Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Dialogi vahvan taide- ja kulttuurialan ytimessä. Yhteistyö edunvalvonnassa taide- ja kulttuurialalla sekä sen vapaalla kentällä
No full textTutkimus käsittelee taide- ja kulttuurialan taiteen alat ylittävää organisaatioiden välistä edunvalvonnallista yhteistyötä. Erityinen huomio kohdistuu taiteen vapaaseen kenttään, jolla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan toimijoita lakisääteisen rahoituksen ulkopuolella. Näkökulma tarkentuu tutkimaan taiteen vapaan kentän taiteen alat ylittävän yhteistyön dialogisuutta, mistä pohdinta laajentuu tarkastelemaan dialogin roolia osana organisaatioiden välistä yhteistyötä. Dialogi toimii demokratiaa tukevana prosessina, jonka osana myös taide- ja kulttuurialan vaikuttajaorganisaatiot ovat. Taiteen vapaan kentän ääni yhteiskunnallisessa keskustelussa on havaittu heikoksi, minkä vuoksi tulevaisuuden taide- ja kulttuurialaan kohdistuvat määrärahaleikkaukset ja muutoksessa oleva toimintaympäristö edellyttävät koko alalta vahvempaaja vaikuttavampaa edunvalvontaa. Koska taide- ja kulttuurialan edunvalvonta- ja vaikuttajaorganisaatioita sekä niiden välistä yhteistyötä on tutkittu niukasti, valaa työ tarpeellista perustaa aiheen jatkotarkastelulle.
Tutkimus hyödyntää laadullisen tutkimuksen perinnettä. Aineisto koostuu haastatteluista sekä havainnointimateriaalista, jollaisena toimi ”taiteen vapaiden kenttien yhteistyöryhmän” verkkokokous. Ryhmähaastattelutoteutettiin neljälle yhdistysmuotoisen taiteen vapaan kentän edunvalvonta- ja vaikuttajaorganisaation edustajalle, minkä lisäksi kahdelle laajemmin taide- ja kulttuurialaa edustavalle henkilölle tehtiin yksilöhaastattelut. Tulosten analyysimenetelmänä käytetään sekä sisältö- että teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Haastatteluaineisto piirtää taiteen alat ylittävästä edunvalvonnallisesta yhteistyöstä kolme erilaista kertomusta: pessimistisen, optimistisen ja visioivan, minkä lisäksi taiteen vapaan kentän yhteistyö piirtyy omana erityisenä kertomuksenaan. Yleisesti yhteistyö koetaan hyvänä, mutta alalla tiedostetaan vallitsevan yhteistyön kehitystä hidastavia ja jopa estäviä tekijöitä, kuten resurssipula ja toksiset käytännöt. Taiteen vapaan kentän toimijoiden kokemuksissa korostuvat positiiviset ja visioivat kokemukset. Havainnointiaineisto osoittaa ”taiteen vapaiden kenttien yhteistyöryhmän” verkkokokouksesta pohtivan dialogin piirteitä sekä dialogisuuteen pyrkivää keskustelukulttuuria.
Tutkimuksen keskeisinä tuloksina voidaan todeta, että asenne organisaatioiden väliselle yhteistyölle on avointa ja positiivista. Uudet rakenteet ja yhteiskunnalliset nopeat muutokset ovat vaikuttaneet yhteistyön kehittymiseen myönteisesti, mutta aktiivisemmalle ja laajemmalle vuoropuhelulle on edelleen tarve. Dialogin rooli nähdään toimivan yhteistyön edellytyksenä ja sen piirteitä vapaan kentän toimijoiden välillä on havaittavissa. Koska dialogi mahdollistaa taide- ja kulttuurialan moniäänisyyden ja vaalii demokratian ihanteita, voi sen rooli olla ratkaiseva yhteistyön myönteiselle kehitykselle ja näin taide- ja kulttuurialan yhteisen edunvalvonnallisen työn vaikuttavuudelle tulevaisuudessa
You look amazing!: Between performance and performativity
No full textThis thesis unpacks the concepts of performativity of the dress, the gaze, and layers of the self within the context of Occident by exploring the durational performance the Fabric of Identity, and performance today it suits me.
Through the method of dress up, borrowing garments from the Theatre Academy's costume department wardrobe, and the dress up repetition in the Fabric of Identity, the concept of performativity of the dress up is revealed. Commitment to this dress up weekly for a year leads to uncovering the layers of the self while layering the body with the fabrics of attire. This thesis is written with the author's journals from the dress up days, reflections of the performances, references from their colleagues, and theories from scholars.
This process leads to the main question, which is how the materials of fabrics affect and shape the immaterial self.
The thesis addresses the main question concerning the social sphere, the language of clothes, and how different types of gazes, particularly the ‘male gaze’, external or internal, make the author feel and guide their dress choices. It describes the liminal space between performance and performativity, the body of the author being stuck amidst them. The thesis continues with the author’s embracement of the sensual aspect the dress entails, returns the gaze, and highlights the perspective of the wearer.
It continues with the concepts of the gaze and the dress empowerment, describing the process of performance today it suits me, introducing the venue, the fashion boutique Liike, and the collaboration with the fashion designer Autuas Ukkonen. It follows with the description of the dress design for the performance that helps the author to transition into the performance diva and return the gaze unapologetically. The author’s pop influences on their teenage self are revealed and how they modify them into a tool to boost the performing self. Differences and similarities in performing durational performance and performance as spectacle are introduced after. Based on the research executed through the two performances, this thesis proposes a definition for durational performance and performance.
Finally, the thesis concludes with the role the institution has played in enabling research into the performativity of the dress and its power, the author’s struggles encountered on the journey of unconventional use of garments originally intended for theatre play, and the unconventional way of performing in them they choose to do
The politics of care in the professional education of children gifted for music : A sustainable ecosystem worth advocating
No full textThis report corresponds to the author’s large-scale, ongoing project, The politics of care in the professional education of children gifted for music (2022–2027), based at the Sibelius Academy and funded by the Research Council of Finland. The research addresses the inexplicably understudied goal of ethical education for children gifted for music, who are typically involved in music education aimed at professional careers. -
Jotta näkisimme : Todellisten tunteiden katsomisesta
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteessäni tutkin aitojen tunnekokemusten äärelle pysähtymistä ja niiden kohtaamista havainnoivan dokumentaarisuuden keinoin. Tarkastelen, miten hengitys liikuttaa ja elävöittää ruumista, johon tunteet, muistot ja elämänkokemukset ovat jättäneet jälkensä. Teokseni perustuu kahdeksan syvähengittäjän henkilökohtaisiin kokemuksiin hengityksen, tanssin ja hiljaisuuden äärellä. Lähestyn autenttisuuden ja todentuntuisuuden kokemusta paitsi visuaalisin ja kerronnallisin keinoin myös ruumiillisena kokemuksena. Työssäni käsittelen tunteiden esittämistä raakana, tunteiden ilmaisuun liittyviä uskomuksia ja rajoituksia – ja toisaalta niiden purkautumista. ”Todelliset tunteet” viittaavat tunteisiin, jotka ovat piilossa itseltämme ja jotka voivat nousta esiin syvähengitystyöskentelyn aikana.
Opinnäytteeni taiteellinen osa, Jotta näkisimme, on 8 min 31 sek kestävä monikanavainen videoinstallaatio, joka esitettiin pimeässä tilassa. Installaatio koostuu kolmikanavaisesta liikkuvasta kuvasta ja nelikanavaisesta äänestä. Teos oli esillä Kuvan Keväässä 2024. Teoksen audiovisuaalinen materiaali kuvattiin keväällä 2023 hengitysterapeuttikoulutuksessa, jossa keskityttiin ruumiillisiin menetelmiin ja kokemuksellisuuteen.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa tarkastelen hengityksen etymologiaa ja sen yhteyttä henkeen. Koska opinnäytteessäni keskeistä on ruumiillisen kokemuksen äärellä oleminen, pohdin syitä ruumiista vieraantumiseen kulttuurin, vuorovaikutuksen ja hengityksen näkökulmista. Avaan syvähengityksen harjoittamisen taustaa ja tekniikkaa, osittain myös omien kokemusteni pohjalta. Kirjoitan taiteellisen työskentelyni eri vaiheista kuvaamisen, muodon, leikkauksen, äänisuunnittelun, tekstin ja installoinnin osalta sekä jaan osallistujien ajatuksia ja kokemuksia teoksen katsomisesta. Lopuksi pohdin teokseni suhdetta dokumentaarisiin lähestymistapoihin sekä autenttisuuden vaikutelmaa ja sen ilmenemistä teoksissa
Tarttuminen
No full textKuvataiteen maisterin opinnäyte koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osuudesta. Taiteellinen osuus oli esillä Kuvan Kevät -näyttelyssä Kuva/Tila galleriassa 6.5.–4.6.2023. Kirjallista osuutta olen kirjoittanut taiteellisen prosessin aikana ja sen jälkeen.
Taiteellisen työskentelyni lähtökohtia ovat havainnointi ja keräily. Kerään materiaalia maalauksia varten piirtämällä, katsomalla, kävelemällä, pysähtymällä kiinnostavien esineiden äärelle, muistelemalla, kutomalla pellavakangasta, värjäämällä kierrätyskankaita ja pellavalankoja kasviväreillä.
Olen suhtautunut kirjalliseen osuuteen samaan tapaan kuin maalaamiseen; olen keräillyt kirjallista materiaalia pitämällä työskentelypäiväkirjaa, kirjoittamalla muistiinpanoja puhelimeen, kirjoittamalla ajatuksia työskentelystä kirjoituskoneella, lukemalla mielenkiintoisia kaunokirjallisia ja filosofisia tekstejä, muistellut luentoja ja materiaalia joka on resonoinut sanallistamaan sitä, mitä maalausprosessissa tapahtuu ja mitä maalaaminen minulle on.
Kuvan Kevät -näyttelyssä esillä ollut teoskokonaisuus sisälsi 15 teosta. Teokset olivat esillä Kuva/Tila galleriassa, heti galleriaan sisään tultaessa, ovea vastapäätä olevalla seinällä. Teokset levittäytyivät noin kuusi metriä leveälle seinälle. Ne sijaitsivat eri korkeuksilla, osa yläilmoissa noin kolmessa metrissä ja osa lattian rajassa. Teosten koko vaihteli tulitikkuaskista noin metri kertaa metriin.
Teokset olivat pääasiassa öljyvärimaalauksia pellavakankaalle. Osa pellavakankaasta oli itse kutomaani. Joihinkin maalauksiin yhdistin öljymaalin lisäksi pastelliliitua ja öljypastelliliitua. Mukana oli myös kaksi käsinkudottua pirtanauhaa lupiininkukilla värjätystä pellavalangasta, kaksi käsinsidottua luonnosvihkoa, joiden sivuilla oli lyijykynäpiirustuksia, ruusunmarjoilla värjätty lakanakangas sekä maasta löydetty vihertävä hahtuva.
Teosten värimaailma oli rauhallinen. Tavoittelin värejä, jotka ovat lähellä pellavan värejä tai kasviväreillä aikaansaamiani värejä. Monessa maalauksessa maalauspohja oli näkyvillä. Pohja oli eläinliimalla, puoliöljypohjusteella tai liitupohjusteella pohjustettua pellavakangasta. Halusin jättää pohjan näkyville, koska pohjien valmistaminen on tärkeä osa maalausprosessia.
Kirjallisessa osuudessa kartoitan maalausprosessia ja siihen kytkeytyviä asioita tekstien ja kirjoittamisen avulla. Kirjallinen osuus opinnäytteestä koostuu eri tekstilähteiden ja omien päiväkirjamerkintöjen fragmenteista sekä työskentelyä reflektoivista osuuksista. Olen pyrkinyt kirjoittaessa saman tapaiseen avoimuuteen, joka on läsnä maalausprosessissa. Ehdotan ja jätän asioita auki. Tämä teksti on yritys hahmotella niitä kohtia tai paikkoja, joissa maalaaminen tapahtuu
Pukuleikki - vaatteiden fantasiamaailma
No full textPukuleikki – vaatteiden fantasiamaailma lähentelee runokokoelmaa, vaatekaappia, josta avautuu Narnian kaltainen maailma. Haluan työni olevan kokonainen leikki. Koska tämä on Näyttelijäntaiteen Maisterin opinnäytteeni, tämän on mielestäni oltava välähdys taidettani. Inspiraationi kumpuaa leikistä, joten olen leikkinyt läpi tämän työn. Minua kiinnostaa kaunokirjallisuuden aspektit, joten hurvittelen myös sanoilla ja kirjoitustyyleillä. Säännöt tälle leikille ovat selkeät. Minä kirjoitan, sinä luet.
Pukuleikki – vaatteiden fantasiamaailma kuvaa näyttelijän ja puvun suhdetta ruumiillisena kokemuksena sekä mielikuvituksen leikkikenttänä. Paneudun omiin tuntemuksiini ja olen kirjoittanut tekstin omista lähtökohdistani. Olen valkoinen, atleettinen, vasenkätinen nainen. Työni koostuu viidestä luvusta.
Johdannon tyngässä avaan mielenmaisemaani suhteessa vaatteeseen ja leikittelen alun käyntiin. Johdannossa tutustutan lukijan omalle kirjoitustyylilleni, jolle koitan olla uskollinen työni loppuun asti.
Ensimmäisessä luvussa käsittelen kolme pääaihettani (leikin, rakkauden ja puvun) pintapuoleisesti ja paneudun lopulta eniten kattoaiheeseeni eli pukuun. Rakkaus ja leikki tietenkin hyppelevät matkassa mukana puvun seuralaisina. Kerron myös leikistä Improvisaation Mestarikurssilla, joka on minulle täydellinen leikin sekä taiteen suloinen sekoitus.
Toinen lukuni koostuu monesta osa-alueesta, jotka kaikki kuitenkin tähtäävät samaan pääkysymykseen: Mitä puku ja vaate minulle merkitsevät ja miksi ne ovat minulle tärkeitä sekä yksityishenkilönä että näyttelijänä? Avaan luvun kertomalla totuuden esiintymisen kipinäni synnystä, jossa pukeutuminen ja rakkaudesta haaveilu ovat pääosassa. Kerron hikoiluni haasteista, joka on innoittanut minua asujen monimuotoisuuteen ja kerroksellisuuteen, mutta joka hankaloittaa arkeani ja vaikuttaa näyttelijäntaiteeseeni, ammattitaitooni ja läsnäolooni. Niinkin suurta epävarmuutta aiheuttava asia ei kuitenkaan ole riistänyt unelma-ammattiani, koska olen vaatetuksella pystynyt pitämään hikoiluani kurissa. Kerron asun kielestä ja asun taidosta olla dramaturgi niin vahingossa kuin tarkoituksellakin. Pohdin alastomuutta ja kehoja näyttämöllä. Tutkin hieman tatuointeja ja tatuoidun kehon tarinaa. Puhun omasta tyylistäni arkiminänä ja puvun merkityksestä minulle yksityishenkilönä. Kerron myös pukusuunnittelijan valitsemasta tyylistä, jolloin omat kehoni epävarmuudet asetetaan esille toisen valitessa vaatteita minulle produktioon. Hänellä ei ole eikä tarvitsekaan olla tietoa kehoni paikoista, joita pukeutumisella haluan peitellä tai korostaa, koska hänen tehtävänsä on koota ruumiilleni toisen henkilön habitus vaatteella.
Kolmannessa luvussa paneudun kameranäyttelemisen kokemukseeni YLEn nuortensarja Savelan toisella tuotantokaudella. Analysoin tuntemuksiani roolihahmoni vaatteissa. Tutkin, miltä vaate on tuntunut päällä ja miltä se lopputuloksessa näyttää. Puran muutenkin katsomiskokemustani omasta näyttelijäntyöstäni sekä hankaluutta katsoa omaa kuvaa valkokankaan kokoiselta ruudulta. Pohdin näyttelijäntyön kokonaisvaltaisuutta ja miten se muuttuu kuvakoon muuttuessa. Astun maskibussiin ja mietin, miksi siellä vietettävä aika on ihanaa ja kamalaa samaan aikaan.
Neljännessä luvussa tutkin teatterinäyttelijän positiosta käsin Helsingin Kaupunginteatterin produktiota Fanny ja Alexander näyttämöllisenä vastapainona kameran kanssa näyttelemiselle. Pohdin, millaista roolia puku teatterin lavalla esittää. Muuttuuko näyttelemiseni teatterissa ja muuttuuko suhtautumiseni asuun lavalla? Muistelen lisäksi Teakin kolmannen vuoden tanssiteatteriproduktiota window closed. sad, big crisis, i want to dance. please let me in sekä ruumiin vaatteelle vaatimaa mukavuutta tanssiessa.
Viides luku kokoaa kaiken yhteen, ja lähetän itselleni kirjeen muistuttamaan kouluvuosistani Teatterikorkeakoulussa ja luokastani eli kurssistani eli Pizzaläheteistä.
Antautukaa leikkiin
Taiteidenvälinen pedagogiikka ekososiaalisen sivistyksen edistäjänä : Kolmen yliopistossa toimivan opettajan kokemuksia
No full textTässä tutkielmassa tarkastelen taiteidenvälistä pedagogiikkaa ja sitä, miten se soveltuu ekososiaalisen sivistyksen edistämiseen. Tutkimuskysymykseni olivat 1. Mitä on taiteidenvälisyys ja taiteidenvälinen pedagogiikka? 2. Miten taiteidenvälisen pedagogiikan avulla voidaan edistää ekososiaalista sivistystä?
Ekososiaalinen sivistys on ekologisia ja sosiaalisia tekijöitä yhdistelevä sivistyskäsitys, joka on yksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvolähtökohdista. Keskeisiä näkökulmia sivistykseen ovat ekologiset kysymykset, asioiden ja ilmiöiden keskinäisriippuvuus sekä planetaariset rajat. Niiden varaan rakentuvat ihmisten välinen sosiaalinen toiminta, joka pitää sisällään ihmisoikeuksien toteutumisen ja tasapuolisesti jakaantuvat resurssit. Intersektionaalinen ja antirasistinen ajattelu auttavat purkamaan ihmisten välistä epätasa-arvoa ja rakentamaan moninaisempaa pedagogiikkaa. Taiteidenvälinen pedagogiikka on eri taiteidenlajien välillä tapahtuvaa taiteellista ja pedagogista toimintaa. Taiteidenvälisyys on osana musiikin oppiainetta perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteissa.
Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin keväällä 2022. Aineisto koostui kolmesta taiteidenväliseen pedagogiikkaan perehtyneen yliopistossa toimivan opettajan teemahaastattelusta. Haastateltavat toteuttavat yhdessä Johdatus taiteidenväliseen pedagogiikkaan -opintojaksoa osana Sibelius- Akatemian, Teatterikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston pedagogisia opintoja. Tutkimusaineistoa analysoitiin aineistolähtöisesti sekä peilaten ekososiaalisen sivistyksen, intersektionaalisen, antirasistisen ja tai- teidenvälisyyden tutkimuskirjallisuuteen.
Tämän tutkimuksen perusteella taiteidenvälisellä pedagogiikalla on mahdollisuuksia edistää ekososiaalista sivistystä. Taiteidenväliseen toimintaan liittyy yhteistyön harjoittelua, omalta mukavuusalueelta poistumista sekä toiseuden kohtaamista. Parhaillaan toiminnassa syntyy kriittisyyttä, uutta tietoa, transformatiivisuutta, kuvittelukykyä ja huolenpitoa. Muun muassa nämä ovat edellytyksiä ekososiaalisen sivistyksen edistämiselle
Topiikka videopelimusiikissa: Bardi-topos Genshin Impact -pelin musiikissa kerronnallisena lähtökohtana
No full textTutkielmassani analysoin videopelin Genshin Impact sisältämää musiikkia topiikka-analyysin näkökulmasta. Pelimusiikin keskeinen rooli on tukea kerrontaa ilmaisukonventioilla, joiden avulla luodaan mielleyhtymiä kuvan ja äänen välille. Topiikka ei ole kuitenkaan käsitteenä vielä juurtunut pelialalla, minkä takia havainnollistan pelin musiikissa ilmeneviä ilmaisukeinoja klassisromanttisten toposten avulla. Kontekstuaalisista ja historiallisista syistä Genshin Impactin musiikissa esiintyvät ilmaisukeinot eivät tule vastaamaan yksi yhteen sitä, mitä klassisromanttiset topokset sisälsivät. Lisäksi topoksiin viittaavat musiikilliset tapahtumat eivät aina ole yksiselitteisiä, minkä vuoksi analyysissa huomioin keskeisesti myös pelitilanteen narratiivin ja tuen analyyttisia huomioita pelin kontekstin ja kerronnan avulla. Analyysien kautta nähdään, kuinka mielekkäitä ja kuvausvoimaisia klassisromanttiset topokset ovat nykyajan pelimusiikissa. Bardi-topos toimii analyyseissani sateenvarjokäsitteenä, jonka alle kuuluvat lähes kaikki muut käyttämäni topokset. Se on käyttämästäni topoksista sisällöltään laajin ja käsittelee pelille keskeisiä teemoja kuten idyllisyyttä, yliluonnollisuutta, taistelua ja nostalgiaa. Genshin Impactin musiikin toistuva viittaus kyseisiin aiheisiin tekee bardi-topoksesta analyysissa kuvausvoimaisen myös pelin musiikista johdonmukaisen. Tutkimukseni pyrkimyksenä ei ole leimojen lyöminen musiikin päälle. Sen sijaan tavoitteenani on tulkita ja avata käytettyjä ilmaisukeinoja klassisromanttisen toposten valossa. Tämän kautta esitän topos-analyysin käyttömahdollisuuksia pelimusiikissa, jossa ajan vakiintuneiden musiikillisten merkkien eli toposten käyttö on mielestäni yksi tärkeimmistä puolista
Broken Time : On the Fragmentation of the Experience of Art School and the Impact on Identity Formation and Ttransformation
No full textThis paper explores how increases in modularisation, elements of professional practice and even our relationship to screens and social media are amongst the factors that have changed the way time is experienced in higher fine art education. I draw upon my experience as a student, educator and pedagogical researcher to propose that identity formation and/or transformation are amongst the key functions of higher education in fine art in the West; that becoming an artist involves complex process of socialisation and individuation; and that these processes take time. I speculate that time is something which was once experienced comparatively smoothly but has been striated and fragmented by various factors including an increased focus on employability, the presence of social media, and not least various post Bologna interpretations at national or local level of the introduction of units and modules to comply with standardised credit systems. I propose that the combined effect of these factors amongst others distracts students from the middle by focusing them on micro destinations that deflect from developing a practice and impacts on these potentials
We can’t settle for normality : Towards feminist monster studies
No full textThe present, global moment arguably requires a shift in addressing issues concerning the “normal”. We understand the normal not only as the general, the common, and the standard, but also as that which embodies social and cultural legitimacy, carrying the underhanded, invisible power that tells you that “what is normal is also right” (Hacking, 1990, 160). The COVID-19 pandemic propelled important debates about how a persistent rhetoric of “returning to normal” effectively shifts heightened awareness of different types and degrees of vulnerability and marginalisation to calls for “normality”, belonging and familiarity, for example relating to social reproduction (Stevano, Ali and Jamieson, 2020) and accessibility (Cole, 2016; Goggin and Ellis, 2020; Lakshmi Piepzna-Samarasinha, 2022). In this chapter, we want to draw attention to how the very notion of normality always operates according to a perceived majority. As monster studies teaches us, the monster is historically and culturally positioned as opposite, outskirt, abnormal (Haraway, 1992; Cohen, 1996; Shildrick, 2022; Davies, 2016). But can the figure of the monster also help us to move beyond this established dichotomy between the familiar and the unknown? What is at stake for the relationality between normality and the monster as they are currently being imagined