Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Kuvataiteen maisterin opinnäyte
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni sisältää taiteellisen ja kirjallisen osan. Opinnäytteeni taiteellinen osa on lyhytelokuva Kohdennus, jonka olen käsikirjoittanut ja ohjannut. Teos käsittelee ihmisen ja teknologian välistä suhdetta ja sen kesto on seitsemän minuuttia.
Aloitin opinnäytteeni taiteellisen työn tekemisen elokuussa 2021. Valmistin teoksen yhdessä työryhmäni kanssa. Työryhmän jäsenet ja heidän toimenkuvansa on eritelty opinnäytteen kirjallisessa osiossa. Teos valmistui toukokuussa 2022 ja se esitettiin Kuvan Kevät 2022 -tapahtumassa. Teos oli esillä Kuvataideakatemian Mylly-rakennuksen screening-huoneessa näyttelyn aukioloaikoina.
Lopputyön ohjasi kuvataiteilija ja elokuvantekijä Maija Blåfield. Näimme etäyhteydellä pidetyissä ohjaajatapaamisissa joulukuun ja huhtikuun välisenä aikana. Lopputyön tarkastajia ovat kuvataiteilijat Mia Rinne ja Jenni Toikka.
Opinnäytteeni kirjallinen osa sisältää opinnäytteeni taiteellisen osion esittelyn, pohdintaa maisteriopintojeni etenemistä, sekä kirjallisuus- ja teosreferenssejä taiteellisen ajatteluni taustalla. Vertailen ajatuksiani kirjallisuuteen eri tieteenaloilta. Erityisesti arkkitehtuurin ja yhteiskuntatieteiden parista olen löytänyt välineitä tarkastella taiteellista toimintaani uusista näkökulmista. Mainitsen myös useita teosesimerkkejä kuvataiteen ja elokuvan konteksteista
Gravity Blanket: on autistic artistic practice
No full textMy thesis consists of two artistic and one written component. The artistic component is a body of work called Gravity Blanket, which was partly exhibited at Kuvan Kevät graduating masters’ degree show at Exhibition Laboratory (Helsinki, Finland) in May 2021, and with some changes and additional work at Titanik gallery (Turku, Finland) in August 2021.
Gravity Blanket is a mixed media work consisting of photographic and sculptural pieces. It explores neurological queerness, embodied knowledge, touch, resilience and our culture of coping. The work draws on my personal neurodivergent experience, more specifically my experience of being autistic and diagnosed with Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD). Like many others on the autism spectrum, I sense my surroundings intensely and with overwhelming focus on details. With Gravity Blanket, I try to bring this experience of autistic perception to the center of my artistic work, both as a subject matter and as a method: I allow my sensitivities to inform my choice in materials and search for an embodied ‘autistic knowledge’ to guide my process.
In this written component of my thesis, I focus specifically on three individual works: Gravity Blanket (2021), Frayed polyester chiffon in green and fingers (2021), and Burnout Blanket (2021). This text is an account and reflection on two interlaced processes: one of creating the artworks and one of learning to navigate life and artistic practice as an autistic individual – both processes of learning and unlearning, queering, struggling and surviving, refusing and desiring. I discuss the major material and thematic shift in my artistic practice in relation to issues of accessibility and representation of autism and make connections between my work and contemporary theorisations of neurodivergence, glitch, and disability
Music students’ experiences of workload, stress, and coping in higher education
No full textOver the past decades, the practices and policies of higher music education have been shaped by the rapid global changes affecting curricula, pedagogies, and students’ employability. At the same time, the rates of psychological distress and illness among students have been rising. Thus, higher music education institutions urgently need to understand music students’ experiences of workload, stress, and coping in order to support their learning, well-being, and future careers. Music students’ studying experiences differ from other students’ experiences, as part of studying music has specific characteristics deriving from the traditional master-apprentice model, such as one-to-one tuition, practising, and performing. As part of the cross-national Music Student Workload project in Finland and the United Kingdom, this article-based doctoral dissertation investigates music students’ experienced workload, stress, and coping.
