Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Katutiloista : Katsaus graffititaiteen näyttelyihin ja historiaan
No full textTutkielmaprosessini tavoitteena oli selvittää ensimmäiset taidenäyttelyt, joissa graffititaide oli läsnä. Minua kiinnosti tietää, miten nopeasti ja minkälaisiin näyttelytiloihin, graffititaide päätyi New Yorkin katukuvasta graffitiliikkeen leviämisen alettua 1975-luvun tienoilla. Opinnäytteessäni päädyin tarkastelemaan tarkemmin kolmea taidenäyttelyä 1980-luvulta, jotka ovat: The Times Square Showta, GAS (Graffiti Art Success for America) sekä Events: Fashion Moda.
Tutkin myös graffitikulttuurin historiaa Bronxin katujengien ja hiphopin sisällä. Tutkielmassani tarkastelin graffititaidetta ja -kulttuuria ilmiönä, jonka juuret kasvavat samalla kasvualustalla kuin hiphop-kulttuurin juuret.
Tutkielmassani perehdyin myös Vaasassa toimivaan Wasa Graffitilandiaan. Keskustelun ja haastattelun kautta tutkin Wasa Graffitilandiaa nykypäivän graffititaiteen esittämispaikkana. Pyrin aineistoni avulla antamaan määritelmiä heidän asemastaan ja toimijuudestaan Suomen nykytaiteen kentällä. Löysin heidän toiminnastaan samankaltaisuuksia museo- ja näyttelytoimintaan sekä eräänlaiseen kulttuurityöhön, joka saavuttaa eritoten nuorison.
Tutkielmani lopussa pohdin, kuuluko graffititaide näyttelytiloihin. Tulin tulokseen, että graffititaidetta esittäessä tulisi ottaa huomioon koko graffitikulttuuri, ei vain graffitimaalaukset.
Tutkimukseni on laadullinen. Keräsin aineistoni kirjallisuudesta, omasta vierailustani Wasa Graffitilandiassa, internetistä löytyvistä teksteistä, toteuttamastani keskustelumuotoisesta haastattelusta sekä dokumenttielokuvista
Introduction : A collaborative journey
No full textThis chapter introduces the reader to the phenomenon of European music schools, extracurricular organisations for instrumental and vocal education that are embedded in different larger cultural contexts and educational landscapes but united by a single understanding of what a music school should do: bring music to society, empower people to actively make music, and nurture talented young people. The editors argue that in order to be able to sustain these core activities and to fulfil the responsibilities that come with public funding, music schools also need to respond actively to changes and crises in contemporary societies. Meeting wider societal challenges requires larger visions of collective responsibility, and the editors therefore suggest that the concept of collaborative professionalism provides a helpful theoretical framework for understanding how music school education can be developed. The introduction presents the large variety of collaborative settings and innovative practices featured in the book, illustrating how many music schools are already finding ways of working together with other actors in society to overcome institutional and social boundaries, share and exchange knowledge, and pursue joint aims
Dionyysinen peto – vaiko kissanpentu?
No full text*Opinnäytteessäni ”Dionyysinen peto – vaiko kissanpentu?” tarkastelen, mitä näyttelijän vapautuneisuus tarkoittaa minulle omasta näkökulmastani. Erittelen ilmaisulliseen vapautuneisuuteeni vaikuttavia tekijöitä ja esteitä. Käytän apunani Friedrich Nietzschen määrittelemiä käsitteitä apolloninen ja dionyysinen. Katson näiden vastaparikäsitteiden läpi, mitä olen näyttelijäntaiteellisten opintojeni aikana oppinut ja omaksunut. Pohdin erityisesti, mitä hetkessä oleminen, intuitio ja heittäytyminen tarkoittavat minulle näyttelijänä. Nostan tarkasteluun puolia, joita itse tavoittelen sekä vaalin näytellessäni. Pohdin yllä mainitsemieni käsitteiden kautta, mitä itselleni ihanteellinen näyttelemisen tila tarkoittaa.
Läpi opinnäytteen käsittelen myös tämän opinnäytteen kirjoittamisprosessia sekä ylipäätään taiteellista luomista metatasolta kommentoivan Kaaoskissa-hahmon kautta. Nämä osiot ovat kaunokirjallisia, ja niissä Kaaoskissa-hahmo jakaa vapaamuotoisesti mielipiteitään opinnäytteeni kirjoittamisesta monologimaisessa kaikkitietävässä muodossa.
Johdantona toimivassa ensimmäisessä kappaleessa kuvailen, miten päädyin opinnäytteeni aiheen rajaukseen. Toisessa kappaleessa syvennyn käsitteisiin apolloninen ja dionyysinen, sekä avaan niiden merkityksiä ja alkuperää. Kolmannessa kappaleessa nostan valokeilaan kolme estettä, joiden koen olevan tielläni tavoitellessani vapautunutta näyttelijäntyötä.
Neljännessä kappaleessa tarkastelen hetkessä elämisen tärkeyttä näyttelijäntyössä. Kirjoitan kokemuksestani Improvisoidun näytelmän tekoprosessin ja esitysten ajalta. Käsittelen myös näyttelijän positiota suhteessa muuhun työryhmään, ja vertailen improvisoidun näyttelemisen sekä valmiin esityksen esittämisen eroja. Lisäksi tarkastelen hetkessä elämistä ja tunnetyöskentelyä suhteessa
kameranäyttelemiseen erään omakohtaisen kokemuksen kautta.
Viidennessä kappaleessa reflektoin, mitä valmiin esityksen toistaminen tarkoittaa suhteessa näyttelijän vapautuneisuuteen ja tunnetyöskentelyyn. Tarkastelen myös ryhmää dionyysisenä elementtinä. Kuudennessa ja viimeisessä kappaleessa pohdin omaa näyttelijäidentiteettiäni sekä dionyysisyyden käsitteen suhdetta näyttelijän herkkyyteen sekä itsetuntoon. Lopuksi nostan esille käsitteiden näkökulmasta kirjoitusmatkani varrelta nousseita ajatuksia. Kirjoitusprosessin myötä ”Dionyysinen peto” määrittyy minulle kollektiivisena osiensa summana. Se on kokonaisuus. Näyttelijänä en ole koskaan yksin, vaan aina yhteydessä muihin sekä ympäristööni ja vallitseviin olosuhteisiin
Weeds in the Greenhouse : Curating Posthuman Engagements
No full textIn an ode to Woolgar and Latour’s Laboratory life (1979), this visual essay traces what occurred during a series of fieldtrips and workshops I organised between students from Uniarts and Aalto University, and researchers at the Viikki Plant Sciences Centre, Helsinki. It highlights how disciplines promote a particular way of looking and of understanding the world that privileges certain of its characteristics over others – a process that can lead to the development of potential blind spots that hinder discovery. The curatorial is posited as a means for combating these limitations and for understanding plant-human relationships in an expanded way
The Organist as a Creator of Interaction in the Liturgy
No full text‘In Thy Music, we will SEE the Music, In Thy Light, we will HEAR the Light…’1 In 1977, French composer and organist Olivier Messiaen (1908–1992), a Roman Catholic, lectured on the existence of music in the Cathedral of Notre Dame in Paris. He believed there were three types of sacred music: liturgical, religious, and one that breaks through to the beyond and is expressed through sound-colour [sic], resulting in a sensation of bedazzlement. According to Messiaen, liturgical music ‘celebrates God in His Church’ while ‘religious music discovers at every hour and everywhere’. Above these two is coloured [sic] music which ‘does that which the stained-glass windows and rose-windows of the Middle Ages did: they give us bedazzlement’ (Messiaen 1978: 2, 14, 15). As a Finnish Lutheran organist, I find these words of Messiaen speak to me about the mystery, role, and function of sacred music; in particular, how the coloured music he mentions interacts with earthly and afterlife realms and the profound experience it can evoke, for example, by bedazzlement
Outside the rules, outside the boundaries
No full textThe following contribution is a written account of Jaana Erkkila-Hill’s keynote lecture at the FORUM+ symposium The art school as an ecosystem: Future perspectives on higher arts education, co-organised with ARIA during the research festival ARTICULATE on 20 October 2023
pieniä eleitä puille ja muille kanssaoleville - tutkielma monilajisesta toimijuudesta ja jälkifossiilisen taiteen mahdollisuuksista
No full textTaiteen maisterin opinnäytetyö pieniä eleitä puille ja muille kanssaoleville tutkii monilajisen toimijuuden ja jälkifossiilisen taiteen mahdollisuuksia esittävien taiteiden lavastajana. Opinnäyte käsittelee ekologisten kriisien luomaa ahdinkoa, jonka äärellä on lähdetty etsimään ihmiskeskeisyyttä purkavia olemisen ja toiminnan tapoja sekä käytäntöjä niin esitystaiteen kuin arjenkin näkökulmista. Opinnäytetyötä johdattaa ajatus pienistä eleistä puille ja muille kanssaoleville kolmesta lähtökohdasta käsin: materian, ruumiillisuuden ja tilallisuuden kautta sekä kanssa. Tutkielma sijoittuu
laajennetun skenografian kentälle, ja lähestyy esitystaidetta posthumanististen sekä ekofeminististen teorioiden lävitse.
Opinnäytetyö etsii vastausta kahteen tutkimuskysymykseen: mikä on pienin ele, jolla lavastus syntyy ja mitä merkitsee, jos katsojakokijan asubjektiivisen kokemuksen kautta esitys ja skenografia toteutuvat enemmän kuin ihmisessä. Vastauksissa opinnäytetyö nojautuu rakentamisen ja materian käytön problematiikkaan sekä jälkifossiilisuuden teoriaan.
Tutkielma hahmottelee skenografiaa tarkkailun sekä havaitsemisen välineenä. Opinnäyte ehdottaa, ettei skenografisen työskentelyn tarvitse sitoutua materian rakentamiseen ja uusien objektien synnyttämiseen, vaan tunnistamaan aiemmin näkymättömissä olleita jo olemassa olevia suhteita ympäristön entiteettien välillä ja kanssa. Tutkielmassa skenografia paljastuu metsän kanssaolosta muodostuvana olosuhteena, joka mahdollistuu kokevan ruumiin tilana, mutta merkityksellistyy enemmän kuin ihmisen kanssa yhdessä tilallistumisena.
Taiteen maisterin opinnäytetyö ehdottaa kanssatilallistumisen praktiikoita skenografiseksi eleeksi, harjoitteeksi ja tavaksi olla esityksessä sekä maailmassa. Kanssatilallistumisen praktiikat nojaavat feminismin teoreetikoiden Donna Harawayn yhdessä kehkeytymiseen (becoming-with) ja María Puig de la Bellacasan teoretisoimaan käsitteeseen vastavuoroisista hoivasuhteista (care), sosiologi Bruno Latourin toimijaverkostoteoriaan
Printed Echo: Melody of Healing Through Art
No full textSUMMARY
The text you are reading delves into the journey of an artist on the path of creating her artistic life. An artist who faced with what she perceives as crises1 strives to utilize what surrounds her and what she possesses as material to not only create art but perhaps find a way to transcend the turmoil around her using the potential of her knowledge, experience, and artistic skills. An artist who perceives the world's destiny in becoming and has found the process of creating art to be therapeutic.
I am an Iranian artist who used to draw her material from the tapestry of everyday life and was going to write her thesis and create an exhibition as a final study project. This period is marked by a social and political movement in my country, Iran. As an artist living in Finland and connected with Iran, the only means of connection was through social media. I read messages and received news via social media every single day. I meticulously recorded everything, capturing every detail. They would pass through my mental filter and were then documented by using printing techniques to reflect the effects they had on my life as an artist.
Exhibition: "Tell my mother that she no longer has a daughter." The artworks displayed at the White Studio in the Mylly building for the Kuvan Kevät Exhibition 2023 on May 5, 2023, included two handmade artist books, a video titled "Raised Courage" (duration: 2 minutes and 34 seconds), and a floor piece titled "6 Months" (print on paper, dimensions: 73.128 cm).
Written Component: "Printed Echo: A Melody of Healing Through Art"
In the text, I explore how I used Social Media as a transition from disarray to meaningful impact, as well as the ways it has served as primary visual and inspirational sources in my artistic practice. Then, I noticed the integral roles of both space and installation in my artistic practice and became familiar with my approach to creations with a curatorial mindset. Another section in the text discusses the connection between the chosen materials and execution method, and the reasons for using each printing technique. Additionally, there is a section about my process of interviewing Iranian visual artists in the same situation, followed by a story from one of them.
1The Women, Life, Freedom movement in Iran which is a protest movement that started in September 2022 after the death of Mahsa (Jina) Amini, a young Kurdish woman who was arrested by the morality police for not wearing hijab correctly. The movement demands the end of compulsory hijab laws and other forms of discrimination and oppression against women in Iran. The movement has been met with brutal repression by the Iranian authorities, who have killed hundreds of protesters and arrested thousands more.The movement has also gained international support and recognition, and has been awarded the 2023 Freedom Award by Freedom House. en.wikipedia.or
Finnish and Brazilian-Portuguese listeners’ evaluation of voice characteristics in Brazilian-Portuguese speaking actresses and non-actresses
No full textAuditory-perceptual evaluation is an important tool in voice training and voice therapy. International comparisons have been made for clinical evaluation tools such as GRBAS. Similar comparisons have not been made in the field of voice training. This study compares Finnish and Brazilian-Portuguese listeners’ evaluation of voice characteristics in Brazilian-Portuguese speaking actresses and non-actresses. Thirty experienced actresses and 30 non-actresses, all native speakers of Brazilian-Portuguese, were recorded for a 200-word reading task in habitual conversational loudness. Six perceptual voice characteristics were rated, including overall voice quality, type of voice production (from breathy to strained), sonority, suitability of average pitch for the speaker, pitch range and nasality. The inter-rater and intra-rater reliabilities were good or moderate in both Brazilian and Finnish raters, except for nasality. Finnish and Brazilian raters’ evaluations correlated strongly in voice quality, suitability of pitch and range (rho = 0.76, 0.62 and 0.82, respectively, p = 0.000). Moderate correlation was found for voice production (rho = 0.51, p = 0.000) and sonority (rho = 0.59, p = 0.000). Evaluations of nasality did not correlate. Small but significant differences were obtained in the mean evaluations, for example, Finns rated the pitch range higher (Bra =4.92 vs. Fin = 5.56, T-test, p < 0.001). Both groups evaluated actresses’ voices more positively. The results seem to suggest that voice experts share some international standards in voice quality evaluations, although ratings of some aspects may differ. This finding is in line with the cross-cultural comparisons of the evaluation of dysphonic voices
Music education, ecopolitical professionalism and public pedagogy : Towards systems transformation
No full textThis book challenges the dominant expertise professionalism rationale for music education by responding to the call to develop ‘ecological awareness’ at a time when all professions have a moral obligation to place sustainable and interdependent life at the center. The book aims to expand music education’s professional horizons to acknowledge the responsibility of the music field to contribute to the demands of complex questions of sustainability and identify the ways in which sustainable music education may be strengthened through an activist relational ecological stance. It suggests a radical moral turn by asking: What if music education is recognised as part of the problem of sustaining unsustainability? and What if music teacher education was developed in and through dialogue with a futures perspective? These questions are interrogated through a critical analysis of the historical positioning of music in education and an interdisciplinary application of theories of ecology and professionalism