Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Kaksipäinen vasikka ja muut oudot oliot
No full textTaiteen maisterin lopputyöni koostuu kolmesta autoteoreettisesta esseestä sekä valikoimasta runoja. Runot ovat osa maisteriohjelmassa työstämääni runokokoelman käsikirjoitusta, jonka työnimenä on "numerokirjat". Sekä esseet että runokokoelma tarkastelevat omilla keinoillaan kahta keskeisteemaa: sitä, miten ihminen pyrkii hallitsemaan ja järjestämään muita olentoja (erityisesti ei-inhimillisiä eläimiä) ympärillään, sekä sellaisia toisin- tai uudelleennäkemisen tapahtumia, tilanteita ja kokemuksia, joissa todellisuus näyttäytyy äkillisesti vieraassa valossa, eikä ole näkijälle enää entisensä.
Esseet pyrkivät löyhästi toisiinsa niveltyen hahmottamaan vastauksia seuraaville kysymyksille: 1) miksi kirjoitan, kuten kirjoitan, 2) miten kirjoitan, kuten kirjoitan, ja 3) missä kirjoitan, kuten kirjoitan. Jokaisessa esseessä esittelen jonkin konkreettisen, materiaalisen keskushahmon, jonka ympärille teksti kiertyy. Ensimmäisessä esseessä tuo motiivi on kaksipäinen vasikka, toisessa dissektoitava merenneito, kolmannessa isoisän sappikivet, jotka löytyvät muovipurkissa piironginlaatikosta. Nämä häiritsevät ja makaaberit hahmot johdattavat katseen tavallisen tuolle puolen – niistä muovautuu surrealistisia esineitä, hämmentäviä objekteja, jotka irtoavat ja irrottavat totutuista yhteyksistä ja mahdollistavat uusien kytkentöjen syntymisen, toisin näkemisen. Materiaalisten keskushahmojen, katseenkääntäjien ja häiriönaiheuttajien vaikutusten kaikupohjina toimivat teoreettiset kojeet ja apparaatit, joihin peilaan autobiografista kokemustani.
Ensimmäisessä esseessä tutkin suhdettani ei-inhimillisiin eläimiin, väkivaltaan ja hallintaan, kummallisiin järjestyksiin sekä järjestelmän vastaiseen toimintaan kaksipäisen vasikan, Donna Harawayn ja K:n avustuksella. Toisinnäkemisen välineenä toimii Harawayn diffraktio, joka opettaa minua tunnistamaan eläinten kasvot ja jonka tuottamassa uudenlaisessa valossa Luonnontieteellisen museon käytävillä kulkemisesta tulee hankalaa.
Toisessa esseessä pyrin kirjoittamaan auki oman poetiikkani ja/eli hulluuteni autobiografian. Keskiössä ovat vieraantuneisuuden kokemukset sekä vieraannuttamisen metodiikka, joihin saan inspiraatiota erityisesti surrealisteilta, kirjailija ja kirjallisuudentutkija Viktor Šklovskilta, sekä joukolta muita ihmeellisiä näkyjä, kuten Kummeli. Runon rakastamisen ydin ei kuitenkaan löydy teoriasta – se löytyy sellaisesta perimmäisestä, intiimistä ruumiillisesta kokemuksesta, jota on (kenties paradoksaalisesti) vaikea kielellistää. Jos on onnekas, tuon kokemuksen voi henkilökohtaisuudesta huolimatta jakaa yhtä vinoutuneen kohtalotoverin kanssa.
Kolmannessa esseessä tarkastelen itseäni ja läheisiäni järjestäjinä kummallisessa, elävässä vanitas-maalauksessa: kuolleen isoäitini asunnossa. Tavaran sedimenttien, hirvittävän monien mikrojärjestysten muodostamasta sekasorrosta paljastuu eräänlainen materiaalinen henkilöhistoria – sekä aivan konkreettisia paloja historiani henkilöistä. Kaikki me olemme plastista ainetta jatkuvassa uudelleenmuotoutumisen tilassa, mutta jotkut joutuvat myöntymään enemmän, kunnes alkaa tapahtua räjähdyksiä. Millaisia fragmentteja noiden räjähdysten jäljiltä jää? Essee on kirjoitettu vierekkäin ja läheisyyksissä kahden ristivalotetun lähteen kanssa: ensimmäinen on Catherine Malaboun Ontology of the Accident. An Essay on Destructive Plasticity, ja toisena valokuvat Doom Townin ydinkokeissa mutiloiduista mannekiineista
Sunny beach fantasy
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Taiteellinen osa oli esillä Kuvan Kevät 2023 -näyttelyssä 6.5.–4.6.2023 ja sisälsi maalauksia, freskoja sekä tilallisen hiilipiirroksen.
Teoskokonaisuuteni oli lempeä kertomus kevään taittumisesta kesään. Keväällä tarkoitan eritoten kokonaisuuden valmistumista edeltävää kevättä, jolle kesä oli merkki vapaudesta. Merkki aurinkovoiteen tahmean imelästä löyhkästä ja ihokarvat kuorruttavista hiekanjyvistä.
Käsillä oleva kirjallinen osa on taiteilijakirjoitus, jonka kirjoitin yhdessä päiväkirjamerkintöjeni ja muistiinpanojeni kanssa. Kutsun sitä jälleennäkemiseksi nykyisen ja menneen itseni välillä. Fragmentinomaiset päiväkirja- ja muut merkinnät kulkevat mukanani läpi lukujen.
Kerron ensimmäisessä luvussa ensin lyhyesti taiteellisen osan teoskokonaisuudestani. Jatkan muistojen ja muistamisen kautta taiteelliseen työskentelyyni ja sen lähtökohtien lähempään tarkasteluun. Lopuksi kuvailen suhdettani maalaamiseen ja maalaukseen tekijän, materian tunnun ja ajallisuuden välittäjänä.
Toisessa luvussa syvennyn kirjoittamiseen ja sanan ja kuvan suhteeseen. Ajattelen kirjoittamista itsessään ajatteluna, keskusteluna ja kuvana. Rinnastan maalaukseni kirjoittamiseen ja kuvailen niitä päiväkirjamerkintöjen tavoin aikaikkunoiksi esimerkiksi hetkeen, tunteeseen tai kokemukseen. Lisäksi avaan tarkemmin asemaani sarjakuvataiteilijana, taidemaalarina ja kuvataiteilijana.
Kolmannessa luvussa käyn läpi teoskokonaisuudessani käyttämiäni taiteellisia menetelmiä: piirtämistä, maalaamista ja freskoa.
Neljäs luku on teoskokonaisuuteni ja siihen pohjautuvien teemojen ja ajatusten syvällisempi kuvaus. Kerron myös väreistä, valinnoista, peloista ja kuvataiteen suhteesta synestesiaan eli moniaistisuuteen.
Päätän kirjallisen osani pohdintaan metamorfoosinkaltaisesta uusiutumisesta kuvataiteilijana, taidemaalarina ja ajattelijana. Ja siihen, kuinka teokseni ovat ovi avoimuuteen: ne välittävät ja näyttävät sen mitä en itse aina uskalla olla
Liian paksu muusikoksi : ylipainoisten opiskelijoiden kokemuksia syrjinnästä klassisen musiikin opinnoissa
No full textTutkimuksen tehtävänä on analysoida millä tavoin syrjintää voi ilmetä ylipainoisten naisopiskelijoiden klassisen musiikin korkeakouluopinnoissa. Tutkimuksessa tarkas-tellaan niitä syitä, ilmenemismuotoja ja seurauksia, joita syrjinnällä voi olla ja pohdi-taan, miten koulujen kurssitarjonta ja -sisältö eivät ota huomioon eri kokoisia oppijoita. Tutkimuskysymys on: Miten ylipainoisten opiskelijoiden syrjintä voi ilmetä musiikin korkeakouluopinnoissa?
Käsitteellisessä taustassa avataan naisten kokemia ulkonäköpaineita sekä ulkonäön vai-kutuksia työllistymiseen sekä käydään läpi Suomen lainsäädäntöä koskien tasa-arvoa ja korkeakoulujen vetoomuksia syrjimättömyyteen. Lisäksi tarkastellaan lihavuudesta johtuvia ennakkoluuloja ja asenteita sekä niistä seuraavia käsityksistä yksilön ja muu-sikon kyvykkyydestä. Käsitteellisessä taustassa käsitellään myös yksilön terveyteen ja identiteettiin liittyviä teemoja, kuten mielenterveysongelmien ja syömishäiriöiden esiintyvyyttä muusikoilla sekä kehonkuvan ja identiteetin muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen aineisto koostuu klassisen musiikin naisopiskelijoiden ja yhden opettajan haastatteluista sekä omasta autoetnografisesta materiaalistani.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että syrjinnän esiintyminen on monimuotoista. Inst-rumentalistit ja laulajat kokevat oman identiteettinsä ylipainoisina muusikoina eri ta-voin, mikä näkyy myös muun muassa syrjinnän ilmenemismuodoissa. Tulokset osoit-tavat myös, että syrjinnän taustalla on monesti yhteiskunnallisia ongelmia, kuten ra-kenteita sekä syvälle juurtuneita haitallisia ajatusmalleja. Tutkimukseen osallistuneet haastateltavat jakoivat kokemuksiaan syrjinnästä, jonka perusteella pystyttiin kategori-oimaan monia syrjinnän ilmenemismuotoja, kuten menetetyt työ- ja opiskelumahdolli-suudet, fatphobia, weight bias, tasa-arvon puute, sanomaton syrjintä, auktoriteetin val-lan väärinkäyttö sekä historian toistaminen.
Tutkimustulosten pohjalta esitetään toimintatapoja, joiden avulla musiikkikorkeakou-lut voisivat tehokkaammin ehkäistä ja puuttua ylipainoisia musiikinopiskelijoita koh-taan ilmenevään syrjintään
Addressing gender inequality in and through music composing studies
No full textComposing remains a male-dominated field within the domain of Western art music. Through analysis of two case studies of composing education schemes in Finland (Equity in Composing/Yhdenvertaisesti säveltäen), and England (Young Composers Project), this paper seeks to better understand how music education may play a role in addressing and alleviating gender inequality in music composing. Thematic analysis of qualitative data identified three ways in which the two educational projects addressed issues related to inequality in composing, namely by (1) challenging narrow perceptions of “The Composer”; (2) addressing the lack of diverse role models; and (3) introducing diverse pedagogical approaches in composing. The findings illustrate how music education has the potential to challenge narrow and stereotypical perceptions of what it is to become and be a composer, and provide alternative and more diverse narratives
Ymmärryksen avautuminen
No full textOpinnäytteeni taiteelliseen osuuteen kuului kaksi näyttelyä: Kuvan Kevät 2021 -lopputyönäyttelyssä esillä ollut installaationi Ilman selkeää ajatusta mihin tarttua (12.5. – 6.6.2021), sekä Project Room galleriassa yhdessä Jade Kallion, Elina Nissisen ja Man Yaun kanssa pidetty Ryhmähali -yhteisnäyttely (8.1. – 23.1.2022). Ryhmähali -näyttelyssä minulta oli esillä kolme teosta: Videoteos Jotain lähes huomaamatonta tapahtuu, moottoroitu veistos Läsnä mahdolliselle kohtaamiselle sekä ääniteos Omien ajatusten sanallistaminen on vaikeaa.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa keskityn ensisijaisesti kahteen näyttelyissä olleeseen teokseen. Kuvan Kevät 2021 teokseeni Ilman selkeää ajatusta mihin tarttua, sekä Project Room galleriassa, Ryhmähali -näyttelyssä olleeseen videoteokseen Jotain lähes huomaamatonta tapahtuu.
Opinnäytteessäni kuvaan työskentelyäni moottoroitujen veistosten parissa ja avaan sitä itselleni luontaisena ja konkreettisena tapana työstää ajatuksiani. Veistosten lisäksi olen hakeutunut tanssimaan osana taiteellista työskentelyäni. Kerron myös suhteestani tanssiin sekä sitä, kuinka käsittelen kameran edessä ilon ja vapautumisen tunteiden lisäksi myös riittämättömyyden tunteita.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa kuvaan, kuinka pääsin näyttelyissä huomioimaan yksintyöskentelyn ja yhteistyön erovaisuuksia ja niistä syntyviä tuntemuksia. Kutsuin ensimmäistä kertaa muita taiteilijoita osaksi teostani Ryhmähali -näyttelyssä. Näistä huomioista johtuen kykenin paremmin ymmärtämään syitä kameran edessä työskentelylle.
Avaan teosteni aiheita ja niiden syntyprosessia. Käyn läpi tottumuksiani ja epävarmuuksiani taiteelliseen työhöni liittyen ja lopulta pyrin olemaan enemmän selvillä itsestäni taiteilijana. Samalla oppimisprosessin aikana opettelen sisäistämään ajatusta, että minun ei aina tarvitse ymmärtää mitä olen tekemässä, ja opettelen luottamaan tunteeseen idean syntyessä
Eero Tarasti, existential semiotics, music, and mind. On the existential and cognitive notions of situation
No full textIn recent decades, there has been a shift both in semiotics and in cognitive
science to novel, perhaps more flexible currents of research. This applies
to semiotic and cognitive musicology as well, and raises interest in the conceptual
correlates in the historical shifts, particularly in how the shifts have opened
avenue for addressing both the social and cultural, and the subject’s embodied
mind in the study of signification within a systematic framework. Emblematic of
the paradigmatic shifts, situation emerges as a key notion.
From the current, pragmatist perspective, a comparison of Eero Tarasti’s
existential-semiotic and Mauri Kaipainen’s cognitive notions of situation reveals
striking similarities. For one, situations become meaningful only in their contexts
and through their use, as they are dynamically established in the processes of
being in the world. Besides the evident methodological and topical differences,
fundamental differences are to be found in the attention paid to the epistemic
conditions of subject’s being in the world, and the acknowledged complexity of
the situations, illustrated by the recursive agent/patient-levels by Tarasti.
For the study of musical signification, the pragmatist approach may help reconcile
the differencies, contributing to the necessary groundwork for a theory
that could incorporate complex, iterative levels of narration spanning between
signs as acts, stylistic constraints of musical discourse, social contexts, and epistemes
of culture, while also taking into account the view of mind as embodied,
embedded, enactive, and extended cognition
Näkymättömäksi tuleminen: esiintyjyyden tarkastelua välisyyden, vierauden ja toiseuden näkökulmista
No full textTässä opinnäytteeni kirjallisessa osassa tarkastelen, kuinka voin tulla esiintyjänä näkymättömäksi. Paikannan näkymättömäksi tulemisen kytkeytyvän kahteen esiintyjäntyölliseen eleeseen: tilan antamiseen ja sivuun asettumiseen. Lähestyn aihetta välisyyden, vierauden ja toiseuden käsitteiden kautta, jotka jakavat työni kolmeen osaan. Osat kietoutuvat toisiinsa epälineaarisesti ja toistensa näkökulmia laajentaen. Ajatteluni pohjautuu esiintyjäntyöllisiin kokemuksiini, joille pyrin löytämään sanoja. Toivon, että teksti voi herätellä myös lukijaa aistimaan, kokemaan ja kuvittelemaan – ajattelemaan ruumiillisuuden kautta.
Näkymättömäksi tuleminen: puhelintreffit
soita puhelu itsellesi
aloita puhumalla kieltä, jota ei ole (kesto 2 minuuttia)
vastaa ja ihastele ensivaikutelmaa
Ensimmäisessä osassa lähestyn esiintyjyyttä välisyyden kautta. Tällä tarkoitan, että avaan kokemuksellisia prosesseja, joissa esiintyvä ruumis tulee olevaksi vastavuoroisissa suhteissa teoksen muiden, myös ei-inhimillisten, materiaalien kanssa. Ehdotan esiintyjän toimivan välittäjänä, joka voi antaa tilaa jollekin toiselle, vieraalle. Tilan antamisen ja sivuun asettumisen eleiden avulla pyrin löytämään ja vahvistamaan itselleni merkityksellisiä tapoja työskennellä esiintyjänä ekokriisin aikakaudella. Minulle tämä tarkoittaa omistavien ja ihmiskeskeisten rakenteiden kyseenalaistamista ja purkamista.
Toisessa osassa etsin esiintyjäntyöllisiä mahdollisuuksia antaa tilaa vieraalle. Minulle vieraus avautuu sisältä päin eli on jo valmiiksi minussa, mutta tulee yhtäkkiä nähdyksi minusta irrallisena. Havainnoin, miten vieraus ei ole koskaan hallittavissa, ja kuinka se muuttaa kokemustani esiintyvästä minästä ja sen rajoista. Vieraan kanssa työskenteleminen on kuluttavaa. Olen havainnut, että kuluttavaksi työskentelyn tekee jatkuva avoimena pysyttely, esiintyvän minän rajojen koettelu ja hallitsemattomuuden sietäminen. Osan lopussa etsin työkaluja kestävämpään esiintyjäntyöhön sulkevien harjoitteiden ja vieraanvaraisuuden ajatuksen avulla.
Kolmas osa on kirjemuotoinen ja kirjoitettu yhdessä tanssitaiteilija Sofia Charifin kanssa. Kutsuin hänet vieraakseni pohtimaan, miten toiseus ja näkymättömäksi tuleminen ovat ristiriidassa keskenään länsimaisen nykytanssin näyttämöllä. Kirjeissä käsittelemme itsellemme olennaisia esiintyjyyteen ja tanssitaiteilijuuteen liittyviä kokemuksia ja kysymyksiä. Keskeisenä asiana kirjoitamme etenkin esiintyvän ruumiin ja katsojan katseen välisistä jännitteistä ja mahdollisuuksista.
Olisin halunnut nimetä Sofia Charifin opinnäytteen vierailevaksi tekijäksi, mutta Taideyliopiston opetusneuvoston tämänhetkiset linjaukset eivät tunnista huokoisen tai jaetun tekijyyden muotoja. Tilan ja tekijyyden jakaminen on kuitenkin lähestymistavalleni keskeistä.
Luulen, että tää jää vähän kesken, vaikka en oo päässyt edes loppuun, vielä. Tulee mieleen Samuli Emeryn ja Jessica Piaseckin teos to be brutally honest, jossa ne puhui just siitä, et teos jäi vähän kesken, koska niitä tarvittiin eläinsuojelukeskus Tuulispäällä, jos mä oikein muistan, ja koska ne pyrki tekemään sitä teosta kestävästi ja omia voimavaroja kunnioittaen. Niin tässä mun ajatukset tällä erää, heippa
Raja- ja aunuksenkarjalaisen kanteleimprovisaation ylirajaiset muodot pitkällä 1800-luvulla ja perinteen uudistunut jatkumo 2000-luvulla
No full textKantelemusiikki ja sen sisällä tapahtuva improvisaatio olivat tärkeä osa itämerensuomalaista runolaulukulttuuria vuosisatojen ajan jatkuen aktiivisena perinteenä Karjalan syrjäseuduilla 1900-luvun alkuun saakka. -
”En mä ajattele, että asiat on niinku kauhean huonosti” : Kolmen musiikinopettajan näkemyksiä kestävyyskasvatuksesta ja laaja-alaisesta osaamisesta lukiossa
No full textTämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, miten haastatellut lukion musiikinopettajat huomioivat työssään kestävyysteemoja ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteita. Toisena tavoitteena oli selvittää, millaisia kestävyyskasvatukseen liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita haastateltavat nostavat esiin musiikinopettajan työn kannalta.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Millaisia kokemuksia haastateltavilla musiikinopettajilla on kestävyysteemojen sekä opetussuunnitelman perusteiden laaja-alaisten tavoitteiden huomioimisesta lukiossa?
2. Millainen on haastattelujen perusteella musiikinopettajan rooli kestävyyskasvatuksen toteuttamisessa lukiossa?
Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Haastatteluun osallistui kolme lukion musiikinopettajaa, jotka työskentelivät eri lukioissa Etelä-Suomessa. Aineisto kerättiin joulukuussa 2021 ja tammikuussa 2022 etäyhteydellä. Aineistoa tulkittiin suhteessa kestävyyskasvatuksen ja ekososiaalisen sivistyksen kirjallisuuteen sekä Lukion opetussuunnitelmat perusteiden (LOPS 2019) laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin.
Tutkimustulosten mukaan haastateltavat ovat hyvin perehtyneitä laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin ja edistävät kestävyyskasvatuksen tavoitteita opetuksessaan osin tietämättäänkin. He pitävät tärkeänä opiskelijan musiikkisuhteen vahvistamista sekä hyvinvointi- ja vuorovaikutustaitojen opettamista. Tämänkaltaiset tavoitteet edistävät parhaimmillaan hyvinvointia ja elämän merkityksellisyyden kokemusta, jotka ovat kestävän elämäntavan perusta. Lukion musiikinopettajan rooli voi olla merkityksellinen kestävään tulevaisuuteen kasvattamisessa yhteisöllisyyteen kannustavana taidekasvattajana. Esteenä kestävyyskasvatuksen toteutumiselle on haastateltavien mukaan opiskelijoiden ja opettajien kuormittuneisuus ja ahdistus sekä taideaineiden vähäinen tuntimäärä tai arvostus lukiossa. Haastateltavat musiikinopettajat ovat motivoituneita reflektoimaan omaa toimintaansa ja kokevat tarvetta kestävyyskasvatukseen liittyvälle koulutukselle. Aineistossa on ihmiskeskeinen näkökulma kestävyyteen, mikä voi heijastella Lukion opetussuunnitelman perusteiden (LOPS 2019) hahmottelemaa käsitystä kestävyydestä. Aineiston perusteella musiikinopettajille olisi hyvä tarjota koulutusta kestävyydestä, jotta he pystyisivät tarvittaessa perustelemaan musiikkikasvatuksen merkitystä kestävän tulevaisuuden kannalta ja saisivat tukea kestävyyden reflektoimiseen työssään. Kestävän tulevaisuuden edistäminen voi parhaimmillaan lisätä myös opettajien tyytyväisyyttä, motivaatiota ja kokemusta työn merkityksellisyydestä
Building area
No full text”We are not only painting, we are also building area”
-EY ONE, elokuvassa Pirates, 1999
Kuvataiteen maisterin kirjallinen opinnäytteeni koostuu kuvallisesta ja sanallisesta dokumentaatiosta töistäni, jotka olivat esillä Kuva/tila galleriassa kuvataideakatemian kevätnäyttelyssä vuonna 2022. Kevätnäyttelyssä esillä olleessa videossa esiintyvät teokset ovat yhä esillä niille varatuilla paikoillaan: kätkettynä Helsingin alle. Loput kaksi teosta -ironista kyllä- katosivat koulun tiloista jäljettömiin.
Tässä opinnäytteen kirjallisessa osassa avaan ja käyn läpi teosteni taustoja, syitä, ajatuksia ja teemoja. Käyn myös läpi teoksissa käyttämiäni materiaaleja ja sitä, minkälaista roolia ne näyttelevät taiteellisessa prosessissani, jota lähestyn, sen monimutkaisuudesta huolimatta lähtökohtaisesti maalauksena. Pyrin myös tarkastelemaan hamstraamisen, valtaamisen, tunkeutumisen ja piilottamisen roolia työssäni, ja mitä nämä asiat tarkoittavat minulle yhdessä ja erikseen ja miksi minulle on tärkeää toimia juuri tällä tavalla. Toisin sanoen etsin vastausta kysymykseen: Miksi ”pelkkä” maalaaminen ei riitä. Olen pyrkinyt myös palaamalla lapsuuden ja nuoruudenkokemuksiini Oulussa selventämään itselleni mistä tämä työskentely -ja elämäntapa on lähtöisin ja miksi siitä luopuminen tuntuu lähes mahdottomalta, ja päinvastoin myös, miksi sen harjoittaminen on äärimmäisen kokonaisvaltainen kokemus, joka vaikuttaa elämääni lopulta -sen tuomasta epävarmuuden tunteesta huolimatta- kuitenkin positiivisesti.
Käyn myös läpi minuun vaikutuksen tehneitä kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja muusikoita, minkälaisista tunnelmista ammennan ja minkälaiset tyylisuuntaukset ovat joskus inspiroineet minua ja saaneet minut jatkamaan, näkemään työni merkityksellisenä