Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
”Pitää olla tuntosarvet hereillä sen kanssa, millaista palautetta kenellekin voi antaa” : laadullinen tutkimus kolmen soitonopettajan kuvailemasta arvioinnista ja palautteenannosta
No full textTässä maisterintutkielmassa tarkastelen kolmen soitonopettajan kuvailemaa arvioinnin ja palautteenannon toteuttamista heidän opetustyössään. Lisäksi tutkin, miten heidän kuvailemassaan arvioinnissa ja palautteenannossa ilmenee oppilaiden myönteisen minäkäsityksen ja hyvän itsetunnon kehittymisen tukeminen. Tutkimuskysymykseni ovat:
Miten haastateltavat opettajat kuvailevat toteuttamaansa arviointia ja palautteenantoa?
Miten haastateltavien kuvailemassa arvioinnissa ja palautteenannossa ilmenee oppilaiden myönteisen minäkäsityksen ja hyvän itsetunnon kehittymisen tukeminen?
Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat arviointiin ja palautteenantoon sekä minäkäsitykseen ja itsetuntoon liittyvät käsitteistöt. Tarkastelen myös, millaista on hyvän itsetunnon ja myönteisen minäkäsityksen kehittymistä tukeva arviointi ja palautteenanto tutkimuskirjallisuuden perusteella.
Tutkimukseni on lähestymistavaltaan laadullinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin tutkimukseen haastattelemalla kolmea soitonopettajaa, jotka työskentelevät taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman mukaista opetusta tarjoavissa musiikkioppilaitoksissa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina.
Tutkimukseni perusteella haastateltavien soitonopettajien arviointityöhön sisältyy monipuolisesti erilaisia arvioinnin muotoja ja toteuttamistapoja. Ajankohtaiset, opetussuunnitelman (TPOPS 2017) vaihtumista seuranneet arviointia koskevat muutokset vaikuttavat heidän arviointityönsä taustalla. Teorian valossa haastateltavien soitonopettajien toteuttamassa arvioinnissa ja palautteenannossa ilmenee oppilaiden hyvän itsetunnon ja myönteisen minäkäsityksen tukeminen usealla eri tavalla. Haastateltavat soitonopettajat pitivät arvioinnin tärkeänä tehtävänä oppimisen edistämisen lisäksi myös oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun tukemista.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella arviointi instrumenttipedagogiikassa on perinteisesti ollut virhe- ja suorituskeskeistä. Sen ongelmina on nähty oppilaan vähäinen omatoimisuus ja autonomisuus oppimisprosessissa, sekä oppilaan kokonaisvaltaisuuden huomiotta jättäminen. Instrumenttiopetuksen perinteiseen opetustapaan verrattuna haastateltavien kuvailema arviointi ja palautteenanto vaikuttivat perustuvan oppilaslähtöisyyteen, ja niiden ytimessä on kasvatustehtävän toteuttaminen ja oppilaan sensitiivinen kohtaaminen. Tutkimukseni avaa näkökulmia instrumenttipedagogiikan opetustavan ja arviointikulttuurin mahdolliseen muutokseen, jota tutkimukseni perusteella olisi arvokasta tutkia jatkossa suuremmalla osallistujamäärällä
Kuvataiteen maisterin opinnäytetyö
No full textKuvataideakatemian lopputyöni koostuu kirjallisesta sekä taiteellisesta osasta. Taiteellinen osuuteni oli esillä Kuva/Tila:ssa 7.5.-5.6.2022 järjestetyssä Kuvan Kevät -näyttelyssä. Kirjallisessa osuudessa kerron taiteellisen työskentelyni prosesseista sekä yritän avata lukijalle, millä tavalla olen lähestynyt maalaamista Kuvataideakatemiassa. Lopputyöni taiteellisen osan ohjaajina ovat toimineet Hannaleena Heiska sekä Jarmo Mäkilä. Hannaleena Heiskan kanssa käydyt luontevan tuntuiset keskustelut maalaamisesta ja taiteellisen työskentelyn sanallistamisesta sekä Jarmo Mäkilän ytimekäs kannustus reippaaseen sivellintyöskentelyyn ovat olleet tärkeässä roolissa lopputyötä tehtäessä ja vaikuttavat työskentelyssäni edelleen. Opinnäytetyöni tarkastajina ovat Saara Hacklin sekä Timo Vaittinen.
