Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
IHANA KAMALA KEHO
No full textSuhteeni itseeni ja omaan ulkonäkööni on tullut usein tielle näyttelijänammattia harjoittaessa.
Minulle oli ollut selvää jo pitkään, että haluaisin kirjoittaa ja tutkia näyttelijän kehosuhdetta ja sitä miten se voi mahdollisesti vaikuttaa näyttelijäidentiteetin muodostumiseen.
Tiesin haluavani avata tätä teema jostain muustakin kuin omasta näkökulmasta ja siksi tahdoin tuoda tähän mukaan haastatteluja. Halusin haastattelu olevan laajat. Valitsin haastateltavat tarkoin, sillä tahdoin tähän kirjon eri ikäisiä ja oloisia suomalaisia näyttelijöitä. Tahdoin kuvata jokaisen haastateltavan. toivoin kuvien olevan jollakin tavalla suhteessa haastatteluihin, että ne näyttäisivät jokaisesta haastateltavasta ehkä jonkun uuden puolen. Halusin kuvissa näkyvän ihoa, pehmeyttä ja lempeää katsetta. Kukka-Maria Rosenlund lähti tähän työhön mukaan kuvaajaksi ja toi oman upean katseensa ja lahjakkuutensa, joka näkyy jokaisessa kuvassa.
Lähtiessäni tutkimaan omaa kehosuhdettani nykyisyydestä käsin, en voinut mennä historiaani karkuun. Olen työskennellyt kehoni kanssa viisivuotiaasta asti. Kehossani on paljon urheilun tuomaa kestävyyttä ja voimaa. Pystyn kehollisesti moneen ja minun kehostani on moneksi. Koen myös vahvan tietoisuuden omasta kehostani auttavan minua usein roolityötä tehdessä.
Saman aikaisesti ajattelen liittävän kehooni turhan paljon olettamuksia. Olen tottunut katsomaan omaa kehoani tietynlaisen linssin läpi, jonka urheilumaailma on minuun iskostanut. Minun kehoani on katsottu tarkastelevalla silmällä pikkutytöstä asti. Vartaloani on kommentoitu eri urheilulajien näkökulmista, milloin olen ollut liian pitkä, milloin kehoni on ollut liian voimakas, milloin rasvaa on ollut liikaa.
Tätä kaikkea kannan tahtomattani mukanani päivittäin, niin kameran edessä, lavalla kuin niiden ulkopuolellakin.
Tahtoisin olla ulkonäköpaineista ja korostuneesta kehosuhteesta vapaa. Koen kuitenkin, että ainoa keino sinne pääsyyn on ymmärtää miksi katson itseäni tietyllä tavalla, koettaa tehdä sopimus jokaisen kriitikon ja epäluuloisen äänen kanssa sisälläni.
Haastattelin lopputyötäni varten, Marja Packalénia, Tommi Korpelaa, Sari Siikanderia, Fanni Noroilaa ja Geoffrey Eristaa. Kuvat heistä otti Kukka-Maria Rosenlund
Kuvataiteen maisterin opinnäytetyö
No full textKerron opinnäytetyössäni kahteen julkiseen esiintymiseen liittyvästä työskentelyprosessista: Kuvataideakatemian Project Room -gallerian näyttelyssä 21.10.-6.11.2016 esillä olleesta valoinstallaatiosta, sekä 5.5.