Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Beyond Tradition - An Intercultural Music Notation Proposal
No full textThe following text unfolds an artistic research project based on exploring creative musical notation systems that allow musicians to have intercultural collaboration without limiting their artistic identity. The overall framework of this research encapsulates contrasting elements of musical expression and notation, through diverse theoretical concepts approached by comparison, analysis, and synthesis. The project also explores the cultural significance and relevance of musical notation systems, by delving into the concept of materialistic philosophy by Gustavo Bueno (1924-2016), the cultural frames by Josep Martí (b. 1954), alternative compositional and creative processes, and different performance phenomena, shaped and enabled by performing in an intercultural music setup.
The purpose of this research is twofold: Examine the creative process within an intercultural context, and the fostering of mutual understanding and differences when performing in an intercultural setup. To achieve these aims, two case studies were developed. The first case is based on an auto-ethnographic analysis made during a field trip to different regions of Colombia in the summer 2023. The focus was on gaining an understanding the currently used musical notations applied to Colombian traditional music practices. The second case study refers to the main characteristics of multiple musical notation systems, composition techniques, and creative processes used as tools in an effort to better develop intercultural communication when performing in an ensemble setup. Finally, these case studies contributed to the composition and notation-exploration process manifested at my final mater’s concert "Beyond Tradition," presented on December 14th, 2023, at the Helsinki Music Centre, Camerata Hall, Helsinki – Finland.
The main findings of this artistic research lie in the discovery of ways to utilize music notations systems that do not limit the performer's cultural frame or artistic identity and enhance the possibility for intercultural communication with shared ownership when creating/arranging written compositions
Kartanoista kaikkien soittimeksi IV : pianonsoiton historiaa suomessa.
No full textfi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Proceedings of the 25th International Seminar of the ISME Commission for the Education of the Professional Musician - CEPROM
No full textThe 25th ceprom Pre-Conference Seminar was hosted by the Estonian Academy of Music and 5 Theatre eamt in Tallinn, Estonia, from July 23rd to 26th, 2024. Contributions of delegates from 15 countries were presented in the form of spoken papers, posters, workshops, symposia, and Pecha-Kucha. Two keynote speakers to open and close the meeting, and specially invited eamt faculty members enriched the academic offering. At the same time, visits to Tallin’s heritage sites, and a piano recital with an all-Estonian music program completed a meaningful experience for all participants
Being at; Sonic mediations
No full textSonic mediations (2024) is the artistic component that was presented as part of the Kuvan Kevät 2024 - exhibition at the University of the Arts Helsinki. It is an interactive sound installation and performance that places emphasis on the interdependent relationship between human identities and the technological systems. Within this framework, the constraints imposed by these systems meet the body’s unpredictable, indeterminate sonic presence. The result is a tension measured and interpreted by apparatuses that carry their own agencies and affordances.
Being at; Sonic mediations is a written component that supports Sonic mediations as a narrative documentation. It involves theoretical inquiry and material experimentation to reconfigure the relationship between sound, body, and space. Rather than providing a conclusive interpretation, the document traces the project’s conceptual evolution with theory, practice, and embodied experimentation.
The initial segment, Starting points, synthesizes a wide range of conceptual resources, including phenomenological perspectives on embodiment, critical feminist interventions into craft and tactile knowledge, and experimental approaches to sonic materiality. These theoretical frameworks provide a foundation for approaching acoustics by challenging conventional modes of sensory prioritization and representation. The subsequent section, Unfolding, outlines the processes by which these conceptual models were translated into a site-specific installation and performance context. This phase details the construction of the wearable e-textile apparatus, embroidered speaker systems, interactive installation and the performance.
Sonic mediations positions sound not as a neutral transmitter but as an active participant shaping relationships, thereby foregrounding the critical potential of instability, risks and vulnerabilities. By embracing diffractive patterns of interference and fragmentation the project destabilises static assumptions regarding both technological and sonic forms. This written component documents an ongoing research on how sound and technology mediate spatial perception, orientation, and interaction
Muutoksia tilassa
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni kostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Taiteellinen osa oli esillä Kuvan Kevät 2024 -ryhmänäyttelyssä 4.5.–2.6.2024.
Taiteelliseksi osaksi kulkeutui kaksi suurta öljyvärimaalausta, jotka olivat parivaljakkona Kuva/Tilan seinällä, lähellä toisiaan. Liike, rytmi ja pyörteet temmelsivät maalauksissa. Maalausten maailmat olivat muotoutumisen tilassa, liike jatkui teoksesta toiseen.
Opinnäytteeni kirjallisessa osassa kuvaan maalaamisen huumaa ja vetoa, sen tyrskyjä ja umpikujia. Pohdin öljyvärin ainutlaatuista käyttäytymistä kankaalla. Teemat kytevät ja muotoutuvat hiljalleen, vuosikausien saatossa. Taiteen keskeiset käsitteet — teos, teema ja prosessi — kiertyvät keskenään kehään. Niin maalaaminen kuin elämäkin on yllätyksellistä ja ennakoimatonta. Minua kiehtoo fenomenologian paluu ilmenevään ja uusmaterialismin näkemys materiasta. Subliimin käsite ja Heidegger auttavat lähestymään määrittelemätöntä ja kätkeytyvää. Näiden näkökulmien kautta kurkottelen kohti maalaamisen tapahtumia
Väriuniversumin reunalla : Värin käytöstä esittävien taiteiden valosuunnittelussa
No full textOpinnäytteeni kirjallisessa osiossa käsittelen valon värin käyttöä esittävien taiteiden valosuunnittelussa. Kirjoitan myös omasta värienkäytöstäni kolmessa eri teatteriproduktiossa, mukaan lukien opinnäytteeni taiteellisessa osiossa. Olen valosuunnittelun opintojeni aikana huomannut, että valon värin käytöstä
esittävissä taiteissa on kirjoitettu vähän suhteessa muihin koulutusohjelman aihepiireihin. Koen, että siitä olisi tärkeää kirjoittaa kootusti.
Opinnäytteen ensimmäisessä luvussa esittelen lyhyesti, mitä valo ja väri ovat luonnontieteelliseltä määritelmältään. Samassa luvussa esittelen myös Richard Palmerin kahdeksan valon osatekijää, jotka määrittelevät valoa valosuunnittelun näkökulmasta. Toisessa luvussa esittelen Johannes Ittenin ja Josef Albersin väriopit.
Kolmannessa luvussa esittelen valon värinkäyttöä esittävissä taiteissa yleisesti. Aloitan kokoamalla joitakin esimerkkejä historiasta, joihin kuuluu sekä teknisiä että taiteellisia huomioita. Menneisyydestä siirryn nykyhetkeen käsittelemään LED-heitinten mahdollisuuksia, sekä värikalvojen potentiaalia nykyaikana. Lopuksi esittelen muutamia erilaisia tapoja hyödyntää värivaloa esittävissä taiteissa. Neljännessä luvussa käsittelen lyhyesti omia ajatuksiani ja kokemuksiani valon väristä.
Viidennessä luvussa käsittelen taiteellista osiota opinnäytteestäni. Räkänokka (2022) oli Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Studio 3:ssa esitetty teatteriesitys, joka sai ensi-iltansa 16.9.2022. Produktio oli sekä minun, että ohjaaja-käsikirjoittaja Susi Oreniuksen teatteritaiteen maisterin opinnäytteen taiteellinen osio, ja olin lähtenyt mukaan valosuunnittelijaksi Oreniuksen pyynnöstä. Käyn läpi prosessin eri vaiheet
sekä muutamia ongelmakohtia ratkaisuineen. Kuudennessa luvussa esittelen lyhyesti sekä toisen vuoden materiaalista esitykseksi -produktioni Karismaattinen megafaunapuisto (2020) että Kanditeatteri-kurssin produktioni Tähtipölyä (2021), jotta
voin käsitellä niitä yhdessä Räkänokan kanssa seitsemännessä luvussa.
Päätän opinnäytteeni kirjoittamalla valon värin käytöstä näissä kolmessa produktiossa. Aloitan esittelemällä ennakkosuunnittelussa päättämiäni yksityiskohtia ja linjauksia, sekä joitakin työryhmän yhteisiä suunnitelmia värin suhteen. Sen jälkeen käyn väri kerrallaan läpi kohtauksia ja näyttämökuvia edellä mainituista esityksistä, ja kerron perustelujani ja ajatuksiani valituista väreistä ja niiden käytöstä.
Tavoitteenani tässä opinnäytteessä on koota yhteen tekstiin tietoa valon värin käytöstä esittävissä taiteissa, ja sen lisäksi dokumentoida omaa työskentelyäni värien kanssa. Koen tärkeäksi, että tässä tekstissä on tiedon lisäksi myös henkilökohtaista kokemusta ja ajatuksia, koska uskon niiden rohkaisevan lukijoita kurkistamaan väriuniversumiin
Teoksen äärellä harjaantunut katse
No full textMaalausteni syntymään vaikuttavat teosta edeltävä havainto, kehkeytyvän teoksen minussa synnyttämät oivallukset ja mielikuvat sekä teoksen toteutukseen käyttämäni materiaalit. Kuvataiteen tohtorin opinnäytteessäni Teoksen äärellä harjaantunut katse tarkastelen kyseisiä tekijöitä taiteellisen tutkimuksen kontekstissa omien maalausteni ja kuvataiteilija Ellen Thesleffin (1869–1954) teosten ja arkistolähteiden valossa.
Millainen havaintopiste avautuu taiteentuntija Giovanni Morellin ja psykoanalyytikko Sigmund Freudin tarkastelutapojen leikkauspisteestä? Voiko taiteilijan mielikuviin päästä käsiksi luovan kirjoituksen katkelmilla? Entä millaisia marionettinukkeja Thesleff luonnosteli kesäkuussa 1907 ja mitä värejä hän käytti kirkkaina hehkuvissa varhaisissa kohopainovedoksissaan? Neljässä artikkelissa lähestyn taiteilijan asettamin tutkimuskysymyksin ja taidehistorian alan tutkimuskirjallisuuden avulla erilaisia kuvallis-materiaalisia aineistoja. Analyyseissani yhdistän toisiinsa kahdesta koulutuksesta hankkimaani tietotaitoa.
Kaksi artikkeleista olen julkaissut vertaisarvioidusti taidehistorian tutkimuskentällä. Niistä ensimmäinen, ”Freud, Morelli ja kerronnan kudelma – Tutkivan taiteilijan näkökulma syntyvän teoksen havainnointiin”, toimii johdantolukuna. Järjestyksessä toinen artikkeli ”Maalauksen läpi: Maisema Toscanasta” esittelee taidemaalarin kirjoittaman käytännön työskentelyn raportin yhden maalausprosessin aikaisista empiirisistä havainnoista sekä niiden synnyttämistä oivalluksista ja mielikuvista. Raportissa esiin tulevat huomiot johtivat ensimmäisen artikkelin teoreettiseen kehittelyyn.
Toisessa vertaisarvioidussa artikkelissa ”Kuvallis-materiaalisten lähteiden todistusvoima Ellen Thesleffin marionettien jäljityksessä” etsin taiteilijan havainnon kohdetta. Nostan kuvallis-materiaaliset lähteet tutkimuksen ensisijaisten lähteiden rooliin ja luen niiden sisältämiä vihjeitä kuvataiteilijan tietotaitoa hyödyntäen. Luonnospiirrosten, painokuvien ja vanhojen valokuvien avulla löydän Marionetteja-puupiirroksen (1907–1908) malleina toimineet marionettinuket.
Viimeinen artikkeli ”Väriä päin – Ellen Thesleffin varhaiset kohopainolaatat ja värivedokset” ilmestyi Taideyliopiston Kuvataideakatemian julkaisussa. Artikkeli on ensimmäinen Thesleffin varhaisten puulle kaiverrettujen kohopainoteosten kartoittava perustutkimus. Kokoan, järjestän ja ajoitan Thesleffin vuosina 1908–1910 painetuissa julkaisuissa ilmestyneet puupiirrokset ja puukaiverrukset. Lisäksi selvitän tutkimusyhteistyön avulla valituissa värivedoksissa käytetyt materiaalit.
Taiteilijaa kiinnostavia tutkimuskysymyksiä on mahdollista tutkia omien teosten lisäksi myös toisen taiteilijan aineistojen parissa. Opinnäytteessäni puolustan oman alani tietoa sekä taiteellisen tutkimuksen että taidehistorian kentällä. Taiteilijoiden tulisikin puolustaa oman alansa tietoa myös taiteellisen tutkimuksen ulkopuolella, sillä muutoin moni keskeinen kysymys jää vaille tutkimusta.Mina målningars uppkomst är baserad på en observation som föregick verket, de insikter och uppfattningar som det framväxande verket väckte hos mig samt det material jag använde för att förverkliga verket. I mitt lärdomsprov för en doktor i bildkonst, Teoksen äärellä harjaantunut katse (Med blicken mot verket), analyserar jag dessa faktorer inom ramen för konstnärlig forskning i ljuset av mina egna målningar samt bildkonstnär Ellen Thesleffs (1869–1954) verk och arkivsamlingar.
Vilken utgångspunkt för observationer uppkommer i skärningspunkten mellan konstkännaren Giovanni Morellis och psykoanalytikern Sigmund Freuds betraktelsesätt? Kan man komma åt konstnärens uppfattningar med hjälp av brottstycken ur en kreativ text? Hurdana marionettdockor skissade Thesleff i juni 1907 och vilka färger använde hon till de klara, färgsprakande avtrycken av sina tidiga högtryck? I fyra artiklar närmar jag mig olika visuella och materiella källor med hjälp av forskningsfrågor som konstnären ställt och forskningslitteratur inom området konsthistoria. I mina analyser kombinerar jag den know-how jag har förvärvat från två utbildningar.
Två av artiklarna har jag publicerat som referentgranskade publikationer inom forskningsfältet för konsthistoria. Den första av artiklarna, ”Freud, Morelli ja kerronnan kudelma – Tutkivan taiteilijan näkökulma syntyvän teoksen havainnointiin” (Freud, Morelli och berättandets väv – En undersökande konstnärs perspektiv på observationen av ett framväxande verk), är ett inledningskapitel. I den andra artikeln i ordningen, ”Maalauksen läpi: Maisema Toscanasta” (Genom målningen: Landskap från Toscana), lägger jag fram en rapport om det praktiska arbetet skriven av konstnären om empiriska observationer under en målningsprocess samt om de insikter och uppfattningar som observationerna väckt. De iakttagelser som framkommer i rapporten ledde till en teoretisk utveckling av den första artikeln.
I den andra referentgranskade artikeln ”Kuvallis-materiaalisten lähteiden todistusvoima Ellen Thesleffin marionettien jäljityksessä” (Visuella och materiella källors beviskraft under spårningen av Ellen Thesleffs marionetter) sökte jag föremålet för konstnärens iakttagelser. Jag lyfter fram de visuella och materiella källorna i rollen som primära källor för forskningen och utläser de ledtrådar de innehåller med hjälp av mitt know-how som bildkonstnär. Med hjälp av skisser, tryck och gamla fotografier spårar jag upp de marionettdockor som fungerade som modeller för träsnittet Marionetter (1907–1908).
Den sista artikeln, ”Väriä päin – Ellen Thesleffin varhaiset kohopainolaatat ja värivedokset” (Mot färg – Ellen Thesleffs tidiga högtrycksplattor och färgavtryck), publicerades i Konstuniversitetets Bildkonstakademis publikation. Artikeln är den första grundforskningen som kartlägger Thesleffs tidiga högtrycksverk som är skurna i trä. Jag sammanställer, organiserar och daterar de av Thesleffs träsnitt och trägravyrer som utkom i tryckta publikationer under perioden 1908–1910. Dessutom utreder jag med hjälp av forskningssamarbete vilka material som använts i de utvalda färgavtrycken.
Forskningsfrågor som intresserar en konstnär kan studeras utöver i egna verk även i en annan konstnärs material. I mitt lärdomsprov förespråkar jag kunskapen inom min egen disciplin inom både konstnärlig forskning och konsthistoria. Konstnärer bör förespråka kunskapen inom sin disciplin även utöver den konstnärliga forskningen, eftersom många centrala frågor annars ställs utanför forskningen.The birth of my paintings is influenced by the discoveries I make before embarking, the insights and perceptions forged in me by the emerging work and the materials I use. In my Doctor of Fine Arts thesis Teoksen äärellä harjaantunut katse (An Eye Trained on the Verge of Work) I examine these factors in an artistic research context in light of my own paintings and the work and archive sources of visual artist Ellen Thesleff (1869–1954).
What kind of vantage point does art critic Giovanni Morelli and psychoanalyst Sigmund Freud have at the intersection of their analysis styles? Can the mind of an artist be grasped with excerpts of creative writing? And what about the kinds of marionettes Thesleff sketched in June of 1907 and the colours she used in her radiant early woodblock prints? In four articles, I approach various visual-materialist sources using research questions posed by the artist and research literature in the field of art history. In my analyses, I combine the know-how I acquired from two degree programmes.
Two of the articles have been peer-reviewed and published in the field of art history research. The first of these, ”Freud, Morelli ja kerronnan kudelma – Tutkivan taiteilijan näkökulma syntyvän teoksen havainnointiin” (Freud, Morelli and the Weave of Narrative – The Perspective of an Investigative Artist in Observing a Work in Progress), serves as the introductory chapter. The second article, ”Maalauksen läpi: Maisema Toscanasta” (Through Painting: Landscape in Tuscany) explores a practical work report written by the painter on the empirical observations made during one painting process and the resulting insights and mental images. The observations in the report led to the theoretical development of the first article.
In the second peer-reviewed article, ”Kuvallis-materiaalisten lähteiden todistusvoima Ellen Thesleffin marionettien jäljityksessä” (The Evidentiary Power of Visual-Materialist Sources in Finding Ellen Thesleff’s Marionettes) I explore the subject of the artist’s perception. I elevate the visual-materialist sources to the role of primary research sources and decipher the clues they contain, drawing on the painter's know-how. With the help of sketches, prints and old photos, I track down the marionettes that served as models for the Marionetteja (Marionettes) woodcut (1907–1908).
The final article, ”Väriä päin – Ellen Thesleffin varhaiset kohopainolaatat ja värivedokset” (Toward Colour - Ellen Thesleff’s Early Woodblocks and Colour Prints) appeared in a Uniarts Helsinki's Academy of Fine Arts publication. The article is the first basic study charting Ellen Thesleff’s early woodblock prints. I compile, organise and date Thesleff’s woodcuts and wood engravings, which appeared in printed publications in 1908–1910. I also use research collaboration to determine the materials used in selected colour prints.
Research questions that interest artists can be studied not only in their own works but also in the materials of other artists. In my thesis, I defend the knowledge of my own field with regard to both artistic research and art history. Indeed, artists should defend the knowledge of their own field even outside the sphere of artistic research, as many key questions might otherwise remain unexplored.Esipuhe: Opinnäytteen lähtökohdat ja kokonaisuus
Artikkeli 1: Freud, Morelli ja kerronnan kudelma -
Tutkivan taiteilijan näkökulma syntyvän teoksen havainnointiin
Artikkeli 2: Maalauksen läpi: Maisema Toscanasta
Artikkeli 3: Kuvallis-materiaalisten lähteiden todistusvoima
Ellen Thesleffin marionettien jäljityksessä
Artikkeli 4: Väriä päin – Ellen Thesleffin varhaiset kohopainolaatat ja värivedokset
Yhteenveto: Tutkia katsoen
Lähdeluettelo
Tiivistelmät
Kiitoksetfi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
AY-0302 Näyttelijän ja lentäjän ammattien analogia
No full textOlen kirjoittanut jännittämisestä ja pelkäämisestä, niiden erottamisesta ja niiden eri vaiheista näyttelijän työssä ja lentämisessä. Siitä, kuinka valmistaudun näyttelijäntyöhön kuin valmistautuisin lentoon, tai kuinka merkityksellistä on suunnitella työnsä ennen H-hetkeä, koska silloin on vastaanottavaisempi kaikille uusille haasteille. Olen pohtinut lentämisen ja näyttelemisen yhteneväisyyksiä sekä lentämisen vaikutusta näyttelijäntyössäni.
Olen kirjoittanut hätätilanteista ja kuolemanpelosta lennolla ja näyttämöllä. Myös siitä, että esitys on kuin matka ja esiintyjä on erityisen tärkeä osa tätä matkaa, koska hänen tehtävänään on pitää matkustajat kyydissä ja turvallisesti. Viemme katsojat, siis matkustajat, matkalle tarinan syvyyksiin ja tuomme heidät takaisin omaan arkielämäänsä. Esityksen loppuun saattaminen on kuin lennon loppuun saattaminen. Tarinan päämäärä on yhtä tärkeä kuin itse matka.
Tässä työssä olen haastatellut ystävääni, lentokapteeni Timo Toikkaa. Halusin kuulla hänen ajatuksensa aiheesta, jännittämisestä ja pelosta, ja halusin vertailla hänen ajatuksiaan omiini. Koska olen käynyt paljon keskustelua taiteilijoiden kanssa, halusin erityisesti tässä lopputyössä käydä keskusteluja Teatterikorkeakoulun ulkopuolelta.
Olen todennut monesti sen, miten lentäminen on opettanut minua näyttelijän työssä. Lentämisessä, näyttelemisessä ja elämässä ylipäätään, haluamme kohdata ja tulla kohdatuksi. Lentäessä kohtaan monenlaisia asioita, monesti jopa itseni. Näyttelen, koska haluan kohdata ja tulla kohdatuksi ja sen myötä saada ihmiset kohtelemaan toisiaan paremmin. Siitä ehkä tässä kaikessa on kyse
Encountering the image of thought in artmaking
No full textDrawing from observations by contemporary art critic Jerry Saltz that recent art-school graduates are producing work that imitates the styles of successful and established artists and movements, this article explores how the ways in which artist-students are taught in university art programmes might potentially impact their postgraduate art practices. If art school-educated professional artists do indeed tend to adhere to prescriptive modes of artmaking, what are some ways in which university art educators might disrupt these habits at the outset for art students who are just starting out in a college art programme? To contemplate this question, this article engages Gilles Deleuze and Felix Guattari’s philosophical concept of the encounter as one approach that might trigger a new kind of thought in learning and artmaking, which informed a teaching experiment that I undertook with one of my introductory art courses. The implantation and reflection on this teaching experiment illustrates how teachers at all levels of art education might create their own adaptive forms of experimenting with Deleuze and Guattari’s concept of the encounter to short circuit such emulative modes of thinking in students’ approaches to artmaking
Seascapes
No full textThe artistic component of my master thesis project comprises of a single channel moving image installation, exhibited at Hyvinkää town museum’s Taika center between 1.11.2023- 7.1.2023, as part of the Boisterous light-exhibition. The installation is formally a natural
evolution of my artistic practice as it touches upon a number of my interests in the field of contemporary art and its manifestation in the moving image and screen-based practices:
Materiality, Perception, Movement, Representation and the apparatus. The formal and material elements in the installation include water, mist, hydroponic humidifiers, an acrylic tank, programmed pc-fans, a video loop, back projected with an accompanying stereo
soundscape. The work seeks to push and expand the moving image into an hybrid realm, considering the representation of the sea, the experiential and intermediate elements in art making and in this particular case, common points of departure for Painting, light art and the moving image, and most importantly producing a work and aesthetic encounter that contemplates on the corporeality and tactility of vision. Another essential factor in my artistic component is derived from a consideration of the transmission and mediation of images, both
mental and external in contemporary society.
The written component will consist of reflections and meditations on past projects that led me on to my current path, influential texts and scholars that have indirectly opened up avenues for personal growth and questions regarding my practice as a visual artist. I will explicate and reflect on my artistic process with regard to two installations and seek to contextualise the works within a wide framework of references from multiple fields of study. Hopefully illuminating the reader on the themes and interests prevalent in my works. I will reference the writings of Giuliana Bruno with projection and the surface tension in media and moving image, Gilles Deleuze’s aesthetics on the logic of sensation and Margaret Morse on moving image installations, as they relate to my disposition toward the moving image and occasionally coherent thoughts about art-making more widely, amidst other scholars and practicioners predominantly interested in the moving image and cinema. Moreover, I will go into the working process in separate chapters, comparing the two installations with each
other