Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
In the Bogs of Joukahainen and Väinämöinen : The Alchemies of Peat from Sacred to Profane and Back
No full textPeat bogs play a special role in Finnish cultural history, climate policy, economic life, and art. This article examines the performative meaning-making of peat and aims to rewrite with and through art and cultural heritage the human-centered endeavors of peatland and to create parallel ways of being with the materiality of peat. The article consists of three partly intertwined discourses: 1) the mythical pre-modern bog scene found, 2) this scene transformed in modern times into a site of control and profit, and 3) human-centered peat work is challenged by the demands of climate actions, the Anthropocene, and the posthuman landscape
Voglerin Hoosiannan vakiintuminen adventin suosikkilauluksi 1800-luvun Suomessa ja Inkerinmaalla
No full textSaksalaisen Georg Joseph Voglerin 1700-luvun lopun Tukholmassa säveltämän Hoosianna-hymnin suosion vuoksi ensimmäinen adventtisunnuntai on tänäkin päivänä yksi suosituimpia juhlapyhiä Suomessa. Alun perin palmusunnuntain kuorolauluksi tarkoitettu sävellys vakiintui 1800-luvulla Ruotsissa, Suomessa ja Inkerinmaalla osaksi adventinviettoa. Alkuun sitä esittivät Suomen kirkoissa koululaiset, mutta vähitellen alettiin varta vasten koota kuoroja sen laulamiseksi. Tapa lähti liikkeelle koulukaupungeista, mutta levisi jo varhain myös ruotsinkieliselle maaseudulle. Vielä 1800-luvulla Hoosianna liittyi myös muihin kirkollisiin juhlatilaisuuksiin, kuten uusien kirkkojen vihkiäisiin. Säätyläiskodeissa sitä esitettiin myös piano- tai huilukappaleena. Suomenkielisille alueille ja Inkerinmaalle Hoosianna alkoi levitä 1870-luvulla. Kansakoulujen yleistyessä se saavutti myös paikan koulujen adventin- ja joulunvietossa. Hoosiannaa alettiin julkaista 1800-luvun jälkipuoliskolla monissa kuorokokoelmissa, moniäänisissä koululaulukirjoissa sekä messusävelmistöjen ja koraalikirjojen lopussa. Vähitellen se yleistyi myös yhteislauluun tarkoitetuissa laulukirjoissa, mutta löysi tiensä virsikirjaan vasta vuonna 1986. Hoosiannan suosiota selittää paljolti sen tarttuva melodia, joka poikkesi voimakkaasti oman aikansa muun jumalanpalvelusmusiikin tyylistä ja ihanteista. Tämän melodian pohjalta muokattiin 1800-luvun aikana myös ainakin kolme ehtoollisjumalanpalveluksen Pyhä-hymnin sävelmää, joista Fredrik August Ehrströmin tekemä oli käytössä vuoteen 2000 asti
Proposition for the Eventual Mights of Teaching Choreography: Choreography Pedagogy in the Context of MA Choreography Studies
No full textThis artistic research article discusses choreography pedagogy in the context of MA choreography studies in respect to expanded choreography and artistic research pedagogy. Both frameworks are means to carve out ponderings on eventual tools for teaching choreography as a research practice. The three potential tools that are explicitly discussed in the article are embodied speaking, intra-active dialogue, and listening. In addition, the article draws connections between experimental dance and choreography pedagogy emerging at the beginning of the 20th century in the USA and the pedagogical considerations of early-2000s Europe at the time of the Bologna Process
utua, utua
No full text”kotiutua” on teoskokonaisuus, joka luotiin Taideyliopiston Kuvataideakatemian taidegrafiikan maisteritutkinnon lopputyönä ja esitettiin Kuvan Kevät -näyttelyssä 7.5.-5.6.2022. Teoskokonaisuus on paperipohjainen ja sen pääasiallisena tekniikkana on syanotypia. Teos koostuu kahdesta osasta: läpikuultavasta tila-installaatiosta, jonka kuviot ovat syntyneet valottamalla lumen ja jään sulamista auringossa, sekä tilan sisältä löytyvästä, mysteerisen sanaleikin sisältävästä taiteilijakirjasta ”utua.” Teoskokonaisuus on hauras, mutta tarkoitettu koettavaksi ja kosketeltavaksi. Sen tematiikka soljuu läpi muiston ja materian kerrostumien, katoavaisuutta ja tallentamisen pyrkimyksiä tutkien.
