Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Koettua valoa
No full textTämä valosuunnittelun maisteriohjelman opinnäytteen kirjallinen osuus tarkastelee esitystä ja valosuunnittelua kokemuksen käsitteen näkökulmasta. Tekstissä tutkin kokemusta liukuvarajaisena yksikkönä, joka syntyy tila-ajan ja kokijan yhteisvaikutuksessa. Avaan kokemuksen syntyprosessia ruumiin ja maailman suhteessa sekä määrittelen perifeerisen ja fokusoidun havainnoinnin, jotka osoittautuvat keskeisiksi käsitteiksi myös valosuunittelijan työssä. Avaan myös lyhyesti taidekäsitystäni sekä suhdettani valosuunnittelijuuteen ammatti-identitteettinä.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa vuorottelevat teoriaan pohjaava teksti ja henkilökohtaisempi teksti. Jälkimmäinen ilmenee esimerkiksi merkintöjen, joita kutsun valomuistoiksi, muodossa. Ne yrittävät viedä akateemista tekstiä ajoittain kokemukselliseen suuntaan omalla kielen suodattamalla tavallaan. Valomuistot ovat myös toimineet työkaluna lopputyöni taiteellisessa prosessissa. Opinnäytteen kirjallisen osuuden teoreettisena peilinä toimii valosuunnittelun alan kirjallisuus sekä taiteen ja filosofian kirjallisuus.
Käsittelen tässä myös lopputyöni taiteellista osuutta, valo- ja videosuunnittelua esitykseen Sarvivälke, jonka ensi-ilta oli 9.4.2024 Suomen Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä. Kyseisen esityksen valo- ja videosuunnittelun keskeisiksi taiteellisiksi kysymyksiksi nousi kuinka pienillä eleillä saisi kerrottua mahdollisimman paljon, metroasema valollisena olosuhteena sekä valosuunnittelijan ikuisuustehtävä; kuinka tehdä Aurinko näyttämölle. Nämä taiteelliset kysymykset johtavat pohdintoihin realismista sekä kyseisen esityksen valosuunnittelun suhteesta valosuunnittelun kaanoniin puheteatterin kontekstissa. Sarvivälke-prosessin myötä päädyin myös pohtimaan sen valo- ja videosuunnittelun ilmentymistä oman sekä katsoja-kokijan fokusoidussa ja perifeerisessä havainnoinnissa. Lopputulemana huomaan, että vaikka perifeerinen havainnointi on elimellinen osa kokemuksen synnyssä, on sen kanssa hankala työskennellä valosuunnittelun kontekstissa monista syistä. Teen myös huomion eleen käsitteen ja fokusoidun havainnoinnin yhteydestä.
Tämän opinnäytteen molempien osuuksien myötä olen havainnut, että kokemus voi toimia lähtökohtana, työkaluna ja päämääränä taiteellisessa työskentelyssä. Valosuunnittelijana työskentelen ennen kaikkea kokemuksen kanssa ja myös esitys on olomuodoltaan kokemuksellinen. Kokemusta
ei voi kuitenkaan kontrolloida ja se on hankala edes määrittää, koska sen syntyprosessi on niin monen tekijän summa. Kokemuksen näkökulman ansiosta valosuunnittelua on mahdollista tarkastella maailmaan kietoutuneena
Will Denial Make DSM’s Validity Problem Go Away? A Reply to Pies and Ruffalo
No full textThis article is a response to the article “Psychiatric Diagnoses Point to Real Conditions That Cause Debilitating Symptoms” by Ronald W. Pies, MD, and Mark L. Ruffalo, MSW, DPsa
Kuvataiteen maisterin opinnäyte
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Opinnäytteeni taiteellinen osa Screen Sieve oli esillä Kuvan Kevät 2023 -ryhmänäyttelyssä 6.5.–4.6.2023 Kuvataideakatemian Mylly-rakennuksessa. Teos koostui viidestä kehystetystä pigmenttivedoksesta. Osallistuin näyttelyyn taiteilijanimellä Laura Lohiaita. Opinnäytteeni kirjallinen osa avaa teoksen taustoja ja toimii sen sanallisena ja kuvallisena dokumentaationa.
Screen Sieve on sarja mustavalkomuotokuvia, jotka tein pimiössä vedostamalla valokuvapaperille puhelimen ruudulla pyörivää videokuvaa. Yhteensä yli 100 kuvan sarjasta valikoitui Kuvan Kevääseen viiden kuvan kokonaisuus. Käytin raakamateriaalinani melko satunnaisesti valikoituja TikTok-videoita, joissa ihminen puhuu kameralle. Videot suodattuivat analogisiksi mustavalkokuviksi ennalta-arvaamattomilla tavoilla vääristäen sillä esiintyvän henkilön kasvot lähes poikkeuksetta tunnistamattomiksi. Kuvat ovat häilyviä ja aavemaisia, jopa väkivaltaisia. Vedoksista voi erottaa filmirakeen sijaan puhelimen nestekidenäytön suurennetut pikselit, jotka saavat aikaan väreilevän moiré-efektin.
Opinnäytteeni kirjallisessa osassa käyn läpi teokseni syntyprosessia ja taustavaikutteita eli pyrin vastaamaan kysymyksiin mitä ja miksi. Esittelen kuvien konkreettisen syntyprosessin eli kehittämäni kokeellisen vedostustekniikan, jossa minua heti ensimmäisten kokeilujen myötä kiehtoi jännite analogisen ja digitaalisen, valokuvan ja videokuvan sekä nykyhetken ja menneisyyden välillä. Avaan myös näyttelykokonaisuuden muotoutumista runsaan kuvamateriaalin pohjalta. Sisältöosiossa pohdin digitaalisten mediaympäristöjen välittämiä kuvia ja niiden kuluttamiseen ja tuottamiseen liittyviä erityispiirteitä myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa. Lisäksi tutkin medioita ja meedioita eli tapoja, joilla kummitukset ja muut näkymättömät entiteetit ovat näyttäytyneet ihmisille erilaisten teknologioiden välityksellä, ja millaisia asioita niiden avulla on käsitelty ja käsitteellistetty
Artistic Research in Movement and Music: How Dance Influences My Musicking
No full textIn this inquiry I draw on artistic research approach to explore reflections that arise as musician, dancer, and pedagogue while navigating the immersive world of musicking within house dance culture and hip hop dance. To understand these intertwining phenomena and their influences on my creative output as a musician, I engage with theoretical underpinnings of somatic movement approaches, as well as three co-creative and interactive artistic processes, and finally a multimodal pedagogical approach.
I start by writing briefly about who I am, what my artistic identity and practice has been and is until this day, followed by introducing the main theme of this research. To understand why and what has led me to study the connection between dance and music within me, which is a topic that has been studied quite a lot within many research fields for years, I will introduce my background as both a musician, dancer, pedagogue, and a multimodal artist.
Then, with the literature review, I present studies from other researchers that I feel connect with what I am trying to understand and unpack in my own research. This is followed by a section where I explain the core methods used for the research, aiming to lay a sort of base of reference for when I try to unpack my experiences, sensations, and observations.
In the next part, where the artistic process and findings of the study merge together, I will present three cases, which are excerpts from my master concert that I composed and arranged during the fall of 2023 resulting in a performance in the Music Halls’ Black Box on December the 15th, 2023. Each case integrates both dance, movement, and music. All three cases were inspired by and based on two artistic projects, the first being a dance course called “Motion Laboratory” and the other a choreographed dance piece called “Something Like This”. The first case is a solo, which I composed, pre-recorded, and produced, choreographed, and performed on stage in the concert. The second case is a duet between a percussionist and me, both moving, dancing, and improvising with music and movement on stage. The third and last case is an excerpt from a dance piece I was involved in earlier that year, in which I performed as a dancer and a singer, involving another dancer. Then I contemplate the pedagogical3 aspects and findings in this research and explore how I could integrate all that I have experienced, learned, and found into teachings in both music and dance in the future. And lastly, I conclude my written work, present what I have found during my inquiry – benefits, strengths, and limitations of this study
Drawing breath – Hengenvetoja: Elämän ja litografian perusteita
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni Drawing breath koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Taiteelliseen osaan kuuluu litografiavedoksia ja videoteos. Teokset olivat esillä Kuvan Kevät 2023 -näyttelyssä Kuvataideakatemiassa Helsingissä 6.5.–4.6.2023.
Taiteellisen osan keskiössä on hengitys ja sen tutkiminen piirtämisen keinoin. Olen piirtänyt litografiakivelle viivoja hengityksen rytmin mukaan. Se on performatiivinen ele, joka toistuu eri mittakaavoissa: viiva viivalta, hengitys hengitykseltä, sivu sivulta ja kivi kiveltä. Piirtämisen jälkeen kivet on etsattu ja vedostettu mustalla painovärillä valkoiselle paperille.
Pienikokoisemmat vedokset on suunniteltu kirjaksi, josta osa oli esillä Kuvan Keväässä irrallisina sivuina. Sivujen lisäksi esillä oli yksittäinen suurempi vedos, joka oli kehystettynä puukehykseen. Kokonaisuuteen kuuluu myös läpikuultavalle paperille vedostettu tekstiteos, joka Kuvan Keväässä oli kiinnitetty gallerian ikkunaan.
Projektin aikana kuvasin työskentelyäni ja editoin otoksista lyhyen videon, joka on osa teoskokonaisuutta. Tiukasti rajatussa kuvassa näkyy kivelle piirtävä käteni, sekä teosta avaava englanninkielinen tekstitys. Tekstitys pohjautuu suoraan Drawing breathin teostekstiin.
Kirjallinen osa Drawing breath – Hengenvetoja: Elämän ja litografian perusteita sisältää teosten sanallisen ja kuvallisen dokumentaation ja työskentelyprosessin kuvauksen, käy läpi tekijän suhdetta valitsemaansa materiaaliin ja työhön sekä piirtämiseen, hengittämiseen ja kehollisuuteen liittyviä teemoja. Se sisältää myös kolme lyhyttä kertomusta työskentelyn lomasta
Singing Language : Integrating Second Language Learning into Choir Practice
No full textLanguage and music are closely tied in singing. It has even been argued that without language there is no song. However, can music and language learning through singing also be seen as being closely tied without first highlighting the boundaries between these disciplines? This study emphasizes a nonhierarchical approach to music and language learning by intertwining musical and linguistic activities in a choir context. The study explores the extent to which singing in a language-responsive choir can encourage productive second language use and enhance the sound hearing, phonological processing, pronunciation, and spoken language skills of adult choir participants with culturally and linguistically diverse backgrounds. The research material consists of individual pre-, middle-, and post-interviews and Phonology pre- and post-tests that were conducted with volunteer choir participants during 2019–2020. The analysis encompasses both thematic and statistical approaches. The findings are reflected through a hybrid choir practice that draws on a three-way dialogue between choir participants, the choir conductor, and the second language teacher. The results suggest that active and holistic second language use in a language-aware choir context decreases phonological challenges in second language auditory processing and verbal production, including spoken language. The findings of the interviews and the Phonology tests were in line with each other
Koulun historiaa haistamassa ja kuu(nte)lemassa : Muistot kopiokoneista ja keskusradioista johdattajina 1900-luvun jälkipuolen aistimaisemiin
No full textArtikkeli tarkastelee koulujen historiaa aistien ja muistamisen näkökulmasta. Tarkennamme katseen 1950–90-lukujen koulunkäyntiin materiaalisena ja affektiivisena kokemuksena tutkimalla kahteen opetusteknologiaan, keskusradioihin ja kopiokoneisiin, liittyviä aistimuistoja. Liikumme kolmella tavalla kasvatuksen historian katvealueilla: yhtäältä materiaalisten tai ruumiillisten muistojen, toisaalta vähälle huomiolle jääneiden aistien ja kolmanneksi teknisen infrastruktuurin tarkastelun osalta. Artikkelissamme aistimuistot toimivat johdattajina koulujen materiaalisiin sommitelmiin. Kysymme, millaisia aistimaisemia koulumuistot piirtävät esiin sekä mitä teknologiaan liittyvät aistimuistot voivat kertoa koulusta ruumiillisena ja materiaalisena sommitelmana. Kopiokoneisiin liittyvät hajumuistot ja taktiiliset muistot sekä keskusradioihin liittyvät kuulomuistot valottavat koulujen aistimaisemaa yhtäältä hyvin ennakoitavana ja hallittuna, kokonaissuunnitelmaa palvelevana, toisaalta kuitenkin myös yllätyksiä, luovuutta ja omaehtoisuutta ilmaisevana ja mahdollistavana. Aistimuistojen analyysin perusteella päädymme ehdottamaan aistimellisen näkökulman entistä laajempaa soveltamista koulujen ja muistitiedon tarkastelussa
Staging a ‘Children’s Classic’, teaching racism: Pippi Longstocking ([2005] 2019)
No full textIn 2019, the Finnish National Ballet company brought onstage the 2005 Royal Swedish Ballet production Pippi Longstocking, based on Astrid Lindgren’s works for children. This article uses the ballet production as an example of how intertextual contexts complicate choices made in representation, and how canonicity is used to shelter derivative works from criticism. The specific focus is on the compound effect of the choices made by the ballet’s creators to include aspects of Lindgren’s novels that have been criticized for racism by taking recourse to ballet’s own traditions of racist representation. The ballet adaptation draws attention to systemic whiteness in Nordic countries still struggling to acknowledge their histories of colonialism and racism. Simultaneously, the Finnish company’s decision to change the choreography in August 2022 reveals how even an art form as intimately linked with European colonialism as ballet needs to change with the times
Exploring Interconnectedness: A multidisciplinary project composition of immersion, interaction and voice
No full textThis written component accompanies my artistic project, Nexe, a composition that
integrates vocal ensemble, live electronics, acousmatic music, motion sensors,
generative systems, and dance. It serves as a comprehensive reflection on the creative
process and the themes explored within the project.
My initial artistic aim was to translate theoretical concepts about human nature into a
live musical performance. These ideas revolved around the importance of human
connection, interconnectivity, and the role of language. Utilizing case studies as
foundational elements, I worked towards the piece, gaining valuable knowledge that
influenced my decisions throughout the creative process. The thesis thoroughly delves
into both the case studies and my creative processes, examining the journey from
conceptualization to execution, including collaborative elements involving singers and
choreographers.
It articulates and justifies my artistic decisions, particularly concerning the integration
of technology and voice, as well as compositional choices that extend beyond sonic
considerations, exemplified by the use of generative and real-time interactive
composition tools, including data-driven score generation for singers.
Central to the elements of the piece and the thesis are themes of immersion and
interaction, integral to human connection. While I didn’t initially focus on these themes
and their connections, their significance gradually became evident during the writing of
this thesis. This process also generated additional questions for future exploration.Access to the score and other files: https://drive.google.com/drive/folders/1T8VXfwRjL1_u5xbby3Bf0KaTQ5Dr35V
Katsojan paikka teatteritilassa
No full textTässä artikkelissa käsittelen esitystilaa katsomiskokemuksen rakentamisen välineenä suomalaisen teatterin lähihistoriasta ottamieni esimerkkien kautta. Esityskohtaisten skenografisten ratkaisujen sijasta tarkastelen teatterirakennusten arkkitehtuuria, niihin kohdistettua kritiikkiä ja uudistuspyrkimyksiä sekä niitä arvoja ja oletuksia, joita näissä yhteyksissä on liitetty vastaanottokäytäntöihin. Johdannossa avaan kysymyksiä tilan merkityksestä katsojakäsitysten tuottamisessa sekä pohdin teatterin ja arkkitehtuurin suhdetta toisiinsa. Aloitan keskustelun Kansallisteatterin katsomotilojen kehityksestä maan päänäyttämönä, joka edustaa eri aikakausille tyypillisiä taiteellisia ja poliittisia ihanteita. Sen jälkeen keskityn kiihkeimmän teatterirakentamisen aikaan vuosina 1961–87 ja kysyn, miksi uusien talojen arkkitehtuuri kohtasi vastustusta teatterintekijöiden keskuudessa. Kolmanneksi käsittelen kaupunginteattereiden vastapainoksi syntyneiden vaihtoehtotilojen tavoitteita ja merkityksiä. Lopuksi luon lyhyen katsauksen 2000-luvun ilmiöihin. Tukeudun paljolti olemassa olevaan tutkimukseen ja alalla jo käytyyn keskusteluun, mutta lähestyn sitä uudesta suunnasta kysyen, kuinka arkkitehdit ja teatterintekijät ovat pyrkineet kutsumaan katsojia tietynlaisiin kokemuksia, Juliet Ruffordia lainaten: ”Jos teatteri on talo, kenen talo se on? Millainen talo teatteri on, ja kenelle sen ovet avautuvat