The four international peer-reviewed publications included here report on and synthesise the explanatory stage of the research project. Extended metaethnography was used to synthesise 29 qualitative, quantitative, and mixed methods studies in the first article, which is a systematic review of the literature on students’—and particularly music students’—experienced workload. A transcendental phenomenological approach was combined with multistrategy methodology (quantitative and qualitative) when examining music students’ experienced workload and stress in connection to music students’ use of proactive coping styles in the second article, and in connection to music students’ life and livelihoods in the third article. A qualitative methodology was used in the fourth article, which recommends tools that teachers can use to support music students in managing and coping with their experienced workload. In the second, third, and fourth articles the data consisted of responses to the Workload, Stress, and Coping questionnaire from a total of 155 music students (108 in Finland and 47 in the United Kingdom), of which 29 participated in subsequent interviews.
The results and findings were synthesised to make recommendations for students, teachers, administrators, and student health and well-being services as to how to deal with music students’ workload. It is recommended that good practices should be identified to support music students’ proactive coping skills in higher music education institutions. It is also crucial to find solutions to the unequal workload and stress experiences between low-income and well off students, different genders, and different study programmes. In addition, teachers’ continuing professional development must be ensured, particularly in learner-centred pedagogical approaches.
This dissertation recommends investments in longitudinal, crosscultural, and interventional research on music students’ experiences that can inform educational policies and pedagogical practices in higher music education. Furthermore, specific challenges and resources associated with music students’ coping with workload and stress should be acknowledged in general educational theories concerning students’ workload.Maailman nopea muuttuminen on vaikuttanut musiikin korkeakoulutuksen käytäntöjen ja koulutuspoliittisten toimien muotoutumiseen viime vuosikymmenten aikana. Muutos on koskenut niin opetussuunnitelmia kuin pedagogiikkaa ja opiskelijoiden työllistymistä. Tässä tilanteessa opiskelijoiden psyykkinen stressi ja muut sairaudet ovat lisääntyneet. Musiikkia opettavissa korkeakouluissa onkin tärkeää ymmärtää musiikin opiskelijoiden kokemuksia, jotka liittyvät kuormitukseen, stressiin ja niistä selviytymiseen. Tämä ymmärrys voi auttaa oppilaitoksia tukemaan opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia ja tulevaisuuden työuria. Musiikin opiskelijoiden opiskelukokemukset eroavat muiden opiskelijoiden kokemuksista, sillä osa musiikin opiskelua perustuu perinteiseen mestari-kisälli -malliin, kuten henkilökohtainen opetus, harjoitteleminen ja esiintyminen. Tämä artikkeliväitöskirja, joka on osa kansainvälistä Music Student Workload -projektia Suomessa ja Iso- Britanniassa, tutkii musiikin opiskelijoiden kokemuksia liittyen kuormitukseen, stressiin ja niistä selviytymiseen.
Tähän väitöskirjaan sisältyvässä neljässä kansainvälisesti vertaisarvioidussa julkaisussa raportoidaan ja kootaan yhteen tutkimusprojektin selittävä (explanatory) vaihe. Ensimmäisessä artikkelissa, joka on systemaattinen kirjallisuuskatsaus korkeakouluopiskelijoiden ja erityisesti musiikin opiskelijoiden kokemasta kuormituksesta, käytettiin laajennettua metaetnografiaa syntetisoimaan 29 kvalitatiivista, kvantitatiivista ja monimenetelmällistä (mixed methods) tutkimusta. Toisessa artikkelissa yhdistettiin transsendentaalisen fenomenologian lähestymistapa monimenetelmälliseen metodologiaan (kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen) tutkittaessa musiikin opiskelijoiden kokemaa kuormitusta ja stressiä sekä niiden yhteyttä heidän käyttämiinsä proaktiivisiin selviytymistapoihin. Samaa lähestymistapaa hyödynnettiin kolmannessa artikkelissa, jossa tarkasteltiin, miten musiikin opiskelijoiden toimeentulo vaikutti heidän kokemaansa kuormitukseen ja stressiin. Neljännessä artikkelissa, jossa käytettiin kvalitatiivista metodologiaa, suositellaan työkaluja opettajille musiikin opiskelijoiden tukemiseen heidän kokemansa kuormituksen hallinnassa ja siitä selviytymisessä. Toisessa, kolmannessa ja neljännessä artikkelissa aineisto koostui Kuormitus, stressi ja selviytyminen -kyselyyn annetuista vastauksista yhteensä 155 musiikkiopiskelijalta (108 Suomessa ja 47 Iso-Britanniassa), joista 29 osallistui myöhempiin haastatteluihin.
Tulokset siitä, miten musiikin opiskelijoiden kuormitusta kannattaa käsitellä, koottiin yhteen suosituksiksi opiskelijoille, opettajille, hallinnolle sekä opiskelijoiden terveys- ja hyvinvointipalveluille. Suosituksissa ehdotetaan, että musiikin korkeakoulutuksen oppilaitoksissa pyritään tunnistamaan hyviä käytäntöjä musiikin opiskelijoiden proaktiivisten selviytymistaitojen tukemiseksi. On myös tärkeää löytää ratkaisuja epätasaisiin kuormitus ja stressikokemuksiin vähävaraisten ja vauraampien opiskelijoiden, eri sukupuolten sekä eri koulutusohjelmien välillä. Lisäksi opettajien jatkuva ammatillinen kehittyminen on varmistettava erityisesti oppimiskeskeisissä pedagogisissa lähestymistavoissa.
Tässä väitöskirjassa suositellaan investoimaan musiikin opiskelijoiden kokemuksia käsitteleviin pitkittäistutkimuksiin, kulttuurien välisiin tutkimuksiin sekä interventiotutkimuksiin, joilla voidaan ohjata musiikin korkeakoulutuksen koulutuspolitiikkaa ja pedagogisia käytäntöjä. Lisäksi yleisissä opiskelijoiden kuormitusta koskevissa koulutusteorioissa pitää huomioida musiikin opiskelijoiden erityishaasteet ja voimavarat liittyen kuormituksesta ja stressistä selviytymiseen.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Sisäisen kuulemisen taidot ja niiden kehittäminen kitaransoiton alkeispedagogiikassa
No full textTutkielmassa kartoitettiin klassisen kitaristin sisäisen kuulemisen taitojen luonnetta ja niiden taustalla vaikuttavaa pedagogiikkaa suomalaisessa kitaransoitonopetuksessa. Tutkielma pyrki saavuttamaan käsityksen mahdollisimman monista kitaransoiton alkeisoppilaan sisäisen kuulemisen taitoihin vaikuttavista tekijöistä soittotunnilla. Tutkielman viitekehykseen sisältyy musiikkipsykologista ja -teoreettista kirjallisuutta ja kolmen suomalaisissa musiikkiopistoissa laajalti käytetyn kitaransoiton alkeismetodin esittelyä.
Tutkimusmetodina tutkielmassa käytettiin teemahaastattelua, jossa haastateltiin viittä kitarapedagogiikan asiantuntijaa sisäisen kuulemisen taitojen opettamisen näkökulmasta. Sisäisen kuulemisen taitojen opetuksen kysymyksiin keskitytään tässä tutkielmassa iältään 6–9-vuotiaiden kitaransoiton oppilaiden alkeisopetuksen näkökulmasta.
Tutkielmassa viitataan sisäisen kuulemisen taitoihin kehomielensisäisinä musiikillisina taitoina. Termillä ”kehomieli” pyritään välttämään dualistiseen ihmiskäsitykseen pohjautuvaa ajattelua. Tutkielmassa nousi esille sisäisen kuulemisen taitojen vahvasti kehollinen ja moniaistinen luonne. Sisäisen kuulemisen taitojen opetuksen kysymyksiin löytyi vastauksia. Tutkielmassa havaittiin monipuolisen musiikillisen toiminnan ja eräiden harjoitteiden soittotunneilla kehittävän kitaristin sisäisen kuulemisen taitoja. Haastatteluissa toistui käsitys soittotunnilla laulamisen, liikkumisen ja monipuolisen kuuntelemisen merkityksestä oppilaan sisäisen kuulemisen taitojen kehityksen kannalta
Kirkkomuusikot, koronapandemia ja Kauneimmat Joululaulut työroolin ja työhyvinvoinnin näkökulmista
No full textKeväällä 2020 alkanut koronapandemia muutti ratkaisevalla tavalla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa, kun totutulla tavalla järjestetyt seurakuntien tilaisuudet eivät olleet mahdollisia erilaisten kokoontumisrajoitusten ja turvallisuusohjeistusten vuoksi. Myös kirkkomuusikon työn sisältö ja työrooli muuttuivat. Tässä artikkelissa tarkastelemme näitä muutoksia Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksien kautta
Lasten sosioemotionaalisen kompetenssin vahvistaminen alakouluikäisten kuorossa.
No full textLasten tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn häiriöiden on todettu olevan kasvava ongelma. Sosioemotionaalisen kompetenssin malli jäsentää niitä taitojen ja tietojen osa-alueita, joita vahvistamalla tähän ongelmaan voidaan kasvatuksen keinoin vastata. Näitä osa-alueita ovat itseymmärrys, itsesäätely, sosiaalinen ymmärrys, ihmissuhdetaidot ja vastuullinen päätöksenteko. Tässä työssä tutkin, miten alakouluikäisten lasten sosioemotionaalista kompetenssia voidaan vahvistaa nimenomaan kuorokontekstissa. Lapsikuoro tarkoittaa tässä työssä etenkin seurakunnan toimintana järjestettävää kuoroa, mutta monet periaatteet soveltuvat varmasti myös muunlaisiin lapsikuoroihin.
Tarkoituksenani oli myös selvittää, millaisista ohjaus- ja opetuskäytännöistä hyötyvät ne lapset, jotka erityisesti tarvitsevat sosioemotionaalista tukea. Tukea voivat tarvita esimerkiksi ne lapset, joilla on käyttäytymishäiriö-, ADHD-, autismikirjon häiriö-, Touretten oireyhtymädiagnoosi tai kielellinen kehityshäiriö, kehitysvammaisuutta, oppimisvaikeuksia tai mielenterveysongelmia.
Menetelmänä käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta laajan kuvan hahmottamiseksi ja aiemman tiedon tiivistämiseksi tutkimusaiheesta. Kirjallisuudesta löytyviä sosioemotionaalisen kompetenssin vahvistamisen keinoja olivat muun muassa turvallinen, tunteita nimeävä ja sanoittava vuorovaikutus, rauhoittumispaikan käyttäminen, toivotun käyttäytymisen positiivinen vahvistaminen, yhteisten sääntöjen laatiminen, vuorovaikutustaitojen harjoittelu esimerkiksi leikin keinoin ja sosiaaliseen ongelmanratkaisun mallin käyttäminen ja opettaminen ristiriitatilanteissa.
Kirjallisuudesta löytyi keinoja myös aiemmin mainittujen erityisryhmien tukemiseen. Niitä ovat esimerkiksi häiriötön oppimisympäristö ja opetuksen ennakoitava rakenne. Myös positiivinen vahvistaminen on tärkeä keino ohjata lasta, jolla on erityisiä haasteita. Lisäksi eri ryhmille löytyi omia, erityisiä keinoja osallistumisen helpottamiseen
Kyse on tyhjyydestä, – Taiteellinen prosessi luopumisena ja toiseuden kohtaamisena
No full textOpinnäytetyöni Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan koostuu esseemuotoisesta kirjallisesta osiosta sekä kahdesta taiteelliseen osioon sisältyvästä installaatioteoksesta. Taiteellisen opinnäytetyöni ensimmäinen osa Murtuma / Fracture oli esillä galleria Forum Boxissa alkuvuodesta 2021. Toinen osa Osatekijät / Other Matters esitettiin osana Kuvan Kevät 2021 -ryhmänäyttelyä. Teokset olivat yhtäältä toistensa vastinparit, toisaalta saman työskentelyprosessin kaksi erilaista ilmentymää. Kertaluontoisena esitetyt paikkasidonnaiset teokset lähestyivät hajoamisen, luopumisen ja väliaikaisuuden teemoja.
Opinnäytetyön kirjallinen osio käsittelee taiteellista prosessia luopumisena, toiseuden kohtaamisena ja passiivisen vastarinnan asenteita sisältävänä dialogina tyhjyyden kanssa. Peilaan ajatukseni Maurice Blanchot’n teokseen Kirjallinen avaruus (L’espacé littéraire,1955), jossa hän kirjoittaa luovasta prosessista eräänlaisena raunioittavana liikkeenä, jonka myötä teos muodostuu taiteilijan lähestyessä kokemuksellisesti oman poissaolonsa absoluuttista toiseutta. Tyhjyyden filosofiasta ja kuoleman kohtaamisesta aukeaa esseessäni mahdollisuus soveltaa taiteen tekemiseen sisältyviä muutosvoimaisia asemoitumisia laajempaan maailmankatsomukselliseen siirtymään, jota tarvitaan suunnan muuttamiseksi globaalin ilmastokatastrofin myötä tuhoutuvassa maailmassa. Tekstin kautta taiteen tekeminen näyttäytyy maailman kohtaamisena ilman hyödyn tavoittelua sekä välineellistämisen ja eriarvoistamisen tasoa, mikä voi toimia suunnannäyttäjänä kohti kestävämmälle pohjalle rakentuvaa tulevaisuutta
Iloa ja lohtua laulusta elämän ehtoopuolella: Hoivakotien lauluhetket vierailevan lauluryhmän näkökulmasta Turussa
No full textTässä työssä tarkastelen hoivakotien asukkaille järjestettäviä laulutuokioita Turussa. Näitä tutkin hoivakodeissa vierailevan lauluryhmän näkökulmasta. Pilkahdus-lauluryhmälle tekemäni haastattelun avulla selvitän heidän kokemuksiaan lauluhetkistä. Lisäksi tutkin mitkä asiat lauluhetkien järjestämisessä ovat tärkeitä ja huomionarvoisia sekä sitä, mitä vaikutuksia lauluhetkistä on asukkaille.
Tutkimuksessa ilmeni, että hoivakodeissa laulettavat laulut on hyvä olla asukkaille tut tuja ja lapsuudesta tärkeitä lauluja. Laulutuokioissa tärkeiksi asioiksi koettiin myös vuo rovaikutus sekä ilon ja lohdun tuottaminen. Ryhmän kokemus lauluhetkistä oli erittäin positiivista. Vapaaehtoistyön muotona laulaminen koettiin antoisana ja ryhmässä mukana oleminen mielekkäänä. Tämä tutkimus osoittaa sen, miten tärkeää on käydä laulattamassa hoivakotien asukkaita
Strange opaque
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytetyöni Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa
koostuu kahdesta taiteellisesta osasta sekä kirjoituksesta Strange Opaque.
Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa taustoitan työskentelyprosessiani ja avaan
ajatteluani taiteellisten osien takana. Kirjoitan muun muassa queer-abstraktiosta,
maalauksen ja kuvanveiston laajentuneista käytänteistä, muutoksesta ja tilallisuudesta.
Teksti sisältää taiteellisten osien sanallisen ja kuvallisen dokumentaation.
Opinnäytetyöni taiteellisen osuuden muodostavat kaksi teoskokonaisuutta,
joista ensimmäinen, Six Identical Paintings In Space oli esillä Kuvan Kevät
2021-näyttelyssä Exhibition Laboratoryssa 12.5.2021–6.6.2021. Teos koostui
kuudesta teknisesti identtisestä kappaleesta. Maalauksina nämä kappaleet ottivat
tilassa erilaisia positioita ja näin kunkin maalauksen 108 kuvapintaa tulivat eri
tavoin näkyviksi. Maalaukset asettuivat osaksi näyttelytilan rakenteita, roikkuivat
viivamaisina luonnoksina tai sulautuivat seinään. Tarkastelin
näyttelykokonaisuudessani maalauksen olemusta, muutosta ja metamorfoosia.
Opinnäytetyöni toinen taiteellinen osa oli Exhibition Laboratory Project Room
-galleriassa 29.10.-14.11.2021 esillä ollut yksityisnäyttelyni That Year In
Melbourne I had Insomnia. Näyttely koostui teoksista, jotka olivat luonteeltaan
tilasensitiivisiä, ja ne sijoittuivat maalauksen ja kuvanveiston laajennetuille
alueille. Maalatuista ja veistetyistä kappaleista sekä tilainterventioista muodostui
tilallinen kokonaisuus, joka muuttui näyttelyn edetessä. Siinä missä Kuvan
kevät 2021 -näyttelyssä esillä ollut teokseni oli nähtävissä ”kuuden maalauksen
maalauksena”, oli sitä seurannut yksityisnäyttelyni käsitettävissä ”kuuden
näyttelyn näyttelynä”. Vaiheittain muuttuva kokonaisuus muodostui yhteistoimijuudessa
ympäröivän tilan kanssa, gallerian tyhjentyessä näyttelyn edetessä.
Opinnäytetyöni ohjaajat ovat Maija Luutonen ja Laura Wesamaa, ja sen tarkastajina
toimivat Elina Autio ja Stig Baumgartner
girlsound: tyttöydestä, feminismistä ja äänisuunnittelusta
No full textTässä kirjallisessa opinnäytetyössä kirjoitan feministisestä sad girl -estetiikkaan nojaavasta äänisuunnittelun praktiikastani, girlsoundista, taiteellisen opinnäytetyöni kontekstissa. Opinnäytetyö alkaa johdannolla, toinen luku käsittelee female gaze -teoriaa sekä sad girl -estetiikkaa, ja kolmannessa luvussa pureudun omaan girlsound -praktiikkaani sekä taiteelliseen opinnäytetyöhöni.
Neljännessä luvussa tutkin sukupuolitasa-arvon tilannetta Suomen kiinteiden ammattiteattereiden ja tanssiryhmien äänisuunnittelijoiden, -mestareiden ja - teknikkojen joukossa. Tutkin myös Suomen neljän suurimman kaupungin, Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun, kaupunginteattereiden ja Helsingin suurten vakiintuneiden ryhmäteattereiden ja tanssiryhmien ohjelmistojen vierailevien äänisuunnittelijoiden sukupuolijakaumaa. Naisoletettujen määrä on laskettu nimenperusteella, joten tilastot antavat osittain vääristynyttä ja epäluotettavaa tietoa, sillä binäärinen laskentatapa ei ota huomioon muunsukupuolisuutta. Koska nimenperusteella laskettujen naisoletettujen määrä oli taloissa ja ohjelmistoissa todella pieni, tein myös kyselyn naisille ja muunsukupuolisille, jossa käsiteltiin kiinteitä ammattiteattereita ja tanssiryhmiä työympäristöinä, vastaajien halukkuutta työskennellä niissä, ja alalla koettua seksismiä. Käsittelen tässä luvussa kyselyn vastauksia sekä VÄS:n äänisuunnittelijaopiskelijoiden sukupuolijakaumaa. Luvun lopuksi ehdotan konkreettisia toimia, joilla jokainen voi osaltaan aktiivisesti parantaa tasa-arvotilannetta alalla.
Viimeisessä, eli viidennessä luvussa, vedän lankoja yhteen ja päättelen opinnäytetyöni.
Tyttöys on taiteessani keskiössä, joten myös tämä opinnäytetyö keskittyy kokonaisuudessaan vahvasti tyttöyteen. Haluan korostaa, että kirjoitan tyttöydestä ja naiseudesta omasta queer cis-tytön ja -naisen kokemusmaailmastani käsin. Vaikka tyttöys saattaa toisaalta olla stereotyyppistä, se on myös vahvasti yksilöllistä, ja kaikkien tyttöjen tyttöys on erilaista. Siksi minun kokemukseeni tyttöydestä eivät kaikki voi samaistua, enkä pyrikään luomaan universaalia samaistuttavuutta.
Tekstissä kulkee kolme eri tasoa: analyyttinen, rauhallinen, akateeminen taso; ränttäävä ja ihastuksista puhuva, rinnakkaisesti tämän opinnäytetyöprosessin aikana puhelimen muistiinpanoihin kirjoitettu päiväkirjataso; sekä lapsuuden ja teini-iän päiväkirjataso