Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Tuomas Haapanen – vuosisata musiikkielämän aitiopaikoilla
No full textTuomas Haapanen (s.1924) on suomalainen viulutaiteilija, professori ja rehtori. Hänen taiteilijauransa alkoi 1940-luvulla. Solisti- ja kamarimusiikkitehtävien rinnalla kulki pitkään työ muusikkona Radion sinfoniaorkesterissa, mutta vaikuttavimman elämäntyönsä Haapanen teki arvostettuna pedagogina ja johtajana Turun musiikkiopistossa sekä Sibelius-Akatemiassa. Useat suomalaiset kilpailumenestyjät, konserttimestarit, orkesterimuusikot ja pedagogit ovat olleet Haapasen oppilaita, kuten esimerkiksi Elina Vähälä, Réka Szilvay, Pekka Kuusisto ja Petteri Iivonen. Haapanen lienee ainut, joka on kuullut kaikkien Kuopion ja Sibelius-viulukilpailujen jok’ikisen kilpailusuorituksen. Hän on myös tehnyt mittavan uran kansainvälisten kilpailulautakuntien jäsenenä sekä Kansainvälisten musiikkikilpailujen maailmanliitossa.
Haapanen on ainoita vielä elossa olevia suomalaisia taiteilijoita, jolla on omakohtaisia kokemuksia musiikkiopinnoista Sibelius-Akatemian edeltäjän Helsingin konservatorion ajoista saakka ja opinnoista sotavuosina sekä niiden jälkeisinä niukkoina aikoina.
Vanhemman poikansa Jannen kirjoittamissa muistelmissa Tuomas Haapanen itse kertoo lapsuudestaan menestyvän musiikkimiehen poikana Helsingissä, koulunkäynnin vaikeuksista, kesälomien riemuista ja matkasta kohti muusikon ammattia sekä matkoistaan Pariisiin läpi sodan runteleman Euroopan. Opinnot Pariisissa olivat Haapaselle käänteentekevä vaihe, jonka musiikintäyteisiä muistoja kirjekatkelmat elävöittävät.
Muistelmateos kuvaa visionäärisen muusikko-pedagogin ja kansainvälisen vaikuttajan, joka on saanut seurata aitiopaikoilta monissa eri rooleissa suomalaisen musiikkielämän eri ilmiöitä ja alan nousua huipulle. Kerrontaa täydentävät lukuisat anekdootit ystävistä, sukulaisista, kollegoista, oppilaista ja musiikkielämän vaikuttajista. Tarinoita riittää niin esiintymisestä Nikita Hruštšhoville kuin upseereille lentosotakoulun kosteissa illanvietoissa, kiertueesta läpi Suomen junanvaunussa asuen, vaivalloisista virantäytöistä sekä mielenkiintoisista musiikki- ja urheilukilpailuista.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Poignancy Flavor
No full textThis text, submitted in fulfillment of the required written component of the MFA thesis, titled 'poignancy flavor,' serves as a collection of fragmented thoughts and experiences, offering a glimpse into the artist’s perspective on life, work, and their own body as inseparable within their existence. By acknowledging personal struggles in writing, Kolya chooses to explore writing itself as an art form and as a part of their art practice. This is a reflection on their life experiences and creative process through the themes of identity, loneliness, and the pursuit of love and connection. It highlights moments of both support and resistance within their family and looks into the challenges of vulnerability in a family marked by generational trauma.
The central focus is on Kolya’s art project, 'opus phase iii,' exhibited at KK23 as the practical component of this MFA thesis, which intimately glimpses into their gender affirmation journey. This multidisciplinary work combines experimentation with photography on textiles, automated by programmed motors. In the written component artist acknowledges the role of artificial intelligence as a collaborative tool in the creative process, blurring the lines between human and machine authorship.
The written thesis contains an excerpt of a script from a video project, that was intended to be the practical component of this thesis but later discarded. The narrative of the script transports us into the autofictional director's struggles with social anxiety and missed creative opportunities. It paints a vivid picture of his world, filled with faded dreams.
The artist looks back at their previous works marked by phases to unfold the evolution and significance of ‘yellow phase i’ and its transformation into 'afflatus phase ii,' which pays homage to a social media influencer by creating elements inspired by the work and body of Michaela Stark.
In conclusion, this text reflects on the importance of phases in Kolya’s artistic practice. It highlights their defiance against established norms and their commitment to seamlessly blending life and art. The text also hints at future projects that will continue to push the boundaries of artistic exploration
Soitinnuksesta esitykseksi - J. S. Bachin Ciacconan BWV 1004 soitinnus traversolle
No full textKirjallisen työn aiheena oli Johann Sebastian Bachin Ciacconan BWV 1004 soitinnus traversohuilulle.Tutkimuksen ytimenä oli se, mitä sovituksellisia haasteita traversosoitinnusta tehdessä tulee vastaan, ja kuinka ne ratkaistaan niin, että alkuperäisen teoksen eleet ja aiheet välittyvät mahdollisimman uskollisesti ja tarkasti traversolla soitettaessa. Pyrkimyksenä oli toteuttaa soitinnus niin, että se olisi mahdollisimman historiallisesti tiedostavan esittämisen (historically informed performance) käytännön mukainen. Tavoitteena oli siis mahdollisimman alkuperäiselle tyylille uskollinen soitinnus Ciacconasta, ei moderni versiointi siitä. Soitinnusta tehtiin kirjoittajan omaan instrumenttituntemukseen ja ammatilliseen soitto- ja esityskokemukseen sekä repertuaarintuntemiseen nojaten.
Työssä tutkittiin sekä sovittamista ja soitintamista 1700-luvun kontekstissa että myöhempiä sovituksia kyseisestä kappaleesta. Siinä pohdittiin sovituksellisia haasteita, sävellajimuutoksen vaikutusta teoksen affektiin sekä akustisten elementtien vaikutusta soitinnusta esittäessä. Siinä kerrotaan myös sovitusprosessista sekä niistä sovituksellisista ratkaisuista, joita soitinnusta työstäessä jouduttiin tekemään.
Kirjallisessa työssä näytetään nuottiesimerkein, millaisiin sovitusratkaisuihin on päädytty ja kuinka eri sovitukselliset haasteet on ratkaistu. Soitinnuksessa käytettiin seitsemää eri sovitusmetodia. Ne olivat: arpeggio-kuvioiden täyttö ja äänien lisääminen, ciaconna-bassolinjan säilyttäminen oktaavisiirrolla, variaation siirtäminen kokonaan tai osittain oktaavilla ylöspäin, asteikkokulkujen muuttaminen, arpeggiokulkujen kulkujen muuttaminen traversolle luontevammaksi, moniäänisen satsin muuttaminen yksiääniseksi ja pariäänten muuttaminen polyfoniseksi kuvioksi
(writings on) ... like crazy. Reflections on dance making and performing with Maja and Sonja.
No full textIn the written part of my thesis I reflect upon my personal history and qualities as a dancer and dance maker. I unpack how this functions in my recent collaborative performance making. I situate myself within both Australian and European contexts and discuss some of the particular qualities and difficulties of this. I am critical of the universalising tendencies in Contemporary and Postmodern dancemakers and theoreticians arguing in favour of a more specific discourse. I attempt to model this in my own writing.
Throughout the written thesis I use the artistic part of my thesis …like crazy (2023) as a focal point for discussing themes and topics. The images included in the thesis come from professional photography taken of artistic work, from rehearsals and of screenshots of personal messages. I use mainly artistic references to situate my work because this is the body of knowledge through which much of my understanding has been formed - in particular I look to Mette Invargten’s 50/50. I touch upon Post-Lacanian and Deluzian theories of the singularity to broaden my discussion of solo dance. I include Susan Sontag’s explanation of Camp as a possible way to categorise some of the artistic work. I turn to my fellow dance maker Maja Kalafatić to bring in a different inside perspective of the working and cite personal feedback from my peers to help see my work from the outside place. Throughout the writing there are my personal reflections upon and descriptions of dance and dance making. Overall, my approach is that of an artist writing within the context of academia and the style of writing/performative authorial voice is a product of this. I encourage my reader to also take their own approach to the text.
In the first chapter, titled Looking through lineage, I have an autobiographical approach. Opening understandings of contemporary dance, postmodern dance, Camp and the impact of working with First Nations choreographers.
In the second chapter, I discuss solo dance making and performing. I use my naked dance in …like crazy as a central pivot point. In this chapter I discuss the broader topics of dance making, solo dance and singularity. Here I make use of post-Lacanian and Deleuzian thinking. I also explain how I personally approach dance making through a mixture of choreography and improvisation. Finally, I place solo dance in relation to the social and more than human world.
The third chapter is my favourite. I discuss and reflect upon my collaboration with Maja and Sonja. I discuss our way of working as being driven by desire and reflecting the approach outlined in Audre Lorde’s Uses of the Erotic: The Erotic as Power. I look at what did and didn't work so well in our process and consider the role of witnessing in our work.
In the last chapter I take up the specific theme of naked dancing. I give some context, attend to other dancers talking about dancing naked and then outline my own experiences. I end by considering naked dancing and the audience's gaze. Here I introduce Laura Mulvey's gaze theory and open up how I act as a spectator of naked dance through a personal anecdote of watching Mette Invargsten's performance of 69 positions.
To conclude I summarise my writing and look towards upcoming artistic outcomes that grow from the artistic and written thesis. I propose for myself ways in which this upcoming work can be informed by what has come before and become something other
Porto Helsinki Sound Promenade Project - A way for musicalization of soundscapes
No full textThis autoethnographic work unfolds the creative processes and execution of the Porto Helsinki Sound Promenade Project. Rooted in an ambition to investigate the intricate interplay between musicians and audience within a live performance setting, this project harnesses the cityscapes of Porto and Helsinki as wellsprings of creative inspiration, transforming these urban environments into fertile ground for musical expression.
The first chapter is dedicated to academic framing. In the introduction, personal experiences merge with academic investigation, as my background shapes reflective research questions, focusing on sonic identity, soundscape, and artistic creation. The second chapter involves reviewing existing literature, definitions of relevant terms, and explanation of the research methods in detail, uncovering procedures that triggered creative processes. By analysing academic data and exploring concepts such as deep listening, sound walking, and acoustic ecology, the research gains valuable insights and provides a clear direction for the written work. The third chapter unfolds the notion behind the term musicalization of soundscapes and delves into the pathway taken from the first ideas until the presentation of the artistic component of the project. Beyond its musical ambitions, the Porto Helsinki Sound Promenade Project seeks to foster awareness of urban soundscapes and the musicalization of the environment. Furthermore, it attempts to mitigate the emotional gap between musicians and their audience, challenging traditional performance paradigms. Using its immersive design and the transformation of the performance space into a live installation, the project establishes a captivating visual and auditory setting, thereby redefining the established boundaries of a musical concert.
The complete scope of this master’s degree project includes one concert, performed 15th of May, 2023, and one artistic written component
How Do We Experience Digital Arts? An Exploration through Latour’s Modes of Existence
No full textAccording to Bruno Latour the technical, despite being everything, is mostly experienced through its failure. If we take him by his word, what is it then that we experience when we speak of “digital art”? How does this bear on conceptualizations of technologies? In addition to the technical, the fictional mode and the mode of reference help to understand the notion of the digital as it pervades culture and media. Using examples from music, visual arts and an experimental artistic practice dystopian visions of technology are disentangled, re-configured. Embodied agency and kinaesthesia play a major role in this process
Musiikkikasvatus muutoksessa
No full textElämme globaalien muutosten ja kriisien aikaa. Eri puolilla maailmaa tapahtuvat ilmiöt kytkeytyvät toisiinsa ja ulottavat vaikutuksensa yhteiskunnan kaikille sektoreille, myös musiikkikasvatukseen – sen lähtökohtiin, ohjeistuksiin, opetuksen käytäntöihin sekä ammattilaisuuteen laajemmin. Millä tavoin musiikkikasvatus voisi olla osa ratkaisua aikamme haasteisiin, kuten ekologisiin kriiseihin? Entä kuinka musiikkikasvatus voi olla luomassa tiloja, jotka tukevat osallisuutta ja joissa on mahdollista rakentaa kestävää hyvinvointia ja ylläpitää luottamusta tulevaan epävarmuuden aikakaudella? Tämän tutkimusperustaisen kokoomateoksen 23 lukua maalaavat kokonaiskuvaa alan ajankohtaisista muutoksista. Yhtäältä teos avaa alan sisäisiä muutoksia ja toisaalta tarkastelee, miten musiikkikasvatus voi osaltaan tukea oppijoiden kasvua vastuulliseen maailmasuhteeseen.Teos haastaa kriittiseen (kasvatus)ajatteluun globaalien muutosten keskellä. Tavoitteena on myös antaa alan opiskelijoille ja toimijoille ajattelun ja käytännön välineitä toimia toisin. Teoksen kirjoittajat ovat musiikkikasvatuksen asiantuntijoita ja tutkijoita. Tekstit perustuvat osin kirjoittajien omiin tutkimuksiin, osin kokoavat yhteen alan kansainvälistä tutkimustietoa.
Sisällysluettelo
Marja-Leena Juntunen ja Heidi Partti : Johdanto
1. Kohti vastuullista maailmasuhdetta
Pirkko Paananen : Ekokriittisen musiikkikasvatuksen tutkimus ja musiikillinen ekolukutaito
Marja-Leena Juntunen : Kehollisuus teoriana, musiikinoppimisen perustana ja vastuullisen maailmasuhteen lähtökohtana
Olli-Taavetti Kankkunen : Musiikkikasvatus dialogisen kuuntelun ja eettisen yhdessä toimimisen edistäjänä
Suvi Saarikallio : Musiikin tunnekokemukset toimijuuden ja hyvinvoinnin rakentajina
2. Kohti osallisuutta tukevaa toimintakulttuuria
Marja Heimonen : Musiikkioikeudet muuttuvassa musiikkikasvatuksessa
Inkeri Ruokonen : Varhaisiän musiikkikasvatuksella eväitä kestävän tulevaisuuden rakentamiseen
Ulla Pohjannoro, Juha Ojala ja Jyrki Lähteenmäki : Musiikkioppilaitosten monimuotoistuva arviointikulttuuri
Heidi Elmgren : Muuttuvan musiikkiopiston yhdenvertaisuushaasteita
Tuulia Tuovinen : Lasten osallisuus taiteen perusopetuksen musiikkioppilaitoksissa
Laura Huhtinen-Hildén : Musiikkikasvatus osallisuuden, merkitysten ja mahdollisuuksien maisemassa
Katja Sutela: Kehollinen toimijuus jokaisen oppilaan yhdenvertaisen osallisuuden edistäjänä
Tuulikki Laes: Kestävää ikääntymistä tukeva musiikkikasvatus
3. Kohti moniäänisiä käytäntöjä
Minja Koskela : Kohti moniäänisempää musiikkiluokkaa intersektionaalisen ajattelun keinoin
Katja Thomson : Kolmas tila musiikkikasvatuksessa
Eeva Siljamäki : Sosiaalista kestävyyttä improvisaatiopedagogiikkaa soveltaen
Vilma Timonen ja Arja Kastinen : Kansansoittajat ja -laulajat kulttuurisesti kestävän ja kasvatuksellisen musiikin opetuksen suunnannäyttäjinä
4. Kohti laaja-alaista ammatillisuutta
Heidi Westerlund : Kriisien ja epävarmuuksien ajan ekopoliittinen ammatillisuus musiikkikasvatuksessa
Lauri Väkevä : Kestävyysajattelu musiikkikasvattajan ammatillisen reflektiivisyyden haastajana
Leena Unkari-Virtanen : Säveltämisen opettaminen ja pedagogiikan evoluutio
Taru-Anneli Koivisto : Musiikkialan ammattilaisten moninainen työnkuva sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristöissä
5. Puheenvuoroja : Kohti musiikillista, sosiaalista ja kulttuurista toimijuutta
Anna Kuoppamäki : Nuorten biisipajat tukemassa musiikillista tekijyyttä ja aktiivista kansalaisuutta
Aleksi Ojala : Tuottamispohjaisen oppimisen mahdollisuudet peruskoulun ja lukion musiikinopetuksessa
Marja Ervasti : Kestävä kulttuurikasvatus osana Unesco-oppilaitostoimintaafi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Neuroqueer Intimacies in Online Dating Apps
No full textWhat can we learn from the intimacies bypassing neurotypical understanding of relationships? Drawing from neurodiversity studies (Yergeau, 2018, 2020; Egner, 2019; Kapp, 2020), I question the widespread notion of intimacy connected to neurotypical familial sexual relationships. This paper includes a bibliographic review of neuroqueer intimacies, followed by autoethnographic journal entries that recall the experiences of a neurodivergent, autistic person seeking intimate connections on dating apps. I comment on Remi Yergeau’s critique of the ‘Cassandra Affective Deprivation Disorder.’ CADD is allegedly a condition that would affect neurotypical partners of autistics. CADD’s tropes stigmatise neurodivergent traits as being male-based and a societal burden. It erases the neurodivergent folks who are neither heterosexual nor cis-gender identified (Bertilsdotter Rosqvist et al., 2020). Cassandra’s bias reinforces a normative view of how some bodies should perform (Yergeau, 2020), and the traits of a normative performance are scrutinised in intimate platforms. In dating apps, there is a constant requirement to prove the ability to perform neurotypical traits, like constant eye contact and linguistic and gestural displays of affectivity
Monioktaavisten asteikkojen generointi : Rekisterillisesti laajojen, sävelavaruudeltaan uudistuvien sekä symmetristen asteikkojen luonti
No full textTutkielmassa käsitellään tapaa generoida asteikkoja, joiden ominaisuuksien lähtökohdat ovat rekisterillinen laajuus, sävelavaruudellinen uudistuminen sekä symmetrisyys. Asteikkojen generoinnin ensimmäisessä vaiheessa määritetään kaikki tavat, kuinka yksittäisten tasaoktaavien lukumäärien sisältämien puoliaskelten summat voidaan jakaa tekijöihin, mikä kertoo kuinka moneen yhtä suureen osioon kukin oktaavien lukumäärä on mahdollista jakaa. Tämän jälkeen määritetään tarkennetut ehdot sille, kuinka tasasuuriin väleihin jaetut oktaavien lukumäärien osiot voidaan täydentää niin, että viime kädessä syntyvä asteikko on ennalta määritettyjen tavoitteiden mukainen.
Tapoja jakaa tasaoktaavien lukumääriä on paljon, minkä johdosta lopulliseen asteikkojen generoimiseen valikoidaan ainoastaan 2:n ja 3:n oktaavin laajuiset tapaukset. Kyseisistä tapauksista käsitellään vain tilanteet, joissa 2:n oktaavin laajuinen kokonaisuus on jaettu kolmeen yhtä suureen osioon ja 3:n oktaavin laajuinen kokonaisuus neljään yhtä suureen osioon. Tutkielman viimeisessä vaiheessa analysoidaan generoitujen asteikkojen yleisiä sävelavaruudellisia ja transpositionaalisia ominaisuuksia, sekä kuinka asteikot suhtautuvat muihin yleisiin asteikkorakenteisiin
Maanantai tai tiistai
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeseeni sisältyy tämä kirjallinen osa sekä taiteellinen osa – teoskokonaisuus Maanantai tai tiistai, joka oli esillä Kuvan kevään lopputyönäyttelyssä Kuva/Tilassa 7.5.–5.6.2022. Teoskuvat olen sijoitellut kirjallisen osan sivuille kauttaaltaan tekstin lomaan. Maanantai tai tiistai -teoskokonaisuus oli tilateos, jossa oli yksi levylle liimatulle kankaalle toteutettu maalaus, sekä kierrätetyille lasilevyille toteutettuja maalauksia ripustettuina työstämilleni ready-made hyllyille. Idea ja ponnin teosten tekemiselle syntyi kohtaamisistani, joihin liittyi jollakin tavalla lasi. Yksi näistä liittyy lapsuuteni muistoon keinostani huvittaa itseäni pitkillä automatkoilla. Tapanani oli litistää kasvoni hetkeksi vasten auton ikkunalasia, sitten irrottautua ja seurata hengityksestäni höyrystyneen, kasvojeni piirteitä mukailleen kostean jäljen katoamista.
Lasilla materiaalina oli suuri rooli työskentelyssäni, sillä sen ominaisuudet määrittelivät pitkälle sen, millä tavalla etenin ja mitä tuli näkyviin. Lasi on kova, paljastava, läpinäkyvä materiaali, se päästää valon osittain lävitseen ja lisäksi sen pinta heijastaa ympäröivää todellisuutta. Lasi assosioitui työskentelyssäni nesteeseen ja ilmaan. Lasin persoonalliset piirteet saivat minut etsimään etenkin naarmuja, pienintä mahdollista elettä, katoavia elementtejä maisemassa, sivuun lakaistavia pölyhiukkasia, sisäisen ja ulkoisen kohtaamispisteitä. Etsin tapoja käyttää lasin ominaisuusia hyödykseni maalauksessa.
Kirjallisessa osassa pyrin säilyttämään saman aukinaisuuden, joka taiteellisessakin osassa oli läsnä. Tuon esiin maalausprosessiin, materiaaleihin ja tekijyyteen liittyviä pohdintojani, jotka kytkeytyvät teosteni tematiikkaan. Lähdeaineistoni on sekalaista materiaalia työskentelypolkuni varrelta. Aluksi-kappaleessa kerron työskentelystäni yleisesti. Luvussa 2 (Kohtaaminen) pohdin maalausta erilaisten kohtaamisten yhteentulona. Luvut 3 ja 4 liittyvät molemmat lasin ominaisuuksiin, mutta hiukan eri näkökulmista – luvussa 3 (Lasi) kirjoitan ihmisen valmistaman lasin historiasta sekä neste- ja ilma-assosiaatioista ja luvussa 4 (Pienin mahdollinen ele) pohdin sitä, kuinka saada kiinni jotakin välähdyksenomaista. Luvussa 5 (Hajoaminen) pohdin teoksiani ajassa ja tilassa. Luvussa 6 (Kuvan kevät) käsittelen taiteellisen opinnäytteeni esittämistä lopputyönäyttelyssä. Lopuksi-luvussa kerron lyhyesti tunnelmiani opinnäyteurakan päättyessä