Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
"Jos sä tykkäät siitä biisistä nii sit siit tulee paljon parempi fiilis": kahdeksasluokkalaisten oppilaiden näkemyksiä oppijakeskeisen pedagogiikan mukaisesta musiikinopetuksesta
No full textPerusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (POPS 2014) kuvaama oppimiskäsitys on monilta osin linjassa oppijakeskeisen pedagogiikan mukaisten lähestymistapojen kanssa. Siinä oppilas nähdään aktiivisena toimijana, joka tekee yhteistyötä muiden kanssa. Lisäksi muun muassa oppimaan oppimisen taidot käsitetään tärkeinä ja oppimisprosessiin painottuminen olennaisena. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on avata oppilaiden näkemyksiä muun muassa edellä mainituista oppijakeskeiseen pedagogiikkaan liittyvistä teemoista. Tutkimuskysymykseni on:
Millaisia näkemyksiä haastateltavilla oppilailla on oppijakeskeisen pedagogiikan mukaisesta musiikinopetuksesta?
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla ryhmässä neljää kahdeksasluokkalaista nuorta eräässä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa peruskoulussa. Olen tutkimuskysymykseni kohdalla kiinnostunut erityisesti siitä, kokevatko oppilaat oppijakeskeisen pedagogiikan mukaisen musiikinopetuksen mielekkäänä. Tarkastelen musiikinopetuksen sisällä muun muassa oppilaiden yksilöllistä huomioimista, oppimista ja vuorovaikutusta. Opettajan rooli on näissä kysymyksissä olennainen.
Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aiempiin oppijakeskeisyyttä käsitelleisiin tutkimuksiin. Oppijakeskeisyyttä alustan avaamalla konstruktivistisen oppimiskäsityksen ja erityisesti yhden sen alasuuntauksen, sosiokonstruktivismin, merkityksiä.
Tutkimukseni perusteella oppilaat kokevat oppijakeskeisen pedagogiikan mukaisen musiikinopetuksen pääosin mielekkäänä. Oppimiseen liittyvissä näkökulmissa heidän näkemyksensä olivat eniten oppijakeskeisen pedagogiikan periaatteista eriäviä. Esimerkiksi reflektoimista ei nähdä tärkeänä, eikä oppimisen merkitys musiikintuntien konteksteissa ole selvä. Yksiselitteisimmin linjassa olivat yksilölliseen huomioimiseen liittyvät teemat kuten mielenkiinnon kohteiden huomioiminen, erilaisten taitotasojen huomioiminen ja arviointi.
Tutkimukseni avaa näkökulmia oppijakeskeisen pedagogiikan mahdollisuuksiin peruskoulumaailmassa ja erityisesti musiikintunneilla. Tutkimuksessani tuli ilmi, että sitä myötä, kun oppilas tulee itse huomioiduksi tunneilla yksilönä sekä suhteessa omaan työpanokseen että suhteessa omiin mielenkiinnon kohteisiin ja oppimisen tapoihin, tunneille tuleminen tuntuu mielekkäämmältä. Oppilaiden näkemykset vahvistivat tutkimuskirjallisuuden perusteella muodostunutta näkemystä siitä, että oppijakeskeisen pedagogiikan mukaisen musiikinopetuksen suunnitteleminen vie paljon aikaa, ja tuntisuunnitelmilta vaaditaan mukautumiskykyä
”Jos keho voi hyvin, niin kyllähän se soitinkin soi paremmin” : lyömäsoitinpedagogien ajatuksia ergonomiasta ja sen opettamisesta
No full textTämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, miten lyömäsoitinpedagogit käsittelevät soittoergonomiaa oppilaidensa kanssa, ja onko opettajilla työkaluja ja tietoa ennaltaehkäistä soittamisesta aiheutuvien vammojen syntymistä. Tutkimuksessa haastattelin kolmea lyömäsoitinpedagogia, jotka kuvasivat ajatuksiaan soittoergonomiasta ja miten he opettavat soittoergonomiaa oppilailleen.
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Minkälaisia ajatuksia haastateltavilla lyömäsoitinpedagogeilla on soittoergonomiasta?
2. Miten tärkeänä haastateltavat pitävät ergonomian käsittelyä soittotunneilla ja millä tavoin he opettavat sitä oppilailleen?
Enemmistöllä ammattilaislyömäsoittajista esiintyy soittamisesta aiheutuneita tai soittamiseen vaikuttavia vammoja jossain vaiheessa uraansa. Tutkimusten mukaan vammojen ehkäisyyn ei kuitenkaan kiinnitetä instrumenttiopetuksessa riittävästi huomiota. Opettamalla pitämään huolta omasta ergonomiasta on saatu tutkimuksissa hyviä tuloksia vammojen ehkäisyssä.
Tutkimus on laadullinen tutkimus ja keräsin aineiston teemahaastatteluilla kolmelta haastateltavalta. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja.
Tutkimuksessa selvisi, että haastateltavat pitivät ergonomiaa hyvin tärkeänä osana lyömäsoitinten opetusta ja he pyrkivät puuttumaan oppilaidensa fyysiseen ergonomiaan sekä ennaltaehkäisevästi, että vammojen ilmetessä. Tärkeänä fyysisen ergonomian kannalta pidettiin soittimen asettelua, soittoasentoa, soittotekniikkaa ja soiton ulkopuolella tapahtuvaa kehon huoltoa
Longing for the Tonic in Robert Schumann’s ‘Meine Rose’ Op. 90 No. 2 and Fantasiestück Op. 73 No. 1
No full textThis article studies two late works by Schumann: the Lied ‘Meine Rose’, Op. 90 No. 2 (1850), and the Fantasiestück, Op. 73 No. 1, for clarinet and piano (1849). It analyses the works in the light of nineteenth-century developments in approaches to the treatment of tonality. Both ‘Meine Rose’ and the Fantasiestück are miniatures and can thus be linked with music-making in private salons. The choice of the two works is based on musical as well as aesthetic factors. Musically, they both avoid confirming their main tonic in a firm manner, a feature that the article links with aesthetics of the time. Most importantly, the music's inability to secure a firm tonal centre can be associated with early nineteenth-century aesthetics of longing: in the same way that unsuccessful attempts to secure the tonic underlie the two Schumann works, so contemporaneous aesthetics saw human existence as being governed by unfulfilled longing. The paper argues that in ‘Meine Rose’ the Romantic ideology can be connected to transcendental qualities associated with nature, while the Fantasiestück can be associated more generally with infinity and longing. In both works, it is precisely Schumann's special treatment of the tonic, drastically departing from Classical conventions, that justifies connecting the works with these aesthetic issues
Töitä Tekijälle NYT! : Valmistuvan lavastajan työllistymismahdollisuuksien kartoitusta
No full textTämä tutkielma käsittelee sitä, millaiset ovat valmistuvan lavastajan työllistymismahdollisuudet tällä hetkellä. Tutkimus taustoittaa aihetta ja tutkielman nykyhetkisyyttä kolmen 2000-, 2010- ja 2020-luvun muutoksen kautta, jotka ovat mielestäni oleellisesti muovanneet valmistuvan lavastajan työllistymistä. Nämä kolme muutosta ovat teknologinen kehitys 2000-luvulla, Euroopan talouskriisi 2010-luvulla ja koronavirusepidemia 2020-luvulla. Lisäksi aihetta käsitellään lavastajan työnkuvan muuttumisen, yhtenäisen ammattikuvan hajoamisen sekä uusien työmuotojen syntymisen kautta. Samalla pohditaan nykyhetken taidealojen välistä yhteyttä, sekä tällä hetkellä alalla vielä vieraita ja siten myös piiloutuvia työpaikkoja, joissa lavastaja voisi työllistyä. Näitä potentiaalisia työympäristöjä käsitellään kolmen näkökulman ja tapausesimerkin kautta: teatteritalo, kulttuuritapahtuma ja muu toimintaympäristö.
Tuon tutkielmassa esiin myös tekijöitä, jotka voivat mahdollistaa työllistymisen. Erityisesti pohdin koulutuksen merkityksiä mahdollisten työllistymisreittien ymmärtämisessä esimerkiksi työnkuvaan, ammattikuvaan ja työmuotoihin liittyvien ominaispiirteiden kautta. Tämän lisäksi esittelen kolme muuta työllistymisen mahdollistajaa, jotka kyselytutkimuksen tulosten kautta luovat pohjaa lavastajan työllistymiseen. Ne ovat työharjoittelu, verkostoituminen sekä portfolio ja CV. Työharjoittelun osalta esittelen lyhyesti myös oman työharjoittelun toteutumista Helsingin Kaupunginteatterissa keväällä 2020. Verkostoituminen liittyy kyselyn tuloksien ja omien huomioiden mukaan lavastajan ammattikuvan sosiaalisiin ominaispiirteisiin, joilla on oma merkityksensä työllistymisessä. Pohdin myös portfolion ja CV:n roolia siinä, miten lavastaja voi dokumentoida visuaalisesti töitään ja synnyttää potentiaalisten työnantajien, säätiöiden tai yksityisten tekijöiden kiinnostuksen.
Tämä tutkielma voi toimia pohjana laajemmalle tutkimustyölle lavastajan työllistymisestä. Koska työllistymismahdollisuudet elävät ja muuttuvat nopeallakin aikavälillä sekä vaikuttuvat yhteiskunnallisista muutoksista, otan tutkimusmenetelmän kautta kantaa vain tämänhetkiseen tietoon ja näkemyksiin. Tutkielman ensisijainen tavoite onkin tuoda esiin käytännön tietoa aiheesta, jotta ammattiin valmistuvan lavastajan on helpompi nähdä olemassa olevia työmahdollisuuksia opintojen aikana tai niiden päättyessä. Tutkielman toissijainen tavoite on dokumentoida omaa siirtymistä työelämään. Uusien työelämän kontaktien ja alan toimijoihin tutustumisen kautta haluan käytännön tasolla kartoittaa näitä työllistymismahdollisuuksia ja itselleni potentiaalisia työllistymisreittejä. Lisäksi muiden työllistymistä mahdollistavien tekijöiden kautta haluan todentaa, minkälaisilla keinoilla omaa työllistymistä voisi edistää
Toimitusten musiikki murroksessa: Populaarimusiikkitoiveiden toteuttaminen uruilla
No full textTutkimukseni otsikko viittaa musiikkitoiveiden nykytodellisuuteen seurakunnissa. Kanttorit saavat seurakuntalaisilta usein hyvinkin erikoisia musiikkitoiveita. Näitä voivat olla esimerkiksi hääparin yhteinen suosikkikappale avioliittoon vihkimisen yhteydessä tai omaisten toive vainajalle tärkeän kappaleen kuulemisesta hautaan siunaamistilaisuudessa.
Kirkkojärjestyksen mukaan toimitusten musiikin tulee vastata tilaisuuden hengellistä sisältöä ja seurakuntalaisten toiveita. Toimitusten jumalanpalvelusluonne, kirkon perinne ja toisaalta seurakuntalaisten toiveiden huomioon ottaminen saattavat joskus johtaa ristiriitatilanteisiin. Esimerkiksi vainajat alkavat olla ns. Beatles-sukupolvea, joille rakkain musiikki ei ehkä enää ole vanhastaan toimituksissa käytettyä musiikkia. Kanttorille tuleekin vastaan tilanteita, joissa täytyy punnita seurakuntalaisten toiveita sekä tilaisuuteen sopivuuden mutta myös omien taitojen, aikataulujen, ym. kannalta.
Kirjallisessa työssäni tutkin toimitusten musiikkiin liittyvän kappaleen toteuttamista uruilla. Keskityn tässä työssä oman muusikkotaustani takia populaarimusiikkiin. Käsittelen työssäni kappaleen toteuttamista hyvin käytännönläheisesti. Miten hankkia nuottimateriaali? Kuinka tehdä transkriptio äänitteeltä? Entä miten tunnistaa kappaleesta olennainen sisältö omaa sovitusta varten?
Tavoitteena on myös kannustaa kanttoreita toteuttamaan myös hieman erikoisempia toiveita toimitusten musiikiksi
Så skriver skådespelaren
No full textDenna magisteruppsats handlar om skrivande. Den handlar om hur en skådespelare skriver en föreställning åt sig själv. Med kurshelheterna ”Kreativt skrivande” och ”Fritt arbete” i ryggen ger jag läsaren en genomgång av mitt konstnärliga skrivande under hela min studietid på Teaterhögskolan (2018–2023). Jag berättar om kursmoment som varit betydelsebärande för min utveckling och ger konkreta exempel på mitt skrivande och hur jag har använt det i mitt arbete som skådespelarstuderande. Mitt skrivande under utbildningen kulminerade när jag skrev monologen En skadespelares arbete med sin själ 2022 som också blev mitt konstnärliga slutarbete. Läsaren får ta del av en omfattande genomgång av hur arbetsprocessen med denna monolog har sett ut. För att bredda perspektivet kring hur en skådespelare kan skriva material åt sig själv har jag intervjuat tre andra skådespelare: Martin Hendrikse, Astrid Tägt och Isak Nordström. De är utbildade på Stockholms Konstnärliga Högskola samt Teaterhögskolan i Luleå och har alla skrivit och satt upp varsin egen monologföreställning i koppling till sina studier. Vi har således en tydlig gemensam nämnare. Frågorna har kretsat kring hur deras skriv- och repprocesser har sett ut med syfte att vaska fram metoder som kan vara hjälpsamma för en skrivande skådespelare. Allas monologer är på ett eller annat sätt självbiografiska så frågorna och resonemangen kretsar även kring hur en gör för att representera sig själv på scen. Jag redovisar både likheter och skillnader mellan våra olika processer och listar olika strategier och tillvägagångssätt som förmodligen passar för en skådespelare som vill skriva sitt eget material
Dear BioDaddy, an open letter
No full textThis written thesis is the companion of the live performance series ‘Dear BioDaddy,’, the fourth and ‘final’ iteration of which was presented at the New Performance Turku Biennale in September 2023. The work pivots in an autofictional & autoethnographical reflex around ‘BioDaddy’, the sperm donor who is my biological parent, confronting the complexities of assisted reproductive technologies, their violent histories and unexpected consequences, particularly within Scandinavia. The written component presented here provides the reader with the performance script whilst embedding within it expanded theoretical threads, poetic meanders and diaristic extracts. The task at hand became an act of allowing the text to perform itself, and point to itself as to employ a structural critique of kinship and nationhood through an unravelling of the thesis structure itself. As a performance lecture and a performative piece of writing, knowledge production is a topic of contention that is formally encountered in the text by utilising an alternative organising structure. Knowledge is therefore produced as a consequence of the interrelational and intertextual qualities of the texts and a play on their proximities. The texts carefully curate an encounter and an embrace of the paradoxes that manifest in ideas of the familial, and entangle the reader in a meta-structure of meanings whilst tracing my literary lineages in parallel with the techno-familial lineages I fiction along the way. This work is preoccupied with questions of multiplicity, belonging and uncertainty, and the reading of this thesis has perhaps been best described by my kindred as the experience of ‘passing through a feeling.’
As the work decomposes into a fictioning of ecosexual utopias, following a pilgrimage to inseminate the islands of the Earth, it searches not only for BioDaddy, but expanded kinships and alternative forms of community building, based on technological commonality and home-making in a beyond-human world
Salaisuuksista suurin
No full textTiivistelmä
Salaisuuksista suurin -videoteos käsittelee inhimillisen olemassaolon peruskysymyksiä yhdistäen tarinankerrontaa ja abstraktia kokeellista videotaidetta. Videoteoksella kuultava tarina mukailee vapaasti kansantarinan tyylilajia ja käsittelee yksilön tahdon vapautta suhteessa vallitseviin valta-asetelmiin.
Teoksen ensiesitys oli 10.10–8.11.2020 Taideyliopiston Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyssä Kuvan kevät 2020. Exhibition Laboratory gallerian Black Box -tila oli järjestetty elokuvateatteriksi. Videoteos on yksikanavainen ja siinä on stereoääni. Teoksen pituus on 15 minuuttia ja se esitettiin näyttelytilassa toistuvana luuppina.
Videoteoksella Salaisuuksista suurin kuullaan Harmony of the Spheres -yhtyeen musiikkia, joka perustuu osittain Hildegard Bingeniläisen (1098–1179) sävellysten nykyaikaisiin sovituksiin.
Tähän kirjalliseen osuuteen olen koonnut ajatuksia ja näkemyksiä, jotka ovat olleet pohjalla taiteelliselle prosessille. Käsittelen aluksi teoksen teemallista taustaa, tämän jälkeen pohdin yleisesti videota välineenä. Lyhyesti kuvailen sitä, miten ihmisen havaintoprosessi aivoissa ja digitaalisessa videokamerassa muodostuu. Pyrin tällä avartamaan teoksessani ilmenevien teemojen taustoja. Luon katsausta kokeellisen elokuvan historiaan sekä tuon esille teoksia sekä yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka näen olennaisiksi videoteoksessa käsittelemieni aiheiden kannalta.
Esittelen luomani käsitteen nimeltä kolmas tekijä. Pohdin käsitteen kautta teostani ja sen suhdetta taiteen kokemiseen, sekä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin teemoihin. Kirjoitan myös taiteen tekemisestä yleisesti, sekä taiteilijan roolista yhteiskunnassa.
Opinnäytetyön taiteellisen työn ohjaajana toimi kuvataiteilija Maija Blåfield. Opinnäytetyön tarkastajina toimivat kuvataiteilijat Oliver Whitehead ja Kari Yli- Annala.There is an english version of the text, that one can get from the author. Contact information of the author (Sampsa Pirtola) are public, but can be also found in the appendices of the thesis. Opinnäytetyöstä on olemassa myös englanninkielinen käännös, jonka saa pyydettäessä tekijältä (Sampsa Pirtola). Yhteystiedot ovat julkiset, mutta löytyvät myös työn liitteistä
Mapping the Field of Composing Pedagogy in Finland : From Musical Inventions to Cultural Participation
No full textIn Finland, creative music-making practices have already been included in curricular documents for decades. Music teachers working at schools have been encouraged to provide pupils with opportunities for musical improvisation and explorations, and multiple composing projects in and out formal music education offer platforms for young people to make and share their own musical works. However, the concept of composing as well as questions related to the aims and methods of teaching composing in educational settings have varied over time. It is symptomatic that the word “composing” was included in the National Core Curriculum for Basic Education as late as in 2016, having so far been referred to as “musical inventions” and other euphemisms. This chapter provides an overview of recent discourse and practices related to composing and composing pedagogy in Finnish music education. The specific interest is in the role of music educators in enabling access for all kinds of students to musical meaning-making and cultural participation
Expression in popular music singing as embodied and interpersonal
No full textThis article presents theoretical viewpoints for considering and understanding expression in popular music singing and pedagogy from the perspective of embodiment as outlined in Merleau-Ponty’s phenomenological philosophy. In our study, we apply his interpretations of such notions as intentionality, body schema, gesture, reversibility, and intersubjectivity to bring forth and discuss the holistic, embodied, and interpersonal nature of voice expression in singing. We argue that expression should be viewed as an intentional activity, based on the body’s innate mindful functioning as a whole, and in singing guided by the lyrics and emotions to be communicated. We propose that this requires a “free voice”, based on healthy vocal production, that also allows for the immediacy of expression as and through gestures that bring the meaning into existence. We further argue that expression is an interpersonal, interactive, and intersubjective process in which the performer and listener influence each other in many ways. The reversibility of perception in expression means that perception and the object perceived are intertwined and action and perception are interconnected. There is also a gap in reversibility, which implies that the perception of (one’s own) expression is never complete. In addition to our theoretical arguments, we make pedagogical suggestions, such as that the body itself has a lot of understanding of how and should be trusted in singing, both in terms of voice production and expression. The expression should not be primarily approached as a technical issue but taught in connection with and through expression. The expression should be viewed from the inside out, not the opposite. This means that expression builds on one’s personality and (emotional) experiences