Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Näyttämöllisiä voimia ja ruumiin asentoja: Esiintyjän merkitysmaailmojen muotoutumisesta
No full textKirjallisessa opinnäytetyössäni hahmottelen esiintyjänä toimimiseen liittyvää tietotaitoani. Erittelen ja pohdin erilaisia esiintyjäntyöllisiä strategioita ja orientaatioita sekä näyttämöllisiä voimia, jotka rakentavat esityksen tapahtumaa ja työtäni esiintyjänä. Kiinnostuksen kohteenani on esiintyjän ruumiillisuus ja ruumiin kokemus. Lähestyn esiintyjän ruumista sisäisen ja ulkoisen maailman kääntöpisteenä ja pohdin, miten esiintyessäni sisäinen maailmani ja teoksen maailma ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Opinnäytteessäni on yhdeksän kappaletta. Ensimmäisessä kappaleessa johdatan lukijan opinnäytteeni maisemaan. Esittelen referenssit, joihin olen kirjoittaessani suhteessa sekä avaan opinnäytteen rakennetta. Toisessa kappaleessa pohdin käsityksiäni erilaisista ruumiista ja ruumiillisuuksista. Pohdin ruumiin sisäisyyttä ja ulkoisuutta sekä niiden suhdetta toisiinsa. Erittelen ruumiin kokemuksesta ulkomuodon, pinnan ja sisäisyyden kategoriat. Kirjoitan myös esiintyvän ruumiin(i) kokemuksista. Käsitän ruumiin yhdeksi näyttämöteoksen mediumeista ja pohdin, miten ymmärrykseni ruumiista lähtökohtaisesti muokkaa suhdettani esiintyjäntyöhön. Lähestyn myös teosta omana ruumiinaan ja avaan, millaisia komponentteja siihen sisältyy. Kolmannessa osiossa siirryn käsittelemään esiintymisen ontologiaa. Pohdin, mitä esiintyminen on ja erottelen kolme erilaista prosessia, jotka siihen liittyvät: havainnon kohteeksi asettuminen, suhde ja altistuminen sekä muodonmuutos.
Neljännessä kappaleessa siirryn käsittelemään taiteellista opinnäytetyötäni As time goes by ja sen työskentelyprosessia. Avaan harjoitteita, joiden kanssa työskentelimme harjoituskauden aikana ja jotka olivat osana teosmateriaalin muotoutumista. Lisäksi kirjoitan siitä, kuinka käänsin tai merkityksellistin oman suhteeni näihin harjoitteisiin. Viides luku on proosaa esiintymisen kokemuksesta. Se on kaunokirjallinen vyörytys esityksen tapahtumasta, teksti, jossa kuvailen esiintymisen erityistä ja kummaa luonnetta. Esityksen kokemuksen kuvailusta jatkan pohtimaan esiintyjäntyöni harjoittamista ja harjoittelemista (Inter)acting with the Inner Partner -praktiikan parissa. Avaan tarkemmin, mistä praktiikassa on kyse ja jaan päiväkirjamaisia katkelmia kokemuksistani praktiikan parissa. Keskustelukumppanikseni tulee Umstülpung esitys Teatteri Takomolla. Praktiikan ja esityksen ristivalottamana pohdin sisäisyyden ja ulkoisen suhdetta ja piirtymistä esiintyjäntyössäni.
Kappaleessa seitsemän siirryn erittelemään niitä polttoaineita, joita esiintyjäntyössäni käytän. Nimitän polttoaineeksi sitä näyttämöllä generoituvaa energiaa, joka käynnistää ja pitää käynnissä esiintymistäni. Olen eritellyt polttoaineeksi ihmeen, häpeän sekä leikin ja kerron, miten kukin niistä ruokkii työtäni. Kahdeksannessa luvussa käsittelen esiintyjäntyöllisiä asentoja, joita työssäni käytän ja jotka kertovat suhteestani esityksen tapahtumaan. Nostan tässä opinnäytteessä esille kolme asentoa: nojan, surffauksen ja pyllistyksen. Yhdeksännessä ja viimeisessä kappaleessa teen yhteenvedon, jossa pohdin, millaisia huomioita kirjallisen opinnäytetyön prosessi on synnyttänyt.
Käyn opinnäytteessäni keskustelua useiden lähteiden kanssa. Maria Matinmikon runous kulkee läpi opinnäytteen kaunokirjallisena referenssinä, joka usein sanoittaa jotain kokemuksestani poeettisesti, mutta osuvasti. Esa Kirkkopellon Logomimesis - Tutkielma esiintyvästä ruumista -teokseen (2020) viittaan erityisesti pohtiessani ruumiini kokemusta esiintyessäni. Suvi Vallin teoksesta Hallittua kaatumista ja muita ruumiinkielen asentoja (2021) löydän heijastuspintaa käsitellessäni ruumista ja esiintyjäntyöllisiä asentoja. Sami Santasen kirjan Ajatuksen paikka: Kirjoituksia estetiikasta ja filosofiasta (2017) avulla pohdin esiintymisen erityistä paikkaa ja siihen liittyviä prosesseja. Sara Ahmedin Tunteiden Kulttuuripolitiikkaa (2018) auttaa ymmärtämään niitä tunnereaktioita, joita esiintyessä saattaa nousta ja joita käytän myös esiintyjäntyöni polttoaineena. Praktiikat, jotka ovat työssäni tärkeitä ja joita myös tässä opinnäytteessä käsittelen, ovat Deborah Hayn työ ja perintö, erityisesti Hayn havainnon harjoittamisen praktiikka, sekä (Inter)acting with the Inner Partner -praktiikka
Kentillä (vapauttakaa hevoset) – Esiintyjäntyöllisiä huomioita ruumiillisuudesta ja toimijuuksista
No full textKäsittelen kirjallisessa opinnäytetyössäni esiintyjäntyöllisiä huomioita ruumiillisuudesta ja toimijuuksista kietoutuneena praktiseen sekä teoreettiseen maastoon. Jäsennän opinnäytetyöni kirjallisessa osassa tanssijan toimijuuden ja subjektiviteetin käsittämisen kokemuksen siirtymiä posthumanistisessa kehyksessä. Näiden siirtymien tarkastelu tapahtuu suhteessa omiin kokemuksiini maisteriopintojen aikana olleisiin opetussisältöihin sekä taiteelliseen opinnäytetyöhöni. Taustalla olevana tekijänä käsittelemissäni tulokulmissa toimii ajatus toimijuuden vapauttamisesta, johon filosofi ja feminismin teoreetikko Elizabeth Groszin näkökulma toimijuuden vapaudesta limittyy (freedom to).
Kirjallisessa opinnäytetyössäni on keskeisenä artikuloida taiteelliseen työhön liittyviä teoreettisia yhteyksiä ja tanssijantyön kokemuksellista tasoa. Sisällöistä suodattuvina huomiona on vakaan ruumiin ja yksilösubjektin jäsennysten purkaminen kohti suhteista toimijuutta, ja sen tilallisuutta, uudelleen muotoutuvien singulaarisuuksien ja moneuksien tulemisen prosessina. Näkökulmat hahmottavat tanssijantaidetta eettisten suhteiden ja suhteisuuksien harjoittamisen kenttänä.
Kirjallisina päälähteinä ovat filosofi Erin Manningin Always More Than One – Individuation’s Dance (2013); Danjel Anderssonin, Mette Edvarsdsenin ja Mårten Spångbergin editoima POST-DANCE (2017); Elizabeth Groszin Becoming Undone – Darwinian Reflections on Life, Politics, and Art (2011) sekä Eetu Virenin Vallankumouksen asennot – Brecht, Benjamin ja kysymys estetiikan politisoimisesta (2021).
Kirjallisen työn ensimmäisessä osassa tuon esiin käsitemaastoa sekä ruumiskäsityksiä, jotka pohjustavat kohti työn praktista osuutta. Toisessa osassa avaan ruumiin ontologisia jäsennyksiä ja teen praktisia huomioita suhteessa maisteriopintojeni aikaisiin opintosisältöihin. Lähden liikkeelle käsityksien ja spekulatiivisten uskomusten suhteesta tanssijan työskentelyyn, jonka taustoittamana siirryn tarkastelemaan Dancing not the dancer -harjoitteen ja Oraakkeli -scoren kanavoinnin näkökulmia sekä halun tematiikkaa tanssijantyöllisenä ulottuvuutena. Kolmannessa osassa käsittelen edellisten osien heijastelemana huomioitani taiteellisessa opinnäytetyössäni teoksessa As time goes by. Kirjallisen työn lopuksi liitän mukaan luvun loppupäätelmistä ja huomioista suhteessa päämäärättömyyteen, ei-tuottamiseen, harjoittamiseen ja paluuseen (yielding)
Kerronnasta, ruumiillisuuksista ja kirjoitusprosessista
No full textKirjoittamisen maisteriopintoihin liittyvä taiteellinen projektini on romaanikäsikirjoitus. Olen työstänyt sitä yhdessä mentoreideni Riikka Ala-Harjan ja Antti Salmisen kanssa. Käsikirjoitukseni rakenteeseen sekä kerronnan kielen kehittymiseen ovat vaikuttaneet myös proosaan ja ruumiillisuuteen liittyneet kurssit, joille olen osallistunut lukuvuosien 2021–2023 aikana.
Opinnäytteen reflektiivinen osuus käsittelee kirjoitustyöhöni kytkeytyviä eri aspekteja, erityisesti kerronnan ajallisuutta, ruumiillisuutta ja kielellä koettelua. Tavoitteenani on ollut keskustella opintojen aikana luetun tieteellisen ja kaunokirjallisen kirjallisuuden kanssa sekä samalla sanoittaa projektiini liittyviä oleellisia seikkoja, kuten kysymyksiä kerronnan rakenteesta ja ruumiillisuudesta.
Opinnäytteen taiteellinen osuus (LIITE) koostuu mentorointiprosessissa työstetyn romaanikäsikirjoituksen ensimmäisestä osasta. Johdannossa esittelen taiteellisen työni aiheita, väkivallan kierrettä ja öljyteollisuutta. Sanoitan taiteellista kysymystäni ja johdatan lukijan sitä myötä kohti kerronnan rakenteiden ja ruumiillisuuden käsittelyä.
Ruumiillisuus työssäni liittyy veteen, öljyyn, väkivaltaan ja kerronnan rytmiin. Käytän sekä taiteellisessa että reflektiivisessä opinnäytteessä käsitettä anergia. Anergia keskittyy projektissani öljyteollisuuden saasteiseen ylijäämään, joka yhdessä traumalatautuneisuuden kanssa synnyttää manaavana, myyttistä ääntä.
Reflektiivisen opinnäytteen toisessa luvussa tarkastelen aikarakenteiden ja kertojuuden osalta kerronnan nopeutta ja tiivistä ilmaisua, kehämäisyyttä, menneen läsnäoloa ja muun muassa myyteistä ammentamista. Viittaan esimerkiksi Italo Calvinoon, Shlomith Rimmon-Kenaniin, Andrei Tarkovskiin ja Emma Puikkoseen. Lisäksi sanoitan, miten romaanikäsikijoitukseni rakenteeseen liittyvät ongelmat alkoivat prosessin myötä aueta.
Reflektiivisen opinnäytteen kolmannessa luvussa käsittelen lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää ruumiillisuutta. Pohdin esimerkiksi veden materiaalisuutta ja rytmiä kerronnassa sekä reflektoin tutkielmaani ruumiillisesti talvesta kirjoittamisesta. Ruumiillisuuskysymyksiä tarkastelen keskustellen Jean-Luc Nancyn, Jane Bennettin, Astrida Neimanisin, Emmi Itärannan ja Satu Taskisen kanssa.
Käsittelylukujen päätteeksi esittelen katkelmia romaanikäsikirjoituksestani. Katkelmat ovat työskentelyni tuloksia; niissä näkyy koettelu liittyen kerronnan aikarakenteisiin ja kielen ruumiillisuuteen. Opinnäytteeni osoittaa, että olen kirjoittamisen maisteriopintojen aikana määrätietoisesti pyrkinyt haastamaan itseäni kirjoittajana sekä tietoisesti kehittämään käsikirjoitustani lukemani kirjallisuuden ja saamani palautteiden pohjalta
Ohjeita
No full textOpinnäytteeni kirjallinen ja kuvallinen osa on ohjekirjan muodossa oleva dokumentaatio Kuvan Keväässä lokakuussa 2020 olleesta veistosinstallaatiosta nimeltään -----Paskalatinan pitkät perinteet----- puutarha: tomusta tähtiin: inde ad astra pulvis sekä galleria Project Roomissa 17.9.–3.10. 2021 esillä olleesta Sub Rosa -nimen jakavasta duonäyttelystä Nils Tituksen kanssa, jossa minulla esillä oli kaksi veistosinstallaatiota ja videoteos. Teimme Nils Tituksen kanssa erilliset teoskokonaisuudet yhteisen nimen alle.
Keittokirjaa mukaileva kirjallinen osa muuntaa molempien näyttelyiden teoskokonaisuuksia esitykselliseen suuntaan. Molemmat näyttelyistä käsittelevät muistamisen fragmentaarisuutta sekä tämän heijastumista sen hetken henkilökohtaisen elämän olosuhteisiin ja kokemukseen että kuvitteelliseen tulevaan.
Kuvan Kevään näyttelyyn -----Paskalatinan pitkät perinteet----- puutarha: tomusta tähtiin: inde ad astra pulvis rakensin puuta, hartsia ja kuolleita hyönteisiä materiaalina käyttäen puutarhan. Sub Rosa näyttelyn teokset tein lasia, hartsia ja kasvien osia käyttäen. Lisäksi esillä oli tekemäni videoteos, jonka visuaaliset elementit osittain ohjasivat materiaalivalintoja Sub Rosa näyttelyn veistoksiin.
Kirjallinen dokumentaatio unohtaa täysin subjektiivisen esseistiikan ja angloamerikkalais- tyyppisen autofiktion tyylit, joissa otetaan huomioon tätä kirjoitelmaa laajemmin ympäröivän yhteiskunnan todellisuus, teoria ja filosofia. Kerronnallinen painopiste on täysin henkilökohtaisen tarinoinnin ja zine-kirjoittamisen välimaastoon jäävää ilmaisua.
Vahvasti narratiivia korostavassa ajassamme tarinoista tulee voimakkaasti identiteettiä rakentavia palikoita. Kirjallisen osan tarinamuotoisen narsistisen peilin sijaan, lähtökohtana on kuitenkin enemmän jakaminen ja kaikenlaisten ohjekirjojen, kommentaarien ja kaunokirjojen ja ennen kaikkea käsillä tekemisen fiilailu.
“Last spring, I spent a week in a convent in the Midwest. I'd been invited there to do a series of seminars on language. They'd gotten my name from a list in Washington, from a brochure that described my work as "deals with the spiritual issues of our time"--undoubtedly a blurb I had written myself” - Laurie Andersson, Maria Teresa, Teresa Maria
“It's very difficult to keep the line between the past and the present... Do you know what I mean...?” - Edith 'Little Edie' Bouvier Beal
Piirtäminen ja pienet kirjat. Taskukirja-teoksen toteuttaminen
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni kostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Opinnäytteen taiteellinen osa Taskukirja (2022) on 128-sivuinen pienikokoinen kirja, joka sisältää luonnoskirjapiirroksia ja -merkintöjä. Teoksen editio on 50 kappaletta. Painoin ne risografiana ja sidoin käsin länsimaiseen tyyliin.
Julkaisin teoksen Helsingin Taidemuseo HAMin järjestämässä Taidekirjojen ystävämyyntitapahtumassa 17.12.2022. Osallistuin tapahtumaan yhdessä muiden Kuvataideakatemian ja Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja alumnien kanssa, joiden kanssa jaoimme yhteisen myyntipöydän. Tapahtumaan osallistui myös muita kustantajia ja taidekirjakentän toimijoita.
Taskukirja käsittelee luonnoskirjatyöskentelyä ja piirtämistä, erityisesti havaintopiirtämistä, suhteessa kiinnittymisen kokemuksiin. Teos käsittele myös yksityisen ja julkisen rajankäyntiä, joka henkilökohtaisen luonnoskirjamateriaalin julkaisemiseen liittyy.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa käyn läpi taiteellisen osan tekoprosessia sekä käyttämiäni välineitä ja tekniikoita. Pohdin ääriviivaa ja havaintoa sekä rajallisuutta, joka liittyy havainnon kuvaamiseen. Käsittelen myös piirtämisen suhdetta kiinnittymisen kokemuksiin. Lisäksi kirjoitan taiteilijakirjoista ja -julkaisuista sekä esittelen teoksia, joiden kanssa opinnäytteeni taiteellisella osalla on yhtäläisyyksiä.
Opinnäytteen ohjaajana toimi Hanneriina Moisseinen, joka tuki sekä taiteellisen että kirjallisen osan toteuttamista. Lisäksi opinnäytteen kirjallisen osan työstämistä ohjasi Elina Saloranta. Opinnäytteen tarkastajina toimivat Niina Lehtonen-Braun ja Hanna-Reetta Schrec
Muusikoksi tulevaisuuteen: tapaustutkimus musiikin hahmotusaineiden kehittämisestä osana Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opetussuunnitelmatyötä 2015–2022
No full textTaideyliopiston Sibelius-Akatemiassa on käynnissä opetussuunnitelman uudistusprosessi, jonka osana luotiin uudenlainen musiikin hahmotustaitojen opintokokonaisuus klassisen musiikin aineryhmään aiempien erillisten musiikinteoria- ja säveltapailukurssien tilalle. Tapaustutkimuksemme valottaa musiikin hahmotustaitojen opettajien näkökulmaa alueen muuttuvaan pedagogiikkaan ja suhteuttaa kehitystyötä yhtäältä laajempaan yliopistopedagogiseen keskusteluun, toisaalta musiikin hahmotustaitojen (säveltapailun ja musiikinteoreettisten aineiden) pedagogiikkaa käsittelevään tutkimustietoon.
Tarkastelemme musiikin hahmotustaitojen opetusaluetta ammatillisen asiantuntijuuden (professional expertise) käsitteen kautta, jossa alakohtaisten taitojen oppiminen nähdään osana opiskelijan kokonaisvaltaista kehitysprosessia kohti ammattilaisuutta. Peilaamme musiikin hahmotustaitojen pedagogista kehitystä yliopistokoulutusta koskevaan laajempaan keskusteluun, jossa pelkästään sisältöjen ja taitojen välittämiseen keskittyvä opetussuunnittelu on alkanut näyttäytyä riittämättömänä. Opiskelijan ammatillisen kokonaiskehityksen ja identiteetin noustua huomion kohteeksi yleistä on ollut lisätä esimerkiksi projekti- ja kenttäopiskelun painotusta. Tässä tutkimuksessa keskitymme kuitenkin yliopistokursseihin, joihin kuuluvat viikoittain toistuvat oppitunnit ja joilla erilaisten musiikillisten perustaitojen harjoittelu edelleen näyttelee keskeistä sijaa. Tarkastelemme, kuinka opettajien tietoisuus opiskelijoiden kokonaisvaltaisista kehitystarpeista konkretisoitui erilaisiksi opetusratkaisuiksi ja kuinka opettajat näkivät opettamiensa kurssien tehtävän ja mahdollisuudet opiskelijoiden ammattilaisuuden kehittymisen kannalta.
Tapausesimerkkeinä tutkimuksessa ovat kirkkomusiikin ja puhallinten pääaineille suunnatut musiikin hahmotustaitojen kurssitoteutukset. Tutkimusaineisto koostuu musiikin hahmotustaitojen opettajien teemahaastatteluista, kokoelmasta opetussuunnitelmatyön keskustelumuistioita sekä näitä täydentävänä aineistona esimerkkitehtävistä ja opettajien keräämistä opiskelijapalautteista. Haastattelujen valossa opettajat olivat vähitellen muokanneet kurssiensa työskentelytapoja, oppimisympäristöjä ja oppimisen arviointia suuntaan, jossa päämääränä näyttäytyi opiskelijan kokonaisvaltainen ammatillinen kehitys pikemmin kuin kurssin päättyessä esitettävät osataidot. Kursseilla oli lisätty vertaistyöskentelyä ja pääaineopintoihin kytkeytyviä ohjelmistovalintoja sekä joillakin kursseilla tehtäviä, joita opiskelijat saattoivat hyödyntää muilla kursseilla tai työelämätilanteissa.
Haastattelut toivat esille, kuinka pääaineiden välinen yhteistyö ja oppiainerajat ylittävä suunnittelu edelleen perustuivat yksittäisten opettajien aloitteellisuuteen ilman erityisiä yhteistyötä helpottavia toimintamalleja. Yhteistyön ja opiskelijan kokonaiskehityksen tukeminen myös oppilaitoksen arjen rakenteissa eli esimerkiksi työaikajärjestelyissä ja eri oppiaineiden välisessä sisältö- ja aikataulukoordinoinnissa näyttäytyi tutkimuksen valossa tulevana kehittämiskohteena.Educating Musicians for the Future: A case study on the development of aural skills and music-theory curriculum at the Sibelius Academy, University of the Arts Helsinki 2015–2022
This report describes a case study on curriculum development (2015–2022) wherein traditional aural skills, music analysis, and music theory courses were integrated and pedagogically developed at the Sibelius Academy, University of the Arts Helsinki. The process was part of a wider curriculum reform effort informed by recent concern over musicians’ employability and changing professional needs, as well as by research on the learning and pedagogy of music-theory subjects.
For the subject of the case study, we selected bachelor-level structural awareness courses for two main subjects: wind instruments and church music. The research focuses on the teachers’ perspectives, and the primary data set thus consists of seven interviews with structural awareness teachers and one head of department. Additional data includes the minutes of curriculum meetings, sample course assignments, and feedback from students and instrumental teachers. The two authors also taught structural awareness and participated in the interviews, which situates the methodology within the framework of reflexive research and teacher research.
A central concept of the study is professional expertise, which draws on psychological research to understand the comprehensive process whereby people reach a high level of competence in their field. In optimal learning, domain-specific skills and practical knowledge are integrated with a growing ability to understand and conceptualize professional situations. People also need to develop self-regulative knowledge and strong and flexible professional identities. To promote such development, teachers are encouraged to build learning environments incorporating authentic activities, to support their students in connecting practical and conceptual knowledge, and to acknowledge the social aspects of learning. In our analysis of the data, we studied how teachers had developed such learning environments and pursued authentic musical activities, as well as articulating their students’ future professional needs.
The findings illuminate how different teachers gradually changed the learning environments, activities, and assignments of their structural awareness courses. Traditional methods involving singing and writing were used in ways that sought to model authentic professional contexts, and many of the teachers also employed the students’ own instruments. The courses often featured ensemble work, peer learning, and musical repertory that was essential to the students’ main subject. Some teachers described how they sought to present the concepts and principles of music theory, such as voice-leading techniques, as historical tools that were connected to musical practices and were also available to the students. Others had designed assignments that the students could use in professional contexts such as choirs, and collaborated with other teachers who taught the same students in the design of such projects. These developments, however, still seemed to be highly dependent on individual teacher’s initiative and networks, and were vulnerable to teacher changes. Thoroughly implementing a holistic perspective on the enacted curriculum and in the everyday working processes of the university, and establishing teacher cooperation across the dividing lines of traditional academic departments, appears to be a topic for further development.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Tanssin merkitys kouluvalmiuden tukemisessa
No full textOpinnäytteeni on tutkielma, jossa tarkastelen tanssin vaikutuksia esikouluikäisten lasten kouluvalmiuden kehittymisessä. Opinnäytetyöni pedagogisen osion kohderyhmänä olivat yhden rovaniemeläisen varhaiskasvatusyksikön esikouluryhmän lapset, joille toteutin opetusjakson tammi-helmikuussa 2020. Opetusperiodin tarkoituksena oli tarkastella tanssin merkityksiä ja mahdollisuuksia varhaiskasvatuksen kontekstissa ja valottaa niitä tanssin keinoja, joilla esikouluikäisten kouluvalmiutta voidaan edistää.
Opinnäytetutkielmani on lähestymistavaltaan kvalitatiivinen. Empiirinen aineistoni koostuu omista opetusperiodia koskevista havainnoistani, opetuspäiväkirjamerkinnöistäni ja varhaiskasvatuksen opettajan teemahaastattelusta. Näiden aineistojen pohjalta esittelen opetusperiodin ja tanssin vaikutuksia lasten kouluvalmiustaitojen kehittymisessä. Tutkielmani tarkastelee tanssikasvatuksen olemusta ja asemaa esiopetuksen kontekstissa ehdottaen tanssin olevan hyvin merkityksellinen lähestymistapa, joka varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen konteksteissa kannattaisi ottaa huomioon opetusta suunniteltaessa ja järjestettäessä.
Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan kouluvalmiutta yksilöä koskevana ilmiönä. Esittelen opetusperiodini valossa tanssin kiinnittymistä kolmeen kouluvalmiuden yksilöä koskevaan osatekijään – fyysiseen, kognitiiviseen ja sosioemotionaaliseen kompetenssiin – ja esittelen opetusperiodille asetettujen tavoitteiden toteutumista suhteessa näihin kompetenssialueisiin. Kuvailen, millaista merkitystä tanssi toi ja millaisia vaikutuksia tanssilla oli eri kompetenssialueisiin.
Valotan opinnäytteessäni myös omaa pedagogista ajatteluani, joka on vuosien saatossa muuntunut tanssinopettamisesta kohti ajatusta opetettavieni kasvun ja kehityksen kokonaisvaltaista tukemista. Pedagogisen työskentelyni tärkeimpänä lähtökohtana ovat kasvatus hyvään ja kohti elämää. Koen, että tanssin kokonaisvaltaisuus tällaisen pedagogisen ajattelun väylänä on merkittävää ja luontevaa. Tutkielmani kautta toivonkin lisääväni tanssin merkityksen ymmärrystä lasten ja nuorten kanssa toimivien kasvattajien ja lasten kasvatus- ja koulutusasioista päättävien tahojen keskuudessa
Kerros kerrokselta
No full textKuvataiteen maisterintutkinnon kirjallinen opinnäyte.Opinnäytteeni koostuu kahdesta näyttelystä ja kirjallisesta opinnäytetyöstä. Lopputyönäyttelyissä minulla oli esillä yhteensä 10 teosta. Olin mukana Kuvan Kevät- näyttelyssä 10.10. – 8.11.2020, jossa minulla oli esillä kolme öljyväreillä tehtyä maalausta ja yksi vesiväreillä tehty maalaus. Maalaukseni olivat esillä Exhibition Laboratoryn lisätilassa. Opinnäytteeni toinen julkinen esiintyminen oli yksityisnäyttely Project Roomissa 9.1. – 24.1.2021. Näyttelyni nimi oli Oleskelija ja minulla oli siellä esillä viisi öljyvärimaalausta ja yksi piirustus.
Opinnäytteeni ohjaajana on toiminut kuvataiteilija Tiina Heiska. Opinnäytteeni tarkastajina
toimivat kuvataiteilijat Kukka Paavilainen ja Jussi Goman. Opinnäytteeni kirjallisen osan ohjaajana on toiminut kuvataiteilija Stig Baumgartner.
Käsittelen opinnäytteeni kirjallisessa osassa molemmissa lopputyönäyttelyissä olleita teoksia ja niiden tekoprosessia. Kirjoitan myös ajatuksistani lopputyönäyttelyihin ja yleisesti työskentelyyni liittyen. Käsittelen asioita, jotka ovat inspiroineet itseäni ja vaikuttaneet teoksiini. Kirjoitan muun muassa maalaamisesta, piirtämisestä, materiaaleista, väreistä, kuva-aiheista ja intuitiosta. Kirjoitan myös taiteen tekemiseen liittyvistä haasteista, turhautumisesta, omien rajojen rikkomisesta ja tekemisen ilosta
Miten minä voisin kertoa tämän?
No full textTaiteellisen opinnäytteeni pääotsikko on “Miten voisin kertoa tämän.” Pohdin opinnäytteessäni sitä, miten näyttelijä kertoo tarinaa, ja miten näyttelijöistä kerrotaan tarinoita. Minkälaisia tarinoita minun mielessäni liikkuu? Mitkä ovat ne tarinat, jotka tahdon kertoa, ja miten?
Opinnäytteeni muodostuu luvuista Onko näyttelijä tarinankertoja, Henkilökohtaisuus taiteessa, Ärsyttävät tarinat sekä Tarinoita valmistuvasta näyttelijästä. Onko näyttelijä tarinankertoja -luvussa aloitan aiheen käsittelemisen sen kyseenalaistamisesta, onko näyttelijä ylipäätään ”tarinankertoja”, vai enemmänkin ”väline” tai ”välittäjä” tarinankertojan ja tarinan vastaanottajan välillä. Avaan ajatuksia, joita sanat ”väline” tai ”välittäjä” herättävät minussa. Yritän eritellä niitä asioita, joita tapahtuu, kun näyttelen, ja syitä, miksi ne ovat mielestäni tarinankerrontaa.
Henkilökohtaisuus näytellessä -luvussa käsittelen sitä, miten käytän taiteen tekemisessä henkilökohtaista elämääni. Kerron kokemuksestani Autobiografinen elokuva -kurssilla, ja siitä minkälaisia ajatuksia se herätti minussa liittyen taiteen tekemisen henkilökohtaisuuteen. Pohdin sitä, miten pelko käyttää henkilökohtaiselta tuntuvaa materiaalia ja samalla halu tehdä niin, ovat vaikuttaneet taiteellisiin valintoihin. Yritän myös hahmottaa sitä, minkälaisia rajanvetoja teen liittyen oman elämäni paljastamiseen taiteen kautta.
Ärsyttävät tarinat luvussa puran sitä, mikä minua ärsyttää tarinoissa, ja miten nämä asiat voivat vaikuttaa näyttelijäntyöhön. Pohdin kliseitä, ja miksi kammoan niitä.
Luvussa Tarinoita valmistuvasta näyttelijästä reflektoin tulevaa valmistumista, ja narratiiveja, joita valmistumisen jälkeiseen elämään liittyy
Kriittinen musiikkikasvatus moninaisten identiteettien tukijana : narratiivinen tutkimus taustaltaan kulttuurisesti moninaisten musiikinopiskelijoiden kasvatuskokemuksista
No full textTutkimelmani tavoitteena on lisätä elämäntarinoiden avulla ymmärrystä siitä, miten
kriittisen pedagogiikan mukaisesti toimiva musiikkikasvattaja voi tukea neuvotteluja
moninaisista identiteeteistä kulttuurisesti yhä moninaisemmassa todellisuudessa.
Tutkimuskysymykseni ovat: Millaiset musiikilliset ja muut kokemukset näyttäytyvät
merkityksellisinä taustaltaan kulttuurisesti moninaisten haastateltujen kertomuksissa?
Kuinka musiikkikasvattaja voi tukea moninaisia identiteettejä haastateltavieni
elämäntarinoiden perusteella?
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu identiteetin käsitteistöstä ja siihen
liittyvistä teorioista sekä kriittisen pedagogiikan tutkimusperinteestä. Esittelen
teorialuvun ensimmäisessä osassa tutkimukseni kannalta keskeiset identiteetin tasot:
kulttuurisen, intersektionaalisen, postmodernin ja narratiivisen identiteetin. Toisessa
osassa erittelen kriittistä pedagogiikkaa musiikkikasvatuksen kontekstissa, musiikin ja
vallan suhdetta sekä sitä, mitä kulttuurisesti moninaisella musiikkikasvatuksella voidaan
tarkoittaa.
Tutkimuksen aineisto on kerätty elämäntarinahaastattelujen avulla. Valitsin
haastateltavaksi kaksi musiikin ammattiopiskelijaa, joilla on kulttuurisesti moninainen
tausta. Tutkimusprosessin myötä määrittelin kulttuurisen moninaisuuden laajemmin
käsittämään useampia yksilöllisiä ominaisuuksia. Tulososio jakautuu narratiiviseen
analyysiin, joka käsittää haastateltavien elämäntarinat ydinkertomuksina, sekä
narratiivien analyysiin.
Elämäntarinoissa identiteetin rakentumisen kannalta merkitykselliset
kasvatuskokemukset kietoutuivat erottamattomasti muihin elämänkokemuksiin.
Kriittiseen, moninaisia identiteettejä tukevaan musiikkikasvatukseen kuuluu oppilaan
situationaalisuuden ja musiikin saamien merkitysten huomioiminen, intersektionaalinen
ymmärrys, jälkikolonialististen käytäntöjen ja rasismin purkaminen sekä kriittinen
itsereflektio liittyen kasvatusfilosofioihin ja representaatioihin