”utua, utua” on opinnäytteen kirjallinen osuus, joka avaa teokseni teemoja, taustoja ja hiljaiseksi jääneitä prosessin vaiheita. Keskeiseksi teosta johdattelevaksi konseptiksi nousee kaiho ja toisaalta sumu. Tekstin kautta syvennyn myös pohtimaan taiteilijuutta ja työskentelytapojani suhteessa aikaan ja yhteiskuntaan. Teksti ei kulje täysin lineaarisesti ja se pysyttelee akateemisen tekstin tai tutkimuksen piirissä vain paikoin. Kappaleiden alussa ja/tai lopussa esiintyy päiväkirjamaisia tekstejä teoksen työstöä ympäröivältä ajalta. Nämä kirjoitukset liittyvät epäsuorasti kappaleen aiheeseen ja toimivat symbolina sille, mikä taiteellisessa prosessissa jää piiloon.
Tämän kirjallisen osuuden alussa käsittelen teoksen ja sen materiaalivalintojen taustalla olevia kokemuksia ja kuvailen taiteellista tekemistäni yleisesti. Sen jälkeen esitän eri näkökulmia kodin, kaihon ja tilan tutkimukseen ja sidon näiden teemojen vaikeasti sanoitettavissa olevan luonteen utuisuuteen ja omaan taiteelliseen prosessiini. Lopuksi käyn läpi teokseen liittyvää materiaalitutkimusta ja tuotantovaiheita, sekä sen esittämistä ja esittämisen jälkeistä aikaa. Teosprosessin dokumentointia pyrin vahvistamaan runsain valokuvin.suositellaan kahden sivun näkymä
Matproduktion, samtidskonst och vad en curator kan göra
No full textMitt lärdomsprov består av två delar, en praktisk och en skriftlig. Den praktiska delen av lärdomsprovet är en curaterad parallell programhelhet till seminariet Art and the Rural Gathering (AARG), arrangerat av Kunsthalle Seinäjoki 25.8.2022. Den skriftliga delen av lärdomsprovet är en beskrivning av arbetsprocessen samt en redogörelse av den konstnärliga och teoretiska referensramen som kommit till under arbetets gång.
Den parallella programhelheten till AARG -seminariet innehöll ett konstnärsresidens i Seinäjoki 16-29.6.2022, som ordnades i samarbete med Konstuniversitetets enhet i Seinäjoki samt Kunsthalle Seinäjoki. Utöver residenset innehöll programhelheten tre verk som visades under seminariet: Tuomas Lehtomaas kesäkuu, elokuu (2022), Asunción Molinos Gordos Purpose, scope and penalties (2016) och Habib Ayebs Couscous: Seeds of Dignity (2017).
I lärdomsprovets arbetsprocess har jag funnit konstnärliga och teoretiska referenser som erbjuder mig en kontext att arbeta med matproduktion på ett meningsfullt sätt. Med mitt curatoriska arbete vill jag provinsialisera det industriella jordbruket. För mig betyder det att synliggöra att det industriella jordbruket bygger på en myt om utveckling som är provinsiell och att småskaligt bondejordbruk inte bara är en marginell verksamhet utan utgör en avgörande jordbruksform i fråga om både matsäkerhet och en hållbar matproduktion.
Jag har också funnit att min roll som curator är att stöda och möjliggöra konstnärlig verksamhet i relation till matproduktion. Curatoriella praktiker har en förmåga att skapa tid och rum för att behandla komplexa helheter utan nödvändighet av att dra slutsatser eller lösa problem. Denna plats och tid kan vara viktig när de handlinsgmönster som vi är en del av och upprätthåller ska granskas kritiskt
Suhteestani portaisiin ja muuhun
No full textLopputyöni ”Exile and Pride” on paikkasidonnainen puuveistos, joka esitettiin Kuvan Kevät-näyttelyssä keväällä 2023. Se on portaikon seinään ripustettu luonnollisen kokoinen puufiguuri, joka esittää nuorta muunsukupuolista punkkaria. Teos on kasattu n. 400:sta mittaan sahatusta puupalasta tummaksi värjätyn liiman avulla. Sen ripustusmekanismi on piilotettu veistoksen ja seinän sisään.
Tässä opinnäytteen kirjallisessa osassa kerron teoksen suunnittelua ohjanneista valinnoista, ja kuvaan sen valmistamisprosessia. Esittelen aluksi itselleni asettaman tehtävänannon, ja mallini. Perustelen materiaalivalintojani arvoilla ja työtapani kehittymisen käytännön syillä, ja kerron mitä erityispiirteitä valitsemaani tekniikkaan liittyy. Havainnollistan tavoitteitani esittävyyden suhteen esittelemällä kolme minuun vaikuttanutta muotokuvantekijää 1900-luvun alusta.
Esittelen tilan jossa teokseni esitettiin, ja kerron suhteestani siihen vammaisena opiskelijana. Havainnollistan joitain sen piirteitä rinnastamalla ne vammaisaktivismin ja esteettömyyden periaatteisiin. Kerron, miten lähestyin tilaa paikkasidonnaisen taiteen näkökulmasta, pyrkien suunnittelemaan teoksen joka käyttää tilan arkkitehtuuria hyödykseen ja kommentoi sitä. Esittelen kaksi paikkasidonnaista julkista teosta, joissa figuurin ja tilan suhdetta on hyödynnetty samalla tavalla.
Analyysiosiossa esittelen kaksi nykytaiteilijaa, joiden materiaalisuhteeseen, ja voiman ja herkkyyden käsittelyyn samaistun. Esittelen lyhesti Eli Claren kirjan, jolta lainasin teokseni nimen, ja kerron osin sen kautta, miten ajattelen vammaisuuden ja neuroepätyypillisyyden vaikuttavat tapaan jolla teen taidetta. Perustelen materiaalivalintojani psykologialla, ja kirjoitan sekä itseni että taiteeni sanallistamisen ja määrittelyn hankaluuksista, sekä representaatioiden ja roolimallien (tai niiden puutteen) käytännön merkityksestä.
Pyrin punk-kulttuuria kuvaamalla määrittelemään sitä voimauttavan, toiminnallisen systeemikriittisyyden fiilistä jota tavoittelin teokseeni. Käytän punk-lyriikkaa esimerkkinä periaatteista, joita pyrin soveltamaan niin taiteellisessa kuin kirjallisessa ilmaisussani: välitöntä ja rehellistä ilmaisua, jossa hyperspesifeistä kokemuksista avautuu näkökulma laajempiin poliittisiin aiheisiin.
Tyylilajini on tarinallinen autoteoria ja käytän pääasiallisena lähteenä omaelämänkerrallista tietoa. Käytän kuvamateriaalia verkon uutispalveluista ja avoimen käyttöoikeuden lähteistä havainnollistaakseni ajatteluani myös visuaalisesti. Esittelen luonnoksia ja kuvia teoksen keskeneräisyyden vaiheilta, ja jonkin verran metamediamateriaalia, kuten meemejä ja sosiaalisen median postausten kuvankaappauksia. Tällä, ja työpäiväkirja-osiolla, pyrin luomaan dokumentaation paitsi teoksesta, myös ajasta jossa sitä tein. Havainnollistan näin omaa moniaikaista työtapaani, jossa historialliset vaikutteet yhdistyvät oman elämäni ajankohtaisiin kysymyksiin
IN-AUDITO : an overview on finnish bass clarinet music through a performer’s analysis of five personal commissions
No full textEven though the first bass clarinet prototypes go back to the second half of the eighteenth century, the history of the bass clarinet as a solo instrument is still relatively short. During its process of emancipation from merely orchestral use, the bass clarinet has proved to be a versatile voice that responds well to challenges presented by composers. Due to its youthfulness, contemporary music is where the instrument has found a place to develop its full potential and versatility: an ever-growing repertoire which is not always easy to keep track of.
From all that repertoire, this thesis analyses music coming from Finland and complements a doctoral series of five large-scale recitals (2012–2021) in which I have explored the artistic possibilities of the bass clarinet as seen over the last four decades. Each concert in the series reflected a specific topic, approached from many different angles in order to provide as broad a picture as possible of the modern bass clarinet.
By examining how the bass clarinet has been used by Finnish composers outside of an orchestral context, the thesis strives to make this repertoire better known and more accessible to potentially interested bass clarinettists beyond Finland’s borders. It is divided into two sections, the first of which provides the reader with the needed framework to contextualise the actual study on Finnish bass clarinet music, featured in the second part of the thesis. This analysis of music by Finnish composers in the second section is based on my own experience as a performer and covers a total of 94 pieces by 47 composers, among which are five pieces I commissioned and premiered during my doctoral concert series. The five new works serve as the basis upon which the whole project is built.
This thesis presents an important body of bass clarinet music coming from Finland, encompassing 81 years of bass clarinet writing and including an interesting variety of approaches towards the instrument—from the very first work documented (Mesikämmen for bass clarinet and piano, by Matti Rajula, from 1940) to the most recent piece (Rimbalzi for bass clarinet and percussion, by Lotta Wennäkoski, from 2021).fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Expanding professional responsibility through prison music making: A musician-facilitator’s experience
No full textThis research examines how the experience of working with prisoners might expand a musician’s understandings of their professional responsibility. It is an autoethnographic (Ellis & Bochner, 2000), arts-based (Leavy, 2017), examination of a musician-facilitator’s experience in a prison art project in Finland with 4 male prisoners and a group of artists. It consists of a literature review on community music and music making in prisons, a reflexive thematic analysis of the content of diary entries, poetry, and compositions, and final conclusions.
The research strengthens earlier findings that community art projects may expand the art facilitator’s understandings of professional responsibility (Solbrekke & Sugrue, 2011; Sutela et al, 2022) and direct the artist-facilitator to be more involved with their diverse local others (Bartleet & Higgins, 2018). Even though it can be argued whether community art is necessarily enhancing participants’ lives (Baker, 2021; Aakala, 2018), I explore how working with prisoners pushed my professional responsibility in a direction that is valuable for society which needs art professionals who can work in diverse environments (Sutela et al, 2022). Overall, this research contributes to wider discussions on community music and its role, impacts, ethical complexities, possibilities, and challenges in the prison environment
Teatterintekijä: Dokumentaatio teatteriesityksen tekoprosessista
No full textTässä opinnäytteessäni dokumentoin oman teatteriesityksen tekemistä. Dokumentointi rajautuu tutkimaan taiteellisesta työskentelyäni esityksessä Olen yhä täällä – Salaisuuksia Seilin saarelta.
Opinnäytteessäni tutkin omaa taiteellista työskentelyäni dokumentaation avulla ja sitä kautta pohdin näyttelijäntaidettani ja ammatti-identiteettiäni teatterintekijänä. Teatterintekijällä viittaan oman teatteriesityksen tekemiseen liittyviin työrooleihini taiteilijatuottajasta lavastajaan ja näyttelijään. Kerron opinnäytteessäni Olen yhä täällä – Salaisuuksia Seilin saarelta esitykseen tekemäni lavastuksen suunnittelutyön vaiheista ja siitä, kuinka lavastus oli osa näyttelijäntaidettani ja esityksemme dramaturginen työkalu.
Avaan opinnäytteessäni esityksemme taiteellisia referenssejä, jotka kumpusivat lavastuksesta ja näytelmätekstistä. Yritän avata sitä, kuinka referenssit vaikuttivat esityksemme valmistamiseen ja näyttelijäntaiteeseen, ja mitä ajattelen referenssien kanssa työskentelystä. Olen yhä täällä – Salaisuuksia Seilin saarelta näytelmän tapahtumien sijoittuessa 1920–30 luvuille referenssit löytyivät tuon aikakauden taiteen tyylisuuntauksista ja tekijöistä, kuten ekspressionisti Wassily Kadinsky ja Bauhaus-teatterin johtaja Oskar Schlemmer.
Kerron työryhmämme toimintatavoista taiteellisessa työskentelyssä ja kuinka tekstilähtöisen esityksen ohjauksellinen vastuu oli työryhmällä. Pohdin myös omaa rooliani teatteriesityksemme työryhmässä, jossa ei ollut ohjaajaa. Olen yhä täällä – Salaisuuksia Seilin saarelta näytelmätekstin aihe mielenterveydestä ja Seilin saaren naisten mielisairaalasta vaikutti esityksemme roolitukseen. Kerron, kuinka roolitus vaikutti esityksemme muotoon monodraamana ja käyttämiimme teatterin keinoihin näytellä. Kerron myös omasta kokemuksestani roolityöskentelystäni ja mitä siitä opin.
Summaan opinnäytteeni sisällön pohtimalla omaa ammatti-identiteettiäni teatterintekijänä. Pohdin, mitä teatterintekijä minulle oikeastaan tarkoittaa ja miten tekijyyttä voi määritellä mistäkin näkökulmasta. Lopuksi suljen ympyrän Olen yhä täällä – Salaisuuksia Seilin saarelta esityksen opinnäytteen osalta.
Olen yhä täällä – Salaisuuksia Seilin saarelta
Käsikirjoitus: Suvi Blick
Lavastus: Ola Blick
Valo- ja videosuunnittelu: Antti Haiko
Äänisuunnittelu: Janne Louhelainen
Näyttämöllä: Suvi Blick ja Ola Blick
Tuotanto: Suvi Blick ja Ola Blick
Ensi-ilta 8.3.2023,
Teatteri Vanha Juko, Lahti
Villivirrestä Virsileikkiin: virren luomisesta luovaan virteen
No full textTutkielma kuuluu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon
kirkkomusiikin alalla. Taiteellinen opinnäyte Löytöretki virren sieluun:
Näkökulmia virren affektinmukaiseen toteuttamiseen koostui viidestä
osiosta otsikoilla Virsi kohtaa lapsen, Villivirsiä, Virsi ja vanha musiikki, Virsileikki
sekä Nykyvirsi. Tutkielmassa lähestytään luovaa virttä taiteellisen tutkimuksen
keinoin. Tutkimus etsii vastauksia kysymyksiin: Miten virren määritelmä
voi laajentua taiteilijalähtöisen taiteellisen tutkimuksen kautta? Miten leikin, kosketuksen,
kehollisuuden, tilallisuuden ja intersubjektiivisuuden näkökulmat voivat
rikastaa virren toteuttamista ja virsikäsitystä? Miten virttä voi luoda yhdessä
toisten kanssa? Virren luomista ja luovaa toteuttamista tarkastellaan erityisesti
taiteellisen työn tuloksena syntyneiden kahden käsitteen, villivirren ja virsileikin
kautta.
Tutkielmassa tutkijan kokemukset taiteellisen opinnäytteen osioiden toteuttamisesta,
opinnäytteen tuloksena syntyneet sävellykset ja musiikilliset käytänteet,
opinnäytettä koskevat kirjalliset ja audiovisuaaliset dokumentit sekä osallistujien
kirjalliset palautteet asetetaan dialogiin fenomenologisesti painottuneen, kosketusta,
tilaa ja leikkiä koskevan tutkimuksen ja hymnologisen kirjallisuuden
kanssa. Taiteellinen luominen ja tutkimuksen kirjoittaminen kietoutuvat yhteen
myös Jan Baetensin hahmotteleman mixt-metodin sovelluksessa, joka yhdistää
luovaa, poeettista kirjoittamista kriittis-analyyttiseen tutkimustekstiin.
Tutkimuksessa virsi laajenee yhteisesti luotavaksi tilaksi, virsitilaksi. Virren luomisen
ja sen luovan toteuttamisen analyysissä leikin käsite nousee keskeiseksi,
leikin mahdollistaessa erilaisten ihmisten osallisuutta sekä mukaansatempaavuutta
ja koskettavuutta. Opinnäytteen myötä syntynyt käsite villivirsi laajentaa
virren määritelmää ja toimii inspiraationa uuden virren luomiselle. Myös
virsileikin monitaiteiset, vuorovaikutteiset käytännöt uudistavat ja rikastuttavat
virren toteuttamista ja ovat sovellettavissa eri viiteryhmissä ja yhteyksissä niin
liturgiassa kuin sen ulkopuolellakin.
Tutkimus rakentaa siltoja virsitutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen välille. Se
poikkeaa hymnologian tekstilähtöisestä tai historiallisesta lähestymistavasta
kohdistaessaan huomion virren olemukseen, säveltämiseen ja musisointiin leikin,
kehollisuuden ja tilallisuuden näkökulmista. Tutkimus laajentaa siten virsitutkimuksen
perspektiiviä ja rikastaa virrestä kirjoittamisen kieltä.The present study is submitted to the DocMus Doctoral School at the University
of the Arts Helsinki, in the field of church music. The writer’s artistic
demonstration of proficiency, A Voyage of Discovery into the Soul of the Hymn:
Approaches to Affect-Based Hymnal Practice, comprised five artistic components
under the headings Hymn meets Child, Wild Hymns, Hymns and Early Music,
Hymnplay, and The Contemporary Hymn. This study approaches the subject of
the creative hymn through a process of artistic research. The study seeks to answer
the following questions: how can practice-based artistic research be used to
expand the definition of the hymn? How can the perspectives of play, touch,
embodiment, spatiality and intersubjectivity enrich the performance and
understanding of hymns? How can hymns be created in a collaborative manner?
The creation of hymns and their creative performance are examined from the
perspective of two concepts that arose through this artistic work, namely Wild
Hymn and Hymnplay.
In the present study, the writer’s experiences of the artistic demonstration of
proficiency, the compositions and musical practices that arose therein, the written
and audio-visual documents dealing with their respective artistic components, and
participants’ written feedback enter into a phenomenological dialogue with
literature dealing with hymnology and research into touch, spatiality and play. An
application of Jan Baeten’s mixt method is employed, combining creative, poetic
writing with critical, analytical academic writing.
In this research, the hymn expands into a shared creative space, a ‘hymnspace’.
The analysis of hymn creation and performance centres the notion of play, as play
allows a variety of people to take part in the process; it is compelling and touching.
Having arisen during the preparation of the artistic demonstration of proficiency,
the concept of the ‘wild hymn’ also expands the definition of the hymn and
provides inspiration for the creation of new hymns. Furthermore, the multidisciplinary,
interactional practices associated with the concept of ‘hymnplay’
renew and enrich hymn performance and can be adapted to suit different
demographics, both in a liturgical context and beyond.
The study builds bridges between hymn research and artistic research. The present
approach differs from the text-based, historical approach common to hymnology
in that it focusses more on the essence of the hymn and, more broadly,
composition and music-making from the perspectives of play, embodiment and
spatiality. In this way, the present study expands the perspective of hymn research
and enriches the language used to write about hymns.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility