Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Oppijalähtöisyys vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa
No full textTässä tutkimuksessa tutkin oppijalähtöisyyttä ja sen toteutumista vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa Taideyliopiston Sibelius–Akatemiassa. Viime vuosikymmeninä oppijalähtöisyys, jonka käsitteeseen ja merkityksiin on kiinnitetty huomiota musiikkikasvatuksen tutkimuksessa ja käytänteissä, on myös yksi viimeisen 60 vuoden aikana muotoutuneen ja Suomen instrumenttipedagogian kenttään vakiintuneen oppiaineen (opintojaksokokonaisuuden) vapaan säestyksen, periaatteista. Korostaen improvisaatiota, korvakuulolta soittamista ja musiikin luomista ilman nuotinnettua informaatiota, vapaa säestys on pedagogisesti varsin erottuva ja uusi tulokulma länsimaisen taidemusiikin instrumenttiopetuksessa.
Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen vapaan säestyksen ja oppijalähtöisyyden ilmiöitä ja niiden taustoja. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä on ryhmähaastattelu. Tutkimusaineiston analyysissa on käytetty temaattista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin oppijalähtöisyys voi toteutua vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa?
Tutkimukseni tulosten mukaan oppijalähtöisyys voi toteutua vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa kuuntelevan ja keskustelevan ilmapiirin kautta niin, että opiskelijan henkilökohtaiset intressit ja tavoitteet tulevat ilmi sekä otetaan huomioon opetuksessa. Oppijalähtöisyys voi tulosten mukaan myös toteutua opiskelijalle suotuisia oppimistapoja ymmärtämällä ja sen perusteella tehtävillä yksilöllisillä pedagogilla ratkaisuilla. Oppimistilanteet ja oppijalähtöisyyden toteutumiseen vaikuttavat tekijät niissä, ovat yksilöllisiä ja ainutkertaisia tapahtumia. Tuloksien perusteella oppijalähtöisyyden toteutumiseen voi vapaan säestyksen henkilökohtaisessa opetustilanteessa vaikuttaa pedagogin vuorovaikutustaidot, opettaja–oppilas -suhteen rakentuminen ja oppimistilanteen kuunteleva ja keskusteleva luonne. Oppijalähtöisyyden toteutuminen on myös riippuvaista opiskelijasta ja hänen iästään, tasostaan ja oppimistavoista ja -tottumuksista. Pedagogi voi opetustilanteessa toteuttaa oppijalähtöisyyttä muodostamalla käsityksen edellä mainituista oppijan ominaisuuksista ja pyrkimällä ymmärtämään oppijan tarpeita, intressejä ja toimimalla turvallisen ja luottamuksellisen oppimisympäristön rakentumista edellyttävillä tavoilla.
Oppijalähtöisyyden toteutuminen instrumenttipedagogiikassa vaatii opettajalta sensitiivisyyttä ja kykyä asettua oppilaan mielenmaisemaan. Itseilmaisun kannustamiseen ja oppijalähtöisen opetustilanteen vapauteen tulisi pyrkiä avoimen vuorovaikutuksen kautta. Opiskelijan oppimistapojen, taustojen, intressien ja tavoitteiden ymmärtäminen edistää oppijalähtöisyyden toteutumista. Tutkimukseni mukaan oppijalähtöisyys on tavoiteltavaa, sillä se voi motivoida opiskelijaa, vaikuttaa myönteisesti opettaja–oppilassuhteen rakentumiseen ja sitä kautta oppimisprosessiin ja oppimistilanteiden ja -tuloksien muodostumiseen
Curating sales and creating trends: Curatorial approach in recent online art auctions
No full textAmidst disruptions from the COVID-19 pandemic and the digital shift, Sotheby's, a prominent auction house, adapted strategically to changes in online auction system. This thesis explores how Sotheby's curatorial approach added value to their brand during turbulent market years. A qualitative analysis on Sotheby’s guest-curated contemporary art auctions from 2020 to spring 2023 reveals that the curated content spurred engagement, potentially lowering the barriers of entry for new audiences.
After reviewing the managerial actions behind Sotheby's sales results, the case study offers a consumer perspective on digitally-enabled art collecting; by examining the financial, social, and cultural values that drive consumer behavior in the luxury market, the thesis discusses aspects of institutional elitism and Sotheby's recent attempts for inclusion.
