiöön, se ei ole koko totuus kirjoittamisesta – myös kirjoitus tekona voi toisinaan ottaa itsen paikan ja näin tarjota mahdollisuuden astua omasta, itseään työstävästä subjektiudesta ulos
Making Spoken Word on Combat
No full textThis chapter discusses a spoken word piece written and recorded in a research project investigating somatic social bonding among the Finnish Defence University cadets. It illustrates how sensual and sensory experience can be modes of insight through which difficult questions around soldiering can be examined. In the spoken word piece Hast & Cast: Ei niin pelottava asia (2019), the text is constructed from interview data while voice, rhythm, amplification, and repetition all work to open up a space of wonder and association. This humorous and disturbing research-creation is not only meant for academic audiences, but it speaks back to the cadets in a language that is accessible and thought-provoking. This chapter demonstrates how the artistic manipulation of research data addresses the paradoxical emotional stakes of military training by tapping into the rhythmic, corporeal, and sonic qualities on which military training also relies
Gender equality discourse in classical music higher education : Women, individualisation, and change
No full textThis article takes its’ starting point in the ongoing debate about gender and gender equality in higher music education (HME) institutions where new policies, projects and initiatives have been developed during the first decades of the 21st century. This article’s analysis is framed by feminist scholarship on gender equality, and gender mainstreaming, as well as music education research about gender and gender equality. The aim is to investigate how gender and gender equality is talked about in classical music higher education, analyse how it is experienced and in what terms it is described. The main research question is, how is gender and gender equality constructed among leaders, teachers and students in three HME institutions in Nordic (Finland), Baltic (Estonia) and Central European (Hungary) countries. It is based on qualitative thematic semi-structured interviews with 45 participants, analysed with qualitative data-driven content analysis. In the discussion we argue that gender and gender equality are, in our material, constructed as being about women, that gender is rarely related to other types of discrimination or inequalities and that the cause of gender inequality is individualised. The conclusions suggest steps for further pursuing gender equality in HME
Identiteettityöskentely aikuisbändissä : Myöhäisiän oppimisen kamppailu ja esiintymisen tarjoumat
No full textAikuisten bändisoiton harrastaminen on tullut osaksi suomalaista uudistuvaa musiikkikasvatusta vaihtoehtona perinteisemmille myöhäisiän harrastusmuodoille. Tutkimuksessa tarkastellaan aikuisbänditoimintaan osallistumista transformatiivisen oppimisen tilana tarjoumien ja sosiaalisen tunnustamisen näkökulmista. Tavoite on syventää ymmärrystä bändisoittoa harrastavien myöhäisikäisten aikuisten kokemuksista. Miten osallistujien identiteettityöskentely nousee esiin aikuisbändin oppimiskontekstissa? Minkälaisia tarjoumia aikuisbändissä opiskelu ja esiintyminen antavat osallistujille? Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla kuutta bändeihin osallistunutta aikuisopiskelijaa puolistrukturoidulla menetelmällä, jota avustettiin esiintymistilanteiden videoinneilla. Haastatteluissa ilmeni mielekkään ja transformatiivisen oppijaidentiteetin rakentuvan oppimisen kamppailun kautta. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokeminen toteutui bändin ohjaajan ammattitaidon, vastuullisuuden ja monimuotoisessa yhteisössä tapahtuvien neuvotteluiden onnistuessa. Julkiset esiintymiset aikuisbändin osallistujana laajensivat oppimistapahtumaa. Ne loivat tarjoumia oman identiteetin uudelleen konstruointiin sekä musiikin oppijana että yhteiskunnan toimijana
Autografi vai kopio? Leevi Madetojan nimikirjoitus sävellyskäsikirjoituksen autenttisuuden arvioinnissa
No full textLeevi Antti Madetoja (1887–1947) oli oululaissyntyinen, Helsingissä suurimman osan elämäänsä asunut säveltäjä, joka muistetaan erityisesti suuren suosion saaneesta oopperastaan Pohjalaisia, sekä laajasta kuorotuotannostaan. Valtaosa Madetojan sävellystuotannosta on edelleen painattamatta, joten se on olemassa ainoastaan käsikirjoituskopioina maamme eri arkistoissa ja nuotistoissa. Nuottikäsikirjoitusta tutkivan ensimmäinen tehtävä on yleensä sen seikan selvittäminen, onko käsikirjoitus lähtöisin säveltäjän kynästä, vai onko se jonkun muun kopioima. Musiikintutkijoiden päähuomio kiinnittyy tavallisesti nuottikirjoitukseen, mutta jo nuottilehden yläkulmaan kirjoitettu säveltäjän nimi saattaa paljastaa uutta tietoa kirjoittajasta. Tässä artikkelissa tutustutaan säveltäjän omakätisen nimikirjoituksen piirteisiin ja otetaan sen jälkeen tarkastelun alle esimerkinomaisesti joukko sellaisia Madetojan teosten nuottikäsikirjoituksia, joiden tekijän henkilöllisyydestä ei aiemmin ole ollut täyttä varmuutta