Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Troubling dance education from a Nordic policy perspective : A field with an interdisciplinary and cross-sectoral potential
No full textThis article seeks to create an overview of existing structures for dance education in the public educational systems and of cross-sectoral collaborations in the Nordic countries Denmark, Norway and Finland. A case study methodology of the field of dance education of each of the countries is used for an analysis that seeks to better understand the different kinds of structures we find in these countries. We trace ways of organising, dividing, and defining the field based on different types of documents such as policy documents, white papers, webpages, reports, research articles, and curricula. The analyses of case descriptions result in insights into which opportunities or lack of opportunities structures give for children and young people’s long-term engagement with dance as an arts educational practice, how well the systems for educating teachers seem to support dance in education, and, looking to dance education in New Zealand, there is a discussion about what might be ways forward to strengthen the field in the Nordic countries
Njutning och metod
No full textDenna magisteravhandling behandlar njutning som ett verktyg för skådespelarens arbete. Specifikt behandlar uppsatsen mina (Patrik Kumpulainen) erfarenheter med njutning i mitt arbete. Texten behandlar erfarenheter från mina fem år i teaterhögskolan, och min arbetspraktik vid teater Galeasen i Stockholm. Först definierar jag en konkret stund då jag bestämde mig för att arbeta med njutning på ett påtagligt sätt i min arbetsprocess, varefter jag dyker in i olika koncept och principer som fungerat för mig i mitt arbete under de senaste fem åren. Bland annat behandlas koncept som Flow, virtuositet, ord som fungerar och femininitet. Det sistnämnda i förhållandet till mitt alter ego som jag jobbade med i mitt konstnärliga slutarbete. Utöver det ifrågasätter jag också mitt eget behov för en allmängiltig metod som skulle fungera i allt skådespelararbete. Detta i förhållande till litteratur av David Mamet och Toby Cole & Helen Chinoy, samt intervjuer med svenska utbildningsprogrammets professor Aune Kallinen och teaterhögskolans vice-dekan Ville Sandqvist. Huruvida njutning ens kan fungera som en metod eller riktlinje behandlas också
COVID-pandemian vaikutus kirkon hengellisen työn työntekijöiden työhön ja hyvinvointiin
No full textArtikkelissa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hengellisen työn työntekijöiden kokemuksia COVID-19-pandemian vaikutuksista työhön ja hyvinvointiin. Artikkeli perustuu vuonna 2021 toteutettuun Kirkon työntekijöiden terveys ja hyvinvointi koronan aikana 2021 - kyselyyn (N=537). Tulokset osoittavat pitkittyneen korona-ajan olleen kirkon hengellisen työn työntekijöille monin tavoin kuormittavaa. Kaksi työntekijää kolmesta (65 %) arvioi työn kuormittavuuden lisääntyneen. Joka seitsemäs (14 %) arvioi, että työn kuormittavuus oli vähentynyt ja joka viides (21 %) arvioi, ettei korona-ajalla ollut mitään vaikutuksia. Diakoniatyössä ja nuorisotyössä toimivat arvioivat koronan vaikutuksia kielteisimmin
Musiikin korkeakouluopiskelijoiden keinoja harjoitteluun ja esiintymiseen valmistautumiseen
No full textSuuri osa muusikoiden ja musiikin harrastajien työskentelystä on harjoittelua ja esiintymisiin valmistautumista joko yksin tai opettajan ohjauksessa. Tässä tutki- muksessa tarkastelen, minkälaisia harjoittelutottumuksia ja tapoja valmistautua esiintymisiin on Sibelius-Akatemian opiskelijoilla klassisen musiikin instrumenttio- pinnoissaan.
Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat: 1. Millaisia harjoittelumenetelmiä Sibelius-Akatemian opiskelijat käyttävät? 2. Millaisia keinoja Sibelius-Akatemian opiskelijoilla on esiintymiseen valmistautumisessa? Tutkimuksessa kiinnitin huomiota myös siihen, onko eri instrumenttien opiskelijoilla yhtäläisyyksiä harjoittelussa.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat harjoitteluun liittyvät tekijät ja käsitteet, kuten motivaatio, stressi ja keskittyminen sekä oppimaan oppiminen ja oppimisstrategiat. Niiden avulla harjoittelua ja esiintymiseen valmistautumista voi- tiin tarkastella soittajan itseohjautuvana ja itsesäätelyä edellyttävänä työskentelynä, jossa soittaja asettaa itselleen tavoitteita, valitsee näihin sopivia oppimisstrategioita ja arvioi itsenäisen työskentelynsä tuloksia.