-3.6.2018 Kuvan Kevät -lopputyönäyttelyssä esillä olleesta kineettisestä veistoksesta. Nocturne-valoteoksessa on pimennetyssä tilassa katseen korkeudelle, noin 30cm etäisyydelle toisistaan, ripustettu yhdeksän LED-lamppua. Lamput roikkuvat ilmassa kuvut katsojaa kohti. Monikanavareleen ohjaamat lamput välähtävät ensin täydellä kirkkaudella ja tämän jälkeen osa niistä jää palamaan himmeämmin. Tämä tapahtuu 15 sekunnin sykleissä. Halusin teoksella tutkia jälkikuvia joita täydellisessä pimeydessä välähtävät kirkkaat valot luovat silmän verkkokalvoille. Teos synnytti jälkikuvia valojen välähtäessä, sekä imitoi niitä himmeästi hehkuvilla lampuilla. Tämän vuoksi katsoja ei voinut varmasti sanoa mitkä hänen pimeydessä näkemistään valokangastuksista olivat hänen oman silmänsä luomusta ja mitkä tilassa roikkuvia lamppuja. Sculptor on kineettinen veistos. Seinälle on kiinnitetty neliönmuotoinen alumiinilevy, jonka halkaisija on yksi metri. Levyn keskellä kaksi teräsnaulaa hakkaa levyyn kehäjälkeä, joka muuntuu näyttelyn edetessä. Teos siis nimensä mukaisesti veistää itse itseään. Levyn takana, katsojalta näkymättömissä, on naulojen liikkeen aikaansaava koneisto. Liikkeen tuottaa kaksi pientä sähkömoottoria; akselin päähän kiinnitetty moottori pyörittää neodyymimagneettia, joka saa aikaan naulojen nopean, levyä hakkaavan liikkeen. Toinen moottori pyörittää akselia, minkä johdosta naulat kiertävät hitaasti ympyränmuotoista rataa levyn pinnalla. Molempia teoksia yhdistää liike; Sculptorissa liike on elektromekaanisella koneistolla aikaansaatua, kun taas Nocturnessa se on orgaanista; valonvälähdykset rasittavat silmän fotoreseptoreita, mikä luo jälkikuvat ja saa aikaan niiden liikkeen katsojan verkkokalvoilla
Kansanmusiikkiteorian opetuksen kehitys Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmässä : aineistolähtöinen sisällönanalyysi
No full textTässä tutkielmassa tavoitteena oli selvittää, miten Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän kansanmusiikkiteorian opetuskokonaisuus on kehittynyt ja muuttunut vuodesta 1983 tähän päivään. Tutkimuksen kautta pyrittiin muodostamaan selkeä teoriaoppiaineiden listoista koostuva aikajana, sekä löytämään vastauksia siihen, miten kansanmusiikkiteorian määrittelyä ilmiönä tulisi lähestyä kansanmusiikin aineryhmän teoriaopetuksen perusteella. Lisäksi tutkimuksella pyrittiin hahmottamaan kansanmusiikkiteorian opetuksen tavoitteita, suhdetta perinteisempään musiikinteorian opetukseen sekä haasteita tässä ajassa ja tulevaisuuden näkökulmasta.
Kansanmusiikkiteoriaa käsitteenä ei ole juurikaan tutkittu, vaikka moni musiikkitieteellinen tutkimus sivuaa aihetta. Näin ollen kansanmusiikkiteorian teoreettista viitekehystä lähestyttiin tässä tutkielmassa spekulatiivisesti. Muun muassa Raymond Barley Jr. Tonality and Modality in Finnish Folk Music -tutkimuksen (2008) kautta muodostettiin kaksitahoinen tapa hahmottaa kansanmusiikkiteoriaa ilmiönä. Kansanmusiikkiteoria voidaan määritellä joko kehyksenä, jossa kansanmusiikin ilmiöitä tarkastellaan lähtökohtaisesti perinteisen länsimaisen musiikin teorian kautta, tai vaihtoehtoisesti määrittelemällä ensin kansanmusiikin olemukseen vaikuttavat ilmiöt ja soveltamalla olemassa olevaa musiikinteoriaa niiden tarkasteluun kansanmusiikin ehdoilla.
Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa aineistona käytettiin kansanmusiikin aineryhmän opetussuunnitelmia aikaväliltä 1983–2022. Aineiston pohjalta muodostettiin mainittu aikajana, sekä systemaattisen ryhmittelyn ja käsitteellistämisen (klusteroinnin ja abstrahoinnin) kautta neljä kansanmusiikkiteorian opetuksen kannalta merkittävää pääkategoriaa: kansanmusiikkiteorian perusteet, musiikinteoreettinen yleistieto ja -taito, luova muusikkous ja yksilöllinen ilmaisu, sekä kuulonvarainen oppiminen ja musisointi. Nämä pääkategoriat ovat näyttäytyneet kansanmusiikkiteorian opetuksessa alusta asti, mutta alkuaikojen vahva painotus länsimaisen taidemusiikin teorian osaamiseen on kuitenkin poistunut vuosikymmenten aikana. Itse kansanmusiikkiteoria näyttäytyi tutkimuksen perusteella vahvasti kansanmusiikin ilmiötasoon pohjaavana musiikinteorian lajina, joka on kuitenkin toistaiseksi riippuvainen perinteisemmän musiikinteorian konventioista. Tarkkaa kansanmusiikkiteorian määritelmää oli kuitenkin mahdotonta muodostaa aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta, joten jatkotutkimuksella on potentiaalia saada tähän lisäselvyyttä esimerkiksi erilaisten teoreettisten viitekehysten tai erilaisten aineistojen kautta
Mindfulness näyttelijäntyön apuna: Selviytymisopas peilikuvalleni
No full textLopputyöni käsittelee mindfulnessia, tietoisen läsnäolon soveltamista näyttelijäntyöllisiin haasteisiin. Tutkin voiko mindfulnessilla saada apua, kun näyttelemisen esteenä on liika itsetietoisuus. Näyttelijäntyöllisillä haasteilla en tarkoita haasteita näyttelijän tekniikoissa, vaan keskityn sisäisiin taisteluihin, jotka ovat esteenä läsnäololle ja itse näyttelijäntyön tekemiselle. Esimerkkeinä toimivat jäätyminen, nynnyily, stressi, paniikki. En keskity terapeuttisiin metodeihin, vaan tarkoitus on kirjoittaa hetkessä selviämisen -opas itselleni. Tutkin keinoja hallita mieltä, jotta se ei hallitsisi sinua. Kärsin itse vuosia jäätymisestä kovan paikan tullen, mutta onnistuin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa oivaltamaan jotain, jolla olen päässyt ikävästä ilmiöstä yli. Päätin, että keskityn lopputyössäni tutkimaan mitä minä itselleni pääsykokeissa tein, ja vaikuttiko harjoittamani mindfulness siihen. Aloitan pureutumalla mindfulnessiin käsitteenä, ja tutkin mistä mindfulness on saanut alkunsa. Vertailen miten eri asiantuntijat määrittelevät mindfulnessin ja pohdin omaa kantaani suhteessa heidän teorioihinsa. Tutkin mitä mielessä tapahtuu, kun haasteita ylitetään, tai kun niitä tietoisesti vältetään. Kerron lukijalle mitä muutoksia aivoissa tapahtuu,jos mindfulnessia harjoittaa aktiivisesti, ja miten sitä voi soveltaa näyttelijäntyöllisiin haasteisiin. Koska näyttelijäntyö on käytännönläheinen ammatti, avaan myös, miten teoriasta siirrytään käytäntöön. Yritän selvittää miten reagoida meistä riippumattomiin, ja ehkä ennen kaikkea meistä riippuviin seurauksiin järkevästi. Kerron myös omista kokemuksistani Teatterikorkeakoulun ajalta, joissa joko olen tai en ole mindfulnessia käyttänyt. Mikä on johtanut siihen, että olen metodia käyttänyt, ja miksi se ei joskus toiminut. Listaan pahimmat epäonnistumiset ja parhaat onnistumiset ja pohdin, miksi käyttäydyin eri tilanteissa niin eri tavalla. Laajentaakseni aihetta oman kokemukseni ulkopuolelle päätin haastatella muita näyttelijöitä. Lähetin sähköpostilla kyselyn, johon kollegat pystyivät vastaamaan anonyymisti. Avaan hieman heidän kokemuksiaan ja käytännön vinkkejä omien haasteidensa ylipääsemiseksi.
