Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Artistic research
No full textThe past twenty years have seen a growing demand for more research-oriented Finnish artist education. Also, students‘ interest in theoretical reflection in their field, as well as in doctoral degrees based on artistic research has increased. At the same time, it has been aptly asked what kind of academic skills would be meaningful to teach to practice-oriented artists, and whether it is possible or necessary at all. The model offered by scientific universities often fails to provide answers to questions arising from artistic processes, and theses of art universities cannot be assessed with indicators borrowed from other fields. Within artistic research, there has, however, been no interest in creating its own canonised methodology or a uniform theoretical framework. So how can an art student or a professional artist interested in research even get started?
The purpose of this learning material is to provide the reader with possible models and methods of artistic research, as well as to address its core questions and trends. It is compiled primarily to meet the needs of Master’s studies at the Theatre Academy of Uniarts Helsinki in the 2020s, but hopefully it also provides help in applying for doctoral studies, and more generally serve a wider public interest in the subject. The aim with the texts has been to make them as easily accessible as possible, and reading them does not require prior knowledge of the topic. Above all, it is hoped that the learning material will inspire both artists in the field and art students to find new perspectives on their artistic work, and independently deepen their understanding of their own field.
The learning material consists of two parts. Laura Gröndahl has prepared an introductory section, based on her teaching and supervising for many years at various levels, at several art universities. Its aim is to provide an overview of the current starting points, principles and practices of artistic research. In-depth articles written by artist-researchers representing expertise in different fields explore in more detail current topics, most commonly used approaches, background theories and critical perspectives in artistic research. In addition, they present the recent history of the field in Finland as well as individual artistic research theses.Foreword / Laura Gröndahl -- Artistic research at Finnish universities / Laura Gröndahl -- Tools for artistic research / Laura Gröndahl -- How do I prepare an artistic research plan? / Laura Gröndahl -- Artist, researcher or artist-researcher? / Laura Gröndahl -- Research with art – what does it mean? / Laura Gröndahl -- In-depth articles: -- Diversifying Artistic Research / Annette Arlander -- Artistic Research beyond Doctoral Studies – Plants, Trees and Recording the Process / Annette Arlander -- Acting as a Medium for Artistic Research / Mikko Bredenberg -- The Decolonisation of Artistic Research, or Why Think about Art in Non-Eurocentric Ways? / Hanna Järvinen -- Pragmatist Philosophy in Support of Artistic Research / Seppo Kumpulainen -- Subjectivity in Artistic Research / Pilvi Porkola -- Feminism and Artistic Research / Pilvi Porkola -- On Phenomenology and Artistic Research in Performing Arts / Leena Rouhiainen.Vain verkkojulkaisuna. Online publication only.Englanninkielinen käännös suomenkielisestä verkkojulkaisusta Taiteellinen tutkimus. Translation from Finnish.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Oswalds äventyr i skogen, en akt av depression
No full textI min magisteruppsats, Oswalds äventyr i skogen, en akt av depression, reflekterar jag kring min depression och undersöker hur den påverkar mitt skådespelararbete. Jag undersöker och reflekterar även över vad en deprimerad skådespelare är, utmaningarna kring det samt hur jag kan använda mig av depressionen i mitt arbete. Kort och gott handlar denna uppsats om min upplevelse och resa med min depression, med teater och skådespelarkonsten som medresenärer.
I denna uppsats får man utöver den reflekterande och undersökande texten även läsa en fabel om den sorgsna grisen Oswald och hans äventyr genom Maestusskogen där han söker efter svar till sin mystiska sorg. Jag har inkorporerat fabeln som ett form val för att verkligen kunna gå djupare in i depression som ett fenomen och vad det innebär att leva med depression. I den reflekterande och undersökande texten försöker jag reda ut hur det depressiva kan påverka helheten av mitt skådespelararbete såsom min identitet, min konst, min kropp, min arbetsdag, relationer, repetitioner och verktyg.
Med denna uppsats har jag haft som mål att via dessa metoder som reflektion och fabel få en bättre inblick i hur depression och skådespelarkonst fungerar tillsammans, samt kunna ge mig själv svar och nya verktyg att använda till framtiden. Ett andra delmål har varit att dela med mig av mina upplevelser till andra deprimerade konstmakare, både för syftet att ge fler insikter i ämnet och att visa att vi inte är ensamma. Att vi fortsättningsvis finns.
Denna uppsats har varit personligt viktig för mig. Den markerar slutet för min magisterutbildning samt är en skrämmande bekännelse av färg, av min person och min psykiska hälsa. Den är också ett erkännande till mig själv och min depressionsom varit med mig i ungefär 15 år. Jag har även konstaterat att det ännu finns väldigt lite forskning kring skådespelare och deras psykiska hälsa som sporrar mig att vilja undersöka samt skriva vidare om ämnet i framtiden. Diskussionerna kring skådespelares psykiska hälsa blir allt vanligare och vanligare och jag ser framemot att se vart det tar oss, förhoppningsvis till en mer hälsosam arbetsmiljö. Huruvida jag verkligen kommer skriva vidare får framtiden avgöra, men denna uppsats är en god grogrund för mig att börja med
Landscape in the Imaginal, An Imaginally Enriched Episteme of Place
No full textA place can be more alive than merely living, it can be tangibly alien and unending, as real to you as a lover, as mutually disclosing yet always receding, it can hold the weight of all your earthly doubts and crumble them in a seed. Here everything begins to shake, sway and shiver, words are wind whispers of an unabridged lore, it says “Remember To Die.”
This Masters of Fine Arts thesis consists of the artistic component, “Leposaari,” exhibited in Kuvan Kevät 2024 at the Academy of Fine Arts Helsinki, and the written component, “Landscape in the Imaginal, An Imaginally Enriched Episteme of Place.” The artistic component of the thesis consists of a hand drawn animation, a three dimensional lithograph, two drawings on found papers, a paper based sculptural form with printed components, a drypoint drawing on plexiglass and a sound work. The greatest commonality among them is the use of drawing both directly and through resultant prints. The works have a common prefix because they are each one part of a larger whole, all contributing to the emergence of the spirit of Leposaari.
The various artworks that make up “Leposaari,” appear out of the gradual development of a relationship between myself and the eponymous island in Eastern Helsinki. This island is arranged in concentric forms, the outer perimeter a shoreline of rocks and trees, held apart by a fence into a cemetery; the trees, rocks and gravestones all converging on a small chapel. The project of “Leposaari,” begins from a sense of existential necessity to move out of the mode of mere materialism, and into real contact with the eternality of experienced phenomena. In this project these poles are seen as the difference between abstract space and known place. Through ritualised visits to the island, with the intention and expectation of seeing beyond its constitutive parts, Leposaari gradually became a mythology, a truth in form, of the relationship between the living and the dead, and what holds them both together. The tree sentinels, the crow necromancer, the veil of the iron gate, and the promise of a love binding.
The artistic and written component of my thesis centres around the question of ‘relationship’ as it relates to a depicted landscape. In the written component, I consider and analyse the ideology and epistemology that underwrote traditional landscape art, and allied it to the colonial mission and the view of nature as merely a resource for human usage. I connect the loss of experiential transcendence post reformation, and the glorification of propositional knowledge of the enlightenment, to the eventual desacralizing of nature, and the eventual loss of meaningful connections between people and places. I make the argument in this paper that the view of landscape as space, is the view of a desacralized external world, which should be replaced by landscape as a reflection of an imaginally enriched relationship to a particular place, as the antidote, to the nomothetic quality of a materialist understanding of landscape. In this text I explain how I came to this reconfiguration of landscape art, and how this understanding eventuated in a practice involving an active relationship with the island Leposaari. I describe how this relationship informed my artistic practice and how this was made evident in the works themselve
”Meissä on meidän mieli, meidän keho, meidän tunteet” - Ihmiskäsitys laulunopetuksessa kolmen laulunopettajan kuvailemana
No full textTutkielmassani tarkastelen laulunopettajien ihmiskäsityksiä sekä sitä, miten ne muodostuvat ja ilmenevät laulunopetuskontekstissa. Tarkoituksena oli selvittää opettajien kertoman mukaan heidän ihmiskäsityksi- ään sekä niiden suhdetta laulunopetukseen.
Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa aineisto on tuotettu haastattelemalla kolmea eri laulunopet- tajaa keväällä 2023. Aineiston tuottamisen menetelmänä on käytetty teemahaastattelua.
Tutkimuskysymykseni olivat:
1. Millainen on haastateltavan laulunopettajan ihmiskäsitys hänen kuvailunsa mukaan?
2. Miten haastateltava laulunopettaja ajattelee ihmiskäsityksensä näkyvän opetuksessaan?
Tutkimuksen teoriaosuus nojaa Lauri Rauhalan (2005) holistiseen ihmiskäsitykseen, jossa painottuvat tajunnallisuus, kehollisuus ja situationaalisuus. Peilaan näitä kolmea osa-aluetta suhteessa musiikinope- tukseen sekä laulupedagogiikkaan. Tavoitteena tutkimuksessa on luoda kuva laulunopettajien ihmiskäsi- tyksistä sekä selvittää, miten ne ilmenevät laulunopetustilanteessa.
Tutkimukseni perusteella kaikki kolme haastattelemaani laulunopettajaa kuvaavat ihmiskäsityksensä sisältävän piirteitä holistisesta ihmiskäsityksestä. Tutkimukseni mukaan holistinen ihmiskäsitys on vahvasti yhteydessä heidän opetukseensa. Opettajat tiedostavat laulamisen olevan erittäin kokonaisval- taista, holistista toimintaa, jossa on tärkeää ottaa huomioon oppilaan keho, mieli ja ympäristö
Dramaattiset linnut : Hänen olivat linnut -romaanin dramatisointiprosessi näyttämötekstiksi
No full textTämä kirjallinen opinnäytetyö kuvaa taiteellisen opinnäytteeni tekoprosessia. Tein taiteellisena opinnäytteenä dramatisoinnin Marja-Liisa Vartion romaanista Hänen olivat linnut. Kuvaan dramatisoinnin tekemisen prosessia konkreettisesti, mutta avaten sitä suhteessa lähdemateriaaliin.
Ensimmäisessä osassa kuvaan oman uupumiskokemukseni kautta lähtökohtia ja olosuhteita, joissa lähdin alun perin kirjoittamaan Teatterikorkeakoulun dramaturgian opintojen taiteellista opinnäytettäni. Uupumus oli minulle sysäys kohti kevyempää työskentelytapaa, jolloin päädyin kirjoittamaan dramatisoinnin.
Toisessa osassa kirjoitan siitä, mitä dramatisointi tarkoittaa, ja miten ymmärrän draaman, ja sen suhteen dramatisoinnin käsitteeseen. Käytän keskeisinä lähteinä Katariina Nummisen, Mari Hyrkkäsen ja Maria Kilven toimittamaa Dramaturgiakirjaa ja Paula Salmisen ja Elina Snickerin toimittamaa Jumalainen näytelmä – dramaturgisia työkaluja -teosta. Esittelen kirjailijan, Marja-Liisa Vartion, ja avaan, miten valitsin juuri tämän romaanin dramatisoitavaksi.
Kolmannessa osassa kuvaan dramatisointiprosessin kulun ensimmäisestä versiosta viimeiseen. Käyn läpi työn eri vaiheita ja niiden herättämiä haasteita ja kysymyksiä. Vertailen myös tarkemmin dramatisointini ensimmäistä kohtausta romaanin ensimmäiseen lukuun, ja avaan näin virketasolla tekemiäni valintoja. Kirjoitan dramatisoijan tekijyydestä, ja pohdin millainen tekijä dramatisoija on. Kirjoitan siitä, millaisia eroavuuksia olen itse kokenut dramatisoinnin tekemisessä verrattuna omaan kirjoittamiseen.
Neljännessä osassa kirjoitan tarkemmin dramatisoinnin tekemisen herättämistä merkityksistä suhteessa teokseen. Ajattelen, että Vartion romaanin lukukokemuksen kautta on mahdollisuus päästä tarkastelemaan kulttuurissamme kiellettyjä tunnekokemuksia, kuten katkeruutta ja passiivisuutta. Avaan romaanissa keskeisten täytettyjen lintujen merkitystä Lea Rojolan romaania käsittelevän artikkelin, Rachel Poliquinin eläinten täyttämistä eli taksidermiaa käsittelevien ajatusten, Julia Kristevan abjekti-käsitteen ja Mark Fisherin outouden lajien kautta. Loppupäätelmissä kirjoitan siitä, miten osaltani dramatisoinnin tekeminen tulisi vielä jatkumaan, sillä toivon saavani dramatisoinnin esitettäväksi valmistumisen jälkeisenä aikana. Viittaan vielä Bojana Kunstin erotteluun projektin ja työn käsitteiden eroista suhteessa aikaan, ja pohdin sitä suhteessa dramatisointiprosessiini
Keskeneräisyyden sietämisestä ja nauttimisesta - Erään näyttelijän tuskaa ja oivalluksia harjoitusprosessissa
No full textOpinnäytetyössäni tarkastelen keskeneräisyyden hyväksymistä harjoitus- ja esityskaudella. Pohdin erityisesti keskeneräisyyden sietämistä näyttelijäntyössä, valmiin materiaalin kanssa työskentelyyn liittyviä haasteita ja sitä, miten improvisaatio voi hyödyttää minua näyttelijänä eri tilanteissa. Vertailen käsikirjoitetun näytelmän harjoitusprosessia improvisaation työskentelytapaan, jossa mitään ei suunnitella ennalta.
Ensimmäisessä luvussa tarkastelen, miten häpeä, itsetietoisuus ja tarve itsekontrolliin vaikeuttavat näyttelemistäni. Alan helposti ohjata itseäni näyttämöllä tai keskeytän harjoittelun. Välillä en uskalla pyytää ohjaajalta apua, vaan yritän selviytyä yksin. Pohdin turvallisen työympäristön merkitystä siinä, että uskallan tehdä yhteistyötä ohjaajan ja muun työryhmän kanssa sekä kohdata epäonnistumiset.
Toisessa luvussa kuvaan Improvisaation mestarikurssin vaikutusta minuun näyttelijänä ja sitä, miten improvisaatio eroaa käsikirjoitetun näytelmän harjoittelusta. Pohdin, millaisia tekniikoita improvisaatio tarjoaa
itsekontrollista irti päästämiseksi sekä kykyyn olla läsnä esitystilanteessa.
Kolmannessa luvussa pohdin vaihto-opiskelukokemuksistani Prahassa. Opiskelin Feldenkrais-tekniikkaa, (Inter)Acting with the Inner Partner -harjoitusta sekä skenografiaa. Vaihto-opiskelussa ympäristön vaihtuminen antoi minulle tilaisuuden löytää uusia puolia itsestäni; opin tunnistamaan kehollisia reaktioitani ja seuraamaan impulssejani uudella tavalla sekä rauhoittamaan hermostoni.
Neljännessä luvussa avaan "Sarvivälke"-monologin harjoitusprosessia, joka sai ensi-iltansa keväällä 2024 Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä. Kerron, miten sovelsin improvisaation mentaliteettia yksin työskentelyyn. Pohdin ohjaajan ja näyttelijän välisen yhteistyön merkitystä, ja keinojani rakentaa kontaktia sekä kuvitellun että oikean yleisön kanssa.
Pohdin työssäni, miksi joillain harjoituskausilla koen vapautta ja luovuutta, kun taas toisinaan kohtaan lukkiutumista ja epävarmuutta. Olen oppinut opinnäytetyön myötä ja viiden opiskeluvuoteni aikana armollisuutta itseäni kohtaan. Minun ei tarvitse esittää sujuvaa, jos en vielä tiedä kaikkia vastauksia harjoituksissa
The (Un)Capture of Cappanawalla : Vital Materiality and Collaborative Artistic Emergence
No full textThis visual essay recounts a photography excursion that unexpectedly evolved into a transformative artistic encounter on Cappanawalla mountain in rural Ireland. What started as a systematic and detached approach of photographic framing and capture, took on a dramatic shift toward an exertion of unknown forces disrupting the human role as artist-photographer. Various nonhuman actants exerted their vital materiality as thing-power forces and collaborators in the creation of images along Cappanawalla. This experience provoked a radical reframing of artistic creation as a distributive agency of authorship among the vital materiality, in which the human is just one creative actant among many
Kohti näkymätöntä praktiikkaa
No full textKohti näkymätöntä praktiikkaa on opinnäytetyöni Taideyliopiston teatterikorkeakoulun tanssinopettajan maisterin tutkinnosta. Sen keskiössä on sisäinen, näkymätön harjoittelu, jota tein Helsingin julkisessa liikenteessä keväällä 2024. Opinnäytetyön aiheen taustalla on huomio, jossa olen tunnistanut opettajana itsessäni kaipuun olla lämpimämpi ja helposti lähestyttävämpi suhteessa oppilaihin ja olen tunnistanut itsessäni ”seiniä”, jotka ovat estäneet välittömän yhteyden tapahtumisen. Halusin kehotietoisuutta harjoittamalla tutkia, millaisia esteitä yhteyden tiellä mahdollisesti on, sekä miten voisin harjoitella yhteyden rakentamista suhteessa maailmaan ja kasvaa kohti avoimuutta ihmisenä ja opettajana. Toinen taustalla oleva kiinnostus on ollut pohdinta siitä, miten me ihmiset voisimme luoda kaupunkiyhteisöjemme arkeen enemmän kuuluvuuden tunnetta ja millaisten taidepedagogisten menetelmien avulla voisi luoda lisää harjoituksia kuuluvuuden kokemusten lisäämiseksi.
Kyseessä on ”itseopettajuuden” praktiikka, jonka ympäristöksi valitsin julkisen liikenteen. Halusin nimenomaan harjoitella yhteyden rakentamista itseeni ja maailmaan paikassa, jossa oli kanssakulkijoita, jotta voisin tutkia, millaisia asioita tunnistan itsessäni suhteessa toisiin, ei tuttuihin ihmisiin. Näkymätön nimenä viittaa siihen, ettei toiminta ollut ulospäin näkyvää liikettä ja asiat, joita tutkin, olivat sisäisiä ja näkymättömiä. Lähestymistapana opinnäytetyössä on autoetnografia ja toiminta on myös paljolti linjassa myös fenomenologian kanssa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on: Millaisia näkymättömiä ilmiöitä praktiikan harjoittamisen kautta ilmenee?
Apukysymyksinä on: Millä tavoin näkymättömän praktiikan harjoittaminen Helsingin julkisessa liikenteessä voi vaikuttaa yhteyden ja kuuluvuuden kokemuksiin? Ja millä tavoin näkymätön praktiikka on suhteessa taideopettajuuteen?
Opinnäytetyössä kuvaan millaisista tarpeista näkymätön praktiikka tulee ja avaan siihen liittyviä käsitteitä. Keskeisinä käsitteinä opinnäytetyössä on kehotietoisuus ja maailmaan kuuluminen, joita avaan eri näkökulmista, kuten T’ai Chi ja ekososiaalinen sivistys. Kerron millaista praktiikka on ollut käytännössä tehdä ja millaisia löydöksiä, vastauksia tutkimuskysymyksiin sitä tekemällä on tullut. Lopuksi kokoan työn antia yhteen ja pohdin, millaisia tulevaisuuden näkymiä näkymättömällä praktiikalla on, sekä millaista potentiaalia siinä mielestäni on havaittavissa suhteessa tulevaisuuteen
Operettiteatterin historia 1959 - 1995
No full textOperettiteatterin ensimmäinen ensi-ilta nähtiin 1.11.1959 Kulttuuritalolla,
kun se esitti musikaalin Enkeleitä Broadwaylla.
Mikä oli tämä uusi teatteri Helsingissä ja mikä on sen tarina? Hilkka
Kinnusen Säätiön tilaamassa historiikissa Operettiteatteria lähestytään
nimenomaan teatterihistoriallisesta näkökulmasta. Kirjan taustalla
vaikuttavat Operettiteatterin perustajan ja johtajan Hilkka Kinnusen
muistelmat (Kukkonen WSOY 2005), mutta painopiste on tällä
kertaa eri. Mukana on myös paljon uusia lähteitä.
Koska mikään ei ala tyhjästä, tarkastellaan aluksi, millainen henkilö
oli teatterin takana: millainen tausta ja koulutus Hilkka Kinnusella oli
ja ennen kaikkea miksi oma teatteri oli suorastaan ”pakko” perustaa.
Lisäksi käsitellään muun muassa Operettiteatterin suhdetta uuteen
Kulttuuritaloon ja teatterin suosion syitä. Operettiteatteri oli poikkeuksellinen
ilmiö suomalaisessa teatterikentässä. Se oli myös vahvasti
yhden naisen näköinen teatteri.
Kirjassa käydään läpi yksityisen teatterin perustaminen, sen ohjelmisto
sekä laajat koti- ja ulkomaankiertueet. Kiinnostavan näkökulman
tarjoavat operetin arvostus ja suhde ajan muuhun teatteritarjontaan.
Lopuksi pohditaan, miksi ja miten operetin asema muuttui Operettiteatterin
historian aikana.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Taide ja kulttuuri edistävät terveyttä ja hyvinvointia
No full textKartoitimme virtaviivaistetulla pikakatsauksella taide- ja kulttuuritoiminnan mahdollisuuksia edistää eri ikä- ja väestöryhmien terveyttä ja hyvinvointia.
Taide- ja kulttuuritoiminta vaikuttaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kaikilla osa-alueilla, erityisesti sosiaalisiin tekijöihin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä ennaltaehkäisyyn.
Lääkärit voivat edistää kulttuurihyvinvointia osallistumalla monitieteisiin tutkimushankkeisiin ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Lisäksi he voivat jakaa tietoa taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista sekä määrätä kulttuurireseptejä