Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Sirpaleinen kirjoittaminen : Median käyttö taiteellisen tutkimuksen RUUKKU-verkkojulkaisussa
No full textMediatiedostojen käytön mahdollisuudet verkkojulkaisemisessa ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyneet taiteellisen tutkimuksen vertaisarvioidussa julkaisussa. Sen sijaan että paperimuotoisia julkaisuja levitettäisiin digitaalisina versioina verkossa, julkaisuihin voidaan kytkeä videota, ääntä ja erilaisia sommittelu- ja navigointiratkaisuja. Julkaisut voivat olla myös periaatteessa kokonaan video- tai äänimuotoisia
Kuvataiteen maisterin opinnäyte
No full textTaiteellisessa työssäni käsittelen henkilökohtaisia teemoja, joista toistuvia ovat mm. vieraantumisen ja toiseuden kokemus, ulkopuolisuuden tunne ja todellisuuspakoisuus. Viime vuosina olen kuvannut myös hahmottomuuden tunnetta, muistin suhdetta kuviteltuun. Teoksissani huumori toimii usein työkaluna, jonka avulla käsittää ja käsitellä maailmaa ja sen ilmiöitä. Se on keino tulkita ahdistusta ja mielettömyyttä, joita valkoinen cisheteropatriarkaatti ja sen ylläpitämä vallan systeemi tuottaa.
Olen kiinnostunut spekulatiivisesta fiktiosta ja queer-kerronnasta. Kiinnostukseni queer-kerrontaan ilmenee teoksissani teemoina, jotka liittyvät sukupuolen monitulkintaisuuteen, sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden konventioiden haastamiseen. Minua kiinnostaa myös todellisuuden ja fantasian välisen eron kyseenalaistaminen ja välittömän ympäristön vielä tuntemattomat ulottuvuudet: maailma on ennalta-arvaamaton ja hallitsematon. Tarkoitukseni ei ole kuvata vähemmistöjä traagisina selviytyjinä tai taianomaisina olioina, vaan arkipäiväisen kokemuksen ja laajentuvan todellisuuden toimijoina. Taiteellisessa työssäni käsittelen myös traumoja ja kulttuuria, joka tuottaa niitä
Monialaisuus kirkkomusiikin opinnoissa – mahdollisuus vai taakka? : kyselytutkimus kirkkomusiikin opiskelijoille
No full textKirjallisessa työssä kartoitettiin Helsingissä opiskelevien Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin koulutusohjelman opiskelijoiden kokemuksia opintojensa monialaisuudesta. Tehtävänä oli selvittää, kokevatko opiskelijat kirkkomusiikin opintojen monialaisuuden mahdollisuutena vai taakkana. Kirkkomusiikin opintojen monialaisuudella tarkoitetaan koulutuksen laajuutta eri oppiaineineen sekä multi-instrumentalismia eli useiden instrumenttien hallintaa.
Teoreettinen viitekehys koostettiin tutkimuskirjallisuudesta, joka sivuaa aihetta kirkkomusiikin opintojen rakenteen tai musiikin korkeakouluopiskelijan itsesäätelyn näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona oli Surveypal-kysely, joka sisälsi sekä monivalinta- että avokysymyksiä. Tutkimustuloksena näyttäytyy, että kirkkomusiikin opiskelijat arvostavat opintojensa monialaisuutta, mutta kokevat sen lisäävän opintojen kuormittavuutta. Monialaisuus on rikkaus, mutta moninaisten opintojen aikataulutus ja omaksuminen on työlästä. Koska tutkimus valottaa opiskelijoiden näkemyksiä kirkkomusiikin opintojen rakenteesta, siitä voi olla hyötyä alan opetussuunnitelmia uudistettaessa.
Asiasanat: kirkkomusiikki, korkeakouluopiskelu, Suomi, 2020-luk
kringgående
No full textI mitt skriftliga slutarbete tänker jag kring min tendens att kringgå inom kontexten av framförallt de musik- och konstskolor jag gått i efter
gymnasiet. Eftersom jag skriver på svenska, men det fina finska ordet ”väistää”, som inte direkt går att översätta till svenskan, egentligen
skulle passa bäst, använder jag mig av samtliga ord: kringgå, undvika och ”väistä” genom texten. Jag presenterar fyra konstnärliga
produktioner som skett under en period på 10 år, åren 2013–2023, där ett behov av att undvika, kringgå, ”väistä” har haft utlopp i
konstnärliga verk. Produktionerna jag presenterar är Ääniä tiloissa, mitt slutarbete till yrkeshögskolan Metropolias pop/jazz musiklinje år
2013, utställningsevenemanget Västsahara, mitt kandidat slutarbete till utbildningsprogrammet i ljuddesign på Konstuniversitetets
Teaterhögskola i Helsingfors år 2017, popalbumet Love av bandet Color Dolor år 2018 och Gertrude-material, mitt konstnärliga slutarbete
till magisterprogrammet i ljuddesign på Konstuniversitetets Teaterhögskola i Helsingfors år 2023. Jag funderar också kring musik,
ljuddesign och scenkonst, och hur min starka bakgrund som gitarrist och musiker påverkat/påverkar mitt arbete inom scenkonst. Jag har
försökt undvika gitarren under hela min studietid på VÄS, och scenkonstnärliga karriär, men det har visat sig att hur jag än kringgår, verkar
det omöjligt att kringgå den. Jag har arbetat som freelancemusiker i 15 år, och flera av projekten under den tiden också i kontexter där jag
förverkligat någon annans konstnärliga vision, som jag inte möjligen delat. Det har påverkat mitt arbete som ljuddesigner i en vana av att
tona ner på egna konstnärliga preferenser, och i att jag ibland har haft svårt att veta vad jag egentligen själv konstnärligt känner. Men det har
också stärkt min förmåga att ackompanjera och lyssna, också med tanke på ljuddesign och varande överlag.
Viktiga partners för tänkandet är bl.a. Donna Haraway, Rebecca Solnit och Rick Rubin. Haraways bok Staying With The Trouble har
inspirerat till att göra bilder av kringgående rutter, som ett sätt att möjligen undvika skrivandet, och hitta andra sätt att tänka kring
kringgående. Bilderna är placerade längs med det skriftliga arbetet.
Med kringgående som vägledande praktik råkar jag in på ämnen som till exempel fågelsång i Vik, appropriation, att tappa bort sig, Michael
Jackson, potatiskällare och autotune. I slutorden tänker jag på var jag befinner mig just nu
Delade Drömmar / Jaetut Unet / Shared Dreams
No full textLasse Krister Vairio, Lärdomsprov för magisterexamen i Bildkonst
Sammanfattning:
Mitt lärdomsprov innefattar filmverket Delade Drömmar / Jaetut Unet / Shared Dreams, som visades på Bildkonstakademins utställning Kuvan Kevät 2021 och ett skriftligt arbete. Filmen Delade Drömmar var installerad som loop i Blackboxen på Exhibition Gallery och visades för publiken mellan 12.5–6.6.2021. Visningsformatet var hd video med stereo ljud och längden på filmen var 23 minuter och 1 sekund. Kameraformatet för verket var 16mm:s film som jag hade filmat och framkallat mellan 2017-2020. Filmen Delade Drömmar är ett fragmentariskt verk av minnen och förnimmelser på avlägsna orter. Reporna och smutsen som finns på filmen härstammar från fältframkallningarna och skapar ett vidare skikt av närvaro i filmen. I Delade Drömmar finns dagboksanteckningar av drömmar som jag hade under pandemikrisen 2020. Filmen saknar berättelse i traditionell mening. I stället bildar filmmaterialet tillsammans med texterna en helhet som tittaren får sjunka i. Installationen i Black Boxen stödde också detta ändamål istället för att visa verket i galleriet bland andra konstverk.
I det skriftliga arbetet går jag igenom arbetsprocessen för det konstnärliga verket och belyser omständigheterna för mitt skapande. Dessutom tar jag upp tekniska aspekter som har påverkat mitt sätt att tänka om filmarbete. Jag presenterar några konstnärer som har speciellt inspirerat Delade Drömmar och litteratur som jag har läst och kontemplerat. Jag belyser också kort mitt förhållande till konstnärsdrivna initiativ som påverkar mitt synsätt på konstfältet. Jag ville också dela med mig något konkret för läsaren i det skriftliga arbetet genom de ekologiska film framkallningsrecepten som jag hade använt i filmen
Äänellinen vyöhykkeistäminen kuluttajatarjouman rakentamisessa : Etnografinen tutkimus lahtelaisten seksikauppojen ääniympäristöistä
No full textÄänielementit ovat avainasemassa, kun erotiikka-alan liikehuoneistoon luodaan erilaisia tarjoumia kuluttajalle. Liiketilaan rakennetaan vyöhykkeitä yhdistelemällä auditiivisia, visuaalisia ja haptisia aistimellisia kokemuksia. Vyöhykkeillä ehdotetaan kuluttajalle tietynlaista ymmärrystä liiketilasta. Tämän ymmärryksen keskeinen juonne on jännite ja jatkumo arkitodellisuuden ja eroottisen todellisuuden välillä. Rinnakkaisia fantasiajatkumoita on mahdollista jäljittää myös suhteessa muiden elämyskuluttamisen tilojen – kauneussalonkien, pakohuoneiden tai elämysravintoloiden – tarjoamiin todellisuuksiin.
Tapaustutkimus erotiikka-alan liiketilojen äänellisestä toteutuksesta nostaa äänielementit sivumaininnoista keskiöön. Painopiste on taustamusiikkikäytännöissä. Etnografinen tutkimus käyttää aineistoina kysely-, haastattelu- ja kenttätyömateriaaleja vuosilta 2020–2022. Artikkelissa esitetään kaksi eri tasoista kysymystä: 1) miten asiakkuutta rakennetaan äänellisesti lahtelaisissa seksikaupoissa, ja 2) miten musiikin ja kuluttamisen suhde ilmenee näissä kaupoissa? Viimeksi mainittu kysymys laajenee tutkimustehtäväksi – uudenlaisen, vyöhykkeistämiselle sensitiivisen näkökulman ehdottamiseksi kuluttamisen tilojen ja musiikin suhteen tutkimukselle
Musiikki vieraan kielen opetuksessa : Review-tutkimus musiikillisen toiminnan mahdollisuuksista vieraiden kielten oppimisen tukena
No full textTutkielmani käsittelee musiikillisen toiminnan vaikutuksia vieraan kielen oppimiseen. Monialaisen tutkielmani teoreettinen perusta koostuu kielenoppimisteorioista sekä musiikin integrointia perustelevista näkökulmista ja kognitiivisista lähtökohdista. Tutkimustehtävänäni on selvittää musiikin käyttötapoja osana vieraan kielen opetusta sekä niiden vaikutusta oppimistuloksiin. Tutkin sitä, voiko musiikillinen toiminta edistää vieraan kielen oppimista. Lisäksi tutkin sitä, millaisia keinoja aineistoni tutkimuksissa on käytetty musiikin oppimisvaikutusten tutkimiseen, eli millä tavalla musiikkia on kyseisissä interventioissa integroitu osaksi vieraan kielen opetusta. Tutkimuskysymykseni ovat:
Millä tavalla musiikkia on integroitu kielten opetukseen aiemmissa tutkimuksissa?
Miten musiikillinen toiminta voi tukea vieraan kielen oppimista aiempien tutkimusten perusteella? Analysoin aiheesta vuosien 2010–2022 aikana julkaistuja empiirisiä tutkimuksia. Tutkielmani on synteettinen review-tutkimus, jonka aineisto koostuu 30:stä aiheesta tehdystä empiirisestä tutkimuksesta. Tarkastelen aiheesta saatuja tutkimustuloksia kriittisestä näkökulmasta. Musiikkia voidaan integroida kielenopetukseen monin keinoin, joista yleisimmät ovat musiikin kuuntelu ja laulaminen. Musiikillisilla keinoilla voidaan myös edistää hyvin erilaisia vieraaseen kieleen liittyviä osataitoja, kuten sanaston hallintaa, kielioppia, ymmärrystä, sekä suullisen ja kirjallisen ilmaisun sujuvuutta. Musiikki on myös tärkeässä asemassa opitun asian muistiin painamisessa. Aiheeni perustelee monialaisten opetuskokonaisuuksien johdonmukaisen suunnittelun ja toteutuksen tärkeyttä. Luon lopuksi katsauksen siihen, miksi musiikin integrointi ja sen omien ainerajojensa ulkopuolelle laajentaminen voivat toimia musiikin oppiaineen itseisarvoa ja kiinnostavuutta edistävinä tekijöinä
Katsaus Ferruccio Busonin Klavierübungiin : "Bach on pianonsoiton perusta, Liszt sen huippu. Ne tekevät sinulle Beethovenin mahdolliseksi."
No full textKirjoitus käsittelee Ferruccio Busonin soittoteknisiä harjoituksia kokoelmassa
Klavierübung. Busoni on yksi musiikinhistorian merkittävimpiä pianisteja. Tämä
tutkielma selvittää niitä soittotekniikkaan liittyviä havaintoja ja periaatteita,
joita hän uransa aikana keräsi ja joita hän jätti jälkipolville lähinnä harjoitusten
muodossa.
Työn materiaalina on ollut valikoima Klavierübungin harjoituksia, Busonin kirjoittamia
pianonsoittoa käsitteleviä tekstejä, aiheeseen liittyvää tutkimusta ja
muutama esimerkki keskeisestä pianokirjallisuudesta. Tutkimusmetodi on ollut
tämän materiaalin pohjalta soittaa itse harjoituksia ja tehdä harjoittelutilanteessa
syntyneistä havainnoista johtopäätöksiä sekä luetun tiedon että vuosien
aikana kertyneen soittokokemuksen perusteella. Tutkimuksen tarkoitus on
ollut luoda käsitys siitä, miten Busonin harjoituksia kannattaa lähestyä ja soittaa
ja mitä ne soittoteknisesti implikoivat.
Tärkein tutkimusprosessista nouseva havainto on Busonin pyrkimys yksinkertaistaa
soittotilanteen fyysistä suoritusta erittäin poikkeuksellisin keinoin. Niitä
ovat esimerkiksi kuvioiden ryhmittäminen, koskettimiston hahmottaminen otteiden
sekä asemien mukaan ja nuottitekstin mielikuvituksellinen uudelleensommittelu.
Yksinkertaistamisen päämääränä voi nähdä esityksen aikana tapahtuvan
ajatustyön minimoimisen sekä ajatuksen ideaalisesta soittotilanteesta,
jossa soiton ohjaaminen tapahtuu pelkästään kuulemisen kautta ja tietoinen
fysiikan kontrollointi on tarpeetonta.This work inspects Ferruccio Busoni's technical exercises in the collection
Klavierübung. Busoni is one of the most significant pianists in history, and it is
fascinating to try to interpret the various observations about, and principles of,
keyboard technique that he accumulated over the course of his career, and
that he left behind mostly in the form of exercises.
The material for this study is a selection of exercises from Klavierübung, literature
on the topic, Busoni’s own essays, and examples from the piano repertoire.
The method has been to rehearse the exercises, make my own observations
in the process, and to draw conclusions based on them and
in dialogue with the source materials. The objective has been to establish a
perspective on how to best approach and execute Busoni’s exercises, and
what technical implications they contain.
The most important observation that emerged during this research is that Busoni
aims to simplify the physical mechanisms of piano playing by very special
means. They include grouping figures, grasping the keyboard through positions
and fanciful developing of the original writing. The essence of this simplification
can be seen as minimizing conscious control during performance, and
the idea that, under ideal conditions, playing is controlled only through hearing
while the active real-time motoric control becomes redundant.Arbetet behandlar Ferruccio Busonis pianotekniska övningar i samlingen
Klavierünung. Busoni är en av musikhistoriens mest betydande pianister och
det är fascinerande att försöka förstå de iaktagelser och principer angående
spelteknik han gjorde under sin karriär, och som han överlämnade kommande
generationer främst i form av övningar.
Arbetets material är ett urval övningar från Klavierübung, texter Busoni skrivit
om pianospel, forskning kring ämnet och några exempel ur den centrala pianorepertoaren.
Forskningsmetoden har varit att utgående från detta material
själv spela övningarna och från de iaktagelser som uppkommit under övningsprocessen
dra slutsatser med hjälp av textmaterialet och min egen erfarenhet
som utövande pianist. Forskningens mål har varit att konstruera en
uppfattning om hur man kan närma sig och spela Busonis övningar, och vad
de speltekniskt implicerar.
Den viktigaste iaktagelsen under den här processen har varit Busonis strävan
att strömlinjeforma pianospelandets fysiska prestation med hjälp av mycket
personliga förfaranden. Till dessa kan räknas tonföljdernas gruppering, klaviaturets
iaktagande enligt handens positioner och nottextens fantasifulla vidareutväckling.
Målet med Busonis strävan kan ses som minimerandet av den
kontrollerande tankeverksamheten under framförandet, och idén att i idealförhållanden
kontrolleras spelandet endast via hörandet, och den medvetna kontrollen
av den fysiska prestationen är överflödig.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Orkesterimuusikoiden työnohjaus : luova potentiaali yhteisöllisyyden rakentamisen ja yksilöllisyyden kunnioittamisen risteyskohdassa
No full textTässä hankkeessa on tutkittu orkesterimuusikoiden työhyvinvointia sekä kehitetty
orkesterimuusikoille soveltuva työnohjausmetodi haastattelu- ja toimintatutkimuksen keinoin. Orkesterityön erityiskysymykset eivät välttämättä ole tuttuja muilla aloilla työskenteleville työnohjaajille. Yleisten stressitekijöiden lisäksi muusikon työssä on erityispiirteitä, jotka voivat lisätä muusikoiden psykososiaalista kuormitusta. Työnohjausta toteutetaan hyvin vähän orkestereissa, eikä sen vaikuttavuudesta muusikoille ole tiettävästi tehty aiempaa tutkimusta. Olen kehittänyt ja testannut työnohjausmenetelmän, jonka on tarkoitus palvella orkesterimuusikoiden tarpeita ja
vahvistaa heidän työhyvinvointiaan läpi uran.
Tutkimus- ja kehittämishanke on toteutettu kahdessa osassa vuosien 2019–2021 aikana, ja siihen osallistui yhteensä 22 muusikkoa viidestä eri sinfoniaorkesterista. Haastattelututkimukseen osallistui 11 muusikkoa kolmesta eri orkesterista. Haastatteluanalyysin taustateorioina on käytetty Kernberg-ryhmän objektisuhdeteoriaa, Rom Harrén positiointiteoriaa sekä Wilfried Bionin ryhmäpsykoanalyyttistä teoriaa. Teoriaohjaavassa analyysissä muusikoiden puheessa erottui kuusi sosiaalista positiota, joista kolme tulkittiin konstruktiivisiksi ja kolme destruktiivisiksi.
Haastattelututkimuksen tulokset toimivat lähtökohtana muusikoiden työnohjausmetodin kehittämisessä. Toimintatutkimus, jossa metodia testattiin, toteutettiin tarjoamalla kahden eri orkesterin muusikoille viisi työnohjauskertaa. Mukana oli yhteensä 11 muusikkoa. Muusikoiden työnohjauksessa sovellettiin psykodynaamisesti suuntautuneen työnohjauksen ja kognitiivisen lyhytterapian menetelmiä. Tapaamiset videoitiin ja osallistujilta kerättiin kirjallista palautetta työnohjauksesta. Työnohjausmetodia kehitettiin tapaamisten välillä ja tutkimusinterventioiden jälkeen tutkijan kirjaamien havaintojen, analysoidun videomateriaalin ja tutkittavilta saadun palautteen perusteella. Lopullisen työnohjausmetodin tavoite on haastatteluaineistoista erottuva myötätuntoisen, hyvää tekevän minän positio, joka ilmenee työnohjausmetodin viidessä avainelementissä (itsemyötätunto, toivo, realistinen optimismi, viisaus ja resilienssi).
