Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Liminality Instruments-Ality
No full textThis text, titled ‘Liminality Instruments-ality', is the written thesis of Amanda Hunt’s Master’s work. It serves as an accompaniment text to the artistic component, ‘Liminal Instruments III’, exhibited in the Kuvan Kevat exhibition, May – June 2024. Supporting the artistic element of the work, the artist expounds upon the research and concepts used leading up to the production of the final work.
In this text, the artist dives into topics of relationality frameworks, support systems, and ways of Queering hegemonic relationship structures. Hunt begins each chapter title with the phrase “The ‘What’ in ‘How’ and the ‘How’ in ‘What’”, which serves as a meta-framing, reminding the reader that ‘form’ and ‘content’ intermingle both conceptually and practically in this work.
Hunt opens the text by outlining their socio-cultural-economic background, along with their Queer identity. This acts as ground work to orient the reader about the place from which they speak, and the importance these systems bear on their relationships. Hunt then includes an interview held with two dear individuals, their answers being transposed by rote from emails and voicenotes. This section serves as a tonal shift and posits that conversations held between friends and lovers within the artist’s Queer and Feminist circles are already doing the work from outside academia, freely in their personal lives on a daily basis.
Referencing two artists that have acted as influential support, Hunt compares John Court and Cassils’ visual live art works to theirs, drawing parallels between all three practices.
Using the institutionalized relationship model of Marriage, Hunt considers the underpinnings and implications of this structure, with its roots in Colonialism, Capitalism, and Heteronormative Patriarchal histories. They consider how we might expand our relational palette to move beyond these limited systems. A chapter honouring all the ways people who are called ‘friends’ have shown infinite types of support and love poetically outlines the limited role friendship unjustly plays in a Western, Heteronormative lens.
Hunt then delves into the artistic practice of making the metal aluminium sculptures that are performed with. Artist and activist Cassie Thornton’s ‘The Hologram’ is used as research for Hunt’s performance score. Hunt outlines the technical and material process of Ceramic Shell Casting, including documentation of this process. Hunt goes into thematic detail about the body castings used for the sculptures, and ties in an earlier investigation of alternate structural relational models with the formal and conceptual outcome of their material work.
A poetic conclusion makes analogous connection between the collaborative act of metal casting with that of the collective performance work. Site, material, and bodies are considered in both poetic takes. Hunt finally concludes the work with process drawings featuring early textual thinking about the artistic process
Music schools as forerunners towards collaborative professionalism
No full textThis chapter raises fundamental questions about the role of collaboration in instrumental and vocal music education in a rapidly changing society. Given public demands for free access, equity, and wide participation as well as the societal responsibility of music education understood as a service to communities, what music schools may be expected to offer includes, but also reaches beyond traditional musical expertise. Researchers now largely agree that teams, communities of practice, and networks can serve as locations for learning and enhancing professional practice and as locations for novelty and innovation. The authors suggest that a shift towards collaborative professionalism in music education may enable music schools to respond to wider societal concerns and act as game changers in processes of making contemporary societies not just musically better but also better and more sustainable places to live. The chapter sets the stage for theoretical and practical understandings of the potential that collaborative professionalism holds for what counts as excellent work in twenty-first-century instrumental and vocal education
Matadalogy : Navigating Tradition and Contemporaneity in Nthoko'do
No full text“Do not remove the ancient landmark that your ancestors set up” (NRSV, Proverbs 22.28).
The relationship between the past and present is a fundamental aspect of human cultures, particularly in understanding how each informs the other. From an artistic perspective, this connection is especially evident in the realm of traditional music and its influence on contemporary musical contexts. This relationship is explored in the concept of Matadalogy, a methodological and creative framework for negotiating the intersection between tradition and contemporaneity in the practice of Nthoko’do, a traditional African musical art form practiced by the Ndau people in central and western Mozambique. This study initially investigates the performance practices, cultural significance, and social roles of Nthoko’do, emphasizing its continued relevance within the Ndau community. This research was guided by two primary objectives: first, to examine Matadalogy as a methodological framework for adapting and reinterpreting elements of Nthoko’do within contemporary musical contexts while preserving cultural integrity; and second, to reflect on how this approach has shaped my own compositional practice and artistic identity.
Through a combination of artistic research, theoretical analysis, fieldwork, ethnography, and autoethnography, the study addresses the processes involved in integrating traditional music practices into modern musical frameworks. To demonstrate the practical application of this process, three case studies were developed. The first focused on translating Nthoko’do’s foundational musical elements into contemporary instrumentation. The second investigated rhythmic locking with particular attention to the relationship between bass and drums, and the synchronization of Nthoko’do’s primary rhythmic figures alongside interlocking patterns across the ensemble. The third explored rhythm patterns inspired by unconventional sources such as Mozambican storytelling traditions, children’s games, and popular music through the lens of intertextuality.
These case studies illustrated how Matadalogy functions as a creative tool for balancing tradition and innovation, by offering a unique Ndau perspective on the relationship between traditional and contemporary artistic practices. The outcomes of this research include the development of the Matadalogy framework, a redefined artistic identity, and original artistic works such as new musical works, a live recital performance, and a written component which serve as tangible demonstrations of the intersection between cultural heritage and modern artistic expression
Podcastit kiihtyvän kulttuurin osana ja vastavoimana: kuuntelijan ja tekijän näkökulma
No full textMitkä ovat podcastien kuuntelun ja tekemisen erityispiirteet vuoden 2024 Suomessa? Miten podcastien kuuntelu auttaa selviämään kiihtyvässä maailmassa, ja miten tämä maailma vaikuttaa podcasteihin, eli suoratoistopalveluista kuultaviin audio-ohjelmiin?
Avaan kiihtyvän kulttuurin käsitettä informaatioteknologian kiihtyvän kehityksen sekä teknologiayhtiöiden vallan avulla. Tarkastelen podcastien erityispiirteitä kuuntelijoille multitaskaamisen sekä sosiaalisten tarpeiden täyttämisen kautta. Kehittelen podcastien mahdollista vastavoimaa kiihtyvälle kulttuurille paneutumista korostavan keston ja sisällön kautta. Peilaan podcastien kuuntelututkimusten tuloksia flow-teoriaan ja flow-kokemusten kykyyn lisätä elämän mielekkyyden kokemusta.
Toisessa osassa heijastelen podcastien koukuttavia keinoja suhteessa Taylor Swift, minun versioni -radioesseesarjaan, joka on opinnäytetyöni taiteellinen osa. Puran teoksen äänisuunnittelua, käsikirjoitusta ja dramaturgiaa kuulijan koukuttamisen kannalta. Peilaan ensimmäisen jakson koukutuskeinoja kahteen Yle Areenassa julkaistuun podcastiin, joista ensimmäinen on Naisen Kosto ja toinen Riku Rantala: M/S Mystery.
Tutkimusaineistonani olen haastatellut Ylen audiosuunnittelun vastaavaa tuottajaa Aino Töllistä sekä asiakkusasiantuntija Anna Lahelmaa. Heidän haastattelunsa sekä oma työkokemukseni freelancer-äänisuunnittelijana avaavat näkymiä Ylen toimintaan ja tavoitteisiin podcast-julkaisijana. Pohdimme mihin suuntiin podcastit ja suoratoistopalvelujen kehitys ovat menossa.
Loppupäätelmässä arvioin, että podcasteilla on voimaa vahvistaa pitkäjänteistä keskittymiskykyä ja tarjota hyvinvointia reaktiohakuisen maailman keskellä. Podcastit auttavat kuuntelijoita pääsemään flow-tilaan arjen keskellä, mikä on edesauttaa mielekkään elämän kokemust
High-Rise Pigs
No full textThis thesis project consists of the artistic component and a written component. Both components are attempts to think through my object of fascination — the industrial pig.
The artistic component, presented in Kuvan Kevät 2024, consists of two works. The first work is High-Rise Pigs, a 32-minute essay film. The second work is On Enclosures, a series of three monoprints.
The written component of this thesis consists of two main parts. The first part documents this thesis, discusses the motivations behind the artistic component and ends with a reflection on the process of essaying throughout these two years. The second part, in the spirit of essaying, is a new essay on how the combination of architecture and pig might hold creative possibilities
Paloista kokonaiseksi - Basso continuo -osuuden rekonstruointi Cozzolanin sävellykseen
No full textTutkielman aiheena oli puuttuvan basso continuo -osuuden rekonstruoiminen Chiara Margarita Cozzolanin kappaleeseen Amate o populi kokoelmasta Scherzi di sacra melodia. Pyrkimyksenä oli tuottaa historiallisesti tiedostava rekonstruointi, joka pohjautuu Cozzolanin omaan sävellystyyliin sekä historiallisiin lähteisiin 1600-luvun continuo-tekstuurista.
Työn keskeisiä aiheita olivat rekonstruoinnin tuomat haasteet ja kysymykset, sekä continuon kirjoittaminen continuo-soittajan näkökulmasta. Rekonstruoinnin pohjana oli kirjallisten lähteiden lisäksi myös cembalistin ja basso continuo -soittajan käytännön praktiikka. Työssä myös käsiteltiin sitä, miten continuo-osuuden kirjoittaminen eroaa sen tulkitsemisesta, ja kuinka erottaa rekonstruointi- ja sävellystyöstä oma tulkinta pyrittäessä löytämään säveltäjän alkuperäinen kirjoitustyyli.
Kirjallisessa työssä käsitellään sitä, minkälaisiin ratkaisuihin continuo-osuuksia kirjoittaessa päädyttiin, sekä havainnollistetaan sanallisesti ja nuottiesimerkein, mihin ratkaisut perustuivat
Kokoelma teoksessa : kokeita kuvaamisen tavoista
No full textTämä julkaisu on kuvataiteen tohtorin opinnäytteen kirjallinen osa. Esitarkastetut näyttelyosuudet ovat olleet:
Päämäärättä määränpäähän, 23.4.–9.5.2010, Kluuvin galleria, Helsinki
Erikoistapauksia, 8.–25.3.2012, Galleria Sculptor, Helsinki
56 824, 25.9.–25.10.2015, Muu-galleria, Helsinki
Sisältö, 28.4.–21.5.2017, Valokuvagalleria Hippolyte/studio, Helsinki
More is more, 27.4.–20.5.2018, Galleria Sculptor, Helsinki
TIIVISTELMÄ
Tarkastelen tutkimuksessani, miten käytän osista kokoamista taiteellisessa työssäni. Tekstiosassa vertaan kuvataiteilijan työskentelyä ja teoksiani muuhun kuvataiteeseen sekä tutkin, miten erilaiset kuvaa koskevat teoriat soveltuvat teosteni tarkasteluun. Pohdin myös, miten taiteellinen toimintatapani, yhdistämisen menetelmät, rakentaa suhdetta ympäristööni.
Tutkimus koostuu viidestä näyttelystä sekä tekstiosasta. Otsikon sana ”kokoelma” viittaa työskentelyyni sisältyviin kokoamisen metodeihin. Teokseni ovat kokeiluja yhdistämisestä. Ne ovat myös kokeita kuvaamisen tavoista, koska eri teoksissa esittävyys ja havainnot samankaltaisuudesta saavat erilaisen aseman: joihinkin teoksiin teen ympäristöäni muistuttavia esityksiä, toisiin valitsen ympäristöstäni keskenään samankaltaisia esineitä.
Tekstiosuudessa esitän kuvataiteilijan näkökulman arkielämästä tuttuihin materiaaleihin. Tekstissä kuvaan, miten järjestykset teoksissa syntyvät. Olen siirtänyt teoksiini tunnistettavia fragmentteja, yksityiskohtia, kuvia ja esineitä, joita paloittelen, liitän toisiinsa ja järjestän uudelleen. Pohdin materiaalin osuutta työn eri vaiheissa: aiheen valinnassa, toteutuksessa ja seuraavissakin teoksissa. Kun itse työskentely tuottaa suunnitelmaa teoksen toteuttamiseksi, kokemus on vastakkainen käsitetaiteen piirissä 1960-luvulla ilmaistulle periaatteelle, jonka mukaan teosten sisällöstä ja toteutuksesta päätetään etukäteen.
Taiteellisessa työssäni ei ole kirjallista lähtökohtaa, ja kirjoittamisen yksi lähtökohta on ollut kokeileva suhtautuminen siihen, miten kuvata sanallisesti teoksia ja niiden tekoprosesseja. Otsikon ilmaus kuvaamisen tavat viittaa siten myös tekstiosaan sisältyviin kuvitteellisiin keskusteluihin teosten, materiaalien ja aiheiden kanssa. Teksti on kasvanut taiteellisen työskentelyni tapaan kokoelma- ja kollaasimaisesti eikä tietty teoriasuuntaus muodostu koko tekstiosan viitepisteeksi.
Pohdin työtäni suhteessa veistoksen käsityksen laajenemisen ja installaatiomuodon kehittymiseen, käsitetaiteen de-materialisaation vaatimukseen sekä esinekoosteiden syntyyn vaikuttaneisiin tekijöihin. Rakennan vertailukohtaa kollaasin, käsitetaiteen ja installaatiotaiteen pyrkimyksistä, joissa yhtenäisen, rajatun objektin eli taide-esineen asema muuttui viimeistään 1960-luvulla.
Työni ilmentää ajatusta siitä, että taiteilija ei tee uutta vaan järjestelee jotakin jo olemassa olevaa, jo tehtyä. Katson esittävyyttä osien yhdistämisen ja jo aiemmin käytettyjen materiaalien läpi. Konkreettisia, fyysisiä osia sisältävät teokseni ovat kolmiulotteisia tilaan sijoittuvia kokonaisuuksia. Ne ilmaantuvat ajankohtaan, jossa ajattelen suhteemme materiaalisuuteen olevan käymistilassa. Viime vuosikymmeninä materiaalisuudesta on puhuttu etenkin uusmateriaalisuuden käsittein. Arkielämämme muuttuu edelleen tietoverkkojen ansioista, toimimme ympäristöhuolen vallassa ja aavistelemme tekoälyn muutosvoimaa.This publication is the written component of the Doctoral Thesis in Fine Arts.
The pre-examined artistic parts of the work are:
Päämäärättä määränpäähän, 23.4.–9.5.2010, Kluuvin galleria, Helsinki
Erikoistapauksia, 8.–25.3.2012, Galleria Sculptor, Helsinki
56 824, 25.9.–25.10.2015, Muu-galleria, Helsinki
Sisältö, 28.4.–21.5.2017, Valokuvagalleria Hippolyte/studio, Helsinki
More is more, 27.4.–20.5.2018, Galleria Sculptor, Helsinki
ABSTRACT
Collection within a Work – Experiments with Practices of Depiction and Combining
The present study explores my use of collection of elements in my artistic practice. In the written part of the thesis I compare my working practices as visual artist, and the resulting works, with other works of art. Furthermore, I examine to which extent diverse theories on the visual image may be suitable for the viewing of my works. I also reflect on how my artistic approach, the methods of collecting and combining things, builds a relationship with my environment.
The study consists of five exhibitions and a written part. My artworks are both experiments in combining elements and, at the same time, experiments in ways of presentation, because in different works representation and perceptions of similarity take on a different status. In my works I have used fragments, details, images and objects from everyday life, which I then split to pieces, arrange again and finally combine.
In the written part, I discuss the artist’s perspective on common materials and describe how I arrange the elements into a specific order. I discuss the role of the material at different stages of the work: in the choice of subject matter, in the making of the artwork itself and even in the following works. Since the practice itself produces the way my work is formed, the experience runs counter to the principle expressed in conceptual art in the 1960s, in that the content and realisation of works are decided in advance.
My artistic practice has no literary starting point, and one of the premises for my writing has been an experimental approach to describing verbally the works and the creation processes behind them. The text includes imaginary conversations with works, materials and subject matters. Like my artistic work, the text part has also evolved like a collection or a collage, and no particular theoretical orientation stands as a single reference point for the body of the text.
I discuss my work in relation to the expansion of the concept of sculpture and the development of installation art, the demand for de-materialisation in conceptual art, and the factors that have influenced the emergence of assemblages. I build a point of comparison from the aims of collage, conceptual art and installation art, where the status of the single, delimited art object, was changed by the 1960s at the latest.
My work reflects the idea that an artist does not create something new, but instead arranges something existing, something that has already been done. I look at the thought of representation through making compositions of elements that have already been used elsewhere. My works with tangible, physical parts are three-dimensional spatial entities. They come at a time when I believe our relationship with materiality is in transition. In recent decades, materiality has been discussed particularly in terms of New Materialism. Our daily lives continue to be transformed by information networks, we act under the pressures of environmental concerns and anticipate the transformative power of artificial intelligence.ABSTRAKT
I min forskning undersöker jag min användning av sammansättning av delar i mitt konstnärliga arbete. I textavsnittet jämför jag mina verk och min konstnärliga praktik med övrig bildkonst, och undersöker, hur olika bildteorier kan tillämpas på undersökningen av mina verk. Jag diskuterar även hur min konstnärliga metod, som består i att samla och kombinera olika objekt och bilder, skapar en relation till min omgivning.
Undersökningen består av fem utställningar och en textdel. Mina verk utgör experiment av sammansättningar men även experiment av olika framställningsformer, eftersom framställningen och uppfattningen av likhet varierar i de olika verken. I vissa av verken skildrar jag sådant som påminner om min omgivning och i andra verk väljer jag föremål i min omgivning som liknar varandra.
I mitt skapande har jag överfört fragment, detaljer, bilder och föremål från det vardagliga livet till mina verk. De överförda komponenterna delar jag sedan upp, ordnar och fogar samman på nytt. Jag beskriver hur jag ordnar delarna i verken. Jag diskuterar materialets betydelse i arbetets olika delar: vid valet av ämne, i förverkligandet av verket och även i de efterföljande verken. När själva arbetsprocessen skapar planen för hur verket ska utföras, blir upplevelsen en motsats till konceptkonstens princip från 1960-talet enligt vilken verkens innehåll och genomförande bestäms i förväg.
Mitt konstnärliga arbete har ingen litterär utgångspunkt. I stället har jag haft ett utforskande förhållningssätt till skrivandet och hur man med ord beskriver verken och skapandeprocessen. I likhet med mitt konstnärliga arbete, har även texten växt fram på samma sätt, dvs. som en sammanställning eller ett kollage, utan någon särskild referenspunkt för texten som helhet.
Jag diskuterar mitt arbete i relation till utvidgningen av begreppet skulptur och utvecklingen av installationsformen, konceptkonstens krav på dematerialisering samt faktorer som påverkar skapandet av sammansatta föremål. Jag skapar en jämförelsepunkt av målsättningarna för kollage, assemblage, konceptkonst och installationskonst där betydelsen av det enhetliga, begränsade objektet, dvs. konstföremålet ändrades på 1960-talet.
Mitt arbete är också ett uttryck för tanken att en konstnär inte skapar något nytt utan främst omorganiserar sådant som redan finns och har skapats. Mina verk, som består av konkreta, fysiska delar, är tredimensionella rumsliga helheter. De uppstår i en tid där jag anser att vår relation till materialitet håller på att ändras. Under de senaste decennierna har man framför allt talat om materialitet i termer av nymaterialism. Vår vardag fortsätter att förändras genom informationsnätverk, våra handlingar styrs av miljörelaterade frågor, och vi försöker förutse den omvandlande kraft som finns inom artificiell intelligens.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Inspiroiva lied: näkökulma ilmaisuvoimaisempaan pianonsoittoon
No full textTässä tutkielmassa selvitettiin, miten kokemuksia liedin soittamisesta voisi hyödyntää soolopiano-ohjelmiston harjoittelussa ja opettamisessa jo pidemmälle ehtineiden pianistien tapauksessa. Työ on luonteeltaan laadullinen kirjallisuuskatsaus, ja se tarjoaa yhden näkökulman aiheeseen, joka sivuaa useita soittamisen ja sen opettamisen ydinkysymyksiä.
Koska tutkimuskysymystä käsittelevää aiempaa tutkimusta ei löytynyt, on työn teoreettinen viitekehys koottu aiemmasta, työn aihepiirejä erillisinä käsittelevästä tutkimuksesta. Lähdekirjallisuutena on käytetty esimerkiksi liediä käsittelevää musiikkitieteellistä tutkimusta sekä aiheen kannalta relevanttia piano- ja kamarimusiikkipedagogista kirjallisuutta. Pedagogisena viitekehyksenä on pianonsoiton opetus musiikin ammatillisessa peruskoulutuksessa Suomessa, mutta tutkielman ajatuksia voidaan soveltaa myös taiteen perusopetuksessa oppijoiden taitotaso huomioiden.
Tässä työssä liedillä viitataan erityisesti saksalaisen musiikkiperinteen hengessä lauluäänelle ja pianolle sävellettyyn musiikkiin, jossa teksti toimii musiikin lähtökohtana. Varhainen, 1700-luvun loppupuoliskon lied pyrki esittämään runon säkeet selkeinä, laulu- ja soittoteknisesti helposti lähestyttävinä. 1800-luvun mittaan lied jalostui musiikinlajiksi, jossa säveltäjät johtivat teksteistä musiikillisia aiheita palvelemaan niin laulun kokonaismuotoa kuin tekstin yksityiskohtiakin. Tällainen sanojen musiikillinen kuvittaminen (nk. sävelmaalailu), kuten myös musiikin ja tekstin kyky syventää symbioottisesti toistensa sisältöjä, voi tulla pianistille tutuksi nimenomaan liedin kautta.
Läpi pianonsoiton historian on laulua pidetty sopivana ihanteena soittamiselle. Kyse on toisaalta siitä, miten pianon sointi voisi tavoittaa vaikutelman hengittävästä ihmisäänestä, mutta myös narratiivin ja mielikuvien kaltaisista ominaisuuksista, jotka runo liittää musiikkiin havainnollisella ja erottamattomalla tavalla. Näistä kaikista pianisti voi ammentaa inspiraatiota soittoonsa myös soolo-ohjelmiston parissa. Lied on siis yksi mahdollinen tapa monipuolistaa pianistin ajattelua ja soittoa
Solvitur Ambulando "solved by moving" : dramaturgies of artistic research : proceedings of CARPA8
No full textThe Colloquium on Artistic Research in Performing Arts CARPA8 took place at the Theatre Academy of the University of the Arts Helsinki between August 24–26, 2023. This time the conference focused on the dramaturgies of artistic research and was organized in collaboration between two programmes or units of the Theatre Academy: namely, the Performing Arts Research Centre (Tutke) and the Comparative Dramaturgy and Performance Research Programme (CDPR). With title of Solvitur Ambulando “solved by moving” the conference aimed at bringing together the processual activities of dramaturgy and artistic research and keep them both in motion. CARPA8 inquired into what happens to artistic research when it takes a dramaturgical twist. How can and how do we forward generative, wandering crossovers between artistic research and dramaturgy? With its dynamic form and content, CARPA8 aimed at combining embodied artistic practice and demonstration with timely conceptualisation and theorisation. Altogether the conference brought together 90 artists and practitioners as well as researchers and theorists from the performing arts field and from 22 countries to explore, experiment and discuss how expanded notions of artistic research and dramaturgy cross-fertilise each other and beyond.
We are delighted to be able to offer you these conference proceedings with 19 articles and expositions evidencing and further discussing the contents of the conference. We hope this informatively reflects the fruitful interrogation that occurred at the conference and engagingly continues to highlight how action and movement can further various knowledges in dramaturgy and artistic research.Introduction / Leena Rouhiainen --
Keynote Addresses --
Dramaturgy and artistic research: Methods and frictions / Synne K. Behrndt --
It ends, but not before: Constellative dramaturgies at the end of the world / Marcela A. Fuentes --
Beyond self and other: A research shift from automation to endomation / Hanns Holger Rutz --
Conference Presentations --
Moving through questions CARPA8 opening ceremony presentation (a lecture-performance) / Jess Applebaum & Katalin Trencsényi --
Dramaturgy and artistic research: Methods and frictions / Synne K. Behrndt --
Traces through disciplines: The “unrestricted” in music, dramaturgy and the postdramatic / Hild Borchgrevink --
Moving with ghosts / Lois Brown & Thea Patterson --
It ends, but not before: Constellative dramaturgies at the end of the world / Marcela A. Fuentes --
Feel free to take a nap in four voices / Mirko Guido, Petros Konnaris, Evagoras Vanezis & Rodia Vomvolou --
Extended reality in European academic institutions: Interdisciplinary research on open justice / Adnan Hadzi --
Does Pasolini perceive fireflies in the balcony of the universe? / Tomi Humalisto, Meri Ekola & Nanni Vapaavuori --
Framed by a robot: Filming with a robotic cinematographic device / Karolina Kucia --
Rehearsing with non-humans: Performance installation as a research tool / Irena Kukric --
Dramaturgy of practice: A slow togethering in simultaneous space-time / Miranda Laurence & Sara Živkovič Kranjc --
Performance différée: Renewing the temporalities of artistic action / Léa Martin --
Dramaturgical ensembles / Klaus Maunuksela --
Comparative dramaturgy and/as performance research / Nikolaus Müller-Schöll, Sophie Osburg, Katalin Trencsényi & Karel Vanhaesebrouck --
Radical subtleties and other things we might take for granted proceedings of CARPA8 body/word Performance Writing workshop on dramaturgy and artistic research / Christos Polymenakos --
Beyond self and other: A research shift from automation to endomation / Hanns Holger Rutz --
Digital intervention into dramaturgical thoughts: The dramaturgy of remote dance improvisation / Bilge Serdar --
Spooky actions: At a distance / Joanne ‘Bob’ Whalley & Lee Miller --
A fluffy, pink, rose, purple octopus: The adventures of a dramaturg-researcher / Rodia Vomvolou.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Sylkytys sydänalassa : sanan, sävelen ja elämän kohtaaminen Toivo Kuulan lauluissa
No full text7 Esipuhe
11 Toivo Kuulan elämän ja laulujen aikajana
16 Kuulan laulujen maailma
16 Tärkeimmät runoilijat
16 Musiikki syntyy kielestä
17 Kuulan tunnussointu
20 Kuulan omat tulkintatoiveet
22 Toivo Kuula pianistina
24 Laulut synnytti rakkaussuhde
26 Kuulan ihanneääni
29 Laulut Eino Leinon runoihin
30 Syystunnelma
34 Aamulaulu
37 Yö
40 Tuijotin tulehen kauan
55 Marjatan laulu
62 Sinikan laulu
67 Yli kukkien
72 Laulut Koskenniemen runoihin
73 Kesäyö kirkkomaalla
78 Epilogi
83 Sinipiika
87 Jääkukkia
91 Vanha syyslaulu
95 Tule armaani
101 Kansanlaulusovitukset
104 Ensimmäinen vihko
104 1. Niin kauan minä tramppaan
104 2. Eikä sitä sanaa sanoa saisi
105 3. Huuda hautas pohjasta
105 4. Voi niitä tuntia tuhansia
106 5. Pappani maja on matala
106 Toinen vihko
106 6. Poijat ne kulkee
106 7. Tuoltapa näkyy se punanen talo
107 8. Hautalan Heikin kaunihin kesän
108 9. Tuuli se taivutti koivun larvan
111 10. Siniset silmät
111 11. Hae pois vaan sormukses
112 12. Luullahan jotta on lysti olla
113 Yhden laulun runoilijat
114 Lyö sydän
116 Suutelo
124 Ave Maria
126 Kohtalo
128 Heidezauber
131 Purjein kuutamolla
135 Lauantai-ilta
138 Paimenet
141 Karjapihassafi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility