Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Memorizing lyrics and performing from memory : a study of professional singers’ approaches to foreign language repertoire
No full textThe overarching aim of my research is to investigate the approaches professional singers use to memorize lyrics and remember the lyrics during a performance. I focus especially on the challenge of singing and performing in a language other than one’s mother tongue since it is quite common among singers.
The research questions that will address this overarching aim are:
• What different strategies do singers use to memorize lyrics?
• What kind of strategies do singers use to remember song lyrics while
performing on stage and what coping mechanisms do they use if they forget the
lyrics?
• How does the language of the song influence the memorization of lyrics and
remembering them during performance?
Based on my research results, using various strategies based on different memory systems is the most effective way to memorize lyrics. It is recommended to memorize the song by deliberate memorization training instead of relying only on motor memory. By memorizing lyrics in deliberate ways, for example by using structural memory or emotional memory, when performing, a singer can rely on different memory systems and be able to cope in a situation where the motor and auditory based association chains fail.
Strategies to memorize the lyrics include for example studying the meaning of the text, translating it into one’s mother tongue if necessary, memorizing the lyrics phonetically, writing the lyrics on paper by hand, listening to a recording of the song and singing along with the recording, as well as attaching emotions and an interpretation to the lyrics, and making a storyline to structure the song. When forgetting the lyrics on stage common coping mechanisms include singing the lyrics of the previous verse or singing the same lyrics twice, singing without words for example scatting, humming, or singing with relevant syllables as well as taking a break and indicating to the band to play a solo or to continue longer in the part they are already playing
What a Feeling! Strategic Roadmap for a Meaningful Cultural Experience
No full textThis qualitative study explores how to use experience design to create a meaningful cultural experience. I have used multiple methods of data collection. Literature review is concentrated in experience design and event design. I deepened the knowledge with case studies and collected data over several years. After the analysis I have created a draft of an inspirational strategic roadmap that includes values and ideas. The road map was evaluated by experts in the field during semi-structured interviews.
The main focus of the study is the inspirational strategic roadmap for a meaningful cultural experience. The values are in the core and the organization can search for a pathway to execute the values through ideas in the road map. Other findings were connected to the event design. Cognitive engagement actions create more meaningful event experiences. Credibility and authenticity develop respect which can build trust both ways. Community and other stakeholders should understand and live the same values as the organizer, and also the content of the event should be aligned with the values. For marginalized groups the meaningful events can be transformative, but also a safe haven. The roadmap can be used by the event organizers and organizations to explore and build their strategy and vision towards more meaningful events, and to implement their values
Avoin esiintyjä: Tunteet sallittu – Yhteyden kaipuu
No full textTässä maisterin tutkinnon kirjallisessa osiossa olen antanut itselleni tilaa pohtia itselle tärkeitä taiteellisia kysymyksiä ja praktiikoita. Pohdin suhdettani Avoin esiintyjä- teemaan ja kuinka olen sen sisäistänyt osaksi omaa esiintyjyyttä. Sen lisäksi puntaroin tunteiden merkitystä ja yhteyden kaipuuta taiteellisen työskentelyn lähtökohtina. Keskityn omaan kokemukseeni niin esiintyjänä kuin esityksen rakentajana. Tämä opinnäyte kutsuu sinut osaksi pohdintaani avoimesta esiintyjästä. Pohdin mitkä asiat vaikuttavat kokemukseen avoimuudesta, niin esiintyjän kuin yleisön näkökulmasta. Keskustelen tekstin lävitse taiteellisella opinnäytetyölläni Löydettyjä, Unohdettuja Rakastettuja – Ones Loved and Lost, now just white (2023) ja peilaan pohdintojani käytännön toteutukseen.
Ensimmäisessä luvussa sanoitan kokemustani kirjoittamisesta ja ajattelun runollisuudesta. Pohdin poetiikan merkitystä omalle taiteelliselle ajattelulleni ja praktiikalle. Pohdin myös esiintyjän aikakokemusta ja kehollista metamorfoosia, muistellen Mirjami Heikkisen pitämää kurssia ja erittelen sieltä itselle otollisimpia harjoitteita. Poeettiseen pohdintaan käytän apunani dramaturgi Milka Luhtaniemen opinnäytetyötä Poeettinen näyttämö (2020).
Toisessa luvussa yritän ymmärtää avoimuuden käsitettä erityisesti henkilökohtaisuuden, epämieluisien tunteiden sallimisen ja yhteyden kaipuun näkökulmista. Tarkastelen Pilvi Porkolan pitämää kurssia omaelämänkerrallisuudesta, Meisner-tekniikan ajatuksia avoimuudesta, sekä pohdin omia kokemuksiani rajattomuudesta. Tutkailen tunteiden sallimista ja rajojen vetämistä, suhteessa esiintymiseen, pitäen mielessä esiintyjän, tanssijan ja ihmisenä olemisen yhtäläisyyksiä.
Kolmannen luvun olen pyhittänyt kaipauksille, jotka ovat ilmenneet soolotyöskentelyni kautta. Esittelen kolme kaipausta (yhteyden muodossa) ja jokaisen kanssa muistelen yhtä sooloa, kolmesta, opiskeluideni ajalta. Kaipaukset kohdistuvat yleisöön ja osallisiin, objekteihin ja maailmaan, kuvastaen ajatteluni kulkua ja kehittymissuuntia esiintyjänä. Keskityn sooloissa niiden sisäisen maailman rakentumiseen ja muistelmiin esitystilanteista. Haluan antaa tilaa yksityiskohtaiselle esiintyjäntyölliselle havainnoinnille, jota olen harjoittanut.
Neljäs ja viimeinen kappale pitää sisällään mieleen heränneitä ajatuksia prosessin varrelta ja päätelmiä avoimuuden suhteen. Jotka odottavat jatkotyöstämistä tulevaisuudessa
Mistä tässä kaikessa on kysymys? Rajaukset ja kysymykset lavastuksen työkaluina
No full textTämä opinnäytteen kirjallinen osa pyrkii vastaamaan kysymykseen mistä tässä kaikessa on kysymys. Tarkoituksena on tuoda esille mahdottomien kysymysten tärkeyttä ja liikkeellä pitävää voimaa. Vastapainona ja apuna monimutkaisten asioiden kanssa olemiselle toimivat rajaukset. Opinnäyte tarkastelee erilaisia päällekkäisiä rajauksia lavastuksen työkaluina ja hahmottamisen tapana. Lavastuksessa rajaukset ovat usein sekä konkreettisia että käsitteellisiä ja vaikuttavat toisiinsa. Myös kysymyksiä voi ajatella työkaluina, jotka toimivat rajaavina ja huomiota suuntaavina asioina.
Esimerkkeinä rajauksista käytän huomioitani opinnäytteeni taiteellisesta osasta I lax och lust, joka oli Skärgårdsteaternin kiertue-esitys. Esitystä esitettiin heinäkuussa 2023 viisitoista kertaa eri paikoissa saariston seurojentaloissa Loviisan ja Ahvenanmaan välillä. Kuvaan esityksen tekoprosessia sekä esityskautta ja sitä, mitä ajattelin ja millaisia kysymyksiä mietin suhteessa sisältöihin ja kontekstiin. Tuon esille myös millaisia konkreettisia rajauksia esimerkiksi kiertueolosuhde ja esitystilat asettivat.
Kappaleessa kaksi, Mitä täällä tapahtuu, pyrin kontekstualisoimaan aikaa, jossa toimin ja olen ja esittelemään rajauksen ja kysymykset työkaluina. Kappaleessa kolme, Olosuhteet esitykselle I lax och lust, kuvaan taiteellisen opinnäytteeni lähtökohtia, kiertueolosuhdetta sekä Skärgårdsteaternia ja Teatterikorkeakoulua instituutioina, joiden kanssa olin tekemisissä esitystä tehdessä. Kappaleessa neljä, Kenen teatteri, kuvailen ja kontekstualisoin seurojentaloja ja niiden yleisöjä olosuhteena. Kappaleessa viisi, Lavastus on ikävää ja hauskaa ja ikävää, tuon esille asioita liittyen materiaalisuuteen, kymppitonnipisteisiin ja olettamisiin.
Opinnäyte pohtii merkitysten välittymistä ja sen kontekstisidonnaisuutta kymppitonnipiste- käsitteen kautta tuoden esille sen, että aukot ja ei-jaetut merkitykset ovat myös kiinnostavia ja kaikkea ei tarvitse, eikä voi hallita. Monenlaiset merkitykset ja niiden samanaikainen läsnäolo ovat myös suhteessa kysymykseen kenelle esityksiä tehdään ja onko sillä väliä. Pohdin myös lavastuksen mahdollisuuksia, merkityksiä ja ideaaleja hetkessä, jolloin moni asia näyttäytyy epävarmana ja monimutkaisena. Mietin myös sitä, miksi asioilla on väliä ja kenelle. Tarkastelun alla ovat myös erilaiset sekä omat että muiden olettamukset liittyen lavastamiseen
Cultural intelligence in intercultural collaborative music-making: Self-reflecting on interpersonal abilities as a mediator for creative collaborations in Colombia
No full textIn this artistic research, I investigate the personal and interpersonal abilities of a musician in intercultural musical collaborations. The body of this research is my field trip to Colombia and two different artistic collaboration projects that I carried out during this trip. I apply the theoretical concept of cultural intelligence to observe and understand my personal experience in engaging in intercultural collaborative music-making. As an artist-researcher, I look into the distinctive characteristics of interpersonal interaction with culturally different others and I answer the following research questions:
1. How does cultural intelligence emerge in intercultural creative collaboration?
2. How can cultural intelligence and intercultural communicative competence impact the creative outcome in intercultural and transcultural collaborations?
As the research method, I use artistic autoethnography. I focus on self-reflecting on my personal experience in Colombia and describe insights relating to the key concepts which are cultural intelligence, intercultural communicative competence, and intercultural collaboration. Through the observations, I aim to contribute new knowledge on these key concepts as applied in artistic research and creative artistic practices. As emerging in the findings, cultural intelligence and developing personal abilities in intercultural understanding and adaptation form a foundation for successful interpersonal encounters and collaborations in culturally diverse environments. Simultaneously, creative artistic collaborations can help in absorbing cultural understanding and succeeding in intercultural communication. Along with a thesis, this artistic research includes two artistic components: a music video as an outcome of a song-writing collaboration and an extended play release (EP) of three improvised musical pieces
Softer and wilder? Ways of Engaging with Dance Performance Practices, Collective Work and Production Economy
No full textThe written component examines, how the ways of engaging with dance performance practices, collective work and production economy are conditioned? And through which kind of practitioner’s tools and strategies it is possible to practice softer and wilder ways of engaging with artistic work? The research questions are specifically observed in relation to the fields of dance, performance and choreography. The aim of the written component is to contribute to sustainable and reaffirmative ways of engaging with artistic work through feminist working strategies. Hereby, I articulate tools and strategies for softer and wilder ways of engaging, which are entangled with concreteness. I recognize the tools and strategies as practices of response-ability, active consciousness, curiosity, trust, enjoyment, emergence, letting go and dialoguing. All my ponderings are deeply carved by the questions of – How art? And, how artistic work and creation can exist softer and wilder, in the times of multiple crises in 2023?
In the introduction, I present my urgency to rethink and observe the ways of engaging with dance performance practices, collective work and production economy. The introduction presents the structure of the written component, claims for the importance of crediting and introduces my working with watery writing. In addition, the introduction opens up the use of footnotes in the writing. When continuing onto the first chapter, I open up the research questions of the written component. I continue to encounter my understanding of feminist working strategies, through which I approach the notion of engagement in artistic work. Next to engagement, I introduce the notions of response-ability and dynamic space. I then introduce the concepts of performativity and performative, which I also consider having an effect on the ways of engaging. Last, I deepen into the grounding question of – How art?
In the second chapter, I observe the softer and wilder ways of engaging through concreteness and felt-sensed experiences. I open up experiences in the dancer’s practice through my path with dance practitioners. Here, I introduce the ways of engaging as something that stays in motion. I approach staying in motion through my understanding of movement within movement as a practice of active consciousness. Further on, I introduce the notion of machinery body, which I observe in relation to consciousness and movement in the dancer’s practice. I bring in the concept of situated knower as conditioned and entangled with the ways of engaging. Later, I reflect on the artistic component of the master's thesis with TADaCollective. Here, I look at how the articulated tools and strategies of the second chapter were integrated in the collective working. In the end, I dive into the collective working process of ...like crazy as the artistic creation of the master’s thesis’ artistic component.
In the third chapter, I reflect on Bojana Kunst’s work Artist at Work, Proximity of Art and Capitalism. I come back to the question of ‘how art’ and continue on to articulate the intertwined relation of art and politics. Then, I introduce the concepts of the subject and the production of subjectivity. By following Kunst, I recognize the production of subjectivity being affected by contemporary capitalism. Throughout the chapter, I draw connections between the machinery body, subject and contemporary capitalism. In addition, I delve into the notions of self-governance, post-political and branding. Through these observations, I discuss the effects of contemporary capitalism and its temporality in regard to artistic work and production economy.
In the conclusion, I bring together the observations of the written component and elaborate on the needs of future artistic work. I develop my understanding of the ways of engaging with artistic work. Here, I come to the conclusion that the tools and strategies towards softer and wilder ways of engaging need to be rooted in response-ability, the activity of staying in motion and softer structures, which take into consideration emotional corporeal bodies. Moreover, I reflect on the process of writing and open the learning outcomes of the written component. In the end, I conclude with a futuristic take on my desires towards my artistic work.Kirjallisessa opinnäytetyössäni syvennyn tarkastelemaan tanssijantaiteen praktiikoita, kollektiivista työskentelyä sekä taidealan infrastruktuuria produktioekonomian näkökulmasta. Kysyn, miten nämä ovat vaikuttuneita sekä jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivien olosuhteidensa kanssa. Tunnistan näiden vaikuttuneisuuden olevan yhteydessä laajempiin yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja ilmiöihin, joista tarkastelen lähemmin kapitalismia. Koen, että kapitalismista vaikuttuneet vuorovaikutuksen tavat voisivat toimia kestävämmin, rakentavammin sekä voimaannuttavammin. Tarkastelen vaikuttuneisuutta tanssijan praktiikan harjoittajan perspektiivistä, sillä koen tanssijan praktiikan olevan yhtä lailla vaikuttunut ympäröivistä menneistä sekä nykyisistä olosuhteista. Tarpeeni on sanallistaa konkretiasta lähtöisin olevia työkaluja sekä strategioita tunnistaen ja purkaen yleistyneitä toimimisen tapoja. Tarkastelen näin vuorovaikutuksen tapoja taiteellisen työskentelyn eri kerrostumissa lähestyen opinnäytetyöni otsikon tavoin pehmeämpiä sekä villimpiä olemisen tapoja. Lähestyn vuorovaikutusta aktiivisen kuuntelun, aistimisen, vastaamisen, reagoimisen sekä vastuullisuuden kautta. Tämän lisäksi tunnistan muun muassa aktiivisen tietoisuuden, uteliaisuuden, luottamuksen, nautinnon sekä irti päästämisen harjoittamisen olevan vahvasti sidoksissa pyrkimykseeni liikkua kohti kestävämpiä sekä vahvistavia taiteellisen työskentelyn tapoja. Väitän taiteellisen työskentelyn olevan kestävämpää vuorovaikutuksen tapojen seuratessa feministisiä työskentelystrategioita niin yhdessä olemisen kuin oppimisenkin tavoissa. Tämän lisäksi pohdintani ovat voimakkaasti vaikuttuneita maailmaa liikuttavista 2020-luvun tapahtumista. Läpi kirjallisen opinnäytetyöni heijastan reflektioitani kysymyksiin taiteen olemassaolosta sekä toimijuudesta useiden globaalien kriisien keskellä vuonna 2023. Miten taide ja taiteellinen työskentely ovat vuorovaikutuksellisia tässä ajassa? Minkälainen toimijuus sekä vastuu niin taiteella kuin taiteilijoilla on?
Opinnäytetyöni esittelyssä kerron lähemmin tutkimuskysymyksieni lähtökohdista sekä esittelen opinnäytetyöni rakenteen. Tämän lisäksi avaan kirjoittamiseni tapaa, jossa lähestyn veden virtaavuutta sekä lukijaa liikuttavaa otetta. Rakenteen avauksen myötä syvennyn tapaani lainata ja tuoda toisia ääniä omani rinnalle kirjallisessa opinnäytetyössäni. Koen tämän tärkeäksi ja olennaiseksi valinnaksi pyrkiessäni liikkumaan vuorovaikutuksellisessa suhteessa kirjoittamaani. Esittelyn jälkeen syvennyn opinnäytetyöni tutkimuskysymyksiin, joita kehitän ensimmäisessä kappaleessa. Kerron ymmärryksestäni feministisistä työskentelystrategioista, joiden kautta lähestyn vuorovaikutusta osana taiteellista työskentelyä. Lisäksi avaan käsitystäni performatiivisuudesta suhteesta vaikuttuneisiin vuorovaikutuksen tapoihin, minkä kautta liu’un pohtimaan taiteellisen työskentelyn vuorovaikutuksellista olemassaoloa sekä toimijuutta.
Toisessa kappaleessa lähestyn vuorovaikutuksellisesta konkretiaa tanssijan praktiikkaan punoutuen oman kokemuksellisen polkuni kautta. Lähestyn vuorovaikutuksellista toimijuutta tanssijan praktiikassa, joka mahdollistaa vuorovaikutuksellisen liikkeen avaten sen potentiaalisuuden. Tarkastelen tätä muun muassa aktiivisen tietoisuuden kautta yhteydessä liikkeeseen. Ymmärrän tanssijan praktiikkaa sen oppimisen yksilöllisestä sekä holistisesta toimijuuden perspektiivistä. Reflektoin ja palaan tähän ymmärrykseen hahmottaessani taiteellisen työskentelyn mahdollisuuksia kietoutuneena konkretiaan. Toisen kappaleen lopussa keskustelen hahmottamieni työskentelytapojen yhteyttä ja läsnäoloa taiteellisessa opinnäytetyössäni TADaCollective:n kanssa. Keskustelen, miten kyseinen kollektiivinen työskentely lähestyi kestäviä sekä vahvistavia vuorovaikutuksen tapoja. Lisäksi syvennyn taiteellisen opinnäytetyöni kokemuksiin ...like crazy -teoksen parissa.
Kolmannessa kappaleessa keskustelen taiteellisen työskentelyn vaikuttuneisuudesta Bojana Kunst:n Artist at Work, Proximity of Art and Capitalism kanssa. Esittelen Kunst:n ymmärrystä taiteellisen työskentelyn sekä taiteen vaikuttuneisuudesta yhteydessä kapitalismiin. Keskustelen tässä osiossa lähemmin kapitalismin vaikutuksista laajemmin taiteellisen työskentelyn eri kerrostumiin tanssijan praktiikasta infrastruktuurisiin rakenteisiin. Tunnistan Kunst:n keskustelevan työntekijän toimijuuden muutoksista länsimaisessa yhteiskunnassa verrannollistaen tämän taiteellisen työskentelyn toimijuuden muutoksiin sekä vaikutuksiin taiteessa. Tässä kappaleessa syvennyn taiteen ja politiikan kietoutuneeseen vuorovaikutukselliseen suhteeseen sekä taiteen toimijuuteen yhteiskunnassa. Viimeisessä kappaleessa kokoan ymmärrystäni vuorovaikutuksesta taiteellisessa työskentelyssä sekä työkaluja kohti kestävämpää, vahvistavampaa sekä vastuullisempaa toimijuutta kohti. Lähestyn tulevaisuuden pehmeämpiä ja villimpiä taiteen tapoja reflektoiden lopuksi myös kirjoitusprosessiani kirjallisen opinnäytetyön parissa. Lopuksi pohdin taiteellisen työskentelyni tulevaisuuden tavoitteita sekä kiinnostuksen kohteita
Hän on Ikaros joka lentää yössä: Feministinen filosofia, ruumiinfenomenologia ja taiteellinen tutkimus kirjoittamisessa
No full textTaiteen maisterin opinnäytteeni ponnistaa taiteellisen projektini, kaunokirjallisen romaanin kirjoittamiseen oleellisesti liittyvästä kysymyksestä: miten voisin päästä lähemmäksi romaanini eponyymistä päähenkilöä, vuonna 415 jKr. murhattua filosofia Hypatia Aleksandrialaista? Taiteellinen projektini pohjaa havaintooni siitä, että Hypatiasta kirjoitetut historialliset lähteet ovat miesten katseen tuottamia narratiiveja hänestä. Kysymys kuuluu ja kuului: kuka on kokeva subjekti niiden takana?
Opinnäytteeni käsittelee tietämisen ja ruumiin rajoja sekä tekijän tiedon, kaunokirjallisuuden ja filosofian suhteita kirjoittamisessani. Se käsittelee sitä, miten kirjoittava minä saa sytykkeitä feministisestä filosofiasta, erityisesti sukupuolieron etiikasta, ruumiin fenomenologiasta ja tietenkin kaunokirjallisuudesta. Hahmottelen niitä tapoja, joilla filosofia, kaunokirjallisuus ja kirjoittaminen vaikuttuvat toisistaan ja ojentuvat toisiinsa kuin Möbiuksen nauha. Ehdotan, että edellä mainittujen tarkka erottaminen toisistaan ei ole tarpeen, vaan niiden yhtymäkohtien tutkiminen auttaa kirjoittajaa pääsemään sisään kirjoittamiseensa.
Opinnäytteeni kasvaa kysymään, miten kirjailija menee tieteellisen tiedon toiselle puolen ja tuottaa toisenlaatuista tietoa, työskentelee laadullisen ja ainutlaatuisen parissa ja tuottaa sieltä ennen tietoa yksittäisestä, kuten Tuomas Nevanlinna sen muotoilee. Se laajenee ottamaan osaa keskusteluun tiedon ja tietämisen reunoista kohti taiteellista tutkimusta ja tekijän tietoa. Se seurailee Nevanlinnan ajatusta teoksesta (ja kirjoittamisesta) tutkivana, ei tutkimisen kohteena.
Päästäkseni lähemmäksi henkilöhahmoani minun on luotava kirjoittamiseni sisälle tila, jossa kohtaan eettisesti toisen. Tämä kirjoittamiseen tila on sekoitus Irigarayn sukupuolieron etiikkaa ja siihen sisältyvää ihmetystä, bachelardlaista äärettömyydessä olemista, ruumiillista tietämistä, tekijän tietoa sekä cixouslaista naiskirjoitusta. Kirjoittamisen sisäisen tilan rakentuminen vastaa siihen, miksi filosofiaa ja kaunokirjallisuutta on vaikea erotella toisistaan: ne ruokkivat toisiaan, limittyvät toisiinsa. Ja toisaalta se vastaa siihen, etten voi päästä eroon historiantutkijan koulutuksestani, omasta henkilöhistoriastani, tunteistani tai tunnuistani kirjoittamisessa. Mutta ne eivät olekaan vain eroon päästäviä riesoja, vaan kirjoittamisen sisämaata.
Etenen essehtien ja keskustellen, pitäen tilan avoimena ja kehkeytyvänä suljetun ja päätetyn sijasta. Keskustelukumppaneitani ovat muun muassa Sara Heinämaa, Hélène Cixous, Elizabeth Grosz, Luce Irigaray, Anne Carson, Sara Stridsberg, Gaston Bachelard, Astrida Neimanis ja Christa Wolf. Käyn lävitse johdannossa työni teoreettisia lähtökohtia, sitten etenen Hypatian lapsuuden kautta hänen aikuisuuteensa. Tutkin Hypatialle merkittäviä teemoja kuten sukupuolittuneet myytit, tilat sekä ruumis. Lopuksi on syntynyt mahdollisia horisontteja kirjoittamiseen, ruumiisen ja tietämisen tapaan. Ne toivottavasti auttavat tulevia kirjoittajia pääsemään sisään kirjoittamiseensa ja tutkimaan kirjoittamisellaan. Ehdotan, että opinnäytteen lukija aloittaa taiteellisesta osiosta (s. 63–128) ja etenee sitten reflektioon, jotta teoksen paikka suhteessa reflektioon säilyisi kirkkaana
Musicological and Ethnomusicological Perspectives
No full textPopular music and religion are in a doubly challenged position as an amalgamated subject area of academic enquiry. On the one hand, the reactionary conventions of music education prevail, whereby music tends to be conceived as High Art and thus dominated by the classical canon, in both practical tuition and scholarly analysis. Consequently, the more music is associated with so-called ‘extramusical’ or ‘functional’ dimensions – such as entertainment or religion – the fewer resources are devoted to it in higher education. On the other hand, there is an exclusionary tension between the popular and the religious, or between entertainment and religion, on the basis of different philosophies and conceptions of the world especially, regardless of the vast quantities of religious devotees. Thus, until the twenty-first century it was equally rare to encounter discussion about religiosity in popular music studies as it was to run into deliberation about music in the study of religions
Saisinko tanssia sinulle lahjaksi pienen tanssin? : Muistiinpanoja näkymättömän koreografian valmistamisesta kirjastoon
No full textOpinnäytetyöni taiteellinen osuus, jonka nimesin Aulatapahtumaksi, oli koreografinen konsepti kolmeen erityyppiseen kirjastotilaan. Koreografinen liike (ja liikkumattomuus) generoi kirjastotilaan aistimellista informaatiota. Sen epälineaariset yksityiskohdat ja tilaan synnytetty muutos aktualisoituivat vastaanottajan tietoisuuteen vasta, jos tai kun hän alkoi seurata koreografista tapahtumaa tietoisemmin tai päätyi suoraan vuorovaikutustilanteeseen esiintyjän kanssa. Näin kävijä saattoi myös saada lahjaksi pienmuotoisen, juuri hänelle tekemäni pienen tanssiesityksen. Tapahtumalla ei ollut varsinaista yleisöä, vaikka jotkut tapahtuman kulusta kiinnostuneet kirjastokävijät saattoivatkin jäädä seuraamaan sitä. Aulatapahtumasta ei ollut tarkoitus tiedottaa etukäteen, sillä tässäkin suhteessa sen pyrkimys oli – kyetäkseen olemaan myös yllättävä – olla myös näkymätön. Aulatapahtuman keskeisiä arvopohjaisia tavoitteita olivat matalakynnyksisyys, kestävä kehitys ja sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen.
Opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa pyrin muistiinmerkitsemään erilaisia Aulatapahtuman koreografiseen prosessiin liittyneitä havaintoja asettamiini tavoitteisiin liittyen. Taustana havainnoilleni on syytä huomata, että pitkällä aiemmalla urallani olen tehnyt esiintyjän ja koreografin työtä lähestulkoon ainoastaan teatteri- ja näyttämökonteksteissa. Aulatapahtumaa työstäessäni olin siten uudenlaisen työtavan äärellä. Kirjallisessa työssä pyrin paikantamaan Aulatapahtumaa erilaisten koreografisten jatkumoiden ja työhön linkittyvien traditioiden viitepisteisiin samoin kuin joihinkin oman aiemmin urani Aulatapahtuman kannalta oleellisiin kiinnekohtiin, kuten esimerkiksi työhistoriaani koreografi Deborah Hayn kanssa.
Työskentelyn edetessä ymmärsin, että kussakin tilassa itsessään on jo olemassa koreografia ja liikettä, jota minun tehtäväni tapahtumassa oli tuoda esiin, korostaa, häivyttää, parannella, suojata, tukea, seurata tai kääntää liikkeeksi. Tämä koreografinen prosessi puolestaan palautuu toiminnan ja tanssin kautta vaikutuksena ja muutoksena tilassa sekä vastaanottajien havaintona tilasta ja tilanteesta. Tämä ajattelutapa muodostui myös koreografisen työni ja sen tilallisuuden premissiksi. Lisäksi koreografiaan vaikutti myös tapa, jolla minä ja julkiset kirjastotilat, sekä niitä hallinnoivat henkilöt ovat kohdanneet, neuvotelleet, sanoittaneet ja selittäneet toimintaansa, toiveitaan ja mahdollisuuksiaan työni suhteen.
Valmis koreografinen käsikirjoitukseni toimi eräänlaisena toiminnallisten vaihtoehtojen valikkona, jota saatoin käyttää tapahtuman ajan juuri senhetkiseen havaintooni ja tilannearviooni perustuen. Kovin tarkasti etukäteen suunnitellun koreografian toteuttaminen ei olisi julkisessa tilassa toimiessa järkevää. Ymmärsin nimittäin, että yhteisen ja jaetun tilan luonteeseen liittyy keskeisesti myös velvollisuus antaa muiden käyttää tilaa siten, kun he siellä haluavat olla. Aulatapahtumaan tehdessäni pyrkimykseni oli myös oppia tarkastelemaan koreografin työtä jonkinlaisen esteettisen huippumuotoilun sijaan kehollisuuden erityisasiantuntijuutena, jota voisi hyödyntää vaikkapa tällaisten sosiaalisesti vahvistavien esityksellisten tapahtumien kehittämisessä.My artistic thesis work was called Aulatapahtuma (Lobby Event). It was a choreographic concept created for three different types of library spaces. The choreographic movement (and stillness) generated sensory information in the library spaces. The non-linear details and the change created in the space were only actualized in the consciousness of the library visitor only if or when they began to follow the choreographic event more consciously or ended up in direct interaction with the performer. In this way, the library visitor could also receive a gift in the form of a small dance performance made especially for him or her. The event itself had no actual audience, although some library visitors who were interested in the event might have stayed to watch it. There was no intention to publicize the event in advance. In this respect, too, the event's aim - to be surprising - was also to be invisible. Low threshold accessibility, sustainability, and social inclusion were the key value-based objectives of the Lobby Event.
In the written part of my thesis, I try to note down various observations related to the choreographic process of the Lobby Event to the objectives I set for it. As a background to my observations, it is worth noting that in my long previous career as a choreographer, I have worked almost exclusively in theatre and stage contexts. In working on the Lobby Event, I was therefore also working in a new way. In the written part, I try to locate the Lobby Event in reference points of various choreographic continuities and traditions linked to the work, as well as in some of the points of interest relevant to my own earlier career with the Lobby Event, such as my working history with choreographer Deborah Hay.
Within the work, I understood that within each space itself, there was already a choreography and movement that my role in the event was to highlight, emphasize, obscure, enhance, protect, support, follow, or translate into movement. This choreographic process is in turn returned through action and dance as an effect and change in the space and as a perception of the space and situation by the recipients. This line of thinking also became the premise of the spatiality of my choreographic work. In addition, the choreography was also influenced by how I and the public library spaces, and the people who manage them, encountered, negotiated, articulated, and explained their actions, desires, and possibilities concerning my work.
Based on my perception and my experiences in this process, the choreographic score served as a menu of functional options that I could use during the event. It would not make sense for an artist working in a public space to execute a choreography that was too much decided in advance. For I understood that a key part of the nature of shared space includes the obligation to let others use the space as they wish to be there. In making the Lobby Event, I also sought to learn to see the choreographer's work not as a kind of aesthetic excellence but as a specialized expertise in embodiment that could be used, for example, in the development of such socially empowering performance practices
“Surrendering to the Musical Work” : Exploring Meanings of Performing Western Classical Music Ascribed by Three Violin Students in Higher Music Education
No full textIn this master’s thesis I examine the meanings violin students in higher music education ascribe to per-forming Western classical music. I also address how instrumental studies influence those meanings, and how students come to understand the artistic practice as a part of their personal and professional development.
The study was guided by the following research question:
What meanings do violin students in higher music education ascribe to performing Western classical music?
In the conceptual framework, I suggest a working definition of meaning through the lenses of psychology, sociology, and philosophy. I examine the notion in the specific context of Western classical music, where music is construed as works, containing inner meanings. I explore the tensions between the authority of musical works and the artistic agency of a performer. Finally, I discuss how performance is studied in higher instrumental music education. The study is a qualitative case study. I gathered the data through theme-centered interviews with three violin students in the Sibelius Academy, University of Arts Helsinki. I conducted a systematic content analysis on the transcripts of the interviews.
The meanings ascribed by violin students in higher music education convey their negotiations between self-expression and interpreting the meanings embedded in compositions, reflecting the composer’s intentions. Violin students entwine themselves with the artistic tradition of Western classical music, where performance is employed to preserve historical musical works. In higher music education, performance is a means to stretch instrumental skills beyond the immediate and thus enhance professional development. Professional violinists take on various roles, such as orchestra musicians, teachers, historians, and soloists. Different meanings are ascribed to performance depending on the role of the violinist. To conclude, the results indicate that in performing Western classical music, violin students find and create artistic, professional, communal, historical, practical, and spiritual meanings