Esitän, että orkesterimuusikot hyötyvät työnohjauksesta, jossa huomioidaan heidän
erityistarpeensa ja työkulttuurinsa ja joka toteutetaan alaa tuntevan työnohjaajan toimesta. Työnohjausprosessin on suositeltavaa olla vähintään viiden tapaamiskerran mittainen. Työnohjaus voi vahvistaa muusikoiden yksilöllisiä ja yhteisöllisiä voimavaroja ja rohkaista heitä löytämään rakentavia ratkaisuja työnsä psykososiaalisiin kuormitustekijöihin. Sen vuoksi työnohjaus saattaa ennaltaehkäistä pitkällä aikavälillä muusikoiden stressiperäistä oireilua.This is a research project of occupational wellbeing of orchestra musicians and creating a professional supervision method for orchestra musicians by means of interview and intervention studies. Career supervisors from other professional fields might not be familiar with the core questions of orchestra work. Beside general stress factors musicians’ work has some special features that may increase the psychosocial load. No studies focus on the impact of career supervision on musicians’ wellbeing, presumably because of low prevalence of these actions in orchestras. My aim was to create and test a modified supervision method that serves the specific needs of orchestra musicians and strengthens their occupational wellbeing through their career span.
The research and development process was performed in two parts with 22 musicians from five Finnish symphony orchestras during 2019–2021. The first part was an interview study among 11 musicians from three orchestras. Interview data were analysed using the theory of subject–objectrelations by Kernberg-group, positioning theory by Rom Harré, and the theory of group dynamics by Wilfried Bion. Six social positions were distinguished in theory directed analysis, of which three were interpreted constructive and of which three were interpreted destructive.
The results of interview study were used as background data when the supervision method was created. Intervention study, which the supervision method was developed and tested with, was executed by offering five supervision sessions for 11 musicians in two different orchestras. Existing methods of psychodynamically oriented supervision and cognitive short therapy were applied to musicians’supervision. The sessions were filmed, and written feedback were gathered from the participants. The supervising method was developed between the sessions and after the interventions based on analysis of the recorded material, perceptions written by researcher, and the feedback of informants. The goal of the final supervising method was the position of compassionate self, that stands out from the interview data and is expressed in the five key elements of the supervising method (self-compassion, hope, realistic optimism, wisdom, and resilience).
My findings show that orchestra musicians benefit from career supervision, which is tailored for their needs, working culture, and schedules, and is preferably carried out by a supervisor who gets acquainted to the special features of musicians’ working life. It is recommended to offer at least five supervising sessions per group. Supervision can increase musicians’ personal and communal resources and empower them to find constructive solutions for the psychosocial stressfactors in their working life. Hence, supervision may be a preventive procedure against stress-related disorders among musicians in the long term.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Den konstnärliga aktiviteten i jazz : en undersökning om jazzpianolärares beskrivningar av att undervisa improvisation
No full textStudien fokuserar på jazzimprovisationsundervisning inom högre musikutbildning. Syftet med undersökningen är att beskriva den enskilda musikaliska utvecklingen inom jazzimprovisation och hur man kan förhålla sig till den som musiker och pedagog. Forskningsfrågorna är hur jazzpianolärare beskriver processen att utvecklas till improvisationsmusiker (1) och hur jazzimprovisationsundervisningen ser ut i högre musikutbildning (2).
Den teoretiska referensramen grundar sig på dikotomin mellan informell och formell jazzutbildning. Jazzen har en informell tradition av lärande som i samband med akademiseringen av genren har formaliserats. Den akademiska jazzutbildningen bygger därför på både informella och formella perspektiv, som avspeglar sig i de pedagogiska metoderna. En liknande tudelning finns mellan idiomatisk och fri jazzimprovisation. Följaktligen blir jazzimprovisation utmanande att undervisa i didaktisk mening, och lärarens roll i de studerandes musikaliska utveckling blir svår att definiera.
Studien har genomförts med en hermeneutisk ansats genom kvalitativa intervjuer av pianolärare. Resultatet belyser hur informell och formell jazzutbildning samverkar både inom och utanför de akademiska jazzutbildningarna. Institutioner med jazzutbildningsprogram ger ett sammanhang för musikstuderande att verka inom. Formaliseringen av jazzgenren gör den lämplig för akademiska studier, samtidigt som informellt lärande har betydelse för studerandes musikaliska utveckling. Utgående från intervjuerna är både idiomatisk och konstnärlig improvisation viktigt för jazzmusikstuderandes utveckling, vilket bör beaktas i både utbildningsprogram och undervisning