Lopuksi pohdin sitä onko mindfulnessista omalla kohdallani hyötyä vai ei. Olisiko siitä hyötyä näyttelijänkoulutuksessa yleisimmin
Esteettinen päiväkirja : Reflektio taiteilijan praktiikan tukena sosiaalisesti osallistavassa taiteessa
No full textTässä artikkelissa tarkastelen esteettistä päiväkirjaa sosiaalisesti osallistavan taiteen kontekstissa yhtenä taidekirjoittamisen muotona ja erityisesti taiteilijan oman työn reflektoinnin ja ammatillisen kasvun välineenä
Ensimmäinen : Carl Eneas Sjöstrandin istuva Porthan
No full textThe nineteenth century has been called an age of monuments. In some places even one piece made a difference. This book is a study of the intellectual background and physical making of Finland’s first public sculpture, the statue of Professor Henrik Gabriel Porthan by Carl Eneas Sjöstrand. The idealised but sombre Porthan was born under the influence of German neoclassicism. Development on the project was slow but sure. The Swedish artist had to be supported over three years while he was putting together his first monumental piece in Munich and Rome, after which came another three years wait before the cast arrived to Finland. The bronze sculpture, commissioned by the Finnish Literary Society and raised by public subscriptions from people of all classes, was unveiled in the city of Turku in September 1864. Finns took some pride in the fact that, unlike other nations that had raised monuments to kings and generals, here the first place was given to a scholar. In this study Sjöstrand’s pioneering bronze is placed in a wider context and compared with works by his precursors and contemporaries in the international sculptor colony of Rome
Det är mitt jobb att bli förälskad: Att arbeta i konstnärliga processer i scenkonstsammanhang
No full textDenna konstnärstext blickar tillbaka och reflekterar över min studietid på Teaterhögskolan i Helsingfors 2018–2023. Genom självreflektion och andra skådespelare undersöker texten vilka element som är de mest väsentliga för mitt konstnärliga arbete just nu. Skrivprocessen har i sig har varit forskande. Det mest centrala materialet i texten är ett transkriberat intervjumaterial med skådespelarna Iida Kuningas och Lidia Bäck. Jag har ställt mig själv och dem frågor som har varit relevanta för min skrivprocess och min utveckling som skådespelare. Hur går jag i dialog om och med mitt arbete och den teknik som jag har utvecklat under min studietid på Teaterhögskolan? Hur formulerar sig andra
skådespelare kring sina arbetsmetoder? Vilka element skapar struktur och öppnar upp ett skrivande? Hittade jag nya sidor i min yrkesroll som scenkonstnär genom att skriva? Dessa är centrala frågor som jag undersöker i min konstnärstext
A critical appraisal of research in arts, health and wellbeing
No full textThe field of ‘Arts, Health and Wellbeing,’ has witnessed a remarkable growth of interest over the last 20 years. Seminal work has been produced from the beginning of the millennium, which has led to the emergence of the arts and music as topics in health science beyond therapy. Arts and musical activities for health have been explored in contexts including treatment of acute and long-term conditions, health prevention, health literacy, and health promotion. Researchers, health professionals, and arts and music practitioners in the UK, Australia, the United States, Europe, and the Nordic countries have been at the forefront of this growing movement, but interest now extends more widely internationally, emerging literature from China, India, Singapore and a number of African states
Professionalitet : Att vara professionell som skådespelare
No full textMin uppsats Professionalitet: Att vara professionell som skådespelare handlar om en process som påbörjats första gången jag spelade teater och aldrig kommer att avslutas. Processen handlar om att förstå och inse vad som definierar att jag och mina kollegor arbetar professionellt. Den lyfter fram tankar och funderingar kring professionalitet och fokuserar främst på min personliga reflektion av min egen professionalitet. I processen uppstår det också funderingar och problematiseringar kring användningen av ordet professionell då man pratar om skådespelare. I och med min bakgrund inom amatörteater så har funderingar kring vad det innebär att vara professionell alltid varit närvarande och kommer högst antagligen också att vara det i framtiden. En stor fråga som jag länge funderat på och som än idag intresserar mig är skillnader mellan professionella skådespelare och oprofessionella skådespelare och ifall ordet professionell överhuvudtaget borde användas på det sättet det görs idag. Alla som är skådespelare kan vara professionella och alla kan vara oprofessionella. Det jag ofta upplever är att termen professionell stundvis kan vara missvisande
Kylällinen riivattuja pelimanneja : arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina
No full textTohtorintutkintoni Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina opinnäytteeseen sisältyy neljä taiteellista osiota – Artjamei – riitit ja liike (2017), Katrillia kahdessa ajassa (2018), Mytty-iltamat (2018) ja Vainaan pe-rua (2020) – sekä tämä kirjallinen tutkielma. Tutkinnon liitteenä on myös soololevy Vainaan perua: Satavuotinen sakka (2023), joka on tallenne tutkin-non yhteydessä syntyneestä musiikista.
