Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
The Poetics of the Little Finger : Motor Structures of the Greek Bouzouki in Print and Practice since the 1960s
No full textAfter a long break, I recently found myself revisiting the tactility of the Greek bouzouki—a subject which has tickled my fancy since the early 1990s. My previous study on the motor structures of the three- and four-course bouzouki was primarily concerned with the developments until the late 1960s (Pennanen 1999, 171–83; 2009), but in this paper I shift the analytical focus further towards our time. Here, I will specifically address how bouzouki methods and sheet music editions represent the left- and right-hand technique from the 1960s to the 2010s and, on the other hand, how contemporary professional musicians organise their motor patterns for the three- and four-course bouzouki—occasionally combining the principles of the two layouts. The central issues of this article are the process of modernisation and the impact of the guitar on the bouzouki methods and the left-hand technique. By modernisation I refer to a view, according to which Western elements are means of continuing the tradition rather than changing it. Furthermore, I will observe the gradual shift of bouzouki methods from etic to emic approaches
Merkintöjä maalaamisesta ja ystävyydestä
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta.
Taiteellinen osuus oli esillä Kuvan Kevät -näyttelyssä Kuva/Tila galleriassa Helsingissä 4.5.–2.6.2024. Teokseni koostui 55 öljyväri-, tempera- ja vesivärimaalauksesta, jotka muodostivat yhden tilallisen kokonaisuuden.
Opinnäytteeni kirjallisessa osuudessa tarkastelen opiskeluaikaani Kuvataideakatemiassa, miten oma taiteellinen työskentelyni on sinä aikana muuttunut ja miten käsitykseni itsestäni taiteilijana on kehittynyt. Käsittelen opinnäytteessäni maalaamisen löytämistä ja oman suhteeni rakentumista maalaamiseen sekä
sen syventymistä. Teemat kulkevat ystävyyden, työn, rakennetun ympäristön, arjen, yllätysten ja pettymysten läpi.
Pohdin maalaamista maailmankuvana ja miten maalaamisesta tuli osa omaa maailmaani. Teksti on osin fragmentaarista, ajatuksia eri hetkistä, jotka tuntuvat tärkeiltä, vaikka eivät aina löytäisi paikkaansa kokonaisuudessa. Samalla fragmentaarisuus on myös osa työskentelyäni, maalaukset ovat hetkiä
eri paikoista, jotka suodattuvat muistojeni kautta erilaisiksi väreiksi, eleiksi ja sekoittuneiksi muistoiksi, jotka muodostavat yhdessä elävän maiseman. Samalla hapuilevaa epävarmuutta ja uskallusta mennä kohti tuntematonta.
Taiteellisen työskentelyni ydin on maalaamisessa. Maalaamisen kautta yritän hahmottaa maailmaa ja kuvata asioita, jotka usein jäävät arjessa havaintomme ulkopuolelle. Kaksi keskeistä työskentelyäni ohjaavaa teemaa ovat ystävyys ja maalauksen työ. Maalaaminen on jaettua tekijyyttä ja läsnäoloa. Hetkellisyyttä vaativa maalausprosessi on keskustelevaa, maalaaminen itsessään tuottaa sisältöä, maalatessa minä muuttuu enemmän me-muotoon. Käsittelen tätä maalaamisen ja maalarin välistä suhdetta ystävyyden käsitteen kautta sekä pohdin jaetun työn merkitystä työskentelyssäni.
Ystävyyden kautta käsittelen maalaussuhteen kasvamista ja sen tuomaa vaikutusta itse maalauksiin, mutta myös ystävyyttä laajemmassa yhteiskunnallisessa merkityksessä
six frames for absence the sky shows through: a cross-dialogue with urban sceneries, the ideologies which have produced them, and the effects they have on the bodies they come into contact with (Abridged)
No full textThis thesis is the written component alongside the artistic component of the work “six frames for absence the sky shows through,” that was a part of the MFA graduation exhibition in 2024 in The Fine Arts Academy of Helsinki. The artistic component consists of two parts: a video work shown as a part of a screening schedule in the screening room of the Mylly building, and a map of the sources used in the voiceover of the video work, printed in risograph as an edition of seventy, and brought to the public later after the exhibition, at the Under The Leaf Art Book Fair, taking place in Art School Maa in September 2024 as a part of Drifts festival.
The work is based on a longer term engagement of reading literary works from different points of the past century, alongside following the process of a failed construction project that took place in my hometown Tornio, in Northern Finland. Although the specific nature of the construction project has been the original motivation for the direction of the research, the work moves in an associative plain of multiple references and sources beyond the literary, attempting to form a cross-dialogue with the urban sceneries, the ideologies which have produced them, and the effects they have on the bodies they come into contact with.
As a written extension of the work, this thesis can be described to carry on with the same concerns. Its emphasis though, is in trying to create a more heterogenous referential landscape aside of the literary, by including for example public discourse and recent regional or national projects of
many scales, which clearest connecting factors may be the requirement for progress. Instead of reproducing the artistic component outside of the compulsory requirements, it will instead focus more on adding to the work: giving context and articulating the background impetuses behind the making, and the process which didn’t stop to the KK24 exhibition. The same as the logic of the work itself, the format of this thesis interprets the concept of low theory as a methodology and as
a way of doing; attaching theory, literature and other textual and non-textual materials to marginal, personal or collective events of everyday life, fluctuating between scales and planes.
The concepts of societal quests for progress and growth are included through for example
an interest towards the ideologies which have pre-dated them and are attached to them, their compulsive formations, the societal systems and the material shapes they produce. Instead of discussing these big, complex themes as such, the text works more as a stroll through a city which it habits in the manner of a hunter-gatherer: picking up anything interesting it may find. What is the end result in the basket, may be a sort of a portrayal of the visited area, or at least a part of it.
Alongside these, the silent narrator of the thesis is the prevalent question of the body; the porous body, the body which is not absolutely and perpetually adaptable, the body which evolution is tied to a different pace than that of the speeding-up cultural evolution, the body which develops symptoms as a response to its surroundings, the body which gets a rash when presented a utopia, and the body which often is denied during the quest for progress
Kuvataiteen maisterin opinnäyte
No full textTämä opinnäytteen kirjallinen osa esittelee, taustoittaa ja jatkaa Kuvan Kevät 2023 -näyttelyssä Mylly-rakennuksen Majakka-tilan parvella esillä ollutta teoskokonaisuutta Tässä oli joskus teosteksti, mutta se on haalistunut pois. Opinnäyte koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta yhdessä. Kokonaisuuden keskeisiä teemoja ovat ajan kuluminen, hetkellisyys, muutos ja katoaminen, vaihtoehtoiset taiteen esittämisen ja julkaisun tavat, näyttelytilan ja siellä vietetyn ajan merkitys teoksen rakentumiselle sekä tallentamisen/tallentumisen mahdolliset muodot. Mitä tapahtuu, kun teos on loputtomasti monistettavissa, mukaan otettavissa ja lähes mahdoton säilyttää muuttumattomana, tehty katoamaan?
Kirjallinen osa koostuu johdannosta (myös Majakassa osana teosta esillä ollut teosteksti) ja kahdeksan otsikon alle jaetusta tekstikokonaisuudesta. Monen lyhyesti käsittelemäni aiheen parissa voisi viipyä pidempään, mutta kenties tähän kirjalliseen työhön voi suhtautua eräänlaisena lähtöpisteenä – tässä on jotain mihin tarttua, mistä aloittaa.
Opinnäytteen kirjallinen osa alkaa esillä olleen teoskokonaisuuden kirjallisella ja kuvallisella dokumentaatiolla, jonka jälkeen avaan taiteellisen osan syntyprosessia ja taustaa, käyn läpi lämpöpaperin käyttöä kuvataiteen kontekstissa teosesimerkkien kautta, hahmotan sen paikkaa yhtäaikaisesti mennen ajan ja tulevaisuuden materiaalina, pohdin kuittiformaatin olemusta, kuvailen lämpöpaperin ominaispiirteitä ja löydän sen kanssa työskentelystä yhtymäkohtia analogiseen filmikuvaan ja taidegrafiikan valoherkkiin matriiseihin.
Tämän jälkeen siirryn kuvailemaan teoskokonaisuuden rakentumisen prosessia ja työskentelyä Majakassa, avaan tarkemmin materiaalisia ja tilallisia valintojani sekä sanoitan taiteellisen työskentelyni suhdetta (kaunokirjalliseen) tekstiin, lyyriseen esseeseen ja toisin siteeraamisen ajatukseen. Kirjallisen osan päätteeksi kerron työskentelystä teoksen parissa Majakassa näyttelyn aikana, saamastani palautteesta ja kommenteista sekä kokoan yhteen prosessin aikana syntyneitä ajatuksia, kysymyksiä, kokemuksia ja havaintoja
Ukrainalaisten Vuoro - Työskentelyä haavoittuvaisessa asemassa olevien kanssa
No full textTaiteellis-pedagogisen opinnäytetyöni kirjallisessa osuudessa käyn läpi työskentelyä ukrainalaisten pakolaisten kanssa. Kerron kuinka lopulta päädyin tuottamaan 15.3.2024 Helsingin suomenkielisen työväenopiston Juhlasalissa toteutuneen Ukrainalaisten vuoro – nimisen hyväntekeväisyystapahtuman. Lisäksi sivuani taustaani tanssitaiteilijana ja aktivistina ja pohdin, miksi päädyin työskentelemään juuri pakolaisten kanssa.
Opinnäytetyön toisessa luvussa käyn läpi minulle merkityksellisiä teoreettisia viitekehyksiä ja toimintamalleja, joita sovelsin opinnäytetyöni käytännön osuudessa. Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys auttaa minua hahmottamaan, että tanssitunti ei ole muusta maailmasta erillinen tapahtuma vaan tila täynnä yksilöitä kehon ja mielen historiat mukanaan. Paolo Freiren dialogisuus ja Homi K. Bhabhan Third Space – käsite rakentavat ymmärrystäni tasa-arvoisesta tilasta, missä uuden oppiminen ja keskinäisen ymmärryksen kasvu tulee mahdolliseksi. Traumasensitiivinen asenne auttaa minua hahmottamaan trauman syntymekanismeja, sekä tavoittelemaan opettajana turvallista opetustilannetta, mikä parhaimmillaan voisi olla opiskelijalle parantava kokemus.
Luvuissa 3–6 käsittelen kurssin valmisteluita. Kerron kuinka saavutin kohderyhmän ja mitä kautta löysin harjoitus- ja esitystilat. Käyn läpi tärkeimpiä harjoituksia ja ideoita niiden taustalla. Pyrin samalla peilaamaan harjoituksia opinnäytetyössäni esittelemiini teoreettisiin viitekehyksiin. Avaan näkemystäni työryhmälähtöisestä työskentelystä ja kerron mitä yhteisötaide merkitsee minulle ja mitä se merkitsee tämän kyseisen työn kohdalla. Pyrin avoimesti kuvaamaan omia tuntemuksiani ja ajatuksiani, joita kävin läpi useamman kuukauden mittaisen kurssin aikana. Kerron kuinka lopulta päädyin muutamaan suunnitelmaani ja aloitin opetuksen ohella tuottamaan hyväntekeväisyystapahtumaa, jossa nähtiin ja kuultiin noin 50 eri ikäistä ukrainalaista esiintyjää. Käyn jonkin verran läpi tapahtumatuotantoon liittyviä asioita.
Opinnäytetyöni viimeiset luvut pyhitän pohdinnalle ja reflektiolle. Pohdin mitä opin tässä projektissa ja mitä kenties tekisin toisin opettajana ja projektin vetäjänä. Lopuksi unelmoin, mitä yhteisötaide voisi kenties olla.
Itselleni merkityksellisintä oli se, että ukrainalaiset kokivat hyväntekeväisyystilaisuuden lämminhenkiseksi ja heille tuli tunne, että heillä oli hetken oma tila keskellä Helsinkiä.Taiteellis-pedagogisen työn taiteellinen osuus on tallennettu, mutta sitä ei julkaista
Collaboration Between an Artist and a Researcher in the Field of Laments in Finland
No full textThe authors – folklorist Viliina Silvonen, PhD and professional folk musician Emmi Kuittinen, M.Mum – have been collaborating in the field of laments in contemporary Finland. Artist-researcher collaborations form new perspectives and ideas and create multivocal knowledge by joining varying interests and differing ways of knowing, thinking, and communicating of partners whose approaches reflect different ideologies. In this chapter, we reflect on difficulties and advantages encountered during the collaboration and analyse the voices that have emerged. The chapter is structured around autobiographical writings that form dialogical narration and comprise the basis of the analysis
On Subjectivity and Objectivity in the Semiotic Inquiry of Music
No full textThis article juxtaposes the subjective and the objective in the study of musical signification. It makes an attempt at a vicious core problem of notions that are general in their essence and prevalence. The interest is driven by general trends challenging the position of research in music, semiotics, and humanities. The problem persists, for instance, in Western art music (WAM), where the performer has the task of assessing the composer’s objectives and mediating them, but with a subjective interpretation, for the breadth of the audience to experience
“Asenne on kaikista tärkein, kaikki muu järjestyy kyllä sen jälkeen” Vammaisten yhdenvertaisuus taiteen perusopetuksessa musiikkioppilaitoksissa
No full textVammaisten opiskelijoiden yhdenvertaisuus taiteen perusopetuksessa
musiikkioppilaitoksissa perustuu yhdenvertaisuuslakiin, kansainvälisiin säädöksiin
kuten YK:n vammaissopimukseen sekä opetussuunnitelmiin. Koulutuksen
järjestäjän velvoitteena on lain mukaan olla syrjimättä ketään sekä toteuttaa
kohtuulliset mukautukset. Viimeisimmät aiheesta tehdyt tutkimukset toteavat, että että ableistiset asenteet vammaisia kohtaan sekä ryhmän etäännyttäminen ja
poissulkeminen elävät musiikkikasvatuksen kentällä edelleen 2020-luvulla.
Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää vammaisten yhdenvertaisuuden
toteutumista taiteen perusopetuksessa musiikkioppilaitoksissa. Tutkin myös sen
toteutumisen esteenä olevia haasteita sekä keinoja yhdenvertaisuuden
toteutumiseksi. Tutkimuksessa on kolme pääteemaa: vammaisuus, yhdenvertaisuus
ja taiteen perusopetus.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, ja sen aineisto koostuu kolmesta
puolistrukturoidusta musiikkiopiston rehtorin haastattelusta sekä oppilaitosten
opetussuunnitelmista. Metodeina ovat teemoittelu ja sisällönanalyysi.
Tutkimuksessa on myös autoetnografinen näkökulma aiheen omakohtaisuuden
vuoksi. Tuloksien mukaan yhdenvertaisuus toteutuu taiteen perusopetuksessa
vaihtelevasti yksilöllistämisen, kohtuullisten mukautusten ja fyysisen sekä
pedagogisen saavutettavuuden keinoin. Suurimmat esteet yhdenvertaisuuden
toteutumiseksi ovat asenteet, pääsykokeet, rahoitus ja hankkeet sekä vammaisten
hakeutuminen taiteen perusopetukseen. Johtopäätökset osoittavat, että keinot
yhdenvertaisuuden lisäämiseksi olisivat opettajien koulutus, tutkimustiedon
saatavuus, asenteellinen, pedagoginen ja fyysinen saavutettavuus, pääsykokeiden
saavutettavuus, tiedotus ja viestintä sekä yhteiskunnan palvelujen saatavuus
vammaisille ja saavutettavuuden juurruttaminen osaksi musiikkiopistojen
perustoimintaa. Musiikkiopisto-opintoihin osallistuminen voi lisätä
yhdenvertaisuutta myös laajemmin yhteiskunnassa ja auttaa siihen kiinnittymisessä.
Yhdenvertaisuuden toteutumisessa asenteet ovat kaikkein tärkeintä.
Aineiston analyysin ja tulosten pohjalta olen muodostanut toimenpidesuosituksia
koulutuksen järjestäjille, joita on tarkoitus voida soveltaa käytännössä
yhdenvertaisuuden parantamiseksi
Miten on infrastruktuurikritiikki? Infrastruktuureja tarkasteleva taideteoreettinen keskustelu ja toiminta
No full textTaiteen kandidaatin opinnäytteessäni tarkastelen infrastruktuurikritiikin käsitteen asettumista taiteen kentän kontekstiin ja taideteoreettiseen keskusteluun. Infrastruktuurikritiikin käsite nousee tutkimukseeni muun muassa Marina Vishmidtin (2016) esittämästä kysymyksestä: mitä siirtyminen instituutiokritiikistä infrastruktuurikritiikkiin voisi tarkoittaa taiteen kentällä? Infrastruktuurikritiikki ymmärretään tällöin asettuvan instituutiokritiikin jatkumoon. Tutkielma asettuu siis taideteoreettisesta kehykseen, johon käsitän sisältyvän myös ne taiteen tuottamiseen liittyvät diskursiiviset, yhteiskunnalliset sekä poliittiset olosuhteet, jotka mahdollistavat taiteen itsensä olemassaolon. Taiteellisen sekä yhteiskunnallisen ulottuvuuden lisäksi, teorian käsitän Irit Rogoffin mukaisesti toiminnallisena, perustaansa purkavana ja uusiutuvana.
Infrastruktuurikritiikin kohdalla oleellista on kysyä mitä siinä tarkastellaan kriittisesti. Infrastruktuurien tarkasteluun aineistona on kolme 2010-luvulla julkaistua infrastruktuureja tarkastelevaa ja analysoivaa tekstiä arkkitehtuurin (Keller Easterling), antropologian (Brian Larkin) sekä kulttuuriteorian (Vishmidt) aloilta. Käytännössä infrastruktuurit tarkoittavat toki niitä palveluja, rakenteita ja perusedellytyksiä, jotka mahdollistavat yhteiskunnan toimivuuden. Tutkielmassani lähestyn monitieteelliseen kriittisen tutkimukseen sijoittuvien aineistojen kautta infrastruktuurien tarkastelussa myös niiden teoreettista, abstraktia ja affektiivista ulottuvuutta. Tätä infrastruktuurien tarkastelua ja aineiston analyysiä peilaan taideteoreettiseen kehykseeni.
Infrastruktuurikriittiseen keskusteluun kääntymisessä pohdin mitä määritelmiä ja merkityksiä infrastruktuurin käsite tuo silloin mukanaan taiteen kentälle. Tutkimusmetodina käytän kriittiseen tutkimukseen pohjaavaa teoreettista käsiteanalyysia. Infrastruktuurin käsitteen analyysissa pohdin käsitteen epistemologista, etymologista sekä historiallista määritelmää. Infrastruktuuriprojekteihin liittyy myös ongelmallisuuksia, kuten niiden historiallinen kytkeytyminen kolonialistiseen valistuksen ajan ideaaliin sivilisaation kehityksessä ja toisaalta niiden kytkeytyminen edelleen nykyaikana väkivaltaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka tuottavat epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa.
Tutkielmani ei kuitenkaan pyri kokonaisvaltaiseen infrastruktuurien ja infrastruktuurikritiikin määrittelyyn, vaan pohtii miten ne asettuvat sekä esiintyvät nykytaiteessa ja taideteoreettisessa keskustelussa. Siksi työn nimi onkin: miten infrastruktuurikritiikki on? Yhteiskunnallisuus nousee tärkeäksi aiheeksi läpi tutkielman. Lopulta pohdin, mikäli infrastruktuurikritiikkiin kääntyminen taiteen kentällä, voisi auttaa tarkastelemaan rakenteita ja niissä piileviä potentiaaleja, siinä missä siellä voi sijaita myös oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman toiminnan mahdollisuus
”Sehän on ihan power tool!” : laadullinen tapaustutkimus Vocal Paintingista musiikkikasvattajan työvälineenä
No full textTutkimuksessani käsittelen Vocal Painting -menetelmää musiikkikasvatuksen näkökulmasta. Vocal Painting on Jim Daus Hjernøen kuoroimprovisaatioon suunnittelema käsimerkkikieli. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää teemahaastatteluiden avulla Vocal Paintingin ominaisuuksia musiikkikasvattajan pedagogisena työvälineenä ja tarkastella, minkälaisissa tilanteissa Vocal Paintingia käytetään. Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Millaisissa musiikkikasvatuksen käytännöissä ja tilanteissa Vocal Paintingia haastateltavien mukaan käytetään?
2. Millaisia vahvuuksia ja haasteita käyttäjät ovat havainneet Vocal Painting -menetelmässä?
Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus ja sen teoreettinen viitekehys koostuu Gestures-teoriasta, ryhmäimprovisaation ulottuvuuksista sekä kolmesta työlleni keskeisimmästä ryhmäimprovisaation menetelmästä: Vocal Paintingista, Soundpaintingista ja Circlesongsista. Työni on suunnattu musiikkikasvattajille, jotka opettavat työssään ryhmiä. Vocal Painting on menetelmänä monipuolinen ja sovellettavissa useaan eri kontekstiin – sen takia en rajaa kohderyhmäkseni ainoastaan kuoronjohtajia.
Tutkimukseni mukaan Vocal Paintingilla on paljon annettavaa musiikkikasvattajien, erityisesti kuoronjohtajien, pedagogiikkaan sanattoman kommunikaation välineenä. Menetelmä on joustava ja monipuolinen, sillä merkkikieli on mahdollista ottaa käyttöön vaikkapa vain muutaman yleisimmin käytössä olevan merkin myötä. Käsimerkit konkretisoivat tehokkaasti musiikin eri elementtejä. Vocal Painting luo musiikillisia maailmoja, joita kukaan ei olisi yksin pystynyt luomaan