Tutkimus oli tapaustutkimus, jonka aineiston muodostivat kolmen Sibelius-Akatemian opiskelijan harjoittelupäiväkirjamerkinnät ja puolistrukturoidut yksilöhaastattelut. Tutkimusaineiston analyysissä sovellettiin laadullista sisällönanalyysiä teoriaoh- jaavasti teemoitellen. Analyysin tuloksena syntyi neljä teemaa, jotka kuvataan tämän raportin tulosluvussa.
Tutkimuksessa havaittiin, että harjoittelun käytännöt ja sisällöt vaihtelevat opiskelijoiden välillä heidän omien tottumustensa ja opettajiltaan saamien ohjeiden mukaan. Opiskelijat olivat monien vuosien instrumenttiopintojen aikana kokeilemalla löytäneet itselleen sopivimmat keinot harjoitteluun ja esiintymiseen valmistautumiseen. Näitä olivat esimerkiksi opiskelijoille luontevat tavat virittäytyä harjoittelutilanteeseen ja keinot valmistautua esiintymisiin mentaalisesti ja liikunnan avulla. Opiskelijat myös tunnistivat säännöllisen harjoittelurutiinin vaikuttavan positiivisesti motivaatioon
Basson murtorytmi kolmessa 1960-luvun jazzyhtyeessä : tarkastelun kohteena basistit Scott LaFaro, Jimmy Garrison ja Ron Carter.
No full textBroken time eli murtorytmi on jazzmusiikissa 1950–1960-lukujen vaihteessa syntynyt bassonsoiton säestystapa. Ilmiön kehitykseen vaikuttivat bassolinjan rytmisen muuntelun monipuolistuminen, kontrabasson kehitys solistisena soittimena sekä 1950-luvun lopun uudet näkemykset säestyksen ja solistin vuorovaikutuksesta. Murtorytmissä basistit luopuivat säännöllisistä ja toistuvista rytmikuvioista ja korvasivat ne vaihtelevilla rytmikuvioilla tai jatkuvasti muuttuvalla improvisoidulla rytmillä. Käsittelen murtorytmin kehitystä tutkimalla kolmen merkittävän kontrabasistin soittoa. Nämä basistit ovat Scott
LaFaro, Jimmy Garrison ja Ron Carter. Tutkimuksen keskeistä aineistoa ovat tekemäni transkriptiot Bill Evans Trion, John Coltrane Quartetin ja Miles Davis Quintetin levytyksiltä vuosilta 1959–1967. Näiden yhtyeiden ilmaisulliset lähestymistavat muodostivat vahvan mallin tuleville sukupolville. Yhtyeiden intensiivisen ilmaisun myötä myös basistien sävelkieli muokkautui rytmisesti aiempaa vapaammaksi ilman, että he olisivat tinkineet säestävästä roolistaan. Osoitan transkriptioistani valituilla esimerkeillä uusia rytmisiä ideoita ja muita linjan muodostamisen keinoja, joita basistit alkoivat murtorytmin myötä käyttää. Kontrabasson rytmisen roolin vapautuessa muusikoiden keskinäinen vuorovaikutus nousi entistä enemmän huomion kohteeksi. Murtorytmistä tuli uusi keino hallita bassolinjan jännitettä ja kappaleen kokonaismuotoa. Esitän uusia näkökulmia siihen, miten säestyksellisestä rytmin improvisoinnista tuli merkittävä osa elävää jazzperinnettä, johon nämä kontrabasistit ovat jättäneet vahvan persoonallisen jälkensä.Broken time is an accompaniment concept in bass playing that evolved in jazz music at the turn of the 1950s and 1960s. The phenomenon grew out of the diversification and rhythmic variation of the bass line, the development of the double bass as a solo instrument, and a conceptual change in the level of interaction between the accompaniment and the soloist in the late 1950s. In the broken time bass line, regular and repeating rhythmic patterns were abandoned and replaced with varying rhythmic patterns or a constantly changing improvised rhythm. My dissertation deals with the development of broken time through three significant double bassists: Scott LaFaro, Jimmy Garrison, and Ron Carter. The transcriptions I made from recordings by the Bill Evans Trio, the John Coltrane Quartet, and the Miles Davis Quintet from 1959 to 1967 are the main focus of the thesis. The expressive approaches of these groups formed a strong model for generations to come. The groups' intense expression also shaped the bassists' melodic language, who started to play rhythmically more freely than before without compromising their accompaniment role. With selected examples from my transcriptions, I present the rhythmic ideas and means of forming a bass line that these bassists employed. The interaction became increasingly the focus of attention through the liberated rhythmic role of the double bass. Broken time became a new way to control the tension of the bass line and, consequently, the overall shape of the song. I will present a new perspective on how rhythmic improvisation in accompaniment became a significant part of the living jazz tradition to which these bassists have left their strong personal contribution.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Rakas mänty, tervehdys mänty, päivää mänty : Puhetta puille taiteen kontekstissa
No full textTässä tekstissä lähtökohtani on kirjoittamisen ja puhumisen suhde, kirjoitetun lukeminen ja puhutun litteroiminen tekstiksi mediataiteen ja taiteellisen tutkimuksen kontekstissa, videoteosten yhteydessä
Julkisen taiteen äärellä : näkökulmia julkisen taiteen tilaan
No full textTämä kirja koostuu artikkeleista ja puheenvuoroista julkisesta taiteesta, sen ajankohtaisista ilmiöistä ja tulevaisuuden suunnista. Artikkelien kirjoittajat edustavat monipuolisesti julkisen taiteen eri aloja, rakentamista, kaupunki- ja aluesuunnittelua, taidekonsultointia ja taidepalveluiden tuottamista, mediataidetta, kokemuksellisen taiteen uusia muotoja sekä ympäristötaidetta ja julkisen taiteen pedagogiikkaa.
Kirjan teemat:
Kohtaamisia ja kokemuksia
Kaavoituksesta maisemaan
Neuvottelun paikka
Yhteisölliset tilat ja vaihtuvat kontekstit.Kohtaamisia ja kokemuksia
Kenellä on oikeus päättää julkisesta tilasta? / Sinikka Myyrä
Kollektiivinen ruumis kaupunkitilassa: Weaving, yearning -teos tapausesimerkkinä / Satu Herrala
Taidetta huudeilla: Tilallisia näkökulmia lähiöiden julkiseen taiteeseen / Riina Lundan
Ajatuksia julkisen taiteen hallinnoinnista ja hyvästä hoidosta / Elisa Heikkilä
Yhteisötaide osana julkista taidetta – Kokemuksia yhteisötaiteesta ja ympäristötaiteen projekteista, henkilökuvassa kuvataiteilija Ritva Harle / Elina Vuorimies
Ei pelkkää pintaa – Julkisen taiteen eriytyneet kokemukset ja maku / Sara Multanen
Jokaisen silmissä taide – Taidehankkeiden johtaminen kuntaorganisaatiossa / Minna Tuominen
Kaavoituksesta maisemaan
Julkinen taide vaatii tahtotilan – Miksi kaupunkisuunnittelu hylkäsi arkkitehtuurin ja taiteen? / Tiina Leppänen
Tekninen tuottaja valotaideteosprosessissa taiteilijan ja tilaajan yhdistäjänä / Tanja Silvennoinen
Väleissä – Näköaloja julkisen taiteen prosesseihin / Suvi Saastamoinen
Neuvottelun paikka
Taidemuseo vailla seiniä, kattoa ja lattioita – Nykytaiteen Lönnström-projektit julkisessa tilassa / Silja Lehtonen
Tekisin itte paremmin – Ajatelmia kulttuurin käsitteestä ja taiteilijan työnkuvasta julkisen taiteen kentällä / Arja Kärkkäinen
Saako pokaaliin koskea? / Heini Aho
Baba Mama Yaga ja taiteellinen päätäntävalta / Benjamin Orlow
Uuden äärellä. Vuoteni julkisen taiteen ja uuden teknologian parissa / Jukka Hakanen
Työhuoneenani kaupunki – Taiteellinen työskentely julkisessa tilassa / Denise Ziegler
Taidetta luonnon kainalossa: Residenssin ja matkailuyhteistyön synnyttämä julkinen taide Kuusamossa / Jonna Kalliomäki
Yhteisölliset tilat ja vaihtuvat kontekstit
Koulu sai prosenttitaideteoksensa – mitä sitten tapahtui? Prosenttitaidetta koulu- ja päiväkotiarjessa Kokkolassa / Susanne Svenfors-Furu
Pelitaiteen uusia muotoja Valkealan monitoimitalon taidekilpailussa / Nina Palmros
Elisa Lindell
Jujut eli väliaikainen julkisen taiteen näyttely – Ajatuksia alueellisesta taidemuseotyöstä ja taiteen paikoista / Elisa Lindell
Taideasiantuntijan merkitys sairaalataiteelle / Henna Hietainen
Ohikiitävä arki / Susana Nevado.Tämä julkaisu on toteutettu Julkisen taiteen taideasiantuntijan 2. erikoistumis-
koulutuksessa, Taideyliopisto, Avoin kampus.
Taideyliopiston koordinoimassa Julkisen taiteen taideasiantuntijan erikoistumis-
koulutuksessa on yhteistyökumppaneina Aalto-yliopisto ja Lapin yliopisto. Koulutuksen rahoittajana on Opetus- ja kulttuuriministeriö.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Taiteellinen tutkimus
No full textViimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan on suomalaiselle taiteilijakoulutukselle asetettu aiempaa enemmän tutkimuksellisia vaatimuksia. Myös opiskelijoiden kiinnostus alansa teoreettiseen pohdintaan sekä taiteelliseen tutkimukseen perustuviin tohtorintutkintoihin on lisääntynyt. Samalla on aiheellisesti kysytty, minkälaisia akateemisia valmiuksia käytäntöön suuntautuneille taiteilijoille olisi mielekästä opettaa – ja onko se ylipäätään mahdollista tai tarpeellista. Tiedeyliopistojen tarjoama malli ei useinkaan anna vastauksia taiteen tekemisen prosesseista nouseviin kysymyksiin, eikä taideyliopistojen opinnäytteitä voi arvioida toisilta aloilta lainatuilla mittareilla. Taiteellisen tutkimuksen piirissä ei kuitenkaan ole haluttu luoda omaa kanonisoitua metodiikkaa tai yhtenäistä teoreettista viitekehystä. Miten siis tutkimuksesta kiinnostunut taiteen opiskelija tai ammattilainen pääsee edes alkuun?
Tämän oppimateriaalin tarkoitus on tarjota lukijalle mahdollisia malleja ja metodeja sekä osoittaa taiteellisen tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä ja suuntauksia. Se on kirjoitettu ensisijaisesti Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun maisteriopetuksen tarpeisiin 2020-luvulla, mutta toivottavasti se auttaa myös jatko-opintoihin hakeutumisessa sekä palvelee aiheesta yleisellä tasolla kiinnostunutta yleisöä. Teksteistä on pyritty tekemään mahdollisimman helposti avautuvia, eikä niiden lukeminen edellytä aiempaa perehtyneisyyttä aiheeseen. Ennen kaikkea oppimateriaalin toivotaan innostavan sekä kentällä olevia taitelijoita että alan opiskelijoita löytämään uusia kulmia taiteelliseen toimintaansa ja itsenäisesti syventämään ymmärrystä omasta alastaan.
Oppimateriaali rakentuu kahdesta kokonaisuudesta. Laura Gröndahl on laatinut perusosion useissa taideyliopistoissa eri tasoilla pitämänsä monivuotisen opetuksen ja ohjauksen pohjalta. Sen tavoitteena on antaa yleiskäsitys nykyisistä taiteellisen tutkimuksen lähtökohdista, periaatteista ja käytännöistä. Eri alojen asiantuntemusta edustavien taiteilija-tutkijoiden kirjoittamissa syventävissä artikkeleista perehdytään yksityiskohtaisemmin taiteellisen tutkimuksen ajankohtaisiin aiheisiin, yleisimpiin lähestymistapoihin ja taustateorioihin ja kriittisiin näkökulmiin. Lisäksi niissä esitellään alan suomalaista lähihistoriaa ja yksittäisiä taiteellisia tutkimusprojekteja.Esipuhe / Laura Gröndahl --
Taiteellinen tutkimus suomalaisissa yliopistoissa / Laura Gröndahl --
Taiteellisen tutkimuksen työkaluja / Laura Gröndahl --
Miten teen taiteellisen tutkimussuunnitelman? / Laura Gröndahl --
Taiteilija, tutkija vai taiteilija-tutkija? / Laura Gröndahl --
Taiteella tutkiminen – mitä se tarkoittaa? / Laura Gröndahl --
Syventävät artikkelit: --
Moninaistuva taiteellinen tutkimus / Annette Arlander
Kasvien kanssa esiintymisestä kohtaamisiin huomattavien ja huomaamattomien puiden kanssa – taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen tuolla puolen / Annette Arlander --
Näytteleminen taiteellisen tutkimuksen mediumina / Mikko Bredenberg --
Taiteellisen tutkimuksen dekolonialisoinnista eli miksi miettiä taidetta muutenkin kuin Eurooppa-keskeisesti? / Hanna Järvinen --
Pragmatistinen filosofia taiteellisen tutkimuksen tukena / Seppo Kumpulainen --
Omakohtaisuus taiteellisessa tutkimuksessa / Pilvi Porkola --
Feminismi ja taiteellinen tutkimus / Pilvi Porkola --
Fenomenologiasta ja esittävien taiteiden taiteellisesta tutkimuksesta / Leena Rouhiainen.Vain verkkojulkaisuna.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Yksinolon työ
No full textOpinnäytteeni käsittelee kirjoittamisen sietämistä ja sitä, mitä omaelämäkerrallisten ainesten käyttäminen kaunokirjallisuudessa voi tarkoittaa. Esitän kysymyksiä todellisuuden ja fiktion suhteesta ja siitä, miten fiktiokirjoittaja voi "käyttää" omaa elämäänsä materiaalinaan. Koetan hahmottaa, kuinka kirjoittaja voisi nähdä (Giorgio Agambenin sanoin) "oman aikansa pimeyteen" ja "ajatella maailman uudelleen"? Millaista todellisuuden "laajennustyötä" kirjailija tekee? Keskustelen aiheista minua edeltäneiden kirjoittajien kanssa.
Taiteellinen työ ja kirjoittaminen on aina ajattelua. Ajatukset ja tieto kiinnittyvät kokemuksiin ja toisin päin, ja siksi kirjoittavan subjektin kokemusta on mahdotonta häivyttää kirjoittamisen prosessista.
Taiteellisessa tutkimuksessa subjektin ja objektin raja sekoittuu, koska subjekti (tekijä, tutkija) on jossain määrin myös objekti (tekijä & teos). Näin on myös kirjallisuudessa, jossa kirjoittaja on jossain määrin kirjoituksensa, ja kirjoituksesta tulee osa kirjailijaa. Tämän prosessin monimutkainen ja identiteettiä muokkaava luonne kiinnostaa minua loputtomasti.
Feministinen tiedonmuodostus lähtee siitä, että henkilökohtainen voi olla teoreettista. Ruumiillisen ja kokemuksellisen tiedon merkitys on olennaista myös taiteelliselle tutkimukselle ja kirjoittamiselle. Keskustelen opinnäytteessä feministisen ajattelun ja aktivismin perinteestä nousevan autoteorian pohjalta. Autoteoria sekoittaa teoriaa, filosofiaa ja elettyä elämää, ja legitimoi yksilön kokemusta tiedon tuottamisen tapana.
Käsittelen työssä myös kirjoittamiselle otollisia olosuhteita ja sukupuolta: Millaisen näkökulman sukupuoli tarjoaa taiteen kentälle, entä mitä tarkoittaa persoonan jakautuminen äiti-kirjoittaja -akselilla?
Opinnäyte on siis kaiken kaikkiaan jonkinlainen prosessinkuvaus siitä, millaisten ristiriitojen ja kysymysten kanssa olen itse kamppaillut siirryttyäni journalismin parista kaunokirjallisuuden puolelle. Samalla se toimii itselleni tärkeiden ajattelijoiden ja ajatusten säiliönä
Humpuukia ja hulluutta : Uuden taiteen vastaanotto 1910-luvun Suomessa
No full textIf the artworld is a battlefield of meanings, the fortunes of discourse did not favour avant-garde art in Finland in the 1910s. The latest trends, introduced by German and Russian artists in three pioneering exhibitions in Helsinki in 1914 and 1916, were dismissed by the Finnish press as foolish and unworthy. This book researches the contemporary reactions and contents of these exhibitions. The works shown in Helsinki included masterpieces from artists such as Chagall, Jawlensky, Kandinsky, Marc, Münter and Rozanova. Today these works can be found in the collections of leading museums in Europe, Russia and the USA. From the Finnish perspective, the turndown in the 1910s proved effective and irreversible. Never again have the local collections had similar opportunities to make a purchase. The rejection of radical international developments and emphasis on narrow nationalistic views left Finnish art lagging behind. This trend was already apparent in 1917 in St. Petersburg, where the Finnish artists were celebrated but their paintings deemed sombre and superannuated