While Sotheby's curated auction series mostly target affluent clients and seasoned collectors, findings suggest a possible shift in the digital auction sphere. This shift could attract a new generation of auction attendees and reshape market dynamics towards the logic and rhetoric of cryptoart trade. Further research is recommended on power structures and consumer trends influenced by the decentralized digital art space
Meritokraattisia mekanismeja ja solidaarisuutta - Yhteiskuntaluokan vaikutus teatteriopetuksessa
No full textKirjallisessa opinnäytteessäni tutkin yhteiskuntaluokan vaikutusta teatteritaiteen opetuksessa, feministisen pedagogiikan tutkimusaatetta ja - otetta hyödyntäen.
Työn keskiössä ovat haastattelut, joita suoritin teatterialan opiskelijoiden ja valmistuneiden teatteriammattilaisten keskuudessa talvella 2021. Käyn dialogia näiden haastattelujen, sosiologisen tutkimuksen, tieteellisten julkaisujen sekä itseni kanssa, pureutuen kysymykseen siitä miksi, miten ja milloin luokkatausta tulee esiin ja vaikuttaa taiteilijan elämään lapsuudesta lähtien ammattilaiseksi valmistumiseen saakka, ja sen jälkeenkin työkentällä. Millaisia esteitä, etuja tai kysymyksiä luokka-asema asettaa kunkin oman lapsuuden perhetaustasta käsin, teatteritaiteen harrastamisen ensiaskeleissa aina siihen ikäkauteen asti, jolloin henkilö tekee päätöksiä hakeutua taidekoulutukseen ammatillista teatteriuraa tavoitellen.
Ensisijaisena analyysinä haastattelujen keruussa sekä niiden analysoinnissa toimivat sosiologi Pierre Bourdieun pääoman käsitteet; taloudellinen pääoma, kulttuurinen pääoma ja sosiaalinen pääoma. Avaan näitä käsitteitä opinnäytteeni alussa ja jatkan haastatteluvastausten sekä tutkimuskirjallisuuden lävistämistä samojen pääomakäsitteiden avulla, pyrkimyksenä luoda moniulotteinen ja moniääninen ymmärrys teatteritaiteen saavutettavuudesta sekä siihen osallistumisen haasteista yhteiskuntaluokan kehystämänä. Ikäluokkien mukaan kronologisesti etenevässä tutkimuksessa erityishuomiota kiinnitän alueelliseen eriarvoisuuteen ja paikallisuuden merkitykseen teatterin saavutettavuudessa, sekä pohdin aikaa ja sen epätasaista jakautumista sosiaalisen pääoman käsitteen kautta.
Tutkimuksessani väitän, että yhteiskuntaluokilla on edelleen 2020-luvulla huomattavaa merkitystä ja niiden vaikutus tulisi ottaa huomioon jo teatteritaiteen harrastusopetuksessa ja peruskoulusta lähtien. Tutkimusmateriaalista kumpusi toistuvasti kysymys suomalaisen taidekoulutuksen meritokraattisista ennakko-oletuksista sekä keskiluokkaisia arvoja ja normeja suosivasta järjestelmästä kulttuurin kentällä. Tätä vasten työläistaustaiset lapset ja nuoret sekä aikuiset joutuvat toistuvasti arvioimaan itseään ja kamppailemaan rakenteellisten esteiden kanssa, joita ilmenee niin taloudellisen, kulttuurisen kuin myös sosiaalisen pääoman kentillä.
Kirjallisen tutkielmani lopussa pohdin empatian ja solidaarisuuden merkitystä. Kannustan seitsemän tiivistetyn päätelmän kautta aiheen jatkotutkintaan käytännössä ja kentällä, lisääntyvään dialogiin luokkien merkityksestä taideopetuksessa sekä teatteritaiteilijoita ja -opettajia suurempaan avoimuuteen ja hyväksyntään sosioekonomisen taustansa etuoikeuksista ja haasteista
Environment, Data, Contamination
No full textHow do we sense our surroundings? How does artistic research foster novel environmental sensibilities? This book gathers essays on artistic methods and ecological thinking developed as part of the Environment, Data, and Contamination research studio at the Academy of Fine Arts Helsinki.
Led by Samir Bhowmik (University of the Arts, Helsinki) and Jussi Parikka (Aarhus University, Denmark), the studio explored alternative ways of engaging with “data” as materialized in specific landscapes and elemental media.
Contributors: Frank Brümmel, Saara Hannula, Leena Kela, Lauri Lähteenmäki, Orla Mc Hardy, Heini Nieminen, Ville Aslak Raasakka, Johanna Sulalampi, Bruno Caldas Vianna, and Qiong Zhang.Introduction: Contamination as a Method / Jussi Parikka and Samir Bhowmik --
Surface and Streak / Bruno Caldas Vianna --
Stones as Active Agents / Frank Brümmel --
Practices for Contaminated Bodies of Water / Saara Hannula --
Ponds or Flesh on the Bones of Abstraction / Orla Mc Hardy --
Waves Don’t Wash on Dormant Waters / Ville Aslak Raasakka --
Gatherings with the Silent / Johanna Sulalampi --
Approaching the Hybrid Nature of Forests in Finland with Photographic Methods / Lauri Lähteenmäki --
Art as Geomedia / Heini Nieminen --
Performing Discard / Qiong Zhang --
How to Approach an Islet / Leena Kela.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Kissan peti ja saippuakakku – yrityksiä sisäisistä sopimuksista
No full textKissan peti ja saippuakakku – yrityksiä sisäisistä sopimuksista on kuvataiteen maisterin opinnäytteen kirjallinen osa. Taiteellinen osa koostuu koostuu Kuvan Keväässä 2021 esitetystä teoskokonaisuudesta Complementary flavors sekä marraskuussa 2021 Project Roomissa esitetystä yksityisnäyttelystä Moulder. Kirjallinen osa kokoaa yhteen näiden teoskokonaisuuksien lähtökohtia, työskentelyprosessia ja tematiikkaa.
Teoskokonaisuus Complementary flavors oli esillä Kuvan Keväässä 12.5–6.6.2021 Exhibition Laboratoryssä. Siihen kuului 7 teosta, jotka levittäytyivät pääosin lattiapinnalle, kuitenkin reagoiden tilan arkkitehtonisiin yksityiskohtiin, kuten portaisiin, ikkunanpieliin ja nurkkiin. Kokonaisuus rajautui löyhästi kahden seinän, portaiden ja tukipylvään väliselle alueelle, ja teosten lomassa pystyi liikkumaan vapaasti. Teosten (joista osa muistutti löyhästi jotain olemassa olevaa esinettä kuten sermiä tai pientä patjaa) materiaaleja olivat muun muassa silkkipainettu polyesterikangas ja kuitukangas, teräs, koivu, mdf- ja lastulevy, puuvillakangas ja solumuovinen retkipatja. Yhdessä teoksessa silkkipainettua kuitukangasta oli myös käsitelty laserleikkaamalla.
Yksityisnäyttely Moulder Project Roomin etutilassa 29.10–14.11.2021 jatkoi pohdintaa yksittäisen teoksen ja teoskokonaisuuden välisestä rajanvedosta, sekä ylipäätään siitä, millaista arvoa ja ominaisuuksia syntyy kun teoksia tuodaan tilaan; mitä tila tekee teoksille ja teos tilalle. Näyttelyssä oli esillä 9 teosta, sekä muita, nimeämättömiä elementtejä tilassa, kuten tilan kauttaaltaan kattava maalattu alue seinässä lattian rajasta n. 70 cm korkeuteen sekä seinään kiinnitetty palanen kangasteippiä, jonka liimapinnassa oli kiinnittyneenä hitunen nukkaa. Teoksissa oli edelleen viittauksia arkisuuteen ja tunnistettaviin elementteihin, kuten uusi versio sermimäisestä muodosta sekä kissan kiipeilypuuta muistuttava pieni veistos. Uutena tekniikkana teoksissa oli erilaiset valut värjätystä betonista ja saippuasta.
Kirjallisessa osuudessa käyn yksityiskohtaisemmin läpi näiden edellä mainittujen taiteellisten kokonaisuuden työskentelyprosesseja sekä dokumentoin sanallisesti ja kuvallisesti valmiit näyttelykokonaisuudet. Kiinnitän erityistä huomiota näiden taiteellisten prosessien fyysiseen tapahtumiseen; itseni ja työstettyjen materiaalien väliseen vuoropuheluun sekä eritoten paikkoihin joissa työskentely on tapahtunut. Maisteriopintojeni ja opinnäytteeni työstämisen ajanjaksolla olen asuttanut seitsemää eri työhuonetilaa sekä lukuisia jaettuja pajoja ja verstaita, jotka kaikki ovat osaltaan vaikuttaneet siihen miten, milloin ja millaisten eri tekijyyksien kanssa olen työskennellyt, millaisia valintoja ja rajoitteita olen kohdannut ja toisaalta millaisia mahdollisuuksia ja ajatuksen kulkuja kukin näistä olosuhteista on tarjonnut. Koen pienimpienkin seikkojen, lähtien siitä millaisia reittejä kuhunkin näistä tiloista on täytynyt kulkea tai millaisia vaikutelmia tiloissa oleminen on tuottanut, olevan osatekijöinä siihen mitä työhuoneen tilassa tapahtuu. Käytän näiden kovin ei-verbaalisessa muodossa olevien ruumiillisten, poeettisten ja assosiatiivisten huomioiden perkaamisessa hyödyksi erityisesti Gaston Bachelardin ajatuksia tilan poetiikasta ja unelmoinnin paikoista. Muita kanssamatkustajia ovat mm. Virginia Woolf, Jane Bennett, lukuisat kollegat sekä muut hahmot ja oliot
Dulcissa
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytetyö koostuu maalauksista, videoteoksesta sekä kirjallisesta osiosta. Teokset olivat esillä kahdessa eri julkisessa tilaisuudessa lukuvuoden 2020-2021 aikana ja kirjallinen osa valmistui kevättalvella 2023.
Opinnäytetyö on kokonaisuus jossa jokainen osio tukee toisiaan ja maalaukset, liikkuva kuva, ääni ja teksti ovat tasavertaisessa asemassa. Yleisesti taiteellinen työskentelyni perustuu jonkunlaiseen tahmaiseen järjestelyn tai siivoamisen tapahtumaan, epäonniseen yritykseen piilottaa ja ohjata väistämätöntä sekasortoa. Ajattelua ja työskentelyä innostaa esimerkiksi kaunokirjallisuus ja musiikki, sekä arki, tavat, monenlaiset paikat ja kieli.
Työskentely näiden teosten parissa oli melko hidasta ja haparoivaa. Halusin jättää tilaa epäonnistumisille, väärinymmärryksille ja epätäydellisyyksille. Tekemiseni kimpoilee ajassa ja paikassa useaan suuntaan, menneisyyteen, tulevaan, siihen mitä olisi voinut olla, missä ollaan tai oltiin, muistojen vajaavaisuuteen ja vääristymiin, erilaisiin mielikuviin. Lähestyn materiaaleja ja mediumeja keskeneräisyyteni kautta ja olen pyrkinyt säilyttämään oman kielen ja tavan ajatella. Näissä teoksissa olen yrittänyt löytää muun muassa erilaisten olioiden ja allegorioiden avulla tapoja kuvata tilanteita, muistoja tai mahdollisuuksia, joiden olemassa olemisen tavoissa on ollut jotain kiinnostavaa.
Opinnäytetyössä mediumiksi on valikoitunut pääasiassa maalaminen, liikkuva kuva, ääni ja teksti, mutta tekemiseni ei ole yleensä sidottu tiettyihin välineisiin
Hetken, tekniikan ja pyhän hengityksen nimeen
No full textKirjallisessa opinnäytteessäni tutkin ja pohdin sitä, milloin ja miksi näyttelijäntyössä tarvitsee tekniikoita, joita Teatterikorkeakoulussa saamme opiskella. Kokemuksen myötä minulle on tullut selväksi, että meissä on lähtökohtaisesti jo kaikki, mitä tarvitaan loistavaan näyttelijäntyöhön.
Kuitenkin erilaisten tekniikoiden tärkeys on noussut esiin etenkin töissä koulun ulkopuolella. Pohdin kirjallisessa opinnäytetyössäni, miten voin valjastaa parhaimmat koulun opit ja tekniikat. Mietin, miten ilmaisuni pysyy niistä myös vapaana, jotta voin elää näyttelijäntyöllisesti vain hetkessä, miettimättä esimerkiksi mitä tekniikkaa tulisi käyttää. Mietin milloin tekniikka vie keskittymistä pois itse hetkessä elämisestä ja milloin se esimerkiksi hyvällä ennakkotyöllä voi taata täydellisen läsnäolon.
Kirjoitan paljon siitä, milloin flow-tila tulee itsestään, niin harjoituksissa, esityksissä kuin kuvauksissa. Puntaroin, milloin tarvitsee näyttelijäntyöllisiä tekniikoita apukeinoina. Pohdin myös sitä, milloin tekniikat ja valmistautuminen toimivat täydellisen läsnäolon saavuttamiseksi, niin että tekniikoita ei enää tarvitse. Kirjoitan tekniikoista, jotka ovat toimineet minulle, sekä annan niistä omakohtaisia esimerkkejä pitkin pohdintojani. Avaan omia näkökulmiani siihen, mitä tekniikkaa tarvitsee ja milloin.
Kirjoitan tekniikoiden käytöstä ja kokemuksistani, esimerkiksi taiteellisessa opinnäytetyössäni, KOM-teatterin 50-vuotisjuhlaesityksessä Runar ja Kyllikki, sekä ELO:n MA-lyhytelokuvassa, My Unborn Son.
Puhun myös näyttelijäntyön tärkeimmästä osatekijästä, tekstinopettelusta. Kerron omasta kehityksestäni repliikkien ja tekstin opettelussa, sekä siitä miten Scott Millerin luoman Text Transfusion-ohjekirjan kautta siitä tuli innostavaa ja kiinnostavaa.
Pohdin sitä, kuinka alateksti on tärkeää tuoda vaikutelman kautta esiin näyttelijäntyöllisin keinoin. Punnitsen, millä tekniikalla lähestyä projektia, sekä sitä miten se riippuu paljon siitä, mikä on tärkeintä vaikutelman kannalta yleisölle suhteessa tarinaan.
Puhun tärkeimmistä oivalluksistani ja oppikokemuksistani, mitä tulee hengitykseen ja äänen tuottamiseen. Kerron, miten hengitys on useasti näyttäytynyt tärkeimpänä osapuolena näyttelijäntyöhön, sekä miten paljon sillä voi ilmaista ja muuttaa asioita
”Kyllähän se laululta kuulostaa!” : laadullinen tapaustutkimus säveltämisestä alakoulussa
No full textKoulu luo erinomaiset puitteet tasa-arvoisen musiikkikasvatuksen toteutumiselle. Tutkin Soiva postikortti -sävellysprosessin avulla nuorten ajatuksia ja kokemuksia koulusäveltämisestä. Pohdin improvisoinnin ja säveltämisen käsitteitä teorian ja tutkimustiedon avulla peilaten niitä työhöni siitä näkökulmasta käsin, kuinka ne sävellysprosessissamme toteutuivat. Pohjana käytin (POPS 2014) perusopetuksen opetussuunnitelma perusteita, jonka tavoitealueet raamittivat työtäni.
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkastelen toimintatutkimuksellisella otteella nuorten kokemuksia säveltämisestä ja sitä edeltäneestä yhteistoiminnallisesta käytännön yhteisöissä tapahtuneesta oppimisprosessista. Tutkimuksessa asetan itseni tutkijan roolin lisäksi oppijaksi. Prosessin aikana opin tutkimaan ja toisaalta kehittämään luovempia työtapoja omaa tulevaisuuden opetustyötä ajatellen.
Opettajana koen, ettei oppimistilannetta voi koskaan täysin ennalta määrittää ja hallita huolellisesta valmistautumisesta huolimatta ja juuri tämä tekee jokaisesta päivästä ja tulevasta oppimisprosessista ainutlaatuisen ja mielenkiintoisen. Turusen mukaan ”kaikki oppimiseen johtavat kokemukset ovat oppimistilanteita”, joihin opettaja luo suotuisat olosuhteet ja asettaa oppilaiden rinnalla myös itsensä oppijan asemaan jakamalla kokemuksia, kommunikoimalla ja osallistumalla (Turunen 2016, 18).
Tutkimustulokseni vahvistavat aikaisempaa tutkimustietoa luovien prosessien merkityksellisyydestä lapsille ja nuorille. Nuorten ajatusten kautta nouseva tutkimustieto on erityisen arvokkasta musiikkikasvatuksen kentän kehittämistä ja jatkotutkimuksia ajatellen. Tutkimuksessani nousseiden tulosten mukaan nuoret kokevat tarvetta vastaavanlaisille yhteistoiminnallisille sävellysprosesseille myös jatkossa. Lisäksi useimmat haastateltavista nuorista nostivat esille, että on tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi oman sävellyksensä kautta. Nostan esille merkittävimpänä tutkimuslöydöksenä
leikin arvon oppimisprosessissa. Parhaimmillaan leikit toimivat oppimisen siltana sellaisten oppilaiden kohdalla, joilla ei ole aiempaa ”paloa” musiikinopiskeluun. Leikki näyttäisi sytyttävän oppilaissa sisäisen motivaation, joka mahdollistaa oppimisen. Leikin merkitystä oppimisen mahdollistajana olisi hyvä tutkia myös jatkossa lisää
Urkujen tekniikkaa kahden vuosituhannen ajalta
No full textUrkujen tekniikkaa kahden vuosituhannen ajalta on kokonaisesitys urkujen tyylihistoriasta hellenistiseltä ajalta 1900-luvun loppuun. Kirja on suunnattu opiskelijoille, urkukonserttien yleisölle, urkujen hankinnasta päättäville henkilöille ja muille asiasta kiinnostuneille, jotka kaikki tarvitsevat tietoa tästä erikoislaatuisesta soittimesta sekä sen historiasta, ominaisuuksista ja mahdollisuuksista.
Kirjan kirjoittaja, musiikin tohtori Pentti Pelto (1938–2018) toimi kirkkomuusikkona Helsingissä, urkujenrakentajana Kangasalla ja kirkkomusiikin vt. professorina Sibelius-Akatemiassa. Postuumin laitoksen on toimittanut Pentti Pellon käsikirjoituksista Peter Peitsalo. Kuvat on piirtänyt puhtaaksi Pekka Suikkanen.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
VIELÄ KOITETAAN RÄMPIÄ, kirkkomusiikin opiskelijan oppimismotivaatioon vaikuttavat tekijät
No full textTässä tutkimuksessa tutkittiin tekijöitä, jotka vaikuttavat Helsingin ja Kuopion
kirkkomusiikin aineryhmässä opiskelevien opiskelijoiden oppimismotivaatioon, mitkä
tekijät vahvistavat heidän oppimismotivaatiotaan ja mitkä taas heikentävät.
Aineisto koostuu tässä tutkimuksessa kyselystä ja sen tuloksista, joka teetettiin sekä
Helsingissä että Kuopiossa opiskelevilla kirkkomusiikin aineryhmän
aktiiviopiskelijoilla.Tutkimuksen tavoitteena oli koulutuksen keskeisten asioiden pohtiminen ja läpikäyminen siinä suhteessa, kuinka kuormittavia opinnot opiskelijalle ovat.
Tutkimuksessa selvisi tekijöitä, jotka vaikuttavat Helsingissä ja Kuopiossa
opiskelevien kirkkomusiikin opiskelijoiden oppimismotivaatioon. Kyselyn
vastauksista ilmeni, että oppimismotivaatiota heikentäviä tekijöitä olivat henkinen ja
fyysinen jaksaminen opinnoissa, harjoitustilojen puute, opintojen sisällöllinen
haastavuus ja epämääräisyys sekä monien opettajien epäpätevyys, leipääntyminen
työhön tai valikoivuus oppilaisiin nähden. Vastaavasti oppimismotivaatiota vahvistavia
tekijöitä vastauksissa olivat onnistumisen tunteet opinnoissa, opettajien ja
opiskelijoiden kannustava ja rakentava palaute sekä yleinen opiskeluilmapiiri