Tutkimukseni on käytäntölähtöinen taiteellinen tutkimus, joka keskittyy arkistosävelmien ja muun aikalaistiedon rooliin historiatietoisen, tanssivan muusikko-säveltäjän praktiikassa ja tuo siten uuden näkökulman nykypäivän kansanmuusikkouden tutkimukseen. Keskeistä tutkimuksessani on muusikon samanaikainen soittaminen ja tanssiminen sekä monikanavainen kuuntelu, joka on tunnistamani soittamisen ja tanssimisen yhdistämiseen liittyvä ilmiö. Musiikin ja tanssin suhdetta muusikon kokemuksena tarkastellessaan tutkimus tarjoaa puheenvuoron myös koreomusikologian tutkimuskenttään. Muita tutkimuksen läpileikkaavia teemoja ovat suomalaisen kansanmusiikin vanhan ja uudemman perinteen väliin sijoittuva murros eli välimuotoisuus sekä uuden musiikin säveltäminen historiatietoisessa vuorovaikutuksessa erityisesti keski-suomalaisen arkistomateriaalin kanssa. Tutkimus nosti esiin myös sukupuolen ja sukupuoliroolien merkityksen kansanmusiikin historiallisessa kontekstissa sekä niiden vaikutuksen nykypäivän kansanmuusikkoon.
Tutkimustehtävänäni oli tarkastella, miten muusikkous ja taiteellinen ilmaisu kehittyvät samanaikaisesti soittamalla ja tanssimalla ja minkälaisia musiikillisia ja taiteellisia ilmiöitä tähän liittyy. Tutkin muun muassa sitä, miten musiikillinen aineisto muuttuu ja muovautuu, kun se on kontaktissa liik-keeseen tanssivan muusikon soittaessa. Tutkimusmenetelmäni nousevat sekä säveltävän, soittavan, laulavan ja tanssivan kansanmuusikon praktiikasta että taiteellisen tutkimuksen perinteestä: olen perehtynyt syvällisesti valitsemaani arkistomateriaaliin ja käyttänyt sitä eri tavoin oman musiikkini inspiraationa ja materiaalina. Ensisijainen tutkimusmenetelmäni on ollut tehdä tutkimiini arkistosävelmiin nojautuen taiteellisia esityksiä, joissa sekä soitan että tanssin tai liikun samanaikaisesti ja joiden musiikin luon improvisoimalla ja säveltämällä. Taiteelliset osiot ovat toimineet tutkimuksen aineistona, mene-telmänä ja osin tuloksena.
Tässä tutkielmassa avaan taiteellisessa työskentelyssä syntyneitä havain-toja ja erityisesti tutkimuksessa käyttämiäni ja kehittämiäni kolmea metodia: arkistomateriaalin kanssa työskentelyä, kansanmusiikin ”pitkän estetiikan” muuntelumetodia sekä harjoitteita samanaikaisen soittamisen ja tanssimisen omaksumiseen.
Tutkimus antaa nykypäivän kansanmusiikin ammattilaiselle uuden näkö-kulman historiatietoiseen taiteelliseen työskentelyyn. Tällainen tutkiva työskentelytapa mahdollistaa perinteenkantajuuden syntymisen uudessa, aka-teemisessa kontekstissa. Tutkimus liittyy keskusteluun muusikon ilmaisusta ja sen kehittymisestä sekä kehollisten harjoitteiden ja kokemusten vaikutuksesta muusikkouteen. Se tuo näkyviin kansanmusiikin elävän perinteen ja nykypäi-vän ja kuvaa menetelmiä, joilla nykypäivän muusikko pystyy liittymään osaksi perinteen ketjua.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility