Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Epämukava, transformatiivinen ja rohkea museo?
No full textMuseot ovat historiallisesti toimineet identiteettien, normien ja valta-asetelmien rakentajina, tulkitsijoina ja muokkaajina. Nykypäivänä museoissa suhtaudutaan kuitenkin usein kriittisesti niiden historialliseen rooliin. Yhä useammin museoissa pyritään toimimaan yhteiskunnallisen muutoksen tuottajina ja hyödynnetään toisinaan jopa aktivistisia toimintatapoja. Vaikea kulttuuriperintö, sen herättämät epämukavat tunteet ja niiden käsittelytavat näyttäytyvätkin nykyajan museotyön keskeisimpinä kysymyksinä. Niiden käsittelyyn sisältyy kuitenkin ristiriitoja, jotka voivat herättää epämukavuutta sekä museokävijöissä että museoalan toimi-joissa. Heinäkuussa 2023 käynnistynyt nelivuotinen Epämukava museo – Kohti turvallisia, rohkeita tiloja -tutkimushanke syntyi tarpeesta ymmärtää syvemmin museon asemaa vaikeiden aiheiden käsittelijänä analysoimalla erityisesti museovieraiden kokemia epämukavuuden tunteita ja tunteiden aiheutumisen syitä. Vaikka kävijöiden museokokemuksia on tutkittu myös aiemmin, ei museoiden mahdollisuuksista vaikuttaa kävijöiden ajatteluun tiedetä vielä paljoa. Hankkeen tavoitteena on pohtia erityisesti epämukavuuden kokemuksen sisältämää transformatiivista sekä korjaavaa potentiaalia ja museoiden mahdollisuuksia hyödyntää näitä kävijäkokemuksia osana muuttuvaa museotyötä
Museokortti ja museoiden vetovoimatekijät lapsiperheille
No full textTutkimus käsittelee lapsiperheiden museokäyntejä ja tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa keinoja, miten lapsiperheitä voitaisiin palvella paremmin museoissa. Lisäksi tavoitteena on luoda perustietoa lapsiperheiden museokäynneistä. Tutkimuksessa kartoitetaan myös minkälaiset tekijät vähentävät perheiden käyntejä museoissa ja miten Museokortti voisi tukea perheiden museokäyntejä.
Tutkimusmenetelmänäni on määrällinen kyselytutkimus, jossa on myös laadullisia piirteitä. Kohderyhmänä olivat perheet, joilla on alle 10-vuotiaita lapsia. Kysely julkaistiin Museokortin asiakaskirjeessä ja vastaajia kyselyssä oli 325 kappaletta. Tutkimuksen teemoja ovat yleisötyö, saavutettavuus, oppiminen museoissa ja Museokortti ja ne toimivat lähtökohtina kyselytutkimukselleni ja aineiston analyysille.
Tulosten perusteella näyttelyn kiinnostavuus lapsille, ajanvietto perheen kanssa ja tervetullut olo museossa sekä museon kasvatusnäkökulma lisäävät perheiden museokäyntien houkuttelevuutta ja halukkuutta käydä museoissa. Museokäyntejä vähentävät pääsylippujen hinta ja erityisesti lastenlipun maksullisuus ja se, ettei näyttely ole lapsista kiinnostava. Museokäyntejä vähensi myös tunne siitä, ettei perhe ole tervetullut museoon tai häiritsee muiden museokäyntejä. Museokortilta toivottiin lapsiperheille omaa osiota verkkosivustolla ja sovelluksessa, mistä näkisi kootusti lapsiperheille suunnatut näyttelyt ja tapahtumat ja avoimissa vastauksissa toivottiin lapsille suunnattua omaa Museokorttia.
Aineiston analyysin perusteella esitän viisi toimenpide-ehdotusta museoille ja Museokortille, joiden avulla voidaan lisätä perheiden museokäyntien houkuttelevuutta ja saada perheistä jatkuvia museokävijöitä ja Museokortin haltijoita. Tutkimus on tuottanut perustietoa perheiden museokäynneistä mahdollisen jatkotutkimuksen tueksi. Lapset ja perheet ovat suuri ja potentiaalinen yleisöryhmä museoissa. Museo- ja kulttuurialalla yleensä tulisi tunnistaa tämän yleisöryhmän merkitys tulevina kulttuuriharrastajina.The topic of this research is to discuss museum visits of families with children and the aim of the study is to find ways for museums to better serve families visiting museums. In addition, the target of this study is to gather and describe basic information on museum visits of families with children in Finland. The study describes what kind of factors decrease the number of families visiting museums and how the Museum Card could support their museum visits.
My research method is a quantitative survey, which also has qualitative features. The target group of the study is families with children under 10 years old. The survey was published in the customer letter of the Museum Card and received 325 responses. The themes of the research are audience development, accessibility, learning in museums and the Museum Card. These themes serve as starting points for my survey and its analysis.
According to the results, following factors increase the interest of the families to visit museums: the attractiveness of the exhibition for the children, spending quality time with family, feeling of being welcome in the museum as a family and the educational aspect of the museum. On the other hand, factors decreasing museum visits of families with children are following: price of entrance in general and children’s entrance being subject to charge and if the exhibition is not interesting for children. In addition, decreasing factor for museum visits is if families do not feel welcome or parents feel that their children disturb other people in museums. The Museum Card was expected to provide an own section for families on their website and application, where exhibitions and events targeted for families would be easy to find. Also, a Museum Card for Children was desired by the respondents.
Based on the analysis I present five practical proposals for museums and the Museum Card to increase the attractiveness of museum visits for families and to turn families into regular museum visitors and holders of the Museum Card. In addition, this research has produced a set of basic knowledge on museum visits of families with children to support possible further research. Children and families are a significant and potential audience group for museums. Museums and culture sector in general should acknowledge this audience group as future museum visitors and culture enthusiasts
Jotain tapahtuu koko ajan, ja se on hiljainen laulu; Kesähuone
No full textTiivistelmä
Kuvataiteen maisterin opinnäytetyöni käsittää kokonaisuuden, johon kuuluvat teokset Jotain tapahtuu koko ajan, ja se on hiljainen laulu, sekä Kesähuone. Käsittelen kahden teoksen muodostamaa kokonaisuutta toisiaan täydentävänä esityksenä, joka tapahtui liukuvasti kevään ja kesän 2022 aikana. Teoksen ensimmäinen julkinen osuus oli esillä Kuva/Tila -galleriassa 6.5.2022, jolloin toin Kuvan Kevät -näyttelyn avajaisiin täytekakkuja ja muita syötäviä asioita kantavan juhlapöydän, ja luin yleisölle laulutekstin. Teosparin toisen osan julkinen esitys tapahtui Project Room -galleriassa 10.-26.6.2022 koko galleriatilan kattavana monimediaisena installaationa, jonka keskeisiä elementtejä olivat arkinen esinemaailma, syötävä materiaali, ääni, kirjoitettu teksti, hajut ja ilmavirta.
Teosten keskeisten materiaalien, kuten ruuan, lyyrisen tekstin ja esineinstallaatioiden, kautta pohdin työskentelyssäni juhlan, lahjan antamisen, identiteetin rakentumisen, sekä sukulaisuussuhteisiin ja yhdessäoloon liittyvien jännitteiden teemoja. Opinnäytteen kirjallisessa osassa käsittelen näitä teemoja suhteessa työprosessin aikana keräämääni viittausmateriaaliin, joka sisältää muun muassa kaunokirjallisia ja teoreettisia teoksia, elokuvia, esittävän taiteen teoksia, sekä esimerkkejä taiteilijoista, jotka käyttävät ruokaa ilmaisullisena välineenään. Kirjallisen osan temaattiset luvut käsittelevät vuorotellen ja limittäin kolmea aihealuetta: ruokaa taideteoksen materiaalina ja affektiivisena lähtökohtana, arkisten materiaalisuuksien ja teoksen sisäisen henkilöhahmon suhdetta teoksen todellisuutta rakentavina elementteinä, sekä autiuden, ja epäonnistumisen ajatuksia suhteessa fantastisen tilan luomiseen teoksessa.
Opinnäytteeni kirjallinen osa sisältää liitteenä myös teoksiin kuuluneet tekstiosuudet, sekä katkelmia prosessin aikana tekemistäni muistiinpanoista, sillä ajattelen niiden valottavan tärkeällä tavalla sekä teosten dramaturgiaa, että taiteellista ajatteluani prosessin aikana. Käsittelen opinnäytteen kirjallista osaa tärkeänä tapana koota yhteen ja kommunikoida laajalle tilaan ja aikaan levinneen teoskokonaisuuden syntyyn vaikuttaneita asioita, toiminnan takana olleita ajatuksia ja tunteita
On racism and postcolonialism : visual arts and the decolonial, antiracist practice – documentarian, autobiographical approach
No full textMy MFA thesis work consists of a video installation and a wooden surfboard, that is installed right above it diagonally, in Kuvan Kevät 2022 exhibition, on the second floor of Mylly, in the open space right next to the main staircase. The surfboard has a painted older male face on the side that is visible while viewing the video. The video consists of me narrating an autobiographical story and explaining the reasons that made me paint the surfboard. The surfboard is installed in such a way, that it almost looks like it’s trying to assault the viewers and push them to the ground. On the top side of the surfboard is a spray-tan and a pencil-drawn map of the moles on my (the artist’s) back. Although the story behind the works is autobiographical, it is at the same time connected to a much broader global context, the phenomenons of racism and colonialism. In the video I briefly open up some views into how and why they are so urgent and relevant to me, and then elaborate the context more on the written component.
The works intend to be antiracist and decolonial, and the references in the written component add more substance and evidence towards these intentions. I have tried to use tragicomical irony in the symbolism on the choice of visual and material elements. The painted white male face of the surfboard is actually a copy of an online Neanderthal older male face, and the skincolour is the same as the raw aspen surface of the board, the same color as my own skin, as I cannot get tanned, unless it is a fake salon spray-tan. In this way the pieces are also addressing the questionable political positioning of my own skin color, which serves also as an attempt to take responsibility for the structural racism that white-identifying people benefit from by default. Hence it might also be clear, that this violent and unjust privilege is automatic. It is built into global structures and we cannot change it, unless we change these structures.
I elaborate more on this by introducing texts on nordic colonial history, the UNESCO Courier declaration of ‘race’ by scientists in 1950, as well as examples of cultural identity politics. I also offer examples of how and why addressing racism and colonialism through artwork, as a white-identifying person, has political standing and how it can also accidentally produce racist work, if there is not a sufficient recognition of one’s own privileges, and how they manifest. The motivation here is call the viewer into antiracist, anticolonialist action, and into exploring their own insecurities in relation to whiteness. I am also interested in how these white privileges function as within global racist, postcolonial structures so effectively, whether we enjoy them or reject them. It was quite difficult to find texts that would have been addressing racism
and postcolonialism specifically in the fine arts sector, and for this reason I have mostly addressed these themes through more generalist texts
Dear beloved, we are gathered here today… - Fenomenologinen tutkielma läsnäolosta näyttelijäntaiteessa
No full textDear beloved, we are gathered here today… - Fenomenologinen tutkielma läsnäolosta näyttelijäntaiteessa tutkii läsnäoloa esiintyjäntyöllisenä työkaluna. Lähestyn läsnäoloa seuraavien tutkimuskysymysten avulla: Mitä läsnäolo tarkoittaa minulle ja sitä kautta näyttelijäntyölle laajemmin? Miten harjoitan läsnäoloa ja miten se ilmenee esiintymistilanteessa?
Opinnäytteeni koostuu kuudesta pääluvusta. Rytmitän ajatteluani oppimispäiväkirjamerkinnöillä, sekä käsittelemieni produktioiden kuvilla.
Keskeinen väitteeni on, että näyttelijä kykenee harjoittamaan, kehittämään sekä syventämään läsnäoloaan esitystilanteessa. Tällöin läsnäolon harjoittaminen konkretisoituu eikä sen tarvitse pohjata mystisyyteen tai käsitykseen karismasta,johon jollain näyttelijällä on pääsy, kun taas toisella ei. Näitä ajatusmalleja liitetään edelleen ammattitaitoomme, jolloin näyttelijäntyöstä tulee tarpeettomasti vaikeammin käsiteltävää ja lähestyttävää. Läsnäoleva, psykosomaattinen näyttelijä pystyy toimimaan esitystilanteessa haluamallaan tavalla, esityksen tyylilajista riippumatta. Näyttelijällä on näin mahdollisuus vapaaseen, hengittävään ja kokonaisvaltaisesti resonoivaan esiintyjäntyöhön.
Avaan johdannon jälkeen kahden edellisen kandidaatin opinnäytetyöni kirjalliset osuudet ja pohdin niistä esiin nousseita teemoja. Siirryn sitten miettimään tämän maisterin opinnäytteen suuntaa, jossa käsittelen läsnäoloa käytännönläheisestä näkökulmasta. Analysoin esiintyjäntyötäni fenomenologisten viitekehysten avulla. Teoreettisena linssinä käytän filosofi Maurice Merleau-Pontyn tapaa lähestyä ruumiinfenomenologiaa. Merleau-Pontyn tavoin näen elävän ruumiin ja sitä kautta kehollisuuden oleellisena alustana ympäröivän maailman havainnoimiseen ja kokemiseen. Tutkielmani metodin keskeisenä innoittajana on tanssipedagogiikan professori Eeva Anttilan tekemä fenomenologinen tutkimustyö. Anttilan tutkimuksen pohjalta tarkastelen omaa työskentelyäni käyttämällä oppimispäiväkirjaa. Empiirinen tutkimusmateriaalini koskee kahta produktiota maisteriopintojeni aikana. Kyseessä ovat taiteellinen opinnäytteeni, poikkitaiteellinen teos Honey I’m Home sekä perinteisempi puhenäytelmä, joka oli samalla työharjoitteluni Lahden Kaupunginteatterissa, esitys Kostonkierre. Näistä merkinnöistä koostui nelikenttämalli hahmottamaan läsnäoloa harjoittelussani seuraavin yläotsikoin: Kehollisuus, Tunnetilat, Neljäs seinä & yleisösuhde ja Sisäinen vuorovaikutus.
Lopuksi käyn keskustelua siitä mihin tutkielma johti, mitä vastauksia olen saanut ja mitä kysymyksiä nousi esiin matkan varrella.
Tiedostan läsnäolon käsitteen laajuuden ja sen kuinka riippuvaista läsnäolevuus on siitä yhteydestä, jossa se ilmenee. Toivonkin
opinnäytteeni antavan erilaisia keinoja lähestyä läsnäoloa ja tutkia sitä uteliaasti - huokoisena ja orgaanisena käsitteenä
Vocal characterisation of the dramatis personae in Paavo Heininen’s Silkkirumpu op. 45 and Kaija Saariaho’s Adriana mater
No full textThis article discusses the composer’s contribution to the vocal characterisation of the dramatis personae in contemporary opera. The composer can formulate the musical and expressive content of the soloists’ vocal parts to create a distinctive musical identity for each character. Throughout the course of the drama, the characters’ changing attitudes, emotions and moods are expressed through transformed constructions of their vocal parts, and the meanings are mediated to the audience largely through the combined effect of the various components in their vocal characterisation. By observing the vocal characterisation, as indicated by the composer in the score, vocal parts must thus be approached as compound analytical objects, in which various dimensions combine to create the appropriate musical and dramatic effect. This article describes the vocal characterisation of the dramatis personae in Paavo Heininen’s opera Silkkirumpu (The Damask Drum) op. 45 (1981-1983) and in Kaija Saariaho’s Adriana Mater (2005). Heininen’s The Autumns (1970) for mixed choir and Reality (1978) for soprano and instrumental ensemble are introduced as pre-works of Silkkirumpu. The examination of vocal writing in these pieces thus extends the discussion to vocal music other than opera. Following a brief description of the concept of vocal characterisation in general and an introduction of the analytical approach, the text focuses on musical examples. In conclusion, it is suggested that the analytical approach could be extended to include the unique aspects of vocal performances
The Politics of Care in the Education of Children Gifted for Music : A Systems View
No full textIn educational practice, children gifted for music often become showcases for enhancing institutional prestige, rather than being seen as thriving agents of their own lives. In this chapter, we approach the education of children gifted for music as a special case in terms of social justice and children’s rights, by calling for teachers and educational institutions to adopt a transformative politics of care in order to better recognize the moral space for these children to develop, as well as to expand the normative professional frames of entire music education institutions and society at large. By adopting an approach of ethics of care with systems reflexivity, the education of children gifted for music can become a healthy test for the whole educational system’s understanding of democracy, social justice, and fairness, and for the very purpose of music education in contemporary societies
Tanssi: ja minne menisin sen kanssa?
No full textOpinnäytteeni kirjallisessa osiossa tarkastelen taiteellisen työskentelyni sekä ajatteluni muutoksia Teatterikorkeakoulun tanssijantaiteen maisteriohjelman opintojeni aikana ja avaan ajatuksiani siitä, mitä haluan tanssillani ja taiteellani tehdä tulevaisuudessa. Kerron konkreettisesti tanssistani ja taiteellisesta työskentelystäni opintoihimme kuuluneiden taiteellisten projektien kautta ja avaan prosesseja niiden taustalla. Pohdin kontekstisidonnaisuutta taiteellisen työskentelyn muotona ja suhdettani siihen väylänä tanssille olla olemassa.
Olen jakanut opinnäytteeni kirjallisen osion kolmeen lukuun, joista ensimmäisessä pureudun tutkimiini tanssiharjoitteisiin sekä teokselliseen ajatteluuni ja taiteelliseen työskentelyyn. Kuvaan harjoitteiden ja koreografisen ajatteluni kehittymistä ja muotoutumista tanssijan koulutus- ja kokemustaustastani käsin. Avaan ajatusmaailmaa harjoitteideni ympärillä ja kuvaan niiden konkreettista rakentumista esimerkkien kautta. Perehdytän lukijan tutkimaani harjoitteeseen, jossa tutkin somaattisesti ruumiillisia resonansseja ja niiden käyttämistä impulsseina hetkessä muodostuvassa tanssissani. Avaan myös taiteellisen työskentelyni sivutuotteena syntynyttä harjoitetta ilmatanssi, jossa vien ilmakitaran soiton logiikan tanssin kontekstiin. Kerron tanssiteoksellisen ajatteluni käännekohdista ja niiden aiheuttamista muutoksista taiteellisten valintojen tekemiseen teoksia valmistaessa. Pohdin eri harjoitteiden olemista ominaan ja samanaikaisesti sekä intuition ja järjellisyyden rooleja taiteellisessa ajattelussani. Tarkastelen koreografi Laura Jantusen teosta Ambeo (8.12.2022.) ja reflektoin miten sen nähtyäni ajatukseni ja asenteeni alkoivat muuttumaan suhteessa intuitioon ja henkilökohtaisiin mieltymyksiini tanssitaidetta tehdessä. Pohdin tästä aiheutunutta vapautumisen kokemusta tanssiteoksien järjellisyyden painolastista ja kuinka sen myötä lähdin taiteellista opinnäytettäni (KONSERTTI 31.1.2023.) tehdessäni tutkimaan irrationaalisempaa ja intuitiivisempaa tapaa työskennellä ja tehdä taiteellisia valintoja. Avaan kokemuksiani ryhmätyöskentelystä taiteellisissa prosesseissa ja kerron minkälaisia työkaluja olen havainnut niissä tarvittavan. Palaan luvussa myös koronapandemiaan ja sen yllättäviin vaikutuksiin koskien taiteellisen työskentelyni rakentumista ja kiinnostuksen kohteitteni muotoutumista.
Toisessa luvussa tarkastelen suhdettani esitystaideinstituutioiden ja -tilojen ulkopuolella tapahtuvaan kontekstisidonnaiseen tanssiin ja taiteeseen. Avaan lukijalle paikkasidonnaisuuden käsitettä ja suhdettani siihen, sekä mitä ajattelen kontekstisidonnaisuudesta taiteen yhteydessä. Pohdin taiteen ja sen kontekstin symbioottista ja keskinäisvaikuttuvaa yhteiseloa ja teen erotteluita eri tavoista lähestyä ja tehdä kontekstisidonnaista tanssitaidetta. Kerron miten näen tällä hetkellä kontekstisidonnaisen tekemisen mielekkäänä tapana työskennellä sekä paikkana ja väylänä tanssilleni olla olemassa maailmassa.
Lopussa kerään pohdintani yhteen ja käännän katseeni kohti tulevaa. Esittelen myös kehittelemäni termin teknoholobiontti ja miten olen sen äärelle päätynyt. Pohdin miten jatkaa tästä eteenpäin ja minne mennä tanssini kanssa