Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
JAAKKO HUKKANEN
No full textOpinnäytteeni koostuu taiteellisesta osuudesta sekä kirjallisesta osuudesta. Taiteellinen osuus pitää sisällään kolme teosta, jotka ovat öljy- ja mehiläisvahamaalauksia kankaalle. Teokset ovat lisäksi kehystettyjä. Esitin teokset vuoden 2022 toukokuussa Kuvan Kevät 2022 näyttelyssä Kuva/Tila galleriassa Helsingissä. Kirjallinen osuus avaa henkilökohtaista reittiäni taiteilijaksi, teosteni sisällöllisiä elementtejä, teosprosessejani sekä suhdettani nykytaiteen kenttään.
Kirjallisessa osuudessani kerron henkilöhistoriastani, joka on merkittävä tekijä hahmottaessa tapaani kommunikoida taiteellani yleisön kanssa. Historiaani värittävät vahvat tunnepitoiset kokemukset antoivat suunnan myös taiteeni sisällöille, tunnepohjaisten taidekokemusten synnyttäjinä. Kerron taiteellista esikuvistani, jotka ovat toimineet teostensa kautta opettajinani. Näistä vahvimmin ja pisimpään vaikuttaneita ovat valon, sivellintekniikan sekä pysähtyneen tunnelman mestari Giorgio Morandi sekä kerronnan ja mysteerin luoja Giorgio de Chirico. Esikuvieni lisäksi teoksiini on vaikuttanut suhteeni Italiaan. Sen kieli, henki, taidehistoria sekä siellä syntyneiden ihmissuhteidensa kautta. Italia on tarjonnut minulle useaan otteeseen inspiraation lähteitä sokkeloisilta kaduiltaan, piazzoiltaan, valon värillään ja kirkkojensa freskomaalauksillaan.
Teosteni keskiössä ovat tila, väri, arkkitehtoniset elementit, sivellintekniikka sekä tunnelma. Haen inspiraatiota tarkastelemalla eurooppalaisia asutusalueita sekä rakennushistoriaa niin ammatillisilla matkoillani, että taidehistoriallisissa teoksissa esitettyinä. Poimin vahvoja tilakokemuksia ja havainnoin niiden syntyperää. Maalausta suunnitellessani yhdistelen tutkimaani, lukemaani, näkemääni sekä alitajunnastani tulevaa. Aiheisiini vaikuttaa myös vahvasti vuosina 2021-2022 viettämäni opiskeluaika Bolognassa Italiassa.
Maalatessani olen kiinnostunut siitä, miten katsoja itse muodostaa teokseen tilallista syvyyttä sen koostuessa kaksiulotteiselle pinnalle maalatuista muodoista sekä värikentistä. Karsin teosteni aiheista ylimääräisiä ärsykkeitä ja kolmiulotteisuuteen viittaavia elementtejä. Näin lisään fokusta jäljelle jääviin elementteihin korostaen niiden potentiaalia synnyttää tilan ja syvyyden vaikutelma. Harkittujen värien ja niiden vuorovaikutussuhteiden avulla luon teoksiini sisäisiä tunnelmia, joiden on tarkoitus vahvistaa katsojassa syntyviä tunteita. Ihmisfiguurin puuttuminen teosteni sisäisistä tiloista on merkityksellistä. Poissaolon teema lisääkin läsnäolon vaikutelmaa, katsojan katseeseen ei vastata ja katsoja itse on tilan ainoa kokija. Teosteni arkkitehtuuri ja ihmisen luoma ympäristö viittaavat aina ihmiseen.
Haluan luoda teoksillani tilakokemuksia, jotka korostavat katsojassa läsnäolon tunnetta. Sitä edesauttavat hiljaisuus ja rauha mitä luon teoksiini teemojeni kautta. Näin teokseni toimivat pysähdyspaikkana maailmassamme, jota määrittävät digitaalisuus, nopeat kuvavirrat ja suorituskykyä sekä tehokkuutta korostava arkemme
Elämä minussa : Näyttelijän hermosto
No full textKirjallisessa opinnäytetyössäni ”Elämä minussa – Näyttelijän hermosto” tutkin ihmisen autonomisen hermoston, erityisesti vagushermon, toimintaa suhteessa näyttelijäntaiteeseen. Autonominen hermosto säätelee kehossa monia elintärkeitä toimintoja ja hermoston toimintahäiriöt, esimerkiksi pitkään jatkuneen stressin vaikutuksesta, johtavat usein myös terveysongelmiin.
Esittelen ensimmäisissä luvuissa ihmisten välisen yhteyden kokemisen ja vuorovaikutuksen edellytyksiä, sekä vagushermon toimintaa laajemmin. Avaan polyvagaalista teoriaa, kehon tiedostamatonta tarkkailujärjestelmää, sekä kehon reaktioita mahdolliseen uhkaan. Pureudun moniulotteisesti vireystilan fysiologiaan; esimerkiksi jännityksen, ahdistuksen ja innostuksen hermostolliseen perustaan. Pohdin turvan merkitystä näyttelijälle ja sitä, miten luova työ pääsee toteutumaan turvallisessa, tai toisaalta turvattomassa, työilmapiirissä. Avaan stressinsietoikkunan käsitettä ja psyykkistä joustavuutta osana hyvää suoritus- ja toimintakykyä.
Teen pienen katsauksen aivojen toimintaan; mantelitumakkeeseen ja tunteiden syntymiseen, sekä pohdin tunteiden kehollisuutta näyttelijäntyön näkökulmasta. Käyn lyhyesti läpi eri välittäjäaineita, erityisesti tarkastellen dopamiinin myönteistä vaikutusta pelkoa käsittelevään mantelitumakkeeseen. Esittelen ’maadoittumisen’ osana vireystilan säätelyä ja läsnäolon kokemusta. Käsittelen läsnäoloa kehotietoisuuden ja itsetuntemuksen kautta, sekä ihmisen selkärankaa asennon, roolihenkilön, sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Autonominen hermosto reagoi muutoksiin elämässä, niinpä syvennyn siihen, kuinka ajattelen jatkuvan muutoksen tilan ja sen sietämisen olevan keskeistä näyttelijäntyössä. Merkittävää tämän opinnäytetyön kannalta on ollut selvittää, minkälaisista asioista koostuu sellainen homeostaasi, joka tukisi näyttelijää.
Lopuksi syvennyn siihen, minkälaiset asiat näyttelijäntyössä saatetaan kokea kuormittavaksi; mitä huolen ja jännityksen aiheita, sekä pelkoja näyttelijäntyöhön voi liittyä.
Kenties tärkeimpänä pohdin kuitenkin, millä tavoin voin oppia rauhoittamaan kehoa – näyttelijän instrumenttia. Jaan läpi opinnäytetyöni keinoja, kuinka tukea omaa hermostollista hyvinvointia ja turvan signaaleja sekä näyttämöllä, että sen ulkopuolella; omana tavoitteenani toteuttaa näyttelijäntaidetta kestävästi ja itseä kuunnellen. Haastattelin tätä kirjallista opinnäytetyötä varten kolmea suomalaista näyttelijää, Ria Katajaa, Niko Saarelaa ja Seela Sellaa, heidän kokemuksistaan suhteessa moniin edellä mainittuihin aiheisiin. Käytän yhtenä aineistona heidän inspiroivia haastattelujaan.
Kutsun lukijan mukaan sukellusmatkalle, tutkimaan elämää ihmiskehon kuoren alla - näyttelijän hermostoon. Ajattelen, että autonomisen hermoston hyvinvointi on portti näyttelijän terveeseen ja tasapainoiseen olemiseen, joka vapauttaa toimimaan ja mielikuvittelemaan, ja tekemään sitä toistuvasti, pitkäjänteisesti ja turvallisesti
are you home?
No full textThe artistic component of this thesis is presented in the form of an exhibition at the Mylly Building of the Helsinki University of the Arts and in four homes in different parts of Helsinki. The exhibition consists of spatial interventions, videos, red threads and events that are shown and not shown in the exhibition space. The central artistic component of this thesis, the multifaceted, process-based work “Are you Home?”, worked with, through and in conversation with people as a continuation of the process that preceded the exhibition. The process began with a coincidental encounter with a group of women who had recently immigrated to Finland from Turkey. The search for a response was shaped by a number of circumstances: that my thoughts had been wandering around the idea of home for some time, that I had just arrived somewhere, that I missed the warmth, and that I felt that they too needed a regular togetherness. So, the idea of Gün Yapmak became an excuse for us to get together in homes, with the intention of exploring ourselves. The traditional Gün Yapmak is a women’s circle that takes place mostly in homes, where everyone takes turns to welcome each other. In September 2022, the gatherings started in this form. The research continued with an approach in which the investigative eye did not separate itself from the investigated. Throughout the process, there was always the question of whether these people would have come together if I had not initiated it, and the concern about the possibility of the group splitting up. The meetings led to “40-minute house chats” where the question “what do you think home is?” was asked, and regular conversations alone with my mother. The exhibition is a search for the aesthetics of this social practice, and an attempt to do it together. It moves from public to private space, from crowded events to autobiographical conversations and between sensations, from tasting to seeing. The written component is a compilation of notes, dialogues, writings and logbooks written throughout the process. It bears witness to the process. The writings weave a narrative by moving back and forth in the chronological time of the process and in this sense invite the reader to turn the pages in their own time
Keppi
No full textKirjallinen opinnäytetyöni koostuu kahdesta itsenäisestä tekstistä.
Ensimmäinen käsittelee esineen, kehon ja toiminnan välisiä vuorovaikutussuhteita ottamalla tutkimuksen kohteeksi riisutun, mutta monikäyttöisen esineen: kepin.
Määrittelen tekstissäni sanan keppi löyhähköksi termiksi pitkän malliselle esineelle, jonka tarkempia yksityiskohtia ja käyttötarkoituksia ei ole rajattu. Luonteeltaan leikkisä mutta perusteellinen tutkimukseni etenee kepin määritelmistä sen keholliseen potentiaaliin, välineelliseen arvoon sekä siihen heijastettaviin assosiaatioihin. Teksti sisältää myös katkelmia nimettömänä pysyttelevän haastateltavan kanssa käymästäni keskustelusta, jossa käsittelemme hänen omistamaansa, suurta tunnearvoa kantavaa keppiä. Tutkimus ei päädy lopullisiin johtopäätöksiin, mutta se tekee tarkkanäköisiä huomioita muodosta sekä ihmisen ja esineen välille rakentuvista suhteista.
Toisessa tekstissäni kuvailen taiteellista opinnäytetyötäni 21 components. Teos koostuu 21-osaisesta sarjasta puu- ja betonielementtejä, jotka voidaan installoida vaihtelevin tavoin eri esityskonteksteissa. Veistos esitettiin tilallisena installaationa Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely Kuvan Keväässä 7.5–5.6.2022. Esittelen otteita teoksen valmistusprosessista, minkä jälkeen analysoin valmista teosta ja sijoitan sen pidempiaikaisen taiteellisen praktiikkani kontekstiin.
Nämä kaksi tekstiä ovat erillisiä, mutta käsittelevät osin samoja aiheita, kuten esineisiin sisältyvää tai niihin projisoitua potentiaalia, niiden luomia kehollisia impulsseja sekä niihin muodostettuja tunnesiteitä. En kuitenkaan pyri selittämään auki tekstieni sisältöjen limittymistä toisiinsa, vaan jätän näiden yhteyksien löytämisen lukijalle
Untitled Landscape: a reflection on an artistic process
No full textThis written portion of this MA Thesis is a reflection on my artistic thesis. It provides a contextual reference to the creative underpinnings of my solo performance ‘Untitled Landscape’, including its thematic viewpoints, its abstract narrative, and the ways I chose to combine a variety of approaches—hyper-detailed bodily expression, complex spatial-temporal-material relationships, deconstruction, and reconstruction of the identity of objects—forming a contemplative landscape of meaning in which multiple identities, concepts, and contexts are intertwined.
It consists of an introduction followed by four chapters.
Chapter 1 is a visual diary with photos and commentary relating to the dramaturgic underpinnings of the performance.
Chapter 2 examines, through a metaphoric device referred to as ‘terrains,’ two choreographers: Philipp Gehmacher and Deborah Hay, a radio-based sound artist: Gregory Whitehead, and a theatre scientist: Erika Fischer-Lichte, in their relation to the author’s choreographic thinking.
Chapter 3 is an interview from two collaborators from ‘Untitled Landscape’s artistic team, sound designer/dramaturgic advisor: Roy Boswell and costume designer: Suvi Kajas
Chapter 4 concludes with a final vista that reviews the content of the thesis. It reveals 'Untitled Landscape' to be a work that allows for a journey of discovery in which meaning is revealed through abstraction
Esipuhe : Taidekirjoittaminen tutkimuksena
No full textTaidekirjoittaminen on perinteisesti mielletty pääasiassa taiteen asiantuntijoiden ja ammattikirjoittajien, kuten kuraattorien, esseistien, kriitikoiden ja taiteen tutkijoiden työsaraksi. Taiteellisen tutkimuksen myötä kuitenkin myös yhä useammat tutkivat taiteilijat ovat löytäneet oman asiantuntijaäänensä, ja taidekirjoittamisen lähtökohdat, kontekstit ja metodit ovat monipuolistuneet. Nykyisellään taidekirjoittaminen käy myös nimikkeeksi perinteisiin kirjallisuuskonteksteihin palautumattomalle taidemuodolle, joka koettelee totuttuja käsityksiä kuvan, sanan ja äänen suhteista, julkaisuformaateista ja genreistä. Tutkimuskontekstissa se viittaa myös laajaan kirjoon kokeellisia menetelmiä, jotka haastavat vakiintuneita tutkimusasetelmia
Development of agency as semiotic empowerment : A Peircean analysis
No full textThe chapter provides a naturalist-pragmatist analysis of agency and its development across the continuum of biological and social processes of signification using Peircean tools such as phaneroscopic categories, semiotic triangle, the tenfold Sign, as well as inquiry, habits, representation, and hard and soft facts. The sensorimotor agent is a simple semiotic system: an organism with “direct coupling” with the environment. The embodied basis of its learning enables the development of agency. Meaning is located in habits of action, as habits allow for the prediction of future. Through hard and soft facts, we negotiate our position in the world. For that, inquiry involves constant evaluation of the relation of the Signs of ourselves and other Objects, including other subjects. The communicative revelation empowers the instrumental agent to claim the semiotic space of opportunities to operate with signs for self and for others to interpret, reaching the full extent of semiotic agency
Uuden maailman hyväntuuliset hahmot
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Opinnäytteen taiteellinen osa pitää sisällään yhdeksän värikästä raku-poltettua veistosta, joissa pyörii lentokonevanerista leikattuja muotoja sähkömoottoreiden avulla. Teoskokonaisuuden nimi on Uuden maailman hyväntuuliset hahmot, ja se oli esillä Kuvan Kevät 2021 -ryhmänäyttelyssä (12.5.–6.6.2021) Exhibition Laboratoryn Project Roomissa Helsingin Lönnrotinkadulla.
Teoskokonaisuuden nimi Uuden maailman hyväntuuliset hahmot viittaa veistosten orgaaniseen, alkueläimiä muistuttavaan muotoon. Voidaan ajatella, että nämä veistokset ovat kuin teknologisia alkueläimiä, jotka ryömivät esiin maan syvyyksistä ja kiehuvista lähteistä sen jälkeen, kun kaikki muu elollinen on kuollut. Ne ovat sukua ääriolosuhteita kestäville karhukaisille ja selviytyvät vain tekoälyn ja teknologisen evoluution ansiosta. Keraamisten veistosten värikkäät lasitukset ja pyörivät muodot tuovat niihin kuitenkin iloa ja kepeyttä.
Yhden veistoksen valmiiksi tekeminen vaatii noin 50 itsenäistä työvaihetta. Teokset edustavat sekatekniikkaa, ja tekemisessä on piirteitä niin piirtämisestä, kuvanveistosta, perinteisestä keramiikasta, raku-keramiikasta, kineettisestä taiteesta, sähkömekaanisesta taiteesta ja tila-aikataiteesta. Olen testannut ja kehittänyt veistosten valmistamisprosessia kolmen vuoden ajan löytääkseni oikeat tekniikat lasitteiden valmistukseen ja polttoon sekä sähkömekaniikan ja hiilikuidun työstämiseen.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa käyn seikkaperäisesti lävitse veistosten materiaaleilta vaadittavia ominaisuuksia.
Kerron myös matkastani ammattikuvataiteilijaksi ja valokuvaajasta kuvanveistäjäksi sekä ajatuksiani kineettisen taideteosten huollosta ja elinkaaresta
“HER CREATIVE PROCESS”: pathways to music history and performance: festschrift for Anne Kauppala
No full textThis Festschrift honors Professor Anne Kauppala’s long-standing and groundbreaking work in music research, both in Finland and internationally. Its thirteen articles are written in four different languages by Kauppala’s colleagues, friends, and students from several different countries and universities. Reflecting Kauppala’s versatile professional interests, the anthology presents a wide range of topics from feminist musicology to opera studies, semiotics, artistic research, and personal reminiscences. The Festschrift has been edited by Johanna Talasniemi, Ulla-Britta Broman-Kananen, and Nuppu Koivisto-Kaasik.Tämä juhlakirja kunnioittaa professori Anne Kauppalan pitkäjänteistä ja uraauurtavaa työtä musiikintutkimuksen alalla sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kauppalan kollegat, ystävät ja opiskelijat useista eri maista sekä yliopistoista ovat kirjoittaneet kokoelman kolmetoista artikkelia neljällä eri kielellä. Antologian teemat heijastavat Kauppalan monipuolisia ammatillisia kiinnostuksenkohteita ja ulottuvat feministisestä musiikkitieteestä ooppera- ja taiteelliseen tutkimukseen sekä henkilökohtaisiin muisteluihin. Juhlakirjan ovat toimittaneet Johanna Talasniemi, Ulla-Britta Broman-Kananen ja Nuppu Koivisto-Kaasik.Sisällys/Contents
Esipuhe / Preface
Nuppu Koivisto-Kaasik, Ulla-Britta Broman-Kananen, Johanna Talasniemi, and Susanna Välimäki
Luovia naisia oopperanäyttämöllä / Creative Women on the Opera Stage
Emmy Achté (1850–1924): Finlands första kvinnliga operaproducent och -regissör
Ulla-Britta Broman-Kananen
Intervocal Resonances of Angelica Catalani in the Brief Operatic Career of Ida Fonseca
Jens Hesselager
Operatic Gems. Adelina Patti, Prerogative, and Paste
Clair Rowden
The Judas of the Ring
Jenni Lättilä
Kasvukertomuksia ja urapolkuja / Coming of Age Stories and Career Paths
Cosima Wagnerin päiväkirjat dokumenttina Richard Wagnerin elämästä ja 1800-luvun eurooppalaisesta ajatusmaailmasta.
Eero Tarasti
Dresdenin konserttilavoilta talouskouluun: Arma Pahlmanin toiminta ja ammatilliset verkostot 1900-luvun vaihteen eurooppalaisessa musiikkielämässä
Markus Mantere
Suurten puiden suojassa: Näkymiä teatterinjohtaja Glory Leppäsen (1901–1979) urapolulle
Kaarina Reenkola
Vaellusvuosia Helsingissä eli Pentin ”pélérinage”
Pentti Paavolainen
Tuntematon jumala ja pianonsoiton ahdistus: Autoetnografinen tutkimus muusikon kasvusta ja varhaisherännäisyyden piirteistä
Anu Lampela
Musiikinhistorian uudelleentulkintoja / Reinterpretations of Music History
Constructing Neglected Voices: Challenges in the Critical Editing of Art Songs by Finnish Historical Women Composers
Nuppu Koivisto-Kaasik, Susanna Välimäki, and Timo Virtanen
Der ”nordische Ton”: Nordeuropäische Komponisten und der kontinentale Blickwinkel
Martin Knust
Helsingin orkesteri 1860–1914: Instituution jatkuvuus ja muotoutuminen
Vesa Kurkela
Musiikin historian tutkimus tänään: Tapausesimerkkinä Kansallisbiografia.
Saijaleena Rantanenfi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
”Mikä tahansa on mahdollista tässä talossa” : Arkipäivän utopioiden materiaaliset järjestykset
No full textTässä artikkelissa tarkastellaan arkipäivän utopioita ja niiden materiaalisia järjestyksiä. Arkipäivän utopioilla viitataan yhteisöihin, joissa eletään todeksi vaihtoehtoisia ja kestävämpiä elämänmuotoja. Artikkeli tutkii tällaisia yhteisöjä etnografisesti kahden tapausesimerkin, Mustarinda ry:n ja Oranssi ry:n, kautta.
Artikkeli osoittaa, että arkipäivän utopioille ominainen vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen kurottautuminen on vahvasti materian, erityisesti talojen, muovaamaa. Talot mahdollistavat utooppisten yhteisöjen toisin olemisen, tekemisen ja ajattelemisen. Lisäksi ne ottavat avainroolin arkipäivän utopioiden jatkuvuuden takaamisessa. Artikkeli havainnollistaa lisäksi tapaa, jolla ihmiset ja talo yhteistoimijuudessa toteuttavat prefiguratiivista politiikkaa. Näin se kontribuoi arkipäivän utopioiden tutkimukseen uusmaterialistisesta näkökulmasta.
Artikkeli pohjaa vuosina 2000-2022 tuotettuun aineistoon, joka koostuu 20 haastattelusta ja osallistuvasta havainnoinnista