Kuvan Keväässä esillä ollut kokonaisuus koostuu neljästä 200 cm x 145 cm kokoisesta maalauksesta. Jokaisen maalauksen keskellä on ihmishahmo. Kuva ihmisestä on toiminut asetelmanani maalaamiselle opintojeni ajan. Tunnistan itsessäni tarpeen toistaa asioita ja maalaamista opetellessani olen tarvinnut niin mielekkäältä tuntuvan aiheen, että pystyn käsittelemään sitä uudelleen ja uudelleen kyllästymättä. Lopputyöni maalaukset ovat kuvaus siitä, mitä olen opintojeni ajan tehnyt. Aloittaessani koulun syksyllä 2017 tunsin päässeeni ympäristöön, jossa pystyn käyttämään kaiken aikani maalaamisen opetteluun.
Maalaamisen opetteleminen on perustunut minulla vahvasti muiden taiteilijoiden teoskuvien tutkimiseen. Kirjoitan tässä opinnäytetyössä siitä, miten Marlene Dumasin maalaaminen on vaikuttanut omaan työskentelyyni. Lisäksi pohdin sitä, kuinka teosteni aiheet ovat tuntuneet opintojen ajan vaikeilta sanallistaa.
Kirjallisen osan lopussa kerron vielä, miten skeittaustaustani on alkanut viime kuukausina näkyä maalaamisessani ja miten paljon samankaltaisuuksia niiden välillä huomaan
Post-Penelope Era (For O.)
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytetyö koostuu yhdestä taiteellisesta esiintymisestä sekä kirjallisesta osiosta.
Taideteokseni olivat esillä kuvataideakatemian Kuva/Tila -galleriatilassa Kuvan Kevään 2023 (6.5 – 4.6.2023) aikana. Teoskokonaisuuden nimi on Post-Penelope Era (for O.) ja teosten materiaalit ovat veistetty puu, maalattu silkki, köysi ja lasi. Olen työstänyt teoksiani vuosien 2022 ja 2023 välisenä aikana.
Maisterinäyttelyssä olevassa teoskokonaisuudessa minulla on esillä neljä yksittäistä teosta. Yksi on silkkinen seinävaate, joka on ripustettu puusta veistettyjen käsien varaan ja lisäksi on kolme kappaletta silkkimaalausta, joista on ommeltu (ompelijan avustuksella) erilaisia lyhythihaisia t-paitoja erään työvaatteena käytetyn t-paidan mittojen mukaan. Näyttelyssä esillä oleva seinävaate on nimeltään Essential Vortex ja “paitateokset” ovat nimetty seuraavasti: Work/Shirt I-III eli suomeksi Työ/Paita I-III.
Maisterin opinnäytteessä käsittelen seuraavia aiheita: materiaalivalinnat maisterinäyttelyssä olevassa Post-Penelope Era (for O.) -teoskokonaisuudessa, pohdintoja taideteoksien formaatista, ajatuksia taidepraktiikasta ja identiteetistä. Lisäksi opinnäytetyö sisältää otteita työskentelypäiväkirjasta.
Kaiken kaikkiaan maisterin opinnäytetyössä pohdin maalauksen historiaa sekä omaa että teosteni läsnäoloa taiteen ajallisessa kontekstissa. Pohdin myös rajaa taideteoksen ja taiteilijan välillä sekä omaa taiteilijaminää. Lopputyöohjaajana on toiminut Laura Wesamaa ja opinnäytteen tarkastajina toimivat Jaana Kokko ja Päivikki Alaräihä
Baran Caginli- MFA Thesis Written Component
No full textMy thesis project, Baking Books, is a performative, edible sculpture work based on the story of my family in the context of politics, exchanging knowledge, and sharing. The project’s elements are ceramic baking moulds, leaflets, and baked breads in the form of Lenin, Marx, and Rosa Luxemburg, which were shared among the visitors at the opening of the Kuvan Kevät master’s degree show, in Helsinki (6.5–4.6.2023). My supervisor has been Minna Henriksson and the examiners are Bassam El Baroni and Jaana Kokko. Baking Books was exhibited in the main gallery space Kuva/Tila.
This project has been a discovery of the physical potential of the bread/ dough as a sculptural medium. In addition to the sculpture, the project culminated in a performative event: the sharing of the bread/sculptures among audience. The sculpture's edibility stimulated the viewers' senses, including their taste and smell, in addition to appreciating its shape and form. By accepting and tasting the offered bread, the audience became part of the performance, and the project established a different bond between the audience and itself.
The story develops through the participation of viewers and makes the project inclusive. Although the main story in the project is based in 1980s Turkey and seems to be limiting the context, political figures who influenced politics and people's lives internationally, such as Lenin, Marx and Rosa Luxemburg, allow the audience to explore perspectives that they can relate to.
To support the story written in the leaflets, I also exhibited ceramic moulds made of red clay. These pieces were on view on wooden tables specially designed and made for them.
During the exhibition, the leaflets were placed next to the bread baked in the form of Karl Marx. The audience was encouraged to take a copy of the leaflet
Vyyhti limittyvästä lavastamisesta
No full textVyyhti limittyvästä lavastamisesta kumpuaa lavastajantyöllisestä kipuilusta ja haaveilee runouden ja lavastamisen limittämisestä. Lavastusopintoni ja henkilökohtainen historiani taiteen parissa toimivat autoetnografisena aineistona, josta poimin tarkasteluuni sekä vaikeita asetelmia että oivalluksia herättäneitä hetkiä.
Kipuiluni selkeimmiksi osatekijöiksi määrittyvät tässä opinnäytteessä lavastamisen vahvasti materiaalinen luonne ylikulutuksen ja ekologisen kriisin ajassa sekä erilaiset esitysten tekemiseen ja lavastajan työnkuvaan liittyvät rakenteet ja oletukset. Kuvitelluille ja olemassaoleville konventioille annan tässä opinnäytteessä nimen lavastajuuden aave, kuvaten termin kautta ajatteluuni punoutunutta täydellisyyden tavoittelua.
Opinnäyte pyrkii avaamaan henkilökohtaista kokemustani lavastajantyöstä ajoittain arkisen, ajoittain kohotetun ja pääsääntöisesti omakohtaisen pohdinnan kautta. Tavoitteenani on lähestyä opintojani värittänyttä epävarmuutta avoimesti. Teksti on kirjoitettu sekä itselleni että kanssavaikeilijoille taideinstituutioiden sisällä ja liepeillä. Tarkoituksenani on tarjota rehellistä ja reflektoivaa ajattelua ekologisen kriisin, epätietoisuuden, kytkeytymisen, epävarmuuden, herkistymisen, uupumuksen, keksimisen ja limittymisen värittämistä taideopinnoista.
Vyyhti limittyvästä lavastamisesta koostuu kolmesta pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa puran auki henkilökohtaista ja planetaarista uupumusta sekä niiden myötävaikuttamaa monitahoista epäonnistumisen kokemusta, jonka ristiriitaista ja leviävää luonnetta pyrin valottamaan kohdaten tunteen neutraalisti ja tarkastellen sitä esimerkiksi kontrollin ja hallitsemattomuuden teemojen kautta. Toisessa luvussa etsin merkityksellisiä hetkiä ja haaveilen, tunnistaen poetiikan ja niukkuuden itselleni luonteviksi tavoiksi olla taiteen kanssa ja sanoittaa ajatteluani. Poetiikan kautta hahmottelen olennaisen lavastamista. Olennaisen lisäksi pohdin vaatimattomuutta ja tarkastelen materiaalista niukkuutta itselleni luontevana keinona lähestyä lavastajantyötä. Kolmannessa luvussa puran auki taiteellisen opinnäytteeni Rakkaus ja järjestys prosessin. Kuvaan taiteellisten valintojeni taustoja, esittelen muiston ja muistamisen materiaalisuuden paikantamiseen liittyneitä kysymyksiä ja välivaiheita sekä avaan tilallis-dramaturgista ajatteluani osana lavastustyötä.
Pohjaan ajatteluani mm. kirjailija L.M. Montgomeryn Runotyttö-sarjaan, runoilija Olli-Pekka Tennilän ajatuksiin poetiikasta sekä filosofi Gaston Bachelardin teokseen Tilan poetiikka
Intercultural Performance: Bharatanatyam in the practice of a Western choreographer
No full textThis thesis examines the practice of a Greek choreographer trained in Bharatanatyam and in western dance techniques such as, ballet, Cunningham, Graham and release, through the lens of intercultural performance making. It touches on the challenges found in a culturally mixed practice and discusses cultural appropriation and persisting Orientalist notions in the discussion of classical Indian dance forms in the West.
In the first chapter, I introduce my background in dance and how I have experienced the symbiosis of the eastern and western dance trainings. The chapter is divided chronologically, starting with my years as a student of Bharatanatyam in Greece and continuing with my formal dance training at Trinity Laban Conservatoire of Music and Dance in London.
In the second chapter my latest choreographic work ‘Fera Matter’, is brought as the case example which initiates the conversation. I elaborate on the conception of the piece and the starting points which were drawn by Greek mythology. The making process is also examined in its interculturality and reveals discussions of the working group around cultural appropriation. Additionally, I touch on the overall dramaturgy of the piece, and I focus on the discoveries made through the employment of abhinaya as a choreographic tool.
In the third chapter I view more microscopically the topics of intercultural performance making, cultural appropriation and Orientalist notions found in interculturalism, with an emphasis on how they appear in my own work and practice. The direction of my analysis is inspired by anthropologist Pallabi Chakravorty and dance writer Janet O’Shea.
The fourth and final chapter consists of a comparative analysis of the praxis of Akram Khan and Shantala Shivalingappa, to highlight existing methods of employing classical Indian dance on western stages and to reveal nuances among different practices. The chapter concludes with a further exploration of the term ‘guru-less’ which appeared during my written exploration
here for a moment - an attempt to knowing the practice by practicing
No full text...Knowing the practice by practicing…
…(Under)standing performance by performing…
…Learning how to facilitate by facilitating…
…Learning to play by playing…
This document is about an artistic practice I have been developing for the past five years, and more intensively for the past two years, during my studies in the Master’s Programme in Dance Performance at the Theatre Academy, University of the Arts Helsinki. It is an attempt to find words to better define this artistic practice. “here for a moment” both refers to a specific location in space (here) and a specific duration in time (for a moment). This document gives a framework to this practice which has its origins both in improvisation and instant composition. It attempts to capture what my practice is at this moment and where the practice happens. It is about finding the practice by practicing. It is about inviting the practice to a place within me, and let it grow from that place.
The first chapter is an opening of the practice. It is an attempt to start writing: writing as practice and writing about the practice. It opens to the practice as I have been experiencing it during Uniarts opening ceremony in September 2022. It opens to the origin of this practice, to the place and to the human environment that allows the practice to grow.
The second chapter is about the practice itself, a practice that does not have a name yet but which is finding its own name by being activated with words. This chapter is in dialogue with practices and writings from a choreographer-performer, a dancer-researcher and an associate professor of art History. Through their experience of “practice”, “writing” and “place”, they are opening ways for me to relate with the notions of writing and place when it comes to my own practice.
The third chapter is about performance and performing and how my body and mind have found a place to experience them. This chapter is in dialogue with texts and practices from improvisation and instant composition practitioners and a dramaturge. It goes through the understanding I have been building about performance and performing, the combination of score and instant composition within a performance, and the notions of witness and public space when it comes to performance.
The fourth chapter is about the practice when I open it to other practitioners. I have been opening this practice every week for one year now. Together with the making of the performance reproduced in various contexts, the open practice has become the second main outcome of my studies at Uniarts Helsinki. In this chapter I attempt to trace the history of the emergence of this open practice, through other practices that has informed it. I describe how facilitating an open practice has allowed a space for me to learn how to facilitate.
The fifth chapter is another opening, From now on. It is about pushing towards and from the “now” in order to move forward. It is about acknowledging what happened during my Master studies at Uniarts Helsinki and how I can move on from that place
Collaborative Live Composition with Frankie
No full textThis paper describes a web application being developed for the purpose of collaborative live composition. In this concept, musical information such as pitch sets, chord progressions and textual parameters can be created and communicated in real-time by all members of the group. Primarily designed for tablets, the application aims for high usability values and has been tested and developed with professional jazz musicians. This paper presents the background for the concept of collaborative live composition, along with the main features, design principles and the development process of the application. Finally, the paper describes a concert performance and reflects on the affordances, opportunities, and challenges of the concept
Monitaiteisen yhteistyön mustat ruusut : Maikki Järnefeltin medioitu ääni
No full textTässä artikkelissa tutkin Maikki Järnefeltin 1904 ja 1906 Gramophone Companyn levytyksiä käyttäen aineistona äänittäjän, äänityslaitteen sekä esittäjän vuorovaikutuksessa syntynyttä soivaa lopputulosta. Miten äänityslaitteen ominaisuudet muuttavat äänitteeltä kuultua esitystä verrattuna äänityshuoneessa esitettyyn versioon? Miten laulaja on muokannut esitystään äänitystilanteeseen sopivaksi omasta aloitteestaan tai äänittäjän ohjaamana? Äänitteeltä voidaan kuulla summa äänitysteknologian mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä äänittäjän ja taiteilijan valintoja. Mekaaniselle äänityslaitteelle laulaminen on vaatinut muutoksia siihen, miten esittäjä käyttää kehoaan tai instrumenttinsa dynamiikkaa. Esimerkiksi voimakkailla äänillä tuli liikkua poispäin äänitystorvesta ja kaikkein hiljaisimpia nyansseja tuli välttää. Äänittäjän tehtävä oli ohjata esittäjän ja äänityslaitteen vuorovaikutusta. Lisäksi äänittäjä muokkasi soivaa lopputulosta valitsemalla äänityslaitteeseen osat, jotka tallentavat instrumentin soinnin parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimuksen tulokset antavat osviittaa siitä, että äänitystilanne ei ehkä vaikuttanutkaan kovin paljon Järnefeltin laulutapaan tavoilla, jotka monissa historiallisia äänityksiä kuvaavissa teksteissä mainitaan, esim. liioiteltu teksti ja äärimmäisten nyanssien välttäminen. Äänitteeltä kuultava ääni on sen sijaan hyvin erilainen verrattuna samassa tilassa kuultuun. Liittämällä toisiinsa eri aineistoista koostuvia palasia, jotka kuvaavat Maikki Järnefeltin ääntää, on mahdollista luoda jonkinlainen kokonaiskuva, millainen se olisi voinut olla. Artikkelin tarkoitus on tuoda esiin vuorovaikutusta, jonka tuloksena äänitteet syntyvät sekä tutkia yhden maamme mielenkiintoisen laulajattaren laulutaidetta soivan aineiston pohjalta
Managing the Western musical canon. Approaches to symphony orchestra program planning.
No full textThis Master’s thesis is examining the repertoire selection of symphony orchestras. It aims to investigate the processes, strategies and decision making of orchestras through how orchestras give understandings and meanings to musical concepts such as the Western musical canon and contemporary music. Through theories of canon and music history, this research analyzes the discourses of knowledge and beliefs orchestra professionals have when planning the concert season.
The research data is gathered by interviewing three orchestra managers in Finland and analyzed through discourse analysis, with a social constructionist approach. Through this approach, the meanings and understanding of how managers construct their views towards program planning are reflected to the theories of Western musical canons, and the interviews also touches upon societal topics such as the relationship of the orchestra institution and society.
The findings of the research conclude that overall, the repertoire selection is a continuous process of planning and negotiation that comes together piece by piece, and orchestras aim for a predetermined balance of musical periods and styles. Orchestra managers are interested and aware of the recent public discussion regarding a growing demand for diversity, gender balance and equality in repertoires and composer selections, and they pay attention to these issues by addressing them in the repertoires while maintaining balance. However, the analysis suggests that the power of the traditional Western musical canon is strong and rooted in the institutional premises and the educational system of orchestra musicians and conductors, and orchestras are careful and concerned not to disrupt the performers’ or the audiences’ tastes and expectations towards the traditional orchestral repertoires