Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Decolonising cultural policy : the cultural and linguistic rights of the Sámi in Finland
No full textIn this article, the writer considers the current state of the cultural and linguistic rights of the Sámi, how they are supported by cultural policy and how decolonising cultural policy could contribute to the ongoing struggles of realising the self-determination and cultural rights of the Sámi. The article stipulates that concrete steps need to be taken for decolonising cultural policy in Finland specifically concerning the cultural and human rights of the Sámi. Cultural policy should be based on cultural rights, thus introducing decolonial practices in support of the Sámi culture and languages and into the culture policy and funding is imperative. The article suggests creating decolonial practices of research and policymaking rooted in intersectional and participatory methods that recognise the many forms of discrimination, not only the current-day colonialism or the effects of assimilation but also the intersections of an indigenous identity with other forms of discrimination. Furthermore, contributing to decolonisation should include research on the effects of colonisation on cultural rights, cultural policy and the distribution of funds for promoting the Sámi culture and languages in the Sámi communities and Finland
Vulnerable Agencies: A Performative Research Assemblage on Dis/Ability
No full textIn this article, I describe an artistic research process stemming from my work as a dance pedagogue in disability services. Describing and reflecting on the process that led to the artistic part of my research, a performance installation at the New Performance Turku festival in Finland in 2018, I aim to develop a nuanced and ethically sensitive understanding of diverse and vulnerable agencies in the boundary areas between arts, research and social care. The ethical dilemma I address in this article concerns the paradoxical nature of situated and shared vulnerability. I reflect on how the different vulnerable agencies have been negotiated in my research project, and what ethical insights this negotiation brings forth. Methodologically, my research is situated at the intersections of artistic and performative research, post-qualitative inquiry, and feminist ethnography. Based on methodological experiments and theoretical discussion, including the ethics of care, vulnerability, dis/ability and ableism, I consider the complexity of participation, power relations and decoloniality in artistic research. Through the example of my research project, I describe how frictions between different contexts in the arts, academia, and social care become tangible in light of the social-material-discursive phenomenon of dis/ability. In the conclusion I suggest that we should continue to reflect on the complexity of the possibilities of participation, problematising artistic and academic practices, in which disabled people’s agency is determined and mediated by abled people
Afterword : Present and future prospects of collaborative professionalism in music schools
No full textIn this final chapter, the editors reflect on how instances of collaborative professionalism have contributed to new practices in music schools and how such processes might bring about more transformative change in the future. Looking back at how collaboration supported music school teachers during the COVID-19 pandemic, the editors suggest that it is possible to continue to learn from times of crisis what is needed to cope with new demands and growing societal complexity. Collaborative work is characteristic of democratic processes and therefore never free from struggle and risk. However, an understanding of professionalism that goes beyond the individual enables music school teachers and leaders to contribute their knowledge, experience, and practical expertise to wider issues in their communities and societies, showing the social and societal influence that music schools can have on their changing environments. In this respect, even small and local efforts matter since they have the potential to facilitate change while also promoting a more collaborative culture within and across institutions. Collaborative professionalism may resonate with and enact policy, but it can also grow directly from music school teachers’ and leaders’ own observations, affinities, and visions for the future
The Work of Sharing : Discussing performance in the mode of performance
No full textThis multimedia essay is describing or rather demonstrating one attempt at dealing with the problem how to discuss performance in the mode of performance, based on the presentation at the Performance Philosophy conference in Helsinki in June 2022. There we—four members of the Artistic Research Working Group (ARWG) of Performance Studies international (PSi)—tried to present and demonstrate in a miniature form one of the methods for sharing we have explored in the working group, and to do it in a hybrid format, with two performers in the room and two performers present via zoom. The three phases of the method (perform–respond–expand) were performed by three members of the group and condensed into three minutes of prerecorded material per person at each stage. An extract of our preparatory discussions on zoom is added to the essay, as well as a link to the working group archive or blog
Winterreise laulajanaisen matkana : taiteilijuus koronapandemian aikaan
No full textKuinka olosuhteet vaikuttavat laulajan taiteellisiin valintoihin? Tämä artikkeli yhdistää taiteellisen tutkimuksen Karen Baradin uusmaterialistiseen ajatteluun ja avaa minkälaiseksi Franz Schubertin Winterreise muotoutui sopraanon laulamana koronapandemian keskellä. Artikkeli on kirjoitettu toistaiseksi vähemmän tutkitusta laulajan näkökulmasta lisäten laulajan ääntä Winterreise-tutkimuskirjallisuuteen.
Artikkeli tuo uuden näkökulman Winterreisen sukupuolittuneeseen esittämisen ja siitä kirjoittamisen käytäntöön. Baradin toimijuusrealismin avulla ymmärrän musiikkiteoksen, sukupuolen, laulamisen ja musiikkikulttuurin materiaalis-diskursiivisiksi ilmiöiksi, jotka eivät ole pysyviä tai abstrakteja, vaan ajassa ja paikassa toistuvasti yhteismuotoutuvia, ja näin avoimia eri merkityksille
Maisterin opinnäytetyö
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytetyöni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Opinnäytteeni taiteellinen osa pitää sisällään Kuvan Kevät 2023 -ryhmänäyttelyssä (6.5.–4.6.2023) esillä olleen teoskokonaisuuden. Opinnäytteeni kirjallisessa osassa avaan teoskokonaisuuden lähtökohtia, itselleni tärkeiden teemojen merkitystä ja taiteellisen työskentelyni eri vaiheita. Käsittelen suhdettani tekstiiliin, erityisesti neulottuun materiaaliin. Avaan yhteistyöprosessia neulekoneen kanssa sekä liikkumista materiaalin kuitutasolta kankaan pinnalle. Historian kautta sivuan sitä, miten tekstiilitaide on perinteisesti mielletty naisten toiminta-alueeksi, osaksi muotoilua, taideteollisuutta ja taiteen kenttää. Tuon ilmi lukemaani kirjallista materiaalia sekä itselle merkityksellisiä taiteilijoita.
Opinnäytteeni taiteellisen osan teoskokonaisuus 10/44 näkymää hiljaisuudessa koostuu neulotuista materiaaleista, jotka olen pingottanut seinään ja ripustanut ikkunaan. Kuvan Kevät -näyttelyyn valikoitui esille kymmenen osan kokonaisuus laajemmasta, yhteensä 44 neulotun materiaalin kokonaisuudesta, joita työstin manuaalisen neulekoneen avulla. Lopullinen kymmenen osan teoskokonaisuus valikoitui ripustuksen yhteydessä. Kirjallinen osio sisältää teoskokonaisuuden kuvallisen dokumentaation.
Maisterin lopputyö on ollut minulle eräänlainen tutkimusmatka siihen, miten lähestyä neulomista maalauksellisen ajattelun kautta lankoja sekoittamalla sekä rakentamalla vähäeleistä kuvapintaa kerros kerrokselta ja silmukka silmukalta. Tutkin materiaalin pinnassa tapahtuvia pieniä eleitä, tekstuuria ja hienovaraisia sävyjen muutoksia – kaikkea sitä mikä ensisilmäyksellä saattaisi ilmetä katsojalle vain tyhjänä pintana. Olen hahmotellut neulotun materiaalin muotoa eri tavoin – vaatteesta isoihin monumentaalisiin pinta- aloihin ja pienempiin fragmentteihin
Dramatisointi: Näkökulma draaman kirjoittamiseen
No full textKirjallinen opinnäytteeni on sarja tekstejä, joissa käsittelen erityisesti draaman kirjoittamista ja dramatisointia. Tässä työssä dramatisointi tarkoittaa ennen kaikkea romaanin dramatisoimista näyttämölle. Opinnäytetyöni tekstilaji on pohdiskeleva essee, jonka olen uudelleen suomentanut pohtielmaksi. Teksti liikkuu päiväkirjamaisen reflektion, kaunokirjallisen ja akateemisen esseen välimaastossa. Tarkoitukseni on käsitellä henkilökohtaisten esimerkkien kautta kirjoittamista ja suhdettani draamaan ja dramatisointiin.
Työssä on viisi osaa. Ensimmäisessä osassa, lyhyessä johdannossa, esittelen opinnäytteen lähtökohdat ja olennaisimmat kysymykset. Lisäksi määrittelen tekstin keskeisimpiä käsitteitä.
Toisessa osassa käsittelen henkilökohtaista matkaani kirjoittajaksi ja pureudun tarkan havainnon käsitteeseen.
Kolmannessa osassa tarkastelen draaman ja dramatisoinnin peruskysymyksiä. Lisäksi pohdin sitä, miksi dramatisointia arvostetaan vähemmän kuin alkuperäisnäytelmää.
Neljännessä osassa esittelen Tiranan sydän -romaanin dramatisointiprosessia konkreettisten esimerkkien kautta. Tässä osassa esittelen myös laatimani dramatisointiohjeet.
Viimeisessä osassa kokoan ajatuksiani yhteen ja esitelen johtopäätökset.
Työn keskeisimpiä lähdeteoksia on Dramaturgiakirja: Kaikki järjestyy aina (2018). Tämän artikkelikokoelman ovat toimittaneet Katariina Numminen, Maria Kilpi ja Mari Hyrkkänen. Toinen keskeinen lähde on esseekokoelma Jumalainen näytelmä: Dramaturgisia työkaluja (2012), jonka ovat toimittaneet Paula Salminen ja Elina Snicker. Myös Martin Esslinin luentojen pohjalta koottu teos Draaman perusteet (1980) on opinnäytetyössäni keskeinen lähde
Matkani näyttelijäksi, pohdintoja eheytymisestä
No full textOpinnäytetyössäni “Matkani näyttelijäksi, pohdintoja eheytymisestä”, avaan matkaani näyttelijäksi. Pohdin viimeistä yhdeksää vuotta. Hetkestä kun havahduin kaipaavani elämääni muutosta, aina tähän hetkeen asti. Keskityn erityisesti eri vaiheisiini matkallani. Avaan myös muutaman Teatterikorkeakoulun aikaisen teatteriprojektini prosesseja.
Johdannossa pohdin ahdistuksen merkitystä elämääni, kerron mihin ahdistus on elämässäni vaikuttanut ja tulen lopputulemaan, jossa ahdistus on minulle enemmänkin suunnannäyttäjä, kuin ikävä tunnetila, jota täytyisi paeta.
Toisessa osiossa “SUUNNAN ETSIMINEN” avaan lähtöpistettäni matkallani, kerron silloisesta elämäntilanteestani ja halustani saada muutosta tähän. Lisäksi avaan tekijöitä, jotka saivat muutoksen käyntiin. Kolmannessa osiossa “KIURUVEDELLÄ, HELMIKUUSSA 2015”, avaan kokemukseni sattumanvaraisesti tapahtuneesta päihtymystilasta, joka sai aikaan merkittävän muutoksen omassa psyykessäni. Kerron miten kyseinen päihtymystila vaikutti omaan suhtautumiseeni maailmaan, miten tuo tapahtuma vaikutti omaan hyvinvointiini ja antoi itsevarmuutta lähteä jahtaamaan unelmaani muutoksesta.
Neljännessä osiossa “MATKA TEATTERIOPINTOIHIN”, käyn läpi jokaisen vaiheen matkallani ennen teatterikorkeakoulua. Kerron ajastani Teatteri Rajarikossa, Joensuun Kaupunginteatterilla, Ylioppilasteatterilla, Lahden Kansanopistossa, sekä muutamasta Teatterikorkeakoulun pääsykokeesta. Pohdin mikä näissä eri teattereissa oli itselleni merkittävintä niin ihmisenä, kuin näyttelijäopiskelijana.
Viidennessä osiossa “SCOTT MILLER METHOD” avaan Scott Millerin pitämän kurssin merkittävimpiä asioita itselleni. Kerron havainnoistani suhteessa hengitykseen, tekstin opetteluun, sekä ohjattavana olemiseen.
Kuudennessa osiossa “ITSEVARMUUS HARJOITUKSISSA”, kerron kuinka ymmärsin Teatterikorkeakoulun aikana olevani itsevarmimmillani harjoitustilanteissa, teatterin kontekstissa. Kerron kuinka ryhmätyössä olevat selkeät raamit mahdollistavat itselleni vapautumisen läsnäoloon. Kerron kokemuksistani meditaatiosta, Yoga Nidrasta, sekä holotrooppisestä hengitystyöskentelystä, lisäksi avaan miten nämä ovat vaikuttaneet omaan näyttelijyyteeni. Seitsämännessä osiossa “TANSSITEATTERI”, kerron kokemuksestani biisin tekemisestä luokkalaisteni kanssa. Olen liittänyt osion loppuun tanssiteatterin aikana syntyneeseen biisiin improvisoimani tekstin. Kahdennaksessa osiossa “KANIJANIKANI”, kerron kyseisen produktion harjoitusprosessista. Avaan omia haasteitani roolini kanssa, ja miten ratkaisin ne. Kerron kuinka elämäni kokemuksien kautta olen voinut näytellä sienitrippiä kokonaisvaltaisesti. Viimeisessä, yhdeksännessä osiossa “LOPUKSI”, tuon opinnäytetyön päätökseen ja pohdin mitä havaintoja olen prosessin aikana tehnyt. Kerron turvallisen tilan ja ryhmätyön merkityksestä itselleni. Lopussa kiitän itselleni merkittäviä tahoja
Right-wing authoritarianism, social dominance, system justification, and conservative political ideology as predictors of mental health stigma : The Hungarian case
No full textBackground:
Insights from mental health stigma research indicate the importance of societal and political views on mental health perceptions. Most studies originate from typical Western neo-liberal settings and focus on generic mental health issues. Our research explores these associations in Hungary, an understudied post-communist context with significant stigma levels, examining a broad range of stigmas related to both general and three specific mental illnesses: schizophrenia, depression, and alcohol use disorder (AUD).
Aims:
The study aims to connect a wide array of political dispositions to stigma associated with both general and specific mental illnesses, exploring both attitudes and behavioral intentions.
Methods:
We surveyed 492 participants (147 males, 342 females) on their political dispositions, including Right-Wing Authoritarianism (RWA), Social Dominance Orientation (SDO), general and economic system justification, and conservative political ideology, and their attitudes toward general and specific mental illnesses. Regression analyses identified key political dispositions influencing stigma.
Results:
RWA was significantly linked to most stigma outcomes, while conservative political ideology showed a selective impact. Other predictors had minimal influence on stigma outcomes.
Conclusion:
Our findings suggest that perceptions of danger, threat, and unconventionality, as indicated by RWA, are crucial for mental health stigmatization in Hungary. Intervention programs should target these factors, particularly in similar contexts
Fanikulttuurin ja musiikkiteollisuuden monisyinen suhde
No full textFaniudella tarkoitetaan musiikintutkimuksessa tyypillisesti johonkin tiettyyn muusikkoon, kokoonpanoon tai musiikkityyliin kohdistuvaa ihailua ja kiintymystä. Tämänkaltainen innostunut ja intohimoinen suhtautuminen voi lisäksi kohdistua esimerkiksi säännöllisesti järjestettävään musiikkitapahtumaan, kuten Euroviisuihin, tai vaikkapa tiettyyn television musiikkiohjelmaan. Intensiivisen ja affektiivisen mediasuhteen ohella faniuteen liitetään usein piirteinä myös toiminnallisuus, intermediaalisuus ja yhteisöllisyys. Toiminnallisuudella viitataan tässä yhteydessä erilaisiin faniaktiviteetteihin, joiden myötä fanius ”laajenee ohi katselun ja kuuntelun”. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi faniuden kohdetta koskevan tietouden kartuttamista ja jakamista, fanituotteiden keräilyä tai oman idolin seuraamista sosiaalisessa mediassa. Intermediaalisuus viittaa puolestaan liikkumiseen eri viestimien välillä. Myös yhteisöllisyys voi saada faniuden ulottuvuutena eri muotoja. Sen taso vaihtelee tapauskohtaisesti arkisiin lähiyhteisöihin paikantuvasta kanssakäymisestä aina tiiviisiin alakulttuurisiin faniverkostoihin asti. --